Nuorten luonto 2/2015 by Nuorten Luonto

2/2015

Konsta Punkka –

Eläimet valokuvien tähtinä s.14

Taistelut lähimetsistä s. 6 Nuoret eduskuntaan – kasvua luonnon ehdoilla? s. 16 Tanska – pyöräretkeilijän paratiisi s. 22

| nuorten luonto 2/2015

kuva: aku korhonen

Numero 2/2015, 72. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Taija Rinne taija.rinne@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Mirelle Aalto, Hanna Aho, Aino Haavisto, Tuuli Hypén, Nelli Heinimo, Anu Ikävalko, Ari Järvinen, Ilmari Karonen, Miia Kontinen, Aku Korhonen, Kukka Kyrö, Juho Kytömäki, Tuuli Luukas, Sonja Martikainen, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Säde Rinne, Aino Saarenmaa, Nana Sjöblom, Sami Säynevirta, Teemu Saloriutta, Salla Sieranen, Otto Snellman, Susanna Soisalo, Iris Tanttu, Tuuli Turtola, Sofia Virtanen, Miia Vistilä Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Konsta Punkka Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus emilia raunio

evään edetessä ja luonnon vihertyessä tunnen oloni hevoseksi. Tai vähintään jänikseksi. Koivun lehdet ja nokkosten auringon säteissä välähtelevät nuput houkuttelevat poimimaan ja rouskuttamaan. Villiyrtit nostavat totisesti syömämme ruuan maun ja terveellisyyden entistä korkeammalle tasolle. Onneksi ystäväpiiristä löytyy muitakin lajiin pärähtäneitä maitohorsman purijoita. Kesän kynnyksellä on hyvä syy hieman villiintyä. Ja mikäpä olisi sen parempi ympäristö kuin luonto. Teemme keräilyretkiä, maistelemme satoa jo poimiessa, osan valmistamme kotiin palattuamme ja osan kuivaamme talven varalle tuomaan virtaa pimeämpinä aikoina. Metsämme ovat luonnollisesti jatkuvassa muutostilassa, mutta luonnollisen muutoksen lisäksi ihmisen toiminta saa aikaan villissä ja vehreässä luonnossa anteeksiantamatonta jälkeä. Lapsuuden metsistä ei ehkä ole enää tietoakaan, ku-

ten voit lukea kirjailija Jyrki Vainosen henkilöhaastattelusta ja lehtemme pääarviosta. Luontoon on mentävä sen asukkeja kunnioittaen ja niiden ehdoilla, kuten kansainvälisesti tunnettu oravakuiskaajaksikin kutsuttu nuori valokuvaaja Konsta Punkka pääjutussamme toteaa. Lähimetsät haltuun on myös Luonto-Liiton vuoden kärkikampanja. Taistelut lähimetsistä -jutusta voit lukea niin pelastetuista kuin menetetyistäkin metsistä. Juttu on hieno kertomus siitä, miten joka päivä Luonto-Liiton jäsenet tekevät arvokasta työtä niin metsien, merien, järvien, jokien ja muiden luonnonympäristöjen ja niiden asukkien puolesta. Villiyrtit maustavat mainiosti myös Sonja Martikaisen aterioita, kun hän kerää viljelypalstansa satoa tulevana kesänä. Saamme lukea, kun hän toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja ryhtyy palstaviljelijäksi. Näppärän puutarhurin työkaluvyön voit valmistaa vanhoista farkuista Tuunausnurkkamme ohjeen mukaan. Mikäli halajaa lähimetsiä kauemmaksi, voi ottaa vinkit Luontopolulla-jutustamme, jossa fillaroidaan pyöräilijän paratiisiin Tanskaan. Kesän numero on vihreä ja vehreä! Mahtavaa kun olet mukana! *

2/2015 Teema: Villinä kesään!

Konsta Punkka: Valokuvaaminen tapahtuu aina eläinten ehdoilla

Aamiainen ruohikolla

Kesä palstanviljelijänä

Sisällys 2 4 6 10 10 11 12 13 14 16 19 22 24 26 28 30 32 34 35 36 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Lähimetsät haltuun: Taistelut lähimetsistä Kolumni: Kesä kannustaa ekoiluun Kulutus.fi: Hämäävän tavallista vegaaniruokaa Tuunausnurkka: Vanhoista farkuista puutarhurin työkaluvyö Omituiset otukset: Bongo Luonnossa tapahtuu: Pölyttäjät Eläimet valokuvien tähtinä Nuoret eduskuntaan – kasvua luonnon ehdoilla? Piiri pieni pyörii: Luonnonharrastusintoa Varsinais-Suomessa Luontopolulla: Tanska – pyöräretkeilijän paratiisi Kiikarit ja korput: Villiinny vihreästä Seikkailuja, jännitystä ja luontoelämyksiä nuortenleirillä Maailman suurimmat puut kasvavat Amerikassa Kesä palstaviljelijänä: Kevään istutushuumaa Askelia muuttuvissa metsissä ja mielenmaisemissa Arviot: Askelia; Aarresaaret, Vegaanin keittokirja; Yö ei saa tulla Luonnonharrastusmerkki Pihka: Pihkasuorittajan kuulumisia Tapahtumat ja yhteystiedot Sarjakuvat

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin: taija.rinne@luontoliitto.fi.

nuorten luonto 2/2015 |

Luonto-Liitossa nyt

Tarvitsemme villiä luontoa teksti: taija rinne, kuva: nella keski-oja

uonto-Liiton Lähimetsät haltuun -kampanjan koordinaattori ja metsäryhmän aktivisti Hanna Savisaari on ammatiltaan rakennusrestauroija ja koulutukseltaan perinteentutkija, mutta toimii myös freelancer-toimittajana, soittaa bassoa bändissä ja

| nuorten luonto 2/2015

laulaa feministisessä kuorossa. Hanna on myös queer-feministiaktivisti ja maalla asuva permakulttuurikokeilija. Luonto-Liittoon Hanna tuli 17-vuotiaana. Vuosien aikana hän on tehnyt lähes kaikkea, mitä Luonto-Liitossa voi tehdä. Suurimmaksi osaksi Hanna on keskittynyt metsäryhmän toimintaan, jo-

hon hän tutustui parikymppisenä. Kipinä luonnonsuojeluun syttyi kuitenkin jo aiemmin. Hanna oli 13-vuotias, kun hän huolestui maailman tilasta ja ymmärsi, ettei kaikki ole kunnossa. – Ryhdyin saman tien kasvissyöjäksi ja tyhjensin pienen pankkitilini liittyäkseni WWF:n jäseneksi. Pari vuotta myöhemmin näin ajankohtaisohjelman EU:n eläinkuljetuksista ja voin pahoin pitkään. Yläasteikäisenä Hanna oppi lisää metsäekologiasta ja metsien tilasta ja tajusi, että niitä hävitetään järkyttävällä tahdilla. – Minun oli pakko tehdä jotakin. Luonnon tuhoaminen ja toisten sorto on maailmassa niin kokonaisvaltaista. Hannan mielestä kaikilla ihmisiä tulisi olla mahdollisuus päästä metsään helposti. Metsä alentaa verenpainetta ja tuo mielihyvää. – Metsissä asuu viisautta ja voimaa. Pidän elintärkeänä sitä, että kaupungeissa ja niiden liepeillä on alueita, joihin ei kosketa. Villiä luontoa me tarvitsemme, emme kaikkialle ulottuvaa järjestystä. On oltava paikkoja seikkailuille! Hanna pitää ympäristöhallinnon alasajoa järkyttävänä ja katsoo, että luonnonsuojelulle olisi saatava lisää rahaa. – Kesken olevat luonnonsuojeluohjelmat on saatettava loppuun ja täydennettävä niin, ettei merkittäviä alueita jää suojelun ulkopuolelle. Jos yhteiskunta olisi toivomani kaltainen, valtio lunastaisi ja suojelisi kaikki luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsä- ja suokohteet. Luonnonsuojelusta kiinnostuneita nuoria hän kannustaa lukemaan ja ottamaan selvää. – Kyseenalaista, älä usko vallanpitäjien puheisiin. Jos sinulla on oma idea tai haluaisit tulla mukaan metsäryhmän toimintaan, ota yhteyttä, niin aletaan toteuttaa yhdessä. *

Lue Lähimetsät haltuun! -kampanjajuttu sivulta 6.

Itämeri-ryhmän kampanjan tavoitteena muoviton meri teksti: taija rinne, kuva: emilia raunio

uonto-Liiton Itämeri-ryhmä on käynnistänyt uuden Muoviton meri -kampanjan, jossa lapset ja nuoret voivat vaikuttaa heille luonnollisessa ympäristössä – sosiaalisessa mediassa. Kampanja alkoi Muoviton meri -videon julkaisulla, ja sitä onkin jaettu jo ahkerasti somessa. Kampanja kiinnittää huomion siihen, että monet tavalliset arkikäytössä olevat tuotteet, kuten tekokuituvaatteet ja muovirakeiset hammastahnat, altistavat merta muoviroskalle. – Moni ei tule ehkä ajatelleeksi, että esimerkiksi fleece-vaatteiden pesuvesistä huuhtoutuu meriin mikroskooppisen pieniä hiukkasia.

Kansainvälinen toimintapäivä Suomen turkistarhausta vastaan 21.5.

Myös ihan tavallisissa hygieniatuotteissa voi olla muovirakeita, jotka eivät hajoa merissä käytännössä koskaan”, kertoo Luonto-Liiton Itämeri-ryhmän puheenjohtaja Eeva Hammar. Myöhemmin keväällä kampanjassa järjestetään roskienkeräystapahtumia, tapahtuma elää aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa. Tapahtumista kerrotaan Luonto-Liiton sivuilla. > Katso video: www.luontoliitto.fi/ muoviton-meri-video > www.luontoliitto.fi/muovitonmeri > #muovitonmeri

Jälleen yhdet hakkuut pysäytetty

Luonto-Liitto on mukana Turkistarhaton Suomi – kansainvälisessä toimintapäivässä turkistarhausta vastaan. Mielenilmauksessa vaaditaan turkistarhauksen lopettamista Suomessa. Tapahtuma järjestetään samaan aikaan useassa maassa, jossa osoitetaan mieltä Suomen suurlähetystöjen edustalla. Suomen tapahtuma alkaa Senaatintorilla Helsingissä klo 15.30. Lue lisää sivulta 36.

Luonto-Liiton metsäryhmä oli paikallisten luonnonsuojelijoiden kanssa osoittamassa mieltä Kemiönsaaren Purunpäässä huhtikuussa, kun kulttuuriyhdistys Konstsamfundet avohakkasi alueella omistamaansa vanhaa metsää. Aiemmin yhdistys oli sanonut selvittävänsä alueen luontoarvot ja järjestävänsä kuulemistilaisuuden, mutta niin ei tehty lupauksista huolimatta. Mielenilmaus pysäytti hakkuut toistaiseksi. Lue lisää: metsablogi.wordpress.com

Luonto-Liiton leirit kutsuvat luontoseikkailuun kuva: ilmari karonen

uorten luontoleireillä pelataan, tehdään ympäristötaidetta, harjoitellaan kädentaitoja, uidaan, melotaan, saunotaan, istutaan iltaa nuotiolla ja parannetaan maailmaa leiriystävien ja ohjaajien seurassa. Nuortenleirillä unohtaa ulkomaailman kiireet ja huolet.

> Millaista leirillä on? Lue reportaasi viime kesän nuortenleiriltä sivulta 26. > Lisätietoja leireistä ja ilmoittautuminen: www.luontoliitto.fi/leirit nuorten luonto 2/2015 |

Lähimetsät haltuun!

Lähimetsät haltuun! on Luonto-Liiton valtakunnallinen kampanja, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä tietoisuutta metsien ekologisesta ja kulttuurisesta merkityksestä ja edistää lähimetsien suojelua.

www.lahimetsat.fi, facebook.com/lahimetsat, twitter.com/lahimetsat

#lähimetsät

Taistelut lähimetsistä Lähimetsät haltuun! -juttusarjan toisessa osassa esitellään voitettuja ja hävittyjä lähimetsätaisteluita sekä uhattuja, pelastettuja sekä menetettyjä lähimetsiä. teksti: kukka kyrö kuvat: salla sieranen, tuuli luukas, luonto-liiton metsäryhmä, juho kytömäki

Suojelualueeksi esitettyä Kartanonmetsää uhkaa rakentaminen.

Kartanonmetsä uhan alla

artanonmetsä on ollut helsinkiläisen teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Salla Sierasen lähimetsä jo lapsuudesta asti. Nyt suojelualueeksikin esitettyä metsää uhkaa rakentaminen. Sierasen lempipaikka metsässä on aina ollut metsänreunan suuri kivi. – Lapsena se näytti niin suurelta, tuntui kuin sen päällä istuessa koko maailma olisi kadonnut. Minä ja avaruus. Siellä saattoi unelmoida. Ja vaikka se ei enää

| nuorten luonto 2/2015

näytäkään niin isolta, on sen päälle nykyään vaikeampaa kiivetä. Se on ollut metsässä varmaan aina, Sieranen sanoo. Kartanonmetsä on yksi Helsingin monista metsäalueista, jota uuden yleiskaavan luonnoksessa esitetään täytettäväksi asunnoilla. Kallioisella 15 hehtaarin alueella polut risteilevät sinne tänne. On suuria kilpikaarnamäntyjä, keloja, pieni suo ja lähdelampi. Metsässä kohtaavat Helsingin varhainen historia ja nykyaika. Sieltä löy-

tyy kivikautinen polku, ja metsän alla, tunnelissa, kulkee junarata. Kartanonmetsä on tärkeä virkistyspaikka malminkartanolaisille, ja lähistön päiväkodit ja koulut käyttävät sitä aktiivisesti. Metsää on myös esitetty suojeltavaksi luontojärjestöjen 2014 tekemässä Helsingin arvometsät -aloitteessa.

