4/2022

TÄSSÄ LEHDESSÄ

3

Päätoimittajalta

Pohdintaa työelämän ja koulutuksen yhteydestä.

4 Ajankohtaista

Oulu2026 -kulttuuripääkaupunki tuo kaupunkiin paljon uutta.

6 Kuka saa elää hyvää elämää?

Sumu Posion kolumni Nuorten hyvä elämä -hankkeesta.

10 Kiihtyvä inflaatio puhututtaa

Miten inflaatio näkyy opiskelijan arjessa? 13 Vaihdon tarkoitus ja muita joutavuuksia

Maria Karuvuoren kolumni vaihtojaksolta Chilestä.

16 Jukka-Pekka Hiltunen kauppaa klassikoita

Millainen on mies uuden second-hand vaateliikkeen takana?

18 Mitäs me tutkijat!

Kolme väitöskirjatutkijaa kertovat arjestaan.

20 Oulu syntyy uudelleen, mutta kenelle?

Olli Laitinen pohtii esseessään Oulun nykytilaa ja kaupungin tavoitteita.

25 Kuukauden ekoteko Olli opetteli korjaamaan pesukoneen.

26 Kulttuuria kaupungilla Kävimme tutustumassa Kellari Open mic -lavarunousklubiin.

28 In English: Idle hands are the devil’s workshop Linda Omodora discusses employment of immigrant people in her column.

30 In English: Inflation doesn’t treat our wallets equally What does inflation mean for students?

33 In English: Job hunting is a learning journey

Our columnist Moustafa Khairi encourages students to network and seek jobs under the table.

34 Alumnilta oppia Haastattelussa Oulun yliopiston alumni ja Muonion nykyinen kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki.

KAIKILLE, JOTKA ON TÄTÄ KAUPPAA SUOSITELLEET.

” OON KIITOLLINEN

IHANIA IHMISIÄ

s. 17

”Itselleni harrastukset, kuten salibandy ja käsityöt ovat tärkeitä, mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ja hyvää vastapainoa opiskelulle. Myöskään lemmikistä en olisi valmis luopumaan, vaikka se tuokin mukanaan omat menoerät.” s. 10

”Minua hävettäisi väittää urbaaniksi sellaista paikkaa, jossa vessaan pääsee vain S-etukortilla.” s. 23

TYÖELÄMÄN MURROS VAPAUTTAA JA VASTUUTTAA

Muuttuvat työmarkkinat vaativat joustavuutta, uteliaisuutta sekä kekseliäisyyttä. Mistä opimme näitä taitoja, ellemme opintojen sivutuotteena?

Eduskuntavaaliohjelmissa on vilauteltu koulutuksen muuttamista maksulliseksi. Sivistystyönanatajien vaalitavoitteissa esitetään, että tulevaisuudessa opiskelijat olisivat oikeutettuja vain maksutta yhteen korkeamman asteen tutkintoon, jonka jälkeen korkeakouluilla olisi oikeus periä maksua uusista tutkinnoista. Käytännössä oma polku pitäisi siis tietää jo heti opintojen alussa, monen tapauksessa juuri toisen asteen koulutuksesta valmistuneena. Oma ajatusmaailmani oli ainakin hyvin erilainen kymmenen vuotta sitten sen suhteen, miltä kuvittelin tulevaisuuteni näyttävän.

Ymmärrettävästi ylioppilaskunnissa ympäri maan ollaan huolissaan kyseisistä ehdotuksista. Suomen koulutusjärjestelmän kannatinkiviä ja ylpeydenaiheita on ollut juurikin koulutuksen maksuttomuus. Muuttuvissa organisaatiorakenteissa juurikin poikkitieteellistä ja monialaista osaamista kantava tekijä vastaa korttipakan jokeria. Näin kertoo myös Oulu2026-hankkeen toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen tämän lehden sivulla 4.

Monialaisuuden lisäksi työmarkkinoilla tarvitaan joustavuutta. Erityisesti tietotyö voi olla hyvin monimuotoista. Koronan jälkivaikutuksina Suomessa on yleistynyt hybridityön malli. Ilmiössä on valtavasti otettavaa. Esimerkiksi ihmisten mahdollisuudet rytmittää päiväänsä joustavammin ja valita kullekin työlle siihen sopiva paikka voivat lisätä hyvinvointia ja työmotivaatiota merkittävästi. Jos ajasta ja paikasta riippumatonta voi muokata niin tekijän kuin tarjoajankin kannalta mielekkäämmäksi, tieto- ja asiantuntijatyön voi nähdä kehittyvän suuntaan, joka lisää tuottavuutta, elämänhallinnan tunnetta ja joustavuutta.

Työn hajautuminen kodin ja toimiston välille vaatii työntekijöiltä itsensä johtamisen taitoja. Työtä ei tehdä enää vain yhdessä paikassa ja yrityksen rekrytoivat myös paikkariippumattomiin positioihin. Hybridimallin yleistymisessä kuitenkin huolestuttaa yhteisöllisyyden säilyminen. Kahvinkeittimen porina ei kerää henkilöstöä yhtä aikaa taukohuoneeseen ja lounaalta hajaannutaan kotona odottavien päätteiden ääreen.

Kuitenkin sosiaalisen taitojen merkityksen kerrotaan korostuvan painotetaan tulevaisuuden työmarkkinoilla entisestään. Kuinka kerrytämme työelämän sosiaalista kompetenssia, jos työpäivän ainoa seura on vieressä nukkuva koira ja satunnainen kollegan ääni vastamelukuulokkeissa? Kun sosiaalinen kuormitus ei ole hybridimallien yleistymisen myötä itseisarvo, henkilöstö väsyy myös helpommin. Itseänikin väsyttää sosiaalisten toimistopäivien jälkeen nykyään huomattavasti enemmän kuin 12 tunnin työvuoron jälkeen baarimikkona työskennelläni. Sosiaalinen kuormitus yhdistettynä kognitiiviseen kuormitukseen ei jätä juurikaan paukkuja poistua kodin hiljaisten seinien syleilystä työpäivien päälle.

Hybridityön yhteisöllisyyden, johtamisen ja itseohjautuvuuden haasteisiin siis kannattaa pureutua. Aihe ei kosketa pelkästään perinteisissä palkkasuhteissa toimivia. Tulevaisuuden veronmaksajalla voi olla yksi päätyö, minkä lisäksi rinnalla voi olla yrittäjyyttä tai viime vuosien trendiharrastusta eli pääomatuloja tuottavia rahastosalkkuja.

Itsekin olen jo pari vuotta harjoittanut kyseistä ansaintamallia, kevytyrittäjyyspalvelut tekevät asian todella yksinkertaiseksi. Vaan edelleen se kaataa yhä enemmän vastuuta yksilön niskaan oman työnohjauksen kautta. Voi kuulostaa hienolta olla itsensä pomo ja pitää kaikkia lankoja käsissään, mutta glamour pyyhkiytyy nopeasti, kun yhdeltä yöllä hinkkaa kotisohvalla verkkareissa mainosmateriaaleja asiakkaalle. Myös Always Second Storen yrittäjä JukkaPekka Hiltunen naurahti, kun sivulta 14 löytyvän henkilökuvan haastattelutilanteessa vilauttelimme yrittäjäksi ryhtymisen motivaattoriksi sen tuomaa vapautta.

Kaikki tässä kirjoituksessa mainitsemani työelämässä vaaditut valmiudet riitelevät tämänhetkisen koulutussysteemin kanssa — tulevaisuuden uhkakuvista puhumattakaan. Opintojen joustavuus, mahdollisuus käydä vierekkäisellä raiteella omaa kiinnostuksen kohdetta etsiessä, työelämätaitojen opettelu jo opintojen aikana ja oman talouden hallinta ovat asioita, joihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota tulevaisuuden tietotyön tekijöiden koulutuksessa. Tämä kirjoitus ei ole kutsu nousta barrikadeille kanssani vallankumouksen puolesta. Nämä ovat silkkoja yksinkertaistettuja ajatuksia, joita heräsi tätä lehteä tehdessäni. Toivottavasti numeron lukeminen herättää jotain teissäkin.

”

Oma ajatusmaailmani oli ainakin hyvin erilainen kymmenen vuotta sitten sen suhteen, miltä kuvittelin tulevaisuuteni näyttävän.

Kulttuuri-ilmastonmuutoksella

Vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkitittelin on tarkoitus lisätä kulttuurin lisäksi myös työmahdollisuuksia ennen ja jälkeen juhlavuoden. Oulu2026-hankkeen toimitusjohtaja Piia RantalaKorhonen kertoo hankkeen vaikutuksista elinkeinoelämään, ja mitä muuta hankkeelta odotetaan. Kulttuuripääkaupungin vaikutuksia tullaan arvioimaan aina vuoden 2027 loppuun saakka. Arviointityö on jo alkanut.

Oulu2026-ohjelman tavoitteena on kulttuuri-ilmastonmuutos, eli uuden yhdessäolon tunteen synnyttämi nen. Kulttuuri-ilmastonmuutoksen keskiössä ovat lapset ja nuoret. Kulttuurioh jelmaan sisältyy useita innovatiivisia hank keita, joiden uskotaan tuottavan uusia luovan alan työllisyysmalleja vuosien ajaksi. Tällä hetkellä Oulu2026-hankkeessa työskente lee reilut kymmenen henkilöä. Juhlavuotena määrä tulee olemaan melkein viisinkertainen. Rantala-Korhonen kertoo, että tulevina vuosi na valtaosa tulee työskentelemään kulttuuriohjelman puolella. Toiseksi eniten henkilöitä tullaan rekrytoimaan hankkeen viestintään. Hankkeen alkaessa inflaatio pysytteli lähellä nollaa, mutta nyt inflaation lähestyessä kym mentä prosenttia, myös hankkeessa on joudut tu reagoimaan.

”Kulttuuriohjelma on se mitä täällä hank keessa tehdään ja viestinnällä tuetaan sitä, että myös maailmalla ollaan tietoisia siitä, mitä täällä tapahtuu. Työntekijöiden lukumäärä tulee elämään ja nyt olemme joutuneet otta maan jarrupolkimen käyttöön. Yritämme nyt alusvuosien aikana tehdä työtä vähemmillä resursseilla, jolla varmistetaan se, että vuosil le 2025–2026 resurssit riittävät ja pystymme toteuttamaan kulttuuriohjelmaa suunnittelun mukaisessa volyymissa”, Rantala-Korhonen kertoo.

Haussa monipuolisia tekijöitä

Oulu2026-tiimiin Rantala-Korhonen toivoo ihmisiä monenlaisista työ- ja koulutustaus toista. Toimitusjohtaja kertoo, että etenkin hankkeen toteutusvaiheessa monipuolinen koulutus on rikkaus. Hän muistuttaa, että hankkeessa ei työskentele ainoastaan kult tuuri- tai viestintäalan ihmisiä, vaan taustalta löytyy useita eri koulutusaloja sekä elämän kokemusta.

” Jos on nuori ihminen niin silloin ymmärtää hyvin, että koulutus voi olla kohdillaan, mutta työkokemusta ei vielä ole. En odota, että 25–vuotiaalla olisi hillitön cv, mutta työskentely opiskeluiden ohella on aina hyvä meriitti.”

Tulevina vuosina hankkeessa tullaan Ranta la-Korhosen mukaan tarvitsemaan erityisesti tekijöitä, jotka ovat tottuneet toimimaan taus talla ilman, että itsestään pitää meteliä. Kult tuurialan taitaja, joka hallitsisi myös talouden, olisi tällä hetkellä toimitusjohtajan mielestä kova tekijä alalla.

Oulua Rantala-Korhonen kuvaa sopivan kokoiseksi kaupungiksi, jonka meininkiin solahtaa hyvin mukaan. Hän muistuttaa, että Oulun alueella kilpailu alalla ei myöskään ole niin veristä ja kovaa kuin esimerkiksi pääkau punkiseudulla. Oulu2026-hankkeelle ja kult tuurisäätiölle on tärkeää myös rekrytointien avoimuus.

”Säätiön hallitus on linjannut, että kaikki uudet vakanssit tulevat avoimeen hakuun. Sen täytyy olla reilu peli eikä paikkoja jaella tiskin alta. Kaikilla täytyy olla yhtäläiset mahdolli suudet tulla hakemaan meidän avoimia paik kojamme.”

Oulun tulee olla viehättävä myös kansainvälisesti

Rantala-Korhonen uskoo, että ulko paikkakunnilta sekä ulkomailta tulevan työvoiman saaminen Ouluun on välttä mätöntä, jotta isotkin ohjelmat pysty tään toteuttamaan.

”Se, mitä me teemme säätiössä, on loppujen lopuksi pieni osa kulttuurioh jelmasta. Meillä on lippulaivahankkeet, avajaiset ja jotain projekteja, joita teem me itse. Valtaosa on niitä, joita tuem me rahoitusinstrumentilla. Jos muita hankkeita on koko Oulu2026-toteutus alueella kolmesataa, niin esimerkiksi tuottaja-ammattilaiset loppuvat kesken. Meidän täytyy olla houkuttelevia, jotta saamme hakijoita myös muualta.”

Rantala-Korhonen uskoo kansainvä listen tekijöiden tuovan hyvää alueen kulttuurimaailmalle. Hän lisää, että kan sainvälisten toimijoiden kautta saatavien uusien verkostojen tärkeys tulisi muis taa, jotta myös Oulusta uskallettaisiin ponnis taa maailmalle. Tuleva juhlavuosi on komea lisä monen työhistoriaan ja Rantala-Korhonen uskoo sen olevan kovaa valuttaa esimerkiksi tulevien kulttuuripääkaupunkien projekteissa. Ulkomaalaisten toimijoiden houkutteleminen on saanut myös kritiikkiä osakseen paikallisil ta. Rantala-Korhosella on vastaus siihen.

”Kehottaisin kriitikkojakin hakemaan niihin kymmeniin ja kymmeniin avoimiin hakuihin mitä on auki tulevan kulttuuripääkaupunkioh jelman rakentamisen yhteydessä. Ollaan avoi mia ja rohkeita.”

Suoria, välillisiä ja kauaskantoisia vaikutuksia

Vuodesta 2007 alkaen jokaisesta kulttuuri pääkaupunkihankkeesta on suoritettu ulko puolisen ja puolueettoman tahon toimesta ar viointi. Myös Oulu2026-hankkeen toiminnan vaikutuksia arvioidaan Euroopan komission suuntaviivojen mukaisesti. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore toteuttaa hankkeen seurannan ja arvioinnin vuoden 2027 loppuun saakka. Tutkimusohjelmaan kuuluu myös Ou lun yliopiston ja kauppakorkeakoulun toteut tama tutkimus hankkeen talous- ja hyvinvoin tivaikutuksista.

Rantala-Korhonen kertoo, että Euroopan kulttuuripääkaupunkeja käsittelevien talous tutkimusten mukaan titteli on näkynyt selvästi muun muassa kyseisten kaupunkien brutto kansantuotteessa. Tutkimuksissa on verrattu kaupunkeja, jotka ovat voittaneet kulttuuri pääkaupunkitittelin kaupunkeihin, jotka eivät ole. Voittajakaupungin BKT oli kasvanut kol men vuoden aikana 4,5 prosenttia enemmän kuin hävinneiden kaupunkien.

”Suurimpia voittajia kulttuuripääkaupun kiprosessien aikana ovat rakennusala, ma joitus- ja ravitsemusala sekä tietenkin luovat alat. Toivotaan, että myös teknologia näyttäy tyy isossa roolissa Oulussa. Nähtäväksi jää, millaisia kombinaatioita ohjelmahakuehdo tuksiin muodostuu. Parhaassa tapauksessa

lötyövuotta. Suurin osa syntyi lisääntyneen turismin ansiosta ja reilusti yli puolet syntyi suorana vaikutuksena. Tutkimus- ja arviointi työ ovat äärimmäisen tärkeitä myös Oulu2026 -hankkeelle.

