Kauppapolitiikka 1/2014

MCI

JON NYMAN:

Startupyritysten pelikenttänä maailma

Kasvavat kauppakumppanit Australia ja Uusi-Seelanti

EU:n komission huomio on nyt kahdenvälisissä neuvotteluissa.

KAUPPAPOLITIIKKA nro 1 | 2014

TALOUDELLISTEN ULKOSUHTEIDEN AIKAKAUSLEHTI

Uutta virtaa kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa.

KAUPPAPOLITIIKAN PALUU

Tilaa lehti tai tee osoit teenmuutos www.kauppapolitiik ka.fi/tilaus

›› Ministerin matkassa

›› Jättiläisten tanssi

Balilla tehtiin neuvotteluhistoriaa WTO-sopimuksen myötä.

Kauppapolitiikka teki comebackin.

2

Kauppapolitiikka nro 1|2014

”Yksin emme pärjää.”

VILLE CANTELL Päätoimittaja

Ovet avoinna maailmaan

K

avoimelle ja huolelliselle käsittelylle. Tärkeää olisi kuitenkin, että äänessä olisivat myös tahot, jotka näkevät sopimuksen myönteisenä ja kannattavat sitä, eivätkä vain pahanilmanlinnut.

Neuvottelut eivät ole sadan metrin pikapyrähdys, vaan maraton, joka toivottavasti saadaan päätökseen Obaman presidenttikauden aikana. On selvää, että aivan kuten EU:lla, myös Yhdysvalloilla on omat intressinsä neuvotteluissa. Kompromisseja joudutaan tekemään. Pitää muistaa, ettei Suomi käy neuvotteluja, vaan Euroopan unioni. Taitavalla toiminnalla EU:n sisällä varmistamme, että omat keskeiset intressimme ja huolenaiheemme huomioidaan koko unionin yhteisinä.

Johtopäätös, jonka mukaan on parempi unohtaa koko sopimus ja jättää neuvottelut käymättä, on kuitenkin totaalisen väärä. Kääntymällä sisäänpäin ja sulkeutumalla ulkomaailmalta tekisimme kuten strutsi, joka tunkee päänsä hiekkaan ja luulee olevansa turvassa.

Suomi on ollut globalisaation suuria voittajia. Sitä ei käy kiistäminen. Kotimarkkinamme ovat pienet samoin kuin yrityksemme, ja sitä kautta koko Suomen taloudellinen menestys on riippuvaista ulkomaailmasta. Vientivetoisena taloutena maailmanlaajuisen kaupan vapauttaminen ja raja- ja tulliesteiden poistaminen on etujemme mukaista. Yksin emme pärjää.

Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että jatkossakin olemme voittajia globaalissa kilpailussa. Kilpailu kiristyy jatkuvasti nousevien talouksien vahvistumisen myötä. Paljon on omissa käsissämme. Mikäli pyöräillessä lopettaa polkemisen, kaatuu ennen pitkää vauhdin pysähtyessä. Meidän on panostettava omaan osaamiseemme ja kilpailukykymme vahvistamiseen, sekä luotettava itseemme.

Ovia maailmaan ei tule sulkea. ›‹

pääkirjoitus

auppapolitiikka teki vahvan paluun varjoista valokeilaan joulukuun alussa Balilla saavutetun historiallisen WTO-sopimuksen myötä. Ennen kokousta ja vielä sen aikana monet olivat valmiita viettämään WTO:n hautajaisia. Pitkään näyttikin siltä, ettei tulosta synny. Yhdennellätoista hetkellä kompromissi kuitenkin löytyi. Kyseessä on ensimmäinen sopimus, jonka ensi vuonna 20 vuotta täyttävä 160 jäsenmaan järjestö saa aikaiseksi.

Tämä antaa uutta virtaa koko monenkeskiselle järjestelmälle.

Ei ole suurta liioittelua väittää EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksen potentiaaliltaan olevan taloudellisesti tärkein asia Suomelle sitten EU-liittymisemme vuonna 1995. Parikymmentä vuotta sitten avattiin suomalaistuotteille suorempi väylä runsaan 300 miljoonan kuluttajan ulottuville. Nyt tavoitellaan samansuuruista harppausta. Kyseessä ovat neuvottelut maailman kahden suurimman talousalueen välillä. Sopimus on keskeinen myös EU:n koko globaalille painoarvolle.

Asioita on kuitenkin aina helpompi vastustaa ja ideoita torpata kuin esittää ja puolustaa niitä. Ainoa keino väärinkäsitysten korjaamiseksi ovat faktat. Keskustelua ei pidä pelätä, se on tervetullutta. Ulkoministeriön järjestämät keskustelutilaisuudet ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden mielipiteiden vaihtoon.

Tammi­kuun lopulla järjestetty tilaisuus lähettiin suorana myös verkossa.

Avoimuus on avainasemassa, eikä riskejä tule vähätellä. Hyvä esimerkki tästä on keskustelu investointisuojasta. EU-komissio otti huolet vakavasti ja avasi mahdollisuuden asian

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

3

sisältö

›› LUE LISÄÄ www.kauppapolitiikka.fi

6 ”Kauppapolitiikan maailma on muuttunut lyhyessä ajassa.”

JON NYMAN

24 4

Kauppapolitiikka nro 1|2014

nro 1 | 2014

3

Pääkirjoitus

6

VIP-vieras

Jon Nyman seuraa EU:n kauppapolitiikkaa sisältä käsin.

14

Kauppapolitiikan paluu

Tavoitteet ja haasteet uudenlaisia.

20

Pelikenttänä maailma

Suomalaisia startup-yrityksiä vauhdittavat hyvät ideat ja tekemisen into.

24

Jättiläisten tanssi

EU:n ja USA:n kauppa- ja investointisopimusneuvottelut jatkuvat.

28

Rohkeasti pallon toiselle puolen

Australia ja Uusi-Seelanti ovat täynnä mahdollisuuksia suomalaisille.

20

28

KAUPPAPOLITIIKKA JULKAISIJA Ulkoasiainministeriö PÄÄTOIMITTAJA Ville Cantell puh. 0295 351847 ville.cantell@formin.fi TOIMITUSSIHTEERI Riikka Harju puh. 0295 351832 riikka.harju@formin.fi TOIMITUSNEUVOSTO Markku Keinänen (pj.), UM Matti Anttonen, UM Ville Cantell, UM Simo Karetie, EK Severi Keinälä, TEM Jouni Mölsä, UM Jukka Seppälä, Metso Outi Torniainen, Finpro TOIMITUS, ULKOASU JA TAITTO

”Yhdysvaltain merkitys Suomen kauppakumppanina on viime vuosina kasvanut.”

OLLI KOSKI, SAK:N PÄÄEKONOMISTI

18

MCI Press Oy

PALSTAT

ILMOITUKSET

10 Lyhyesti

MCI Press Oy puh. 09 2525 0250

17 Anttonen

Kauppapolitiikan supervuosi

TILAAJAPALVELU JA OSOITTEENMUUTOKSET

18

Kentän ääni

Team Finland -matkalla.

36

Lue

37

Q&A

Yhdessä kohti parempaa

www.kauppapolitiikka.fi/tilaus PAINOPAIKKA Scanweb Oy PAINOS 9 400 kpl

38

45 vuotta sitten

Kiinnostus suomalaisiin design-tuotteisiin lisääntyy

39

Kolumni

Jani Niipola: Maailma valloitetaan yhdessä

ilmoitukset@mcipress.fi

PAPERI UPM Fine 90/170g/m2 Irtonumero 9 €

441 760

VASTAA LUKIJAKYSELYYN s. 38 ja voit voittaa iPad minin!

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

5

TEKSTI HANNA RUSILA KUVAT JUHA ROININEN, THINKSTOCK

EU:n kauppapolitiikka on muuttanut reippaasti muotoaan muutamassa vuodessa. Kärki on nykyisin kahdenvälisissä neuvotteluissa, mutta monenvälisyys pysyy ihanteena.

KAUPPASUHTEIDEN AITIOPAIKALLA 6

Kauppapolitiikka nro 1|2014

Jon Nyman on työskennellyt EU:n kauppapoliittisella pääosastolla vuodesta 2008.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

7

– Komission kanta on aina ollut ja on yhä, että paras tapa sujuvoittaa kansainvälistä kauppaa on sopia asioista WTO:n sateenvarjon alla, hän summaa.

– Kahdenvälisyys tuli paikkaamaan monenkeskisen järjestelmän hitautta ja vaikeutta löytää yhteisiä kantoja. EU-maiden vientisektorilla oli kova tilaus kaupan vapauttamiselle, ja komissio halusi vastata siihen.

Näin mittavasta vapaakaupasta ei ole neuvoteltu koskaan aikaisemmin.

K

un Jon Nyman tuli töihin EU:n komission kauppapoliittiselle pääosastolle alkuvuonna 2008, kaikki puhuivat monenkeskisestä kaupasta ja Maailman kauppajärjestöstä WTO:sta.

Viimejoulukuisen Bali-sovun myötä WTO puhuttaa taas, mutta paljon on ehtinyt tapahtua välissä. Komission tämänhetkisestä fokuksesta ei ole epäselvyyttä.

– Kauppapolitiikan maailma on muuttunut lyhyessä ajassa. ”Action” on nyt kahden­ välisissä neuvotteluissa, kun vielä kuutisen vuotta sitten komission lähes ainoa prioriteetti oli WTO:n Doha-agenda, pääosaston ylijohtajan Jean-Luc Demartyn avustajana nykyisin työskentelevä Nyman sanoo.

EU on saanut viimeistelyvaiheeseen kauppa­s opimukset Kanadan ja Singaporen kanssa. Japanin sekä ASEAN- ja Mercosur-blokkien suuntaan käydään vähintään yhtä tärkeitä neuvotteluja. Pisteenä i:n päällä ovat EU:n ja Yhdysvaltojen väliset TTIP- eli Transatlantic Trade and Investment Partnership -neuvottelut. Ne alkoivat viime kesänä, ja toteutuessaan sopimus sitoo piiriinsä peräti puolet maailman bruttokansantuotteesta. Näin mittavasta vapaakaupasta ei ole neuvoteltu koskaan aiemmin.

– EU:n kauppapoliittinen agenda on kiistatta maailman laajin. Siitä on myös tullut aito kasvun moottori talouskriisistä toipuvassa Euroopassa, Nyman korostaa.

Nykytrendistä huolimatta komissio ei ole Nymanin mukaan hylännyt monenvälisiä kauppaneuvotteluja. Päinvastoin.

8

Kauppapolitiikka nro 1|2014

WTO:N BALI-PAKETIN YKSI OSA ON niin sanottu kaupan helpottamisen sopimus.

Pakettia on kehuttu jopa historialliseksi, sillä WTO ei ollut päässyt kertaakaan perustamisensa jälkeen monenkeskisen sopimuksen allekirjoittamiseen asti. Vuonna 2001 alkanut Dohan neuvottelukierros oli tuottanut monta pettymystä. Onnistuminen on herättänyt innostusta myös komissiossa.

– Uusi sopimus toki kattaa vain pienen osan maailmanlaajuisista kauppakysymyksistä. Sen tärkein arvo olikin osoittaa, ettei monenkeskisyys ole kuollut. Ilman sopua WTO olisi todennäköisesti hautautunut kahdenvälisten neuvottelujen alle vuosiksi, mutta nyt prosessi sai uutta toivoa, Nyman arvioi.

Hän painottaa, että ennen seuraavien askelten pohtimista on varmistettava nyt laaditun sopimuksen kunnollinen täytäntöönpano.

KULISSIEN TAKANA ›› Jon Nymanin työtä voi kutsua aitiopaikaksi EU:n kauppasuhteisiin.

Kauppapoliittisen pääosaston ylijohtajan avustaja näkee kaiken aikaa, millaisia kantoja EU ajaa ja mitä kulissien takana tapahtuu.

Edellisessä tehtävässään Nyman koordinoi unionin WTO- ja OECDneuvotteluja ja komiteatyöskentelyä. Toisinaan hän piipahti neuvoston kauppapoliittisessa komiteassa TPC:ssä esittelemässä komission agendaa.

– Nykyinen virkani on haluttu ja näkyvä, vaikka se ei ole sinänsä hier­ arkiassa korkealla eikä sisällä johtamisvastuuta. On tietenkin kiinnostavaa saada aina tuorein tieto asioista, myös oman pääosaston ulkopuolelta, Nyman luonnehtii.

Työkontaktit kotimaahan ovat lähinnä epämuodollisia.

– Kollegat ovat havainneet yhteydenpidon hyödylliseksi, sillä työssäni näkee hyvin, missä EU:n kauppapolitiikassa mennään yleisesti, hän kertoo.

Pääosastolla on 550 virkamiehen joukossa reilut kymmenen suomalaista, mutta korkeissa johtajanviroissa heitä ei näy. Miksi?

– Hyvä kysymys, koska muita pohjoismaalaisia on johtajina paljon.

Syitä on varmasti monia: ehkä taustalta voi löytyä suomalaista nöyryyttä tai kunnianhimon puutettakin, mutta toisaalta suomalaisvirkamiehiä on eläköitynyt ja heitä on palannut Suomeen. Suomen kannalta tilanne on tietysti pulmallinen, koska johtajilla on eniten vaikutusvaltaa, Nyman pohtii.

Kaikki ihmiset eivät myöskään viihdy pitkään ulkomailla. Nyman kuitenkin korostaa, ettei suomalaisia oikeastaan sinänsä ole vähän, jos ajatellaan, että heitä on virkamiehistöstä kaksi prosenttia ja Suomen väestöosuus EU:ssa on yksi prosentti.

– Sitten päästään pohtimaan, minkätasoisista asioista löytyy tahtotilaa sopia jatkossa ja millainen tasapaino voitaisiin löytää teollisuusmaiden ja nousevien talousmahtien sitoumusten välille.

Bali-paketin konkreettisiin vaikutuksiin lukeutuu tullimenettelyjen helpottaminen ja nopeuttaminen. Suomelle tällä on merkitystä etenkin Venäjän-kaupassa. Nykymaailmassa olennaisimmat kaupan esteet kuitenkin piilevät usein maiden sisällä, sääntelyssä. Näihin ongelmiin pystytään Nymanin mukaan pureutumaan tehokkaammin kahdenvälisesti kuin WTO:n kautta.

– Esimerkiksi TTIP:ssä pyritään sopimaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisten sääntely­ järjestelmien ja teknisten standardien yhdenmukaistamisesta sekä pääsystä julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Nämä ovat kahdenkin neuvotteluosapuolen välillä vaikeita kysymyksiä, koska molemmat ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla, Nyman havainnollistaa.

Niinpä komissiolla ei ole illuusioita sen enempää WTO- kuin TTIP-neuvottelujenkaan etenemisvauhdista tai tuloksista.

– Motivaatiomme on kova, ja teemme lujasti töitä. Mutta tiedämme myös, että ongelmia tulee vastaan, Nyman tiivistää.

TTIP-NEUVOTTELUJEN KOVIMMAT väännöt käytäneen sääntelyteemoista ja maatalouskaupan pelisäännöistä. Julkisten hankintojen puolella suurin hankaluus piilee siinä, että Yhdysvallat ei voi pakottaa osavaltioitaan yhteispeliin – se voi vain suostutella.

– Kaikkinensa TTIP on hyvin kiintoisa asetelma. Koskaan ennen kaksi talousjättiä ei ole tavoitellut vapaakauppaa tasavertaisina osapuolina. EU:llakin on aina kahdenvälisissä neuvotteluissa ollut itseään pienempi kumppani, Nyman huomauttaa.

Yksittäisillä jäsenmailla on neuvotteluissa paljon pelissä. Kauppapolitiikka kuuluu liki kokonaan EU:n toimivaltaan, joten jäsenten on noudatettava yhdessä sovittuja asioita.

Nymanin mukaan jäsenmaat käyvät kulisseissa joskus kuumaakin kädenvääntöä.

Yleensä sopu kuitenkin syntyy ilman draamaa, ja komissio pääsee neuvottelemaan.

– Isoilla mailla on tietysti keskimäärin enemmän valtaa vaikuttaa kauppapolitiikan sisältöön kuin pienillä, muttei automaattisesti.

Kyse on myös siitä, kuinka uskottavasti maa tai maaryhmä esittää kantansa, hän linjaa.

– Pohjoinen pienten liberaalien maiden blokki, johon Suomikin kuuluu, on pystynyt hyvin koordinoimaan mielipiteitään ja saanut kantojaan isoissa linjoissa läpi.

YKSI YHTEINEN EU:N ÄÄNI ON Nymanin mukaan nykymaailmassa olennaisen tärkeä.

– Neuvotteluvoima on yhdessä moninkertaisesti isompi kuin minkään yksittäisen jäsen-

Jon Nyman näkee työssään, missä EU:n kauppapolitiikassa mennään.

JON NYMAN • syntynyt v. 1980 • maisteri Helsingin yliopistosta v. 2005, pääaine kansantaloustiede • valmistui Brüggen College of Europe -yliopiston maisteriohjelmasta v. 2006 • töihin EU:n komissioon v. 2006 • komission kauppapoliittisella pääosastolla (DG TRADE, DGT) v. 2008– • pääosaston ylijohtajan avustaja v. 2012– • asuu Brysselissä • perheeseen kuuluu italialainen vaimo ja yksi lapsi • harrastaa kuntoilua, jos työltä ja perheeltä jää aikaa

valtion. Suomen kaltaiset pienetkin maat saavat EU:n solmimien sopimusten ansiosta pääsyn markkinoille, jotka niille tuskin avautuisivat muuten, hän kiteyttää.