Vaihtoehtoisia kaavoja on esitetty Kun Sieranen sai tietää yleiskaavaan esitetyistä suunnitelmista jyrätä metsä asuntojen tieltä, hän päätti tarttua toimeen. – Olen yhdessä muiden malminkartanolaisten kanssa pohtinut yleiskaavaa ja olemme laittaneet oman vastineemme Helsingin kaupunginsuunnitteluvirastolle. Vaihtoehtoisia kaavoja ovat tehneet myös muut lähimetsistään huolestuneet asukasyhdistykset ja kaupunkiaktiivit eri puolilla Helsinkiä. Asuntojen tarve ymmärretään, mutta metsiin rakentamisen sijaan asukkaat haluavat valmiiksi rakennettuun ympäristöön sijoitettavaa tiivistämistä. Metsä on saanut myös innokkaan puolustajan Malminkartanon kirjastosta, joka on ottanut Kartanonmetsän kevään teemaksi. Sieranen on suunnitellut kirjastoon valokuvanäyttelyn ja luovia pajoja, joissa tutustutaan metsään ja sen historiaan. Lisäksi aktiivinen asukasliike toi Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun -kampanjan Helsingin avajaistapahtuman Kartanonmetsään. Sieranen on löytänyt uhatusta lähimetsästään jopa aiheen opinnäytetyölleen, jonka toiminnallisissa draamapajoissa tuodaan Malminkartanon historiaa tutuksi lapsiryhmille. Kartanonmetsä ja sen kivikautinen polku, jossa jo ensimmäiset helsinkiläiset kulkivat, tulee näin hauskalla tavalla tutuksi. > Luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-aloite http://helsinginmetsat.fi/about/

Syksyllä 2009 Luukas joutui todistamaan oman rakkaan lähimetsän hakkuita asuntojen tieltä.

Myllypuro - menetetty lähimetsä

tä-Helsingin Myllypuron ateljeetalossa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija Tuuli Luukas kävi pitkän kamppailun lähimetsänsä puolesta. Luukas muutti Etelä-Myllypuron metsän reunalla sijaitsevaan taiteilijakylään 1995. Kaupunkimetsästä, joka oli luonnoltaan harvinaisen monimuotoinen, tuli tärkeä osa taiteilijan työskentely-ympäristöä. Luukas sai tietää kaupungin suunnitelmista muuttaa metsä pientaloalueeksi vuoden 2002 yleiskaavan osallistamistoimissa. Tästä alkoi poliittinen ja asukasdemokraattinen vääntö, jossa metsän puolustajat saivat huomata, ettei kuuleminen välttämättä tarkoita kuuntelemista. – Monet pitivät osallisuuskyselyjä ja muistutuksien vaikutuksia lähinnä näennäisdemokratiana. Vaikka me taidealan ammattilaisetkin vetosimme kaikin mahdollisin argumentein metsän puolesta, kaupunkisuunnitteluvirasto jyräsi omat kaavansa läpi, Luukas kertoo. Kaikki eivät vastustaneet rakennushanketta. Sen toivottiin kohottavan alueen imagoa ja turvaavan palveluiden säilyminen. Metsän menettäminen tuntui joistakuista pieneltä hinnalta.

– Selvästi mielipiteet jakaantuivat. Jännitteitä ilmeni, mutta suojelukin sai valtavasti tukea. Se lämmitti mieltä.

Kaikki keinot käytettiin Ateljeetalon asukasyhdistys käytti kaikki mahdolliset keinot metsän säilyttämiseksi. Luukas asui itse osan ajasta Pariisissa, mutta puolusti myös sieltä käsin tuhansien kilometrien päässä ollutta lähimetsäänsä. Yhdistys kirjelmöi metsän puolesta, keräsi adressin, kirjoitti mielipidekirjoituksia, järjesti konsertin ja näyttelyitä. Kun prosessi eteni, kaavasta tehtiin muistutuksia ja asia vietiin oikeuteen. Lopulta päätös metsän kohtalosta vietiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vetoamalla lähiluontoon ihmisoikeutena. Oikeudellista perustetta metsän säilyttämiseen ei kuitenkaan löytynyt, ja se sai mennä asuntojen tieltä. – Oli hirvittävää seurata oman lähimetsän tuhoutumista. Upea tykkitie räjäytettiin taivaan tuuliin. Sydäntäraastavaa oli myös upeiden kallioiden räjäytys ja monien metsän vanhojen osien hävitys. Nyt kun metsää on jäljellä vain lämpäreitä, siellä on surullista liikkua. Onneksi joitakin kauniita japanilaisvaikutteisia

keitaita sammalineen on säästynyt, ja niissä fiilistelen!

Menetyksiä ja ilonaiheita Metsän tilalle rakennettuun “puiseen kaupunkikylään” Luukas ei ole tutustunut, vaan näkee sen ahmaisseen lähes koko metsän. – En lakkaa päivittelemästä menetystämme. Emme vastustaneet asuntoja, koska kaikkihan ymmärtävät, että niitä tarvitaan. Mutta pitikö ne sijoittaa kauneimpaan luonnonmetsään? Näin uudetkin asukkaat menettivät sen. Metsän eteen uhrattua työtä Luukas ei kadu, koska sen puolustaminen antoi paljon. – Oli mahtavaa nähdä, kuinka eri alojen asiantuntemus ja alueen asukkaiden hiljainen tieto ja paikallistuntemus olivat avainasemassa, kun alueen luontoarvoja tuotiin esiin. Saimme paljon kuraa niskaan, mutta sitkeinä luonnonsuojelijoina kestimme pikku pärskeet. > Kaupunkimetsäliikkeen video Myllypuron metsästä ja sen puolustajista löytyy netistä nimellä Kaupunkimetsäliike – Myllypuron metsän puolesta

nuorten luonto 2/2015 |

Sanginjoen ulkoilumetsän suojelun puolesta on taisteltu jo 10 vuotta.

Sanginjoki – kansallispuisto vai avohakkuu?

ulun kupeessa sijaitsevan Sanginjoen ulkometsän alue on upea, luonnoltaan eteläsuomalaisen kansallispuiston tasoinen alue. Se on myös lähiseudun asukkaiden suosima retkikohde, jonne pääsee kaupungista vaikka pyöräillen. – Sanginjoessa parasta on sen laajuus ja yllättävyys. Kun poikkeaa polulta, ei tiedä tarkalleen, mitä vastaan tulee ja miten pitkä matka seuraavalle polulle on. Sellainen arvaamattomuus ja ajattomuus on luksusta arjen keskellä, sanoo oululainen Henni Ylänne. Sanginjoki on valitettavasti myös hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa kaupungin omistamien metsien suojelu voi olla ja miten päätöntä niihin liittyvä päätöksenteko pahimmillaan on. Alueen suojelun puolesta on kampanjoitu jo kymmenen vuoden ajan. Sanginjokea on muun muassa esitetty kansal-

| nuorten luonto 2/2015

lispuistoksi, ja siellä aloitetut hakkuut pysäytettiin mielenosoituksin vuonna 2012. Ylänne on yksi monista pitkäaikaisista Sanginjoki-aktiiveista viiden vuoden kokemuksellaan. Tänä aikana hän on ollut esimerkiksi mukana kirjoittamassa lausuntoja ja vedonnut poliittisiin päättäjiin.

Kamppailu jatkuu Vuosien väännön jälkeen hyvät uutiset olivat lähellä kesäkuussa 2014, kun Oulun kaupungin valtuusto käsitteli ehdotusta, jossa puolet metsistä suojeltaisiin. Aloite kuitenkin kaatui yhden äänen erolla sekavassa äänestyksessä. – Äänestyksen aikana eräs valtuutettu ohjeisti toista muuttamaan ääntään suojelua vastaan, ja tämä hämmennyksen alla tapahtunut viimeinen painallus ratkaisi äänestyksen, Ylänne kertaa äänestyksen dramaattisia vaiheita.

Kamppailu alueen suojelemiseksi siis jatkuu yhä. Sanginjoen suojelun taakse on kymmenen vuoden aikana muodostunut suuri kansanliike. Suojeluesityksen on allekirjoittanut 14 järjestöä ja sillä on laaja kannatus oululaisten keskuudessa. Miksi sitten päättäjät ovat vastustaneet suojelua? – Pääargumentti on ollut hakkuutulojen menetys. Siitä on ollut myös paljon väärää tietoa, ja taloudellista merkitystä on tahalleen tai tahattomasti liioiteltu. Suojelu tuo pitkällä aikavälillä paljon suuremmat taloudelliset voitot kuin hakkuutulot, kun turismi ja terveyshyödyt kasvavat. Nämä argumentit on kuitenkin sivuutettu "hömpötyksenä", ja osittain metsien hakkuuta pidetään lähes kansallisena velvoitteena kansanomaisuuden hyödyntämisessä. Lisäksi esillä on ollut harhaluuloja, joiden mukaan teiden käyttö, liikkuminen metsässä ja marjastaminen kävisi suojelun myötä mahdottomaksi.

Toimi rohkeasti metsien puolesta Ilman suojelijoiden sitkeää työtä iso osa Sanginjoen metsistä olisi luultavasti jo hakattu tällaisiin virheellisiin käsityksiin vetoamalla. Ylänne kannustaakin kaikkia lähimetsistään huolestuneita ihmisiä toimimaan rohkeasti metsän puolesta. – Päätöksistä ja kaavoista valittamista pidetään usein vastahankaisena tekona ja meitä valittajia keskimääräistä hankalimpina tyyppeinä. Mikään ei kuitenkaan muutu, jos ei edes yritetä ottaa kantaa ja osallistua keskusteluun. Pienetkin positiiviset saavutukset tuntuvat hyvältä, ja samalla oppii hyödyllisiä taitoja. Mitä useampi meistä yrittää vaikuttaa, sitä helpommaksi se muuttuu muillekin. > Sanginjoki-liikkeen historiaa esittelevä valokuvanäyttely on nähtävillä Oulun kaupungin kirjastossa 25.5.2015 saakka.

Suojeltuja lähimetsiä

Tampereen kaupunki on suojelemassa yli 500 hehtaaria metsää Kintulammin hienolla, erämaisena säilyneellä alueella.

ntäs ne voitetut taistelut? On niitäkin onneksi. Esimerkiksi Espoo kunnostautui 550-vuotisjuhlavuotenaan vuonna 2008 ja suojeli kerralla teeman mukaisesti 550 hehtaaria metsää. Vantaalla metsien suojelun tilanne on yleisesti ottaen melko hyvä ja usealle arvokkaalle kohteelle on viime vuosina saatu lakisääteinen suojelu vuoden 2007 yleiskaavan toteutuksessa. Lisäksi Vantaa suojeli 300 hehtaaria lähimetsää inkoolaisillekin, kun kaupungin omistama arvokas luontoalue Inkoon Bjursissa myytiin valtiolle METSO-ohjelmassa 2013. Suurista kaupungeista myös Tampere on viime vuosina aktivoitunut metsiensä suojelussa kaupungin tekemän luonnonsuojeluohjelman ansiosta, ja löytyypä kaupungin strategiasta varsin kunnianhimoinen kirjaus vuodelle 2025: "Tampere on johtava luonnonsuojelukaupunki". Villilän saari, Halimasjärvi, Holman metsä Teiskossa, ja Makkarajärven-Viitasenperän alue Hervannassa, siinä esimerkkejä Tampereella viime vuosina suojelluista kohteista.

Valmisteilla on myös muun muassa harvinaisen laajan, 555 hehtaarin, Kintulammin alueen suojelu.

Metsät tarvitsevat meitä Helsingissä ei suuria voittoja lähimetsäkiistoissa ole valitettavasti vielä saatu. Kaupunki haluaa pitää ilmeisen tiukasti kiinni mahdollisuudesta kaavoittaa metsät asuinalueiksi, ja uudessa yleiskaavaluonnoksessa metsiä ollaankin kohtelemassa kovalla kädellä. Kaavaehdotus hävittää pahimmassa tapauksessa jopa kolmasosan Helsingin metsistä. Helsingin strategiaohjelmassa näkyy kuitenkin myös pieni toivon pilkahdus lähimetsille, kun ohjelmaan on kirjattu tavoite metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi osana yleiskaavatyötä. Useimmat tässä mainitut suojelupäätökset ovat luontojärjestöjen ja asukkaiden pitkän työn ja äänekkäiden vaatimusten tulosta. Lähimetsät ympäri maata tarvitsevat kipeästi sinnikkäitä puolustajia, jotka eivät pelkää kyseenalaistaa poliitikkojen ja virkamiesten näkemyksiä metsistä vain potentiaalisina tonttimaina tai hakkuutuloina. *

nuorten luonto 2/2015 |

Kulutus.fi:

Hämäävän tavallista

vegaaniruokaa

teksti: nelli heinimo

Kolumni:

Kesä kannustaa

ekoiluun

teksti: aino saarenmaa, kuvitus: eero astala

mpäristön kannalta järkevät valinnat tapahtuvat kesällä ihan huomaamatta. Mökeille suuntaavat kaupunkilaiset muuttuvat metsästäjä-keräilijöiksi, kun he pääsevät marjametsään tai järvelle onkimaan. Harvalla on mielessä maailmanparantaminen, kun kädet uppoavat kasvimaan kosteaan multaan. Ulkona puuhailu on yksinkertaisesti mukavaa, ja lähiruoka siirtyy lautaselle helposti. Jos mökillä sairastuu matkakuumeeseen, lääke löytyy läheltä. Suomessa useimmat kaupungit ovat kesällä kauneimmillaan ja pieniltäkin paikkakunnilta löytyy erilaisia tapahtumia. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suomen aurinkoisimpia kaupunkeja ovat muun muassa Kotka, Hanko ja Rauma. Aurinkorantoja voi lähteä etsimään myös kotimaan rannikolta. Jo keväällä voi ottaa ensimmäiset askeleet kohti ympäristöystävällistä kesää. Kun lämpötila nousee pysyvästi plussan puolelle, viluisetkin voivat vaihtaa auton

| nuorten luonto 2/2015

tai muun menopelin polkupyörään. Pyöräily säästää rahaa, kasvattaa kuntoa ja vie paikkoihin, jonne ei ehkä muuten eksyisi. Kesä tekee hyvää ihmiselle ja sitä kautta myös luonnolle. Talvella ulkoilua on helppo vältellä tekosyiden nojalla, aina on liian kylmä tai liian pimeää. Kauppakeskukset ovat räntäsateella miellyttävämpi vaihtoehto kuin kurainen pururata. Kesäinen piknik kavereiden kanssa ei sen sijaan tunnu pakkopullalta. Itse huomaan virkistyväni ulkoilmassa välittömästi, vaikka reippailun sijaan makoilisin uimarannalla jäätelön kanssa. Kesä onkin hyvää aikaa tutkia omaa luontosuhdettaan. Viihdytkö paremmin metsässä, veden äärellä vai korkealla kalliolla? Luontoon.fi-sivustolla todetaan osuvasti: ”Kun elämäntavan perustana on hyvä luontosuhde, ei ympäristöä säästävien valintojen tekeminen ole luopumista tai pakkoa vaan haluamista”. Toivottavasti kesäiset elämäntavat jäävät osaksi arkea myös syksyn koittaessa. *

ettimeemissä ihmetellään, miten joku voi väittää, ettei ole koskaan kokeillut vegaanista ruokaa. Eikö hän ole ikinä syönyt omenaa? Monella on ennakkoluuloja kasvis- ja vegaaniruokia kohtaan. Outoja ruokiakin toki löytyy, mutta myös monia tuttuja suosikkeja voi laittaa ympäristö- ja eläinystävällisellä tavalla. Tässä neljä ruokaa, joita syödessään ei edes huomaa nauttivansa vegaanista ateriaa! Kasvishernekeittoa saa kaupasta valmiina purkissa. Vain porkkananpalat paljastavat, että kyse on kasvisversiosta – jos keiton tekee itse, voi nekin jättää pois. Pasta Bolognese on vegaaninen, kun jauhelihan vaihtaa soijarouheeseen. Mausta ruoka hyvin, niin rouhe maastoutuu tomaattikastikkeeseen. Pinaattikeitto on melkein yhtä helppo tehdä itse kuin sulattaa kaupan pakasteesta. Vegaaniversioon tulee kaura- tai soijamaitoa. Sienirisotto on oikea gourmet-ruoka, varsinkin jos sienet on poiminut itse. Ateriasta saa ilmastoystävällisemmän vaihtamalla riisin kotimaiseen ohraan. * > Lue tuoreimmat kulutuskriittiset pohdinnat osoitteesta Kulutus.fi! > Ruokaa, ei rakettitiedettä -juttusarjassa tehdään hämäävän tavallista vegaaniruokaa: www.nuortenluonto.fi/uutiset/ ruokaa-ei-rakettitiedetta-1

Vanhoista farkuista puutarhurin työkaluvyö

Tuunausnurkka teksti ja kuvat: sonja martikainen

Helpon työkaluvyön tekemiseen tarvitset vain vanhat farkut ja sakset. Jos haluat vyön reunoista huolitellummat, voit reunustaa ne kanttinauhalla. Silloin tarvitset myös kanttinauhaa, ompelukoneen ja lankaa.

Alkuperäinen vyötärökaistale ja nappi säästetään. Ne toimivat vyön kiinnitysmekanismina. Leikkaa farkkujen etukappaleet pois napin alapuolelta etutaskujen reunaa seuraten sivusaumoihin saakka.

Leikkaa lahkeet pois noin 2 cm takataskujen alapuolelta. Jätä mieluummin reilusti siistimis- tai saumavaraa kanttinauhaa varten. Ylijääneistä lahkeista voit tuunata jotakin muuta!

Jos et halua huolitella reunoja, työkaluvyö on nyt valmis!

Ompele kanttinauhaa kaikkiin purkautuviin reunoihin. Jos haluat, voit ommella myös lisätaskuja tai ripustuslenkkejä erilaisille tarvikkeille. Vyön taskuihin mahtuvat kätevästi esimerkiksi siemenet ja pieni puutarhalapio! Vinkki: Jos hankit farkut kirpparilta, ne voi-

vat hyvin olla hieman omaa kokoasi suuremmat. Isompiin taskuihin mahtuu enemmän tavaraa! * nuorten luonto 2/2015 |

Omituiset otukset:

Bongo

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

ongo (Tragelaphus eurycerus) on antilooppeihin kuuluva afrikkalainen sorkkaeläin ja suurin ja värikkäin Afrikan antiloopeista. Sen tieteellinen nimi tarkoittaa vuohimaista hirvieläintä, jolla on leveät sarvet. Bongot elävät etupäässä sademetsissä, ja niitä esiintyy Länsi-Afrikassa Zairesta Etelä-Sudaniin ulottuvalla alueella. Pieni osa populaatiosta elää Kenian ja Kongon vuoristoisilla metsäalueilla. Lajin molemmilla sukupuolilla on pitkät, kierteiset sarvet, jotka voivat olla

| nuorten luonto 2/2015

jopa metrin mittaiset. Kastanjanruskea turkki on poikkijuovainen ja toimii eläimen suojavärinä. Myös suuret korvat ovat lajille tunnusomaiset. Uros ja naaras ovat samannäköiset, mutta uroksen väri tummenee eläimen vanhetessa ja muuttuu vähitellen jopa lähes mustaksi. Niiden paino vaihtelee naaraiden noin 200 kilosta urosten jopa 400 kiloon. Bongot ovat liikkeellä sekä päivisin että öisin. Päivisin ne pysyttelevät pensaikkojen suojissa piilossa. Nämä antiloopit ovat laumaeläimiä, jotka elävät joko muutamien tai jopa 50 yksilön laumoissa. Bongot viettävät piilottelevaa

elämää, eikä niiden elintavoista luonnossa tiedetä vielä paljoakaan. Ne syövät ravinnokseen muun muassa lehtiä, kukkia, varpuja, ruohoa ja viljakasveja. Laji on monin paikoin harvinaistunut tai hävinnyt. Niitä uhkaa elinympäristöjen katoaminen ja salametsästys. Bongo luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi. Alkuperäiskansat uskoivat bongon syömisen tai koskettamisen aiheuttavan epilepsian kaltaisia kouristuksia ihmiselle. Tämän taikauskon vuoksi bongot saivat olla melko pitkään turvassa metsästäjiltä. *

Mustikan (Vaccinium myrtillus) kukka ja mantukimalainen (Bombus lucorum).

Luonnossa tapahtuu:

Pölyttäjät teksti: sofia virtanen kuvitus: laura mitrunen

ouko-kesäkuussa eletään kriittisiä hetkiä sen suhteen, millainen mustikka- ja puolukkasato koittaa myöhemmin samana vuonna. Kylmyys on pahasta. Halla voi palelluttaa kukat, mutta vaikka pysyttäisiin plussan puolella, viileä kevät ei lupaa hyvää. Syy on pölyttäjähyönteisissä, jotka ovat liian passiivisia kylmällä säällä. Vaihtolämpöisinä eläiminä ne menevät kylmässä kirjaimellisesti kohmeeseen. Mustikkaa ja puolukkaa, Suomen kerätyimpiä ja taloudellisesti tärkeimpiä luonnonmarjoja, pölyttävät monenlaiset hyönteiset perhosista ja kovakuoriaisista pieniin kärpäsiin. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kuitenkin kimalaiset ja mehiläiset.

Näitä yhteiskuntahyönteisiä yhdistää se, että talven yli elävät aikuisina ainakin kuningattaret. Aiemmin keväällä, jo ennen suosittujen marjakasvien kukintaa, lähtevät liikkeelle kimalaiskuningattaret. Ne pölyttävät kevätruokaa kerätessään kevään varhaisimpia kukkia. Oikeastaan ei ole totta, että nämäkään kukinnat olisivat vuoden ensimmäisiä. Kaikkein varhaisimmin kukkivat nimittäin kasvit, jotka eivät tarvitse minkäänlaista eläinpölytystä. Näitä ovat esimerkiksi koivut, lepät ja pajut. Niiden siitepöly kulkee tuulen mukana, ja siksi sitä kannattaa olla valmiina jo ennen kuin näissä kasveissa on kulkeutumista hidastavia lehtiä. Eläinpölytyksessä on puolensa: allergikkoja ei ainakaan juuri aivastuta. *

nuorten luonto 2/2015 |

Eläimet valokuvien tähtinä Konsta Punkka ottaa persoonallisia luontokuvia eläinten ja ympäristön ehdoilla. Oravakuiskaajaksikin kutsutun nuoren kuvaajan otoksien pääosassa ovat eläimet hauskoine ilmeineen, ja niitä ihaillaan sosiaalisen median kautta ympäri maailmaa. teksti: säde rinne • eläinkuvat: konsta punkka, konsta punkan kuva: säde rinne

mmattiluontokuvaaja ja instagrammaaja Konsta Punkka, 21, on tunnettu upeista luontokuvistaan. Punkka ottaa tarkkoja lähikuvia eläimistä, kuten oravista, ketuista ja karhunpennuista sekä upeita maisemakuvia luonnosta. Instagramissa hänellä on noin 250 000 seuraajaa. – Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun sain rippilahjaksi pokkarikameran ja pääsin kuvaamaan kalasääksiä piilokojusta. Lähikuvat linnuista herättivät kiinnostukseni muidenkin eläinten kuvaamiseen.

| nuorten luonto 2/2015

Punkka on liikkunut luonnossa pienestä pitäen, ja edelleen hän viihtyy luonnossa useita tunteja päivittäin. Näin työ ja harrastus, valokuvaaminen ja luonnosta nauttiminen yhdistyvät. – Kuvaustyyliäni on vaikea määritellä, mutta nautin eläinten ilmeiden ja tunteiden vangitsemisesta. Niissä kuvastuu se, kuinka samanlaisia me ihmiset olemme eläinten kanssa. Punkan mielestä luontokuvaamisessa on monia hyviä puolia. Parhaimmaksi hän mainitsee sen, että saa tehdä juuri sitä mistä pitää. – Reissaan paljon Euroopassa ja Jenkeissä ja tapaan kuvausmatkoilla paljon uusia ihania ihmisiä. Ja totta kai on hienoa nähdä eläimiä ja upeita luontokohteita.

Eläinkuvaajan paras ominaisuus on kärsivällisyys Punkalla on yksi tärkeä ohje luontokuvaamisesta innostuville aloittelijoille. Se on oikea asennoituminen. – Kun luontoon menee ja haluaa kuvata eläimiä, täytyy olla kärsivällinen. Valokuvaaminen tapahtuu aina eläinten eh-

doilla. Ei ole oikein lähteä juoksemaan eläinten perään tai hätistelemään niitä pois pesistään. Valokuvaaja odottaa, että eläin tulee luokse. Punkan mukaan luontokuvausta voi harrastaa missä vain. Aina ei tarvita mahtavia tuntureita ja villieläimiä, vaan voi tutkia omaa lähiympäristöään ja sen eläinkuntaa. Konsta itse on kuvannut paljon pääkaupunkiseudulla ja etsinyt siellä olevien eläimien kulkureittejä. – Kaupungissa eläimet ovat tottuneet ihmisiin, joten niiden lähelle pääseminen on helpompaa kuin luonnossa. Talvisin oravia ja lintuja voi houkutella maapähkinöillä.

Oravakuiskaajan luottokaveri on Snok-orava.

Hexe-kettu on Punkan kuvien vakiovieras.

Punkka on kuitenkin sitä mieltä, että luonnossa eläinten ruokkiminen ei ole oikein. Jos eläin tottuu tarjottuun ruokaan, ei se jatkossa osaa hankkia sitä itselleen muilla keinoin. Tämä voi haitata sen selviytymistä. Eläimet voivat tuntua meistä joskus arvaamattomilta. Punkka kuvaa villieläimiä luonnossa, mutta kokee olevansa täysin turvassa. – Kuvausretkillä olen pelännyt vain yhden kerran. Viime kesänä olin kuvaamassa karhun pentuja pienestä piilokojusta. Olin juuri aloittanut kahvinkeiton, kun täysikasvuinen uroskarhu ilmestyi suoraan eteeni. Karhun pää oli aivan kiinni kamerassani, se haisteli ilmaa ja nuoli kamerani linssiä. Sillä hetkellä sydän laukkasi. Punkka kuitenkin kertoo, että yleensä kuvatessa on hyvin rauhallista.

Some saa ihmiset kiinnostumaan luonnosta Punkalla on suosittu Instagram-tili, jossa on 250 000 seuraajaa ja Facebookissa oma sivu, Konsta Punkka Wildlife Photo-

graphy. Siltikään hän ei koe itseään some-julkkikseksi. – En koe itseäni suosituksi, vaan ottamani valokuvat ovat tunnettuja. Kuvat puhuvat puolestaan, ja itse seison niiden takana. En ole henkilönä tunnettu, mutta minusta on hienoa, että ottamani valokuvat herättävät ihmisissä tunteita. Tämä on yksi keino saada ihmiset kiinnostumaan luonnosta. * > Seuraa Konsta Punkkaa somessa: www.instagram.com/kpunkka www.facebook.com/kpunkkaimages

Some on yksi keino saada ihmiset kiinnostumaan luonnosta. nuorten luonto 2/2015 |

Nuoret eduskuntaan – kasvua luonnon ehdoilla? Nuorten Luonto haastatteli kuutta ilmasto- ja ympäristöasioita esillä pitävää nuorta ehdokasta eri puolueista keskellä eduskuntavaalikampanjointia. Saadaanko Suomen talous kasvuun samalla kun ilmasto- ja ympäristöongelmia ratkotaan? teksti: otto snellman • kuvitus: anu ikävalko

| nuorten luonto 2/2015

illaista on kampanjoida alle kolmikymppisenä? Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa nuoria oli 18,5 prosenttia äänioikeu tetuista ja 15,5 prosenttia ehdokkaista, mutta viime vaalikaudella kansaa edustamassa heitä oli lopulta vain viisi prosenttia. Vasemmistoliiton 27-vuotiaan ehdokkaan Li Anderssonin mielestä nuori ei ole sama asia kuin kokematon. Hänelle kevään 2015 eduskuntavaalit olivat jo viidennet, jos mukaan lasketaan myös kunnallis- ja europarlamenttivaalit. Viidennet kampanjansa vetivät myös rkp:n Silja Borgarsdóttir Sandelin, 30, sekä vihreiden 25-vuotias Saara Ilvessalo. Ensimmäisen vaalikampanjansa tehnyt demareiden 24-vuotias Mikkel Näkkäläjärvi sanoo suoraan, että nuoresta iästä on kampanjoinnissa enemmän haittaa kuin hyötyä. Näkkäläjärveä on po-

Energiapolitiikkaan tulvii jokaiselta ratkaisuehdotuksia.

jiteltu jopa vaalipaneeleissa. Perussuomalaisten Jarmo Kedon, 28, mukaan vanhempi väki kannustaa ja kehuu, mutta ei äänestä. Positiivisimmin ikänsä vaikutukset arvioi Milka Taivassalo. 28-vuotiaan kristillisdemokraattien ehdokkaan mielestä nuoruus aloittaa monet keskustelut vaalitoreilla ja erottaa ehdokkaan joukosta paneeleissa.