”Tutkimus- ja arviointityö on sellainen osaalue, missä kulttuurialalla ei olla kauhean hyviä. Alalla ei osata puhua kulttuurin vaiku tuksista talouden ja työllisyyden termein. Se on tärkeä tarkastelutapa, jota muun muassa meidän päättäjämme odottavat oikeutetusti, jotta todelliset vaikutukset nähdään”, Ranta la-Korhonen lisää.

Lisää yleisöä on yhtä kuin lisää kulttuuria Kulttuuripääkaupungin toivotaan synnyttävän Ouluun entistä vireämmän kulttuuriyhteisön ja pitkäkestoisia vaikutuksia. Yksi hankkeen suurimmista tehtävistä on tuoda kulttuuri esille kaikille ja saada sitä kautta uutta kult tuuriyleisöä. Jotta vaikutukset jatkuvat vielä vuoden 2026 jälkeenkin, yleisöä täytyy riittää erilaisille kulttuuriprojekteille.

Tällä hetkellä hanke hakee isoimpien ohjel mien toteuttajia, jotta heillä on tarvittava aika valmistella projekteja. Vuonna 2024 avautuu ruohonjuuritason ”Me olemme kulttuuria” -haku, johon toivotaan mukaan ihan kaikenlai sia toimijoita. Rantala-Korhonen muistuttaa ettei kenenkään tarvitse olla kulttuuritoimija voidakseen osallistua. Mikä tahansa yhdistys, yhteisö, työpaikan porukka tai opiskelijarem mi voi kehitellä oman kulttuurikokemuksen, jonka he haluavat näyttää muille.

”Toivon, että nuoret tekisivät kaikille näky väksi sitä heidän omaa kulttuuriaan ja nostai sivat sen avulla heille tärkeitä asioita esille. Ei tarvitse esittää keski-ikäistä tehdäkseen kult tuuriohjelmaa, vaan sen voi tehdä raikkaasti omalla tavallaan ja omalla kielellään.”

saamme täysin uusia innovaatioita ja jotain sellaista mitä emme osaa vielä aavistakaan.” Jukka Vahlon ja Sampo Ruoppilan Tur ku2011 -seurantaohjelman artikkelista selviää Turun juhlavuoden työllisyysvaikutuksen olleen kokonaisuudessaan noin 3400 henki

halutaan luoda uusia työpaikkoja ja tavoittaa uutta yleisöä

OYY hakee uutta hallituksen puheenjohtajaa

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ha kee uutta hallituksen puheenjohtajaa. Ha kuaika on jo alkanut, ja se päättyy 13.11. Edustajisto valitsee uuden puheenjohtajan 15.11. pidettävässä kokouksessa. Lisätietoa tehtävästä löytyy OYY:n verkkosivuilta.

Eläinoikeuspalkinto Pro Animalia OYY:lle

Eläinoikeusjärjestö Animalia ry palkitsi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Pro Animalia palkinnolla. Vuotuinen palkinto jaettiin 1.11. maailman vegaanipäivänä. Palkinto myönnettiin OYY:lle esimerkil lisestä toiminnasta eläinten oikeuksien edistämisestä sekä ilmastokriisin hillitse misestä. OYY on uudessa linjapaperissaan päättänyt tarjoilla omissa tapahtumissaan vain vegaanista ruokaa.

Samoilla perusteilla myös Lapin yli opiston, Lappeenrannan LUT-yliopiston sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnat palkittiin Pro Animalialla. Pro Animalia on Animalia ry:n jakama eläinoikeuspalkinto. Palkinto on jaettu vuodesta 1987 lähtien.

Hyvinvointialueuudistus tulee valtakunnal lisesti voimaan ensi vuoden alusta alkaen. Uudistuksessa vastuu sosiaali- ja terveys palvelujen sekä pelastustoimen järjestämi sestä siirtyy kunnilta ja kaupungeilta hy vinvointialueille. Hyvinvointialue muuttaa merkittävästi kaupunkien palvelurakennet ta. Oulussa yli puolet kaupungin budjetista ja yli neljätuhatta sen työntekijää siirtyy hyvinvointialueelle töihin. Koko maahan hyvinvointialueita tulee yhteensä 21. Poh jois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde muodostuu kolmestakymmenestä kunnasta aina Kalajoelta Kuusamoon asti.

Opiskelijoiden terveydenhuolto säilyy ennallaan

Hyvinvointialueiden voimaantulo ei vai kuta merkittävästi opiskelijoiden tervey denhuoltoon, kertovat Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohteen viestintäjohtajat Jenni Paloheimo ja Laura Tolonen. Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiö vas

taa jatkossakin opiskelijoiden terveyden huollosta. Se ei kuitenkaan tarjoa kaikkia niitä terveydenhuollon palveluita, joita opiskelija voi tarvita. Erikoissairaanhoidon piirissä olevat palvelut tulevat jatkossa hy vinvointialueilta.

Tulevaisuudessa hyvinvointialue on iso työllistäjä, kun esimerkiksi koulukuraatto rit ja -psykologit siirtyvät kunnilta ja kau pungeilta sen palvelukseen. “Sosiaali- ja terveysalojen opiskelijoille Pohde on po tentiaalinen harjoittelu- ja työpaikka”, Pa loheimo sanoo.

Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani ja hyvinvointialueen aluehallituksen yliopis ton edustaja professori Osmo Tervosen mukaan sairaalat ja terveyskeskukset ovat tärkeitä paikkoja opetuksen ja oppimisen kannalta. “Meillä on oikein hyvä yhteinen tahtotila tehdä yhteistyötä opetuksen sekä tutkimuksen saralla yhdessä hyvinvointi alueen kanssa”, Tervonen kertoo.

Yliopiston johtoa tavattavissa Strategiakahveilla

Oulun yliopiston johdon edustajia on tavattavissa loppusyksyn ja alkukevään aikana vapaamuotoisilla Strategiakahvit -tapaamisilla. Kahvihetkiä on varattu mm. rehtori Jouko Niinimäen ja koulutuksen vararehtorien Tapio Koivun sekä Taina Pihla janiemen kanssa. Kahvin äärellä keskustellaan yliopiston strategisista suunnista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Ilmoittautumista ei tarvita, tarkemmat tiedot löytyvät Oulun yliopiston intranetistä Patiosta.

Tähän aikaan 30 vuotta sitten

Jo kolmekymmentä vuotta sitten Oulun ylioppilaslehden sivuilla käytiin kipakkaa keskustelua. (Lähde: Lehti Nro 13, 21. lokakuuta 1992.)

Hyvinvointialueuudistus ei vaikuta opiskelijoiden terveydenhuoltoon suuresti

KUKA SAA ELÄÄ HYVÄÄ ELÄMÄÄ?

E2 Tutkimuksen toteuttama Nuorten hyvä elämä -hanke jalkautui viime syksynä Helsinkiin, Vaasaan ja Ouluun selvittämään, mitä 20–29 -vuotiaille nuorille kuuluu. Hankkeen tutkimusraportti julkaistiin kuluneena kesänä. Koronapandemian ja Ukrainan sodan alun keskellä toteutettu tutkimus ja sen tulokset kertovat negatiivista viestiä nuorten hyvinvoinnista.

Raportin mukaan yli puolet nuorista ovat huolissaan omas ta psyykkisestä jaksamisesta sekä toimeentulosta. Konfliktit ja sodat, mielenterveyden haasteet ja yksinäisyys painavat monia. Mielenterveysongelmia pidetään pahoinvoinnin juurisyynä, ja tukipalveluiden saatavuudessa koetaan vakavia puutteita. Peräti kolmannes vastanneista kokee elämänsä merkityksettömäksi.

Tämä ei juuri yllätä, mikäli on vähänkään seurannut nuorten ym pärillä viime vuosina käytävää keskustelua. Nuorten elämästä on tullut epävarmaa, kriisit koettelevat jo entisestään heikentynyttä jaksamista, keskusteluapuunkin on kuukausien jonot. Maailma tuntuu käyneen kylmemmäksi yhä nuoremmille ikäpolville. On helpottavaa, että ongelmista viimein puhutaan niiden oikeilla ni

millä ja ihmiset uskaltavat avautua vaikeuksistaan. Se ei kuiten kaan tee totuutta yhtään sen masentavammaksi kohdata.

Ännännen vuoden opiskelijana pystyn allekirjoittamaan nuorten jakaman epävarmuuden tunteen. Viimeiset kaksi vuotta ovat ol leet sekavia ja kaoottisia. Kaiken maailman innovaatiot, huol tosuhteet ja organisaatiomuutokset tuntuvat toistuvasti menevän elävien ihmisten edelle. Pahaa oloa ja hämmennystä puretaan sosiaalisessa mediassa ja sairaanhoitajien suljetuissa huoneissa. Pitääkö vain ottaa itseään niskasta kiinni, jotta jaksaa opiskella täysipäiväisesti, käydä töissä ja elää monipuolista elämää, kai kesta huolimatta? Vähemmästäkin väsyttää.

Vasta nyt alamme kollektiivisesti kerätä takaisin rippei tä entisestä elämästämme ja korjata syntyneitä vaurioita. Julkinen terveydenhuolto on kuitenkin osoittanut pys tyvänsä vastaamaan heikosti räjähtäneeseen kysynnän määrään. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön jonojen ti lanne rupeaa jo naurattamaan. Terapiaan pääsy on yleen sä sekä pitkä että kallis prosessi. Terapeuteista käydään kovaa kilpailua. Kesän jälkeen puhjennut hoitoalan kriisi tuo esille yhteiskunnan huutavan tarpeen hoivalle ja ym märrykselle, jota kukaan ei tunnu haluavan paikata. Sitä mukaa kun hyvinvointivaltion tukirakenteita puretaan, jäävät nuoret aiempaa enemmän oman onnensa nojaan. Ukrainan sota heti koronapandemian jälkeen myös herät ti monen jakaman pelon siitä, seuraako yhtä kriisiä aina toinen.

Nuorten yhteinen toive on rakentaa maailmaa yhdenver taisemmaksi, turvallisemmaksi ja kestävämmäksi. Mah dollisuudet asioiden muuttamiseen ovat kuitenkin pitkälti edelleen keski-ikäisten ja sitä vanhempien poliitikkojen käsissä. Ratkaisun avaimia tulevaisuuden haasteisiin ei siis tarjota niille, jotka näiden haasteiden kanssa joutuvat ensi kädessä elämään. Nuorten aikuisten tahto muuttaa maailmaa kuitataan usein epäkypsyydellä ja kokemuk sen puutteella. Pahimmillaan nuorilta viedään poliittisen päätöksenteon mukana kokemus, että omaan elämään voi vaikuttaa. Tällainen maailma ei tee onnelliseksi yksilöksi kasvamisesta kovin helppoa.

Valonpilkahduksiakin on näkyvissä. Iloa ja jaksamista saadaan tulosten perusteella hyvin tavallisista asioista.

Läheiset suhteet, harrastukset ja terveys nousevat tulok sissa esille. Hyvän elämän edellytyksiin ei siis vaadita kovin paljoa. Olemme lopulta ihmisinä aika yksinker taisia olentoja. Tahdin on kuitenkin hidastuttava. Nuoret toivovat useissa vastauksissa kohtuullisuutta ja rauhaa saada kasvaa omaksi itsekseen. Elämää ei tulisi suorit taa läpi – muuten saattaa helposti unohtua se eläminen.

Sen soisi meidän opiskelijoidenkin, niin nuorempien kuin vanhempienkin, pitää mielessään syyskiireiden ja kaamosväsymyksen keskellä. Ollaan itsellemme armol lisempia. Silloinkin, kun ympäröivä maailma ei sitä ole. Lopulta hyvää elämää eivät mittaa arvosanat, vaan yh dessä jaetut hetket muiden kanssa.

Sumu on kirjallisuuden maisteriopiskelija, joka haluaisi nukkua enemmän ja vaatia itseltään vähemmän.

Kun valmistut, lataa tutkintotodistuksesi Pepin Atomi-palvelusta. Sähköinen tutkintotodistus on luotettava ja helppo jakaa työnantajille.

Atomi

Virallinen tutkintotodistus on nyt sähköinen!

Back to campus -tapahtumat helpottavat opiskelijoiden palaamista kampukselle

Oulun ammattikorkeakoulussa on järjestetty erilaisia tapahtumia helpottamaan opiskelijoiden paluuta kampukselle etäopiskeluajan jälkeen. Tapahtumissa on tutustuttu kampukseen suunnistamalla ja lautapelejä pelaamalla.

Oulun ammattikorkeakoulu on yhdessä opiskelijajärjestö OSAKOn kanssa järjestänyt viikoittaisia Back to campus -tapahtumia syyskuun aikana. Tapahtumien tarkoituksena on auttaa opiskelijoita kampukselle palaamisessa pandemias ta johtuneen etäopiskelun vuoksi. Opiskelijoiden kanssa tutustutaan kampukseen sekä muihin samassa tilanteessa oleviin opiskelijoihin. Tapahtumissa on pelattu erilaisia pelejä, järjestetty kampussuunnis tuksia ja pidetty piknikkiä.

Tapahtuma sai alkunsa, kun Oamkin kampusopot ja OSAKO huo masivat, että tällä hetkellä on opiskelijoita, joilla on ollut kynnys pala ta kampukselle etäajan jälkeen. Heitä haluttiin tukea jotenkin, kertoo Oamkin kampusopo Elina Penger

”Kun itse aloitin huhtikuun alussa kampusopona niin huomasin että monella opiskelijalla oli jäänyt korona-aikana itseohjautuvuus melko vähäiseksi ja opintoja oli jäänyt rästiin. Kynnys palata tänne kampuk selle lähiopintoihin oli melkoisen korkea. OSAKOn kanssa ajattelim me, että järjestämme kampukselle jotain muutakin tapahtumaa kuin opiskelua, että tänne voi tulla vaan hengailemaan ja tutustumaan näi hin tiloihin.”

Penger sanoo, että tapahtumista on tykätty ja osallistujia on ollut mukavasti. Tapahtumat ovat saaneet positiivista palautetta ja jatkota pahtumia on toivottu.

”Parasta kuitenkin on se, että tapahtumissa osa on jakanut oman ta rinansa, he ovat selvästi halunneet tulla kuulluksi. Joku toinen on voi nut siitä sitten rohkaistua ja varata ajan, jossa voimme katsoa hänen omaa opiskelukokonaisuuttansa yhdessä ja tapoja, joilla päästä taas opiskeluun kiinni.”

Vaikka Back to campus -tapahtumista on pidetty, Penger kokee, et teivät ne yksinään ole riittäviä kannustimia kampukselle palaamiselle.

”Tämä on vain yksi pieni toimintamuoto. Ryhmäyttäminen on yli päätään tärkeää ja että sallitaan opiskelijoiden erilaisuus siinä, kun he haluavat tulla takaisin kampukselle. Myös tämä kampus on aika laaja ja siinä on paljon haltuun otettavaa. Tärkeintä olisi se, että huomataan jos opiskelija ei ole paikalla ja, että hänellä olisi joku väylä päästä takaisin kiinni, jos on jäänyt opinnoissa jälkeen.”

Yliopiston toiminta on erilaista

Back to campus -tapahtumat ovat olleet täysin OAMK-lähtöisiä. Oulun yliopiston kampuspsykologi Kia Kilponen kertoo, että vas taavanlaista tapahtumaa on yliopistollakin järjestetty, mutta eri muo doissa.

”Periaatteessa yliopistolla on tällaista vastaavaa toimintaa, mutta sen koordinaatio on enemmän toisilla tahoilla kuin yliopistolla itsel lään. Yliopistolla ei ole samankaltaista tahoa kuin ammattikorkea koulun opinto-ohjaajat ja tavallaan jokainen tiedekunta järjestää omaa toimintaansa.”

Kilponen kertoo, että opintopsykologit järjestävät kampuksella yh teisopiskeluryhmiä, joihin opiskelijat voivat tulla tekemään omia jut tujaan, mutta samalla he voivat opiskelevat yhdessä samassa paikassa ja samaan aikaan. Tämä järjestely voi auttaa sitten monia palaamaan kampusopiskeluun ja löytämään omaa ryhmää, vaikka kaikki eivät olekaan samalta alalta. Tällä tavalla he kaikki tukevat toisiaan.

