KOLUMNI
TIINA TURUNEN
MIKÄ UHKAA SANANVAPAUTTA?
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.
SUOMESSA ON hiljattain tapahtunut sananvapauteen liittyviä mullistuksia. On esimerkiksi annettu käräjäoikeu den tuomio, jonka mukaan voi olla rikos nimittää toista rasistiksi. On jopa arveltu, että rasistiksi sanominen voisi täyttää kansanryhmää vastaan kiihottamisen rikostunnusmerkistön. Myös tiedotusvälineet ovat keskitty neet käsittelemään sananvapautta ja sen rajoittamista. Jostain syystä ne tekevät sen kuitenkin siitä näkökulmasta, että erilaisista asioista loukkaantuminen rajoit taisi sananvapautta. On väitetty, että ketään ei saa enää loukata ja että se pilaisi sananvapauden. Tähän väliin on tärkeä muistuttaa, että sananvapauden rajoittaminen tarkoittaa sen rajoittamista julkisen vallan toimesta esimerkiksi ennakkosensuurin muodossa. Yksityishenkilöillä ei ole oikeutta rajoit taa toistensa sananvapautta. Siksi on harhaanjohtavaa puhua sananvapauden rajoittamisesta, kun puhutaan yksityis henkilöiden antamasta kritiikistä – vaikka se olisi kovaakin. On kerrassaan merkillistä, että samaan aikaan, kun media antaa yhä enemmän tilaa loukkaantumiskeskus telulle, meillä pohditaan oikeustoimia puheista, jotka kohdistuvat näkyvään poliittiseen toimintaan. Ikään kuin vaik kapa vähemmistöjen edustajat eivät saisi loukkaantua, mutta suurtakin valtaa käyt tävät poliitikot kyllä saavat. Väistämättä mieleen tulee ajatus, että poliittinen loukkaantuminen saattaa todella olla varteenotettava ja kasvava ongelma – mutta loukkaantujia ovatkin ne, jotka siitä ovat eniten varoitelleet, ja ne, jotka ovat vaatineet mahdollisuutta puhua törkyä esimerkiksi vähemmistöistä. Edessämme todella on sananvapauden kannalta vaarallinen poliittinen tulevaisuus. Internetin äärioikeiston sanavalinnat ja salaliitot tunkeutuvat tavallisten ihmisten ja poliitikkojen puheisiin. Vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä solvataan raskaasti, ja
seksuaalinen ahdistelu värittää herjoja. Tilanne tunkee yhä syvemmälle marginaa liin ne, joilla oli alun perinkin hyvin vähän tekemistä julkisessa puheessa. Kuitenkin samaan aikaan kaiken kiu saamisen ja maalittamisen kanssa käy dään ihan tosissaan keskustelua siitä, saako rasisteja sanoa rasisteiksi tai nat seja natseiksi. Oikeusvaltiolle on vierasta tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen kritii kistä, joka kohdistuu poliittiseen toimin taan. Nimenomaan poliittisen kritiikin turvaamiseksi sananvapaus on lopulta olemassa. Sananvapaus on siis koetuksella. Se on huomattu, mutta usein täysin väärästä näkökulmasta. Sananvapautta ei uhkaa korostunut ihmisoikeusajattelu, vähem mistöjen aktivoituminen politiikassa tai #metoo-liike. Sananvapautta uhkaa äärioikeisto ja ne, jotka käyttävät vapauttaan sortaak seen muita. Sitä uhkaavat ne, jotka väittä vät, että kenen tahansa kuuluu sietää mitä tahansa. Monesti nämä samat ihmiset vaativat itselleen oikeutta panetella, sol vata ja uhkailla. Sananvapauden käsite on lopulta yksinkertainen. Se tarkoittaa, että jokai sella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja vastaanottaa sellainen – rikosoikeudelli sissa rajoissa pitkälti ihan mikä tahansa mielipide. Sananvapauden ilmaisemista on myös se, että jonkun toisen mielipidettä kritisoi daan. Tästä johtuu, että jos suuttuu siitä, että julkisesti levittämäänsä sanomaa kri tisoidaan, ei ole sananvapauden puolella vaan sitä vastaan.
LIBERO 3/2019
7
