TIINA Mikä uhkaa sananvapautta?

MIKÄ UHKAA SANANVAPAUTTA? KOLUMNI TIINA TURUNEN

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.

SUOMESSA ON hiljattain tapahtunut sananvapauteen liittyviä mullistuksia. On esimerkiksi annettu käräjäoikeuden tuomio, jonka mukaan voi olla rikos nimittää toista rasistiksi. On jopa arveltu, että rasistiksi sanominen voisi täyttää kansanryhmää vastaan kiihottamisen rikostunnusmerkistön.

Myös tiedotusvälineet ovat keskittyneet käsittelemään sananvapautta ja sen rajoittamista. Jostain syystä ne tekevät sen kuitenkin siitä näkökulmasta, että erilaisista asioista loukkaantuminen rajoittaisi sananvapautta.

On väitetty, että ketään ei saa enää loukata ja että se pilaisi sananvapauden. Tähän väliin on tärkeä muistuttaa, että sananvapauden rajoittaminen tarkoittaa sen rajoittamista julkisen vallan toimesta esimerkiksi ennakkosensuurin muodossa. Yksityishenkilöillä ei ole oikeutta rajoittaa toistensa sananvapautta. Siksi on harhaanjohtavaa puhua sananvapauden rajoittamisesta, kun puhutaan yksityishenkilöiden antamasta kritiikistä – vaikka se olisi kovaakin.

On kerrassaan merkillistä, että samaan aikaan, kun media antaa yhä enemmän tilaa loukkaantumiskeskustelulle, meillä pohditaan oikeustoimia puheista, jotka kohdistuvat näkyvään poliittiseen toimintaan. Ikään kuin vaikkapa vähemmistöjen edustajat eivät saisi loukkaantua, mutta suurtakin valtaa käyttävät poliitikot kyllä saavat.

Väistämättä mieleen tulee ajatus, että poliittinen loukkaantuminen saattaa todella olla varteenotettava ja kasvava ongelma – mutta loukkaantujia ovatkin ne, jotka siitä ovat eniten varoitelleet, ja ne, jotka ovat vaatineet mahdollisuutta puhua törkyä esimerkiksi vähemmistöistä. Edessämme todella on sananvapauden kannalta vaarallinen poliittinen tulevaisuus. Internetin äärioikeiston sanavalinnat ja salaliitot tunkeutuvat tavallisten ihmisten ja poliitikkojen puheisiin. Vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä solvataan raskaasti, ja seksuaalinen ahdistelu värittää herjoja. Tilanne tunkee yhä syvemmälle marginaaliin ne, joilla oli alun perinkin hyvin vähän tekemistä julkisessa puheessa.

Kuitenkin samaan aikaan kaiken kiusaamisen ja maalittamisen kanssa käydään ihan tosissaan keskustelua siitä, saako rasisteja sanoa rasisteiksi tai natseja natseiksi.

Oikeusvaltiolle on vierasta tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen kritiikistä, joka kohdistuu poliittiseen toimintaan. Nimenomaan poliittisen kritiikin turvaamiseksi sananvapaus on lopulta olemassa.

Sananvapaus on siis koetuksella. Se on huomattu, mutta usein täysin väärästä näkökulmasta. Sananvapautta ei uhkaa korostunut ihmisoikeusajattelu, vähemmistöjen aktivoituminen politiikassa tai #metoo-liike. Sananvapautta uhkaa äärioikeisto ja ne, jotka käyttävät vapauttaan sortaakseen muita. Sitä uhkaavat ne, jotka väittävät, että kenen tahansa kuuluu sietää mitä tahansa. Monesti nämä samat ihmiset vaativat itselleen oikeutta panetella, solvata ja uhkailla.

Sananvapauden käsite on lopulta yksinkertainen. Se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja vastaanottaa sellainen – rikosoikeudellisissa rajoissa pitkälti ihan mikä tahansa mielipide.

Sananvapauden ilmaisemista on myös se, että jonkun toisen mielipidettä kritisoidaan. Tästä johtuu, että jos suuttuu siitä, että julkisesti levittämäänsä sanomaa kritisoidaan, ei ole sananvapauden puolella vaan sitä vastaan.