5 minute read
Kaupunkilaisiksi vuoden 1946 alueliitoksessa
Helsinkiin rajoittuvien alueiden liittämistä kaupunkiin suunniteltiin 1930-luvulla. Liitos toteutui sotien päätyttyä.
mellunKylään valmistui 1920–1930luvuilla kesäasuntoja ja myös vakituinen asutus lisääntyi. Koko Mellunkylässä oli silti vain 164 asukasta vuonna 1933. Porvoon uuden maantien valmistuttua vuonna 1933 Kontulaan ja Vesalaan muutti lisää sekä ympärivuotisia asukkaita että kesänviettäjiä. He ostivat tontteja Borgsin tilan omistajilta Humikkalantien tuntumasta. Helsingin kaupungin laajentumismahdollisuuksia selvittänyt Yrjö Harvia tiivisti kehityksen osuvasti: ”Esikaupunkiasutusta on kuitenkin uuden Porvoon maantien valmistuttua alkanut tunkeutua Mellunkylään, missä useilla tiloilla on toimitettu palstoituksia tätä varten. Tämän asutuksen voidaan edellyttää kasvavan.”
Advertisement
Harvian mukaan Mellunkylän länsiosaan Borgsin tilan maille oli ”syntynyt osaksi varsin epätyydyttävästi suunniteltua rakennustoimintaa”. Viittaus tarkoitti Humikkalantien varteen nousseita taloja ja kesämökkejä.
Puutarhuri Kosti Kajanto osti vuonna 1932 Borgsin tilan maista vajaat kaksi hehtaaria. Kajanto nimesi tilansa Kontulaksi. Talon portinpieleen hakattu nimi vakiintui tarkoittamaan koko lähialuetta. Tarinan mukaan Kajanto kyllästyi siihen, ettei postinkantaja osannut jättää hänelle tulevaa postia oikeaan paikkaan. Kajanto myi tilasta 1930-luvulla useita tontteja, jolloin muodostettiin mm. Kotikontu- ja Kontupohja -nimiset tilat. Nimien kantasana ”kontu” tarkoittaa nurmea.
Paavo Vakkalan perhe muutti Huntutielle toukokuussa 1938. Alue oli ”pystymetsää” ja tulevat kerrostaloalueet olivat 1930-luvulla ”varsinaista takametsää”. Humikkalantiellä asukkaita oli kesäisin jo niin paljon, että Kontulaan kannatti liikennöidä linja-autolla. Se kääntyi Porvoontiel-
Hugo Aalto (vas.), Hilja Hietala ja Hjalmar Hietala Vesalassa huhtikuussa 1955. Rintamiestalot olivat vast’ikään valmistuneet ja maisemat olivat vielä avarat.
Kuva: Työväen Arkisto
tä Linnanherrantielle ja jatkoi edelleen Humikkalantielle.
Ennen toista maailmansotaa valmisteltu alueliitos toteutui vuoden 1946 alussa, ja Mellunkylästä tuli osa Helsinkiä. Osa Mellunkylän asukkaista olisi halunnut jäädä maalaiskuntalaisiksi, mutta valtioneuvoston päätös teki heistä kaupunkilaisia. Yrjö Harvia oli esittänyt myös Vuosaaren ja Länsisalmen (Västersundom) liittämistä Helsinkiin. Vuosaareen osalta liitos toteutui vuonna 1966 ja Sipoon puolella vuonna 2009.
Mellunkylässä oli alueliitoksen toteutuessa 600 asukasta. Väkilukua kasvattivat nopeasti alueelta tontin saaneet rintamamiesperheet. Paikalliset maanomistajat joutuivat luovuttamaan maata asutustarkoituksiin. Rintamamiestaloja nousi Vesalaan, Mellunmäkeen ja jonkin verran myös Kontulaan. Kone ja Silta Oy hankki vuonna 1947 rintamamiespalstat 26 työntekijälle nykyisestä Vesalasta. Yhtiö oli osa Wärtsilä-yhtymää, jonka varatoimitusjohtaja Yrjö Vesa tuki hanketta. Uudisasukkaat nimesivät alueen Vesalaksi.
