Lääkärikeskusten vetovoima kestää

Yksityisiä lääkärikeskuksia on siksi, että kansalaiset haluavat käyttää yksityisiä palveluita, ja siksi, että lääkärit haluavat sellaisia tuottaa.

Eiran sairaala Jaakko Lukumaa

Lääkärikeskustoiminta Suomessa käynnistyi yksittäisten lääkäreiden pitämistä vastaanotoista. 1960-luvulle tultaessa sellaisia oli kaikissa suurissa kaupungeissa useita ja pienemmissäkin vähintään muutama. Lääkäri piti vastaanottoa yleensä kotonaan. Länsi-Pohjan Lääkärikeskuksen perustaja Aarne Pasanen muistaa, että tilanne oli sama julkisella puolella. Kun hän aloitti oman lääkärinuransa julkisessa terveydenhuollossa, Kemissä oli kolme kaupunginlääkärin virkaa. Kukin lääkäri otti potilaita vastaan kotonaan tai itse vuokraamassaan toimitilassa. Tarvittaessa vaimo saattoi toimia vastaanottoavustajana. Ennen varsinaisten lääkärikeskusten syntymistä lääkärit alkoivat pitää yhteisvastaanottoja. Ei ollut olemassa yhtiömuotoisia lääkärikeskuksia vaan paikkoja, joissa useampi lääkäri piti omaa vastaanottoaan. Lääkärikeskusyrityksiä alkoi syntyä 1960-luvulla. Alkuvaiheessa raja oli jonkin verran häilyvä. Esimerkiksi Dextrassa, joka oli

Suomen ensimmäisiä nykyaikaisia lääkärikeskuksia, lääkärit perivät aluksi itse omat palkkionsa. Toimenpiteistä maksettiin lääkärikeskuksen kassaan.

SAIRAALARAKENTAMINEN VAUHDITTI

Vuonna 1964 voimaan tullutta sairausvakuutuslakia pidetään järjestäytyneen yksityislääkäritoiminnan merkittävänä vauhdittajana. Yksityisille lääkäripalveluille syntyi kysyntää, kun Kela alkoi korvata osan yksityisen palvelun kustannuksista. Kysyntä synnyttää tarjontaa, joka sai muotonsa lääkärikeskusten perustamisina.

Dextran entinen toimitusjohtaja Leena Niemistö sanoo, että sairausvakuutuslain lisäksi yksityisen lääkäritoiminnan kasvuun vaikutti 1950-luvun lopulla käynnistynyt keskussairaalaverkoston rakentaminen. Sairaaloihin tuli erikoislääkäreitä, jotka halusivat päivätyönsä lisäksi ottaa vastaan myös yksityispotilaita. ”Kun lääkärikeskuksia alkoi syntyä, ne tarjosivat lääkäreille mahdollisuuden potilaiden hoitamiseen tiloissa, jotka sopivat lääkärin työlle paremmin kuin kotivastaanotto. Tämä mahdollisuus toi meillekin lääkärikeskukseen professoritason lääkäreitä Meilahden sairaalasta”, Niemistö kertoo. ”Kaikki talon lääkärit olivat erikoislääkäreitä, joilla oli virka yliopistollisessa sairaalassa. Siksi toiminta oli pitkään hyvin iltapainotteista. Ajoittain Dextrassa toimi kuitenkin kirurgi myös aamupäivisin. Koska vastaanottohuoneissa oli aamupäivisin tilaa, niissä annettiin usein fysioterapiaa”, Niemistö kertoo.

Yksityisiä lääkärikeskuksia syntyi myös siten, että yksityiset sairaalat kehittivät toimintaansa yhä enemmän avohoidon suuntaan. Eiran sairaala avasi Eiran lääkäriaseman vuonna 1970. Mehiläisen sairaalassa oli aloitettu ryhmävastaanottojen pitäminen jo 1950-luvun lopulla ja vuonna 1972 ne saivat nimekseen Mehiläisen Lääkärikeskus.

ROHKEITA PERUSTAJIA

Lääkärikeskusten perustajat ja niiden johtajat olivat rohkeaa, elleivät jopa uhkarohkeaa väkeä. ”Olimme juuri valmistuneet lääkäreiksi. Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta liike-elämästä tai juuri mistään muustakaan. Toiminnan alku oli monella tapaa räpiköintiä ja opettelua”, Pulssin perustaja, lääkintöneuvos Sakari Alhopuro sanoo suoraan. Hän itse tunnisti puutteensa nopeasti ja ryhtyi hankkimaan lääkärikoulutuksen tueksi myös liikkeenjohdollista koulutusta. ”Mietimme alussa, voiko kahden lääkärin vastaanottoa kutsua lääkäriasemaksi. Päätimme, että voi, että se on

Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

pienin mahdollinen yksikkö, josta tällaista nimitystä voi käyttää”, Alhopuro kertoo.

