valtioneuvoston periaatepäätös

32

Kuntalain mukaan kunnan on asetettava osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi tiettyjä vaikuttamisryhmiä (vanhusneuvosto, vammaisneuvosto, nuorisovaltuusto). Vaikuttamisryhmät voivat olla useamman kunnan yhteisiä. Näiden kautta kunnat ja kuntayhtymät voivat edistää asiakasnäkemyksen huomioimista myös potilas- ja asiakasturvallisuudessa. 25

Muut kanavat, kuten yleisötilaisuudet, sekä esimerkiksi asiakaspalautteen hyödyntämistä painotetaan myös asiakaskokemuksen selvittämisessä. Asiakasviestintä on myös tärkeää.

3.1.7 Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030 – valtioneuvoston periaatepäätös

Valtioneuvoston periaatepäätös hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä linjaa niitä pitkän aikavälin toimia, millä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoisuutta saadaan tasoitettua. Periaatepäätöksessä on neljä painopistettä: • Kaikille mahdollisuus osallisuuteen: osallisuus ja yhdenvertaisuus koostuu tekijöistä kuten riittävä toimeentulo; riittävät tiedot, taidot ja mahdollisuus osallistua päätöksentekoon; turvallinen koti; mahdollisuus osallistua työelämään; osaaminen ja mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluita; mahdollisuus kehittää omaa osaamista sekä osallistua mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan. Erityisesti nuorten, maahanmuuttajien ja vähemmistöjen osallisuuteen panostetaan. • Hyvät arkiympäristöt: terveellinen, turvallinen, esteetön ja esteettinen. Se kannustaa edistämään omaa hyvinvointia ja ylläpitää toimintakykyä; tukee yhteisöllisyyttä; kannustaa liikkumiseen; mahdollistaa laadukkaan ravinnon; ennaltaehkäisee elinympäristön haittoja; kannustaa suojaamaan taudinaiheuttajilta; vähentää päihteiden käytöstä, tupakasta ja pelaamisesta aiheutuvia haittoja; auttaa estämään väkivaltaa ja onnettomuuksia. • Hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta edistävä toiminta ja palvelut: osa kuntien ja alueiden johtamista, toimintaa ja yhteistyötä; ennalta-ehkäisy ja oikea-aikaisuus tärkeää; työpaikat tukevat aktiivisesti hyvinvointia; palvelut ja etuudet tukevat toiminta- ja työkykyä; yhteistyörakenteet mahdollistavat yhteistyön eri hallinnonalojen ja järjestöjen välillä; ihmiset voivat vaikuttaa palveluitaan koskeviin asioihin; sote-ammattilaisilla on keinoja edistää hyvinvointia ja terveyttä; yksityisten ja julkisten sekä järjestöjen tarjoamat palvelut toimivat yhteen. • Päätöksenteolla vaikuttavuutta: päätöksentekijät edistävät hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta koko maassa, niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Tämä edellyttää hyvinvoinnin erojen kaventamisen välineitä päätöksentekoon; riittävästi ajantasaista tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden tilanteesta ja päätösten vaikutuksista; menetelmiä osoittaa taloudellisten päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin; tietoa hyvinvoinnin taloudellisesta kannattavuudesta ja roolista turvallisuusongelmien ehkäisyssä; tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen vaikuttavuudesta.

Suomi on monella mittarilla hyvinvoiva ja turvallinen maa. Kuitenkin eriarvoistuminen ihmisryhmien välillä hyvinvoinnissa, terveydessä ja turvallisuudessa on kasvussa. Esimerkiksi nuorten parissa erot lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien välillä ovat suuria. Ongelmat kasaantuvat pienelle joukolle ihmisiä, esimerkiksi alle viisi prosenttia väestöstä tekee yli puolet kaikista rikoksista ja 10 % väestöstä kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta.

Hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen ja eriarvoisuuteen liittyvät ongelmat ovat merkittäviä, eikä niihin ole yksinkertaisia ratkaisuja. Ongelmien ratkaisu edellyttää rahaa, rakenteellisia muutoksia ja isoja sekä pieniä arjen tekoja. Rakenteelliset muutokset tarkoittavat myös ajattelutavan sekä toiminnan rohkeaa muutosta, mikä ei onnistu ilman eri hallinnonalojen yhteisiä tavoitteita ja yhteistyötä.26

25 Lähde: Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021: 21. 26 Lähde: Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030 - valtioneuvoston periaatepäätös, 7.

