Mellunkylän historia
Helsingan kolonisaatio ja Mellungsbyn ympäristö keskiajalla Keskiajalla Suomen rannikkoseuduille ja Helsingin pitäjän alueelle saapui ruotsalaisia uudisasukkaita. Helsinga, kuten aluetta keskiajalla nimitettiin, oli laaja. Uudisasukkaita asettui myös nykyisen Mellunkylän tienoille. Mellunkylän lähialueella näyttää olleen asutusta jopa 1500 vuoden ajan. Koko nykyinen pääkaupunkimme oli osa Helsingin pitäjää vuoteen 1550, jolloin pitäjästä kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä irrotettiin pala maata ja perustettiin Helsinki. Jäljelle jäänyt Helsingin pitäjä käsitti nykyisen Vantaan poisluettuna Helsinkiin 1900-luvulla liitetyt alueet. Mellunkylästä tuli osa Helsingin kaupunkia vuonna 1946. Helsingan kolonisaatio alkoi keskiajalla. Kyseessä oli operaatio, jonka järjestäminen vaati vahvaa keskusvaltaa. Sellainen syntyi Ruotsiin, kun Birger Jarlin johdolla valta siirtyi 1200-luvulla yhdelle yhteiselle kuninkaalle.
Paikannimet kertovat Helsingin pitäjän kolonisaatiota edeltäneestä tilanteesta kertovat vanhat paikannimet ja historiallinen lähdemateriaali. Niitä seuraten jäljet johtavat Vanajan alueelle Hämeeseen. Häme oli yksi Suomen rautakauden keskusalueista ja maakunnan järvien ympärillä oli kiinteää maanviljelyväestöä. Vaikka yhteisöjen elinkeinoja olivat pääasiassa maanviljelys ja karjanhoito, oli monen talonpojan sivuelinkeinona metsästys. Metsästysmaita kutsuttiin erämaiksi, joita hämäläisillä oli omien lähialueidensa lisäksi muun muassa Suomenlahden rannikoilla, kuten Uudellamaalla. Erämailla metsästettiin turkiseläimiä ja kalastettiin, mutta harjoitettiin myös kaskiviljelyä. Suomesta löytyy vasta 1500-luvulta alkaen täsmällistä historiallista lähdemateriaalia. Tältä ajalta on tietoa hämäläisten eränautinta-alueista muualla Suomessa. Helsingin pitäjän erämaista ei ole kuitenkaan tietoa, koska ruotsalaissiirtolaiset ottivat erämaat haltuun-
4
Samuel Brotheruksen vuonna 1694 Mellungsbystä laatima kartta. Karttalähde: Kansallisarkisto.
sa jo 1300-luvulla noin 200 vuotta ennen yhtenäisen lähdemateriaalin aikaa. Aiheesta on kuitenkin säilynyt yksi tärkeä historiallinen lähde. Se kertoo kalaoikeuksista Vuosaaren pohjoispuolen merialueilla. Määräyksen kalavesistä on saattanut voimaan Itämaan vouti Gereke Skytte Porvoossa piispa Hemmingin läsnä ollessa ja kuningas Magnus Erikssonin nimissä 19.12.1347.