Vesala–Kontula alkaa hahmottua Kontula oli rakennuskiellossa vuodesta 1953 lähtien, jolloin kaupunki käynnisti alueen yleiskaavatyön. Kaupunki ja rakennusliikkeet ostivat maita tulevia rakennustarpeita varten. Suurin osa Kontulasta päätyi kaupungin omistukseen. Haka osti huomattavan osan Borgsin tilan maista. Mustikkasuon Jusleniukset myivät tilansa kaupungille 1960-luvulla.
Kontulasta tuli alueen virallinen nimi kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 1959. Samalla se vahvisti ruotsinkieliseksi Gårdsbacka (Kartanonmäki). Kaupunginhallitus hyväksyi myös Vesala- ja Ärvings-nimet vuonna 1959. Tulevan lähiön nimenä esiintyi lehdissä alkuvaiheessa usein Vesa-
la-Kontula, joka lyheni talojen valmistuttua Kontulaksi. Kontulan kerrostaloalueen kadut nimistötoimikunta nimesi kodin ja sen ympäristön mukaan. Kontulan omakotialueen ja Vesalassa nimistö on peräisin muinaislinnoista ja kauppapaikoista.
Kontulan rakentamissuunnitelmat herättivät 1960-luvun alussa myönteistä mielenkiintoa. Helsingin Sanomat kertoi 26.2.1961 Kontulaan ja Vesalaan rakennettavista komeista ”sisarkaupungeista”. ”Sodan jälkeen syntyneet ’sisarlähiöt’ Vesala ja Kontula ovat vieläkin ilman vahvistettua asemakaavaa, ja nyt ne ovat jo pitkän aikaa olleet rakennuskiellossa asemakaavan laatijoiden työskennellessä kahden mahtavan kerrostaloalueen suunnittelupuuhissa. Kumpaankin pitäisi tulevaisuudessa sijoitettaman 16.000 ihmistä.”
Omakotialueiden asukkaat odottivat uudisrakentamista epävarmoin tuntein. Sen ounasteltiin liittävän alueen kiinteämmin Helsinkiin. Kunnallistekniikan rakentamiseen ja palvelutason nousuun kohdistui odotuksia. Kielteisenä väikkyi suurlähiön vaikutus omakotialueen rauhalliseen elämänrytmiin. •
Mellunkylän ja lähialueen kauppoja
Vartiokylässä ja Mellunkylässä oli 1950–60-luvulla hyvin monta pientä ruokakauppaa. Porvoontien ja Karhulantien risteyksessä sijaitsi Vartiokylän Elanto. Taloa ei enää ole. Toisella puolella Karhulantietä sijaitsi HOK:n kauppa samassa talossa Kansallis-Osake-Pankin konttorin kanssa.
Vehkalahdentien ja Porvoontien risteyksessä olevassa komeassa kivitalossa toimi Olavi Mannosen ruokakauppa. Mannonen oli urheilumiehiä, entinen suunnistuksen Suomen mestari. Porvoontiellä itään päin Uiskotien risteyksessä olevassa suurehkossa puutalossa oli kauppa ja myöhemmin kahvila.
Seuraavassa talossa Porvoontien mäkeä ylöspäin toimi lyhyttavaraliike ja Vartioharjuntien risteyksessä apteekki ja posti. Tosin koko Vartioharjuntietä ei silloin ollut. Linnanvuorentien risteyksessä olleessa talossa oli Bomanin kauppa. Kaupparakennus sijaitsi samalla paikalla, jossa nyt on suurehko liikerakennus, jossa toimii muun muassa katsastuskonttori ja rakennuskonevuokraamo.
Porvoontien toisella puolella sijaitsi oma lähikauppamme, Karlssonin kauppa, Muinaistutkijantie 13:ssa. Rakennus on asuinkäytössä. Kauppaa pitivät Helmi ja Holger Karlsson. Holger jakoi kerran vuodessa rotanmyrkyt pihasaunassa. Jokaisen kiinteistönomistajan piti käydä kuittaamassa myrkyt, koska rottia oli paljon avotunkioiden vuoksi. Kerran äitini pani kaupan boikottiin, koska kauppias suosi kylän ruotsinkielisiä asiakkaita ja antoi näiden etuilla. Nimestään huolimatta Helmikin oli ruotsinkielinen. Kävin äidiltä salaa kaupassa.