Mutta ovatko nämä vapaaehtoiset tapahtumat riittäviä tukemaan opiskelijoiden palaamista takaisin korkeakouluopintoihin? Pitäisikö korkeakoulussa olla enemmän toimintaa, jolla helpotetaan opiskeli joita palaamaan kampukselle?

”Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Se saattaa joillekin olla iso harppaus palata etäajasta tänne kampukselle, vaikka se onkin toivot tua ja opiskelijat saattavat odottaa sitä.”

Kilponen mainitsee, että kampuksella kaikilla ei välttämättä ole po rukkaa mihin hypätä ja jos kampus on täysin tuntematon niin matalan kynnyksen tutustuttaminen on vain hyvä asia. Koska tapahtumat ovat olleet enemmän tiedekuntien hallussa niin voi olla, että jossain tapah tumia on järjestetty enemmän.

“Opiskelijalla voi olla iso kynnys palata kampukselle. Kotiin on to della helppo jäädä”, Kilponen sanoo. •

MITÄ MIELTÄ OPISKELIJAT OVAT SÄHKÖISESTÄ TUTKINTOTODISTUKSESTA?

Oulun yliopistosta valmistuneet opiskelijat saavat jatkossa sähköisen tutkintotodistuksen. Muutosta on perusteltu turvallisuudella, sillä sähköistä todistusta on lähes mahdotonta väärentää. Paperisen todistuksen voi edelleen saada osallistumalla tiedekuntansa valmistujaisjuhlaan. Kysyimme opiskelijoiden mielipiteitä muutokseen.

TEKSTI JA KUVAT Olli Laitinen

”Ymmärrän muutoksen syyt, aion itse hakea paperisen.”

”Asiassa on hyviä ja huonoja puolia.” ”Ei oo kauheasti merkitystä, ehkä haen paperisen kun valmistun.”

SANNI-ILONA NIKKINEN Matematiikka, 6.vsk

EMMA HULKKONEN Logopedia, 5.vsk

ELINA UUSIPAIKKA Matematiikka, 5.vsk

TEKSTI Roosa Sarajärvi KUVITUS Viima Iivonen

Suomessa kokonaisinflaatio näkyy selkeimmin energian, polttoaineen ja ruoan hinnan nousuina, mutta vaikutukset yltävät myös esimerkiksi julkisen liikenteen matkalippui hin ja ravintolalaskun loppusummaan.

Aiempi Suomen taloutta merkittävästi ravistanut inflaatio tapah tui vuonna 2008, jolloin taustalla oli muun muassa öljyn ja asunto jen korkeat hinnat, rahan arvon heikkeneminen maailmanlaajuisesti sekä rahoitussektorin kriisi. Nyt inflaatio on seurausta koronapan demian jälkeisestä talouden elpymisestä, raaka-aineiden tuotan tovaikeuksista sekä Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Oulun yliopiston taloustieteilijä Jaakko Simosen mukaan tilanne on ta vanomaista erikoisempi.

”Normaalisti inflaatio lähtee laukkaamaan, kun taloudessa menee lujaa. Tällöin Euroopan keskuspankki nostaa ohjauskorkoja pitääk seen inflaation tavoitteiden rajoissa, mikä vaikuttaa muun muassa asuntolainoihin. Nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että talou denkin näkymät ovat melko heikot, mutta siitä huolimatta inflaatio pysyy korkeana.”

Talouden epävarmuus heijastuu suoraan ihmisten luottamukseen. Tilastokeskus on vuodesta 1995 lähtien kysynyt ihmisten luotta musta niin omaan kuin Suomen talouteen, kotitalouksien sääs tämismahdollisuuksiin sekä työttömyyteen. Maaliskuussa 2022 luottamusindikaattorin tulos oli -10,5, mikä on ollut synkempi ai noastaan joulukuussa 2008.”Ihmisten luottamus omaan talouteen ei ole pitkään aikaan ollut näin heikko, vaikka työttömyys on ollut laskussa. Mikäli näin todella on eivätkä ihmiset uskalla tehdä iso ja investointeja, esimerkiksi ajoneuvojen hankinnan tai kodinko neiden ostojen suhteen, voi olla, että vaikutus näkyy lopulta myös työttömyydessä”, Simonen toteaa.

Pienellä budjetoinnilla tuntuvia säästöjä

Vaikka inflaatio on yksi ja sama, se ei kohtele ihmisiä tasavertaises ti. Henkilö, joka asuu useamman hengen taloudessa maaseudulla sähkö- tai öljylämmitteisessä omakotitalossa, ajelee omalla autolla ja käyttää kaupungin palveluita harvemmin, voi kokea inflaation vaikutukset rajuina. Sen sijaan henkilölle, joka asuu kaukoläm mitteisessä vuokra-asunnossa kaupungin ytimessä, siirtyy paikasta toiseen pyörällä tai julkista liikennettä hyödyntäen sekä kuluttaa arjessaan säännöllisesti kaupungin tarjoamia palveluita, voivat in flaation vaikutukset olla suhteessa paljon pienemmät.

Miten inflaatio näkyy opiskelijan arjessa? Biologian kandi daatti ja ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija ra Nahkala , 22, näkee inflaation vaikutukset selvimmin ruokaostosten yhteydessä. Hän jakaa arjen kulut kuta kuinkin puoleksi työssäkäyvän avopuolison kanssa, kun taas Nahkalan omat tulot koostuvat opintorahas ta, opintolainasta ja asumistuesta.

”Nykyään jätämme usein sellaiset pienet luk sukset ostamatta, kuten aurajuuston tai tuore mehun, valmistamme harvemmin erikoisempia ruokia, kuten tortilloja ja haemme noutoruokaa vain harvoin. Yritän ajatella, että panostai simme yleisesti ottaen sellaiseen tavalliseen, hyvään ruokaan ja tekisimme aina isommat kauppaostokset kerralla”, Nahkala kertoo.

Tietoisemman kuluttamisen myötä Nahka la kokeekin, ettei ruokaan välttämättä mene kovinkaan paljoa aiempaa enemmän rahaa. ”Mutta jos vertaa, kuinka paljon perustarpeet maksoivat vuosi sitten ja nyt, on hintaero varmasti suuri. Jos ennen viikon hyvät ruo katarpeet sai sadalla eurolla, tuntuu se tänä päivänä isolta summalta, koska samaan ai kaan hinnat nousevat kaikkialla muuallakin”, Nahkala tuumii.

Pienellä suunnittelulla voi kuitenkin saa da aikaan tuntuvan säästön. Nahkala suosit teleekin vertailemaan kaupassa kilohintoja, suosimaan kierrättämistä ja hyödyntämään hävikkiruokapalveluja.

”Kannattaa myös miettiä, mistä ostaa mitä kin. Joskus pienten ruokaostosten ostaminen lähikaupasta voi tuntua houkuttelevalta, mutta jos jaksaa nähdä hieman vaivaa ja hakea isommat kauppaostokset kauempaa, maksaa suunnittelu to

dennäköisesti takaisin.”

Hän kannustaa myös tiedostamaan asiat, jotka ovat itselle tärkeitä ja tinkimään niiden sijasta asioista, jotka eivät tuota samalla tavalla iloa ja ole niin välttämättömiä. ”Itselleni harrastukset, kuten sali bandy ja käsityöt ovat tärkeitä, mielenterveyttä suojaavia tekijöi tä ja hyvää vastapainoa opiskelulle. Myöskään lemmikistä en olisi valmis luopumaan, vaikka se tuokin mukanaan omat menoerät.”

Sen sijaan esimerkiksi jatkuva shoppailu ja monet kulttuuriko kemukset on helpompi jättää odottamaan toista hetkeä. ”Luovuin myös alkusyksystä autosta, jota tarvitsin kesätöiden vuoksi, sillä polttoaineen hinnat pomppasivat korkealle ja vanhan auton diesel vero oli noin kaksi euroa päivässä. Nyt kuljen enemmän pyörällä tai julkista liikennettä hyödyntäen”, Nahkala kertoo.

Opintolaina yhä turvallinen vaihtoehto

Koska lainojen korot ovat nousseet, saattaa opiskelijoiden keskuu dessa herätä kysymys siitä, uskaltaako opintolainaa edes näinä ai koina ottaa. Jaakko Simonen ymmärtää huolen, mutta ei näe lainan ottamisessa vaaraa.

”Opintolainan nostamista ei kannata pelätä, sillä en usko, että opintolainan korkojen suhteen olisi tulossa kovin suuria muutok sia. Ennemmin pohtisin opiskelijana sitä, teenkö töitä ja kustan nan opintoni sillä vai nostanko opintolainan ja saan vietyä opintoni hyvin eteenpäin. Näin opetuspuolen näkökulmasta haluamme totta kai, että opiskelijat opiskelevat ahkerasti ja valmistuvat ajallaan.”

Simonen ajattelee, että opiskelijat kuuluvat ryhmään, johon in flaatiolla on tällä hetkellä pienin vaikutus. ”Opiskelijan ei suora naisesti tarvitse olla inflaatiosta huolissaan, mutta syyt inflaation taustalla ja miltä tulevaisuus laajemmin talouden kehityksessä tar koittaa, voivat saada huolta aikaan. Tässäkin tapauksessa korostan sitä, että väestörakenteen ikääntymisen myötä töitä tulee kyllä riit tämään myös tulevaisuudessa, mutta ei vain välttämättä jokaisen toivealalta.”

Suomen eduskunta päätti tehdä heinäkuussa 2022 yli määräisen noin 3,5 prosentin indeksikorotuksen sosiaali turvaetuuksiin, mikä nostatti elokuusta alkaen valtaosaa kansaneläkeindeksiin sidottuja Kelan etuja. Näitä ovat kansaneläkkeen lisäksi muun muassa työttömyysturva, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, mutta ei esimerkiksi lapsilisä tai yleinen asumistuki.

Opiskelijoiden saamaan opintorahaan korotus oli 5,7 prosenttia, sillä tavallisestikin uuden lukuvuoden alussa tehtävässä tarkastuksessa huomioitiin nyt myös ylimää räinen indeksitarkastus. Käytännössä tämä näkyy siten, että aiemmin kuukausittaisen opintorahan ollessa 253,69 euroa, saa opiskelija nyt 14,54 euroa enemmän opintora haa vähintään ensi vuoden heinäkuuhun asti.

Opiskelijoiden kukkaroon muutos ei kuitenkaan ole kovin suuri, sillä raaka-aineiden kallistuminen nostatti myös opiskelija-aterioiden hintaa lokakuun alusta al kaen. Opiskelija-aterian enimmäishinta nousi 50 sen tillä, joten tällä hetkellä opiskelija maksaa ateriastaan enintään 3,20 euroa. Mikäli opiskelija syö lounaan joka arkipäivä, tarkoittaa se kuukausitasolla noin kymmenen euron lisäerää menoihin.

IHMISTEN LUOTTAMUS OMAAN TALOUTEEN EI OLE PITKÄÄN AIKAAN OLLUT NÄIN HEIKKO, VAIKKA TYÖTTÖMYYS ON OLLUT LASKUSSA. MIKÄLI NÄIN TODELLA ON EIVÄTKÄ IHMISET USKALLA TEHDÄ ISOJA INVESTOINTEJA, ESIMERKIKSI AJONEUVOJEN HANKINNAN TAI KODINKONEIDEN OSTOJEN SUHTEEN, VOI OLLA, ETTÄ VAIKUTUS NÄKYY LOPULTA MYÖS TYÖTTÖMYYDESSÄ.

”Opiskelijana fiilis on suhteellisen turvallinen, vaikka tulot eivät samalla tavalla menojen mukaan nousekaan. Opintolaina on itselle ni kuitenkin ihan välttämätön, sillä vuokran jälkeen käteen jää vain hieman toista sataa”, Nahkala toteaa.

Vaikka viime vuosien kriisit ovat herättäneet paljon huolta, on Nahkala päättänyt suhtautua inflaatioon mahdollisimman realisti sesti ja rennosti, vaikka seuraukset hieman pelottavatkin. ”Näen inflaation luonnollisena asiana niin kuin monet muutkin sykleissä tapahtuvat ilmiöt. Toisaalta inflaatio on tuntunut tähän asti melko kaukaiselta asialta, mistä on vain puhuttu koulun historian ja yh teiskuntaopin tunneilla”, Nahkala tuumii.

Inflaatio muokkaa ostokäyttäytymistä

Ihmisten resilienssiä eli sopeutumiskykyä on tutkittu paljon psy kologisesta näkökulmasta, mutta Jaakko Simonen tutkimusparei neen on lähestynyt aihetta taloudellisesta näkökulmasta. He tutkivat muun muassa resilienssin käsitteen määrittelyä, sen ilmentymistä taloustieteen kirjallisuudessa sekä sitä, kuinka resilientteinä ihmi set pitävät itseään.

”Kriisihetkellä muutos ihmisten taloudellisessa käyttäytymisessä näkyy lopulta siinä, miten kulutamme, mihin kulutamme ja miten varaudumme tulevaisuuteen”, Simonen kertoo.

Hän kannustaakin pysähtymään hetkeksi oman budjettinsa äärel le.

”Me kaikki pyrimme tekemään hyviä valintoja budjettimme ra joissa. Hintojen muutokset aiheuttavat usein muutoksen meidän os tokäyttäytymiseemme, jolloin valintapäätöksiä on hyvä tarkkailla, miettiä ja ennakoida sen mukaan, miten oma talous kestää.”

Euroopan keskuspankin mukaan inflaatio tulee hidastumaan mer kittävästi vasta vuonna 2024. Mitä on odotettavissa ennen sitä?

”Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa, mutta on arveltu, että ruoan hinta nousee vielä vuoden 2022 loppua kohden. Hintoi hin vaikuttavat esimerkiksi raaka-aineiden ja toimitusketjujen hin tojen nousu”, kertoo Simonen.

Myös sähkön hinta tulee mitä todennäköisemmin saavuttamaan huippunsa lähikuukausina, kunnes vuoden vaihteen jälkeen hinta saattaa laskea hieman alemmas. Puolestaan polttoaineen hinnan Si monen uskoo jäävän lähelle nykyistä tasoa. •

INFLAATIO LYHYESTI

• Tarkoittaa rahan ostovoiman heikkenemistä

• Taustalla yleensä nopea talouden kiihtyminen

• Mitataan erilaisilla hintaindekseillä, useimmiten vuositasolla mitattavalla kuluttajahintaindeksillä

• Kuluttajahintaindeksi eli hyödykekorit pitävät sisällään 480 kotitalouksien kuluttamaa tavaraa ja palvelua

• Eurostatin mukaan inflaatio oli elokuussa euroalueella 9,1 prosenttia ja Suomessa 7,6 prosenttia

• Tukea ja neuvoja oman talouden hallintaan saa muun muassa Oulun BusinessAsemalta joka toinen torstai klo 13–16 tai Takuusäätiöltä www.takuusaatio.fi

Vaihdon tarkoitus ja muita joutavuuksia

KOLUMNI | Kolumnistimme Marian vaihtoaika Chilessä on saanut pohtimaan elämän tarkoitusta.

Kirjoitan tätä kolumnia kukkulalla. Takanani ikkunasta avautuu rinne täynnä mut kaisia teitä ja niitä tilkkutäkin lailla reunustavia värikkäitä taloja, kaikenvärisiä ja -kokoisia koiria ja kissoja, valtavia kaktuksia, sitten Tyynimeri ja sataman lähelle ankkuroituneet laivat.

Noin vuosi sitten etsin Oulun yliopiston sivuilta maisterivaiheen opiskelijalle sopivaa kumppanuusyliopis toa USA:sta. Olin jo päättänyt, että jos vielä tässä iässä hakisin vaihtoon, hakisin kauas.

Kun en löytänyt yliopistoa USA:sta, aloin vilkuilla vielä kauemmas. Ajattelin parikymppisenä lukemaani Isabel Allenden Henkien taloa ja sitä, kuinka Etelä-Amerikka oli kiehtonut vähintään siitä lähtien. Graduni aiheen vuoksi olisi ollut järkevämpää hakea Kanadaan, mutta harvoinhan ihminen tekee päätöksiä pelkkään järkeen perustuen.

