Anime #116, kesäkuu 2020 by Pop Media

Nro 116

3/2020

10€

e Anim otta! 15 vu

VA M P Y Y R I T J A PA N I S S A Vampire Hunter D ja VLADLOVE

Kauhuhistoriikin kolmas osa Vuorossa anime ja manga

Arvostelussa: + Haikyuu!! To The Top + Animeta + Keep Your Hands Oﬀ Eizouken + Not My Idol + paljon muita

Tekijäesittelyssä Shuuzou Oshimi Tutustu maestron tuotantoon

Pääkirjoitus

Kuvatulva

nimen juhlavuotta varten sivulla 32 lähdetään pienelle aikamatkalle vuoteen 2005. Vuodesta lukeminen oli hätkähdyttävää. Viisitoista vuotta on ihmiskunnan taipaleella vain silmänräpäys, mutta silti maailma on ehtinyt muuttua häkellyttävän paljon. Erityisesti nörtille 2000-luvun puoliväli näyttäytyy nyt lähes kivikautisena ajanjaksona. Suoratoistopalvelut siintelivät vasta horisontissa, eikä kukaan osannut kuvitella sitä mittakaavaa, jossa japanilaisia piirrettyjä nykyään saa laillisesti tekstitettynä töllöttää. Tietyllä tapaa tuntuu, että nykyinen valtava kuvien massa ja ympärivuorokautinen saatavuus ovat tehneet animesta nauttimisesta vaikeampaa. Yltäkylläiset määrät sarjoja eri suoratoistopalveluissa aiheuttavat rehellistä FOMOa. Kaikkeen ei ehdi perehtyä samalla intensiteetillä kuin kymmenen

Riikka Haapanen

Kuva: Paula Haapanen

päätoimittaja

vuotta sitten. Uusista sarjoista ei muodostu – harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – samanlaisia henkilökohtaisia suosikkeja kuin harrastuksen alkuaikoina, jolloin yhden sarjan parissa ehti viettää pidempiä aikoja. Nyt yhden sarjan päättämisen jälkeen pitää kruisailla jo kohti seuraavaa, jotta ei menetä tuoreimpia keskusteluja ja jaettuja kokemuksia. Uuvahdan välillä, animesta tulee suorittamista. Ajoittain on pakko laittaa laput silmille ja hypätä pois bittivirrasta. Animen sijasta on välillä mukava tarttua fyysiseen manga-pokkariin, makustella rastereita ja hahmojen yksityiskohtia omassa tahdissa. Paperilla ei vilku viestisovellusten notiﬁkaatioita tai ”saattaisit pitää tästä” -suosituksia. Lukemalla oma kovalevy nollautuu. Mistä minä oikeasti pidän, mihin haluan käyttää aikaani? Kun perusasiat taas hetkeksi selkeytyvät, animeen sukeltaminen virkistää uudella tavalla. Seuraavaa kuvaähkyä odotellessa!

@appelsiinikoala

NRO 116

Tässä numerossa 28

18 26

Teema

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Kuumankosteat kesäyöt ja hyytävät kauhutarinat muodostavat täydellisen parin. Feature-juttujen lisäksi arvioissa kauhu-mangat Blood on the Tracks, No Longer Human ja Happy Sugar Life. Kauhuteeman kruunaa Minna Erkolan piirtämä Animen 15-vuotisjuhlakansi. 16 18 20 22 25 26 28

VLADLOVE: Tyttö ja vampyyri Vampire Hunter D: D:n lyhyt oppimäärä TOP 5+1: Komeimmat ja karheimmat arpinaamat Tekijäesittely: Shuuzou Oshimi Sarjaesittelyssä: Elfen Lied Jatkojuttu: Japanilainen kauhu 3/4 XX of the Dead: Taru iltahämärän lonkerozombeista

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Panu Saarenoja Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Maaret Stepanoﬀ, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nuppu Eskelinen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Salla Pajunen, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Nuutti Aleksis, Aleksi Pirinen, Mauno Joukamaa, Jari Lehtinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, Anna-Liisa Koskinen, Sini Laine, I. Nevanperä, Samuli Paanala

