Kuin veljet ja siskot keskenään

Yksityisen terveydenhuollon edunvalvonta on 50 vuoden aikana muuttanut muotoaan ajan ja tarpeiden mukaan. Edunvalvonta on tuottanut tulosta. Alan arvostus ja merkitys ovat kasvaneet huomattavasti viidessä vuosikymmenessä. Ilman yksityistä sektoria ei pärjätä nyt eikä tulevaisuudessa.

Lääkäripalveluyritykset ry (LPY) täytti 50 vuotta huhtikuussa 2020. Yhdistys perustettiin vuonna 1969 nimellä Lääkärikeskusten Yhdistys ry (LKY) ja se hyväksyttiin yhdistysrekisteriin huhtikuussa 1970, jolloin varsinainen toiminta käynnistyi. Siihen saakka yksityisen lääkäritoiminnan asioita edisti Lääkäriliitto. Sillä oli Yksityissairaaloiden neuvottelukunta vuosina 1964–1969.

Vuonna 2005 LKY:hyn yhdistettiin Suomen Yksityisten Sairaaloiden Yhdistys ry, Suomen Kliiniset Yksityislaboratoriot ry ja Suomen Lääketieteelliset Kuvantamislaitokset ry. Fuusion tuloksena syntyi nykyinen Lääkäripalveluyritykset ry. ”Me jouduimme toteamaan, että kaikki nämä poppoot erillisinä toimijoina ovat liian heikkoja. Yksityisen terveydenhuollon ääni ei kuulunut riittävästi”, kertoo oululaisen Sairaala Botnian silloinen toimitusjohtaja Esa Jormakka.

Yhteistyön tarpeeseen oli jo kertaalleen reagoitu toteuttamalla järjestöjen yhteinen edunvalvontaprojekti vuonna 1998. Kun tulokset olivat hyvät, yhteistyötä jatkettiin perustamalla projektin pohjalta järjestöjen yhteinen edunvalvontaryhmä seuraavana vuonna. Muutaman vuoden kuluttua jouduttiin kuitenkin toteamaan, että se ei riitä.

Suomen Kliiniset Yksityislaboratoriot ry oli yksi järjestöistä, joka fuusioitui LKY:hyn. Tältä näytti järjestön tilikirja vuonna 1949.

Martti Ahlstén

Koskiklinikan toimitusjohtajana uransa tehnyt Timo Soini huomauttaa, että tuossa vaiheessa ongelmana alkoi olla myös se, että moni yritys kuului kaikkiin yhdistyksiin ja maksoi monet jäsenmaksut. Lisäksi järjestöjen hallituksissa oli paljolti samoja henkilöitä. ”Johtamani Koskiklinikka oli jäsen viidessä alan yhdistyksessä. Itse olin LKY:n hallituksen jäsen ja lisäksi laboratorioyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 17 vuotta”, Soini muistelee.

LÄÄKÄRILIITTO TÄRKEÄ SYNTYVAIHEESSA

LPY tekee nykyäänkin paljon yhteistyötä Lääkäriliiton kanssa, mutta toimialajärjestöjen yhdistymiseen saakka yhteistyö oli erityisen tiivistä.

Lääkäriliitolla oli keskeinen rooli LKY:n perustamisessa. Liitossa nähtiin, että yksityinen sektori tarjoaa lääkäreille työmahdollisuuksia ja on luonteva osa lääkärin elämää. Siksi oli järkevää perustaa yhdistys edistämään yksityistä lääkäritoimintaa. Lääkäriliiton luottamuselimissä oli useita lääkärikeskusten johtohahmoja. LKY:n jäsenyritysten piti vielä tuolloin olla yli 50-prosenttisesti lääkäreiden omistuksessa ja yrityksessä toimivien lääkäreiden piti olla Lääkäriliiton jäseniä.

Lääkäriliitto ei ollut liittona perustamassa LKY:tä, mutta se tarjosi perustamisvaiheessa apua ja puitteita. Myös perustamiskokous pidettiin Lääkäriliiton tiloissa. Yhdistyksen hallituksen sihteerinä toimi vuosina 1974–2006 Lääkäriliiton silloinen talousjohtaja Pentti Alhola varsinaisen työnsä ohessa, ja hänen työhuoneensa toimi LKY:n ”toimistona”. Huomattava osa hallituksen kokouksista pidettiin Lääkäriliiton tiloissa.