TTIP-neuvottelut ovat herättäneet myös äänekästä kritiikkiä. Mediaa ja kansalaisjärjestöjä pelottaa, että suuryhtiöt saavat liikaa valtaa ja ne pääsevät kävelemään jopa kansallisten lainsäädäntöjen yli. Komissio suhtautuu huoliin vakavasti, mutta sen kanta on napakka.

– Osa huolista voi olla oikeutettujakin, kuten se, että EU:n lihantuottajat joutuvat kilpailemaan entistä kovemmin. Sopimuksissa on aina voittajia ja häviäjiä. Jälkimmäisten kohdalla pitää edetä varovaisemmin ja auttaa sopeutumisessa, Nyman toteaa.

– Mutta missään nimessä komissio ei neuvottele eurooppalaisten yhteisiä etuja huonommaksi. Strategiamme on vastata perättömiin väitteisiin faktoilla: tiedottaa aktiivisesti ja kertoa, mistä oikeasti neuvotellaan ja mistä ei.

Maaliskuussa komissio suunnittelee Helsinkiin TTIP-aiheista seminaaria. Komissio ei kuitenkaan ehdi jalkautua kaikkialle, joten läpinäkyvyyteen kaivataan yhteispeliä.

– Komission ja jäsenmaiden yhteistyö on olennaisen tärkeää, kun puolustetaan yhdessä luotua agendaa, Nyman painottaa. ›‹

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

9

lyhyesti Kuva: Ville Cantell

”It always seems impossible until it is done.” NELSON MANDELA (1918-2013)

BALIN SOPIMUS PALAUTTI WTO:N USKOTTAVUUDEN BALI Maailman kauppajärjestön WTO:n (World Trade Organization) 160 jäsenmaata pääsivät joulukuussa yhteis­ ymmärrykseen niin sanotusta Balin minipaketista, johon sisältyy myös sopimus kaupan menettelyjen helpottamisesta. Indonesiassa pidetyssä ministeri­ kokouksessa syntyivät ensimmäiset monenkeskiset kauppasopimukset sitten järjestön perustamisen vuonna 1995.

Balin minipaketti sisältää kaupanhelpottamissopimuksen ohella maatalout­ta ja kehitysmaita koskevia päätöksiä. Päätöksillä pyritään parantamaan erityisesti köyhimpien maiden edellytyksiä hyötyä kansainvälisestä kaupasta. Teollisuusmaita rohkaistaan muun muassa sallimaan tulliton ja kiintiötön tuonti käytännössä kaikille köy-

10

Kauppapolitiikka nro 1|2014

himmistä maista tuleville tuotteille sekä soveltamaan niihin yksinkertaistettuja alkuperäsääntöjä.

Maataloutta koskevat päätökset pyrkivät sekä helpottamaan markkinoille­ pääsyä että suitsimaan vientitukien käyttöä. Kehitysmaille taataan myös mahdollisuus ylittää maataloustuelle asetetut rajoitteensa ruokaturvaohjelmien toimeenpanemiseksi tietyin edellytyksin. Ministerikokouksessa päätettiin lisäksi kehitysmaiden erillis- ja erityiskohtelun toteutumista seuraavan monitorointimekanismin perustamisesta.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb arvioi, että Suomelle merkittävin saavutus on ratkaisu kaupan helpottamisesta. Sopimus

parantaa ulkomaankaupan sujuvuutta, erityisesti Venäjän osalta, sekä laskee vienti- ja tuontikustannuksia. Tulli­ menettelyjen helpottuminen nopeuttaa puolestaan tullausta ja vähentää tarpeetonta paperityötä. Sopimus hyödyttää niin teollisuus- kuin kehitysmaitakin.

Balilla syntynyt minipaketti on osa Dohan laajaa kauppaneuvottelukierrosta, jota koskevat neuvottelut ovat olleet käynnissä vuodesta 2001 alkaen.

Minipaketti luo uskoa jatkaa neuvotteluja kierroksen päättämiseksi ja myöhemmässä vaiheessa myös monenkeskisen kauppa-agendan päivittämiseksi vastaamaan paremmin kansainvälisen kaupan nykytodellisuutta.

WTO:n puheenjohtajana Azevêdo

Multilateraalinen eli monenkeskinen järjestelmä

WTO:n uutena pääjohtajana syyskuussa 2013 aloittanut brasilialainen Roberto Carvalho de Azevêdo, sai sulan hattuunsa Balin minipaketin myötä. Hänen odotetaan nyt tuovan uutta virtaa myös Dohan kauppakierroksen neuvotteluihin.

Pääjohtajan toimikausi kestää neljä vuotta.

Monenkeskinen kauppajärjestelmä eli WTO:n johdolla toimiva kauppajärjestelmä.

Kaikki valtiot eivät kuitenkaan siihen kuulu, joten järjestelmästä käytetään nimitystä ”monenkeskinen” eikä ”globaali” tai ”maailman­laajuinen”.

Kuva: Marja-Leena Kultanen

160

WTO:n sai uuden jäsenmaan, kun Jemen hyväksyttiin järjestön 160. jäsenmaaksi joulukuussa 2013.

Jemenillä on aikaa vahvistaa sopimus 2. kesäkuuta asti.

Tilaa Kauppapolitiikkalehti, sähköinen uutiskirje tai tee osoitteenmuutos vaivattomasti internetissä osoitteessa kauppapolitiikka.fi/tilaus

VIETNAM: OPEN FOR BUSINESS!

Suomalainen IT-osaaminen esittäytyi Barcelonassa ESPANJA Team Finland yhteistyössä Invest in Finlandin ja Finpron kanssa toivat esille suomalaista IT-osaamista Barcelonan Mobile World Congress 2014 -tapahtumassa helmikuussa. Suomalaiset hightech- yritykset esittelivät messuilla toimintansa kärkihankkeita mobiilikehityksen, kyberturvallisuuden, terveysteknologian sekä teollisen internetin saralla.

VIETNAM. Vietnamin talouskasvu on pysynyt viiden prosentin vuositasolla huolimatta taloudellisen kriisin ajasta. Markkinapotentiaalia 90 miljoonan asukkaan maalla löytyy, sillä naapurissa on sekä Kiina että koko Kaakkois-Aasia.

Vietnamissa suurin osa väestöstä on nuorta ja viiden vuoden kuluessa eniten kuluttava ikäluokka 25–45-vuotiaat on suurimmillaan. Yhä useampi Kiinassa toimiva valmistusteollisuuden yritys miettii siirtymistä edullisemman palkkatason Vietnamiin. Vietnam neuvotteleekin paraikaa vapaakauppasopimuksia joka suuntaan, niin EU:n kuin Venäjän että Yhdysvaltojen ja muiden Tyynenmeren kumppanimaiden kanssa.

Vietnamin talouskasvun ennustetaan tänäkin vuonna ylittävän reilusti viiden prosentin vuositason ja maan tuonti- ja vientitoiminta on aktiivista. Ulkomaiset investoinnit maassa ovat kasvussa ja liiketoimintaympäristön muutokset menossa positiivisempaan suuntaan. Tästä huolimatta Vietnamin ja Suomen välinen kauppa on edelleen vaatimatonta, noin 220 miljoonan euron vuositasoa, ja Vietnamissa toimivien suomalaisyritysten määrässä on reilusti kasvuvaraa. Kaupan, yritystoiminnan ja muun yhteistyön avulla rakennetaan siltaa kehitysyhteistyöstä vahvempaan kaupallis-taloudelliseen yhteistyöhön.

Team Finland Vietnam järjestää yhteistyössä työ- ja elinkeino- sekä ulko­ ministeriön kanssa seminaarin Vietnamin liiketoimintamahdollisuuksista torstaina 13. maaliskuuta. Vietnamissa jo toimivat suomalaisyritykset kertovat omat tarinansa ja julkista tuki- ja rahoituspalvelua tarjoavat tahot esittelevät palvelujaan.

Lisätietoja: Annina Barbosa, ulkoministeriö, annina.barbosa@formin.fi

Kairoon perusteilla suomalais-egyptiläinen kauppayhdistys Kairoon perustetaan suomalais-egyptiläinen kauppa­yhdistys tukemaan Suomen ja Egyptin välistä kauppaa. Englanninkieliseltä nimeltään Egyptian-Finnish Business Council (EFBC) kokoaa yhteen Egyptissä toimivien suomalaisyritysten ja näiden yhteistyökumppanien edustajat.

Team Finland -strategia 2015 tekeillä Valtioneuvoston kanslia on käynnistänyt seuraavan vuosistrategian valmistelutyön. Lisätietoja: Tuomas Tapio, valtioneuvoston kanslia, tuomas.tapio@vnk.fi.

Suomi Tyynenmeren allianssin tarkkailijaksi SUOMI Suomen hakemus tarkkailijaksi hyväksyttiin Tyynenmeren allianssin (Alianza del Pacífico) kahdeksannessa huippukokouksessa Kolumbiassa 10. helmikuuta.

Tyynenmeren allianssi on Chilen, Kolumbian, Meksikon ja Perun vuonna 2011 perustama vapaakauppaan perustuva talousalue. Jäsenvaltiot pyrkivät dynaamisin toimin yhdenmukaistamaan ja edistämään vapaakauppaa erityisesti Tyynenmeren alueella. Yhteistyö rakentuu jäsenmaiden olemassa olevien vapaakauppajärjestelyjen pohjalle.

Tarkkailijana Suomen on mahdollista osallistua järjestön tapahtumiin ja saada tietoa alueen kehityksestä. Liike­ toimintaympäristöltään ja maantieteelliseltä sijainniltaan houkutteleva alue tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

11

lyhyesti Kuva: Eero Kuosmanen

”Olemme palauttaneet sanan ”maailma” Maailman kauppajärjestön nimeen.” ROBERTO AZEVËDO WTO:n uusi pääjohtaja luonnehtii Balilla saavutettua sopimusta

Käsikirja Intian cleantech-näkymistä » www.slideshare.net/ cleantechfinland

Kansainvälinen oppimisfestivaali Suomessa huhtikuussa 11.–12. huhtikuuta järjestetään OPPI - Helsinki Learning Festival, joka on ainutlaatuinen ja uudenlainen oppimisen ja koulutuksen tapahtuma.

Festivaali tuo maailman johtavat opetusalan asiantuntijat Helsinkiin. Festivaali on erinomainen foorumi suomalaiselle koulutusvientityölle ja suomalaisille koulutusalan osaajille tuoda tuotteitaan ja asiantuntemustaan esille kansainvälisesti.

EU-USA – VAPAAKAUPPANEUVOTTELUT ETENEVÄT EU Vapaakauppaneuvottelut Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä etenivät kolmannelle neuvottelukierrokselle joulukuussa 2013.

Neljäs neuvottelukierros alkaa 10. maaliskuuta Brysselissä.

Ulkoministeriö järjesti neuvotteluja koskevan kuulemistilaisuuden 29. tammikuuta.

Tilaisuudessa eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb kertasi neuvottelujen tämänhetkisen tilanteen sekä Suomen keskeisimmät tavoitteet. Lisäksi ministeri kertoi matkustavansa huhtikuun alussa Yhdysvaltoihin tapaamaan muun muassa Yhdysvaltojen kauppaedustaja Michael Fromania, joka on Yhdysvaltojen pääneuvottelija.

Seuraa meitä!

Team Finlandilla on seuraajia Twitterissä jo lähes 3800 ja 2200 tykkääjää Facebookissa.

facebook.com/teamfinlandfi twitter.com/teamfinlandfi

12

Kauppapolitiikka nro 1|2014

Tilaisuudessa puhuivat myös amerikkalaisen kauppakamarin Amcham Finlandin toimitusjohtaja Kristiina Helenius, SAK:n pääekonomisti Olli Koski ja Efla Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Virtanen. Keskustelua käytiin vilkkaasti myös Twitterissä aiheen tiimoilta: #FINTTIP. Suorana verkossa lähetetyn kuulemistilaisuuden tallenne on nähtävissä ulkoministeriön verkkosivuilla kohdassa Tallenteet.

Seuraava kuulemistilaisuus aiheesta järjestetään huhtikuun puolessavälissä.

TTIP – sanottua (@Kauppapol 29. tammikuuta)

”Ulkoministeriöön voi edelleen lähettää kommentteja ja huomioita #FINTTIP”

Kuva: Petri-Artturi Asikainen

LEHDISTÖNEUVOKSEN KUULUMISET

Suomen ja Hongkongin välille investointisopimus Suomi pyrkii sopimuksella auttamaan suomalaisten yritysten mahdollisuuksia hyödyntää Hongkongin markkinoita sekä turvaamaan sijoitusten edellytykset maassa. Tavoitteena on myös lisätä Hongkongista Suomeen suuntautuvia investointeja.

Modepalast Wien 2014 – Fokuksena suomalainen design 10 suomalaista muotimerkkiä on mukana Modepalast Wien 2014 tapahtumassa 28.–30.maaliskuuta Itävallassa. Finpro kehittää suomalaisten suunnittelijoiden kansainvälistä liiketoimintaa kutsumalla paikalliset muotiagentit ja jälleenmyyjät tutustumaan suomalaiseen osaamiseen.

Kauppapolitiikan seuraavassa numerossa 2/2014: Miten yrityselämä hyötyy kauppapolitiikasta, Brasilia...

Seuraava lehti ilmestyy 5. kesäkuuta.

MIKKO KOIVUMAA lehdistö- ja kulttuurineuvos Suomen Tokion-suurlähetystö

Abenomics ja kokoaan suurempi Suomi

”J

apan is back!” julisti pääministeri Shinzo Abe helmikuussa 2013, kaksi kuukautta valtaan paluunsa jälkeen. Konservatiiviksi mielletty Abe on yllättänyt kaikki rohkealla politiikallaan ja ripeillä otteillaan.

Maailman huomio kääntyi vuosien tauon jälkeen Japanin talouteen ja pääministeri Aben talousohjelmaan, joka tunnetaan abenomicsina.

Abenomicsin tavoitteena on katkaista Japanin 15 vuoden deflaatiokierre ampumalla talouteen kolme ”nuolta”. Ensimmäinen nuoli on aggressiivinen rahapolitiikka, jolla Japanin keskuspankki on pumpannut markkinoille hurjia määriä jenejä. Sen seurauksena vuoden 2013 aikana jenin arvo heikkeni dollariin nähden yli 20 prosenttia, mikä antoi vientisektorille hintaetua ja auttoi Tokion pörssiä kasvamaan noin 50 prosentilla vuoden aikana. Toinen nuoli on noin 100 miljardin dollarin arvoinen talouden tukipaketti, joka koostuu lähinnä julkisista projekteista. Pitkälti näiden toimien ansiosta Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan Japanin talous kasvaa sekä 2013 että 2014 1,7 prosentilla.

Aben työ on kuitenkin pahasti kesken, sillä abenomicsin kolmas osa, rakennemuutokset, on Japanin tulevaisuuden kannalta tärkein. Ilman rakennemuutoksia, kuten työmarkkinoiden ja kaupan vapauttamista, aggressiivisen talous- ja rahapolitiikan vaikutukset jäävät lyhytikäisiksi ja saattavat kääntyä jopa Japania vastaan. Samalla kansantaloutta uhkaavat ennennäkemättömät haasteet: bruttokansantuotetta tuplasti isompi valtionvelka ja maailman nopeimmin ikääntyvä kansa.

Abella on kuitenkin harvinaisen vahva poliittinen asema maassa, jossa on totuttu yhden vuoden pääministerikausiin, ja siten mahdollisuus ohjata Japani uudelle kurssille. Abenomicsin noste tuntuu Japanissa poikkeuksellisen vahvana uskona tulevaan.

Riippumatta siitä, onko Japanissa deflaatio tai inflaatio, Suomi on nauttinut maassa harvinaista suosiota jo vuosien ajan. Tämä näkyy muun muassa muumihulluudessa, ohikulkijoiden Marimekko-laukuissa, Suomi-aiheisissa televisiomainoksissa, turismissa sekä perusjapanilaisen laajana Suomi-tietämyksenä. Suomi on Japanissa kenties ”kokoaan suurempi” selkeämmin kuin missään muualla.

Tokion Team Finlandin tehtävänä on hyödyntää vahvaa ja positiivista Suomi-kuvaa siten, että se tuottaa enemmän taloudellisia seuraamuksia – kauppaa, investointeja ja turismia. Turismin ja investointien kannalta viime vuosi oli menestys: Japanilaisturistien vierailut Suomeen kasvoivat noin 19 prosentilla, vaikka halvan jenin takia japanilaiset tekivät yli miljoona matkaa vähemmän. Muihin Pohjoismaihin suuntautunut japanilaisten virta väheni 9–16 prosenttia. Suomi onkin pitkään ollut japanilaisille ylivoimaisesti suosituin pohjoismainen lomakohde.

Viime vuonna solmittiin historian suurin Suomen ja Japanin välinen yrityskauppa, kun japanilainen teleoperaattori Softbank ja peliyhtiö GungHo ostivat 1,1 miljardilla eurolla 51 prosenttia mobiilipelejä tekevästä Supercellistä. Kauppa oli tiettävästi pelialan kaikkien aikojen toiseksi suurin myös globaalisti.

