Vuodet 1917–1918 Mellunkylässä: Levottomuuksia, ryöstöjä ja murhia

Suomen itsenäistymisvaiheet olivat levottomia Mellunkylässä. Pääkaupungin läheisyys ja linnoitustöiden päättyminen tekivät alueesta räjähdysherkän.

mellunKylään perustettiin keväällä 1917 työväenyhdistys. Työmiehessä 29.4.1917 julkaistu ilmoitus kehotti työväenyhdistyksen jäseniä liittymään vappukulkueeseen, joka kokoontui Malmilla. Kesän 1917 mittaan Mellunkylän työväenyhdistys järjesti tansseja ”ladollaan”.

Epäjärjestystä aiheuttivat Mellunkylässä kesällä 1917 erityisesti venäläissotilaat, jotka olivat jääneet osittain toimettomiksi linnoitustöiden hiipuessa. Sotilaat harjoittivat myös salametsästystä. Uusi Päivä kertoi 23.8.1917, että joukko sotilaita ampui hirven ja kauppasi sen lihoja. Poliisi takavarikoi saaliin ja aikoi huutokaupata sen. Kolme kiväärimiestä tuli kuitenkin paikalle ja vei lihat. Venäläiset kävivät myös omenavarkaissa Vesterkullan kartanossa.

Vastakkainasettelu radikaalin vasemmiston ja porvaripuolueiden välillä kiristyi syksyllä 1917. Malmilla oli ollut levotonta keväästä 1917 lähtien ja myös Mellunkylän työväenyhdistys kallistui radikaalin toiminnan kannalle. Marraskuun suurlakon aikana punakaartilaiset ottivat vallan suuressa osassa Suomea. Punakaarteja oli perustettu kiihtyvällä vauhdilla etenkin lokakuun eduskuntavaalien jälkeen, kun sosiaalidemokraatit olivat menettäneet enemmistönsä parlamentissa. Myös Mellunkylässä alkoi toimia punakaarti, joka oli liikkeellä suurlakon aikana. Oikeistolainen Uusi Päivä julkaisi suurlakon loputtua 20.11.1917 uutisen Mellunkylästä. ”Mellunkylässä ovat punakaartilaiset retkeilleet lakon aikana talosta toiseen anastaen kaikennäköiset aseet, joilla sitten on ’tovereiden’ asetettuja joukkoja lisätty. Torstaiaamuna klo 7 saapui aseistettuja punakaartilaisia lautamies Borgströmin asuntoon toimeenpannen kotitarkastuksen.

Täältä siirtyivät kauppias Korpelan asunnolle, jossa ammuttiin ikkunasta sisään kivääreillä. Kun ovet avattiin, hyökkäsivät mellakoitsijat pistimet ojossa sisään huutaen ’kädet ylös’ ja vaatien aseita, joita ei kuitenkaan ollut. Maanvilj. Eklundin asunnosta anastettiin 3–4 haulikkoa. Ja niin edettiin ympäri kylän ryöstäen aseita.

Klo 4 i-p. saapui joukkue, jonka mukana oli vankilasta vapautettuja huligaaneja, jälleen kaupp. Korpelan asunnolle. Kotona ei tällöin ollut muita kuin rva Korpela, joka ollen siunatussa tilassa, tuli mellakoitsijain raa’asta käyttäytymisestä niin järkytetyksi, että hänet oli tuotava tänne lääkärin hoitoon.”

Kuvauksessa on porvariväriä, mutta se kertoo silti tilanteen jännittyneisyydestä. Korpelan kauppa joutui ryöstön kohteeksi uudelleen joulun alla. Uusi Päivä kertoi 22.12.1917, että rosvot olivat rikkoneet ovet ja ryöstäneet kaupan koko tavaravaraston. Edellisenä päivä-

nä Uusi Suometar uutisoi huligaanien varastaneen jouluksi teurastetun sian Bredbackan tilalta.

Tammikuussa porvarilehdet kirjoittivat punakaartilaisten ryöstöretkistä Itä-Uudenmaan saaristossa. Malmin ja Mellunkylän punakaartilaiset olivat Uuden Suomettaren (22.1.1918) mukaan käyneet edellisviikolla ryöstöretkellä Sipoon saaristossa, josta oli kuljetettu pakolla otettua viljaa Malmille ja Mellunkylään. Liikkeellä oli 70–80 punakaartilaista.