Uusiutuvia, ydinvoimaa, hajautusta… Kukaan ehdokkaista ei aseta talouskasvua ja ympäristöongelmia vastakkain. Ainoastaan Taivassalo myöntyy hieman. Hänen mukaansa valtion erittäin heikossa taloustilanteessa on jossain määrin ymmärrettävää, että päätöksiä tehdään valitettavan usein rahankuvat silmissä. Energiapolitiikkaan tulvii jokaiselta ratkaisuehdotuksia. Kaikkien mielestä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja uusiutuviin energiamuotoihin tulisi satsata, mutta ratkaisevat yksityiskohdat vaihtelevat. Yhtä mieltä kuitenkin ollaan siitä, että ensimmäisenä pitäisi päästä fossiilisista polttoaineista eroon. Ketoa lukuunottamatta kukaan ehdokas ei halua Suomeen lisää ydinvoimaa nykyisten, jo luvan saaneiden, lai-

tosten lisäksi. Kedon mukaan Suomessa tarvitaan edelleen luotettavaa energian massatuotantoa teollisuuden tarpeisiin. Hänen mielestään kotimaassa tuotettu ydinvoima eräs vähiten huonoista vaihtoehdoista. Ilvessalo kritisoi viime syksyn Fennovoima-päätöstä sekä ulko- että energiapoliittisesti huonona. Hän, Sandelin ja Andersson sanoivat tai ovat sanoneet muissa yhteyksissä suoraan, että ydinvoiman ja fossiilisten valtiollisia tukia pitää ohjata entistä enemmän uusiutuviin. Lähes jokaisen mielestä turpeen poltto täytyy lopettaa muiden fossiilisten mukana. Poikkeuksen tekee Taivassalo, jonka mielestä turvetta voidaan jatkossakin hyödyntää kohtuudella. Kedon mukaan turve on huono ratkaisu, mutta parempi lyhyellä aikavälillä kuin ulkomainen kivihiili. Sandelin ja Näkkäläjärvi haluaisivat investointien toivossa muuttaa Suomen kansainvälistä imagoa myönteisemmäksi uusiutuvia kohtaan. Ilvesalon mielestä imagoa olisi mahdollista kiillottaa valtion energialinjauksessa, jollainen hänen mukaansa täytyy tehdä syksyn 2015 Pariisin ilmastoneuvottelujakin silmällä pitäen. Kaikki haastatellut haluavat muuttaa energiantuotantoa hajautetummaksi. Tällöin energiasta yhä suurempi osa oli-

si peräisin yksityisten tahojen pientuotannosta suurten laitosten sijaan. Näkkäläjärvi olisi valmis tukemaan yksityistä hajautettua energiantuotantoa verohelpotuksin ja valtion tuilla. Keto ei hyväksy suurilinjaista julkisten varojen käyttöä, vaikka kannattaakin pientuotantoa. Hänen mukaansa muutos tapahtuu itsestään, kun aurinkopaneeli muuttuu omistajalleen aidoksi tulonlähteeksi.

Entä ympäristönsuojelu? Tiettyjen uusiutuvienkin laajamittaisessa hyödyntämisessä on riskinsä ympäristölle. Bioenergia tarkoittaa tällä hetkellä Suomessa käytännössä vesivoimaa ja puun polttoa eri muodoissaan. Puupolttoaineiden osuus koko maan energiankulutuksesta on uusimpien tilastojen mukaan 25 prosenttia ja vesivoiman 4 prosenttia. Muut kotimaiset uusiutuvat, kuten tuuli- ja aurinkoenergia, näkyvät kuvaajissa vain juuri ja juuri. Jos puun polttoa ja vesivoimaa lisättäisiin merkittävästi nykyisestä, saataisiin väistämättä myös lisää yksipuolisia talousmetsiä ja kärsiviä jokiekosysteemejä. Ilvessaolon mukaan tuotantoprosessin kestämättömyydelle ei saa sokeutua, vaikka sillä uusiutuva leima olisikin. Andersson pohtii, että ainakin kestävää bioenergian tuotantoa on mahdollista lisätä. Tähän kuuluu esimerkiksi jätteiden nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen. Molemmat myös muistuttivat, että ympäristön kannalta riskittömin ratkaisu on energian säästäminen. nuorten luonto 2/2015 |

Uutiskommentti

Mekin ollaan ympäristöpuolue!

Sandelin ja Ilvessalo ottivat myös esille ympäristöministeriön tulevaisuuden. Heidän mukaansa seuraavalla vaalikaudella on tärkeää säilyttää ympäristöministeriö itsenäisenä. Erityisesti keskusta ja kokoomus ovat ajaneet ympäristöministeriön sulauttamista maaja metsätalousministeriöön. Tämä voisi voisi Sandelinin ja Ilvessalon mielestä olla uhka riittävälle ja itsenäiselle ympäristöhallinnolle. * > Haastatelluista ehdokkaista pääsi läpi ainoastaan vasemmiston Li Andersson. Alle 30-vuotiaita pääsi eduskuntaan 14, eli nuoria on nyt 7 prosenttia kaikista kansanedustajista. Nuorten kansanedustajien määrä on kasvanut viime vaaleissa huimasti, vielä vuoden 2007 vaaleissa nuoria valittiin eduskuntaan vain kaksi kappaletta. > Kokoomuksen eikä keskustan ehdokkailta saatu haastattelua useista yrityksistä huolimatta.

| nuorten luonto 2/2015

teksti: otto snellman

aastatellut nuoret ehdokkaat olivat yllättävän samaa mieltä ympäristöasioista läpi puoluekentän. Edustuksellinen demokratia Suomessa on kuitenkin puoluepolitiikkaa, ja erot puolueiden välillä ovat monesti suurempia kuin erot yksilöiden välillä. Nykyään on trendikästä olla ympäristöpuolue, tai harva ryhmä ainakaan suoraan haluaa leimautua ympäristövihamieliseksi. Kaikki myöntävät jollain tasolla, että luonto on arvokas, vaikka ympäristönsuojelu olisikin tallottu arvohierarkian pohjalle. Tulevan vaalikauden toiseksi suurin puolue perussuomalaiset pitää varmasti luontoa tärkeänä, ainakin niin kauan kuin se tarjoaa ihmisille resursseja. Puolueella ei ollut vaaleissa varsinaista ympäristöohjelmaa, vaan maaseutupoliittinen ohjelma. Esimerkiksi turpeennostosta ja turkistarhauksesta ei pahaa sanaa mainita, sillä ne tarjoavat tuloja ja töitä. Tuleva pääministeripuolue keskusta himoitsee vaaliohjelmassaan biotaloutta ja uusiutuvia. Kuitenkin näiden linjakkaiden ja työtä tuovien ratkaisuhahmotelmien katveeseen tuntuu jäävän paikallinen ympäristönsuojelu, se kun ei välttämättä tuota voittoa kenellekään. Keskusta on myös ajanut kansallisia ”norminpurkutalkoita”, jotka voivat tarkoit-

taa menoa myös monille velvoittaville ympäristösäädöksille. Kolmanneksi suurin kokoomus on jo viime syksynä näyttänyt, miten yksilönvapaus ylittää ympäristön. Suojeluohjelmat ovat hyvä juttu, kunhan ei ole pakko. Kokoomus käärinee vihellellen hihat arvaamattomiin normitalkoisiin, jos keskustalta käy kutsu hallitukseen. Demareiden vaaliohjelmassa sanotaan suoraan puhtaan ympäristön olevan itseisarvo, mutta myös työllistäjä ja tulonlähde. Tosin kampanjoinnissa heilläkin talous, työllisyys ja turvallisuus jyräsivät. Energiaremontista puhuttiin vaalien alla jonkin verran, mutta varsinkin paikallinen itseisarvoinen ympäristön- ja eläintensuojelu uhkaa jäädä jälleen marginaaliin. Vaikkei talouskasvu olekaan periaatteessa ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa, on tulevalla hallituksella suuri kiusaus käyttää kyseenalaisia keinoja bruttokansantuotteen kasvattamiseksi. On kuitenkin tärkeä muistaa, että demokratia ei lopu äänestämiseen. Omien arvojensa puolesta kannattaa osallistua, järjestää, ilmaista, ottaa yhteyttä sekä tehdä aloitteita. Ota kantaa ja vaikuta myös hallitusneuvotteluiden aikana. Vaadi hallitusohjelmaan kirjauksia esimerkiksi luonnonsuojeluun ja uusiutuviin energiamuotoihin sitoutumisesta.

> Lähteet: Tilastokeskus: Energian kokonaiskulutus laski 2 prosenttia viime vuonna (23.3.2015) Helsingin Sanomat: Eduskuntavaalien kampanjointi maksaa entistä enemmän (19.3.2012) HS: Eduskunta nuorentui hieman – parlamenttiin 14 alle 30-vuotiasta (20.4.2015) SLL: SDP, vihreät ja vasemmistoliitto – kolme ympäristöpuoluetta? (11.4.15)

PII

I EN

RI PI

YÖRI

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöihin eli piireihin heidän kotikonnuillaan. Varsinais-Suomen piiriin tutustui tällä kertaa Nuorten Luonnon avustaja Sonja Martikainen, joka on myös Luonto-Liiton Uudenmaan piirin hallituksen jäsen.

Luonnonharrastusintoa

VarsinaisSuomessa Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin luonnonharrastusryhmä toimi aktiivisesti myös silloin, kun muuta järjestäytynyttä piiritoimintaa ei käytännössä ollut lainkaan. Nyt Vaspin toiminta on huipussaan, ja mukana on koko joukko uusiakin ihmisiä. teksti ja kuvat: sonja martikainen

emiönsaaren Högsåralle on kokoontunut luontoliittolaisia kaikista Suomen kahdeksasta piiristä viettämään vuosi sitten henkiin herätettyjä Luonto-Liiton talvipäiviä. Tämän vuoden talvipäivien järjestelyvastuussa oli Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri Vasp. Onko näin suuren tapahtuman järjestäminen ollut ponnistus toimintansa juuri elvyttäneelle Vaspille? – Hallituksen tehtävänä oli hakea avustuksia ja tehdä päätöksiä. Itsekin Högsåralla asuva vaspilainen ja Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja Ville Laitinen on hoitanut koordinaattorina suurimman osan käytännön asioista ja paikkavarauksista. Hallitukselle tämä on ollut helppoa, mutta ilman palkattua koordinaattoria se olisi ollut vaikeampaa, kertoo puheenjohtaja Milla Aalto.

nuorten luonto 2/2015 |

Kesän aikana Vaspissa järjestetään useita eripituisia retkiä.

Vaspin

eli Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin toiminta on tällä hetkellä keskittynyt Turkuun, mutta retkiä järjestetään myös muualla Varsinais-Suomessa ja koko maassa aina Lappia myöten. Kesällä on tiedossa monenlaisia tapahtumia, joihin uudet osallistujat ovat erittäin tervetulleita. Vasp on mukana muun muassa Ravintolapäivässä 16. toukokuuta kasvispizzeriallaan. Houkuttelevalta kuulostaa myös luonnonharrastusleiri Inarissa, Nukkumajoen nuorisoleirialueella 12.– 19.7.2015. Lisää tapahtumia sivulla 37.

Lisätietoja: Piirin blogi: http://luontoliittovasp.blogspot.fi/ www. facebook.com/vspiiri www.luontoliitto.fi/vasp

Luonnonharrastuksen konkareita Varsinais-Suomen piirissä luonnonharrastus on vahvasti osana useimpia retkiä ja näkyvästi mukana kaikessa toiminnassa. Milla Aalto sekä hänen siskonsa Mirelle Aalto ja Silja Aalto ovat kaikki kokeneita luonnonharrastajia. Aktiivisesta toiminnasta kertoo se, että vuodesta 2010 Vaspissa on ollut luonnonharrastukseen keskittyvä toimintaryhmä, vaikka muu piiritoiminta oli tuolloin jäissä. Tällä hetkellä Vaspin hallituksen muodostaa tyttökahdeksikko, jossa on Millan, Mirellen ja Siljan lisäksi Katariina Vuorinen, Anni Mätinki, Sofia Böling, Emma Hietaniemi ja Linda Laakso. Varapuheenjohtaja Katariina Vuorinen on ollut mukana reilun vuoden verran, mutta jo ennen Vaspin riveihin tuloa hän on harrastanut omatoimista retkeilyä. Nyt hän vastaa Vaspin luonnonharrastus- ja retkitoiminnasta.

Tulevaisuudessa myös toimintaryhmiä? Vaspin toiminta on monipuolistunut paljon vain reilussa vuodessa. Mukaan toimintaan ovat löytäneet

| nuorten luonto 2/2015

monen ikäiset luonnosta kiinnostuneet aina yläasteikäisistä nuoriin aikuisiin. Kaikki ovat tulleet omalta osaltaan täydentämään piiriä monipuolisella osaamisellaan. Vaspin tulevaisuus näyttää siis varsin valoisalta. Uusimmat aktiivit ovat itse ottaneet hallitukseen yhteyttä ja tulleet mukaan tekemään omannäköistään toimintaa. Tämä on mahdollista varmasti muissakin piireissä. – Haaveena voisi vielä olla paikallisten toimintaryhmien, ainakin susi- ja Itämeri-ryhmien, perustaminen, Milla kertoo. Varsinais-Suomessa suurpetoasiat ovat paljon esillä ja herättävät joissakin ihmisissä suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. – On hienoa, kun toimintaryhmiin löytyy vapaaehtoisia aktiiveja, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan myös negatiivista palautetta. Kaikkien rahkeet tai jaksaminen eivät moiseen riitä, Silja sanoo.

Tule mukaan leireille ja retkille Heinäkuussa toteutuva luonnonharrastusleiri Inarissa on lähtöisin Siljan ideasta. – Usein vaelluksilla tehdään pitkiä päivämatkoja, eikä aikaa tai

Tänä vuonna talvipäiviä vietettiin kevääseen heräilevän saaristoluonnon keskellä, Högsårassa Kemiönsaaressa. Talvipäivät houkutteli yli 60 luontoliittolaista viettämään viikonloppua retkeilyn, työpajojen ja tutustumisen parissa.