Sijoitusten kannalta yksi potentiaalisimmista sektoreista ovat luovat alat. Suomalainen design ja muoti ovat jo pitkään olleet japanilaiskuluttajien suosiossa ja kysyntää olisi uusillekin brändeille.

Nyt myös peliala on saanut japanilaisten huomion.

Japanilaiset ovat kiinnostuneita myös suomalaisista start­up-yrityksistä, niiden ekosysteemistä sekä Suomen yritysverosta, joka on vain noin puolet Japanin yritysverosta. Kiinnostus näkyi marraskuun Slushissa, johon osallistui Japanista raskaan sarjan puhujia sekä huomattava määrä sijoittajia ja toimittajia. Kiinnostus yhteistyöhön on molemminpuolista ja myös suomalaistoimijoita on liikkeellä.

Esimerkiksi Rovio ja Reaktor avasivat toimistot Tokioon vuonna 2013.

Kun vielä huomioi japanilaisyritysten kiinnostuksen Pietarin alueen markkinoihin, vuoden 2020 Tokion olympialaisten avaamat mahdollisuudet sekä Japanin energiamarkkinoiden murroksen, näyttäisi että juuri nyt on erittäin hyvät edellytykset lisätä maidemme välistä taloudellista yhteistyötä.

Samanaikaisesti on valitettavaa huomata, että viime aikoina Tokion Team Finland -verkosto ei ole vahvistunut – päinvastoin useampi toimija on vähentänyt läsnäoloaan Japanissa. Toivottavasti tässä tapauk­sessa säästö­toimenpiteet eivät muodostu kasvun esteeksi. ›‹

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

13

Kauppapolitiikan paluu

48

maan kanssa EU:lla on voimassaoleva vapaakauppasopimus.

TULLILIITTO EU:N KANSSA Andorra, Monaco, San Marino, Turkki

MAAT, JOIDEN KANSSA EU:LLA ON VOIMASSAOLEVA VAPAAKAUPPASOPIMUS Meksiko, Chile, Peru, Marokko, Algeria, Tunisia, Egypti, Jordania, Israel, Palestiina, Libanon, Syyria, Makedonia, Albania, Serbia, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina, Sveitsi, Etelä-Korea, Antigua*, Barbuda*, Belize*, Bahama*, Barbados*, Dominica*, Dominikaaninen tasavalta*, Grenada*, Guyana*, Haiti*, Jamaika*, Saint Kitts ja Nevis*, Saint Lucia*, Saint Vincent ja Grenadiinit*, Suriname*, Trinidad ja Tobago*, Kolumbia, Honduras, Nicaragua, Panama, Guatemala, Papua Uusi-Guinea*, EteläAfrikka, Madagaskar*, Mauritius*, Seychellit*, Zimbabwe*, Costa Rica, El Salvador

MAAT, JOIDEN KANSSA EU HARKITSEE VAPAAKAUPPASOPIMUSNEUVOTTELUIDEN ALOITTAMISTA Azerbaidžan, Brunei, Indonesia, Filippiinit, Ecuador, Bolivia

14

Kauppapolitiikka nro 1|2014

”Vapaakauppasopimusten määrä on kasvanut huikeasti.”

MAAT, JOIDEN KANSSA EU:LLA ON KÄYNNISSÄ NEUVOTTELUT ERILLISESTÄ INVESTOINTISOPIMUKSESTA Kiina

Kauppapolitiikan tehtävä on suomalaisyritysten kansainvälisten toimintojen edistäminen niin, että tuotetaan Suomen kansantaloudelle lisäarvoa, toteaa ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden apulaisosastopäällikkö Ilkka Saarinen.

TEKSTI RIIKKA HARJU

I

lkka Saarinen on työskennellyt kauppa­ poliittisten asioiden parissa koko työuransa ja nähnyt muutoksen, joka kauppapoliittisia kysymyksiä on kohdannut.

Ensin hän työskenteli vuodesta 1994 alkaen kauppa- ja teollisuusministeriössä, sen jälkeen Euroopan komissiossa ja nyt ulkoministeriössä.

– Jos katsotaan mitä urani aikana on tapahtunut, niin Maailman kauppajärjestön WTO:n (World Trade Organization) perustaminen vuonna 1995 oli kertakaikkisen hieno saavutus. Sen jälkeen on saavutettu sitten pienempiä yksittäisiä ratkaisuja kauppapolitiikan alalla.

Saarisen mielestä institutionaalinen pysähdys on ollut näkyvissä jo pidempään. Vuonna 2001 käynnistetty Dohan kauppaneuvottelukierros (Doha Development Agenda, DDA) on rullannut pitkään paikoillaan. Samanaikaisesti toiminta kaupan vapauttamiseksi on siirtynyt kahdenvälisiin ja alueellisiin vapaakauppa­ neuvotteluihin, kuten nyt käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.

Kauppapolitiikka on tällä hetkellä EU:n toimivallassa lähestulkoon kokonaan. EU:n yhteiseen kauppapolitiikkaan painottamisella pyritään saamaan läpi Suomen omia intressejä.

– EU:ssa vallitsee osittain polarisoitunut tilanne. On liberaali pohjoinen ja protektionistinen etelä, vähän karrikoiden ilmaistuna. Suomen kaltaiset liberaalimaat näkevät asiat niin, että kilpailukykyä ja sitä kautta hyvinvointia voidaan saavuttaa ainoastaan markkinoiden avoimuuden suuntaan menemällä. EteläEuroopassa puolestaan ajattelu on lähempänä sitä, että jotkut maat haluavat suojata niin sanottuja auringonlaskun aloja. Halutaan rakentaa muureja Euroopan ympärille, jotta nämä globaalisti ei-niin-kilpailukykyiset yritykset voisivat edelleen säilyä, Saarinen sanoo.

66

maan kanssa Suomella on investointisopimus.

MAAT, JOIDEN KANSSA EU NEUVOTTELEE VAPAAKAUPPASOPIMUKSESTA TAI JOIDEN KANSSA TEHTY SOPIMUS ODOTTAA VIRALLISTA HYVÄKSYNTÄÄ Kanada, Intia, Malesia, Brasilia, Argentiina, Uruguay, Paraguay, Saudi-Arabia, Botswana*, Kamerun*, Norsunluurannikko*, Kuwait, Qatar, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Fidži*, Oman, Bahrain, Libya, Cookinsaaret*, Kiribati*, Lesotho*, Swazimaa*, Mosambik*, Marshallinsaaret*, Mikronesia*, Nauru*, Samoa*, Salomonsaaret*, Tonga*, Tuvalu*, Vanuatu*, Angola*, Namibia*, Komorit*, Djibouti*, Eritrea*, Etiopia*, Malawi*, Sudan*, Sambia*, Burundi*, Kenia*, Ruanda*, Uganda*, Tansania*, Keski-Afrikan tasavalta*, Tšad*, Kongo*, Kongon demokraattinen tasavalta*, Päiväntasaajan Guinea*, Gabon*, São Tomé ja Principe*, Benin*, Burkina Faso*, Kap Verde*, Gambia*, Ghana*, Guinea*, Guinea-Bissau*, Liberia*, Mali*, Mauritania*, Niger*, Nigeria*, Senegal*, Sierra Leone*, Togo*, Vietnam, Moldova, Armenia, Georgia, Yhdysvallat, Thaimaa, Japani, Ukraina, Etelä-Afrikka*, Mauritius*, Madagaskar*, Seychellit*, Zimbabwe*, Papua Uusi-Guinea*, Singapore, Marokko * Talouskumppanuussopimukset

VIENNISTÄ GLOBAALEIHIN ARVOKETJUIHIN Keskeisimmät syyt siihen, miksi kauppa­ politiikka on Suomen näkökulmasta herännyt uudelleen henkiin, liittyvät Saarisen mielestä neljään tekijään.

Ensinnäkin yritysten tuotantorakenteen muutokset, eli niin sanotut globaalit arvo­ ketjut pakottavat pohtimaan uudelleen kauppapolitiikan tavoitteita. Yritysten kansainvälinen toimintalogiikka ei perustu enää pelkästään vientiin vaan lisäarvon tuottamiseen. Suomalais­yritykset voivat esimerkiksi saada alkuperämaata suuremman hyödyn sellaisen tuotteen valmistuksesta, jonka etiketissä lukee ”Made in China”.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

15

Kuva: Eero Kuosmanen

Kauppapolitiikka on oikeastaan elinkeinopolitiikan kansainvälinen ulottuvuus. Elinkeino­ politiikkaa ei ajatella enää pelkästään maan rajojen sisällä tapahtuvana toimintana, vaan laajemmassa mielessä. Saarisen mukaan elinkeinopolitiikan, kauppapolitiikan, työvoimapolitiikan ja veropolitiikan tulisi kulkea käsi Ilkka Saarinen. kädessä, jotta kansainvälisistä arvoketjuista pystytään saamaan täysi hyöty kansantaloudellemme.

– Pyrimme viemään tätä ajattelua myös EU:n tasolla aktiivisesti eteenpäin. Kauppapoliittiset instrumentit ja neuvottelulogiikka ovat menneen maailman rakenteisiin perustuvia vielä tällä hetkellä, niissä kehitystarpeet ja globaalien arvo­ ketjujen esiin nostamat haasteet ovat ilmiselviä, Saarinen korostaa.

järjestönä asettaa kaikkia jäsenmaita sitovat monenväliset säännöt. Kun jäsenmaat neuvottelevat vapaakauppasopimuksia keskenään, määrittävät WTO:n säännökset kahdenvälisten sopimustenkin ehdot.

Kahdenväliset sopimukset pystyvät vastaamaan ainoastaan osittain globaalien arvoketjujen tuomiin haasteisiin. Näissä sopimuksissa liberalisointi tapahtuu kahdenvälisesti, vaikka tuote saattaa olla valmistettu kymmenessä eri maassa.

Tällöin sopimuskumppanimaiden ulko­puolelta tuotavien materiaalien tullit voivat olla korkeita ja erilaiset säännöt ja muodollisuudet hankalia. Globaali kokonaisuus tulisikin huomioida paremmin ja tehdä sopimuksista monenvälisiä WTO:ssa.

WTO:ssa sovittavasta kaupan vapauttamisesta ja sääntöjen yhtenäistämisestä hyötyvät kaikki, erityisesti Suomen kaltaisen ulkomaankaupasta riippuvaisen maan yritykset.

– Multilateraalinen neuvottelumekanismi on ollut pitkään seisahtuneessa tilassa. Nyt neuvoteltu niin sanottu Balin minipaketti on nostanut neuvottelut jälleen uudelle tasolle. Vaikka en jaa-

Mitä kauppapolitiikalla voidaan saavuttaa ja millä hinnalla?

PELIASETELMA MUUTTUU Toinen kauppapolitiikan nykyistä merkitystä korostava tekijä liittyy siihen, että kansainväliseen kauppaan ja kauppapoliittiseen päätöksentekoon tulee uusia maita, jotka sekoittavat perinteistä peliasetelmaa. Perinteinen jako teollisuusmaihin ja kehitysmaihin ei enää päde.

Suomelle hyvin keskeinen kysymys on Venäjän WTO-jäsenyys ja sen asettamat haasteet.

Venäjä on tällä hetkellä kärjessä kauppaa rajoittavien toimenpiteiden asettajana. Aikaisemmin näiden ongelmien edessä oltiin Venäjän suhteen vailla kunnollisia työkaluja.

– Nyt asioita on mahdollista viedä eteenpäin neuvotteluteitse ja hyödyntäen WTO:n riitojenratkaisujärjestelmää, Saarinen kertoo. EU:n tulisi tehdä selväksi, että WTO on sääntöpohjainen järjestö ja niitä sääntöjä kaikkien jäsenmaiden pitää noudattaa, hän painottaa.

WTO JÄLLEEN TOIMINTAKYINEN Kolmas merkittävä muutos on Saarisen mielestä WTO:n uudelleen herääminen ja vapaakauppasopimusten määrän huikea kasvu. WTO katto­

16

Kauppapolitiikka nro 1|2014

kaan kaikkein dramaattisimpia arvioita siitä, mitä WTO:lle olisi tapahtunut ilman Balia, näen, että sopimus toi WTO:lle merkittävästi uutta draivia, Saarinen toteaa.

JULKISEEN KESKUSTELUUN VASTATTAVA Neljänneksi Saarisen mielestä kauppapolitiikan näkyvyyttä on lisännyt julkisen keskustelun kasvaminen kauppapoliittisissa asioissa, muun muassa liittyen investointisuojasopimuksiin, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja vaikkapa kasvinsuojelu­ määräyksiin. Yhteiskunnallinen keskustelu on kasvanut siitä, mitä kauppapolitiikalla voidaan saavuttaa ja millä hinnalla.

– Osa julkisuudessa esitetystä kritiikistä näyttäisi perustuvan vääriin oletuksiin, Saarinen kertoo. Hän haluaakin kääntää julkisen keskustelun voimavaraksi. Nyt meillä on tilaisuus arvioida sitä, miten sopimuksia voitaisiin kehittää edelleen. Tämä ei olisi mahdollista ilman kriittistäkin keskustelua, Saarinen lopettaa. ›‹

”Suomelle kaupan vapaus on kohtalonkysymys.”

MATTI ANTTONEN Alivaltiosihteeri, taloudelliset ulkosuhteet

Kauppapolitiikan supervuosi

K

Suomelle kaupan vapaus on kohtalon kysymys. BKT:sta vientimme osuus on noin 40 prosenttia. Kansalaistemme hyvinvointi riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka menestyksellisesti ulkomaankaupassa pärjäämme. Ilman viennin kasvua talous­kasvumme jää haaveeksi. On hyvä, että panostamme tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Tarvitsemme kuitenkin myös aktiivista kauppapolitiikkaa, jotta tuotteemme ja palvelumme eivät jää tullimuurien tai muiden kaupan esteiden taakse.

Markkinoiden avaamiseen tähtäävä kauppapoliittinen linjamme on nauttinut ja nauttii vahvaa ja laajaa tukea. Tästä poliittiset rajat ylittävästä yksituumaisuudesta kertoo EK:n ja SAK:n johdon yhteinen, kuukausi sitten ilmestynyt lehtikirjoitus EU-Yhdysvallat vapaakauppasopimuksesta.

EU:n parhaillaan neuvottelemat vapaakauppa­ sopimukset ovat looginen jatkumo Suomen jo vuosikymmeniä harjoittamalle kauppapoliittiselle linjalle. Virstanpylväitä tällä tiellä ovat olleet GATT-jäsenyys 1950, EFTA-liitännäisjäsenyys ja tulliton kauppa Neuvostoliiton kanssa 1961, OECD-jäsenyys 1969, EEC-vapaakauppasopimus 1993, Kevsos-sopimukset 1970-luvulla, Euroopan talousalue 1994, EU-jäsenyys 1995 ja EU:n laajentumiskierrokset 2000-luvulla.

Vaikka kauppapoliittiset sopimukset EU-jäsenyyden oloissa neuvottelee puolestamme EU:n komissio, olemme vahvasti mukana vaikuttamassa muiden jäsenmaiden rinnalla niin neuvottelumandaatista päätettäessä kuin neuvotteluiden kuluessakin. Maailmankaupan suurimpana pelurina Unionilla ja sen komissiolla on edellytykset neuvotella sopimukset, jotka parantavat tavaroidemme ja palveluidemme markkinoillepääsyä ja vähentävät yritystemme kohtaamia teknisiä ja muita kaupan esteitä. ›‹

anttonen

ulunut vuosi oli kauppapolitiikassa keskimääräistä huomattavasti mielenkiintoisempi. WTO:n ministerikokous Balilla pääsi joulukuussa sopuun minipaketista, jonka pääsisältö oli sopimus kaupan helpottamisesta. Kyseessä oli toistaiseksi merkittävin konkreettinen askel Dohan kauppaneuvottelu­ kierroksen loppuun saamisessa.

Kesällä EU ja Yhdysvallat aloittivat neuvottelut vapaakauppasopimuksesta, joka toteutuessaan kattaisi lähes kolmanneksen maailman­kaupasta.

Yhdysvaltojen johdolla käydyt neuvottelut Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimuksest saivat uuden ulottuvuuden, kun Japani liittyi niihin mukaan viime keväänä. Samoihin aikoihin Japani aloitti neuvottelut vapaakauppasopimuksesta EU:n kanssa. Vielä pari vuotta sitten tämä kaikki olisi kuulostanut täysin utopistiselta.

Syitä mielten ja maailman muutokseen on useita. Niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Japanissakin tarvitaan kasvua ja vapaampaa kauppaa sitä siivittämään. Näiden kolmen toimijan on myös järkevää yrittää vaikuttaa maailmankaupan pelisääntöihin nyt, kun niiden osuus maailman­ taloudesta on vielä reilusti yli puolet. Balin tuloksen saavuttamisessa ratkaisevaa oli EU:n ja Yhdysvaltojen vahva sitoutuminen, mutta myös se, että kehitysmaaryhmän enemmistö näki sopimuksen vastaavan intressejään.

Kahdenvälisten neuvotteluiden alkaminen tai Balilla saavutettu edistys kaupan helpottamisessa ei merkitse, että edellä mainittujen vapaakauppa­ sopimusten syntyminen tai Dohan kierroksen menestyksellinen loppuunsaattaminen olisi kirkossa kuulutettu. Neuvottelijoilta ja niistä vastuussa olevilta poliitikoilta tarvitaan paljon taitoa, rohkeutta ja kaukonäköisyyttä, jotta kaikkia tyydyttävä tulos saadaan aikaan. Edellytykset menestykselle ovat kuitenkin olemassa eikä tilaisuutta pidä jättää käyttämättä.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

17

VILLE CANTELL

ut Kirjoittaja on matkalle osallistun Kauppapolitiikka-lehden päätoimittaja.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin johtaman marras-joulukuun vaihteen Team Finland -matkan kohteina olivat Hong Kong, UusiSeelanti, Australia, sekä Bali.