Radikaalien sosiaalidemokraattien aloittama vallankumousyritys alkoi 27. tammikuuta 1918. Valta Etelä-Suomessa siirtyi punaisille. Helsingistä pyrki sisällissodan alkuvaiheessa laillista hallitusta kannattaneita nuoria miehiä valkoisten alueelle. Yksi reiteistä kulki Mellunkylän kautta. Teollisuuskoululaiset Väinö Nissinen ja Ilmari Laine yrittivät valkoisten puolelle, mutta jäivät kiinni ja joutuivat punakaartilaisten ampumiksi. Suomen Kuvalehti julkaisi 27.7.1918 vainajien kuvat.

Heinäkuun alussa 1918 kilometrin päästä Vestersundomin kartanoa löytyivät kahden miehen ruumiit. Vainajat olivat Trygve Boldt ja G. R. Antson. Scoutposten kertoi lokakuussa 1918 Boldtin ja Antsonin kohtalosta. Partiotoimintaan osallistuneita nuoria miehiä lähti helmikuun alussa kohti Porvoon saaristoa, jossa he tiesivät olevan valkoisia. Joukko onnistui ohittamaan vartiopaikat Helsingissä ja liittymään valkoisiin. Ahdinkoon joutuneen Pellingin ryhmän oli kuitenkin hajaannuttava ja sen jäsenet yrittivät palata Helsinkiin. Boldt ja Antson joutuivat punaisten pidättämiksi Vuosaaressa. Punakaartilaiset ampuivat heidät Mellunkylän lähistöllä.

Pellingistä Helsinkiin pyrkivät myös lukiolaiset Gustaf Henrik Estlander ja Viktor Degerholm, filosofian maisteri Edgar Aleksander Sillman, diplomi-insinööri Elias Vuorinen ja Pellingin joukkoa johtanut jääkäri Väinö Armas Petrelius. Miehet päättivät yöpyä Vuosaaressa Skatan tilalla. Svenska Tidningen kertoi 4.10.1918, että innokas punaisten kannattaja, torpparin poika Lennart Åhman havaitsi tulijat ja kiirehti hälyttämään paikalle Mellunkylän punakaartin, joka vangitsi kaikki viisi miestä sekä poliisikonstaapeli Jaakko Hietikon. Konstaapeli Hietikko työskenteli huvilanvartijana Vuosaaressa ja hän oli jo aikaisemmin auttanut valkoisia.

Punakaartilaiset veivät vangit Mellunkylään, josta heitä lähdettiin viemään kaupunkiin jatkokuulusteluihin Helsingin työväentalolle. Kuulustelujen jälkeen ryhmä punakaarilaisia joukossaan mellunkyläläisiä lähti kuljettamaan vankeja rekikyydillä ulos kaupungista. Vanhankaupunginselällä vangit saivat käskyn nousta kyydistä ja asettua riviin, minkä´jälkeen heidät ammuttiin 13. helmikuuta 1918.

Valtiorikosoikeus tuomitsi Vanhankaupunginlahden murhien pääsyyllisenä Kaarlo Virtasen, joka sai kuolemantuomion. Yhtä kovan tuomion sai kahdeksan muuta punaista. Rangaistukset muuttuivat tammikuussa 1919 elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Virtanen oli toiminut sisällissodan syttymisestä lähtien Helsingissä punakaartin II rykmentin III pataljoonan päällikkönä.

Jaakko Paavolaisen Punainen terrori -tutkimuksen mukaan punaiset teloittivat kaikkiaan 78 Itä-Uudenmaan taisteluihin osallistunutta valkoista. Heistä 19 oli Helsinkiin Pellingistä ja muualta takaisin pyrkineitä. Helsingin Liisanpuistikkoon pystytettiin vuonna 1920 patsas heidän muistokseen. •

Juha-Pekka Tikka, Helsingin tuntemattoman 21-vuotiaan sankarin murhasta pian 100 vuotta, Verkkouutiset 1.6.1920. www.verkkouutiset.fi/helsingin-tuntemattoman-21-vuotiaan-sankarin-murhasta-pian-100-vuotta

Malmin ampumarata –MM- ja olympianäyttämö

Kivikon liikuntapuiston paikalla sijainneella Malmin ampumaradalla on ollut suuri merkitys suomalaisen ampumaurheilun historiassa. Rataa käyttivät niin kilpaurheilijat kuin asevelvolliset.

malmin ampumarata valmistui vuonna 1937 MM-kisoihin. Sen suunnitteli diplomi-insinööri W. A. Aintila. Alueella sijaitsi kymmenen erimittaista ja eri lajeja varten rakennettua rataa. Puolustusvoimien kuivatetulle suolle rakennuttama rata osoittautui hyvin toimivaksi. Kilpailujen johtoa ja arvovieraita palveli Paukkulan maja. Radalla oli katsomotilaa eri lajien suorituspaikoilla yhteensä 11 000 henkilölle.