Niin päädyin Andien vuoriston ja Tyynenmeren väliin, Viña del Marin yliopistoon, pituussuunnassa ku takuinkin keskelle pitkulaista Chileä. Yksikään käymäni kurssi ei varsinaisesti liity graduuni, mutta opin muita asioita. Pian alamme opiskella alkeita Mapuche-alkuperäiskansan kielellä mapudungúnilla, mikä tietenkin on kulttuuriantropologian oppiaineen perinteistä ydintä. Latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden kurssilla määrittelimme vaatimattomasti heti ensimmäisellä luennolla elämän tarkoituksen (paljastan sen kolumnin lopussa).

Ei täällä varsinaisesti pääse ongelmia pakoon, mutta tavallaan kuitenkin. Lähdin energiakriisiin ja sodan koettelemasta Euroopasta maahan, jossa taloissa ei ole talvella lainkaan keskuslämmitystä. Öisin nukutaan täkki, huopa ja sähköpeitto päällä ja suihkussa ei kylmyyden takia edes huvita viipyä paria minuuttia kau empaa. Hanasta tulee vettä, joka täytyy suodattaa ennen juomista. Koko maanosaa ovat riivanneet diktatuu rit, selvittämättömät katoamiset ja kidutukset, hyperinflaatio ja köyhyys.

Silti, ilma on tuntunut täällä jotenkin kevyemmältä. Moni paikallinen on sanonut minulle, että täällä Suo mea pidetään utopiana, jossa kaikki ovat onnellisia. En ikinä tiedä, mitä vastata. Ei kannata ainakaan lukea suomalaista some-keskustelua, jos haluaa säilyttää mielikuvan onnellisesta kansasta.

Olen löytänyt uudestaan jotakin siitä parikymppisestä itsestäni, joka viehättyi Jack Kerouacista ja muista amerikkalaisista boheemi-ikoneista (vaikka luinkin vain Dharmapummit). Että täällä nyt olen, vihdoinkin niin sanotusti on the road Amerikoissa. Ennen kaikkea olen löytänyt uudella tavalla latinokirjailijat, jotka olivat sekä poliittisesti radikaaleja että toivonsa maailman muuttamisesta heittäneitä. Heillä riitti aina drink ki tarjota ystävälle, ja yhdessä syöminen oli tärkeää. Runoilija Pablo Nerudan La Sebastiana -kodista löytyy jopa oma baari - ynnä täytetty pingviini, vanha karusellihevonen ja lukematon määrä muuta mielikuvituk sellista krääsää hyvässä epäjärjestyksessä.

Tietysti täälläkin tulee ajateltua ajankohtaisia ongelmia, kuten vaikka humanististen alojen rahoitusongel mia ja koulutuksen supistamisia. Machu Picchulle muinaista inkojen reittiä patikoidessa saattaa esimerkiksi alkaa pohtia, mitä hyötyä muinaisten kulttuurien tutkimuksesta voisi olla.

Reippaan, ilmastotietoisen opiskelijan vastaus on tietenkin se, että inkat rakensivat toimivan sivilisaation ruoka- ja kastelujärjestelmineen tuhansia metrejä merenpinnan yläpuolelle.

Mutta hyöty ei ole elämän tarkoitus. Elämän tarkoitus on elää, kokea pieniä ohikiitäviä hetkiä, jotka tekevät kaikesta sen arvoista. Tietysti tämäkin on vain mielipide. •

Maria on kulttuuriantropologian opiskelija, joka on koukussa uuden oppimiseen. Pitää uimisesta, hyvin ja välittäen kirjoitetusta tekstistä, pienistä taloista ja suurista ajatuksista, kasveista ja eläimistä, kapakoista ja koti-illoista sekä toisinaan eläväisistä keskusteluista.

JUKKA-PEKKA HILTUNEN KAUPPAA KLASSIKOITA

Isokadun varrella on nähty vuosien saatossa monenlaisia pienyrittäjiä kellosepästä koruliikkeisiin. Mielenkiintoisen lisäyksen katukuvaan on tuonut kesäkuussa 2022 aloittanut Always Second Store.

Liike sijaitsee Isokadun keskivaiheil la, lähellä opiskelijoille tuttua Man go Discobaria. Liiketila on pienehkö mutta kotoisa. Puupinnat ja viherkas vit pehmentävät tummaa kivilattiaa. Mies tis kin takana on liikkeen omistaja Jukka-Pekka Hiltunen. Jukka-Pekka, mitä ihmiset pukevat nyt päällensä?

“Vintagefarkkua, kotimaista ja jenkkiläistä. Neuleet menee hyvin kaupaksi, T-paidat ja colleget ovat toki myös klassikoita”, Hiltunen vastaa. Hänen mukaan asiakkaiden materiaali valinnoissa korostuu nyt kestävyys: “Hyvistä materiaaleista tehtyjä, kestäviä ja hengittäviä vaatteita. Ja tietysti räppikoossa, isompi pa rempi.”

Ja sen suuntaista vaatetta näyttää liikkeessä olevan tarjollakin. Vaatteiden merkillä ei Juk ka-Pekan mukaan ole niin suurta väliä, vaikka pikaisella rekkien selauksella toimittajan kä teen sattuukin lähinnä Levistä, Leetä ja muuta klassikkokamaa. Hiltunen on kouluttautunut aikoinaan vaatturiksi, vaikkei varsinaisia vaat turin töitä ole koskaan tehnytkään. “Pukua en ehkä enää osaisi ommella, mutta pienet kor jaukset hoituu, ja se, että tuntee materiaalit on avuksi”, Hiltunen kertoo.

Ajatus omasta liikkeestä on kypsynyt Juk

ka-Pekan mielessä jo vuosikymmenen ajan. Syy liikkeen perustamiselle on yksinkertai nen. Hiltunen on aina halunnut olla yrittäjä, ja vaatteet hän tuntee parhaiten. Mutta mistä haave yrittäjyydestä on syntynyt, kiehtooko miestä yrittäjyyden tuoma vapaus?

“Eihän tää oo vapaata tää on ihan kauheeta”, Hiltunen vitsailee. “Mutta on itse vastuussa itsestään, että siinä mielessä se vapaus. Jos on nistuu nii onnistuu ja jos epäonnistuu nii syyl linen löytyy hyvin läheltä”, hän jatkaa.

Kiinteistönvälittäjästä vaateyrittäjäksi

Tiistai-iltapäivä on rauhallista aikaa kaupal la. Tarjoamme termospullosta kahvia, mutta Jukka-Pekalla on sumpit omasta takaa. “Oon tottunu juomaan tätä Lidlin pikalitkua”, Hil tunen huhuilee takahuoneesta vedenkeittimen kohinan yli.

Ennen siirtymistä vaate-alan yrittäjäksi Hil tunen työskenteli yli vuosikymmenen ajan kiinteistönvälittäjänä. Alanvaihto on hänen mukaansa ollut melko suoraviivaista. “Sa malla lailla täällä saa tehdä töitä niin paljon kun huvittaa. Molemmat hommat ovat pitkälti markkinointia ja asiakaspalvelua”.

Myös paljon puhutussa byrokratiaviidakossa

suunnistaminen on ollut melko yksinkertaista. Hiltunen käyttää digitaalisia laitteita apuna, ja kirjanpitäjä on ollut hoitamassa talousasioita alusta asti. “Kuva kuitista ja kirjanpitäjä hoi taa loput. Paljon on toki opettelua mutta ei mi tään mahdotonta”, Hiltunen kertoo.

Kiinnostaako minkkiturkki?

Liikkeen ovi avautuu, ja haastattelumme kes keytyy hetkeksi, kun iäkkäämpi nainen tulee hieromaan kauppaa. “Onko halua ostaa vä hän käytettyjä juhlakenkiä, tai sellaista pitkää minkkiturkista?”

“Ei oo meillä turkiksia myynnissä, mutta juhlakengistä kannattaa laittaa kuva”, Hiltu nen vastaa ja antaa naiselle mukaan korttin sa. Sisäänostoissa on oltava tarkkana, etteivät hyllyt täyty tavarasta joka ei liiku.

Asiakkaat ovat pääsääntöisesti olleet melko nuoria, noin neljästäkymmenestä ikävuodesta alaspäin. Erityisesti nuoret ovat aktiivisimpia second hand -kaupan asiakkaita. Vaatteita on kaupattu toistaiseksi pääosin oululaisilta ou lulaisille, sillä liikkeen verkkokauppaa ei olla vielä avattu. “Joitain paketteja on kyllä lähte nyt Instagramin kautta etelään”, Hiltunen ker too.

Always Second Storen seinällä komeilee harmaa t-paita, jossa roik kuu mainoslappu: “T-paidan painatus omalla kuvalla 25€”. Pelkkiin vinta gevaatteisiin ei siis kaupan tarjonta rajoitu. Välissä Jukka-Pekka hakee itselleen lisää pikakahvia, ja siivoaa samalla askartelutarvikkeita pois pöy dältä – tiskin takana on käynnissä Ou lun rullalautailijoiden jäsenkorttien askartelu projekti.

Kestävämmän vaateteollisuuden puolesta

Kestävyys ja vastuullisuus ovat olleet vii me vuosina vaatealan keskeisiä teemoja. Pi kamuodin hallitsemat viime vuosikymmenet

ovat Hiltusen mukaan olleet melko synkkiä aikoja, ja ongelmia vaateteollisuudessa löytyy tuotantoketjun jokaisesta osasta. Muutosta on kuitenkin tapahtunut, ja Hiltunen uskoo tule vaisuuden olevan valoisampi. “On päivänsel vää, että pikamuoti katoaa, se on ollut tietyn ajan ilmiö. Monet ihmiset sitä jo vastustaa, sit vastustaminen valtavirtaistuu ja lopulta koko pikamuoti haihtuu pois.”

Tämän päivän vaateval mistajissa on Jukka-Pekan mukaan jo paljon hyviä ja vastuullisia toimijoita. Vaatturikoulukavereiden perustaman Pure Waste Textilesin hän nostaa esille yhtenä hyvänä kotimaise na valmistajana. Kotimai suus ei kuitenkaan ole vaa tevalmistuksessa arvoista tärkein.

“Kotimaisuus on hieno juttu mutta yhtä hieno jut tu, että se on ruotsalainen tai norjalainen. Ihan sama vaikka vaate olisi tehty ke hittyvässä maassa kunhan se on tehty niitä ihmisiä ja ympäristöä kunnioittaen. Siten, että ketään ei kuse teta”, Hiltunen toteaa.

Support your local

Ruohonjuuritaso, talkootyö ja paikallisuuden tukeminen, niihin tiivistyy Always Second Store ja yrittäjä Jukka-Pekka Hiltunen. Yrit täjän arvot välittyvät selvästi hänen kanssaan jutellessa, mutta myös hänen sosiaalisen me dian kanavia seuratessa.

Instagramissa hän kehottaa ihmisiä tuke maan paikallisia yrityksiä välinpitämättömien korporaatioiden sijaan. Rahat on parempi käyttää omien tukemiseen Real Dealin kal taisissa pienyrityksissä. “Skeittareita tuetaan aina, ja kyllähän se skeittaus täällä kaupassa näkyykin vaikkei varsinainen skeittikauppa olla”, itsekin skeittausta harrastava yrittäjä kertoo.

Always Second Storen seuraava askel on verkkokaupan avaaminen. Vaikka liiketila täyttää hyvin nykyiset tarpeet, myös liikkeen laajentaminen on mahdollista tulevaisuu dessa. “Tämä on kiva ja asiakkaatkin tykkää mutta varmaan se voi jossakin vaiheessa olla isompikin”, Hiltunen visioi.

Liike on joka tapauksessa tervetullut lisä Oulun keskustan tarjontaan. Myös Hiltunen itse on tyytyväinen liikkeen alkutaipaleeseen: “Kyllä tätä kauppaa on paljon suositeltukin, oon kiitollinen kaikille asiakkaille jotka on niin tehneet. Ihania ihmisiä.” •

Mitäs me tutkijat!

Väitöskirjatutkijan arki jää yliopiston uraesittelyissä usein hämärän peittoon. Oulun ylioppilaslehti haastatteli kolmea väitöskirjatutkijaa siitä, mitä he tutkivat, miten he tutkivat ja millaisia neuvoja he antaisivat tutkijan urasta haaveileville opiskelijoille.

TEKSTI Nita Mäenpää KUVAT Tuuli Heikura

Väitöskirjatutkija on ensimmäinen askel tutkijan urapolul la. Oulun yliopistossa heitä on noin 1600, ja vuosittain yli opistoon hyväksytään päälle 250 uutta väitöskirjatutkijaa. Oulussa tohtorikoulutusta koordinoi tutkijakoulu UniOGS, jonne on mahdollista hakea hyvillä arvosanoilla suoritetun ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen. Erillisiä pääsykokeita ei ole, vaan tut kimuksesta kiinnostunut hakija hankkii itselleen pääohjaajan ja laatii yhteistyössä hänen kanssaan tutkimussuunnitelman ennen koulutuk seen hakemista. Työskentelytavat ja rahoitusvaihtoehdot vaihtelevat aloittain yliopiston tutkimusryhmässä tutkimisesta apurahoitettuun yk silötyöskentelyyn.

Uran alkuvaiheen karikoista on keskusteltu mediassa paljon viime vuosina. Täysipäiväinen väitöskirjatyö ei etene ilman rahoitusta, mut ta palkallisia työpaikkoja on tarjolla rajatusti. Säätiöiden ja rahastojen hauissa on kova kilpailu: esimerkiksi Koneen Säätiö myönsi vuonna 2021 apurahan 6,9 %:lle kaikista tieteen hakijoista. Oulun yliopisto on pyrkinyt parantamaan tilannetta määräaikaisilla työsopimuksilla

ja muuttamalla jatko-opiskelija-nimikkeen väitöskirjatutkijaksi. Yli opisto solmii määräaikaisen työsopimuksen vähintään puolen vuoden apurahan saaneiden tutkijoiden kanssa. Työsuhde oikeuttaa yliopiston henkilöstöetuihin, kuten työterveyshuoltoon ja vakuutusturvaan.

Tutkijan uraa kuvataan neliportaisella mallilla. Väitöskirjan kirjoit tamisen ja tohtoriopintojen suorittamisen jälkeen tutkija väittelee ja siirtyy ensimmäiseltä portaalta toiselle. Vaihetta kutsutaan yleensä post doc -vaiheeksi tai tutkijatohtorivaiheeksi, jonka aikana pätevöidytään itsenäiseksi tieteenharjoittajaksi. Kolmannella portaalla tutkija on jo kokenut ja voi työskennellä esimerkiksi yliopistonlehtorina ja akate miatutkijana. Neljännelle uraportaalle kipuavat ansioituneet tutkijat toimivat yleensä professoreina. Käytännössä tutkijan ura on harvoin yhtä suoraviivainen kuin mallissa.

Haastattelimme kolmea Oulun yliopiston väitöskirjatutkijaa heidän tutkimusaiheistaan sekä siitä, mikä vei heidät tutkijan uralle.

Heidi Spets

Englannin kielen väitöskirjatutkija Heidi Spets tutkii kolmatta vuotta sitä, miten vuorovaikutus näkyy virtuaalitodellisuudes sa (VR). Erityisesti hän on kiinnostunut siitä, kuinka virtuaa linen vuorovaikutus eroaa jokapäiväisestä kanssakäymisestä.

VR-pelit ja videopelit eroavat toisistaan, vaikka yhdestä pelistä voi kin olla versio sekä virtuaalitodellisuutta että konsoleita varten. Virtu

aalitodellisuudessa pelaaja tuntee olevansa läheisempi muiden pelaaji en kanssa.

”Kyse on immersiivisestä virtuaalitodellisuudesta, jossa ollaan siellä pelin sisällä”, Spets selittää.