Paluumatkalla ministeri ynnäsi tunnuslukuja: 11 vuorokautta, 6 kaupunkia, 5 hotellia, 4 maata, 49 tuntia lentokoneessa, 40 000 lentokilometriä ja yhteensä 40 tilaisuutta.

Mitä tunnuslukujen taakse kätkeytyy?

Ministerin matkassa Hongkong 27.11. Erinomainen alueellisten Team Finland -toimijoiden kokous Hongkongin pääkonsulaatissa. Eri organisaatioiden edustajien istahtaessa saman pöydän ääreen huomataan mahdollisuudet ihan eri tavalla. Hongkongissa on paljon rahaa ja sijoittajia. Kaupungin kautta kulkeutuu myös paljon kiinalaista rahaa Eurooppaan ja sieltä takaisin. Potentiaalia investointien houkuttelemiseksi Suomeen on, mutta töitä tämän eteen on tehtävä.

Suomen ja Hongkongin välillä solmittu investointisopimus edesauttaa asiaa. Kaupunki on kiinalaistunut ja englantia ei enää puhuta niin hyvin kuin ennen, mutta asiat toimivat edelleen hyvin ja asukkaat viihtyvät.

jastuvat samat haasteet kuin Suomessakin.

Tarinakin kuulostaa tutulta: maantieteellisesti syrjässä, pieni kansakunta, taloudellinen riippuvuus yhdestä yrityksestä sekä pyrkimys ponnistaa tieto- ja osaamisyhteiskunnaksi.

Kiinnostava instituutio on KEA, joka pyrkii aktivoimaan ulkomaille muuttaneita uusiseelantilaisia. Organisaation kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä Uudesta-Seelannista maailman verkostoitunein maa. OECD-maista uusiseelantilaisia asuu irlantilaisten jälkeen

Auckland 28.11.-1.12. Useassa tilaisuudessa Uudessa-Seelannissa häkeltyy. Voiko maa joka sijaitsee niin kaukana Suomesta olla monella tapaa niin samankaltainen? Puheenvuoroissa hei-

18

Kauppapolitiikka nro 1|2014

Hongkong. Alueen Team Finland -toimijoiden kokous pääkonsulaatissa.

Team Finland -matka starttasi Hongkongista, yhdestä kansainvälisen talouden keskuksista. Kaupungin kiinankielinen nimi tarkoittaa ”tuoksuvaa satamaa”.

eniten oman kotimaansa ulkopuolella. Arviolta miljoona. Heissä piilee valtava voimavara, joka on tiedostettu ja jota yritetään hyödyntää. Tehokkaana kanavana käytetään myös sosiaalista mediaa. Esityksestä mieleen jää erityisesti iskulause, joka on niin hyvä, ettei sitä voi olla lainaamatta Team Finlandin käyttöön: ”We work for a cause, not an institution”. Siinähän se Team Finlandin idea kiteytettynä on.

Uuden-Seelannin yksi valttikortti on, että maalla on vapaakauppasopimus Kiinan kanssa. Uudella-Seelannilla ei olisi mitään sitä vastaan, jos moderni silkkitie kulkisi tätä kautta.

Ministerillä on hyvä tapaaminen Uuden-Seelannin ulkoministeri Murray Mcullyn,sekä sokerina pohjalla myös ulkomaankauppaministeri Tim Groserin kanssa.

Hän jos kukaan on WTO:n sisäpiiriläinen, kävihän hän kisaa järjestön pääjohtajuudesta.

Lopulta kisassa pidemmän korren vei kuitenkin brasilialaisen Roberto Azevedo. Ajoitus tapaamiselle on erinomainen, juuri WTO:n Balin ministerineuvoston alla.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että mainio kunniakonsulimme Aucklandissa Ari Hallenberg on suomalaisen jääkiekkovaikut-

KENTÄN ÄÄNI

Marimekon liike Sydneyssä.

Team-Finland -matka päättyi Balille.

kanssa. Matka sai hyvin julkisuutta australialaisen ABC-televisiokanavan etukäteen Suomessa tekemien juttujen ja matkan aikana tehtyjen haastattelujen myötä. Näkyvyys paikallisessa mediassa on tärkeää Suomi-kuvan vahvistamiseksi maailmalla. Huonoa brändiä pahempi vaihtoehto on, ettei sitä ole ollenkaan.

Paikallisen kauppakamarin tilaisuudessa on tupa täynnä. Ministeri Stubb kertoo miksi Suomi on hyvä kumppani. Konecranesin ja Comptelin toimitusjohtajat Pekka Lundmark ja Juhani Hintikka säestävät. Molemmille yrityksille kyseessä on tärkeä markkina-alue.

Kokonaisuudessaan Suomen ja Uuden-Seelannin sekä Australian välisessä kaupassa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia suomalaisyrityksille. Länsimaisissa, englantia puhuvissa maissa myöskään kulttuuriero ei muodostu taakaksi. Australian talous on kasvanut yhtä soittoa parikymmentä vuotta, kaivosteollisuutensa ja Kiinan ansiosta.

Käymme myös vaikuttavassa Marimekon kaupassa. Marimekon liikevaihdosta jo noin neljäsosa tulee Aasian ja Tyynenmeren alueelta. Sydneyn jälkeen on nopea pysähdys pääkaupungissa Canberrassa, jossa ministeri tapaa Australian ulkoministerin Julie Bishopin.

Ministeri Stubb puhui kauppa- ja investointitilaisuudessa Sydneyssä. tajan Kalervo Kummolan veli. Ari tosin itse on enemmän koripallomiehiä.

SydneyCanberra 2.12. Heti aamutuimaan ministerillä on haastattelu Sydney Herald -lehden toimittajan

Perth 3.12. Länsi-Australian keskus Perth on kaivosalueen keskellä ja vauras. Yliopistolla on paitsi upea kampus, myös erinomainen taso.

Se sijoittuu vertailussa maailman 100 parhaan yliopiston joukkoon. Käymme mielenkiintoisen keskustelun yhteisyökuvioista Aalto-yliopiston kanssa. Yhdistävänä tekijänä on poikki­tieteellisyyden näkeminen voima­ varana.

Yritysedustajat joiden matka päättyy tähän, vaikuttavat tyytyväisiltä matkaan.

On syntynyt paljon kontakteja ja avauksia

eri puolille. Alueella jo etabloituneet yritykset ovat puolestaan tiivistäneet suhteitaan ja uusiakin kumppanuuksia ja sopimuksia on syntynyt. Yritykset ovat ne, jotka tekevät työn, mutta valtiovallan mukanaololla on vielä monessa maassa suuri merkitys ovien avaamisessa.

Bali 4.-5.12. Yhdysvaltojen neuvottelijalla on selkeä sanoma Balilla. Mikäli tulosta ei nyt kolmannella yrittämällä synny, voidaan WTO unohtaa pitkäksi aikaa. Sama tuntuu olevan henki monella muullakin. Uutta rutistusta ei tämän jälkeen jakseta.

Asetelma on myös muuttunut. Intia pitää tiukasti kiinni ruokaturvavaatimuksesta ja osa kehitysmaista protestoi. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Ajan kuluessa ja Intian pysyessä tiukkana kannassaan alkaa pessimismi hiipiä delegaattien mieleen. Vaikeaksi asetelman tekee se, että päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Näinkö tästä mitään tulee?

Tuntuu, ettei monella maalla ole tarpeeksi intressejä kompromissin aikaansaamiseksi.

Jemen hyväksytään järjestön 160. jäseneksi.

Pääjohtaja Azevedo yrittää kaikkensa, ja juuri kun aika näyttää loppuvan kesken, kompromissi syntyy. Azevedo saa valtavat suosionosoitukset. WTO on onnistunut saamaan aikaan parinkymmenen vuoden historiansa ensimmäisen sopimuksen. Monenkeskinen järjestelmä on pelastunut haudan partaalta. Suomen Balilla oleva delegaatio välittää hyvät uutiset itsenäisyyspäivän aamuna Suomeen palanneelle ministerille.

Matka päättyy iloisissa tunnelmissa. ›‹

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

19

Toimitusjohtaja Jaakko Alasaarelan (kuvassa keskellä) luotsaama ZEF Solutions on kovassa kasvussa. Yritys työllistää 27 henkilöä.

20

Kauppapolitiikka nro 1|2014

Pelikenttänä maailma TEKSTI ARI RYTSY KUVAT HARRI TARVAINEN

Suomalaisia startup-yrityksiä vauhdittavat hyvät ideat ja tekemisen into. Yhä useampi löytää innovaationsa tukijaksi kansainvälisiä sijoittajia.

O

ululainen ohjelmistotalo ZEF ei ole perinteinen startup-yritys monessakaan mielessä. Sen ensimmäinen johdon käyttöön tarkoitettu, nettipohjainen kyselytyökalu päätyi lisenssimyyntiin jo vuonna 1997. Itse yritys perustettiin vuonna 2001 nimellä Crestwell. Kaksi vuotta myöhemmin Crestwellistä kuoriutui ZEF Solutions Oy, joka ryhtyi myymään yrityksen tuotteita aikaisempaa järjestelmällisemmin. Samalla tuotekehityksen panostukset kasvoivat.

– Koko homman perusajatuksena on auttaa ihmisiä päätöksenteossa, kuvailee toimitusjohtaja Jaakko Alasaarela yhtiön liiketoimintaideaa.

Suomessa tärkeä pelinavaus oli MTV3:n kanssa vuonna 2005 alkanut yhteistyö vaalikoneen kehittämiseksi seuraaviin presidentinvaaleihin. Tuloksena syntyi Suomen suosituin vaalikone, jota on hyödynnetty useina peräkkäisinä vuosina. ZEFin kansainväliset kumppanuudet ottivat tuulta alleen keväällä 2012. Tuolloin oululaisyritys solmi sopimuksen qatarilaisen televisioyhtiö Al-Jazeeran kanssa. Tehtävänä

oli tehdä vaalikone sekä Egyptin että Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Jatkoa on luvassa, sillä ZEF toimittaa tulevaisuudessa Al-Jazeeralle kaikkien Lähiidän kriisialueiden vaalikoneet.

– Tällä tavalla osallistumme demokratian ja läpinäkyvyyden viemiseen maailmalle, Alasaarela toteaa.

KOLMAS YRITYS AMERIKKAAN Monesta startupista poiketen ZEF on toiminut alusta asti tulorahoituksen varassa. Pelimerkkien vähyys on näkynyt suurilla Amerikan-markkinoilla, missä ZEF on yrittänyt läpimurtoa vuosina 2007 ja 2009. Ensimmäiselle kierrokselle lähdettiin kouluille suunnatulla arviointikoneella.

– Toisella kerralla päädyimme markkinoimaan 300 000 euron budjetilla yksinkertaista nettikyselyä.

Samoihin aikoihin Amerikassa aloitti toimintansa Polldaddy, joka nosti 20 miljoonaa dollaria riski­ rahaa. Sen takana olivat muun muassa paikalliset isot mediatalot, Alasaarela toteaa.

Oppirahoista huolimatta ZEF on päässyt kiinni menestyksen kantaan. Se on onnistunut

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

21

myymään vaalikoneensa muun muassa BBC:lle, CNN:lle, Reutersille, Foxille sekä NBC:lle. Yrityksen pitkän tähtäimen tavoitteena on kehittää maailman suosituimmat netti­vertailusovellukset. Suunnitelmissa on myös uusi maihinnousu Amerikkaan, tällä kertaa ulkopuolisten rahoittajien voimin.

– Meillä on briljantti liikeidea ja osaavat tekijät. Niiden voimin olemme pystyneet ratkomaan kaikki ongelmat. Näin tulee olemaan myös jatkossa, vakuuttaa Alasaarela.

Kaupanesteisiin yritys ei ole vielä Alasaarelan mukaan törmännyt. Niiden varalle on jo kuitenkin olemassa suunnitelma.

– Jos EU:n USA:n-vapaakaupasta tulee esteitä, perustamme Yhdysvaltoihin yhtiön ja palvelemme paikalliset asiakkaat sen kautta, Alasaarela toteaa.

ZEF hakee vauhtia alan tapahtumista, kuten viime marraskuussa Marokossa järjestetystä News Xchange -tapahtumasta, johon osallistui satoja kansainvälisiä mediataloja.

Tilaisuuden päällekkäisyys kotimaan Slushin kanssa kuitenkin harmittaa Alasaarelaa.

– Slush on kasvanut suureksi ja merkittäväksi tapahtumaksi, jossa haluamme ehdottomasti olla mukana. Sieltä saa sijoittaja­ kontaktien lisäksi ideoita ja intohimoa tuleviin haasteisiin.

DESIGNIA DIABETEKSEN SEURANTAAN Terveydenhoidon teknologiaa ja välineitä kehittävä Mendor perustettiin vuonna 2006 viiden helsinkiläisen yliopisto-opiskelijan voimin. Ensimmäinen tuoteidea syntyi yhden perustajajäsenen omakohtaisesta kosketus­ pinnasta ykköstyypin diabetekseen.

Mendor Discreet -verensokerimittari lanseerattiin maailmanmarkkinoille 2010.

22

Kauppapolitiikka nro 1|2014

ZEF Solutionsin toimistolla Oulussa työskentelee 13 työntekijää.

– Hänen mielestään verensokerin mittauksessa käytettävien laitteiden design ja toiminnallisuus olivat vanhaa perua. Suurina Applefaneina halusimme tuoda markkinoille sekä käyttävyydeltään että designiltaan paremman tuotteen, kertoo Mendorin toimitusjohtaja Kristian Ranta.

Verensokerimittareiden iPhoneksi kutsuttu Mendor Discreet lanseerattiin maailman­ markkinoille vuonna 2010. Taskukokoisen allin-one-laitteen rinnalle kehitettiin myös internet-pohjainen Mendor Balance -ohjelmisto, joka ohjaa diabeetikkoja tavoitteellisten mittausten tekemiseen. Pilvipalveluun tallennettavien mittaustulosten avulla esimerkiksi lääkäri tai hoitajat voivat tehdä perusteltuja muutoksia diabeetikon omaan hoito-ohjelmaan.

– Mendor Discreet on tällä hetkellä myynnissä Euroopassa. Alkuvuodesta starttaamme sen kanssa Aasian-markkinoilla, paljastaa Ranta.

Yhdysvaltoihin Mendor ei ainakaan vielä ole aikeissa tehdä kauppaa.

LAADUNVALVONTA JA LUPAPROSESSIT TYÖLLISTÄVÄT Alun perin Keksintösäätiön ja Tekesin rahoittama toiminta on kasvanut uusien sijoittajien mukaantulon myötä. Mendorin saavuttama 16 miljoonan euron pääomapotti kuulostaa suurelta, mutta tiukasti säännelty diagnostiikka ja lääketeknologia vaativat normaalia suurempia panostuksia. Potilasturvallisuuden takia toimintaan kohdistuu tiukkoja laatuvaatimuksia, joiden toteutumista seurataan kaksi kertaa vuodessa tehtävillä ulkoisilla auditoinneilla.

Mendorin 45 työntekijästä keskimäärin seit-

semän työskentelee laatuasioiden ja reguloinnin parissa.

– Monilla alan kansainvälisillä yrityksillä on käytettävissään paremmat resurssit. Me olemme onnistuneet kompensoimaan sen vajeen suomalaisella sisulla, sanoo Ranta.

Kansainvälistymisen haastavuutta lisää eri mantereilla käytössä olevat lupakäytännöt. Euroopassa riittää CE-merkintä, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin on puolestaan hankittava paikallisten viranomaisten hyväksynnät.

Peliala nähdään vakavasti otettavana bisneksenä.

Lupaprosessit tuottavat lisätyötä, mutta niissä pystytään kuitenkin hyödyntämään Mendorin olemassa olevaa laatujärjestelmää. Kaikkien vaatimusten täyttäminen kannattaa, sillä pitkässä juoksussa sillä saavutetaan suurilla markkinoilla arvokasta kilpailuetua. Laitteiden lisäksi Mendor aikoo panostaa jatkossa ohjelmistopohjaisten tuotteiden jalostamiseen.

– Uskomme, että omahoito menee entistä enemmän pilveen ja erilaisiin sähköisiin järjestelmiin. Uudenlaista hoitoa pystytään suunnittelemaan tuloksellisesti käyttäjän henkilökohtaisen datan pohjalta. Tämä puolestaan mahdollistaa kokonaan uusia liiketoimintamalleja, arvioi Ranta.

PITKÄN LINJAN PELIOSAAMISTA Suomalainen pelifirma Grand Cru nousi otsikoihin viime kesänä ilmoitettuaan uudesta 8,5 miljoonan euron rahoituksesta. Aloittelevan peliyrityksen menestys kertoo sijoittajien suuresta kiinnostuksesta, joka johtuu yrityksen taustavaikuttajista. Monella heistä on vahvoja näyttöjä pelialalta. Kuusi on toiminut mobiilipelifirma Mr. Goodlivingissä, joka myytiin vuonna 2005 Yhdysvaltoihin. Yksi on puolestaan tullut Habbo-hotellin kehittäneen Sulakkeen riveistä.