Ammunnan MM-kisat olivat suurin siihen mennessä Suomessa järjestetty urheilutapahtuma. MM-kisojen merkitystä korosti Helsingin edellisvuonna vuoden 1940 olympiaisännyydestä äänestettäessä Tokiolle kärsimä tappio. Ilmassa oli Suomen Urheilulehden päätoimittajan Martti Jukolan mukaan kansainvälisen urheilujuhlan tuntua: ”Jo ensi silmäyksellä tarjoa Malmin uusi ampumarata oivallisen, kansainvälisen tunnelman, joka jo ennen kilpailuja virittää mielialan korkeaan olympialaiseen jännittävyyteen. Kolmattakymmentä eri valtakunnan lippua liehuu pääkäytävän varrella, monien kielten sorina kaikuu ampumahalleissa ja niiden ympärillä, lähetit lentävät, kovaääniset kuuluttavat. Kenttäpuhelimet soivat. Ravintoloissa tungeksii vilkkaasti puhuvia ihmisjoukkoja, eri kuosisia pukuja vilahtelee… niin jollakin tavalla jouduin heti Malmille saavuttuani samaan vireeseen kuin ennen olympialaisissa kisoissa.”

Suomen Urheilulehden Hugo Valpas (nimimerkki Jehu) hehkutteli avajaistunnelmia seuraavasti: ”Malmilla elettiin viime perjantaina kaunis ja tunnelmallinen hetki. MM-kisojen kahdenkymmenen osanottajamaan liput kohosivat salkoihin kansallislaulujen soidessa.

Malmin ampumarata rakennusvaiheessa. Kuva on otettu etelästä. Etualalla näkyy 50 metrin rata, joka sijaitsi Nallitie paikkeilla. Kuvan alalaita on lähellä nykyistä

Kivikonkaarta. Kuva: Suomen Urheilumuseo

Näkymä 50 ja 100 metrin radoilta Paukkulan majan suuntaan. Kuva: Suomen Urheilumuseo

Malmin ampurata kesällä 1937. Ilmakuva on otettu länsiluoteesta. Suorituspaikoista F–I-kirjaimin merkityt radat sijaitsivat nykyisen Lahdenväylän tuntumassa. Kirjainten selitykset: A. 50 metrin rata. B. 100 metrin rata. C. 150 metrin rata. D. 300 metrin rata. E. 600 metrin rata tarkka-ampujien harjoittelua varten. F. Olympialainen kaksintaistelurata. G. 25 metrin pistoolikaksintaistelurata. H. 25 metrin pistoolirata. I. Hirvirata. Paukkulan maja sijaitsi kuvan yläreunassa keskellä näkyvällä kukkulalla.

Kuva: Suomen Urheilumuseo

Yleisöä vuoden 1937 MM-

kisoissa. Kuva: Suomen Urheilumuseo

Ammunnan MM-kilpailut 1937 olivat suurin siihen mennessä Suomessa järjestetty urheilutapahtuma. Kuva on otettu 300 met-

rin radan ampumakatoksen luota pohjoiseen päin. Kuva: Suomen Urheilumuseo

Suomen Vilho Ylönen sijoittui Helsingin vuoden 1952 olympiakisoissa toiseksi pienoiskiväärin 3 x 40 laukauksen kilpailussa. Kilpailun voitti Norjan Erling Asbjørn Kongshaug. Kolmanneksi sijoittui Neuvostoliiton Boris Andrejev.

Kuva: Suomen Urheilumuseo

Sitä ennen oli 20 kumahtelevaa tykinlaukausta maailmalle julistanut suurimpien ampumakisojemme alkaneen.”

Suomalaisampujat menestyivät kisoissa hyvin ja joukkue sijoittui mitalitilastossa toiseksi Viron jälkeen. Puolustusvoimien komentaja kenraali Hugo Österman korostikin Suomen Urheilulehdessä 5.8.1937 ”ulkomaiden antavan arvoa ampumakuntoiselle kansalle”. Suomen 1930-luvun kahtiajakautuneesta ilmapiiristä kertoo se, että TUL-lehti ei kirjoittanut sanallakaan kisoista, vaan keskittyi kertomaan suomalaismenestyksestä työläisolympialaisissa.