Lääkäriliiton lainavaliokunta teki suosituspäätöksiä Vakuutusyhtiö Pohjolalle yksityisten lääkärikeskusten ja sairaaloiden lainahakemuksista. ”Pohjola oli silloin Lääkäriliiton vakuutusyhtiö. En muista, että Pohjola olisi koskaan poikennut siitä, mitä lainavaliokunta suositteli. Lainavaliokunnalla oli erittäin suuri merkitys 1970- ja -80-luvuilla. Sitten sen toiminta alkoi hiipua ja lopulta loppui, kun rahoituslaitosten toiminta vapautui ja yksityinen lääkäripalvelutoiminta oli osoittanut kannattavuutensa. Konkursseja ei ollut tullut ja lainoja maksettiin pois”, lainavaliokunnan sihteerinä toiminut Alhola muistelee.

STM:n kansliapäällikkö Markku Lehto (vas.) vieraana LKY:n 25vuotisjuhlaseminaarissa vuonna 1994. Vierellä puheenjohtaja Aarne Pasanen.

Aarne Paasen arkisto

ASEMA VAKIINTUI VÄHITELLEN

Pentti Alholan mukaan LKY:n hallitus työskenteli tiiviiseen tahtiin. Järjestettiin kevät- ja syysseminaarit, joihin räätälöitiin ohjelmaa lääkäreiden lisäksi myös johtavalle hoitohenkilökunnalle. Osallistuttiin kansainvälisiin tapahtumiin. Yhdistyksen edustajat toimivat erilaisissa työryhmissä ja komiteoissa.

Aarne Pasanen, yksi LKY:n entisistä puheenjohtajista, muistelee, että piti olla harva se päivä lentokoneessa menossa Helsinkiin tai tulossa sieltä. Hän lensi useasti Kemistä Helsinkiin ihan vain Alholaa tapaamaan, koska tämä hoiti käytännössä kaikki kokous- ja seminaarijärjestelyt ja monet ulkopuoliset tapaamiset oman sihteerinsä avustamana.

Alkuvaiheessa LKY:tä ei kutsuttu ministeriöiden tai muihin virallisiin työryhmiin tai erilaisiin kuulemistilaisuuksiin. Viranomaiset eivät myöskään pyytäneet järjestöltä lausuntoja. Niitä kuitenkin annettiin paljon. Asia hoidettiin mutkan kautta siten, että lausuntoa pyysi aina Lääkäriliitto, joka välitti yksityissektorin näkemyksen sitten eteenpäin. ”Otti aikansa ennen kuin viranomaiset tunnistivat, että on olemassa tällainen järjestö, joka on yksityisten lääkärikeskusten katto-organisaatio ja että siltä voi kysyä mielipidettä suoraan”, Alhola muistelee. ”Mutta meillä oli Lääkäriliiton hallituksessa vahvoja yksityisen sektorin edustajia, esimerkiksi Juhani Aho, joka oli hallituksessa kymmeniä vuosia ja jossakin vaiheessa myös puheenjohtaja. He huolehtivat siitä, että kun Lääkäriliitto sai lausuntopyynnön, liitto pyysi oman lausuntonsa täydennykseksi lausunnon LKY:ltä.

Nykyään LPY:tä ei voida ohittaa, kun sidosryhmiltä pyydetään lausuntoja erilaisiin terveydenhuollon lainsäädäntö- ja kehittämishankkeisiin.

TULOKSIA ON SYNTYNYT

LPY:n työ on ollut usein varsin näkymätöntä yhteistyön kehittämistä, edunvalvontaa ja vaikuttamista. Vuosien varrella yhdistys on tehnyt esityksiä ja antanut lausuntoja yritysten toimintaympäristöön vaikuttavista lainsäädäntöhankkeista terveydenhuolto-, vakuutus-, kilpailu- ja veroasioissa. Niin sanottu laastarivero vääristi aikanaan toimialan markkinoita, kun

vakuutusyhtiöt ostivat sen seurauksena terveyspalveluita lähes yksinomaan julkiselta sektorilta. Epäkohta saatiin korjatuksi järjestelmällisellä vaikuttamisella ja yhteisellä palveluiden kehittämisellä.

Kun kuntien ostopalvelut yksityisiltä toimijoilta alkoivat yleistyä, esiin nousi kysymys siitä, voiko julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri osallistua yksityisiltä hankittavien ostopalveluiden tuottamiseen. Osa julkisista toimijoista halusi kieltää sen. Tämä kysymys työllisti LKY:tä, kunnes saatiin oikeuden päätös, jonka mukaan jääveiksi pitää katsoa vain julkisella sektorilla tulosvastuussa toimivat lääkärit.