– Mr. Goodlivingin uusi omistaja RealNetworks lopetti mobiilipelien tekemisen vuonna 2011. Osa silloisista työntekijöistä lähti töihin Rovioon ja Supercelliin. Osa ryhtyi perustamaan Grand Cruta, kertoo yhtiön talousjohtaja Celine Pasula.

Grand Crun ensimmäinen kansainvälinen pelijulkaisu antaa odottaa itseään, sillä kunnianhimoisen joukon tavoitteena on luoda Angry Birdsin ja Clash of Clansin kaltainen hittituote. Toiminnan lähtökohtana on tuoda iPadille kokonaan uusi pelikokemus, ei parannella muiden keksimiä ideoita.

– Haluamme panostaa laatuun sekä hyödyntää Applen matkapuhelimien ja tablettien suoritus­ kykyä. Pyrimme tarjoamaan aidon 3D-pelimaailman, jossa pelaajat pääsevät luomaan omaa sisältöään, raottaa Pasula salaisuuden verhoa.

MAINE KIIRII SIJOITTAJIEN KORVIIN Grand Cru on onnistunut hankkimaan taakseen pelifirmoihin erikoistuneita ulkomaisia sijoittajia.

Joukosta löytyy muun muassa Qualcomn Ventures sekä ranskalainen Indinvest Partners. Sijoittajien löytymistä on helpottanut Suomen kova maine pelimaana, jota ovat rakentaneet Remedyn, Rovion ja Supercellin menestystarinat. Suomi koetaan myös turvallisena sijoituskohteena, jossa yhteiskunta tukee yrittämistä.

– Peliala nähdään vakavasti otettavana bisneksenä, jonka avulla pystyy tekemään voittoa. Siitä syystä sijoittajat ovat ajoissa liikkeillä startuppien kanssa. Jokainen haluaa päästä kiinni seuraavaan menestystarinaan, sanoo Pasula.

Positiivista on ollut se, että Grand Crun ei ole tarvinnut lähteä ulkomaille hakemaan kehitys­ rahaa. Sijoittajat ovat löytäneet yrityksen hyvin, mikä johtuu osaltaan Slush-tapahtuman tuomasta kansainvälisestä vetovoimasta. Peliyrittäjän ei ole tarvinnut perustella sijoittajille, miksi toimintaa pyöritetään Suomesta käsin.

– Pelialalla toimivat ihmiset ovat kansainvälistä porukkaa. Siksi osaavaa työvoimaa on helppo saada muuttamaan Suomeen työn perässä. Sitä ei nähdä minkäänlaisena ongelmana, Pasula toteaa. ›‹

Slush jatkoi kasvamistaan

M

aailman suurimpien startup-tapahtumien joukkoon lukeutuva Slush 2013 kokosi marraskuiseen Helsinkiin tuhansia osallistujia sekä yli 70 miljardia euroa sijoituspääomaa. Yritysten ja kansainvälisten sijoittajien lisäksi joukkoon mahtui yli 400 median edustajaa ympäri maailmaa.

– Mediamielessä Slush 2013 onnistui loistavasti. Esimerkiksi talous­lehti Forbesin edustaja sanoi sen olleen paras teknologiatapahtuma, jossa hän on ikinä käynyt, kertoo Slushin puuhamiehenä tunnettu Miki Kuusi.

Huonosti ei mennyt muillakaan osa-alueilla. Slushin yhteydessä startupeille järjestettiin noin 2 000 sijoittajatapaamista, joista osa on edennyt rahoitusneuvotteluihin asti. Kuusen mielestä tapahtuman haasteet liittyivät tänä vuonna puhtaasti tekniseen toteutukseen. Ei ihme, sillä Slush on kasvanut viimeiset kolme vuotta huimalla vauhdilla. On vaikea uskoa, että vuonna 2008 ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma keräsi paikalle vain noin 300 kävijää.

– Meillä on mukana iso joukko kokeneita järjestäjiä sekä hyvät mediakumppanit Venäjällä, Pohjois-Euroopassa ja Aasiassa, listaa Kuusi menestyksen syitä.

Monen startupin kannalta tärkeäksi sijoittajien kohtaamispaikaksi muodostuneen Slushin tarina saa jatkoa ensi vuonna. Kuusi ei kuitenkaan halua yliarvioida tapahtuman merkitystä suomalaiselle kasvu­ yrittäjyydelle.

– Jokainen menestyvä startup-yritys hankkii itse oman rahoituksensa. Meidän tehtävänämme on kehittää siihen tarvittavia kohtaamisia edistävä ekosysteemi. Samalla pyrimme nostamaan Helsinkiä ja Suomi-brändiä vahvemmin esille. ›‹

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

23

JÄTTILÄISTEN TANSSI 24

Kauppapolitiikka nro 1|2014

EU:n ja USA:n väliset neuvottelut kauppa- ja investointisopimuksesta käynnistyivät heinäkuussa 2013. EU:lle neuvottelut ovat lähihistorian merkittävin ponnistus, jolla on merkitystä koko unionin asemalle maailmassa. Suomen toiveena on laaja-alainen sopimus, joka parantaa suomalaisyritysten pääsyä Yhdysvaltain markkinoille.

lien ulkopuoliset esteet, sekä globaalit säännöt.

Sopimuksen tulisi olla kunnianhimoinen jokaisessa näissä kolmessa keskeisessä kokonaisuudessa. Neuvottelujen asialista on hyvin laaja ja kattaa lähes koko kauppapoliittisen agendan.

Kaikista kysymyksistä neuvotellaan samanaikaisesti ja kaikki neuvottelualueet ovat osa kokonaispakettia.

Kyseessä ei ole vain kahden kauppa, jossa kolmannelle osapuolelle tarjotaan kuuluisaa korvapuustia. Sopimuksen positiiviset taloudelliset vaikutukset ulottuvat myös muihin maihin, mukaan lukien kehitysmaihin. Sopimuksen sääntelyyn liittyvät määräykset voivat toimia malleina muille maille ja luoda globaaleja standardeja. Aloitteellisuudella EU ja Yhdysvallat voivat asettaa agendan globaalille kauppapoliittiselle keskustelulle. Muussa tapauksessa aloite voi liukua Kiinan ja muiden nousevien talouksien suuntaan.

TEKSTI VILLE CANTELL KUVITUS SUSANNA TUONONEN

E

U ja Yhdysvallat ovat strategisia kumppaneita poliittisesti ja taloudellisesti. Sopimusneuvotteluissa kyse ei ole pelkästä kaupasta, vaan tavoitteena on sopia pidemmälle menevästä yhteistyöstä eri sektoreilla.

Onnistuessaan sopimus olisi rakentava ja positiivinen elementti kansainvälisessä politiikassa, jossa myönteisiä uutisia ei ole liikaa tarjolla.

Takana on tähän mennessä kolme neuvottelukierrosta, joiden myötä tunnusteluvaihe on päättynyt. Edessä ovat nyt varsinaiset neuvottelut. Vuodelle 2014 luvassa on peräti viisi neuvottelukierrosta.

MOLEMMILLE TÄRKEÄT NEUVOTTELUT Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -neuvottelut ovat keskeinen osa presidentti Obaman toisen kauden kauppapolitiikkaa. Toteutuessaan sopimus olisi osa Obaman jättämää perintöä kautensa päättyessä. Yhdysvalloissa keskeinen edellytys sopimuksen läpimenolle on kongressin hyväksyntä presidentin kauppaneuvotteluvaltuudelle.

Kauppaneuvotteluvaltuus antaa kongressille mahdollisuuden joko hylätä tai hyväksyä lopullinen sopimus.

Demokraatit ovat perinteisesti suhtautuneet vapaakauppasopimuksiin epäilevästi. Tällä kertaa kauppaneuvotteluvaltuuslakiesitys on molempien puolueiden yhteinen, vaikka tuki demokraattileiristä ei ole varauksetonta.

EU:lle neuvottelut ovat lähihistorian mittavin taloudellisia ulkosuhteita koskeva ponnistus. Sopimuksen kolme keskeistä aluetta ovat markkinoillepääsy, sääntelykysymykset ja tul-

Sopimusneuvotteluissa tulisi tähdätä kunnianhimoiseen, laaja-alaiseen ja vastavuoroiseen kaupan vapauttamiseen.

SUOMEN TAVOITTEET Suomen neuvottelutavoitteet lähtevät siitä, että olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta.

Sopimusneuvotteluissa tulisi tähdätä kunnianhimoiseen, laaja-alaiseen ja vastavuoroiseen kaupan vapauttamiseen. Uuden sopimuksen tavoitteena on suomalaisten yritysten markkinoillepääsyn parantaminen sekä erilaisesta sääntelykulttuurista johtuvien kaupan esteiden poistaminen.

TTIP:n on oltava WTO-sopimuksia pidemmälle menevä järjestely, joka tukee kasvua ja työllisyyttä Atlantin molemmin puolin. Sopimuksen avulla pyritään parantamaan Suomen maailmanlaajuista kilpailukykyä ja takaamaan hyvinvoinnin jatkuminen. Luvut puhuvat puolestaan, Yhdysvallat on Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani – Venäjän ja Kiinan jälkeen kolmanneksi suurin EU:n ulkopuolisista maista.

Suomi tavoittelee kunnianhimoista sopimusta erityisesti palveluissa, julkisissa hankinnoissa, sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä, kuitenkaan unohtamatta Yhdysvaltojen teollisuus- ja maataloustuotteiden tullien poistamista mahdollisimman rajatuilla poikkeuksilla ja siirtymäajoilla.

Sopimuksen kautta olisi mahdollisuus edistää palvelujen kaupan vapauttamista erilaisissa suunnittelu- ja asiantuntijapalveluissa, informaatio- ja viestintäalalla, digitaalisissa palveluissa sekä arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelupalveluissa. Myös yritystoimintaan liittyvien henkilöiden maahantuloa koskevat kysymykset kuten työlupien saanti ovat tärkeitä. Tämä auttaisi esimerkiksi suomalaisten koneiden ja laitteiden huoltopalveluiden myymistä Yhdysvaltoihin.

EU:lla ja Suomella on selkeä offensiivinen intressi avata Yhdysvaltain julkiset hankinnat kilpailulle kaikilla tasoilla; keskus-, alue- ja paikallishallinnossa. Ongelmia aiheuttavat eten-

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

25

Vuodelle 2014 on luvassa peräti viisi neuvottelukierrosta.

SOPIMUKSEN POTENTIAALISET HYÖDYT MERKITTÄVIÄ ›› Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA selvitti maaliskuussa 2013 EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen vaikutuksia suomalaiselle elin­keinoelämälle ja yhteiskunnalle.

Selvityksessä yritykset arvioivat tuotantonsa ja henkilöstö­määränsä nousevan sekä kannattavuutensa paranevan sopimuksen seurauksena. Tavaroiden ja palveluiden ulkomaankaupan uskottiin lisääntyvän. Yritykset arvioivat suorien sijoitusten määrän Yhdysvaltoihin kasvavan, samoin osallistumisen julkisiin hankintoihin.

Kyselyn mukaan pienempien yritysten tuotannon arvo, henkilöstö ja kannattavuus nousisivat suhteellisesti enemmän kuin suurempien yritysten. Lisäksi sopimus helpottaisi paitsi Yhdysvalloissa jo toimivia yrityksiä, myös maassa liiketoimintaa harkitsevia yrityksiä.

Kumppanuussopimus kohentaisi ETLAn arvion mukaan myös kansalaisten taloudellista hyvinvointia. Pitkällä tähtäimellä sopimus vaikuttaisi myönteisesti tulotasoon, lisäisi kotitalouksien valintamahdollisuuksia kulutushyödykkeissä ja lyhyellä tähtäimellä toisi mahdollisesti positiivisia työllisyysvaikutuksia.

EU:n komission vaikutusarvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi vuosittain 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti eli noin 86 miljardia euroa ja EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosentilla. Sopimuksella olisi myönteisiä vaikutuksia myös EU:n työmarkkinoihin ja palkkakehitykseen. Sopimus loisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia satojen miljardien eurojen arvosta, mikä toisi satoja tuhansia uusia työpaikkoja sekä EU:hun että Yhdysvaltoihin.

Vaikutukset vaihtelisivat sektoreittain. Uusia työpaikkoja tulisi komission arvion mukaan erityisesti maatalouteen, kalastus- ja metsätalouteen sekä elintarvike-, kemian- ja autoteollisuuteen. Kouluttamattomien työntekijöiden palkat nousisivat EU:ssa 0,51 prosenttia ja koulutetun työvoiman 0,50 prosenttia. Komission laskelmien mukaan sopimus toisi jokaiseen eurooppalaiseen perheeseen 545 euroa lisää vuodessa.

26

Kauppapolitiikka nro 1|2014

kin kotimaisuusvaatimukset (Buy American), jotka estävät eurooppalaisten yritysten pääsyn Yhdysvaltain-markkinoille.

Sopimuksen suurimmat hyödyt tulevat sääntelyn yhdenmukaistamisesta ja erilaisten käytäntöjen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Syrjivistä ja kohtuuttomista tuotemääräyksistä sekä päällekkäisistä testaus- ja sertifiointi­menettelyistä tulisi päästä eroon, sekä parantaa tietojenvaihtoa ja sääntelyviranomaisten yhteistyötä.

Tämä helpottaisi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten vientimahdollisuuksia, koska niillä ei useinkaan ole resursseja selvittää tai ratkaista sääntelystä ja standardeista johtuvia ongelmatilanteita.

Yleisten sääntöjen ohella neuvotteluissa sovitaan yksityiskohtaisista tiettyihin sektoreihin keskittyvistä määräyksistä. Tärkeitä sektoreita ovat informaatioteknologia, kemikaalit, kosmetiikka, lääkinnälliset laitteet ja lääkkeet.

Sääntelykysymyksistä ja teknisistä määräyksistä sopiminen neuvotteluissa ei kuitenkaan tarkoita näistä luopumista tai standardien laskemista tärkeissä kysymyksissä. Tällaisia ovat ruokaturvallisuus, kuluttajansuoja ja ympäristö.

SIDOSRYHMIEN NÄKEMYKSIÄ SAK:n pääekonomisti Olli Koski toteaa TTIPneuvotteluiden olevan tärkeät palkansaajien näkökulmasta, koska ne tarjoavat mahdollisuuden pysyvästi parantaa talouskasvua ja työllisyyttä EU:ssa.

– Yhdysvaltain merkitys Suomen kauppakumppanina on viime vuosina kasvanut. Kestävän kehityksen ja työelämän oikeuksien sisällyttäminen sopimukseen tarjoaa oivan mahdollisuuden edistää näitä asioita globaalisti.

Koski painottaa, että investointisuojaa koskevat kirjaukset on tehtävä tarkasti, jotta varmistutaan siitä, ettei tasapuolinen lainsäädännön kehittäminen vaarannu.

MTK:n kansainvälisten asioiden johtaja Juha Ruippo korostaa vapaakaupan voivan toimia ruokamarkkinoilla vain tuotteilla, joiden tuotantosäännöt ovat tasa-arvoiset.

EU:ssa ruokaketjun valvonta perustuu pellolta pöytään -ajattelumalliin, jossa pyritään ennakkoon minimoimaan ja ehkäisemään riskit.

– Järjestelmän yhteensovittaminen USA:n vastaavan valvontajärjestelmän kanssa on vaikea tehtävä. Mikä neuvottelujen lopputulos sitten onkaan, pakottaa se meidät EU:ssa miettimään uudelleen omaa politiikkaamme ja sen perusteita rajoituksille, Ruippo sanoo.

INVESTOINTISUOJA HERÄTTÄÄ KESKUSTELUA Julkisuudessa erityisesti investoinnit ja riitojen ratkaisu ovat herättäneet paljon keskustelua. Sopimuksen tavoitteena on edistää kestäviä investointeja, jotka tukevat taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Toistaiseksi keskustelua

KOMMENTTI on käyty vasta osapuolien investointeja koskevasta sääntelykehikosta.

Liikkeellä on myös väärinkäsityksiä. Komissio onkin päättänyt julkistaa maaliskuussa ehdotuksen investointiosuudeksi. Tämä käynnistää kolmen kuukauden kuulemisen TTIP:stä ja investoinneista. Komission aloite on tervetullut ja toivon mukaan konsultaatioihin osallistuu runsaasti suomalaisia.

Investointisuojasopimukset suojaavat lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja näiden sijoituksia syrjiviltä ja kohtuuttomilta toimilta, jotka johtavat omaisuuden menetyksiin. Tavoitteen saavuttaminen ei estä valtioiden oikeutta syrjimättömästi asettaa esimerkiksi oma terveydenhuoltonsa tai ympäristönsuojelunsa taso niin korkeaksi kuin se haluaa.

Sopimus ei siis tule vapauttamaan sijoittajia niille asetetuista oikeudellisista velvoitteista – sijoittajien on noudatettava sen maan lakeja jossa ne toimivat. Samaan aikaan on varmistettava, ettei sopimukseen jää epävarmuutta tai mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Asiantuntijoiden ja järjestöjen huolet sekä kritiikki erityisesti riitojenratkaisun osalta otetaan tosissaan.