Kisoissa oli yhteensä 1 500 toimitsijaa. Kilpailujen ylijohtajana toimi kenraaliluutnantti Erik Heinrichs ja pääsihteerinä luutnantti S. O. Lindgren. Kisojen järjestelyt onnistuivat hyvin, mikä oli mieluisa uutinen vuoden 1944 olympiahakua ajatellen. Helsinki oli kokenut MM-kisoja edeltävänä vuonna kirpeän tappion Tokiolle tavoitellessaan vuoden 1940 olympiaisännyyttä. Helsingistä tuli kuitenkin kesällä 1938 vuoden 1940 kisajärjestäjä, kun Tokion oli luovuttava Japanin Kiinassa käymän sodan vuoksi. Malmin ampumarata olisi ollut yksi kisojen suorituspaikoista.

Paukkulan maja vuonna 1990. Kuva: Jan Alanco / Helsingin kaupunginmuseo

Malmin ampumarata syyskuussa 1990. Kuva: Jan Alanco / Helsingin kaupunginmuseo

Jatkosodan aikana ampumaradalla teloitettiin neuvostoliittolaisia sotavankeja, desantteja ja vakoilusta tuomittuja suomalaisia. Viimeinen Suomessa teloitettu nainen, Martta Koskinen, ammuttiin alueella syyskuussa 1943. Teloitettujen ja vankeudessa menehtyneiden neuvostosotilaiden muistomerkki sijaitsee pienessä metsikössä BMX-radasta luoteeseen.

Helsingin olympialaisten luotiaselajien kilpailut järjestettiin heinäkuussa 1952 myös Malmin ampumaradalla melko vaikeissa tuuliolosuhteissa. Helsingissä ammuttiin silti kovia tuloksia, sillä hirviammunnan neljä parasta rikkoivat maailmanennätykset. Myös vapaa- ja pienoiskiväärissä sivuttiin polviasennon maailmanennätyksiä. Olympia-ammunnat olivat vielä kansainvälisempi tapahtuma kuin vuoden 1937 MM-kilpailut.

Suojeluskuntalaiset harjoittelivat Malmin radoilla järjestön vuonna 1944 tapahtuneeseen kieltämiseen saakka. Puolustusvoimat käytti ampumarataa säännöllisesti. Kivikon alue palveli myös varusmiesten harjoitusalueena ja sotaväen hevosten laidunalueena. Lähiseudun pikkupojat keräilivät radalta hylsyjä. He saivat toisiinsa käsiinsä myös tarvikkeita pieniin räjähdyspanoksiin.

Keskustelu Malmin ampumaradan tulevasta käytöstä alkoi jo 1960-luvulla. Martti Jokinen (SKDL) teki vuonna 1967 valtuustoaloitteen sen ottamisesta asuntokäyttöön. Kurkimäkeen kaupunki suunnitteli 1970-luvulla asuntoja jopa 7 000 ihmiselle.

Luotiaseammunnat loppuivat radalla Kontulan lähiön valmistuessa. Sittemmin rata oli haulikkoampujien käytössä. Trap-Ampujat ry:n jäsenet harjoittelivat radalla vuodesta 1962 lähtien. Myös Helsingin riistanhoitoyhdistys käytti rataa. Haulikkoradoilla oli 10 000 käyntikertaa vuosittain. Ammunta päättyi iltaisin klo 20. Lauantaisin ja sunnuntaisin ei yleensä ammuttu, eikä rata ollut talvisinkaan käytössä.

Ampumarata suljettiin lopullisesti vuonna 1993. Paukkulan maja tuhoutui tuhopoltossa korjauskelvottomaksi vuonna 1995. Radan näyttösuojissa kuvattiin 1990-luvun lopulla tv-sarja Raidia. Radasta sekä ulkoilupuiston alueella sijaitsevista linnoitteista kertoo Kivikon kadun- ja paikannimistö.

Radan ympäristöstä ei ole enää paljon jäljellä. Näyttösuojat on purettu. Kisojen kunniaksi istutetusta kuusikosta osa seisoo orpona Paukkulan pohjoispuolella. Maasto on oleellisesti muuttunut Kivikon liikuntapuiston rakentamisen seurauksena. Ampumarata-alueen ovat vallanneet ulkoilijat ja frisbeegolfin harrastajat. Näkymää länteen hallitsee vuonna 2008 valmistunut hiihtohalli. •