Luonto-Liiton talvipäivät Saaristomerellä

energiaa jää reippailun jälkeen tarpeeksi luonnon tarkkailuun. Halusin järjestää vähän toisenlaisen leirin, jossa olisi enemmän suunniteltua luonnonharrastusohjelmaa, hän kertoo. Kesän aikana Vaspissa järjestetään useita eripituisia retkiä. Useimmat retkistä eivät vaadi ennakko-osaamista tai erätaitoja, ja sopivat hyvin uusille vaspilaisille. Monipuolisessa toiminnassa on valinnanvaraa, kun tapahtumat suunnitellaan aina vuodeksi etukäteen. Vasp toivottaakin kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan kevään ja kesän tulevaan toimintaan! *

Tiesitkö? Luonto-Liiton metsäryhmä oli huhtikuussa osoittamassa mieltä kulttuuriyhdistys Konstsamfundetin tekemiä hakkuita vastaan Kemiönsaarella, jossa vietettiin myös tämän vuoden LuontoLiiton talvipäivät. Lue lisää sivulta 5.

emiönsaarella itsekin asuva Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja Ville Laitinen koordinoi tämän vuoden talvipäiviä yhteistyössä Vaspin hallituksen kanssa. Kohteen valinnassa oli Vaspin mukaan vain yksi selkeä vaihtoehto ylitse muiden. – Kun piiri sai kunnian järjestysvastuusta tälle vuodelle, oli alusta asti selvää, että Saaristomerelle mennään, jos johonkin Varsinais-Suomessa. Onhan tämä maailman kauneinta saaristoa, Ville sanoo.

Kiinnostavia työpajoja ja historian havinaa Talvipäivillä perehdyttiin Lähimetsät haltuun -kampanjan hengessä Suomen metsiensuojeluhistoriaan sekä metsäkulttuuriin. Suomalaisen metsäkulttuurin kiehtovaa historiaa kuultiin Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kertomana ja heidän sykähdyttävien kuviensa elävöittämänä. Luonto-Liiton metsäryhmän aktivistit neljältä eri vuosikymmeneltä kertoivat omakohtaisia kokemuksia suomalaisista metsätaisteluista. Pitkään mukana olleiden ja korvaamattoman suojelutyön metsien puolesta tehneiden läsnäolo ja tarinat tekivät vaikutuksen moneen nuoreen luontoliittolaiseen. Muissa työpajoissa päästiin muun muassa suunnittelemaan kärkikampan-

jan toimintaa, kokeilemaan poliittista metsävalokuvausta, pohtimaan Luonto-Liiton metsäryhmän toimintaa ja roolia sekä purkamaan luovuutta Sanan valta -työpajassa. Talvipäivillä jaettiin tuttuun tapaan Luonto-Liiton ansiomerkkejä lukuisille aktiiveille. Hopeisia ansiomerkkejä jaettiin kahdeksan ja pronssisia peräti yksitoista. Kultaisen ansiomerkin sai pitkän piiriaktiiviuran tehnyt Antti Salovaara Luonto-Liiton Uudenmaan piiristä. Lisäksi talvipäivillä retkeiltiin, tanssittiin metsätanssia, kuunneltiin runonlausuntaa ja kisailtiin lajintunnistusvisassa. Tapahtuman päätteeksi ojennettiin talvipäivien kiertototeemipaalu ensi vuoden järjestäjäpiirille. Järjestäjän vastuun sekä paalun itselleen nappasi Luonto-Liiton Pohjanmaan piiri, Polp. Vasp on tyytyväinen hienosti onnistuneeseen tapahtumaan. – Talvipäiviä kohtaan oli kiinnostusta odotettua enemmän, mikä kertoo tapahtuman tärkeydestä yhteenkuuluvuuden tunteen nostattajana, Ville sanoo. Talvipäivien osallistujat voivat varmasti olla samaa mieltä. Yhdessä vietetty viikonloppu voimauttaa ja inspiroi jatkossakin toimimaan yhteisten tärkeiden asioiden puolesta. *

nuorten luonto 2/2015 |

Luontopolulla

Pyöräilyn suurvalta sopii erinomaisesti myös aloittelevan polkijan retkikohteeksi.

Tanska -

pyöräretkeilijän paratiisi teksti ja kuvat: teemu saloriutta

yöräretkeilyä voi harrastaa missä tahansa, mutta erityisen mukavaa se on hyväkuntoisilla ja turvallisilla reiteillä melko tasaisessa maastossa. Näillä kriteereillä Tanskalle on vaikea löytää haastajaa. Loivasti kumpuilevia kulttuurimaisemia halkovat kaikkialla maassa huipputason pyöräreitit. Matka Tanskaan on helppo lentämättäkin. Laivalla yön yli Helsingistä tai Turusta Tukholmaan ja viisi tuntia junalla Kööpenhaminaan. Ruotsin kaukojunissa ei saa kuljettaa pyöriä, joten kätevintä

| nuorten luonto 2/2015

on lähteä matkaan vuokrapyörillä. Kööpenhaminassa kohtuuhintaisia vuokraamoita on tarjolla lukuisia. Kööpenhaminan pyörätieverkosto on maailman parhaita ja turistillekin looginen. Autoilijat ovat tottuneet pyöräilijöiden läsnäoloon, ja opasteita seuraamalla löytää vaivatta ulos kaupungista. Maaseudulla pyöräteitä ei ole yhtä tiheässä, mutta pienempien teiden pientareilla uskaltaa polkea huoletta.

Varusteet haltuun Pyöräretkeily ei vaadi kovin erikoisia varusteita. Matkaan voi lähteä tavallisissa ulkoiluvaatteissa ja ret-

kikengissä. Ohuen ajotakin lisäksi mukana kannattaa olla lämmin taukotakki leirielämää varten. Kypärää ja hanskoja on hyvä käyttää kaatumisen varalta. Varusteet kulkevat kätevimmin kahdessa tarakalle sijoitetussa sivulaukussa. Tarakan päälle mahtuvat lisäksi teltta ja makuualusta. Ohjaustankoon voi köyttää kevyen vaatesäkin. Osan tavaroista voi kantaa repussa, mutta liian painava taakka selässä heikentää tasapainoa. Pyörän yleisin korjausta vaativa vika on renkaan puhkeaminen. Mukana kannattaa pitää paria varasisäkumia ja renkaanvaihtoon

tarvittavia työkaluja. Lisäksi matkassa on hyvä olla erilaisia kuusioavaimia ja kiintoavaimia, joilla voi säätää pyörän nippeleitä. Asutuille seuduille suuntautuvalla retkellä kaikkea ruokaa ei ole pakko kantaa mukana. Parhaimmillaan kunkin päivän ruokatarpeet voi ostaa vasta samana päivänä. Retkikeittimellä kokkailu tuo vapautta, mutta myös ravintoloita kannattaa hyödyntää. Vaikka Tanskan hintataso on hieman Suomea kalliimpi, ei pari ravintolalounasta vielä kaada budjettia.

Reittisuunnittelua Reitin pohtiminen alkaa hyvistä kartoista. Tanskan pyöräilykarttoja saa tilattua ainakin pyöräily-yhdistys Dansk Cyklist Forbundin verkkokaupasta. Mittakaava 1:100 000 riittää hyvin pyörämatkailuun. Kartoista näkee tieverkon ja nähtävyyksien ohella myös merkityt pyörämatkailureitit, joita risteilee eri puolilla maata kiitettävän paljon. Niitä seuraillen voi helposti suunnitella haluamansa pituisen reitin.

Päivämatkojen sopiva pituus riippuu paljon lähtijöiden kunnosta ja mieltymyksistä. Jos haluaa välillä jalkautua tutustumaan luontotai kulttuurikohteisiin tarkemmin, ei päivämatkoja kannata suunnitella yli 50 kilometrin pituisiksi. Kohdevaihtoehtoja on paljon, mutta helpointa on polkea rengaslenkki Kööpenhaminan ympäristössä. Esimerkiksi kaupungin pohjoispuolella sijaitseva Nordsjælland sopii mainiosti muutaman päivän retkelle. Maisemaa hallitsevat järvet, metsät ja viljelysmaat. Myös rannikon läheisyys antaa seudulle oman leimansa.

Telttaillen kevätluonnossa Luontomatkalla mielekkäin majoitusvaihtoehto on monesti oma teltta. Tanskassa toisen maalla telttailu ei ole sallittua ilman lupaa. Onneksi virallisia maksuttomia telttailualueita on ripoteltu ympäri maata varsin tiheästi, joten retken voi suunnitella sellaisten varaan. Kaikkien telttailualueiden tiedot on koottu opaskirjaan nimeltä Overnatning i det fri. Kirja sisältää

lähestymiskartat ja koordinaatit kullekin telttapaikalle sekä kertoo palveluvarustuksen. Etenkin tieto vesipisteestä on pyöräilijälle hyödyllinen. Tarkat koordinaatit ovat tarpeen, sillä moni telttapaikka sijaitsee hieman piilossa reiteiltä. Vaikka Tanska on huomattavasti tiheämmin asuttu kuin Suomi, riittää luontoretkeilijälle nähtävää. Tanskan lehtomaiset metsät tuntuvat suomalaisesta eksoottisen vehreiltä. Ehkä kaikkein paras ajankohta retkelle on toukokuu, kun lehtokasvien väriloisto hehkuu kirkkaimmillaan ja heleän vihreissä pyökkimetsissä raikaa tauoton lintukonsertti. Kaupungeista ei tarvitse polkaista kuin muutama kilometri, niin edessä aukeaa rauhaisa maalaismaisema. Leiripaikalla peilityynen järven rannallla tuskin muistaa olleensa vain hetkeä aiemmin keskellä kaupungin hälyä. Pyöräretkeilyn parasta antia ovatkin kenties nopeat siirtymät ajassa ja paikassa. Paatuneelle patikkaretkeilijällekin tekee hyvää katsella maailmaa välillä satulasta käsin. *

Kööpenhaminan pyörätieverkosto on maailman parhaita.

nuorten luonto 2/2015 |

Kiikarit ja korput

Villiinny vihreästä Kesän vihreä luonto ei tarjoa vain silmänruokaa. Aurinko energiaa voi nyt nauttia myös lehtivihreän muodossa. Lähde tutkimusmatkalle villiyrttien houkuttelevaan maailmaan.

teksti ja kuvat: emilia raunio

arrastus on helppo aloittaa helposti tunnistettavista kasveista, kuten nokkosesta, vuohenputkesta, maitohorsmasta ja apilankukista. Kerää aina paikasta, jossa ei ole liikennettä lähellä, mitä syvemmällä metsässä, sen parempi. Poimi ja syö vain kasveja, jotka tiedät myrkyttömiksi. Kerää vain terveitä ja hyvännäköisiä villiyrttejä. Muista noudattaa jokamiehenoikeuksia ja kunnioittaa luontoa ja sen asukkeja. Paras keruuaika on aamupäivällä ja kuivalla säällä. Kun hortoilijaa alkaa huimata, on aika nauttia aamiainen. Vegeletut täytettynä sesongin villiyrteillä ja nokkospestolla sekä smoothie kauden marjoista kruunaavat aurinkoisen kesäaamun. *

| nuorten luonto 2/2015

Juuri nyt: Arktinen muutto Sammakon kurnutus ja kutu Villivihannekset parhaimmillaan Valoisat yöt ja telttaretket Lintujen laulukonsertot

Aamiainen ruohikolla Vegeletut • 2 dl kikhernejauhoa • 2 dl vettä • ripaus paprikajauhetta, pippuria ja suolaa • öljyä paistamiseen. Vatkaa kikhernejauhot veden joukkoon. Lisää mausteet. Paista öljyssä ohukaispannulla ohuita lettuja. Letut voi täyttää retkellä juuri ennen syömistä villiyrttisalaatilla ja nokkospestolla.

Villivihannessalaatti • • • • • • • •

kourallinen vuohenputkea kourallinen voikukanlehtiä 100g kaalia 100 g kurkkua 200 g tofua kuutioituna ripaus suolaa ja pippuria 2 rkl omenaviinietikkaa 2 rkl öljyä.

Raasta kaali ja kurkku mehukkaaksi raasteeksi. Silppua joukkoon vuohenputket ja voikukanlehdet ja lisää tofukuutiot. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin päälle ja anna maustua suljetussa rasiassa jääkaapissa.

Marjaisan mausteinen smoothie • 2 banaania • 100 g mansikoita, puolukoita, vadelmia • sormenpäänkokoinen pala inkivääriä • 2 dl makeuttamatonta soijatai kaurajuomaa • 0,5 tl kanelia • 0,5 tl kardemummaa. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella ja kaada suljettavaan pulloon.

Nokkospesto • • • •

1 l nokkosta 1 dl auringonkukansiemeniä 0,5 dl öljyä ripaus suolaa.

Paahda siemenet kuumalla pannulla niin, että ne saavat hieman väriä. Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä muutaman minuutin ajan, jotta elimistöä kuormittava nitraatti poistuu. Kaada keitinvesi pois ja lisää muut ainekset. Soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää öljyä tarpeen mukaan. Levitä vegelettujen päälle tai käytä leivänpäällysteenä tai dippinä.

V illi v i hanne kse t

Lataa uusi Villivihanneksetmobiilisovellus!

20 mielenkiintoista villivihannesta maamme luonnosta ja 60 herkullista villivihannesreseptiä. Suomen Luonnon Villivihannekset -sovellus ladattavissa IOS-, Android- ja Windows-puhelimiin. Hinta 2,99 e. Lue lisää www.suomenluonto.fi/villivihannekset

Tiesitkö? Voit käyttää nokkosten keitinvettä puutarhan tai parvekkeen kasvien luonnonmukaisena kirvojen ja muiden hyönteisten torjunta-aineena. Se sopii myös hiustenhuuhteluaineeksi.

Maitohorsmateepussit Kerää maitohorsman ylin osa noin 20 cm pituudelta ennen kukintavaihetta. Irrota 10 cm kohdalta tyviosasta lehdet ja käytä ne irtoteeaineksena. Hiosta pääosaan jäänyttä lehtiosaa kämmenten välissä niin, että lehtien solurakenne rikkoutuu. Kuivata huoneenlämmössä muutama päivä. Kun haluat nauttia teestä, käytä kuten teepussia, kaada päälle kiehuvaa vettä ja anna hautua n 5 minuuttia.