AVOIMUUS AVAINASEMASSA Neuvottelujen aikana kyse ei ole vain tiedon välittämisestä EU:ssa tai Suomessa. Yhdys­ valloissakin oikean tiedon jakamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

EU:n jäsenmaiden ministerivierailut pyrkivät vahvistamaan EU:n viestejä keskusteluissa Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vierailee huhtikuussa Washingtonissa tapaamassa paikallisia vaikuttajia ja keskustelemassa sopimuksen hyödyistä.

Kannan muodostus ja jatkotyö Suomessa jatkuu. Neuvottelujen avoimuus on edelleen tärkeä kysymys. Mahdollisimman kattavaa tiedon jakamista tarvitaan paitsi kansalaisyhteiskunnalle ja sidosryhmille, myös komissiolta jäsenmaille. Avoimuus Euroopan parlamentin suuntaan on olennaista. Tietoa on saatavissa useasta lähteestä, myös ulkoministeriön verkkosivuille on koottu tietoa neuvotteluista. Sivua päivitetään prosessin edetessä.

Keskustelutilaisuuksia järjestetään säännöllisin väliajoin.

EU ja Yhdysvallat ovat perinteisiä liittolaisia kansainvälisen talouden kehittämisessä avoimempaan ja sääntöpohjaisempaan suuntaan. Monenkeskiset neuvottelut ovat aina olleet prioriteetti Suomelle kauppapolitiikassa.

TTIP on tärkeä ja johdonmukainen lenkki pitkässä ketjussa kauppapoliittisia sopimuksia ja järjestelyjä, joilla on pyritty turvaamaan suomalaista vientiä ja työllisyyttä. ›‹ Artikkeli on laadittu yhteistyössä ulkoministeriön kauppapoliittisen ja markkinoillepääsy-yksikön virkamiesten kanssa.

Neuvottelut, joiden on syytäkin kiinnostaa ›› Suurin osa valtioiden välisistä kauppaneuvotteluista ei koskaan tavoita suuren yleisön huomiota. WTO:n Seattlen ministerikokouksen yhteydessä vuonna 1999 puhjenneiden mellakoiden jälkeen kauppaneuvottelut ovat olleet pienen piirin puheenaihe. Vaikka WTO:n Doha-kierros onkin sittemmin lamaantunut, syytä mielenkiinnon häviämiseen ei kuitenkaan olisi ollut: sitten vuosituhannen vaihteen maailmassa on tullut voimaan yli 150 kahdenvälistä tai alueellista kauppasopimusta. Erityisen merkittävää osassa näistä sopimuksista on se, että valtiot ovat kyenneet ottamaan niissä huomattavasti perinteistä kaupanvapauttamista pidemmälle ulottuvia askelia.

EU:n ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointi­ kumppanuudesta (TTIP) toimivat herätyksenä todellisuuteen. Uutiskynnyksen ylittymiseen on vaikuttanut ensinnäkin se, että tunnetut poliitikot kummallakin puolella Atlanttia ovat ylistäneet tavoiteltavan sopimuksen vaikutuksia kumppaneiden taloudelle ja kansainväliselle vaikutusvallalle.

Toisekseen useat kansalaisjärjestöt ovat ottaneet asiakseen rummuttaa sopimuksessa piilevistä vaaroista niin demokraattiselle päätöksenteolle, ympäristölle kuin työelämän normeille.

Sopimuksen ydin on siinä, että sillä pyritään yhdenmukaistamaan eurooppalaista ja amerikkalaista sääntely-ympäristöä. Pisimmälle menevä yhdenmukaistaminen on harmonisointia eli yhteisten sääntöjen luomista.

Se on äärimmäisen vaikeaa. Tällä hetkellä neuvottelijat yrittävät päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten päästään siedettävään lopputulokseen.

EU korostaa tiettyjä sektoreita kun taas Yhdysvallat painottaa sääntöjenluonnin yleistä läpinäkyvyyttä. Sääntelyn tason romahtamista todennäköisempää on, ettei neuvotteluissa päästä kovinkaan pitkälle.

Sijoitussuojaa koskevassa keskustelussa on jäänyt vähällä huomiolle se, että EU etsii tämänhetkisissä kauppaneuvotteluissaan uutta tasapainoa valtion sääntelyoikeuden ja sijoittajien suojelemisen välille. Sijoitussuojasäännösten huolellisella muotoilulla voidaan välttää pahimmat ylilyönnit.

Vaikka TTIP-neuvotteluja käydään oikeusvaltion kanssa, eurooppalaissijoittajien oikeussuojaan vaikuttaa se, ettei kauppasopimuksia voida käyttää suoraan kanteiden tukena amerikkalaisissa tuomioistuimissa.

Yhdysvallat neuvottelee tällä hetkellä myös toisesta isosta vapaakauppasopimuksesta eteläamerikkalaisten ja aasialaisten kumppanimaidensa kanssa. Mikäli vaikeuksia kohdannut Trans-Pacific Partnership –sopimus toteutuu, sen kattama kaupan volyymi on valtava. Mukana olevien maiden erilaisuudesta johtuen ne eivät kuitenkaan kyenne luomaan yhtä integroitunutta markkina-aluetta kuin mihin EU ja Yhdysvallat parhaimmillaan pystyvät.

Niin kuin kaikessa kaupan vapauttamisessa, myös transatlanttisessa yhteistyössä suurimmat haasteet ovat sisäpoliittisia. Salassa käydyt kauppaneuvottelut eivät ole enää mahdollisia. Neuvottelijoiden haasteena onkin jakaa tarpeeksi tietoa vaikeasta aiheesta niin, että siitä voidaan käydä julkista keskustelua. Asiallinen tiedonvälitys estää väärinkäsitysten lietsomista. Samaan aikaan julkisuutta on välttämätöntä kontrolloida, koska sopimusneuvottelut kulkevat niin kuin mikä tahansa kaupanteko.

Tietyt asiat voitetaan, toiset hävitään ja viimeiset kortit käännetään vasta juuri ennen allekirjoitusta.

JOHANNA JACOBSSON vieraileva tutkija Ulkopoliittinen instituutti

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

27

Rohkeasti pallon toiselle puolen Australia ja Uusi-Seelanti kuuluvat tällä hetkellä teollisuusmaiden menestyjiin, ja ostovoimaa riittää.

Kaksikko on Suomesta fyysisesti kaukana, mutta etäisyys ei nykymaailmassa estä tuottoisaa kauppaa.

TEKSTI HANNA RUSILA KUVAT THINKSTOCK, MARIMEKKO

S

uomalaisyritykset lähtevät tyypillisesti vientimatkoille samoihin suuntiin: EU-maihin, Venäjälle tai Kiinaan. Harvempi laajentaa spektriään kauemmas, vaikka kannattaisi.

Euroopassa talous yskii, väestö vanhenee ja kysyntä polkee paikallaan. Venäjällä ja Kiinassa kasvua piisaa, mutta markkinoilla saa varautua yllätyksiin. Usein unohtuu, että Kiinan tuolla puolenkin olisi houkuttelevia kauppamahdollisuuksia – jopa kultasuonia.

Australia ja Uusi-Seelanti kuuluvat globaalin talouskriisin voittajiin. Australia ei bruttokansantuotelukujen valossa pudonnut taantumaan lainkaan, vaan sen talous on kasvanut yli 20 vuotta yhteen menoon. Uusi-Seelanti käväisi taantumassa pari prosenttia miinuksella mutta nousi alle kahdessa vuodessa takaisin pinnalle.

Kummankin talouskasvu on pysytellyt viime vuodet 2–3 prosentin tuntumassa. Australialle povataan tälle vuodelle samansuuntaisia kasvu­ lukuja, Uudelle-Seelannille jopa 3,4 prosentin kasvua.

Tämä merkitsee, että ostovoimaa ja -halukkuutta on. Sopiva markkinarako pitää vain löytää.

28

Kauppapolitiikka nro 1|2014

– Molemmat maat ovat kehittyneitä ja vauraita markkinatalouksia, joissa ei ole juurikaan kaupan esteitä. Englannin kieli ja länsimainen liiketoimintaympäristö helpottavat markkinoille tuloa, tiivistää Suomen Australian-suurlähettiläs Pasi Patokallio.

Patokallio työskentelee Suomen Australiansuurlähetystössä Canberrassa. Canberran-suurlähetystön toimialue kattaa Australian lisäksi Uuden-Seelannin, Fidzin ja Papua-Uuden-Guinean.

– Toki kulttuurieroja löytyy kaikkialta, mutta suomalaisittain katsottuna kaupanteko on täällä varsin mutkatonta, Patokallio sanoo.

ERI MAAT, ERI MARKKINAT Australia on kaksikosta selvästi isompi markkina yli 22-miljoonaisella väestöllään ja vahvemmalla bruttokansantuotteellaan. UudessaSeelannissa asukkaita on 4,4 miljoonaa. Usein maat mielletään samankaltaisiksi, mutta eroja on yllättävän paljon.

Suurlähettiläs Patokallio vertaa kaksikkoa Suomeen ja Ruotsiin: Australia on kuin ”isoveli” Ruotsi, pienempi Uusi-Seelanti taas suo-

1 Perth

Marokko

Sydney Auckland Melbourne Wellington

1. AUSTRALIA Väkiluku: 22,3 miljoonaa Bruttokansantuote per capita: 42 000 USD (2012) Bkt:n kasvu: 3,7 % (2012) Valtion velka: 32,4 % (2012) Työttömyysaste: 5,2 % (2012) 2. UUSI-SEELANTI Väkiluku: 4,4 miljoonaa Bruttokansantuote per capita: 29 500 USD (2012) Bkt:n kasvu: 2,7 % (2012) Valtion velka: 38,1 % bkt:sta (2012) Työttömyysaste: 6,9 % (2012)

Uusi-Seelanti on yksi OECD-maiden pienimmistä talouksista.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

29

Marimekon lippulaivamyymälä Sydneyssä aukesi vuonna 2012. Myymälä sijaitsee kaupungin keskustassa art deco -tyylisessä rakennuksessa King Streetillä. Läheltä löytyvät Applen ja Louis Vuittonin liikkeet.

30

Kauppapolitiikka nro 1|2014

malaisten vastine. Australian talous sijoittuu numerovertailussa peräti maailman 12. suurimmaksi.

– Australia on aina ollut rikkaampi, vaikkakin elintasoerot ovat vähitellen tasoittuneet.

Maiden suhteet ovat perinteisesti tiiviit, myös kaupassa, Patokallio kuvaa.

– Yhteiskuntina ne ovat omanlaisensa, joten bisnestä pitää tehdä kummankin kanssa erikseen. Jos kuvittelee Uuden-Seelannin kaupan hoituvan Australian kautta, osuu yleensä väärään, hän huomauttaa.

Australian menestyksen perustan luovat buumikautta elävä kaivosteollisuus sekä mittavat öljy- ja kaasuvarat. Pinta-alaltaan Euroopan kokoinen maa on maailman suurin kivihiilen viejä. Seuraavaksi tärkeimmät vienti­ tuotteet ovat rautamalmi ja kulta.

Uusi-Seelanti tunnetaan erityisesti maa­ taloustuotteistaan, joskin sen talousrakenne on kehittynyt uudistusten myötä paljon. Kymmenien miljoonien lampaiden maa vie ulkomaille eniten maitotuotteita, lihaa ja puuta.

– Monipuolisempi taloudeltaan on nykyisin Uusi-Seelanti. Esimerkiksi pienyrittäjyyttä on paljon ja teollisuudenaloja enemmän. Australiasta on tullut korostuneen luonnonvara­ vetoinen resurssitalous, ja sen oma teollisuus on tahtonut jäädä vähän jalkoihin, Patokallio luonnehtii.

Toki samankaltaisuuksiakin on. Esi­merkiksi molempiin maihin tuodaan eniten erilaisia koneita ja laitteita, komponentteja, ajoneuvoja ja elektroniikkaa.

AUSTRALIA JA UUSI-SEELANTI KUULUVAT GLOBAALIN TALOUSKRIISIN VOITTAJIIN.

Sydney on Australian suurin kaupunki, joka on rakennettu Port Jacksonin luonnonsataman ympärille. Sydney on Australian suurin taloudellinen keskus.

RUOTSALAISET RYNNIVÄT TAAS Se tuskin on yllätys, että maantiede vaikuttaa kaksikon kaupankäyntipainotuksiin.

Australian vientimaiden kärjessä ovat Kiina, Japani, Etelä-Korea ja Intia, UudenSeelannin listalla puolestaan Australia, Kiina, Yhdysvallat ja Japani. Australian tuontimaista suurimmat ovat Kiina, Yhdysvallat, Japani, Singapore ja Saksa. Uuden-Seelannin kärki on muuten sama, mutta siihen mahtuu myös Australia.

EU-maiden kanssa kauppasuhteet perustuvat kahdenvälisyyteen. Australiassa asenne EU:hun oli pitkään kielteinen erityisesti maatalouskaupan näkemyserojen vuoksi. Maatalous muodostaa Australiallekin merkittävän siivun viennistä.

800 milj. euroa

oli Suomen ja Australian kaupan arvo vuonna 2012.

Suomeen molemmista maista tuodaan muun muassa viinejä. Kauppa Uuden-Seelannin suuntaan on vielä pientä, mutta Australian kanssa pää on avattu. Vuonna 2012 Suomen ja Australian kaupan arvo oli noin 800 miljoonaa euroa, josta Suomi vei reilusti enemmän kuin toi.

Australiassa toimii tällä hetkellä noin 60 suomalaisyritystä. Edustus on lisäksi noin sadalla.

– Nyt vain pitäisi saada lisää liikettä. Ruotsalaiset ovat rynnineet sekä Australian- että Uuden-Seelannin-markkinoille paljon aggressiivisemmin kuin me, Patokallio herättelee.

– Ikea on täällä kaikille tuttu, ja moni tietää sen ruotsalaiseksi. Samoin tunnetaan sveitsiläinen ja belgialainen suklaa. Suomalaistuotteita

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

31

on markkinoilla paljon vähemmän, ja harva osaa yhdistää ne Suomeen, hän kuvaa.

TEOLLISUUSSEKTOREILLA VETOA Yksi syy suomalaistuotteiden näkymättömyyteen on Patokallion mukaan se, että vienti on painottunut b-to-b-markkinoihin.

Sinivalkoisia kuluttajatuotteita kohtaa Australian ja Uuden-Seelannin kaupoissa harvoin.

Marimekko avasi pari vuotta sitten myymälät Sydneyyn ja Melbourneen, mutta merkki on lähinnä designtietoisten suosiossa. UudessaSeelannissa Marimekko avasi ensimmäiset myymälät vuonna 2013 shop-in-shop-muodossa Aucklandissa ja jälleenmyyjän kautta Christchurchissa.

Yhtiö aikoo jatkaa asemansa vahvistamista Aasian-Tyynenmeren alueella. Marimekon toimitusjohtajan Mika Ihamuotilan mukaan yhtiön muutaman vuoden takainen päätös hakea kansainvälistä kasvua erityisesti Aasiasta on osoittautunut ”varsin viisaaksi”.

Muita suomalaisia kuluttajatuotemerkkejä ovat esimerkiksi Fiskars, Suunto, Rapala, Amer Sports ja Iittala.

PIENIKIN TOIMIJA VOI ISKEÄ KIINNI AUSTRALIAN KAIVOSMARKKINOIHIN. Teollisuus- ja investointitavaramarkkinoilla suomalaisyritysten skaala on paljon laajempi.

Koneen hissilogoon törmää alueella usein, ja esimerkiksi Outotec ja Metso ovat pitkään hyödyntäneet Australian kaivossektorin luomia mahdollisuuksia.

Patokallio näkee suurimman suomalais­ potentiaalin jatkossakin b-to-b-puolella.

– Valtavat luonnonvarat keskittyvät LänsiAustralian ja Queenslandin osavaltioihin, ja niissä talouskasvu on tällä hetkellä omissa lukemissaan. Kaivostoiminta taas luo tarvetta infrastruktuurille ja rakentamiselle, suurlähettiläs mainitsee.

– Green mining -teknologialle on Australiassa kysyntää. Samoin lupaavilta tuntuvat clean tech -ala yleisemmin sekä terveys­ teknologia. Suomalaiselle osaamiselle olisi tilaa, kunhan vain yritykset löytävät omat markkinarakonsa, hän uskoo.

Potentiaalisilta vaikuttavat myös uusiutuva energiantuotanto, ict-sektori sekä luovat alat.

Pisimmät suomalaisperinteet täälläkin löytyvät metsäteollisuudesta.

Molemmissa maissa luonnonmullistukset luovat aika ajoin kauppamahdollisuuksia.

Uudessa-Seelannissa riesana ovat etenkin

32

Kauppapolitiikka nro 1|2014

KAUPPA VAPAUTUU AASIASSA JA TYYNELLÄMERELLÄ ›› Varsinkin Australian mutta myös Uuden-Seelannin suurin kauppa­ kiinnostus on niiden sijainnin vuoksi perinteisesti kohdistunut Aasian ja Tyynenmeren maihin.

Alueen yhteistyöjärjestöistä ja vapaakauppasopimuksista saisi aikaan pitkän listan. Tutuimmat eurooppalaisille lienevät APEC (Asia-Pacific Economic Cooperation) ja ASEAN (Association of Southeast Asian Nations).

APEC on kaupan helpottamiseen tähtäävä talousliitto, joka perustettiin Australian aloitteesta vuonna 1989. Siinä on 21 jäsenmaata Tyynenmeren molemmin puolin Venäjää ja Yhdysvaltoja myöten.

