6 minute read
Helsingan kolonisaatio ja Mellungsbyn ympäristö keskiajalla
Keskiajalla Suomen rannikkoseuduille ja Helsingin pitäjän alueelle saapui ruotsalaisia uudisasukkaita. Helsinga, kuten aluetta keskiajalla nimitettiin, oli laaja. Uudisasukkaita asettui myös nykyisen Mellunkylän tienoille. Mellunkylän lähialueella näyttää olleen asutusta jopa 1500 vuoden ajan.
Advertisement
KoKo nyKyinen pääKaupunKimme oli osa Helsingin pitäjää vuoteen 1550, jolloin pitäjästä kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä irrotettiin pala maata ja perustettiin Helsinki. Jäljelle jäänyt Helsingin pitäjä käsitti nykyisen Vantaan poisluettuna Helsinkiin 1900-luvulla liitetyt alueet. Mellunkylästä tuli osa Helsingin kaupunkia vuonna 1946.
Helsingan kolonisaatio alkoi keskiajalla. Kyseessä oli operaatio, jonka järjestäminen vaati vahvaa keskusvaltaa. Sellainen syntyi Ruotsiin, kun Birger Jarlin johdolla valta siirtyi 1200-luvulla yhdelle yhteiselle kuninkaalle.
Paikannimet kertovat Helsingin pitäjän kolonisaatiota edeltäneestä tilanteesta kertovat vanhat paikannimet ja historiallinen lähdemateriaali. Niitä seuraten jäljet johtavat Vanajan alueelle Hämeeseen. Häme oli yksi Suomen rautakauden keskusalueista ja maakunnan järvien ympärillä oli kiinteää maanviljelyväestöä. Vaikka yhteisöjen elinkeinoja olivat pääasiassa maanviljelys ja karjanhoito, oli monen talonpojan sivuelinkeinona metsästys. Metsästysmaita kutsuttiin erämaiksi, joita hämäläisillä oli omien lähialueidensa lisäksi muun muassa Suomenlahden rannikoilla, kuten Uudellamaalla. Erämailla metsästettiin turkiseläimiä ja kalastettiin, mutta harjoitettiin myös kaskiviljelyä.
Suomesta löytyy vasta 1500-luvulta alkaen täsmällistä historiallista lähdemateriaalia. Tältä ajalta on tietoa hämäläisten eränautinta-alueista muualla Suomessa. Helsingin pitäjän erämaista ei ole kuitenkaan tietoa, koska ruotsalaissiirtolaiset ottivat erämaat haltuun-
Samuel Brotheruksen vuonna 1694 Mellungsbystä laatima kartta.
Karttalähde: Kansallisarkisto.
sa jo 1300-luvulla noin 200 vuotta ennen yhtenäisen lähdemateriaalin aikaa. Aiheesta on kuitenkin säilynyt yksi tärkeä historiallinen lähde. Se kertoo kalaoikeuksista Vuosaaren pohjoispuolen merialueilla. Määräyksen kalavesistä on saattanut voimaan Itämaan vouti Gereke Skytte Porvoossa piispa Hemmingin läsnä ollessa ja kuningas Magnus Erikssonin nimissä 19.12.1347.
Lähteen mukaan Hattulasta kotoisin olleet miehet ovat estäneet ruotsalaisia uudisasuttajia käyttämästä vesiään. Hattulalaiset peräänkuuluttivat oikeuksiaan Uudenmaan rannikon kalavesiinsä. Dokumentti osoittaa konkreettisesti ruotsalaisten uudisasukkaitten ja hämäläisten törmäyksen kolonisaation kohteeksi joutuneella alueella. Tapaus tuomittiin tekeillä olevan Magnus Erikssonin maanlain mukaisesti siten, että rannan omistajat omistivat myös rantavedet. Hämäläiset saivat siis etsiä itselleen uusia kalavesiä.
Hämäläisten asumaseutua Ensimmäisten ruotsalaisten saapuessa Helsingaan alueella oli yksittäisiä hämäläisten asuttamia tiloja. Asuinpaikat oli todennäköisesti rakennettu aikaisemmille erämaa- tai kaskiviljelyalueille, joilla oli aiemmin asuttu kala- ja metsästysreissuilla. Vähitellen paikalle jäätiin asumaan vuoden ympäri. 1200-luvun saatossa Helsingin pitäjään saapui ruotsalaisia uudisasuttajia, jotka perustivat alueelle kyliä. He perustivat uusia kyliä osittain samoille paikoille, joilla hämäläisten tilat sijaitsivat. Eräät kylä- ja tilanimet kertovat ruotsalaisasutusta edeltäneestä tilanteesta. Selkein esimerkki on Tavastby eli Hämeenkylä. Tavast- ja Häme- paikannimiä on runsaasti Uudellamaalla.
Vanhaan asutukseen näyttää viittaavan myös Lapp-nimet. Ne kertovat mahdollisesti lappalaisasutuksesta ja voisivat periytyä aina rautakauden keskivaiheille. Lappalaisilla tarkoitettiin mahdollisesti rautakaudella seudulla asuneita ihmisiä, jotka saivat toimeentulonsa metsästämällä ja kalastamalla.