Rec Room -niminen virtuaalinen olohuone toimii yhtenä Spetsin tutkimuksen alustana. Hän seuraa esimerkiksi sanaselityspelejä, joissa viestitään sanojen lisäksi erilai sia eleitä ja kehonkieltä käyt täen.

Spetsin tutkimus tuottaa uut ta tietoa siitä, miten ihminen on vuorovaikutuksessa virtuaali todellisuudessa. Tiedon avulla virtuaaliteknologiaa voidaan kehittää vastaamaan paremmin ihmisen tarpeita.

Tutkimusaihe löytyi opintojen kautta

Opiskeluaikoina Spets innostui kursseista, joilla sai tehdä tutki musta. Tutkimusaihekin löytyi opintojen kautta.

”Kiinnostus aiheeseen läh ti aikoinaan maisteriopintojen kurssilta, jossa kuvattiin aineis toa virtuaalitodellisuudesta. Käytän edelleen samaa aineis toa, koska siinä on niin paljon katsottavaa.”

Spets tutki samankaltaista aihetta pro gradu -työssään, mikä tuki käsitystä tutkijanuran sopivuudesta. Tieteellinen kir joittaminen oli rankkaa, mutta samalla palkitsevaa.

Uteliaisuus palkitaan, pitkäjänteisyyttä vaaditaan Tutkijan työ sopii uteliaalle ja tiedonjanoiselle, mutta tietoa on osatta va jakaa myös muille. ”Tutkijan täytyy oppia sanoittamaan tietämänsä asiat niin, että muutkin ymmärtävät.”

Menestyksekäs tutkimustyö vaatii arkipäiväisten rutiinien luomista tiedonhaulle ja kirjoittamiselle. Pitkäjänteisyys on hyve, etenkin Spet sin tutkimustyössä, sillä hän katsoo samaa videoaineistoa läpi uudes taan ja uudestaan. Suurin osa tutkimuksesta on arkista ahertamista työ pöydän ääressä, mutta Spetsiä se ei haittaa:

”Jos löytää itseään kiinnostavan aiheen ja metodin, se ei tietyllä tapaa tunnu työltä.”

Tutkimus kutsuu

Spets haluaa jatkaa tutkijana väittelemisen jälkeen. Tutkimuksen te keminen ei ole aina helppoa ja mukavaa, mutta se tuntuu oikealta va linnalta. Akateemisessa työssä Spets voi yhdistää mielenkiinnon koh teitaan opettamiseen ja opiskelijoiden opinnäytetöiden ohjaamiseen.

Pauli Väisänen

Pauli Väisänen aloitti vuonna 2017 avaruusfysiikan väitöskirja tutkijana, mutta ennen sitä hän oli työskennellyt vuosia tutki musavustajana. ”Fysiikalla pääsee mukaan tutkimukseen alusta asti”, Väisänen selittää jo opiskeluiden aikana alkanutta työtään tutkimusavustajana.

Väisänen tutkii väitöskirjassaan kosmisten säteiden pitkän ajan vaih telua sekä auringon magneettikentän ja kosmisten säteiden vuorovai kutusta. Auringon aktiivisuus vaikuttaa kosmisten säteiden määrään maan päällä. Avaruussään parempi ymmärtäminen auttaa varautumaan siten, etteivät vaihtelut riko sähköverkkoja ja satelliitteja. Väisäsen väitöskirjan kaltainen perustutkimus tuottaa tieteelle kasautuvaa tietoa, joka johtaa parempaan ymmärrykseen luonnonlakien toiminnasta.

”Tutkiminen on minun juttuni”, Spets tiivistää.

Väitöskirjatutkimuksesta haaveilevia perustutkinto-opiskelijoita Spets kehottaa tutustumaan omassa oppiaineessa tehtävään tutkimuk seen. Jos oppiaineesta löytyy kiinnostava tutkija, häntä kannattaa lä hestyä opintojen ollessa vielä käynnissä. Tutkijat voivat antaa vinkkejä ennen tutkijakouluun hakemista ja auttaa ohjautumaan sopivan tutki musaiheen pariin.

Spetsin mukaan tutkimukseen tulisi suhtautua eri tavalla kuin opin toihin. Monet opiskelijat tekevät kurssityöt valmiiksi yhdellä kertaa juuri ennen määräpäivää.

”Väitöskirjan tekeminen ei ole kertaluonteista töiden palauttamista. Vapaa-aika kannattaa pitää vapaa-aikana, viikonloput oikeasti viikon loppuina.”

Tutkimus kiinnosti jo lukiossa Väisänen asetti tutkijan uran tavoitteeksi jo lukiossa. Yliopistossa hänelle selvisi, millainen urapolun rakenne tutkijalla on. Hän aloitti opintonsa teoreettisen fysiikan puolella, mutta päätyi vaihtamaan ava ruusfysiikalle. Suuntautuminen vaikutti pro gradu -työn aiheeseen ja sitä kautta myös väitöskirjatyöhön. Kun hän löysi väitöstyölleen ohjaa jan, he hioivat aihetta yhdessä. Väisäsen aiempi osaaminen ja ohjaajan asiantuntemus vaikuttivat aiheen muotoutumiseen.

”Fysiikan alalla tutkimus tehdään yleensä tutkimusryhmässä. On tär keää, että ohjaaja on työssä mukana.”

Tutkimusryhmän jäseniltä saa apua ja tukea, minkä lisäksi he ovat yleensä mukana väitöskirjatutkijan tieteellisissä julkaisuissa. Päävas tuu väitöstutkimuksesta on kuitenkin tutkijalla itsellään. Kirjoittava tutkija ”Tutkijan työstä on olemassa sanonta: tutkijalle kaikki päivät ovat lau antaita, mutta lauantaina pitää tehdä töitä”, Väisänen naurahtaa.

Tutkijan työ on luonteeltaan hyvin itsenäistä: monet asiat voi aika tauluttaa ja suunnitella vapaasti, mutta samalla on vastuussa työn on nistumisesta. Tutkijan tulee tietää mitä tekee ja kyetä perustelemaan löydöksensä tiedeyhteisölle. Tutkimuseettisesti on tärkeää, ettei tutkija julkaise virheellisiä tai puolivillaisia tutkimustuloksia.

Väisäsen tutkimustyö koostuu enimmäkseen mittausaineistojen kä sittelystä, laskemisesta ja analysoinnista. Mittaustuloksista hän tekee data-analyysia, josta syntyy paljon muokattavaa tekstimassaa. Väisä nen kirjoittaa paljon, sillä tutkimustuloksia ei voi vain julkaista ilman minkäänlaista pohjustusta.

”Monilla tieteenaloilla puhutaan tutkimuksen narratiivisuudesta, tari nallisen kokonaisuuden hyödyntämisestä viestinnässä.”

Tutkijan ura jatkuu Fysiikalta tohtoreita työllistyy myös yrityksiin, kuntiin ja valtiolle mui hin tehtäviin, mutta Väisänen on kiinnostunut akateemisesta urasta. Hän aloittaa syksyllä post doc -rahoituksen hakemisen eri rahastoilta ja säätiöiltä. Väisänen toivoo myös pääsevänsä tutustumaan erilaisiin tutkimusryhmiin ja työkulttuureihin eri yliopistoihin suuntautuvien tut kijavierailujen muodossa.

Väisänen kehottaa akateemisesta urasta kiinnostuneita seuraamaan oman alansa käytäntöjä ja suuntautumaan jo opinnäytetöiden kautta. Väitöstutkimuksen rahoitusmahdollisuuksiin kannattaa perehtyä hy vissä ajoin.

”Väitöskirjatyö eroaa tavanomaisesta palkkatyöstä, joten kannattaa tiedostaa omat rajansa. Toki työelämä yliopistolla paranee koko ajan. Nykyään saa vähän pidempiä työsopimuksia ja apurahoja”, Väisänen tiivistää.

Eveliina Puutio

Kasvatustieteen maisteri Eveliina Puution väitöskirja käsitte lee alakouluikäisten tyttöjen sukupuolistuneita ja seksuaalis sävytteisiä suhdekulttuureja. Tytöt kiinnittyvät valtavirtaisiin suhdekulttuureihin jo varhaislapsuudessa: ihastuminen ja su kupuolisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeitä minäkäsityksen ja ryhmään kuulumisen kannalta.

”Olen kiinnostunut siitä, miten valtavirtaiseen, poikien kanssa toi mivaan tyttöyteen aletaan vähitellen kytkeytyä sekä siitä minkälaista moninaisuutta lasten suhdekulttuureissa on”, Puutio kertoo.

Puutio tutkii aihetta kolmatta vuotta ja kirjoittaa tällä hetkellä artik keliväitöskirjansa yhteenvetoa. Väitöskirja on osa tutkimushanketta, joka kuuluu FIRE-tutkimuskollektiiviin. Puutio lähestyy tutkimusta käytännönläheisesti ja toivoo, että opettajaopiskelijat, huoltajat ja ken tällä toimivat opettajat voivat hyödyntää sen tuloksia.

Koulumuistot innoittivat

Puutio kertoo huomanneensa jo kouluaikoinaan, kuinka ulkonäön ko rostaminen, ihastuksista keskustelu ja kaveruus poikien kanssa vaikut tivat ryhmien muodostumiseen.

”Poikien kanssa toimiminen tuntui olevan eräänlaista valuuttaa kave risuhteissa. Ne tytöt, joita kiinnosti poikien kanssa toimiminen, olivat omassa ryhmässään”, Puutio kuvailee.

Hän teki lasten suhdekulttuureja ja valtasuhteita käsittelevän pro gradu -työnsä Oulun yliopiston sukupuolentutkimuksen ryhmässä. Pro gradu -prosessin aikana Puutio ymmärsi, että voisi jatkaa samasta ai heesta väitöskirjassa. Hän oli löytänyt selkeän tutkimusaukon - lapset vaikuttivat navigoivan suhdekulttuureissa pitkälti keskenään.

”En ehkä valinnut aihettani tietoisesti, vaan moni asia johti tähän. Luokanopettajan koulutus ja tutkimusryhmän tuki inspiroivat.”

Lapsilähtöistä tutkimusta

Jokainen tutkijan työviikko on vähän erilainen. Puutio opettaa, luen noi, kuuntele asiantuntijaluentoja ja osallistuu artikkelipalavereihin.

Sen lisäksi hänen tutkimusryhmänsä tekee yhteiskunnallista vaikutta mistyötä, jolla pyritään tuomaan esille lasten yhteiskunnassa kokemia epäoikeudenmukaisuuksia.

Varsinainen tutkimustyö toteutetaan osallistavilla taidelähtöisillä me netelmillä. FIRE-kollektiivi on järjestänyt kaksipäiväisiä Kaveripajo ja: ensin lasten kanssa perehdytään vertaissuhteissa tapahtuvaan häi rintään ilmiönä, minkä jälkeen he saavat kuvata esimerkiksi legojen, muovailuvahan ja askartelumateriaalien avulla jonkin mietityttämään jääneen tilanteen kaverisuhteissaan.

”Sen jälkeen pyritään taivuttamaan epäreilut tilanteet muutoksiksi. Millainen olisi kaverimaailma, jossa olisi hyvä olla?”

Tutkimusta ja koulutussuunnittelua Puutio haluaa asiantuntijaosaamisensa avulla lisätä suhdekulttuureihin liittyvää keskustelua alakouluissa ja kehittää ikätasoista suhdekasva tusmateriaalia koulujen käyttöön. Tutkijan uran ohella tavoitteita on mahdollista toteuttaa myös koulutussuunnittelun ja opetuksen puolella.

“Lapsissa olevaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta pitäi si tukea kouluissa.”

Puutio kehottaa tutkimuksesta kiinnostuneita opiskelijoita kertomaan opettajille ja opinnäytetyön ohjaajille ideoistaan ja pohdinnoistaan. Tutkimusideoiden ei tarvitse olla valmiita, vaan tärkeintä on ilmaista kiinnostus tutkimusta kohtaan. Tutkijan urapolku on aivan yhtä mah dollinen kuin kaikki muutkin vaihtoehdot, vaikka sitä ei yliopistossa aina korostetakaan.

”Menkää rohkeasti omien kiinnostusten mukaan.” •

OULU SYNTYY

UUDELLEEN

,

MUTTA KENELLE?

Oulussa tapahtuu nyt paljon uutta. Brändi uudistui jo, ja kulttuuripääkaupunkivuotta kohti työskennellään aktiivisesti. Oulu pyrkii eroon kylmän teknologiakaupungin maineesta. Kyse ei kuitenkaan ole kulttuurisesta heräämisestä tai siitä, että modernit arvot nauttisivat täällä uudenlaista arvostusta. Muutoshalun taustalla ovat taloudelliset syyt.

TEKSTI Olli Laitinen KUVITUS Tuuli Heikura

Oulun on pakko muuttua. Se ei ole riittä vän vetovoimainen kaupunki nykyisellään. Ei ainakaan nuorille ja kouluttautuneille, niille ihmisille, joita se kaikkein kipeimmin kaipaa. Hulluinta on, että nimenomaan kou luttautuminen Oulussa kiinnostaa monia, mutta tutkintotodistuksen kanssa suunta on usein etelään tai eri maahan kokonaan. Kun työntekijät vähenevät, palveluita karsitaan ja Oulu näivettyy.

Kaupungin kulttuuristrategia 2030 -julkai sussa todetaan, että Oulu houkuttelee edel leen nuoria osaajia opiskelemaan, mutta on samalla muuttotappiokunta 25–39-vuotiai den ikäsegmentissä.

Siinä on syy, miksi tartuin tähän juttuaihee seen itse. Kuulun juuri tuohon kriittiseen ikäryhmään, joista Oulun pitäisi yrittää pi tää kiinni. Perheessämme on kaksi korkea koulutettua ja pieni lapsi. Olisimme lotto voitto Oululle, mutta kaupunki ei vakuuta meitä.

Oulu tuntuu kärsivän jonkinlaista alem muuskompleksia muuta Suomea ja Eu rooppaa kohtaan. Suunta on niin kovasti ulospäin. Haaveissa on olla eurooppalainen kulttuurikaupunki, mutta täällä jo asuvat unohdetaan. Kaupungin viestintä tuntuu teennäiseltä ja suunta epämääräiseltä. Se ihmetyttää.

Sillä eikö kaikista vetovoimaisin kaupunki muulle Suomelle, Eu roopalle ja koko maailmalle oli si sellainen, jonka asukkaat ovat tyytyväisiä? Oulu on syntymässä uudelleen, mutta kenen ehdoil la, ja ketä varten?

Oulu - Pohjois-Suomen veturi Syy vauhdikkaaseen muutok seen on osaksi valtakunnan po litiikassa. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa, ja sen myötä kaupungin rooli muut tuu merkittävästi. Samalla puolet kaupungin budjetista, noin seitse mänsataa miljoonaa euroa siirtyy hy vinvointialueelle. Lopuista resursseista rakennetaan uusi Oulu. Kaupunki tar vitsee rinnalleen vahvoja koulutuksen, sivistyksen ja vapaa-ajan kumppaneita, joista ehkä keskeisin on Oulun yliopis to.

Yliopisto on ilmiselvä valinta uudelleensyntymisen kumppa niksi. Onhan sen tehtäväksi jo laissa määrätty yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. Yli opiston ja kaupungin tavoite on yksi ja sama: menestynyt Oulu.

Kaupunki on viime vuosina tiivistänyt yhteis työtään yliopiston kanssa. Oulun kaupungin hallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä kuvaili SuomiAreena -ohjelman keskustelus sa lisääntynyttä yhteistyötä strategiseksi ja aiempaa syvemmäksi kumppanuudeksi. Kau pungin ja yliopiston menestymisen ehtona pidetään kansainvälistymistä, sillä osaavia tekijöitä ei löydy riittävästi Suomesta. Yksi yliopiston konkreettinen hanke kansainväli syyden lisäämiseksi on UNIC.

UNIC - Uniikki idea

Oulun yliopisto liittyi vuonna 2020 mukaan UNIC (The European University of Post-In dustrial Cities) -hankkeeseen.