ASEAN puolestaan on kymmenen Aasian maan yleisempi yhteistyöjärjestö, jonka laajennetussa kokoonpanossa ARF:ssa (ASEAN Regional Forum) ovat mukana myös Australia ja Uusi-Seelanti. ASEANilla on oma vapaakauppa-alueensa, AFTA, sekä Australian ja Uuden-Seelannin kanssa solmittu yhteinen vapaakauppasopimus AANZFTA.

PIENEMPI ON AKTIIVISEMPI Australia ja Uusi-Seelanti ovat solmineet myös joukon kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia. Maiden keskinäisestä tiiviistä talousyhteistyöstä sovittiin jo yli 30 vuotta sitten.

Australialla on voimassa seitsemän vapaakauppasopimusta. Lisäksi neuvottelut Etelä-Korean kanssa saatiin juuri päätökseen. Työn alla on yhdeksän sopimusta lisää. Nykyiset sopimukset kattavat 28 prosenttia Australian kokonaiskaupasta. Peitto nousisi 73 prosenttiin, jos kaikki neuvottelut johtavat sopimukseen.

Uudella-Seelannilla voimassa olevia sopimuksia on kahdeksan ja neuvoteltavana kymmenen.

Suurlähettiläs Pasi Patokallion mukaan Uusi-Seelanti on ollut viime vuosina kaksikosta innokkaampi ajamaan vapaakauppaa.

– Uusi-Seelanti on allekirjoittanut eriasteiset sopimukset esimerkiksi Kiinan, Hongkongin ja Taiwanin kanssa. Se on väläytellyt kiinnostusta myös EU:n suuntaan, mutta unionin huomio on tällä hetkellä vähän toisaalla, Patokallio toteaa.

– Australian tahti on ollut viime aikoina hitaampi. Alueen keskeisen toimijan eli Kiinan kanssa neuvottelut on avattu, mutta niistä ennustetaan vaikeita.

TPP PUHUTTAA KAIKKIA Alueen laajin, koko maailmaa kiinnostava neuvottelukuvio on kuitenkin Tyynenmeren ylittävä Trans-Pacific Partnership eli TPP. Kumppanuus syntyi neljän pienen talousmaan sopimuspaperina Uuden-Seelannin aloitteesta vuonna 2006, eikä se silloin juuri herättänyt huomiota.

Laajempaan tietoisuuteen TPP-lyhenne tuli vuonna 2009, kun Yhdysvallat halusi yllättäen aloittaa neuvottelut liittymisestä sopimukseen.

Loppusuoralle ehtineissä uusissa TPP-neuvotteluissa on mukana 12 maata: Yhdysvallat, Japani, Meksiko, Kanada, Australia, Malesia, Chile, Singapore, Peru, Vietnam, Uusi-Seelanti ja Brunei. Tavoitteena on sitoa sopimuksen piiriin peräti 40 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Salamyhkäisyydestä syytetyt neuvottelut ovat nostattaneet myös kritiikkiä. Patokallio ei silti usko, että TPP vaikuttaisi merkittävästi esimerkiksi suomalaisyritysten kauppaan Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

– Olennaista lienee jatkossakin etabloitua johonkin maahan vapaakauppa-alueen sisällä. Pääsy muiden sopimusmaiden markkinoille saattaa silloin helpottua, hän linjaa.

Australiaan ja Uuteen-Seelantiin meneminen ei ole ollut yrityksille tähänkään asti vaikeaa. Kaksikon vapaakauppasopimukset ovat toimineet selvemmin toiseen suuntaan eli auttaneet niiden yritysten pääsyä kumppanimaihin.

maanjäristykset, Australiassa tulvat, kuivuus ja maastopalot.

Australian maine ympäristöteknologian käytössä on takapajuisempi kuin useimpien Euroopan maiden. Kuivuuskaudet ovat synnyttäneet kysyntää etenkin vesialan osaajille.

– Uusi-Seelanti on panostanut ympäristöteknologiaan enemmän, joten siellä alan markkinat ovat pidemmällä, Patokallio mainitsee.

KALLIOPORAKONEITA KAIVOKSIIN Suomalaisyritysten kaupan kirittämiseksi alueella Team Finland -verkosto järjesti marras– joulukuussa 2013 Team Finland -matkan, jota luotsasi eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb.

Mukaan lähti edustajia kymmenestä suomalaisyrityksestä, niiden joukossa pksektorilla toimivat Doofor Oy ja Snellmanin Lihanjalostus Oy. Suuremmista yrityksistä mukana matkalla oli teleoperaattoreita palveleva ohjelmistoyhtiö Comptel Oyj. Nokialainen Doofor on hyvä esimerkki siitä, kuinka pienikin toimija voi iskeä kiinni Australian valtaviin kaivos- ja louhintamarkkinoihin. Kuusihenkinen perheyritys on vienyt maahan hydraulisia kallioporakoneita pienimuotoisesti jo 1990-luvun puolivälistä.

– Kysyntä on siellä kovassa kasvussa, joten pyrimme lisäämään vientiä. Uudessa-Seelannissa emme vielä toimi, mutta myös se vaikuttaa kiinnostavalta. Sielläkin on kaivos­ toimintaa sekä infrastruktuurirakentamista, jossa hyödynnetään kivimursketta, toisen polven toimitusjohtaja Kalle Kuusento kertoo.

Dooforin noin kahden miljoonan euron vuosiliikevaihdosta 80 prosenttia tulee viennistä. Esimerkiksi Kiina, Intia ja Venäjä ovat tuttuja vientimaita. Niistäkin yritys hakee kasvua, kuten lähes joka mantereelta.

– Näihin verrattuna Australia on bisneskulttuuriltaan suorastaan helppo case, melkein kuin kotimaa, Kuusento naurahtaa.

Joka markkinoilla on kuitenkin omat niksinsä. Kuusento korostaa, että Australiassa kaivosalan kilpailu on kovaa.

– Kaikki isot yritykset ovat jo siellä, ja asiakkaat tietävät sen. Siksi he osaavat vaatia laatua. Kilpaillulle markkinalle ei mennä suin päin vaan panostamalla osaamiseen ja tiiviisiin asiakkuuksiin, hän summaa.

LIHAA ILMAN ELÄINTAUTEJA Pietarsaarelainen lihayhtiö Snellman puolestaan on valloittanut omalla alallaan UudenSeelannin-markkinat. Se vie saarivaltioon vuosittain viidellä miljoonalla eurolla raakaa sianlihaa, muun muassa kylkenä ja ribseinä.

Uusi-Seelanti on euromääräisesti yhtiön selvästi suurin vientimaa.

– Yhteistyö alkoi yli kymmenen vuotta sitten, ja markkinoille pääsy kävi helposti. Itse asiassa kuvio meni niin päin, että Uudesta-

60

suomalaisyritystä toimii tällä hetkellä Australiassa.

Seelannista tuli kyselyjä meille, yhtiön vientijohtaja Staffan Snellman muistelee.

Menestyksen taustalla on se, että UusiSeelanti kuuluu maailman tiukimpiin maihin elintarviketuonnin sääntelyssä. Raakaa sianlihaa saa tuoda sinne eläintautiriskin vuoksi vain Australiasta, Suomesta ja Ruotsista. Oma sianlihatuotanto ei riitä kattamaan kysyntää maassa, jossa pekoni kuuluu olennaisesti aamiaispöytään.

– Australia ei ole suunnitelmissamme, koska siellä tuontimääräykset ovat väljemmät.

Kilpailu olisi meille liian kovaa, koska australialaiset voivat ostaa lihaa edullisesti isoista Euroopan maista, Snellman kertoo.

Australia on maailman merkittävin kivihiilen viejä ja yksi merkittävimpiä rautamalmin viejiä.

Kuva Länsi-Australian kaivosalueelta.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

33

KAUKAISIA TAI PIENIÄ MAITA EI KANNATA VÄHEKSYÄ MARKKINOITA ETSITTÄESSÄ.

Uuteen-Seelantiin vienti sen sijaan kasvaa tasaisesti. Asiakkaina on niin lihanjalostus­ teollisuuden kuin tukkukaupankin yrityksiä.

– Snellmanin brändi on maassa ilahduttavan tuttu. Uusiseelantilainen kauppias saattaa sanoa tukkurilleen, että hän haluaa nimenomaan meidän lihaamme, vientijohtaja myhäilee.

– Tapaamisissa löytyy helposti yhteinen sävel, kun vertaamme maidemme mainetta ja mentaliteetteja. Sekä Suomi että Uusi-Seelanti pärjäävät korruption torjunnassa, molemmissa kaikki toimii ja bisnes perustuu luottamukseen, hän kuvaa.

TELEOPERAATTORIEN PALVELUKSESSA Comptel on toiminut teleoperaattoreiden kanssa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa jo pitkän tovin. Comptelilla, kuten muillakin yrityksillä, markkinat kulkevat tuttavallisesti yhteisnimityksellä ANZ. – Alun perin olemme aloittaneet näillä markkinoilla 90-luvun loppupuolella, ensimmäinen asiakas voitettiin vuonna 1998 Australiasta, muistelee Comptelin toimitusjohtaja Juhani Hintikka.

Siitä lähtien asiakaskunta on jatkuvasti laajentunut. Hyvät referenssit poikivat uusia asiakkuuksia.

Uuden-Seelannin vienti ja talous nojaavat edelleen vahvasti maatalouteen ja karjanhoitoon. Tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat lampaanliha ja villa.

34

Kauppapolitiikka nro 1|2014

– Meidän kannaltamme suurin hyppy tapahtui vuonna 2011 Australiassa, kun tulimme valituksi usean vuoden prosessin jälkeen ohjelmistotoimittajaksi valtakunnallisen laajakaistaverkon rakentamiseen. Tämä oli meille globaalistikin hyvin merkittävä referenssi.

Hintikan mukaan toimialan markkinat ovat jo hyvin pitkälle kehittyneet sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa.

– Markkinat eivät ole maailman suurimpia, mutta kasvua syntyy kuitenkin siitä, että operaattoreiden palveluntarjonta lisääntyy, ja tarvitaan myös uusia ratkaisuja, Hintikka kertoo.

Vaikka Comptel jo tunnetaan näillä markkinoilla, suomalaisuudesta on edelleen hyötyä.

– Suomalaisuuteen ja pohjoismaalaisuuteen jossain määrin liitetään imago suoraselkäisestä toiminnasta, teknologiaosaamisesta ja koulutuksesta. Nään, että näillä asioilla on kyseisillä markkinoilla merkitystä, Hintikka sanoo.

Uudesta-Seelannista hänellä on erityistä mainittavaa.

– Suomi ja Uusi-Seelanti ovat väkiluvultaan aika saman kokoisia, ja mitä tulee kansain­ väliseen kauppapolitiikkaan, löytyy myös melko samoja linjauksia. Yhtäläisyyksiä on siis ehkä vielä helpompi löytää Suomen ja UudenSeelannin kuin Suomen ja Australian välillä. ”ETÄISYYS ON ASENNE” Doofor ja Snellman eivät koe kohdemarkkinan kaukaista sijaintia ongelmaksi. Tavaran kuljettaminen toiselle puolelle maapalloa on merirahtina nykyisin edullista etenkin suurina kertatoimituksina.

– Kaukaisia tai pieniä maita ei kannata väheksyä markkinoita etsittäessä. Niihin on vähemmän tunkua kuin kaikkien havittelemiin Kiinaan, Saksaan tai Yhdysvaltoihin, mutta niistä voi löytyä mielenkiintoisia asiakkaita, Dooforin Kuusento vinkkaa.

Suurlähettiläs Patokallio painottaa, että välimatka on nykyisin enemmän asenne kuin todellisuutta. Modernin tekniikan aikakaudella bisneksen teko toiselle puolelle maailmaa ei ole juuri sen kummempaa kuin muualle.

– Suomalaisyrityksillä on tapana uskaltautua sinne asti, mihin Finnair lentää, hän kuvaa.

– Jo Kanadasta kuulee sanottavan, että se on liian kaukana. Kiinaa pidemmälle ei juuri lähdetä, Pohjois-Amerikasta pitkän rupeaman jälkeen Canberraan siirtynyt lähettiläs harmittelee.

Totta toki on, että Australiaan lentää vähintään 20 tuntia. Vielä reilut 2 000 kilometriä Sydneyä pidemmällä sijaitsevaan Uuteen-Seelantiin matka vie nopeimmillaankin yli vuorokauden.

Aikaero Suomen sekä Sydneyn, Melbournen ja pääkaupunki Canberran välillä on kesällä seitsemän tuntia ja talvella yhdeksän.

Aucklandiin ja Wellingtoniin se on kesällä yhdeksän tuntia ja talvella kymmenen.

– Mutta videoneuvottelut ja skypet toimivat. Yksi tapa, jolla suomalaiset voisivat lisätä

Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellington sijaitsee Uuden-Seelannin Etelä- ja Pohjoissaaret erottavan Cookinsalmen rannalla.

liiketoimintaansa tänne suuntaan, on nettikauppa, Patokallio kannustaa.

OSEANIASTA AASIAN-APAJILLE Sekä Australian että Uuden-Seelannin kaupassa henkilökohtaiset kontaktit ja läsnäolo paikan päällä ovat yleensä tärkeitä. Osa suomalaisyrityksistä hoitaa edustuksen tytär­ yhtiön kautta, osa on palkannut paikallisen agentin.

Myös Comptelin bisneksessä läsnäolo ja henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä.

– Meillä korostuu se, että asiakkaat pitää tuntea erityisen hyvin. Olemme havainneet, että esimerkiksi alueellinen päämajamme Kuala Lumpurissa on tässä mielessä aika kaukana, Comptelin Hintikka sanoo.

Ratkaisuna Comptelilla on Australiassa Sydneyssä omat toimitilat ja Melbournessa muutamia työntekijöitä. Uudessa-Seelannissa yhtiöllä on muutama työntekijä, jotka toimivat pääasiassa asiakkaiden tiloissa.

– Tällä alalla ei oikein muuten pääse asiakkuuksiin sisään, Hintikka sanoo.

Liha-alalla noin yksi liikematka vuodessa riittää Staffan Snellmanin mukaan silloin, kun kontaktit on luotu.

– Olen itse käynyt Uudessa-Seelannissa viisi kertaa, mutta pääosin kauppa hoituu sähköisesti. Tunnemme asiakkaat, ja on heitä vieraillut Suomessakin tutustumassa tuotantoprosessiimme, Snellman kertoo.

Kaivosalalla asiakaskunta puolestaan on tottunut välimatkoihin ja aikaeroihin, sillä

suuri osa laite- ja komponenttitoimittajista on eurooppalaisia, kertoo Kalle Kuusento.

– Ne pitää toki ottaa yhteydenpidossa ja toimituksissa huomioon. Syrjäisen sijainnin takia myös omat varaosavarastot ovat tärkeitä australialaisille, hän mainitsee.

Patokallio nostaa esiin seikan, joka ei ehkä tule suomalaisille ensimmäisenä mieleen: jos yritys vakiinnuttaa paikkansa Australiassa tai Uudessa-Seelannissa, sieltä käsin voi päästä monille Aasian-markkinoille.

– Ja nimenomaan näin päin. Ei niin, että esimerkiksi Kiinasta pyrittäisiin tänne. Australia ja Uusi-Seelanti ovat helpompia toiminta­ ympäristöjä, ja niistä on erinomaiset yhteydet eri puolille Aasiaa, hän korostaa.

Yhtenä, usein unohdettuna esimerkkinä hän mainitsee Australian pohjoispuolella sijaitsevan Papua-Uuden-Guinean.

– Se on kehitysmaa tyypillisine köyhän maan vitsauksineen. Mutta siellä on myös paljon ostovoimaa. Jos suomalaisyritykset uskaltautuvat Afrikkaan, niin mikseivät tälle puolelle palloa? Patokallio kysyy.

VETOAPUA ASIAKASSUHTEISIIN Äskettäisestä Team Finland -matkasta ja ministeri Stubbin tarjoamasta vetoavusta Patokalliolla, Hintikalla, Kuusennolla ja Snellmanilla on vain myönteistä sanottavaa.

– Valtuuskunnan mukana pienyrityksen edustajan tulee mentyä tilaisuuksiin, joihin ei muuten pääsisi. Solmin matkalla monta hyvää kontaktia, ja yhteydenpito jatkuu, Kuusento kiittelee.

– Tärkeimmille asiakkaillemme oli arvokas juttu, että he saivat kutsun aamiaistilaisuuteen ministeriseurassa. Tällaiset kokemukset syventävät ja vahvistavat liikesuhdetta, mainitsee puolestaan Snellman.

Myös Comptelilla matkasta saatiin paljon irti.

– Ja luulen, että juuri sen takia, että tiesimme, miten haluamme hyödyntää ministerien aikaa, sanoo Hintikka.

Hintikan mukaan tällaiset matkat kun ovat yritykselle kuin yritykselle mahdollisimman hedelmällisiä, jos yritys tietää, miten haluaa hyödyntää matkaa.

– Omalta kannaltamme, kun olemme jo etabloituneet, meillä on brändi ja meidät tunnetaan, niin yleensä pyrimme saamaan jonkin tietyn asian aikaan – esimerkiksi, jos tekeillä on kauppa, pyrimme vaikuttamaan siihen ja tapaamaan päätöksentekijöitä, Hintikka kertoo.

Kiitosta matkalaisilta saa muukin Team Finland -verkosto, joka on Australiassa ja UudessaSeelannissa varsin aktiivinen.