Kansikuva Minna Erkola

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalve-

Ajankohtaista 06 11 12 14 15

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Animen ammattilaiset suomivat Netﬂixiä Kyoto Animationin tuhopoltosta epäilty pidätetty

luun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti

Vakiot

Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

03 21 30 50

Paino

Pääkirjoitus Ajatuksia animesta: 2.5D-musikaalit Klassikot: The Vision of Escaﬂowne Animen ohi: Toisen mielikuvituksen siivin

Uniprint Seuraava Anime ilmestyy 19.10. Vuonna 2020 ilmestyy 4 numeroa.

Lisäksi 32 33

Anime 15 vuotta sitten Rakkauskirje lapsuuteni anime-sarjoille

Arvostelut 36 36 37 37 38 38 39 40 41 42 42 43 44 46 47 48 49

ANIME: Wave, Listen to Me! ANIME: Sing “Yesterday” for Me ANIME: Listeners ANIME: Gleipnir ANIME: Haikyuu!! To the Top ANIME: Appare Ranman ANIME: My Life as a Villainess: All Routes Lead to Doom ANIME: Keep Your Hands oﬀ Eizouken ANIME: Somali and the Forest Spirit ANIME: The Case Files of Jeweler Richard ANIME: Science Fell in Love, So I Tried to Prove It PELI: Sakura Wars MANGA: Happy Sugar Life MANGA: Animeta MANGA: Not Your Idol MANGA: Blood on the Tracks MANGA: No Longer Human

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista Liiketoiminta

Bandai Namco Arts ja Eight Bit yhteistyöhön

andai Namco Arts on solminut yhteistyösopimuksen animaatiostudio Eight Bitin kanssa. Asiasta tiedotti Bandai Namco Arts kesäkuun alussa. Kumppanuuden tarkoituksena on keskittyä nimenomaisesti visuaaliseen viihteeseen, jossa pääpainona on animaatio. Yritykset ovat aiemminkin tehneet yhteistyötä erilaisissa projekteissa, joista

tunnetuin on That Time I Got Reincarnated as a Slime -animen ensimmäinen tuotantokausi, joten yhteistyön syveneminen kumppanuudeksi oli Bandai Namco Artsin tiedotteen mukaan luontevaa. Käytännössä kumppanuussopimus tarkoittaa, että yhtiöt hyödyntävät toistensa ammattilaisia, luovat uusia tuotantolinjoja nuorten ammattilaisten projekteja varten ja tuottavat yhdessä anime-sisältöjä. En-

simmäiset sopimuksen jälkeiset yhteistyöt ovat That Time I Got Reincarnated as a Slime -animen toinen tuotantokausi (2021) ja animen spin-oﬀ (2021). Lähde: Crunchyroll

Sarjat

Inuyasha-animelle jatkoa

uonna 1996 Weekly Shounen Sunday -lehdessä alkoi ilmestyä puolidemoni Inuyashasta kertova sarjakuva, josta muodostui välitön klassikko. Shogakukan-kustantamo koosti Rumiko Takahashin Inuyashaa 56 pokkarin verran, ja anime-sovitus pyöri televisioissa vuodesta 2000 vuoteen 2004 asti. Viimeiset 26 jaksoa animea ilmestyivät vuosina 2009 ja 2010. Varsin yllättäen toukokuussa 2020 Viz Media vahvisti Sunrise-studion työskentelevän jatko-osan parissa. Mahdollisesti jo syyskaudella 2020 nähtävä jatko-osa kantaa nimeä Yashahime: Princess Half-Demon. Se keskittyy kolmeen nuoreen naiseen: Sesshoomarun tyttäriin Towaan ja Setsunaan sekä Inuyashan ja Kagomen tyttäreen Morohaan.