UNIC on Eurooppa-yliopisto. Mutta ennen kaikkea se on idea. Eurooppalaisuuden idea, joka lähti liikkeelle Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vuonna 2017 pitämäs tä puheesta. Sorbonnen yliopistossa pidetty paatoksellinen puhe käsitteli Euroopan tu levaisuutta. Samoja asioita tavoitellaan niin Euroopassa kuin Oulussakin: taloutta on pa rannettava, työpaikkoja ja koulutusta lisättä vä. On pystyttävä kilpailemaan globaalissa maailmassa. Eurooppa-yliopistosta Macron sanoi vapaasti suomennettuna seuraavaa:

“Meidän täytyy luoda eurooppalaisten yli opistojen verkosto — verkosto, jonka opin to-ohjelmissa kaikki opiskelijat opiskelevat ulkomailla ja ainakin kahdella kielellä. Nämä Eurooppa-yliopistot toimivat suunnannäyttä jinä matkalla erinomaisuuteen ja kasvatuksel liseen innovaatioon.”

tältä löytyi onneksi aikaa. Määttä kertoi muu tamia projektin avainlukuja:

• Koko UNICin sisällä liikkuvuuksia on ollut opiskelijoiden osalta noin 1300, henkilökun nalla noin 1800.

• Ouluun on saapunut 8 opiskelijaa ja 25 hen kilökunnan työntekijää.

• Oulusta on lähtenyt 10 opiskelijaa ja 9 hen kilökunnan työntekijää.

• Oulun yliopiston järjestämillä virtuaalisen kurssitarjottimen kursseilla on opiskellut 65 henkilöä kahdessa vuodessa.

Vertailun vuoksi perinteisempi Erasmus-vaih to: sen kautta Suomesta lähtee tai Suomeen tu lee vuosittain noin kymmenen tuhatta opiske lijaa. UNIC-projektin Oulun luvuissa kyse on alle sadan ihmisen liikkuvuudesta. Se tuntuu pieneltä. Henna Määttä ei kertonut hankkeen tarkkoja tavoitelukuja, mutta oletettavasti ne ovat paljon nykyistä suurempia. UNIC kattaa kuitenkin kymmenen yliopistoa, ja yli kaksi sataatuhatta opiskelijaa. Kasvupotentiaalia on valtavasti.

UNIC edustaa eurooppalaista avoimuutta, sel laista, jota Oulun kaupunkikin tuntuu kovasti tavoittelevan. Ehkä hitaassa alussa on kyse vain yliopiston ontuvasta viestinnästä (se tus kin yllättäisi ketään).

Tai sitten perinteinen vaihtojakso on juuri se määrä kansainvälistymistä, mikä riittää mo nelle. Rajattu aika, jolloin valtaosa vaih tarikavereista on samanlaisessa elämän tilanteessa. Vaihtokupla syntyy ja sitten puhkeaa. Vaikeinakin hetkinä on helppoa muistaa, että vaihtojakso on lopulta lyhyt ja erityinen aika elämästä. Kun kansain välisyys integroituu kaikkeen, se me nettää hohtonsa, eikä kansainvälinen UNIC-opintojakso jaksa kiinnostaa.

Nuorten hyvä elämä -raportin tulokset julkaistiin kuluvana syksynä. Siinä sel vitettiin suomalaisten nuorten käsityksiä hyvästä elämästä. Raportin mukaan 20–29 vuotiaiden haaveissa olivat parisuhde, mielekäs työ, toimeentulo, hyvinvointi ja läheiset ystävät. Raportissa ei puhuta eu rooppalaisesta identiteetistä tai jatkuvasta tarpeesta kansainvälistyä. Oululaiset nuoret nimesivät kotiseuturakkauden sellaiseksi te kijäksi, joka voisi saada heidät jäämään tän ne. Eikä ihme. Kyllähän ihminen tarvitsee ko din, ja paikan, johon juurtua. Eikä kenenkään juuret voi ylettää kokonaisen mantereen alueelle.

Idea on kaunis. Siinä ideassa vaikkapa pudas järveläinen nuori voi muuttaa Ouluun, aloittaa opinnot Oulun yliopistossa ja sen jälkeen jat kaa opintojaan kiertäen jokaisen lukukautensa erissä Euroopan kolkassa. Koko kymmenen miljoonan neliökilometrin mantere on hänen kotinsa, kaikkien korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta hänen kollegoitaan.

Oulun ylioppilaslehti ei tavoittanut Macronia haastateltavaksi juttua varten, mutta Oulun yliopiston UNIC-tiimin vetäjä Henna Mää

UNIC on vain yksi monista yliopiston kansainvälisyyttä edistävistä hankkeista, eikä hankkeessa ole kyse pelkästään vaih tojaksoista. Fyysisen liikkuvuuden lisäksi UNIC haluaa tarjota koulutusyhteistyötä esimerkiksi yhteisten tutkinto-ohjelmien kautta. On hankalaa vetää johtopäätöksiä hankkeen onnistumisesta vielä tässä vaihees sa. UNIC on vasta alkutekijöissään.

Oulu 2026 - Euroopan Oulu

Yliopisto kansainvälistyy kovaa vauhtia, mut ta niin tekee Oulun kaupunkikin. Oulun valin ta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026 on hieno saavutus. Lukiessani hankkeen verkkosivuja, olen kuitenkin ymmälläni. Ke nelle kulttuuripääkaupunkia tehdään?

”

Nähtävästi jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan Oulusta. Hänelle voi lukea hank keen verkkosivuilta, että olemme “karu ja ankara pohjoisen erämaa”, jonka “ainutlaatui nen, villi luovuus on keskittynyt nuorten unel mien tukemiseen ja rohkaisuun.”

Kuvaushan on mitä mainioin. Eikä lainkaan uskottava.

On irstautta sanoa, että Oulussa keskityttäisiin nuorten unelmien tukemiseen ja rohkaisuun. Miten sellaisessa kaupungissa viisitoista kau punginvaltuutettua voi allekirjoittaa Pride-ta pahtuman tukemisen vastaisen aloitteen? Se hän on viidesosa koko valtuustosta!

Oulusta halutaan leipoa kaupunki, joka hou kuttelee entistä enemmän nuoria ja matkaili joita “urbaanilla ja jännittävällä miljööllään”. Silti kauppahalli kumisee tyhjyyttään, ja oulu laisen kulttuurin kehto on tätä nykyä kauppa keskus Valkea. Käytännöllinenhän se on, mut ta minua hävettäisi väittää urbaaniksi sellaista paikkaa, jossa vessaan pääsee vain S-etukor tilla.

Ketä varten Oulu syntyy uudelleen? Olen täältä kotoisin. Minulla on paljon rak kautta kotiseutuani kohtaan. Ja juuri sen takia kaupungin säheltäminen meneekin niin tuntei siin. Olen kyllä tietoinen monista hankkeista, jotka siintävät tulevaisuudessa. Iloitsen niistä, kuten iloitsen kaikista hyvistä uutisista, joita luen. Iloitsen Heinäpään tekonurmesta, Snoo kerista ja Starista.

Minun on kuitenkin hankala uskoa Oulun saa vuttavan sitä, mitä se sanoo tavoittelevansa. Pysyvää muutosta, muutosta asenteisiin ja ar voihin.

Sillä kulttuurin kehittämisen tärkein syy vai kuttaa olevan taloudellinen. Kulttuuri on ou lulaiselle päättäjälle vain työkalu, modernin maailman autoetu. Se on nykyajan vaatimus sille, että nuori ja koulutettu ihminen saadaan sitoutettua Oulussa olemiseen. Ja kun kulttuu ria kehitetään näistä lähtökohdista, ei muutok sesta tule pysyvää.

Ehkä olen väärässä. Jospa joku Oulussa pit kään vaikuttanut poliitikko onkin herännyt tänä aamuna, ja todennut moninaisuuden tai superdiversiteetin kiinnostavan häntä. Siinä tapauksessa toivoisin, että hän kirjoittaisi siitä vaikkapa lukijaterveiset meille Oulun ylioppi laslehteen. Se olisi uskottavampi kulttuuri-il mastonmuutos, kuin mikään mihin kaupunki on toistaiseksi pystynyt.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hankkeita tu lee ja menee, mutta oululaisen mielenkiinnon

kohteet pysyvät samana. Tärkeää on, että teknologia vetää ja ihmisillä on töitä. Se, että pyörätiet ovat aa mulla aurattuna ja se, että Syötteelle pystyy ajamaan viikonlopuksi ilman ruuh kia Kuusamontiellä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Ei hän kaikkien kaupunkien tarvitse olla eurooppalaisia kulttuurikaupunkeja.

Muutimme perheeni kans sa tänne takaisin viime syksynä. Oulu lähetti uu den kaupunkilaisen terveh dyksen, tosin vasta tänä syksynä, jo vuoden täällä asuttuamme. Se nauratti. Se oli niin oululaista. Ta voitteet ovat hienot, mutta käytännön tasoon pettyy.

En sano että Oulu on helpon tehtävän edes sä, ja demokratiassa on selvää, että kaupun gissa on myös niitä, jotka eivät ole valmiita hyväksymään muutoksia. Jos niiden ihmisten vaikutusvalta on niin suurta, ettei muutoksia saada tehtyä, on kaupungin kerrottava siitäkin. Ei ole minun asiani sanoa, mikä suunta kau pungille olisi oikea. Toivon vain oululaisena enemmän johdonmukaisuutta ja rehellisyyttä, vähemmän perusteettomia sloganeita.

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen sanoi viime kesänä soteuudistuksen, kulttuuripää kaupungin ja UNIC-hankkeen olevan “se mo mentum kun Oulu, yhdessä Oulun yliopiston kanssa syntyy uudelleen koulukaupunkina”.

Olen samaa mieltä ministerin kanssa. Muutos ta ei voi pysäyttää, joten Oulu syntyy joka ta pauksessa lähivuosina uudelleen. Mutta kenen ehdoilla ja ketä varten?

Haluaako Oulu todella muuttua kansainvä liseksi Euroopan kulttuurikaupungiksi, ja omaksua sen mukana tulevat arvo- ja asenne muutokset? Vai haluammeko vaan taloudel lista menestystä ja hyvinvointia, ja luulemme että kulttuurin kehitys on ratkaisu siihen. Ehkä jos noihin kysymyksiin löydettäisiin ensin vastaukset, uuden Oulun rakentaminen olisi helpompaa. •

Oulu lähetti uuden kaupunkilaisen tervehdyksen, tosin vasta tänä syksynä, jo vuoden täällä asuttuamme. Se nauratti.

Muutitko mielesi?

Oulun yliopiston siirtohaku 1.–15.11.2022

Jos kanditutkintosi on vielä kesken, voit hakea siirtohaussa tutkinto-ohjelman tai pääaineen vaihtoa.

oulu.fi/fi/siirtohaku

Ookko nää kuullu JOY:sta?

Jatkuvan oppimisen yliopisto – apunasi, kun valmistumisen jälkeen kaipaat lisää osaamista urapolulla etenemiseen. › Täydennyskoulutukset › Avoimen yliopiston opinnot › Organisaatioille räätälöitävät koulutukset

Surffaa tutustumaan: www.oulu.fi/joy

Kuukauden ekoteko

KOLUMNI | Olli kehottaa säästäväisyyteen ja kärsivällisyyteen pohjaaviin ekotekoihin.

Viimeiset kaksi vuotta tietokoneeni on rohissut raivostuttavalla tavalla. Kuin pesu kone, johon olisi jäänyt pikkukiviä linkouksen ajaksi. Syyslomalla päätin tarttua tuumasta toimeen ja keksiä keinon, jolla rohina poistetaan. Suunnitelmani oli yk sinkertainen: avaan koneen, paikannan vian, vaihdan osan uuteen – niinhän asioi ta korjataan.

Vianetsintä on melko suoraviivaista. Avaan tietokoneen sivuseinän, ja yhtä lukuunottamatta kaikki osaset pyörivät seesteisesti ja hiljaa. Olen helpottunut, syyllinen on virtalähde. Se on varmaan tietokoneen helpoi ten korvattavissa oleva osa, sillä uuden saan satasella eikä sen vaihtaminen ole vaikeaa.

Viallinen virtalähteeni painaa noin kilon. Se on aivan mitätön osa sitä vuosittain maailmassa syntyvää 45 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä, josta vain viidesosa kierrätetään. Se on kuitenkin yksi kilo lisää.

Mitä jos voisin välttää tuon yhden kilon lisäämisen? Eihän minun kasvissyöntini tai valojen sammuttami nenkaan suurta vaikutusta tee, mutta silti nautin Muu-pyöryköistä iltahämärässä. Kyse on periaatteesta.

Päätän korkata auki virtalähteen takakannen, joka varoittaa takuun menettämisestä ja hengenvaarasta. Voin han ainakin vilkaista miltä sisältä näyttää, jos siellä vaikka olisi niitä pikkukiviä pyörimässä. Ennen virta lähteen avaamista poikkean perinteisen tee-se-itse-miehen käsikirjasta ja katson Youtubesta neuvoa. Sieltä hän olen avun saanut niin auton polttimoiden kuin suihkupään vaihtoon.

Orientoidun ohjevideoiden katseluun, ja pian kohdalleni osuu jättipotti: kaksikymmentäminuuttinen, yk sityiskohtainen tutoriaali rohisevan virtalähteen korjaamisesta. Videolla on yli satatuhatta näyttökertaa ja yksitoistatuhatta tykkäystä. Kokeneena tiedonhankkijana tiedän kyllä millaiset ohjevideot ovat luotettavia, ja tämä on yksi niistä. Katson videon huolella lävitse.

Vika onkin yllättävän yksinkertainen. Virtalähteen tuulettimen kuivunut laakeri aiheuttaa tärinää ja yhä edelleen koko tuulettimen rohinaa. Kuten monessa muussakin elämän asiassa, puhdistus ja rasvaus auttaa. Työvälineiksi riittävät otsalamppu, tarkkuusruuvitalttasarja sekä tippa ompelukoneöljyä. Kaksi ensimmäis tä löydän itsekin, viimeisimmässä puolisoni pystyy auttamaan.

Itse korjausprosessi on ohjeita seuraamalla helppo. Avaan virtalähteen ja irrotan tuulettimen. Suojaava sili koonitappi pois, laakerit pois, kuivuneet rasvat rapsutellen pois. Huolellinen putsaus paineilmalla ja liinalla. Pari tippaa ompelukoneöljyä, osat paikalleen päinvastaisessa järjestyksessä.

Kiinniteltyäni piuhat takaisin on totuuden hetki. Kone käynnistyy, ja on kuin uusi. Tuulettimet pyörivät vienosti, ja vaikka koppa on auki, on melutaso hyvin alhainen.

Olo on koitoksen jälkeen ylpeä ja häveliäs: miten helppoa korjaaminen lopulta olikaan. Virtalähteen sisältä mä kupari ja alumiini eivät ehkä ole jalometalleista arvokkaimpia, mutta myös niiden tarve kasvaa tulevai suudessa. Se tarkoittaa lisää kaivostoimintaa, kiihtyvää luontokatoa ja ilmastonmuutosta.

Tulevaisuudessa meidän on taas pakko opetella olemaan säästäväisiä ja kärsivällisiä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa, ettei oikuttelevaa laitetta heitetä heti pois, ja uuden sijaan vanhaa koitetaan korja ta. Mikä on sinun kuukauden ekotekosi? Keittiöveisten tai saksien teroitus uuden ostamisen sijaan, housu jen paikkaaminen vaatelaastarilla, vaiko virtalähteen korjaaminen? •

Olli on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija, viestinnän kandidaatti ja tiedeviestinnän maisteriopiskelija. Haaveilee laadukkaasta yleiskoneesta.

Lavarunous elää baarissa

Baarin perällä käy kuhina. Äänentoistoa sääde tään vielä ja nurkkapöytien varjoissa kippistel lään: “Nyt se alkaa!” Odottava jännitys tarttuu, vaikka kuuluisi siihen joukkoon, joka ei tänään aio lavalle nousta.