Jo edesmennyt lääkintöneuvos Juhani Aho on muistellut mielialoja, kun hän yhtiökumppaneineen päätti ostaa Helsingin Lääkärikeskukselle uudet tilat. Kotitalot pantattiin suurta lainaa vastaan, ja osakkaat sopivat, että jos bisnes ei suju ja pankki vie kodit, kaikki muuttavat perheineen evakkoon uuteen lääkärikeskukseen. Pelättyä pakkomuuttoa ei tullut. Tampereen Lääkärikeskuksen perusti 40 tamperelaista lääkäriä siten, että jokaiselta kerättiin peruspanokseksi 10 000 markkaa. ”Se oli silloin uuden Volvo

Amazonin hinta. Laittaisiko nuori, usein perheen perustamisvaiheessa oleva lääkäri tänään kolehtiin uuden

Volvon hinnan! Ostettiin omat tilat, kalustettiin ja varustettiin ne. Peruspääomaa lukuun ottamatta kaikki tehtiin velaksi ja sitä oli hurjat määrät”, yhtiön toimitusjohtajana pitkään toiminut Timo Soini kertoo.

LAMA OLI TAPPAA

1990-luvun alun lama oli vaikeaa aikaa yksityisille lääkärikeskuksille. Potilaiden ja tutkimusten määrät vähenivät dramaattisesti. Raskaat investoinnit painoivat. Yksityisille lääkäripalveluyrityksille tyypillistä toiminnan kehittämistä ei voinut ajatellakaan. Oli kyse eloonjäämistaistelusta ja moni kävi lähellä sitä tilannetta, että olisi pitänyt laittaa lappu luukulle. Mehiläisen satavuotishistoriikissa yrityksen entinen toimitusjohtaja Vesa Ekroos muistelee vaikeita vuosia: ”Tase heikkeni koko ajan, vuosi toisensa jälkeen tehtiin tappiollisia tilinpäätöksiä. Potilaat kerta kaikkiaan hävisivät. Omavaraisuusaste laski, velkaannuimme taas juuri tervehdyttyämme. Selvisimme vain hyvin tiukalla kulujärjestelmällä. Koko talo oli käsiohjauksessa, palkkakehitystä seurattiin viikoittain.”

Rahamarkkinoiden vapautuminen 1980-luvun lopulla oli johtanut siihen, että pankit markkinoivat aggressiivisesti ulkomaisia valuuttaluottoja. Helsingin Lääkärikeskus otti sellaisen, ja kun markka devalvoitiin vuonna 1991, markan arvo sukelsi ja yrityksen lainamäärä moninkertaistui. ”Hoidon taso säilytettiin, mutta muuten elettiin kädestä suuhun. Kirjekuoret käännettiin ja käsipaperin kulutusta laskettiin. Lääkärintakeista valittiin käyttöön ne, joissa oli vähiten reikiä.

Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

Palkat kuitenkin pystyttiin maksamaan ajallaan ja henkilöstöstä pyrittiin muutenkin pitämään huolta”, Juhani Aho on muistellut. Myös Porin Lääkäritalo oli ottanut valuuttalainaa ja olisi voinut kompastua siihen ilman toimitusjohtaja Heikki Kuuri-Riutan nopeita refleksejä. ”Katsoin illalla televisiosta, kun valtiovarainministeri Iiro Viinanen löi toimittajan kanssa vetoa, että devalvaatiota ei tule. Seuraavana päivänä menin pankinjohtajan puheille ja terminoimme lainamme eli suojasimme ne muutosten varalta. Kalliiksi se tuli, mutta pelasti meidät ja selvisimme kuivin jaloin”, Kuuri-Riutta kertoo.

Vantaan Lääkärikeskuksen perustaja Kaj Öhman muistaa syvimmän laman ajalta elävästi päivän, jolloin hän kutsui koko henkilökunnan koolle ja pyysi heitä suostumaan kymmenen prosentin palkanalennukseen. Näin menetettävät palkat hän lupasi maksaa laman jälkeen takaisin korkojen kera. ”Kaikki suostuivat, vaikka jälkeenpäin minulle kerrottiin, että kukaan ei uskonut takaisinmaksuun. Mutta jo seuraavana vuonna maksoin henkilökunnalle kolmannentoista kuukauden palkan, jolla edellisen vuoden palkanalennus hyvitettiin”, Öhman muistelee.