Helsingan ruotsalaiskylät Helsingan kolonisaation organisointi näkyy muutamassa kylännimessä, jotka saattavat periytyä aina kolonisaatioon tai sitä seuranneeseen aikaan. Näitä ovat Kyrkoby, Domarby, Skattmansby, Tolkby ja Brutuby. Kyrkoby (Kirkonkylä) kertoo kylästä, jossa oli kirkko. Domarby (Tuomarinkylä) viittaa kylässä asuneeseen tuomariin ja Skattmansby (Veromiehenkylä) verotuksen kanssa tekemisissä olleeseen henkilöön. Tolkby (Tolkinkylä) oli tulkin kotikylä. Häntä tarvittiin tulkkaamaan vanhan hämäläisasutuksen ja kolonisaattoreiden välissä. Brutubyn (Voutila) alkuosa puolestaan viittaa nimeen bryti, joka saattoi olla ruotsalaisten asuttamista pitäjään organisoinut henkilö.
Monet ruotsalaissiirtolaisten perustamat kylät löytyvät helposti nykykartoilta. Nyrkkisääntönä on, että useimmat -by päätteiset kylännimet ovat ensimmäisen siirtolaisaallon aikana perustettuja kyliä. Paikannimitutkija Saulo Kepsun mukaan ruotsalaisen etunimen ja -by päätteen omaavat kylät sijaitsevat usein vanhan hämäläisasutuksen lähellä. Hyvä esimerkki by-päätteisestä kylästä on aiemmin mainittujen lisäksi myös Mellungsby, eli Mellunkylä. Mellungsby sisältää ehkä miehen nimen, Medhlung. Toisaalta nimi voi viitata myös kylän keskellä mahdollisesti sijainneeseen Medlung-nimiseen (vertaa ruotsin kielen sana mellan, joka tarkoittaa keskellä) taloon, jonka nimen verottaja on antanut koko kylälle.
By-päätteen lisäksi on muita nimiä, jotka viittaavat keskiaikaiseen asutukseen. Tärkein näistä päätteistä on -böle. Böle-päätteiset nimet viittaavat usein uusiin tiloihin, jotka ovat perustettu 1300-luvun puolivälin jälkeen. Böle tulee ruotsin sanasta bol, joka tarkoittaa uudisraivausta.
Uudenmaan rannikolla on paljon böle-päätteisiä paikannimiä Nämä kertovat uudesta kolonisaatioaallosta, joka tapahtui aiemman asutuksen piirissä 1300-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Monista uudistiloista tuli kyliä ja ne näkyvät yhä pääkaupunkiseudun paikannimissä. Sellaisia ovat esimerkiksi Gumböle, Skomakarböle (Suutarila), Nackböle (Niskala), Övitsböle (Ylästö), Sillböle (Silvola), Baggböle (Pakila), Håkansböle (Hakunila), Rastböle (Rastila) ja Kårböle (Kaarela).
Gubbackan kylätontti Gubbacka oli paikka, johon ruotsalaissiirtolaisia tuli heti kolonisaation alussa. Mellunkylän naapurissa sijaitseva kylä mainitaan kirjoituksen alkupuolella jo mainitussa, kalastusoikeuksia koskevassa kirjeessä vuodelta 1347. Lähteessä mainitaan kylät Heldersby, Överby ja Gudstensby. Nimistä Gudstensby eli Gustenin kylä, viittaa Gubbackaan. Mikään yllä mainituista kylännimistä ei ollut käytössä enää 1500-luvulla, kun Helsingin pitäjän kylät ilmestyvät lähteisiin. Onneksi 1600-luvulla tunnettiin vielä vanhat nimet. Tuolloin tehdyssä kopiossa, jossa vuoden 1347 lähde on säilynyt, selitetään nimittäin, että Överby on Sottungsby (Sotunki), Heldersby Östersundom (Itäsalmi) ja Gudstensby Västersundom (Länsisalmi).
Gubbackan kylä sijaitsi Kehä III:n ja Itäväylän risteyksessä pienellä mäennyppylällä. Paikalta löydettiin keskiaikaisen kylän rauniot, kun Vuosaaren satamaan vievää tietä ruvettiin rakentaa. Kylä hylättiin joskus 1600-luvulla, jolloin se muutti reilun kilometrin pohjoiseen, jossa Västersundomin (Länsisalmen) kylä on edelleen tänä päivänä. Kylän muuton syynä saattaa olla Westerkullan kartanon perustaminen kylän yhteyteen.
Toisena syynä ovat voineet olla muuttuneet luonnonolosuhteet. Kun ensimmäiset talot rakennettiin Gubbackaan 900-luvun lopussa, oli merenpinta noin kaksi metriä nykyistä korkeammalla. Silloin kylä sijaitsi kapean merensalmen rannalla. Merensalmi, ruotsiksi nor, oli aikoinaan erottanut Vuosaaren, jonka vanha ruotsinkielinen nimimuoto on Norsöö, mantereesta. Vanhasta ruotsinkielisestä, kapeata salmea tarkoittavasta nor-sanasta on myös johdettu paikan nykyinen nimi Nordsjö.