Kasper Salonen maalaa mikkiin hypnoottisesti sana maisemaa lavalla. Taustanauhalla harppu pudottelee sä veliään, ja musiikki kietoutuu sanojen rytmiin. Yleisön katseet ovat liimautuneet lavalle, nainen seinän vierellä nautiskelee esityksestä silmät kiinni.

Kyseessä on jo seitsemännen kerran Snooker Timessa järjestettävä lavarunouteen keskittyvä Kellari open mic -klubi. Salonen on illan vieraileva esiintyjä, runoilija, spoken word -artisti ja kääntäjä Espoosta.

Matalan kynnyksen kulttuuria

Pääesiintyjän jälkeen estradi on avoinna kenelle tahan sa, mutta paikalle saa tulla myös vain kuuntelemaan. Ensimmäisellä tauolla esiintymislista täyttyykin nimis tä, niin konkareista kuin ensikertalaisista.

“Tapahtuma on tarkoitettu kaikille”, painottaa Kata riina Sarja, toinen Kellarikollektiivin perustajajäsenis tä”. ”Nämä illat ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia tuoda omia tekstejä muiden kuultavaksi,” hän kuvailee.

Sarjan mukaan lavarunous on myös yhdenvertaista. “Jo kaisella on mahdollisuus päästä ilmaisemaan itseään. Ei tarvitse muuta kuin kynän ja paperia, jos sitäkään.”

Kellarikollektiivi syntyi, kun Jyväskylässä ja Helsin gissä asuneet Katariina Sarja ja Laura Juntunen kohta sivat Oulussa. Molemmat olivat ihastuneet opiskelukau pungeissaan lavarunouteen ja kaipasivat säännöllistä toimintaa myös pohjoiseen. Klubi on otettu innokkaasti vastaan.

“Tämä on ensimmäinen säännöllinen lavarunousta pahtuma Oulussa pitkään aikaan. Heti ekasta tilaisuu desta lähtien on ollut kivasti porukkaa kuuntelemassa ja esiintymässä”, Sarja kertoo. Lisäksi ainakin Huuto merkki ry ja Sarjan toimittama julkaisu Loskazine jär jestävät yksittäisiä lavarunoustapahtumia.

Henkilökohtaista ja jaettua

Lavalla runoja lausutaan ulkomuistista, värikkäistä muistikirjoista, ruttaantuneilta paperiarkeilta ja puheli men muistiinpanoista. Runojen aiheet ovat usein henki lökohtaisia ja ajankohtaisia.

Illassa kuullaan viha-rakkaussuhteesta kotiseutuun, identitee tistä ja toiveesta, kuinka “sotakirveet sulatetaan ääniraudoiksi ja tuulikellot kilisevät harmoniaa”. Myös lavarunoudelle ominaista itseironiaa ja huumoria löytyy. Runojen rehellisyys ja suoruus pysäyttää — suuria tunteita tai kuolemaa ei vierasteta.

Myös esitystyylit vaihtelevat. Kasper Salosen runojen kieli muttuu sujuvasti suomesta englanniksi, ja pyörryttävästi kiihtyvä riimittely puhkeaa beatboxaukseksi. Viipyilevän lausunnan jäl keen taas kuullaan paatoksellista tykitystä unikuvista. Luikaut taapa joku väliin pätkän lauluakin.

Rajatonta runoutta ja luovaa loitsintaa

Katariina Sarjaa lavarunoudessa ihastuttaa sen monipuolisuus: “Tyylejä on yhtä paljon kuin tekijöitä. Se on taiteenlajina raja tonta, lähes mikään ei rajoita ilmaisua.”

Kasper Salostakin kiehtoo lajin vapaus, mutta samalla hän muistuttaa tekijän vastuusta: “Lavarunous on totaalisen arvaama tonta, mutta siinä on säilytettävä myötätunto.” Myös Kellari open micin alussa muistutetaan turvallisen tilan säännöistä, syrjintää ei hyväksytä ja ilmapiiri on kaikkia kannustava.

Lavarunous eroaa kirjoitetusta sanataiteesta siinä, että ylei söön on suora kontakti. Runosta muodostuu yleisön ja runoilijan yhteinen kokemus. “Lavarunous on luovaa kommunikaatiota. Se on kuin loitsimista, valkoista magiaa,” Salonen innostuu.

Mukaan mahtuu monenlaisia ääniä ja se ilahduttaa Sarjaa. ”Huomaan koko ajan enemmän, kuinka monipuolisia tekijöitä täällä on.”

Lavarunouden tulevaisuus Oulussa näyttää valoisalta. “Aiom me jatkaa toimintaa, ja uskon, että se poikii lisää tämän kentän tapahtumia. Kun ihmiset pääsevät esiintymään täällä, he uskal tautuvat tekemään tätä enemmänkin!” •

KELLARI OPEN MIC

MIKÄ HOMMA? Kellari open mic -lavarunoklubi järjestetään yhteistyössä Snooker Timen ja Huutomerkki ry:n kanssa. Kuka tahansa saa esittää oman tekstinsä tai tulla kuuntelemaan esityksiä. Vuoro varataan paikan päällä. Sopiva esitys on noin 4 minuuttia. Tapahtumassa noudatetaan turvallisen tilan periaatteita.

MISSÄ? Snooker Timen alakerrassa, osoitteessa Asemakatu 28, 90100 Oulu

MILLOIN? Kerran kuussa, aikataulut löytyvät Kellarikollektiivin somesta @kellarikollektiivi.

IDLE

HANDS

mployment plays a key role in the economic growth, well-being of the population, and the overall sustain ability of any country. The provision of gainful employment to the population is important on many levels. Economically, employment provides income to people, generates revenue for the government in the form of tax, and boosts domestic de mand for goods and services. Politically, employment keeps the population busy in such a way that people are occupied and consequently live in peace with decreased crime and violence rates.

Research published by Profes sor Sonia Bhalotora of War wick Economics and CAGE es tablished a strong link between unemployment and domestic violence. In the report, it was stated that men who lose their jobs are more likely to inflict domestic violence while wom en who lose their jobs are more likely to become victims of do mestic violence.

The situation of the “working poor” and “under-employed” groups must be given serious attention in Finland. The un der-employed groups can be further divided into skilled workers in low-paid jobs, skilled work ers in jobs that do not fully utilize their skills, or part-time workers who would rather work full-time. Unfortunately, in Finland many immigrants, particularly immigrant women, fall under this group.

ARE THE DEVIL’S WORKSHOP

COLUMN | Our columnist Linda Omodora discusses employment of immigrant people in Finland.

social benefits.

EInequality is a major concern

Inequality in working life, to a large ex tent, exists in the EU in general and Fin land in particular. According to recent statistics published by Eurostat In 2020, the EU unemployment rate for people aged 20-64 years old was approximate ly 13.9 % for those born outside the EU, and in contrast, 8.1 % for those born in another EU Member State and 6.1 % for the native-born population.

Economically, unemployed and underemployed people spend less, accrue more debts, rely heavily on social assistance from the government, and in the worst case scenario become homeless.

In Finland, the unemployment rate in Helsinki was 17 % for the immigrant pop ulation. In con trast, the unem ployment rate for native-born Finns was 7.5 % in 2019 which is less than half of the immigrants’ unemployment rate. This is clearly a wor rying situation. I believe that the under-em ployment rates amongst the im migrant popu lation would be far higher than this, but sadly there is no re liable statistics to back this claim, only personal experiences from happenings around me.

For the immigrant women population, country of origin makes a difference in how successful they can find gainful em ployment. For example, YLE reported that women coming from Estonia, North America, Asia or other European coun tries were more successful in securing jobs than women from North Africa and the Middle East, particularly those that came to Finland as refugees or asylum seekers. About 43 % of immigrant back ground women between the ages of 2554 years have advanced degrees, so their educational level is not the major prob lem here.

In 2000, the European Union adopted the “Racial Equality Directive” which prohibits discrimination on the grounds of race, or ethnic origin, not only in the field of employment but also with regard to social protection and advantages, as well as access to public goods and ser vices, including housing. Thus, provid ing strong legal protection in the fields of employment amongst its member states.

Unemployment and underemployment have both economic and social conse quences, particularly among the immi grant youth population. Because of the recent migration history to Finland, the native-born children of immigrants be longing to the second generation are only now gradually entering the labour mar kets. Economically, unemployed and un deremployed people spend less, accrue more debts, rely heavily on social assis tance from the government, and in the worst case scenario become homeless.

A publication by the Ministry of Eco nomic Affairs and Employment in 2020 reported that it is harder for immigrant women to find jobs in Finland than in any other Nordic country. The few who can find jobs are mostly under-employed or find low-paid jobs. The working poor and under-employed groups of peo ple find themselves working very hard around the clock but are still unable to make ends meet to lift themselves and members of their families out of poverty. This is a direct consequence of them be ing able to find jobs only in the low-paid service sector, or low-paid jobs.

Inequality in working life includes une qual pay based on gender as well as the fact that the immigrant population earns less than their native-born counterparts. There have been many cases reported about the fact that there is a serious brain drain present in Finland.

Amongst the immigrant population, the non-western immigrants, in particular, are unable to find gainful employment in their respective fields of study upon com pletion of their degree (Bachelor’s, Mas ter’s, Ph.D.) when in comparison to their Finnish counterparts. This usually leads to them migrating to other countries that would recognize and utilize their talents, getting a menial job or a job they are overqualified for, or simply relying on

Socially, people will have a low quality of life, health problems, mental health challenges, substance abuse, domestic violence, and poor academic perfor mance of children whose parents belong to this group.

Discrimination leads to marginalization

There have been many cases of discrimi nation based on race, religion, or ethnici ty in Finland. For instance, if an individ ual possesses a “foreign” last name, their possibility of being gainfully employed plummets, even if they are qualified for the job.

One could speculate that this can be likened to the “caste system” practiced in some countries in the 19th century, whereby one’s access to opportunities depends on the family they were born into.

For the immigrant population, this feels like being put in a cage whereby one has to be grateful for being hosted by your present coun try of residence and as such should be grateful for whatever is thrown at you without com plaining. Discrimination subsequently leads to marginalization, and consequently, the crime rates amongst this group will increase.

According to the research of Shannon Hughes Spence, who published an article titled “Crime, marginalized young people and neoliberal ism”, marginalized young people in particular are more likely to come into conflict with the criminal justice system of a country.

In a recent report published by the Internation al Labour Organization (ILO), discrimination can perpetuate poverty, stifle development, productivity and competitiveness and also ig nite political instability.

There are some ways in which the government can curb immigrants’ unemployment and un der-employment. One way of doing this is to mandate all companies to provide equal op portunities to all job seekers; for example, by placing quotas to employ immigrants. Another way is to eliminate barriers to employment by constantly analysing, monitoring, reporting, and taking action on matters related to unem ployment and under-employment of immi grants. A third way is for the government to assist companies by providing funds to help companies provide Finnish language training to their immigrant employees that lack ade quate Finnish language skills.

Follow the lead of universities and IT sector

In my opinion, the current hindrances pre venting this solution from being implemented could perhaps be the lack of inadequate funds allocated for the integration of educated im migrants into the job market. It could also be a result of a disconnect between the govern ment and the administrative bodies needed to channel the funds to the right places. One way to remove this disconnect is to employ more immigrants in administrative positions in all municipalities in Finland. These immigrants are in the best position to state what needs to be done to improve their unemployment and underemployment conditions.

To be fair, there are some sectors in the Finn ish economy that do not practice labour dis crimination, one such institution is universi ties across Finland. Another such institution is the IT sector. Nokia for example has been an employer of a diverse labour force for many years. Qt, a software company based in Espoo, recently took a bold step of employing immi grants to their Oulu office. This is commend able and it is desired that more companies in Finland should follow suit.

There is a great saying that states that “idle hands are the devil’s workshop”. Consequent ly, long-term unemployment and underem ployment can create a serious negative impact on individuals, society, and the overall eco nomic system. It is important that immigrants living in Finland be given a chance to utilize their full potential into contributing to the Finnish society. If women and immigrants are provided with equal opportunities, they can boost the overall sustainable growth and de velopment in Finland. •

Linda Omodara is currently a doctoral researcher at the Environmental and Chemical Engineering, Faculty of Technology, University of Oulu. Her research field is on sustainability and environmental engineering. She is also a deputy Vice-Councillor at the City of Oulu and the Education and Training coordinator at UN Youth of Finland.

INFLATION DOESN’T TREAT OUR WALLETS EQUALLY

Quick showers, possible power outages and tempting evening sales… Inflation’s reach goes far and wide. The term refers to a general increase in prices and a fall in the purchasing value of money. In everyday life, inflation can be noticed at the store checkout, as familiar products suddenly cost more than usual.

TEXT Roosa Sarajärvi TRANSLATION Henna Kaaresto ILLUSTRATION Viima Iivonen

In Finland, total inflation is most visible as an increase in the prices of energy, fuel and food, but it also affects public trans portation fares and the total sum in your restaurant bill.

The last inflation that considerably shook up Finland’s econo my occurred in 2008. It was caused by a variety of issues, such as high prices of oil and housing, global currency depreciation, and a crisis in the financial sector. The currently occurring inflation has resulted from the post-pandemic economic recovery, food produc tion issues, and Russia’s invasion of Ukraine. According to Jaakko Simonen, economist from the University of Oulu, the situation is atypical.

“Typically inflation is kicked off by a booming economy. In such a case, the European Central Bank would raise key interest rates in order to keep inflation within the limits of the goals, which has an effect on, for example, mortgages. However, we are currently in a situation in which the economic prospects are rather weak, but inflation remains high regardless.”

Economic instability directly reflects upon people’s trust. Since 1995, Statistics Finland has surveyed people’s trust in their person al finances, Finland’s economy, households’ saving possibilities, and unemployment. In March 2022, the trust indicator’s result was -10,5, the weakest since December 2008.

“People’s trust in their personal finances is the lowest it’s been in a long time, despite decreased unemployment rate. If this is truly the case and people are too afraid to make large investments on things such as vehicles or home appliances, it could ultimately af fect employment rates as well”, Simonen states.

Budgeting leads to considerable savings

I nflation doesn’t treat everyone equally. Someone living in a mul ti-person household in the countryside while using electricity or oil to heat up their detached house, driving their own car and using the city’s services infrequently may feel the effects of inflation heavily. Meanwhile, someone else living in a district-heated rental flat in the heart of the city while using a bicycle and public transportation to get around and frequently utilising the city’s services in their everyday life may feel the effects of inflation on a much smaller scale.

How is inflation visible in the life of a student? Noora Nah kala, 22, a Bachelor of Science and first-year psychology student, identifies the effects of inflation the strongest while shopping for groceries. Nahkala and her partner share their everyday expenses somewhat equally. Nah kala’s own income consists of the study grant, student loan and general housing allowance.

“Nowadays we tend to skip some small luxuries such as blue cheese or fruit juice. It’s rare that we make any special foods, such as tortillas, or order take-away. We try to favour normal, good food and buy lots of groceries at one time”, Nahkala explains.

Nahkala feels that more conscious consump tion has kept her household’s grocery expenses somewhat the same as before. “But if you com pare last year’s prices of basic needs to what they are now, the difference is certainly large. If it used to cost 100 euros to buy groceries for one week, today it feels like a large sum because everything else is getting more expen sive as well”, Nahkala ponders.

However, small planning can lead to consid erable savings. Nahkala recommends compar ing prices per kilogram, favouring recycling and utilising surplus food services. “It’s also good to think about what you buy and from where. Sometimes it may feel tempting to pick up small groceries from the nearby store, but if you put in some effort to get a larger amount of groceries from further away, the planning will most likely pay itself back.”

She also encourages to recognise the things that are really important while sacrificing some other things that may not be as fulfilling or essential. “For me, my hobbies such as floorball and handicrafts are

important things that improve my mental health and bring good counterbalance to studies. I also would not be willing to give up my pet, despite the expenses.”

Instead, it’s easier to save constant shopping and some cultural experiences for later.