Vinkki! Hulluna hortaan (Kivimetsä, Raija & Kivimetsä, Jouko, 2013) on mainio suomalainen villivihanneskirja, joka opastaa hortoiluharrastukseen innostavasti. Lue lisää kirjasta osoitteesta: www.nuortenluonto.fi/uutiset/ kirjavinkki-hulluna-hortaan ja osoitteesta hortoilu.net

> Lue lisää hortoilusta ja fermentoinnista, eli teeksi hiostamisesta Nuorten Luonnon nettisivulta osoitteesta www.nuortenluonto.fi/uutiset/ villi-luonto-lautasella-mennaan-hortoilemaan nuorten luonto 2/2015 |

Yhdysvaltain länsirannikolla kasvaa kaksi maailman suurinta puulajia, korkeusennätykseen kurottava punapuu ja tilavuusennätyksellä mahtaileva mammuttipetäjä. teksti: sofia virtanen, kuvitus: marjut anttilainen

merikassa kaikki on suurempaa. Sanontaa on tavattu käyttää puhuttaessa kulutuskulttuurin tuotoksista, kuten autoista tai ruoka-annoksista. Se pitää paikkansa myös luonnossa, ainakin mitä puihin tulee. Maailman suurimpien puiden elinalueet kattavat kuitenkin vain hyvin pienen osan Pohjois-Amerikan mantereesta. Kaksi parhaimmillaan jättimäiseksi kasvavaa sypressikasvien heimoon kuuluvaa havupuulajia, punapuu ja mammuttipetäjä, elävät melko kapealla vyöhykkeellä Yhdysvaltain länsirannikolla. Luontaisesti niitä ei juuri tavata keskenään samoissa paikoissa, vaan punapuumetsät ovat lähempänä Tyynenmeren rannikkoa ja mammuttipetäjä viihtyy hieman idempänä sisämaassa.

Dinosaurusten aikalaisia Näillä suurilla Sequoioidae-alaheimon havupuilla sukupuuttoon kuolleine sukulaisineen oli oma kulta-aikansa, joka ajoittuu samoihin aikoihin dinosaurusten valtakauden kanssa. Jurakauden loppupuolella, 150 miljoonaa vuotta sitten, ja tätä seuranneella hyvin lämpimällä liitukaudella suuressa osassa pohjoisen pallonpuoliskon metsiä eli punapuita sukulaisineen.

| nuorten luonto 2/2015

Ilmaston viilentyminen kutisti Sequoioidae-puiden elinalueen viimeistään eoseeni-epookin loppupuolella noin 35 miljoonaa vuotta sitten huomattavasti aiempaa pienemmäksi. Nykyään alaheimosta on jäljellä vielä kolmas laji, kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides). Se ei ole Amerikan-serkkujensa tapainen jättiläinen.

Nimi intiaanilta Vaikka Sequoiodae-puut menestyivät mainiosti lämpimämmällä ja nykyistä selvästi hiilidioksidipitoisemman ilmakehän kaudella, emme voi tietää, onko nykyisestä ilmastonmuutoksesta niille juuri hyötyä. Myös kosteusolojen kehittyminen vaikuttaa niiden pärjäämiseen, mutta ennen kaikkea se, annetaanko puiden kasvaa rauhassa. Suurin osa punapuista ja mammuttipetäjistä elää suojelluilla alueilla. Vuonna 1890 perustetut Yosemiten ja Sequoian kansallispuistot, joista ensimmäisessä elää mammuttipetäjiä ja jälkimmäisessä punapuita, ovat Yhdysvaltain vanhimpia kansallispuistoja. Nimi Sequoiodae ja sitä muistuttavat puusukujen nimet kunnioittavat 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa eläneen cherokee-intiaani Sequoyahin muistoa. Vuonna 1821 hän sai valmiiksi cherokeen kirjakielen perusteet, jonka jälkeen kieltä on voinut lukea ja kirjoittaa. *

kuva: flickr / miguel vieira, cc by 2.0

Maailman suurimmat puut kasvavat Amerikassa

kuva: flickr / jason hollinger, cc by 2.0

Näsinneula, Tampere, 124 m.

Punapuu Hyperion, maailman korkein puu, Kalifornia, 115,6 m.

Stadion torni, Helsinki, 72 m.

Punapuu (Sequoia sempervirens)

unapuiden luontainen kasvualue on Tyynenmeren rannikolla Kalifornian pohjoisemmalla puolikkaalla ja Oregonin eteläosissa. Puulajin nimi tulee tunnusomaisesta punaisesta kaarnasta, minkä puolestaan aiheuttaa kaarnan sisältämä tanniinihappo. Tieteellinen lajinimi sempervirens viittaa lajin elinvoimaisuuteen, kykyyn lisääntyä myös suvuttomasti niin, että esimerkiksi kaatuneen jättipuun oksa jatkaa kasvuaan uudeksi suureksi puunrungoksi. Parhaiten punapuut menestyvät kukkuloilla 30–750 metrin korkeudella merenpinnasta, missä valtameren kosteutta tiivistyy riittävästi janoisten puiden tarpeisiin. Kaikkein suurimmiksi ne pääsevät kasvamaan laaksoissa ja rotkoissa, joissa on usein sumuista ja vesi virtaa ympäri vuoden. Maailman korkeimman puun titteliä pitää hallussaan Redwoodin kansallispuistossa Pohjois-Kaliforniassa kasvava Hyperion-punapuu, joka löydettiin elokuussa 2006. Sen korkeudeksi on mitattu 115,6 metriä. Se sisältää 530 kuutiometriä puumassaa ja on 700–800 vuoden ikäinen – varsin “hoikka nuorukainen” suurimpiin mammuttipetäjiin verrattuna. Puun tarkkaa sijaintia ei ole kerrottu suurelle yleisölle, jotta Hyperion ja sen elinympäristön muut eliöt eivät häiriintyisi massaturismista.

Mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum)

ammuttipetäjiä kasvaa luontaisesti ainoastaan Sierra Nevada -vuoriston länsirinteiden metsäalueilla Kaliforniassa. Niitä on kuitenkin istutettu koristepuiksi niin muualle Pohjois-Amerikkaan kuin Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja useisiin Euroopan maihin, ei kuitenkaan tiettävästi Suomeen. Tilavuudeltaan maailman suurin puu, 1487-kuutiometrinen mammuttipetäjä Kenraali Sherman, kasvaa Sequoian kansallispuistossa Keski-Kaliforniassa. Sen puutavaralla voisi täyttää vaikkapa kolmekymmentä 20-neliöistä opiskelijayksiötä, joissa on tavanomainen 2,5 metrin huonekorkeus. Puun ympärysmitta tyvellä on yli 31 metriä. Tarvittaisiin ainakin 21 jutun kirjoittajan kokoista puunhalaajaa muodostamaan sen ympärille yhtenäinen halauspiiri. Puun iäksi on arvioitu 2300–2700 vuotta. Pelkästään kenraali Shermanin suurimman oksan halkaisija on 2,1 metriä, samaa luokkaa kuin Suomen suurimpien puiden halkaisija.

nuorten luonto 2/2015 |

Luonto-Liiton kesään kuuluvat ehdottomasti suositut luontoleirit, joita järjestetään ympäri Suomen. Mitä leireillä tapahtuu? Hauskanpitoa ja muuta jännää tekemistä ei ainakaan Benkun leiriltä viime kesänä puuttunut.

teksti: aino haavisto, kuvat: susanna soisalo

Seikkailuja, jännitystä ja luontoelämyksiä nuortenleirillä

enkkua ja erityisesti Luonto-Liiton leirialuetta Sofianlehtoa parempaa paikka luontoleireille on vaikea keksiä. Hangossa sijaitsevalta Bengtsårin eli Benkun muutaman neliökilometrin kokoiselta saarelta löytyy suojeltuja lehtoja, monenlaista muuta metsää, niittyjä, soita, komeita kallioita ja pieni hiekkarantakin. Polkuja pitkin tai melomalla pääsee retkeilemään ympäri saarta, mutta nuortenleireillä on poistuttu monesti polultakin kokeilemaan suota paljain varpain, poimimaan sieniä ja marjoja tai etsimään geokätköjä ja joskus jopa aikamatkustajien viestejä, kuten viime kesän nuortenleirillä.

| nuorten luonto 2/2015

Lastenleiriläisestä ohjaajaksi Luonto-Liiton leirit ovat kuuluneet erottamattomasti kesänviettooni vuodesta 2002, kun heti ensimmäiseltä luokalta päästyäni uskaltauduin isosiskon jalanjäljissä ensimmäiselle leirilleni. Sen jälkeen olen ollut mukana niin leiriläisenä, ohjaajana, kokkina kuin johtajanakin. Kesällä 2014 olin jälleen uudenlaisessa roolissa, kun lähdin ensimmäistä kertaa ohjaajaksi nuortenleirille. Muistan, miten aikanaan tuntui pelottavalta siirtyä jo tutuksi käyneiltä lastenleireiltä nuortenleirille leiriläiseksi. Epäilin, voisivatko ne mitenkään olla yhtä hauskoja kuin lastenleirit, ja kysyin joltakulta viimeisen lastenleirini ohjaajista, millaista nuortenleireillä oikein on.

sikkeja, mutta leiriohjelma on aina myös ohjaajiensa näköistä. Viime vuonna ohjaajien harrastusten ja opintoalojen mukaan ohjelmasta löytyi muun muassa pieni pöllöretki, luonnonkosmetiikan valmistamista, ihmisoikeuksiin ja Aasian asioihin tutustumista ja historiallisia tansseja.

Aikamatkailua

Hän lupasi, että siellä olisi vielä sata kertaa hauskempaa kuin lastenleireillä. En ihan heti uskonut ohjaajan väitettä, mutta sittemmin hänen sanansa ovat kyllä palanneet monesti mieleeni, omalla tavallaan ohjaaja oli ihan oikeassa. Nuortenleireillä tarvitsee vahtia ja valvoa leiriläisiä paljon vähemmän kuin lastenleirillä, ja voidaan keskittyä niihin oikeasti kivoihin juttuihin, eli varsinaiseen leiriohjelmaan.

Retkeilyä, luonnon tutkimista ja erikoisempaakin ohjelmaa Leirillä teimme kaksi isompaa retkeä. Meloimme illaksi laavulle, ja osa leiriläisistä jäi yöksikin tutun telttakylän ulkopuolelle. Melontaretkillä, kuten useimpi-

na muinakin päivinä, säät olivat mukavat, ja viime vuonna leirillä olleet muistelivat edellisen vuoden kaatosateessa melomista jo hauskana juttuna. Melomisen ja saarella samoilun lisäksi teimme päiväretken Hankoon. Pelkkää kaupunkimatkailua ja karkkivaraston täydennystä retki ei kuitenkaan ollut, vaan samoilimme myös Hangon keskustan tuntumassa upeilla rantakallioilla ja kävimme uimassa Hangon mainiolla hiekkarannalla. Vedessä oli kuulemma hauskaa, mutta me uimavalvojiksi joutuneet ohjaajat värjöttelimme takit päällä, sillä tuuli on retkipäivänä todella navakka. Ohjelmassa on joka vuosi retkiä, saunomista, leirileikkejä ja muita kestosuo-

Monella nuortenleirillä on vietetty koko päivän tai useammankin mittaisia seikkailuja, joissa leiriläiset ovat päässeet pohtimaan asioita vähän eri näkökulmista kuin yleensä. Viime kesänä leiriläiset pääsivät aikamatkustuksen makuun. Alkuleiristä leiripaikalle tupsahti useampikin eksyneen oloinen kulkija niin keskiajalta kuin lähitulevaisuudestakin, ja leiriläiset joutuivat yhteistyössä ratkomaan matkalaisten pulmia. Aikavääristymien syy paljastui, kun leiriläiset heräsivät eräänä aamuna leiripaikalta ilman ohjaajia. Paikalta löytyi vain kirje, joka kertoi ohjaajien joutuneen menneisyyteen aikakoneeksi paljastuneen okariinan hajottua. Leiriläisten tehtäväksi jäi etsiä eri puolille saarta joutuneet aikakoneen palaset pelastaakseen ohjaajat. Kaikesta leiriohjelmasta ohjaajattoman päivän sujuminen hermostutti meitä ohjaajia kaikkein eniten, mutta kaikki sujui onneksi hyvin. Vapaus maistui leiriläisille, jotka ehtivät aikakoneen kokoamisen ohella ainakin leikkiä suosikkileikkejään ja kiivetä koko porukalla puuhun ottamaan yhteisvalokuvaa. Nuortenleiri jäi mieleeni jälleen kerran hyvänä leirinä, ja leiriläisetkin näyttivät viihtyneen. Ohjaajana on mukava katsoa, kun leirin mittaan ensimmäisenä päivänä toisilleen vieraat leiriläiset tutustuvat ja ystävystyvät viikon mittaan. Vaikka varsinkin ohjaajia väsytti viimeisenä päivänä, tuntui kaikilla olevan mielessä sama asia: kuluipa leiriviikko nopeasti! Ensimmäistä kertaa Benkussa olleidenkin oli loppuleiristä helppo yhtyä laulamaan muutama kesä sitten leirillä sanoitettua Benkkukärpänen-laulua: ”Benkkuun vaan, Benkkuun vaan, / joka kesä seilataan, / ja kun kesä on ohi / niin takas kaivataan” > Tiesithän, että Luonto-Liiton leirit ovat jäsenille edullisempia? Lue lisää kesän nuortenleireistä ja ilmoittaudu: www.luontoliitto.fi/nuortenleirit nuorten luonto 2/2015 |

Kesä palstanviljelijänä

Kevään istutushuumaa Kevätaurinko on viimein sulattanut maan. Peruna, sipuli ja punajuuri odottavat vielä kesäkuun alussa tapahtuvaa kylvöä, mutta kotona palstaviljelijän ikkunalaudat ja hyllyt täyttyvät taimista. teksti ja kuvat: sonja martikainen • kuvitus: säde rinne

sean vuoden ajan mielessäni on kytenyt haave omasta viljelypalstasta. Kaupunkien ja yhdistysten ylläpitämille palstoille on kuitenkin vuosien jonot, sillä kaupunkiviljely ja itse kasvatettu ruoka kiinnostavat yhä useampia. Sopivien sattumien kautta sain helmikuussa iloisen uutisen, tulevana kesänä olisin yhden

| nuorten luonto 2/2015

palstanpuolikkaan viljelijä! Omat kokemukseni hyötykasveista rajoittuivat lähinnä kaupan ruukkuyrttien parvekekasvatukseen, joten uutta opittavaa olisi paljon. Oman ruuan kasvattaminen olisi pieni askel kohti haavetta omavaraisemmasta elämästä. Viljelypalstan hoitaminen toisi myös mukavaa rutiinia ja pakollista ulkoilua enimmäkseen kaupunkioloissa vietettyihin kesäpäiviin. Pää pyörällä olen lukenut vinkkejä vuoroviljelystä, maanparan-

nuksesta, kumppanuuskasveista ja kylvöajoista. Uuden asian edessä opittavaa näyttää olevan loputtomasti, ja oma tietämättömyys saa olon tuntumaan todella kaupunkilaiselta. Useammalta taholta olen kuitenkin saanut kuulla kannustavia kommentteja, kuinka työ tekijäänsä opettaa ja palstaviljely on oikeasti ihan helppoa eikä mitään rakettitiedettä.