33

3.1.8 Mahdollisuuksien maaseutu - maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020

Mahdollisuuksien maaseutu, Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014─2020 on syytä sisällyttää myös Lapin arjen turvan tiekartan kartoitukseen siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaosa Lappia on määritelmän mukaisesti harvaan asuttua maaseutua27. Harvaan asuttu maaseutu on turvallisuusympäristönä omanlaisensa, mm. siksi että maaseudun väestö on ikääntyneempää kuin kaupunkien, ja infrastruktuurin ja palveluiden kattavuus ja toimivuus on erilaista kuin taajaan asutuilla alueilla.

Tavoitetilaksi kokonaisohjelma on määritellyt:

Maaseudun sujuva arki perustuu osallisuuden kokemukseen ja toimiviin julkisin, yksityisin ja yhteisöllisin voimavaroin tuotettuihin palveluihin. [….] Maaseudulla tavoitellaan kestävää kasvua, hyvinvointia ja kilpailukykyä yhdistelemällä osaamista, tutkimustietoa, teknologiaa ja sosiaalisia innovaatioita. [….] Maaseudun hyvinvointi toteutuu ja maaseutua kehitetään entistä enemmän siellä toimivien ihmisten ja yritysten tietoon, osaamiseen ja aktiivisuuteen perustuen. Maaseutupolitiikan toimeenpanossa politiikka-, kehittäjä-, tutkija- ja viranomaistoimijoiden sekä kansalaisyhteiskunnan yhteistyö on entistä tiiviimpää.28 (13)

Hyvinvointi, monialainen yhteistyö ja osallistava ote kehittämiseen ovat keskeisessä asemassa myös maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma kattaa viisi teemaa, joista asuminen ja palvelut ja toisaalta infrastruktuuri ovat olennainen osa arjen turvallisuutta.

Toimenpiteitä ohjelmassa listataan 63. Näistä koostetaan 10 keskeisintä, joista neljä ensimmäistä ovat: 1) Lähidemokratian toteuttaminen, ja kansalaisten ja julkishallinnon yhteistyön vahvistaminen, 2) Palveluiden järjestäminen joustavasti ja hallinnonalojen rajat ylittäen, 3) Maaseudun liikkumistarpeiden turvaaminen ja 4) Koko Suomeen tietoliikenneyhteyksien takaaminen.

Osallisuus ja lähidemokratia

Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa avataan, että julkisella sektorilla kestävyysvaje yhdessä väestön ikääntymisen kanssa tarkoittavat, että palvelutuotannossa on löydettävä uudenlaisia vaihtoehtoja ja yhteistyön muotoja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toiminnassa. Näiden etsiminen vaatii tutkimusta, vaikuttamista ja kehittämistä, joka ulottuu sektorirajojen yli valtionhallinnosta ja kuntakentältä järjestötoimintaan ja omaehtoiseen kansalaistoimintaan. Erilaisten päätösten vaikutuksia on syytä arvioida alhaalta ylöspäin, kylätasolta lähtien. Asukkaat ja paikalliset järjestöt osallistuvat alueiden kehittämiseen ja palveluihin. Lähidemokratiassa kansalainen voi vaikuttaa alueensa kehitykseen. Siinä päätös- ja toimivaltaa siirretään alueen asukkaille ja niiden muodostamille lähidemokratiayksiköille, kuten aluelautakunnille. Paikallista kehittämistä, kuten kylätoimintaa ja Leader-toimintatapaa, on edelleen syytä vahvistaa, koska todistettavasti tätä kautta saadaan merkittäviä ja kestäviä tuloksia.

Toimiva infrastruktuuri ja palvelut arjen turvallisuutta

Nyky-yhteiskunnan turvallisuus perustuu monella tavalla perusinfrastruktuurin toimintaan. Monet palvelut ovat saatavilla vain, mikäli sähkö-, puhelin- ja tietoverkot toimivat. Näiden toiminnassa on edelleen haasteita harvaan asutulla maaseudulla, mikä vaikuttaa arjen turvallisuuteen keskeisesti. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toimenpiteeksi onkin listattuna toimivat tietoliikenneyhteydet koko Suomen osalta.

Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa todetaan, että kuntarakenne ja sitä myötä maaseudun palvelurakenne muuttuu. Julkisen talouden kestävyysvaje pakottaa kuntia karsimaan tehtäviään, ja monesti palvelut keskittyvät entistä enemmän kuntakeskuksiin.

27 Lähde: Mahdollisuuksien maaseutu – maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020, 18. 28 Lähde: Mahdollisuuksien maaseutu – maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020, 13.