Vesalassa Paneliantien ja Säkyläntien risteyksessä oli yksityiskauppa, joka oli varsin edistyksellinen, sillä kauppias toi tilatut tavarat kotiin. Tätä kauppataloa ei enää ole. Paneliantien ja Koskenhaantien risteyksessä toimi Vesalan Elanto. Rakennuksessa toimii eläinlääkäriasema.
Humikkalantien ja Raussinpolun risteyksessä sijaitsi puolestaan Kontulan Elanto. Kontulalla tarkoitettiin tuolloin Humikkalantien varren omakotialuetta ennen kuin nimi ryöstettiin Kivi-Kontulalle. Elannon takana Raussintiellä oli pieni yksityiskauppa.
Elannon vieressä jökötti aikoinaan tärkeä palvelupiste, puhelinkioski. Joskus 1960-luvulla Humikkalantien ja Kypäräpolun risteykseen rakennettuun taloon perustettiin ruokakauppa. Humikkalantien ja Ritvalantien risteyksessä pienen kallionnyppylän päällä olevassa vanhassa talossa toimi Mellunkylän posti.
Kiviportintien ja Riskutien risteyksessä neliskanttisessa talossa oli kauppa ja myöhemmin siinä toimi kioski. Kiviportintien ja Lappeentien risteyksessä olevassa komeassa talossa pidettiin niin ikään ruokakauppaa. Edelleen Kiviportintietä eteenpäin Puolimatkanpolun risteykseen, jossa oli kauppa. Ihan kivenheiton päässä Puolimatkanpolku 9:ssä oli pieni yksityinen kauppa.
Lähellä Vartiokylän kirkkoa vinosti Kiviportintien toisella puolella oli omakotitalossa Vartiokylän toinen apteekki. Mäellä Raitamäenpolun päässä sijainneessa keltaisessa kivitalossa alueelle levitti hyvää tuoksua leipomo, jonka myymälästä saattoi käydä ostamassa tuoretta leipää ja muita leipomoherkkuja. Paikalla asuintalo. Keltanontie 16:ssa oli myös kauppa.
Eero Hiltunen Talo Paneliantien varrelle
Sulo Lehtonen osti tontin Paneliantieltä Vesalasta vuonna 1953, jolloin ensimmäiset talot olivat valmistuneet. Rakentaminen alkoi 1940-luvulla Muinaistutkijantieltä, Humikkalantieltä, Koskenhaantieltä ja ja Vesalantien loppupäästä. Alue oli alavaa peltoa, metsää ja suota. Lehtosen tontti oli suota: ”Kokeilin rautatangolla maaperää ja totesin sen olevan kovaa, joten päätin ostaa tontin. Myöhemmin totesin, että noin parinkymmenen sentin punainen (ruosteinen) sorakerros pidätteli vettä, mutta sen alla oli valkoista soraa. Vesalan puronpuoleisen penkan aukaistuani tontilla ollut suovesi valui puroon ja tontti kuivui hetkessä”, muisteli Lehtonen.
Vesalaan 1940–1950-luvuilla asettuneet asukkaat olivat pääasiassa muualta Helsinkiin muuttaneita ammattimiehiä. Muuttajissa oli kirvesmiehiä, työmiehiä, putkimiehiä, rakennustyömiehiä, autonkuljettajia ja peltiseppiä perheineen.
Vesalassa ei ollut teitä, saati katuja. Uudelta Porvoontieltä johti Kallvikin tienhaarasta Mellunkyläntie metsien läpi Malmin lentokentälle ja Vanhalle Porvoontielle. Tie kulki muun muassa Muinaistutkijantietä ja edelleen Humikkalantietä pitkin nykyisen Myllypuron voimalaitoksen kautta paikkeilla Malmille. Vesalaan pääsi ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettua tykkitietä pitkin.
Asukkaat rakensivat talkoilla teitä noin kahdeksan kilometriä. Tiehoitokunta sai 1980-luvulla luovutettua kaupungin hoitoon ensin Aarteenetsijäntien ja muutaman vuoden kuluessa loputkin tiet.