Taimiruukkuja kierrätysmateriaaleista Aloitin erilaisten taimikasvatukseen sopivien elintarvikepakkausten haalimisen jo helmikuussa. Kartonkitölkit, munakennot ja muoviset viinirypäle- ja tomaattirasiat ovat erinomaisia kylvölaatikoita taimille. Kannelliset rasiat ovat kuin pieniä kasvihuoneita, joista valo pääsee läpi, mutta kylvös pysyy sopivan kosteana. Vanhoja huonekasvien ruukkuja ei kannata käyttää taimikasvatukseen, sillä niissä voi mullan joukossa muhia kasvitautien aiheuttajia. Pestyt ja puhtaat ruoka-

Pieni viljelysanasto Sekaviljely: Sekaviljelyn malli tulee luonnosta, jossa monenlaiset lajit kasvavat rinnakkain. Kasvuajoiltaan ja ravinnetarpeiltaan poikkeavia kasveja voidaan kasvattaa samassa penkissä, kunhan sopivat kasvikumppanuudet huomioidaan. Kumppanuuskasvi: Tietyt kasvit kasvavat erityisen hyvin vierekkäin. Kasvit voivat parantaa toistensa makua tai tasapainottaa erilaisia ravintovaatimuksia. Esimerkiksi typpeä sitova härkäpapu on oiva perunan kaveri, koska liika typpipitoisuus tekee perunoista vetisiä. Vuoroviljely: Viljelytapa, jossa kasvimaalla kas-

vatettavien kasvien sijaintia vaihdetaan eri vuosina. Vuoroviljely parantaa satoa ja maan hedelmällisyyttä, ja vähentää lannoitustarvetta. Yleisesti käytössä luomuviljelyssä.

pakkaukset ovat siltäkin osin turvallisia! Enää täytyi valita, mitä kaikkea palstalla haluaisi kasvattaa. Onneksi suurin osa tutuista lempivihanneksista on myös helppoja ja satoisia. Peruna, sipuli, punajuuri ja lehtikaali ovat hyviä valintoja aloittelijalle. Alkukevään aikana on tullut ostettua myös kesäkurpitsan, sokeriherneen ja palsternakan siemeniä. Lisäksi kavereilta saadut härkäpavun siemenet ja valkosipulit pääsevät yhteen penkkiin. Muutama mansikkakin mahtuisi palstalle. Useimmat siemenet voi kylvää suoraan maahan kesäkuun alussa, kun hallanvaara on ohi. Kuulostaa ihanan helpolta! Vaikeinta lienee tunnistaa, mitkä mullasta ponnistavat lehdet ovat taimia ja mitkä rikkaruohoja. Laaja lajikirjo kylvöjen suhteen toivottavasti takaa enemmän onnistumisen kokemuksia kuin muutamaan lajiin keskittyminen. Kesällä vasta selviää, mitkä kasveista lopulta viihtyvät parhaiten savisella palstalla.

Siemenestä versoksi ja lautaselle Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna istutin muutamaan rasiaan pienen pieniä mansikan siemeniä. Pimeässä itävät siemenet sijoitin rasioissaan kylpyhuoneen lattialle lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Oli jännittävää odottaa ensimmäisten taimien ilmestymistä. Taimien kasvatus on pitkäjänteistä puuhaa. Hennot kasvien alut vaativat päivittäistä hoitoa ja kasvualustan pitämistä kosteana. Kevään kalenterini on viljelyharrastuksen lisäksi täyttynyt jo retkistä, joten kaikkein vaateliaimmat taimikokeilut saavat jäädä tuleviin vuosiin. *

Taimien koulinta: Koulimiseksi kutsutaan tai-

mien istuttamista itämisvaiheen jälkeen suurempiin taimikasvatusruukkuihin tai -alustoille. Karaiseminen: Ennen kasvimaalle istuttamista lämpimässä huoneilmassa kasvatetut taimet totutetaan vähitellen viileämpään ulkoilmaan. Taimiruukut nostetaan ulos päivittäin esimerkiksi muutamaksi tunniksi. Karaisu kestää muutamasta päivästä viikkoon, kesto riippuu kasvilajista.

> Lähteitä: Vireaho & Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi, www.hyotykasviyhdistys.fi, www.yrttitarha.fi

> Seuraavassa lehdessä nähdään, miten kesä palstanviljelijänä on sujunut.

nuorten luonto 2/2015 |

Käveleminen on ollut tärkeä osa Ylöjärvellä asuvan kirjailija Jyrki Vainosen elämää jo nuoruusvuosista saakka. Hänen uusin kirjansa käsittelee kävelemistä omakohtaisena ja elämän pohdiskelua si sältävänä kokemuksena. teksti ja kuva: sonja martikainen

Askelia muuttuvissa metsissä ja mielenmaisemissa

utta miksi kirjoittaa kirja kävelemisestä juuri nyt? Onhan luonnossa liikkunut Jyrki Vainonen kävellyt koko ikänsä. Kirja syntyi hänen mukaansa kahdesta syystä. – Kirjan kustantaja pyysi minua kirjoittamaan kävelemisestä. Toiseksi, muisteleva ote ja taaksepäin katsominen liittyvät haluun tarkastella kulkemiani reittejä ja polkuja. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että elämäänsä voisi tarkastella myös kävelemisen näkökulmasta. Matkan taittaminen jalan on joidenkin mielestä hidasta ja rasittavaa. Lyhyet kin matkat kuljetaan autolla, ja kaupunkilainen elämä on muutenkin varsin passiivista. Auton ja ajokortin hankkiminen mielletään edelleen jonkinlaiseksi siirtymäriitiksi nuoruudesta aikuisuuteen. Vainonen itse on kulkenut varsin erilaisen tien. – En hankkinut aikoinaan ajokorttia, vaan ostin säästyneillä rahoilla rummut

| nuorten luonto 2/2015

ja aloin soittaa punkbändissä. Sen jälkeen olen aina asunut kaupungissa, joten en ole tarvinnut autoa. Mökillekin kuljemme vaimon kanssa julkisilla. Vaatiihan se viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Liikkujana olen siis hyvin ekologinen, sillä bussien ja junien lisäksi liikun kävellen tai polkupyörällä.

viikon pensastaskupariskuntaa kotitalon läheisellä pellolla ja sen pientareilla, jotta löytäisin niiden huolellisesti piilotetun pesän. Lopulta pesä löytyi, kun olin oppinut, miten emot harhauttivat minua pesälle mennessään. Muistan vieläkin, millaisen riemun ja onnen tunteen pesän löytäminen antoi.

Lintuharrastastuksen riemua

Lähimetsät muuttuvat

Jyrki Vainosen edellinen kirja, Linnunpöntönrakentaja, käsitteli pönttöjen rakentamista ja ripustamista, mutta myös lintujen ainutlaatuista sijaa kirjailijan elämässä. Askelia-kirjassakin kuvataan linturetkien kiireettömiä hetkiä, tarkkailua sekä esteettisen kokemuksen tarjonnutta laulurastaan pesän löytymistä. Seitsemänkymmentäluvulla alkanut lintuharrastus on edelleen tärkeä. – Lintuja seuraan yhä ahkerasti, mutta bongausta en ymmärrä. Niitä lintuja katselen tai kuuntelen, joita luonto silmien ja korvien eteen tuottaa. Mökillä ja kotipihassa seuraan myös linnunpönttöjen elämää. Mieleenpainuvin lintukohtaaminen tapahtui nuoruudessa, kun seurasin

Luonto-Liitossa kampanjoidaan tänä vuonna lähimetsien puolesta. Millaisia Vainosen elämän ja lapsuuden lähimetsät ovat? Vastaus kuulostaa valitettavan tutulta: osaa niistä ei enää ole. – Lapsuuteni ja nuoruuteni lähimetsät Kymenlaaksossa ovat nyt toisia metsiä kuin silloin. Osa on harvennettu, osa kaadettu, ja pystyssä yhä olevat ovat kasvaneet. Pidän vanhoista metsistä, joissa on kaikenikäisiä puita ja kaikenikäistä muuta kasvillisuutta. Kurjimpia linnunpönttöihin liittyviä muistoja ovat muistot siitä, että puuhun ripustamani pönttö kökötti kannon nokassa keskellä hakkuuaukeaa.

Arviot > Jyrki Vainonen: Askelia – Kirjoituksia kävelemisestä, Basam Books 2014, 138 s.

Kävelyllä muistojen poluilla

On rauhoittavaa tietää, että Vainosen kaltaisia ihmisiä on olemassa. Luontoa arvostavia ihmisiä on maassamme paljon ja varmasti myös taidokkaita nuoria kirjoittajan alkujakin. Kirjoittaessaan voi pohtia omaa suhdettaan luontoon mutta myös omaan itseensä. – Kirjoittamiseen liittyy aina terapeuttinen näkökulma. Se on keskustelua omien tunteiden sekä aistimusten kanssa. Kannustan kaikkia käyttämään mielikuvitustaan ja kirjoittamaan rohkeasti myös keksittyjä ja kuviteltuja asioita. Kyky käyttää mielikuvitustaan on mielestäni yksi ihmisen tärkeimmistä kyvyistä. *

ävelemiseen viehtynyt kirjailija vie lukijansa niin lapsuutensa maisemiin Kymenlaaksoon kuin eksoottisille kylänraiteille Afrikkaan. Esseekokoelmassa kävelyseurana ovat vuoroin historialliset henkilöt ja kaunokirjallisuuden hahmot, vuoroin Vainosen elämään kävelleet todelliset henkilöt. Mietiskelevät esseet nivoutuvat yhteen lähes omaelämäkerralliseksi kokonaisuudeksi, jossa läsnä ovat niin musertava suru kuin sydämessä lepattava onni. Muistoissaan kirjailija palaa synnyinseudulleen ja lapsuudessa alkaneisiin kävelyretkiin. Käveleminen ruokkii muistoja, mutta tutut paikat eivät ole enää entisellään. Vanhan kartan merkit eivät enää vastaa todellisuutta. Kauniin kerronnan kautta verkkokalvoille piirtyvät terävinä Tampereen Pyynikinharjun männyt, Dublinin kapeat kadut, mökkipihan puutarhaan saapunut Suomen kesä ja kevättalven hiihtoretkellä kohdattu hullu metso. Yhdessä hetkessä lukija pääsee osalliseksi luonnon kauneuden kohtaamisesta, laulurastaan pesästä löytyneistä vaaleansinistä munista ja valonsäteiden leikistä metsän sammalmättäällä. Käveleminen rinnastetaan lukemiseen. Kirjoittaja luo tekstillään maailman, jonka läpi lukija myöhemmin kulkee. Peräkkäin samoja polkuja kulkiessaan, toisistaan tietämättä, nämä kaksi ovat välttämättömiä toisilleen. Kirjan lukemisen jälkeen olo on tyyni, kuin pitkän ja rauhallisen kävelyretken jälkeen. sonja martikainen

nuorten luonto 2/2015 |

> Inna Somersalo (toim.): Vegaanin keittokirja. Like 2015, 177 s.

> Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla. Paasilinna 2015, 238 s.

Painajainen ennen yötä Vegaanisia nigireitä ja kaalilaatikkoa

un Vegaanin keittokirja ilmestyi ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, se keskittyi perusteisiin ja alusta pitäen itse tekemiseen. Nyt vegaanilla on enemmän valinnanvaraa. Veganismi onkin nykyisin helposti toteutettavissa oleva eettinen, ekologinen ja mielenkiintoinen elämäntapa. Vegaanin keittokirja ihastuttaa eksoottisilla ja jo lähes arkipäiväisillä nigireillä ja kormilla sekä trendikkäällä vegenyhtöllä. Omiksi suosikeiksi nousivat lisäksi helppo vegemajoneesi sekä perinteinen kaalilaatikko. Myös höylättävää juustoketta ja vegaanista pashaa oli kokeiltava. Kuvitukseen ja taittoon on kiinnitetty aikaisempiin painoksiin verrattuna enemmän huomiota. Resepteissä soisi runsaan sokerin sijaan muita makeutusvaihtoehtoja. Aloittelevalle vegaanille kirjan lopussa olevat tietoiskut ovat tervetullutta sisältöä.

ainajaiset ottavat vallan Tiina Raevaaran maagista realismia edustavassa romaanissa. Herkkää Johannesta vaivaa nuoruuden ystävän ja rakastetun, Aalon, hukuttautuminen. Aalon veli Antti haluaa kostaa sisarensa kuoleman, ja Johannes ajautuu hänen kauttaan juonittelujen ja aina vain kummallisempien tapahtumien pyörteeseen. Todellisuuden rajat hämärtyvät, ja vain uusi unilääke tuo Johannekselle vapautuksen valvepainajaisista. Raevaara leikittelee E.T.A. Hoffmanin kauhusadulla Nukkumatti, symbolismilla sekä rakkauden ja vihan rajapinnalla. Mikä on todellisuutta, mikä unta ja painajaista? Tarina imee mukaansa ja saa aina vain ahdistavampia muotoja. Monitasoinen ja synkkä teos ei sovi kaikkein nuorimmille lukijoille. Sitä voi suositella mysteerien ja kauhun ystäville, jotka eivät pelkää kurkistaa ihmismielen pimeälle puolelle.

emilia raunio

hanna aho

> Jarmo Nieminen: Aarresaaret. Gummerus kustannus 2014, 168 s.