“Earlier in the Autumn I also gave up my car, which I had needed for my summer job, due to increased gas prices and the diesel tax for an older car amounting to around two euros per day. Nowadays I get around by cycling and via public transportation”, Nahkala says.

Student loan remains a safe option

With increased interest rates, students may be concerned about whether it’s even safe to take out a student loan in these times. Jaakko Simonen deems the concern understandable, but sees no threat in taking out the loan. “You shouldn’t be scared of taking out a student loan, as I don’t see any considerable changes in the horizon for student loan interest rates. As a student, I would rather consider whether to work to finance my studies or to take out the student loan and advance my studies swiftly. From the point of view of teaching, we of course wish for students to study diligently and graduate on time.”

In Simonen’s view, students are a part of the group that inflation has the least effect on.

“Students don’t need to be particularly worried about inflation, but there may be concerns about the causes behind inflation, and the future as a whole in regards to economic development. Even in this case, I want to stress that the ageing of the population ensures that there will be employment opportunities in the future as well, however perhaps not in everyone’s dream career field.”

In July 2022, the Parliament of Finland ruled an extra 3,5 % index increase for social security benefits, which led to an increase in the majority of Kela benefits tied to the national pension index. In addition to the national pension, these benefits included the unemployment ben efit, the basic unemployment allowance and the labour market subsidy, but not, e.g., the child benefit or the gen eral housing allowance.

The study grant for students was increased by 5,7 %, as an extra index adjustment was acknowledged during the regular adjustment that is conducted at the beginning of each academic year. In practice, this means that while the monthly study grant previously amounted to 253,69 eu ros, students will now receive extra 14,54 euros at least until next July.

The change is not very noticeable in students’ wallets, as the increase in food prices also led to an increase in student meal prices from the beginning of October. The maximum price of a student meal increased by 50 cents, so students are now paying a maximum of 3,20 euros per meal. This means an increase of approximately 10 euros in the monthly expenses of a student who purchases a stu dent lunch every weekday. “As a student, I feel moderately secure even though my income is not increasing alongside my expenses. The student loan is essential for me, as I am left with less than 200 euros after paying the rent”, Nahkala states.

Although the crises of the recent years have sparked concern, Nahkala has decided to approach inflation with a realistic and re laxed attitude, even though the consequences feel a bit frightening.

“I see inflation as a natural event just like many other phenomena occurring in cycles. On the other hand though, until now inflation has felt quite distant and something that is only discussed during history and social studies classes in school”, Nahkala ponders.

Inflation alters buying behavior

A lot of research has been conducted on humans’ resilience from a psychological point of view, but Jaakko Simonen and his co-re searcher have approached the topic from an economic point of view. They are studying the definition of resilience, its occurrence in economics literature, how resilient humans deem themselves and other things.

“In times of crisis, the changes in people’s economic behaviour are ultimately visible in how we consume, what we consume, and how we prepare for the future”, Simonen explains.

He encourages everyone to take a moment to examine their per sonal budget. “All of us aim to make good choices within the lim its of our budgets. Changes in prices typically cause us to make changes in our buying behaviour, which is when it’s good to stop and observe, think about and foresee our decisions according to our personal financial situations.”

According to the European Central Bank, inflation will not be considerably slowing down until 2024. What should we look out for before that?

“It’s always difficult to predict the future, but it’s been estimated that we will still be seeing increases in food prices towards the end of 2022. This results from the increase in food and supply chain prices”, Simonen states.

Prices of electricity will also most likely reach their peak in the coming months, whereas a slight decrease may occur in early 2023. However, Simonen believes that the prices of fuel will remain rel atively stable. •

INFLATION BRIEFLY

• Means a fall in the purchasing value of money

• Typically results from quick economic growth

• Measured with different price indexes, most typically with the annual consumer price index

• The consumer price index, or basket of goods and services, consists of 480 goods and services consumed by households

• According to Eurostat, in August the inflation rate in the euro area averaged to 9,1 % and in Finland 7,6 %,

• For support and advice in personal financial management, contact for instance

BusinessAsema (every other Thursday 1 p.m. - 4 p.m.) and Takuusäätiö (www.takuusaatio.fi).

PEOPLE’S TRUST IN THEIR PERSONAL FINANCES IS THE LOWEST IT’S BEEN IN A LONG TIME, DESPITE DECREASED UNEMPLOYMENT RATE. IF THIS IS TRULY THE CASE AND PEOPLE ARE TOO AFRAID TO MAKE LARGE INVESTMENTS ON THINGS SUCH AS VEHICLES OR HOME APPLIANCES, IT COULD ULTIMATELY AFFECT EMPLOYMENT RATES AS WELL.

JOB HUNTING IS A LEARNING JOURNEY

COLUMN | Our columnist Moustafa Khairi encourages students to network and seek jobs under the table.

Landing the first position in nowadays competitive job markets is a chal lenging milestone for everyone in their early careers, no matter what the position is. Many talents have an impressive technical back ground and the required skills that qualify them for the jobs they dream about but they lack the right mindset of pursuing them.

People with higher university degrees such as master’s or P.h.D degrees may assume that the years they spent in research or ac ademic studies qualify them for positions in the industry. Unfor tunately, this is not the case. While having a couple of years of experience in research or academic studies should be an edge, it is not enough given the fast pace of the industry.

Networking is crucial when attempting to enter the job markets as a ‘freshly out of the oven’ graduate. Even though it sounds pretty intuitive, most people do not know how to network prop erly and how to expand their professional circles so that they keep being updated about the job market and especially, the hid den opportunities. Internal or hidden positions represent about 70% of the job market according to an Australian career change coach Jo Green as well as career advisor Rich Grant.

Know how to pitch or sell your skills. Having an informative, short yet to the point pitch is a skill that everyone, whatever their background, should aim to improve. Screening of job applica tions takes a couple of seconds each as stated by indeed and this should be enough to get the attention of the recruiters or hiring managers.

According to Statista’s 2021 statistics, 35.5% of people graduate each year holding a university degree in Finland. The question is, how many people graduate with the same academic degree in the same class and how many job opportunities are there in the industry? Numbers are not in favor of talents. That is why they need to distinguish themselves from others. Personally, I went through many interviews for different companies and various positions and was never asked about my GPA or even the cours es I studied during my master’s degree.

Working on developing and promoting your personal brand is one of the best investments that we should all start working on from day one. If a hiring manager who knows you has an open position that matches your skills in their company, would you be the first one he considers? Would your name come across his mind? If you are building your personal brand and establishing network connections with the right professional circles, the an swer should be yes to at least one of the two questions.

There are mainly three types of job opportunities. The public or open ones, the hidden or internal ones, and the ones that actually do not exist, yet! The open or public job opportunities are the ones that are publicly available on companies’ websites or social media channels in addition to the known job portals. Having the required skill set, polished CV and a decent cover letter is the way to tackle these types of opportunities, most of the time! Al most half of the positions I landed during my career so far repre sent these types of opportunities and it takes an active search in addition to the previously highlighted points.

Hidden or internal job opportunities are the dominant percentage of the job market positions. Referrals are generally a win-win situation for both parties. Job seekers get the opportunity if they

are qualified! Yes, referrals do not guarantee to land the job by any means. The person who wants to refer you sends you a pri vate application link that is unique to you through which you can apply for the position. If you get the job, the person who referred you get a reward. This referral system is very common for tech and software engineering jobs.

People tend to trust the people they already know. In most cases, companies open the needed positions internally and ask wheth er any of their employees know someone who would make a good fit in order to accelerate the hiring process. Depending on the need, they might open these positions publicly later on but opening them internally first is the most common case and that is why this type of positions represent 70% of positions. Again, now the question is how many people in your network would be willing to refer you for a position at their company? Personally, I have experience landing 2 positions of this type and the process es were quite fast given that I had the required skill set.

The 3rd type of opportunities actually is not open whether in ternally or publicly. They do not exist, yet! Being highly skilled in your area of expertise with niche technical or non-technical skills, excellent networking, and pitching skills, and most im portantly, persuasion skills is the way to create these opportu nities. You need to be highly motivated and know exactly what you want in order to be able to persuade the company that they actually have a need for this position.

Choosing the right time is a key factor as well. Targeting very small startups with limited budget resources at their early stag es would not most probably work. Opening a new position at a company requires some hassle of legalities and financial mat ters and the process takes some time whatever the company size and situation. So, it requires some patience as well but it is defi nitely worth it, is not it? I have experience landing one position of this type but as I mentioned it requires patience as I needed to establish the trust of the employer for over one year! I was interested in a specific business domain, so, I did my research and created a filtered list of companies working in that domain. Then, I started reaching out to the people with the managerial positions on LinkedIn. A couple of them responded but most of them didn’t. That’s how it works! After having a couple of calls with one of the hiring managers, he saw the potential of opening such a position at his company but didn’t have the resources at that time. When the situation got better at the company, we had a conversation and started a proper interviewing process. Finally, got the job.

A countless number of sessions, workshops, events, talks, etc are conducted tackling the topic of job hunting which proves how severe it is for most people. It is a learning journey and we learn by making mistakes. The most important thing is not to repeat the same mistakes, otherwise, we should not expect a different result. •

Moustafa is a Data Scientist at Dentsu Finland and a Google DSC mentor in Europe.

LUONNOSTAAN ONNELLINEN KUNNANJOHTAJA

On turvaisa rinne tunturin ja Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Niin sanoitti Eino Leino jo vuonna 1902. Lapille on kehittynyt maine hidasta elämää hakevien keskuksena. Pellosta kotoisin oleva Laura EnbuskaMäki ei kuitenkaan pidä Lappia hiljaisena, mystisenä pakopaikkana vaan kuuluttaa Muonion kunnanjohtajan ominaisuudessa pohjoisen uramahdollisuuksien ja kehitysmyönteisyyden perään.

Muonion kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäellä ei ol lut kasvatustieteiden maisteriksi valmistuttua selvää ajatusta siitä, mitä hän halusi tehdä isona. Kasva tustieteiden maisteriksi valmistuneen todennäköisin urapolku on opettaja. Enbuska-Mäki kuitenkin muistuttaa, että tutkinnolla voi tehdä paljon muutakin. “Se on hyvinkin yleissi vistävä ja antaa laajan pätevyyden.”

Enbuska-Mäki luki kasvatutieteiden opintojen sivuaineina psykologiaa, taloustieteiden johtamista sekä sosiologiaa. Sel keää syytä valintojen takana ei ollut, uteliaisuus ja laajat tee mat ohjasivat suuntaa. “Kyllä sivuaineita valitessani huomasin nopeasti, että mitkä ne omat intressit olivat. Yhteiskunnallinen puoli selvästi kiinnosti.” Kunnanjohta jaksi hän ei kuitenkaan tuolloin kuvitellut päätyvänsä.

Sydän sykkii kuntatyölle

Eikä matka Muonion kunnanjohtajaksi ole ollutkaan aivan suoraviivainen. Vas tavalmistunut kasvatustieteiden maisteri huomasi nopeasti, että Oulussa työllisty minen ei korkeakoulutetullekaan ollut niin yksinkertaista. “Työtehtäviin olisi pitänyt olla työkokemusta, jota ei opintojen aika na pystynyt kerryttämään”. Lappiin oli yk sinkertaisesti helpompi työllistyä.

2021. “Olen tehnyt opintoja aina sopivassa välissä, näin ruuhka vuosien keskellä on täytynyt välillä suosiolla ilmoittautua pois saolevaksi”.

Aina kehittyvä johtaja Muonion kunnanjohdossa tehdyt lupaukset otetaan vakavasti. Pienet, syrjäseuduille sijoittuvat kunnat kärsivät muuttotappios ta ja palveluiden vähenemisestä. Muoniossa tilanne on kuitenkin toinen. Enbuska-Mäki kertoo ylpeänä, kuinka Muonio on itse asiassa nykyään muuttovoittoinen kunta.

” Kyllä sivuaineita valitessani huomasin nopeasti, että mitkä ne omat intressit olivat. Yhteiskunnallinen puoli selvästi kiinnosti.

“Pohjoisessa oli mielenkiintoisia tehtä viä auki, kun taas Oulussa työmahdolli suuksia ei vastavalmistuneelle ollut samalla tavalla. Pohjoisesta sain töitä heti, kun Oulussa ei kutsuttu edes haastatteluihin”. En buska-Mäki kertoo hakeneensa yli sataa työtehtävää, joista vain yhdessä hän pääsi haastatteluun asti.

Vuosikymmen myöhemminkin nuorten aikuisten poismuutto on laaja ongelma Oulussa, joka mainitaan myös kaupungin stra tegiassa vuodelle 2030. Enbuska-Mäki arvelee ongelman piile vän juurikin työllistymisessä. “Opintojen vetovoima on hurja, mutta miten pitovoima? Vastavalmistuneille pitäisi antaa enem män mahdollisuuksia työelämän suhteen”, Enbuska-Mäki miet tii. Rakenteita olisi hänen mukaansa muutettava niin, että opis kelun ja työelämän yhteensovittaminen olisi helpompaa. “Ilman, että se tarkoittaisi opintojen viivästymistä ja loppuunpalamista.”

Valmistumisen jälkeiset vuodet kuluivat Enbuska-Mäellä kun ta- ja työllisyyspalveluiden parissa. “Kerrytin kokemusta kuntaja työllisyyspalveluiden kentällä. Kehittäminen ja strategiatyö tuntuivat alusta alkaen omalta jutulta”.

Työnteon ohella uteliaisuus uuden oppimiseen säilyi, ja hän haki töiden ohessa opiskelemaan yhteiskuntatieteitä pääainee naan johtaminen Lapin yliopistoon. “Toisen tutkinnon kanssa osasin olla itselleni armollisempi”, Enbuska-Mäki sanoo.

Laura Enbuska-Mäki on joutunut opettelemaan monta uutta roolia viimeisten vuosien aikana: hän on ollut yhtä aikaa opis kelija, äiti ja kunnanjohtaja. Se on vaatinut joustamista. Enbus ka-Mäki valmistui kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2011, ja toisen kerran yhteiskuntatieteiden maisteriksi vasta vuonna

“On eri asia tehdä veto- ja pitovoimaisia kuntia. Vetovoimaan vaikuttavat enemmän työ- ja opiskelumahdollisuudet, kun taas pito voimaan ne kaikki muut hyvinvointia tuotta vat asiat”. Kunnanjohtajana hän on todistanut, kuinka muun elämän tärkeys on noussut ja sik si Muoniossa panostetaan palveluihin ja luon non vaalimiseen. “Otamme tehdyt lupaukset tosissaan ja päätöksistä pidetään kiinni. Olen onnekas, että Muonion kunta on niin kehitys myönteinen”.

Tällä hetkellä Laura Enbuska-Mäki on tyy tyväinen elämäntilanteeseensa. “Tunturilappi tuntuu koko perheellemme hyvältä. Olen tyy tyväinen nykytilaan kunnanjohtajan asemassa, olemme saaneet käyntiin merkittäviä organi saatiouudistuksia ja hankkeita. Muutokset rul laavat ja aiempien haasteiden niskan päälle on päästy.”

Muonion kunnanjohtaja myöntää, ettei hänellä näin 35-vuo tiaanakaan ole tulevaisuuden urasuunnitelmat selvillä. Vaikka toisen tutkinnon loppuunsaattamisesta on vasta vuosi, pohtii En buska-Mäki silti uusia jatko-opintoja. “Opinnot tuovat minuun positiivista draivia ja ne tuovat hyvää tukea työhön”. •

MIKÄ TYYPPI?

NIMI Laura Enbuska-Mäki IKÄ 35-vuotias

TUTKINTO Kasvatustieteiden maisteri 2011 (Oulun yliopisto, yhteiskuntatieteiden maisteri 2021 (Lapin yliopisto)

ASUINPAIKKA Muonio KOTOISIN Syntynyt Oulussa, kasvanut Pellossa PERHE 2 lasta (6v ja 10kk), luokanopettaja-puoliso sekä bostoninterrieri Nestori ja suomenajokoira Alpo.

VAPAA-AJALLA Luonnossa ja tunturimaastossa liikkuminen, lenkkeily, kirppistely ja lumilautailu.