Patokallio harmittelee, että matkaan lähti lopulta vain kymmenen suomalaisyritystä, kun yleensä määrä on kaksin- tai kolminkertainen.

Ulkoministeriön syyskuussa aiheesta järjestämään ennakkoseminaariin yrityksiä osallistui 60.

– Muuten matka täytti hienosti tehtävänsä.

Ministeritason vetoavulla yritykset saavat näkyvyyttä, kontakteja ja tietoa potentiaalisista mutta usein vähemmän tunnetuista markkinoista, suurlähettiläs summaa. ›‹

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

35

Lue Alexander Stubbin Blogi Pääasiassa ulkomaankauppaa ja taloudellisia ulkosuhteita käsittelevä eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin blogi tutustuttaa kattavasti ministerin työhön. Kymmenen vuotta toiminut blogisivusto tarjoaa blogikirjoitusten lisäksi myös ministerin kolumneja, artikkeleita ja kirjoja aina vuodesta 1994 asti.

Blogista voit lukea esimerkiksi Suomen näkökannoista EU-USA-vapaakauppasopimukseen ja mitä vapaakauppasopimusrintamalla nyt tapahtuu ministerin näkökulmasta.

Uutta tekstiä ja kuvia blogiin tulee lähes päivittäin.

Blogia voi myös kommentoida ja uusimmat kommentit on nostettu näkyvästi esille. Ministeri myös kertoo lukevansa jokaisen kommentin ja toimii samalla kommenttien julkaisijana.

Henkilökohtaisen sivuston päivittäinen vierailukeskiarvo on noin 3 000 kävijää. ›› www.alexstubb.com/fi/blog

Kauppapolitiikan ABC Haluaisitko lisätietoa kansainvälisen kaupan ja talouden käsitteistä? Missä vaikuttaa kauppablokki MERCOSUR, miten EU:n kauppapoliittinen valta muuttui Lissabonin sopimuksen myötä? Tutustu kauppapolitiikka.fi -verkkosivuilla julkaistuun Kauppapolitiikan ABC:hen ja täydennä tietojasi.

Kauppapolitiikan ABC on kansainvälisen kaupan ja talouden sanaston aakkosellinen hakemisto, jossa selvitetään erilaisten kauppapoliittisten käsitteiden tarkka merkitys lyhyillä johdatuksilla peruskäsitteisiin.

Hakemistosta saat selville esimerkiksi, mitä ovat kaupanesteet ja kuinka niiden poistamiseksi voidaan toimia. ›› Kauppapolitiikka.fi > Kauppapolitiikan ABC

EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimusneuvottelut Yhdysvallat ja EU neuvottelevat kauppasopimuksesta, joka kattaisi puolet maailman bruttokansantuotteesta. Neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta alkoivat kesällä 2013. Kolmas neuvottelukierros käytiin joulukuussa 2013, ja neljäs kierros pidetään 10.–14. maaliskuuta Brysselissä.

Neuvotteluiden tavoitteena on WTO-sitoumuksia pidemmälle menevä, laaja-alainen ja vastavuoroinen kaupan vapauttaminen. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten markkinoille pääsyä halutaan parantaa.

Sopimus sisältää kolme kokonaisuutta: markkinoillepääsyn, sääntelykysymykset ja tullien ulkopuoliset esteet sekä globaalit säännöt.

Ulkoministeriön verkkosivuille on koottu kattava tietopaketti neuvotteluihin liittyen. Sivustolla voit tutustua myös neuvotteluihin liittyviin uutisiin ja tiedotteisiin.

36

Kauppapolitiikka nro 1|2014

Lisää kysymyksiä ja kommentteja koskien neuvotteluita, voit lähettää ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikköön Mary-Anne Nojoselle (mary-anne.nojonen@ formin.fi). ›› Formin.finland.fi > Taloudelliset ulkosuhteet > EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimusneuvottelut

”Ulkoministeriön verkkosivuille on koottu kattava tietopaketti neuvotteluista.”

Yhdessä kohti parempaa TEKSTI VILLE CANTELL

Team Finland käynnistettiin ryminällä puolitoista vuotta sitten. Toimintamallina se ylittää hallintorajat valtioneuvostotasolla ja kokoaa yhteen kaikki julkisrahoitteiset kansainvälistymistoimet.

Miten luonnehtisitte Team Finlandin kehitystä tähän asti?

Valtioneuvoston kesällä 2013 hyväksymä Team Finland -strategia ja sen toimeenpano on johtanut useisiin kymmeniin erilaisiin uudistuksiin, joilla pyritään kasvun vauhdittamiseen parantamalla Team Finland -verkoston toimintaa ja tarjoamalla palveluja yritysten kansainvälistymiseen. Yksi merkittävimmistä toimenpiteistä on Finpron uudistaminen, joka saadaan valmiiksi kesään mennessä.

Team Finland -verkoston kyky koota asioita yhteen ja vastata joustavasti eri tarpeisiin tarkoittaa myös uusia kokeiluja. Niillä tähdätään parhaaseen mahdolliseen asiakaskokemukseen ja sujuvuuden lisäämiseen. Tällainen työ vaatii uusia yhdessä tekemisen tapoja ja madaltaa vanhoja hallintorajoja. Team Finland tarkoittaa koko hallinnon kehittämistä.

Kotimaan eli alueellisten Team Finland -verkostojen toiminta on käynnistynyt toden teolla vuoden 2014 alusta lähtien. Mitkä ovat keskeiset haasteet tämän osalta?

Team Finlandin avulla kehitetään ja uudistetaan palveluja yritysten kansainvälistymistarpeisiin. Kotimaan alueelliset Team Finland -koordinaattorit ovat koonneet yhteen oman alueensa kansainvälistymistoimijoita ja elinkeinoelämää saman pöydän ääreen. Alueiden yhteinen kansainvälistymisagenda tekee toiminnasta yhtenäistä ja ymmärrettävää.

Siksi on hienoa, että EK, Suomen Yrittäjät ja Kauppakamarit ovat jäsenineen yhä vahvemmin mukana Team Finland -alueyhteistyössä 15 paikkakunnalla.

Jatkossa on yhä tärkeämpää, että alueilta rakentuu toimivia linkkejä ja väyliä suoraan eri Team Finland -maatiimeihin vastaamaan

kansainvälistymällä kasvua hakevien yritysten tarpeisiin.

teollisuusneuvos Jaani Heinonen

Miten näette yritysten roolin ja panoksen Team Finlandissa?

Yrityksillä on erittäin keskeinen rooli Team Finland -työssä. Koko ajattelu lähti käyntiin elinkeinoelämän aloitteesta, johon hallinto vastasi perustamalla uuden toimintamallin ja verkoston, jota pääministeri johtaa ja jossa keskeisten vientiyritysten ylin johto on mukana ohjaamassa ja kehittämässä toimintaa.

Tässäkin on siis kyse uudesta kokeilusta, jossa kansainvälistymispalveluiden asiakkaat ovat tiiviisti mukana kehittämässä toimintaa palveluntuottajien kanssa.

Teollisuusneuvos Jaani Heinonen johtaa työ- ja elinkeinoministeriön Team Finland -toimintaa.

Mitä toiveita teillä on valmisteilla olevan vuoden 2015 Team Finland strategian osalta?

Tulevassa strategiassa tavoitellaan yhä vahvempaa yhteistä näkemystä globaalista kysynnästä ja tarpeista sekä yhteistä priorisointia maailmalla olevien maatiimien ja Suomesta valittujen viennin painopisteiden välille.

Strategiaa valmistellaan laajasti Team Finland -verkostossa muun muassa eri työpajojen avulla. Näin luodaan tavoitteellinen ja keskeisiin haasteisiin vastaava dokumentti. Samalla sitoudutaan yhteisesti toimimaan Team Finland -tavoitteidemme eteen.

Strategiaa työstettäessä tunnistetaan myös uusia mahdollisuuksia investointien ja osaamisen tuomiseksi Suomeen. Suomi on hyvä kohdemaa etenkin osaamispohjaisille investoinneille ja yrityksille. On erittäin tärkeää, että myös maakuvatyö vastaa strategiassa määriteltyihin tavoitteisiin. ›‹

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

37

45 vuotta sitten MCI

JON NYMAN:

Kasvavat kauppakumppanit Australia ja Uusi-Seelanti

Startupyritysten pelikenttänä maailma

EU:n komission huomio on nyt kahdenvälisissä neuvotteluissa.

TIIKKA KAUPPAPOLI TALOUD ELLISTEN

ULKOSUH TEIDEN

AIKAKAU SLEHTI

nro 1 | 2014

neuvotteluissa.

AN KAUPPAPOLITIIK PALUU välisissä kauppa

Uutta virtaa kansain

Tilaa lehti tai tee osoitteenmuutos www.kauppapolitiikka.fi/tilaus

sa

›› Ministerin matkas

›› Jättiläisten tanssi

Anna palautetta lehdestä ja voita iPad mini!

Unikko vuodelta 1965 on Marimekon kaikkien aikojen suosituin kuosi.

Jokainen numero on uusi mahdollisuus osallistua

Australia ja Uusi-Seelanti:

Kiinnostus suomalaisiin designtuotteisiin lisääntynyt viime aikoina

K

auppapoliittisia tiedotuksia raportoi harvakseltaan kaukaisista Oseanian alueen asioista 60-luvulla. Joitain merkintöjä historiankir joista kuitenkin löytyy, ja Wellingtonista raportoitiin ulkomaankaupan vuositilastoja vuoden 1969 kesäkuun numerossa.

Suomesta Uuteen-Seelantiin 1.7.– 31.12.1968 suuntautuneen viennin arvo oli 462 844 Uuden-Seelannin dollaria (NZD) eli sen ajan markoissa reilut kaksi miljoonaa. Kun otetaan huomioon, että ajanjaksona 1.7.1967–30.6.1968 vienti oli suunnilleen kaksinkertainen arvoltaan eli 969 177 (NZD), havaittiin viennin pysyneen suurin piirtein samansuuruisena.

Samoin kuin Australiassa, oli UudessaSeelannissa havaittu jatkuvasti lisääntyvää

38

Kauppapolitiikka nro 1|2014

kiinnostusta suomalaisiin design-tuotteisiin. Näihin suureksi osaksi kuuluivat tekstiilituotteet, joiden viennin arvo oli yhteensä 14 390 (NZD) vuoden 1968 lopulla. Ne muodostivat suurimman erän viennistä heti selluloosan jälkeen. Selluloosan osuus viennistä oli puolestaan 384 878 (NZD) eli noin 83 prosenttia.

Tuonti Uudesta Seelannista Suomeen oli samaisella ajanjaksolla arvoltaan 249 942 (NZD). Tuonnin arvossa oli havaittavissa huomattavaa supistumista aiempaan verrattuna.

Kuten edellisinäkin vuosina tuonti Uudesta-Seelannista Suomeen oli valtaosaltaan muodostunut vuodista ja villasta, vuotien osuuden ollessa noin 47 prosenttia ja villan 44 prosenttia kokonaistuonnista.›‹

Arvottava palkinto on noin 400 euron arvoinen Applen iPad mini Retina-näytöllä.

Vastaaminen on helppoa ja nopeaa!

1. Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/kauppapolitiikka 2. Merkitse numerosarja 764287.

3. Tämän jälkeen pääset lukija­kyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta.

Onnea arvontaan!

Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden. Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät kevätkaudella 2014. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 31.7.2014.

Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse.

Syksyn lukijapalkinnon voitti Tilisanomat-lehden lukija Sari Vesamäki.

”Pelialasta kohistaan, mutta sen yhteisöllisyyden voimaa voisi pohtia enemmän.”

JANI NIIPOLA luova johtaja viestintätoimisto Myy

Maailma valloitetaan yhdessä Suurimpien suomalaisten pelifirmojen hallituksissa istuu toisten suurten johtoa. Salaisuuksia ei ole, vaan tietoa jaetaan. Messuille matkustetaan yhdessä, ja perillä edustetaan usein yhtenäisenä delegaationa.

Kaveria ei jätetä suosittelematta.

Kansainvälisen pelinkehittäjäjärjestö IGDA:n Suomen osaston bileet Helsingissä ovat suosittuja verkostoitumistapahtumia. Tunnelma niissä on herkullisen hämmentävä: paikalla on ihmisiä kymmenistä eri yrityksistä, mutta silti olo on aina kuin firman bileissä.

Kun kaikilla on huppari, ei logolla rinnassa ole niin väliä.

Kalifornian Piilaaksossa annetaan perinteisesti hyvän idean, hyvän kontaktin ja hyvän teon kiertää, sillä hyvä tulee aina takaisin. Suomessa tämä osataan pelialalla ja koko startup-kulttuurissa, joissa tuotteita markkinoidaan suoraan maailmanlaajuisille markkinoille. Pelialalla on opittu, että maailma valloitetaan nopeammin yhdessä.

Supercellin Ilkka Paananen kertoi Pelisukupolvikirjan haastatteluissa oppineensa Piilaaksossa, että suomalainen pärjää loistavasti vertailussa Stanfordin ja muiden huippuyliopistojen lahjakkuuksien kanssa.

Hän oppi, että ei ole mitään, mitä suomalaiset eivät pystyisi tekemään.

Kun Supercell Paanasen johdolla myi osan yrityksestä Japaniin, oli tunnelma pelialalla euforinen.

Hyvän tyypin menestys innostaa, mutta vielä enemmän innostavat sen seuraukset koko ekosysteemille.

Kun yksi voittaa, kaikki voittavat. Se on menestyksen resepti. ›‹ Kirjoittaja on tietokirjailija ja viestintätoimisto Myyn luova johtaja. Hän on kirjoittanut teoksen Pelisukupolvi – suomalainen menestystarina Max Paynestä Angry Birdsiin. Niipolan kirja kertoo pelialan menestyksen taustan ja sen, mitä muu suomalainen liike-elämä voisi oppia pelifirmoilta. Niipola valmistelee uutta kirjaa suomalaisesta peliteollisuudesta ja myös luennoi aiheesta.

kolumni

Suomen peliteollisuus on ymmärtänyt, että kansain­ välisille markkinoille pyrkivällä suomalaisella yrityksellä ei ole suomalaisia kilpailijoita – luennoin usein siitä, mitä muu liike-elämä voisi oppia peliteollisuudelta. Ajatus yhteispelistä kiinnostaa aina.

Eräs pelialan vaikuttaja kertoi minulle amerikkalaisesta toimittajasta, joka tuli 90-luvun lopulla tekemään juttua suomalaisista pelifirmoista. Firmat kestitsivät toimittajaa Helsingissä vuorotellen – ja haukkuivat toinen toisiaan. Seuraavalla juttumatkallaan toimittaja jätti Suomen väliin ja meni Ruotsiin. Sen jälkeen suomalaiset oppivat pelaamaan yhdessä.

Vuonna 2014 peliteollisuus on nopeimmin kasvava viihdeteollisuuden ala, ja suomalaiset firmat Remedyn, Rovion ja Supercellin johdolla ovat maailman huippuluokkaa. Suomalaisen pelialan liikevaihto on katto­ järjestö Neogamesin tuoreimman raportin mukaan kasvanut kolmessa vuodessa 105 miljoonasta (2010) jo 800 miljoonaan euroon (2013). Ja kasvu jatkuu!

Me muut voimme omaksua pelialalta paljon esimerkiksi johtamisesta tai digitaalisen kaupankäynnin tehostamisesta, mutta yhteisöllisyyden asenne on kansain­välistymisen kannalta yksi tärkeimpiä opetuksia. Liian moni suomalainen yritys kuluttaa energiaansa viennin virheisiin, jotka olisi voinut välttää sparraamalla naapurin kanssa.

Pelialasta kohistaan, mutta sen yhteisöllisyyden voimaa voisi pohtia enemmän. Rovion ja Supercellin hitit ja miljoonatuotot keräävät suurimmat otsikot, mutta todellinen muutos ja uusi bisneskulttuuri näkyy syvemmällä. Uusia ideoita ja hittejä tulee jatkuvasti. Pelialan keskuksia on syntynyt ympäri Suomea Kotkasta Kajaaniin. Pelialaa leimaa innostus, avoimuus ja positiivinen keskinäinen kilpailu.

Oikeastaan yhteisöllisyys ei ole uusi ilmiö. Peli­ firmojemme juuret ovat 1980-luvun demoskenessä, joka oli huippulahjakkaiden nuorten kikkailukiihdyttämö.

Demoskenen perintöä ovat suomalaiskoodaajien vaikuttava tekninen osaaminen ja vakava kofeiiniriippuvuus, mutta erityisesti yhteisöllisyys.

nro 1|2014 Kauppapolitiikka

39

vapaakauppa PROTEKTIONISMI

WTO EU

startup

BALI Yhdysvallat

TTIP

ti Australia Uusi-Seelanti

TEAM FINLAND kentän ääni vapaa

Kauppapolitiikka on ulkoministeriön julkaisema taloudellisten ulkosuhteiden aikakauslehti Seuraamme ulkoministeriön ja sen ulkomailla sijaitsevien edustustojen kautta Suomen ja suomalaisten yritysten kannalta tärkeitä kansainvälisen kaupan ja talouden tapahtumia ja muutosprosesseja. Avaamme niitä sekä maantieteellisten alueiden että kauppapolitiikan eri sektoreiden kautta.

Lehtemme ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Sen tilaaminen on maksutonta.

Seuraava ti litiikka-leh Kauppapo .6.2014 ilmestyy 5

www.kauppapolitiikka.fi