Suljettujen saarten aarteet

ietokirjailija, everstiluutnantti Jarmo Nieminen on liikkunut kolme vuosikymmentä Helsingin suljetuilla sotilassaarilla ja ihastunut niiden upeaan luontoon. Nyt luontoaarteet on koottu yksiin kansiin juuri otolliseen aikaan, kun osa saarista on avautumassa yleisölle. Perinteisestä tietokirjasta poiketen Aarresaaret on kokoelma omakohtaisia tarinoita saariston luonnosta, historiasta ja ihmisistä. Tarinallisesta luonteestaan huolimatta kirja sisältää myös huikean määrän tiedonjyväsiä.

Kirjan tyylin mukaisesti myös kuvitus on dokumentaarista. Parhaita otoksia ovat näyttävät tilannekuvat luonnon tapahtumista. Nieminen on seurannut saarten luontoa hämmästyttävällä tarkkuudella ja pikkupoikamaisella innolla. Olipa kuvauskohteena pikkuruisten viheryökkösten kuoriutuminen tai riipivä syysmyrsky, on hän yhtä tarmokkaasti paikalla kameroineen. Lue Nuorten Luonnon nettisivulta reportaasi kirjailijan vetämästä retkestä Santahaminaan. www.nuortenluonto.fi/ uutiset/aarresaaret-santahamina teemu saloriutta

| nuorten luonto 2/2015

Luonnonharrastusmerkki Pihka

Pihka-suorittajan kuulumisia Pihka-luonnonharrastusmerkki on Luonto-Liiton harrastekokonaisuus luonnosta kiinnostuneille. Pirkanmaalainen Sanni Järvinen kertoo, millaista Pihka-harrastaminen on ja millaisia tehtäviä hän on suorittanut. teksti: mirelle aalto kuva: ari järvinen

usia ilmoittautumisia Luonto-Liiton Pihka-luonnonharrastusmerkin suorittajaksi tuli viime vuonna 24, mukana myös muutamia ryhmiä, kuten koululuokkia tai nuorisojärjestöjä. Noin vuosi sitten ilmoittautunut Sanni Järvinen, 13, kuuluu nuorimpiin yksilösuorittajiksi ilmoittautuneisiin, ja hän lähti tehtävien tekoon oma-aloitteisesti. – Sain tietää Pihkasta Nuorten Luonto -lehden kautta. Tutkin asiaa netistä lisää, ja koska Pihka vaikutti mielenkiintoiselta, ilmoittauduin suorittajaksi, Sanni kertoo. Pihka-merkki koostuu monenlaisista tehtävistä, jotka on tarkoitus tehdä omaan tahtiin ilman varsinaista aikataulua. Sanni on saanut tehtyä haastatteluhetkeen mennessä kolme tehtävää parista eri tehtäväluokasta. – Ensimmäisenä tein Ilmastonmuutosvisan ja toisena Linnut tutuiksi -tehtävän, josta tykkäsin eniten tähän mennessä. Viimeisin tehtäväni oli Vierailu

yleisönäytökseen, jonka suoritin luokkaretkellä Särkänniemen planetaariossa. Sanni valitsee suoritettavat tehtävät loogisin perustein. – Valitsen tehtäviä sen mukaan, mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lisäksi valitsen myös tehtäviä, jotka on helppo suorittaa lähellä tai jonkin reissun yhteydessä. Ensimmäiset tehtävät ovat antaneet Sannille positiivisen kuvan Pihkan suorittamisesta ja lisäksi niiden avulla on voinut oppia uutta. – Tehtävät ovat tähän mennessä vaikuttaneet kivoilta, ja ainakin lintubongauksen yhteydessä opin uusia lintulajeja, joskin olen unohtanut niistä jo suurim-

man osan. Ehkä pitää mennä pian uudelleen Tornien taistoon! Pihkan tehtävät on suunniteltu siten, että niiden avulla voi aloittaa luonnonharrastuksen tai syventää jo olemassa olevaa harrastusta. Sannilla luonnonharrastustaustaa on ollut jo ennestään. – En muista tarkalleen, mistä luontoinnostukseni alkoi, mutta olen tykännyt luonnosta pienestä asti. Tykkään retkeillä metsässä silloin kun on aikaa. Lisäksi osallistun keväisin Kevätseurantaan. *

> Tutustu Pihkaan ja tule mukaan! www.luontoliitto.fi/pihka

nuorten luonto 2/2015 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Heta Hyvärinen puh. 044 020 0137 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Taija Rinne puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Otto Snellman Metsävastaava Lauri Kajander Susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen, puh. 044 5166 227 Kerhohankevastaava Sini Heikkilä, puh. 044 516 6228 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung, puh. 044 700 6113 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo Kevätseuranta-vastaava Auli Elolahti

| nuorten luonto 2/2015

Luonto-Liitossa tapahtuu > Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 21.5. Turkistarhaton Suomi – Kansainvälinen toimintapäivä turkistarhausta vastaan. Fur Farm Free Finland – International Action Day. Tervetuloa osoittamaan mieltä turkiseläinten puolesta torstaina 21.5.2015. Kokoontuminen Senaatintorilla kello 15.30, josta lähdetään liikkeelle kello 16. Kulkue päätyy Kansalaistorille, jossa eduskuntaryhmien edustajat ottavat vastaan kansainvälisen vetoomuksen Suomen turkistarhausta vastaan. Tapahtuma Facebookissa: www.facebook.com/ events/742586102506999/ 23.–24.5. Maailma kylässä -festivaalit Helsingissä. Luonto-Liitto on mukana festivaaleilla yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Ilmoittaudu mukaan esittelemään Luonto-Liiton toimintaa. Ilmoittautumiset sami.saynevirta@luontoliitto.fi 30.5. Liittokokous Luonto-Liiton toimistolla. Liittokokouksen lisäksi jäsenhankintatyöpaja, jonka vetää Katri Silvonen.

Hämeen piiri Hämeen piirin (HLP) kuukausittaiset tapaamiset joka kuun toinen torstai kello 17–19 toimistollamme osoitteessa Kuninkaankatu 39, Tampere. Tervetuloa mukaan kuulemaan mitä tapahtuu ja suunnittelemaan lisää! 16.5. Ravintolapäivän Metsäkahvila. Otetaan Lähimetsät haltuun! ja nautitaan keittoa ja itsepaistettuja lättyjä metsän siimeksessä. 24.–26.7. Nuortenleiri 13–17-vuotiaille Haukkaniemessä Orivedellä. Päästä irti kaupungin tohinasta! Leirillä on luvassa retkeilyä, leikkimielistä kisailua, keskusteluja, saunomista sekä tietenkin rentoa yhdessäoloa ympärillä olevasta luonnosta nauttien ja iltanuotiolla fiilistellen. Ilmoittaudu rohkeasti mukaan yksin tai kaveriporukalla.

Lisätiedot ja muut tapahtumatiedot osoitteessa www.luontoliitto.fi/hlp, muista seurata meitä myös Facebookissa!

Pohjanmaan piiri 31.7.–2.8. Nuorten vaellusleiri 13–17-vuotiaille Björköby, Raippaluoto. Lisätietoja osoitteesta pj@polp.fi tai emilia.timlin@gmail.com.

Savo-Karjalan piiri 31.5.–5.6. Nuortenleiri 12–15-vuotiaille Kuopion Karhonsaaressa. 5.–10.7.2015 Nuortenleiri 12–15-vuotiaille Kolin kansallispuiston Turulan perinnetilalla. Lisätiedot leireistä ja tulevista tapahtumista www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri 14.–17.5. Kevätvaellus Pirkanmaan metsiin. Tästä ei enää vaellus voi parantua! Vuoden paras retkeilyaika yhdistettynä Etelä-Suomen komeimpiin ikimetsiin ja luonnontilaiseeen suoluontoon. Varusteita saa tarvittaessa lainaksi, eikä aiempi retkikokemus ole välttämätöntä. Vaellus on suunnattu noin 15–29-vuotiaille nuorille. Jäsenhinta opiskelijoille ja alle 17-vuotiaille 35 euroa ja muille 70 euroa. Hintaan sisältyy edestakaiset matkat Helsingistä. Hinta ei-jäsenille 80 euroa. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: teemu.saloriutta@gmail.com 17.5. Koko perheen Kevätseurantaretki Sipooseen. Tule koko perheen voimin ihastelemaan kevään ihmeitä Byabeckenin laaksoon Sipooseen. Reitti soveltuu koko perheelle, mutta se ei ole kuljettavissa rattailla. Oppaana toimii ympäristökasvattaja Milla Tuormaa. Mukaan sään mukainen varustus ja omat eväät. Retki maksaa 10 euroa perheeltä. Retkimaksu kerätään bussissa – varaathan mukaasi tasarahan. Matkaan lähdemme tilausbussilla Helsingistä, rautatieaseman

turistipysäkiltä, Mikonkadulta kello 9.45. Palaamme takaisin noin kello 15. Lisätietoja ja ilmoittautumiset, milla.tuormaa@gmail.com, p. 040 766 0376 (tekstiviesti-ilmoittautuminen tavoittaa parhaiten). Kesän nuortenleirit. Järjestämme kesällä ennätysmäärän nuortenleirejä. 27.6.–4.7. Bengtsårissa Hangossa (telttaleiri 12–14-vuotiaille) 4.–13.7. Bengtsårissa Hangossa (telttaleiri 13–17-vuotiaille) 13.–20.7. Kattilajärvellä Espoossa (telttaleiri 13–17-vuotiaille) 13.–18.7. Itämeri-leiri Aspholmissa (Bengtsårissa) Hangossa (+15-vuotiaille) 31.7.–2.8. Uddskatanilla Hangossa (talkooleiri +15-vuotiaille) 6.–9.8. Bengtsårissa Hangossa (talkooleiri +15-vuotiaille) Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedot leireistä: www.luppi.fi/kesaleirit2015/

Varsinais-Suomen piiri 1.5.–30.9. Kilometrikisa. Vasp osallistuu tänäkin vuonna valtakunnalliseen Kilometrikisaan! Perustamme jälleen oman pyöräilyjoukkueen ja lähdemme tavoittelemaan oman sarjamme voittoa. Tiedossa on myös pyöräilyaiheisia retkiä. Ilmoittaudu mukaan! 16.5. Ravintolapäivä. Vasp osallistuu toukokuun ravintolapäivään kasvispizzerialla kello 12–17. Paikka tarkentuu myöhemmin.

23.5. Siivouspäivä. Vasp osallistuu siivouspäivään omalla pisteellään Turussa. Tule tekemään löytöjä! Paikka tarkentuu myöhemmin. 31.5. Saaristomeri 2015 -tapahtuma. Turussa järjestetään Saaristomeri 2015 -tapahtuma, johon Vasp menee markkinoimaan toimintaansa. Tule mukaan ja seuraa ilmoittelua! 5.6. Maailman ympäristöpäivä. Maailman ympäristöpäivänä järjestetään yhteistyössä useiden ympäristöalan toimijoiden kanssa ympäristönsiivoustalkoot ja piknik. Seuraa tiedotusta! 9.6. Kesäyöretki Rauvolaan ja Vaarniemelle. Kesäyöretki järjestetään kello 23. Lähtö Uittamolta auringonlaskun aikaan. Mahdollisuus havaita lintuja, metsäkauriita, lepakoita, kiiltomatoja ja muita yöaktiivisia eläimiä. Maksuton! 13.6. Lähimetsä kaikilla aisteilla -retki Turun Pääskyvuoressa. Näe, tunne, kuule, haista ja maista metsä ympärilläsi! Retki on suunnattu lapsiperheille. Maksuton! 12.7. Big Jump. Vasp on mukana Big Jump -tempauksessa. Tule mukaan hyppäämään Suomen vesistöihin vesien suojelun puolesta! 12.–19.7. Luonnonharrastusleiri Inarissa. Viikko Lapissa keskellä kesää. Luvassa retkeilyä, leirielämää ja erätaitoja. Osallistumismaksu. 31.7.–2.8. Viikonloppuretki Saaristomeren kansallispuistoon. Seikkaillaan yh-

teysalus- ja taksivenekyydein saaresta toiseen, tutustutaan saarten kasvillisuuteen ja meriluontoon. Yöpyminen autiotuvissa ja telttaillen. Osallistumismaksu. Seuraa Vaspin aktiivista toimintaa myös Facebookissa ja Twitterissä!

Oletko muuttanut? Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi? Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa. Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto.fi/ muutos), tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikkö Taija Rinteelle: taija.rinne@luontoliitto.fi. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Jenni Rönkkö Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Asseri Laitinen puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Emilia Timlin Ohtakarintie 78 68230 Lohtaja puh. 044 542 2020 pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Perttu Anttonen possunmeili@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu

Savo-Karjalan piiri Annukka Aho puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / VarsinaisEspoon nuoret Suomen piiri ympäristönsuojelijat / Milla Aalto Vantaan Luonnonystävät puh. 050 572 2345 Petro Pynnönen milaal@utu.fi Mechelininkatu 36 A www.luontoliitto.fi/vasp 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 2/2015 |

miia kontinen iris tanttu

| nuorten luonto 2/2015

jesse matilainen

miia vistilĂ¤ nana sjĂśblom

Saimaannorppa

http://nana-nanainen.blogspot.com

nuorten luonto 2/2015 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Tule Tule mukaan mukaan Luonto-Liiton Luonto-Liiton leirille! leirille!

Nuorten luontoleireillä pelataan, tehdään Nuorten luontoleireillä pelataan, tehdään ympäristötaidetta, harjoitellaan kädentaitoja, ympäristötaidetta, harjoitellaan kädentaitoja, uidaan, melotaan, saunotaan, istutaan iltaa uidaan, melotaan, saunotaan, istutaan iltaa nuotiolla ja parannetaan maailmaa leirinuotiolla ja parannetaan maailmaa leiriystävien ja ohjaajien seurassa. ystävien ja ohjaajien seurassa. Lue lisää ja ilmoittaudu: www.luontoliitto.fi/leirit Lue lisää ja ilmoittaudu: www.luontoliitto.fi/leirit

Löydät Luonto-Liiton leirit myös Facebookista, Löydät Luonto-Liiton leirit myös Facebookista, klikkaa itsesi mukaan! klikkaa itsesi mukaan!

Palvelunumero .BF 81