Miten Gudstensbyn uudisasukkaat löytyivät? Ensimmäiset Gubbackan tutkimukset liittyivät Vuosaaren sataman rakentamiseen. Uutta satamaa varten tarvittiin paremmat liikenneyhteydet ja Gubbackan kylän itäosien yli oli tarkoitus rakentaa Kehä III:lle johtava tieramppi. Ennen rampin rakentamista kylän alue piti tutkia arkeologisesti. Tämä toteutettiin vuonna 2003. Tutkimuksen perusteella näytti siltä, että kylä todellakin oli muuttanut 1600-luvulla ja sen viimeisestä kahdesta vuosisadasta
Fallbackan päärakennus vuonna 1966. Kuva: Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginarkisto.
oli löydettävissä hieno arkeologinen löytömateriaali. Mutta 1400-lukua varhaisempaa ajanjaksoa ei oikein tavoitettu vuonna 2003 toteutetuissa kaivauksissa.
Vuonna 2008 Gubbackan tutkimukset jatkuivat Vantaan kaupunginmuseon alaisuudessa. Tällöin kaivettiin uuninpohjaa sekä tunkioaluetta. Tutkimuksissa kaivettiin myös koeoja muinaisen kyläraitin läpi. Tunkio sekä tien alla oleva maakerros tuottivat hyvin mielenkiintoiset ajoitustulokset. Tunkiokerroksesta löytynyt ruisjyvä ajoittui rautakauden keskivaiheille, noin 500-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Tien alta otetuista näytteistä tehdyt hiiliajoitukset ajoittivat tietä vanhemmat maakerrokset 1100–1200-lukujen vaihteeseen.
Tutkimukset jatkuivat vuonna 2009. Vanhan tiekerroksen alta paljastui vanhojen sepän ahjojen jäänteitä, joiden yhteydestä löytyi runsaasti rautakuonaa. Uuneista vanhin, kuoppauuni, ajoittui jopa 900-luvun lopulle. Gubbackasta saatiin useita ajoituksia, jotka osuivat ajalle ennen ruotsalaissiirtolaisten saapumista.
Gubbackan toistaiseksi viimeisenä tutkimuskesänä 2010 jatkettiin muun muassa paja-alueen tutkimista. Myös edelliskesänä aloitetun suuren uuniraunion paikka saatiin kaivettua loppuun. Raunion alta löytyi vanhempi hiiltynyt maakerros, joka vaikutti vanhemman uunin pohjalta. Sen lähettyviltä löytyi kolme kuoppaa, jotka näyttivät paalunsijoilta. Vanhemmasta uuninpohjasta ja paalunsijasta saatiin ajoitukset 1200-luvun jälkipuoliskolle. Gubbackasta saatiin ajoitus, joka sopi ruotsalaissiirtolaisten oletettuun tuloon Helsingaan. Voi pohtia, oliko kyseessä Gustenin talon pohja?
Gubbackan talot oli tehty hirsistä. Niissä oli yksi huone, jonka pinta-alasta neljänneksen vei suuri sisäänlämpiävä kiviuuni. Lämmityksen aikana tuvassa leijaili savu, joka kiemurteli kohti katonrajan räppänöitä. Elinkeinokseen asukkaat viljelivät maata, kalastivat ja keräsivät luonnonantimia.
Mellungsbyn kylä Ruotsalaissiirtolaiset ja heidän perillisensä ovat perustaneet myös Gustensbyn, eli Gubbackan naapurissa sijaitsevan Mellungsbyn. Mellungsby ilmestyy kuitenkin historiallisiin lähteisiin vasta vuonna 1524. Mellungsbyssä tiedetään vuonna 1540 asuneen viisi talonpoikaa: Anders Matsson, Olof Jopsson, Jöns Nilsson, Hinrik Staffanson sekä Mikel Larsson. Vanhin Mellungsbytä kuvaava kartta on vuodelta 1694. Tuolloin kylässä oli neljä tilaa: Johan Hagertsson (myöh. Fallbacka), Elias Johansson (myöh. Oppbyggas), Erich Ersson (myöh. Utbyggas) ja Hindrik Hindersson (myöh. Nybondas).
Alkuperäinen kyläpaikka sijaitsee Länsimäentien ja Itäväylän risteyksen kohdalla. Näistä Fallbackan ja Oppbyggasin tontit ovat edelleen käytössä. Utbyggasin ja Nybondasin tonttimaat ovat tuhoutuneet kerrostaloalueen rakentamisen yhteydessä 2000-luvun alussa. Ikivanhasta peltomaasta osa on edelleen käytössä muun muassa Mellunmäen kupeessa palstaviljelijöillä. Kaikki nykyisen Mellunkylän kaupunginosan talot sijaitsevat Kivikkoa lukuun ottamatta ruotsinkielisten talonpoikien aikoinaan asuttamilla mailla. •