Koskiklinikkaa kahdeksan vuotta johtanut Kari Varkila pitää Kelan suorakorvausjärjestelmään vaikuttamista yhtenä järjestön onnistumisista. Kela pyrki aluksi siirtämään merkittävän osan omia kustannuksiaan yritysten maksettavaksi, mutta hanke saatiin estetyksi.

”Toisaalta suorakorvausjärjestelmän käyttöönotto 1990-luvulla yhteistyössä Kelan kanssa vahvisti yksityislääkäritoiminnan edellytyksiä, kun asiakkaiden ei enää tarvinnut erikseen hakea korvauksia Kelasta”, toteaa asian valmistelussa yhtenä LKY:n edustajana pitkään toiminut Timo Soini.

Kari Varkilan mukaan yhdistys vaikutti myös Kanta-järjestelmän kehittämiseen siten, että yksityiset yritykset pystyivät liittymään hallitusti kansallisen sähköisen Potilastiedon arkiston käyttäjiksi.

Aarne Pasasen mielestä sairausvakuutuskorvaukset ovat yksi asia, johon LKY ja LPY ovat vaikuttaneet merkittävästi. Näin on hänen mukaansa siitä huolimatta, että ns. sava-korvauksen taso ei koskaan noussut niin korkealle kuin alkuperäinen tavoite oli. Ja taso on vain laskenut vuosien myötä. ”Mutta millä tasolla sava-korvaukset olisivat nyt tai olisiko niitä lainkaan ilman vaikuttamistyötämme?”, Pasanen kysyy. Hän muistuttaa, että koko sava-korvausjärjestelmä on yritetty lopettaa useampaan otteeseen.

MAINETTA ON SAATU OLLA PUHDISTAMASSA

LKY ja LPY ja kaikki sen puheenjohtajat ovat joutuneet tekemään työtä yksityisen lääkäritoiminnan maineen puolesta. Vaikka tyytyväisiä asiakkaita on paljon, paljon on myös niitä, jotka vierastavat sitä, että joku harjoittaa yritystoimintaa ihmisten sairauksilla. Pahimmillaan yksityisen lääkäritoiminnan harjoittajia on luonnehdittu riistäjiksi.

Kari Varkilan mukaan kriittisesti suhtautuvat saivat lisää vettä myllyynsä, kun pääomasijoittajat alkoivat sijoittaa terveyspalveluliiketoimintaan. Moni näki sen jo sinänsä arveluttavana. Myös alan voimakasta keskittymistä on vieroksuttu.

LPY esittelee yksityisen terveydenhuollon tarjoamia mahdollisuuksia erilaisissa tapahtumissa. Tässä on käynnissä tietoisku palvelusetelistä Kuntamarkkinoilla 2019. Oikealla LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen, keskellä Kuntaliiton hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja, Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio ja vasemmalla Hyvinvointiala HALI ry:n johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki.

Martti Ahlstén

Toiminnanjohtaja Ismo Partanen Kuntamarkkinoilla Suomen Yrittäjien elinkeinoasiain päällikön Susanna Kallaman kanssa vuonna 2018. LPY on ollut yksi Yrittäjien toimialajärjestöistä vuodesta 2009 alkaen. Vuosina 2012 ja 2017 LPY palkittiin Yrittäjien vuoden toimialajärjestönä.

Martti Ahlstén

Varkila oli tehnyt pitkän uran lääketeollisuudessa ennen siirtymistään tamperelaisen Koskiklinikan johtajaksi. Lääketeollisuudessa hän ehti nähdä mainekriisin, joka syntyi lääkäreihin kohdistuvasta markkinoinnista. Mainehaitasta syntynyt paine kävi niin suureksi, että lääketeollisuuden oli pakko muuttaa toimintatapojaan. ”Yksityinen terveydenhuolto Suomessa kärsii omasta mainehaitastaan yhä. Se on johtanut siihen, että osa yhteiskuntaa ei voi edelleenkään hyväksyä yksityistä tahoa verorahoitteisen terveydenhuollon tuottajaksi”, Varkila pohtii.

EDUNVALVONTA YHDISTÄÄ KILPAILIJOITA

Tehokas edunvalvonta vaatii sen harjoittajilta yksimielisyyttä. Mutta löytyykö sellaista, kun yhdistykseen kuuluvat ovat kilpailijoita keskenään? ”Löytyy”, vastaa Anni Vepsäläinen, joka toimi LPY:n puheenjohtajana 2010-luvun alkupuolella. ”Henki oli minun aikanani hyvä ja on kuulemani mukaan edelleen. Siitä kertoo myös se, että me entiset puheenjohtajat tapaamme edelleen säännöllisesti epävirallisissa merkeissä.” ”Jäsenyrityksillä on yhteinen missio tuoda omaa osaamista yhteiseksi hyväksi ja siten parantaa yksityisen terveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja mainetta”, hän sanoo.

