Lähiruoka on enemmistölle sula mahdottomuus

Lähiruoka on enemmistölle sula mahdottomuus pieniä alueita. Kun viljelykasveja tarkastellaan yhdessä, ruoka-aitat muodostavat suuria, koko maailmankin kattavia kokoAalto-yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että vain murto-osa lioiden monipuolisuus luo globaaleja, momaapallon väestöstä pärjäisi lähiseudultaan saatavalla ravinnolla. nimutkaisia riippuvuussuhteita. Riippuvuus tuontiruuasta lisää haavoittuvuutta koronapandemian Tutkimukseen osallistuneen professori Matti Kummun mukaan on selvää, kaltaisten globaalien kriisien aikana. Suomen tulisi säilyttää ainakin ettei pelkkä paikallinen tuotanto pysty nykyinen omavaraisuuden taso ja vähentää riippuvuutta eläinrehun vastaamaan ruoan kysyntään – ainakaan valkuaisten ja lannoitteiden tuonnista, sanovat tutkijat. nykyisillä tuotantotavoilla ja kulutustottumuksilla. Tehokkaasti hoidetun lähiGlobalisaatio on mullistanut ruuantuotannon ja -kulutuksen viimeisten vuosikymmenten aikana: tehostanut suhteissa että tilanteissa, joissa ruokahävikin pieneneminen ja paremmat viljelymenetelmät tekevät tuotantoketjuista tehokkaampia. tuotannon osuuden kasvattaminen vähentäisi luultavasti sekä ruokahävikkiä että kasvihuonepäästöjä. Samalla se voisi kuitenkin johtaa uusiin ongelmiin, kuten vesien saastumiseen ja vesipulaan hyvin viljelyä, monipuolistanut monien ruoka- Tutkimus osoitti, että 27 % maapallon tiheästi asutuilla alueilla, sekä haavoittuvaliota ja parantanut ruuan saatavuutta. väestöstä voisi saada käyttämänsä lauh- vaisuuteen esimerkiksi huonojen satovuoSamalla se on kuitenkin johtanut myös kean vyöhykkeen viljat alle 100 kilomet- sien tai suurten muuttoliikkeiden aikana. ympäristötuhoihin ja lisännyt maiden rin säteeltä. Trooppisen vyöhykkeen vil- Kummun mukaan koronaepidemia riippuvuutta tuontiruuasta, mikä tekee jojen osalta osuus oli 22 %, riisin osalta korostaa paikallisen tuotannon tärkeyttä niistä haavoittuvaisempia tuotantoketjuja 28 % ja palkokasvien osalta 27 %. Mais- ja hänen mielestään Suomen tulisikin säihäiritsevien globaalien kriisien, kuten ko- sissa osuus oli vain 11 % ja trooppisissa lyttää vähintään nykyinen noin 70–80% ronapandemian, aikana. juureksissa 16 %, mikä on huolestuttava omavaraisuusaste ruoantuotannossa.

Tietoisuus globaalin tehotuotannon tulos paikallisuuden suosimisen kannalta. Meidän tulisi myös merkittävästi vähenhaasteista on lisännyt kiinnostusta lähi- Tutkijat käyttivät työssään ruoka-aitan tää riippuvuuttamme ruoanvalmistuksen ruokaan ja pienviljelyyn, mutta onko sii- (foodshed) käsitettä. tuotantopanosten, kuten eläinrehun valhen todella mahdollisuuksia laajemmassa - Määrittelimme ruoka-aitoiksi kuaisaineiden, lannoitteiden ja energian, mittakaavassa? alueet, joiden sisällä ruoantuotanto voi- tuonnista. - Eri alueiden ja kasvien välillä on suu- si olla omavaraista. Ruoka-aitat kuvaaria eroja. Esimerkiksi Euroopassa ja Poh- vat ruuantuotannon ja kysynnän lisäksi Pekka Kinnunen, Joseph H. A. Guillaume, jois-Amerikassa lauhkean vyöhykkeen kuljetusinfrastruktuurin vaikutusta sii- Maija Taka, Paolo D’odorico, Stefan Siekasvit, kuten vehnä, voidaan saada alle hen, mistä ruokaa olisi mahdollista saa- bert, Michael J. Puma, Mika Jalava, Matti 500 kilometrin säteeltä, kun koko maail- da, Kinnunen sanoo. Kummu. Local food crop production can massa keskiarvo on noin 3 800 kilometriä, Tutkimus osoitti, että ruoka-aitat ovat fulfil demand for less than one-third of sanoo Aalto-yliopiston tohtorikoulutetta- yksittäisten viljelykasvien osalta hyvinkin population. Nature Food, 17.4. 2020 va Pekka Kinnunen.

Hän johti Nature Food -tiedelehdessä huhtikuussa julkaistua tutkimusta, jossa selvitettiin mallintamalla minimimatkaa, jonka säteeltä saatavilla viljelykasveilla ihmiset eri puolilla maailmaa pystyisivät tyydyttämään ravinnontarpeensa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä University of Columbian, University of Californian, Australian National Universityn, University of Göttningenin ja NASA:n kanssa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta ihmisille keskeistä viljelykasviryhmää:

lauhkean vyöhykkeen viljat (vehnä, ruis ja ohra), riisi, maissi, trooppiset viljat (hirssi ja durra), trooppiset juurekset

(maniokki) sekä palkokasvit. Tutkijat

naisuuksia. Tämä osoittaa, että ruokavamallinsivat tuotannon ja kuluttajan välisiä etäisyyksiä sekä tavallisissa tuotanto-oloTutkijat mallinsivat minimimatkaa, jonka säteeltä saatavilla viljelykasveilla ihmiset eri puolilla maailmaa pystyisivät tyydyttämään ravinnontarpeensa. Kuva: Aalto-yliopisto