Pinnojen välejä Koonnut Risto Lehto
Näköisin puolin herrasmies
Kaljupäinen humalainen pyöräilijä oli sortunut poljinrattaineen tiensivuun Sysmän Perävitturissa. Ohikulkeva mummu vilkaisi haaksirikkoutunutta ja tuumasi: ”Tukasta päätellen herrasmies, mutta heittäny ittensä hulttiommaks”.
Halvalla ei saa hyvää
Olette varmaan pyöräilijät ja muutkin kulkuvalon pimeitä varten hankkineet huomanneet, kuinka meille on tarjolla tosi halvalla näyttäviä (valaiseviakin), käteen ja polkupyörään sopivia led-lamppuja. Olette saattaneet kokea sen minkä allekirjoittanutkin, että osa niistä ei toimi kertaakaan, tai hetken toimittuaan eivät syty, tai jos syttyvät, eivät edes suostu sammumaan. Kun muutaman halvan hankinnan jälkeen jää taas pyörineen pimeään vaikka muutaman kilometrin päähän päämäärästään aikansa valoa peukaloituaan, saattaa synkkään oloon syntyä synkkiä ajatuksia edullisesta tarjouksesta.
Tuuria
Pyöräilijä joutui käymään terveyskeskuksessa, mutta hän selvisi lähes vammoitta. Keski-Pohjanmaa-lehti 26.7.1987.
Pyörän varmuusmerkintä tärkeää
Ennen vanhaan kun työkaluun tehtiin omistajan puumerkki sanottiin: ”Merkki kalun kotio tuo”.
Vähän oli jälkeä syntynyt
Lentomestari, sittemmin lentokapteeni Yrjö Turkka eli ”Pappa” kävi sotaa osin kotoa käsin. Kesällä 1943 hän majaili Utissa ja lensi torjuntalentoja Messerscmitt-ka-
lustolla. Papalla oli asuntonsa vieressä pieni perunamaa. Eräänä päivänä hän oli sitä mullittamassa, kun naapurin mies käveli ohi ja tokaisi: ”Sinä sitä vaan perunamaatas hoitelet, kun toiset tappelevat rintamalla”. ”Niinhän minä teen”, Pappa arveli. Naapuri meni, mutta Papalle tuli hälytys lennolle. Nopeasti polkupyörällä kentälle ja taivaalle. Lavansaaren tuntumassa Suomenlahdella syntyi ilmataistelu. Pappa selvisi hädin tuskin, mutta ampui kuitenkin yhden vihollisen LA-5 -koneen mereen. Hän palasi ja laskeutui takaisin Uttiin, ajoi polkupyörällä kotiinsa ja jatkoi perunamaan multaamista. Naapurin mies palasi asioiltaan, pysähtyi tyytymättömän näköisenä Turkan kohdalla ja tuumasi: Pikajalka 37
24