Vepsäläinen painottaa, että hyöty on kaksisuuntainen. Kun pääsee vaihtamaan ajatuksia alan muiden toimijoiden kanssa, saa muilta ja voi antaa omastaan. ”Minulla ei ollut kokemusta terveyspalvelualalta, kun tulin Diacorin toimitusjohtajaksi. Järjestötyön kautta pääsin perehtymään toimialan isoihin rakenteellisiin kysymyksiin ihan toisella tavalla kuin pelkästään yrityksen toimitusjohtajana. Ja kun sai järjestössä olla koko ajan uusimpien ajatusten äärellä, niitä oli mahdollista viedä myös oman yrityksen toimintaympäristön analyyseihin ja strategioihin”, Vepsäläinen kertoo.

YHTEISTÄ EDUNVALVONTAA TARVITAAN YHÄ

LKY:n jäsenmäärä oli korkeimmillaan 1970-luvulla. Jäsenyrityksiä oli silloin noin 180. Vuonna 2020 LPY:ssä on jäseniä 35. Suurin syy tälle kehitykselle on toimialan keskittyminen. Yhdistyksen jäsenmäärä on laskenut, kun yrityksiä on liittynyt yhteen tai suuret yritykset ovat ostaneet pienempiä yrityksiä. Toisaalta LPY:n jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto ja yhteiskunnallinen merkitys ovat kasvaneet merkittävästi vuosien saatossa. ”LPY tekee läheistä yhteistyötä Suomen Yrittäjien sote-alojen toimialajärjestöjen ja Hyvinvointiala HALI ry:n kanssa. LPY:n fokus on kirkas”, LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo.

Oikealla: LPY:n hallituksen kokous lokakuussa 2020. Hallituksen jäsenet: puheenjohtaja Ilpo Tolonen, Docrates Syöpäsairaala; varapuheenjohtaja Tiina Tolvanen, PohjoisKarjalan Terveyspalvelut Oy; varapuheenjohtaja Tiina Wangel, Vääksyn Lääkärikeskus; Joni Aaltonen, Pihlajalinna Oyj; Antti Aho, Lääkärikeskus Aava Oy; Eila Annala, PlusTerveys Oy; Petri Bono, Suomen Terveystalo Oy; Nella GinmanTjeder, Sairaala Eira Oy; Jukka Hurme, Vita Laboratoriot Oy; Simo Lohi, PerusTerveys Suomi Oy; Meeri Muikku, Helsinki Hospital Oy; Aino Salmi, KNFLaboratoriot Oy. Pöydän päässä toiminnanjohtaja Ismo Partanen.

Juha Sarkkinen

Tarvitaanko järjestöpohjaista edunvalvontaa enää? ”Kyllä tarvitaan”, sanoo LKY:n ja LPY:n hallituksessa pitkään toiminut Porin Lääkäritalon entinen toimitusjohtaja Heikki Kuuri-Riutta. ”Kun yksittäinen yritys käyttää ääntään, sen puheenvuoro tulkitaan helposti vain yrityksen oman liiketoiminnan edistämiseksi, oman edun tavoitteluksi. Poliitikkojen on tällä perusteella helpompi torpata tätä kautta tulleet aloitteet. Alan yhteinen, monen toimijan yhdessä muodostama kanta on paljon vaikeampi torjua. Siksi olisi hyvä, että suuret toimijat käyttäisivät tietyissä tilanteissa sordiinoa omissa kannanotoissaan – ja alan kehittämistä ajettaisiin yhteisesti”, Kuuri-Riutta painottaa.

LKY:n hallituksen kokous elokuussa 1996 Juhani Ahon Villingin huvilalla. Hallitukseen kuuluivat silloin Juhani Aho, Timo Soini, Kaj Öhman, Heikki KuuriRiutta, Timo Juvakoski ja Sakari Alhopuro sekä puheenjohtaja Aarne Pasanen. Varajäseniä olivat Raine Mauro, Hannu Luotola, Sten Ohenoja, Seppo Mattila, Ilkka Penttilä, Heikki Oksama ja Pentti Parkkinen.

Aarne Paasen arkisto