2000-LUVULLA NOPEA

RAKENTEELLINEN MUUTOS

Lamasta toipuminen oli hidas prosessi. Heikki Kuuri-Riutta laskee, että syvin kuoppa oli vuonna 1993. Sen jälkeen alettiin hiljalleen toipua, mutta vasta vuonna 2000 päästiin sille tasolle, jolla oltiin oltu vuonna 1990. 2000-luvulla yksityinen lääkärikeskustoiminta on palannut kasvu-uralle, mutta alan rakenne on mullistunut 20 vuodessa. Pääomasijoittajat ovat rahoittaneet alan keskittymistä suuriin, valtakunnallisesti toimiviin yrityksiin. Pieniä ja keskisuuria on edelleen, mutta niiden markkinaosuus on pieni.

LPY:n toiminnanjohtajan Ismo Partasen mielestä on tärkeää, että toimivilla markkinoilla on erilaisia ja erikokoisia yrityksiä.

Kansalaisten kannalta yksityisten terveyspalveluiden vetovoima on pysynyt samana alan rakennemuutoksesta huolimatta: lääkärin voi valita itse, hoitoon pääsee nopeasti ja se on laadukasta.

Juha Sarkkinen

Meillä on yhteinen tavoite ja unelma

Aloitin yksityisen syöpäsairaala Docratesin toimitusjohtajana vuonna 2017. Jo sitä ennen olin tutustunut LPY:n toimintaan ja huomannut, että yhdistyksellä on arvot ja tavoitteet kohdallaan – niihin oli helppo sitoutua. LPY on koko historiansa ajan halunnut luoda alan yrityksille mahdollisimman hyvät olosuhteet asiakkaiden palvelemiseen sekä palveluiden saatavuuden parantamiseen ja niiden kehittämiseen.

Perehdyttyäni LPY:n historiaan havaitsin, että yhdistys on ollut sitoutunut sote-uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin jo ennen kuin ne edes virallisesti asetettiin. Niitä ovat hoitoonpääsyn parantaminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja kustannusten kasvun hillitseminen. On selvää, että näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää koko terveyspalvelujärjestelmän tuottavuuden merkittävää parantamista. Siinä yrittäjyydellä, yritystoiminnalla ja kilpailulla on merkittävä rooli.

Jos ei tunne historiaa, on vaikea ymmärtää nykyisyyttä – ja on entistä vaikeampi ennustaa tulevaisuutta saati vaikuttaa siihen. Tämän vanhan viisauden mielessä pitäminen on tärkeää myös sote-uudistuksen valmistelussa. Sotea ei ole voitu aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Vuosikymmenten aikana muovautuneita rakenteita ja toimintatapoja on haastava muuttaa, koska uudistukset aiheuttavat aina muutosvastarintaa jonkin toimijan taholta.

Sote-uudistus on LPY:lle suuri, monisäikeinen prosessi, joka onnistuessaan johtaa tavoitteiden ja unelmien toteutumiseen. Unelmana on vastuulliset ja toimivat terveyspalvelumarkkinat, joilla saavutetaan kaikki edellä mainitut soten keskeiset tavoitteet.

Olemme edelleen vahvasti sitoutuneita sote-uudistuksen tavoitteisiin. Yhdistys on pyrkinyt koko sote-valmistelun ajan esittämään ratkaisuja tämän päivän ja tulevaisuuden haasteisiin. Se on myös kannattanut ja tukenut kulloinkin vallassa olevan hallituksen ja alan eri sidosryhmien hyviä esityksiä soten tavoitteiden saavuttamiseksi.

LPY:n missiona on alan yritysten toimintaedellytysten kehittäminen, jotta saamme paremmat terveyspalvelut jokaiselle. Missiomme tukee sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamista. Se ei toteudu yksin toimien vaan hyvää ja tiivistä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa tehden.

LPY suhtautuu luottavaisin ja avoimin mielin tulevaisuuteen. Uskomme, että me suomalaiset kykenemme löytämään toimivat ratkaisut erilaisten haasteiden voittamiseksi – oli kyse sitten maailmanlaajuisesta pandemiasta tai sote-uudistuksesta. Tehdään töitä yhdessä paremman elämän ja tulevaisuuden puolesta!

ILPO TOLONEN

hallituksen puheenjohtaja Lääkäripalveluyritykset ry

“Tuottavuutta on parannettava”