Kaikki tyttäret ovat puolidemoneita. Alkuperäisen Inuyashan tapaan tarina sisältää aikamatkustusta. Sesshoomarun tyttäret joutuivat toisistaan eroon metsäpalossa, minkä vuoksi he ovat kasvaneet erillään eri aikakausilla. Setsuna on kasvanut Sengoku-kauden Japanissa, kun taas Kagomen veli Sota on kasvattanut Towan nykyajassa. 14-vuotias Moroha puolestaan työskentelee palkkionmetsästäjänä ja kauppaa nappaamiensa demonien ruumiinosia. Rumiko Takahashi on suunnitellut hahmot animea varten. Inuyashaan jaksoja ohjannut Teruo Satou ohjaa Yashahimen. Jatko-osan käsikirjoituksesta vastaa Katsuyuki Sumisawa ja musiikin säveltää Kaoru Wada. Lähde: Viz Media, CBR.com, comicbook.com

Sarjat © Reiji Miyajima, Kodansha, Rent-a-girlfriend production committee

Amazon kiinnostunut The Promised Neverlandista

mazon kehittää live-action-sarjasovitusta Kaiu Shirain kirjoittamasta ja Posuka Demizun kuvittamasta The Promised Neverland -mangasta. Sovitus on varsinainen uhka vai mahdollisuus -miinakenttä. Sarjasovituksen ohjaajaksi ja vastaavaksi tuottajaksi on valittu Rodney Rothman, joka oli toinen Oscarilla palkitun Spider-Man: Into the Spiderverse -elokuvan ohjaajista ja kirjoittajista. Sarjan käsikirjoittaa Meghan Malloy, joka on toiminut Rothmanin avustajana. Toisaalta sarjan toisena vastaavana tuottajana on näyttelijä Masi Oka, joka oli mukana tuottamassa myös Netﬂixin surullisenkuuluisaa Death Note -sovitusta. Sarjan julkaisuaikataulusta ei ole vielä tarkempaa tietoa. Lähde: Variety, Deadline

Musiikki

Kesän ohjelmistossa Re:Zero 2 ja Rent-a-Girlfriend

Japani on hulluna Demon Slayer: Kimetsu no yaiban tunnuskappaleeseen

Kesäkauteen mahtuu myös toimintaa. Re:ZERO palaa toisen tuotantokauden voimin heinäkuun 8. päivä. Toinen tuotantokausi esitetään kahdessa osassa. Jälkimmäinen osa on aikataulutettu tammikuulle 2021. Euroopassa uudet jaksot voi katsoa suoratoistopalvelu Crunchyrollissa. Tappei Nagatsukin ranobe-sarjaan pohjaavan animen ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi vuonna 2016. Se oli vuoden suurimpia hittejä ja on sittemmin muodostunut rakastetuksi isekai-suosikiksi maailmanlaajuisesti. Toisen tuotantokauden valmistumista ovat hidastaneet muun muassa oikeuksiin liittyvät neuvottelut sekä White Fox -studion henkilökunnan toipuminen rankan ensimmäisen tuotantokauden jälkeen. Studion tuottaja Tsunaki Yoshikawa on todennut, että ensimmäinen tuotantokausi oli niin uuvuttava kokemus, etteivät he halunneet studiolla ajatella Re:Zeroa toviin lainkaan.

LiSan esittämä Gurenge on noussut Japanin kaikkien aikojen kolmanneksi ladatuimmaksi kappaleeksi Oriconin digitaalisten singlejen menestystä mittaavan listauksen mukaan. Kappale on ladattu yli 900 000 kertaa, ja fyysistäkin singleä on ostettu yli 100 000 kappaletta. Kappale julkaistiin digitaalisena huhtikuussa 2019, minkä jälkeen se on ollut digitaalisten singlejen top 10 -listalla yhteensä 44 viikkoa. Joulukuusta 2019 alkaen se on ollut kymmenen parhaan joukossa yhtäsoittoisesti kymmenen viikkoa. © SACRA MUSIC

Koronapandemia on hidastanut ja lykännyt monia anime-tuotantoja. Täysin animeton tämä kesä ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Reiji Miyajiman mangaan perustuva Rent-a-Girlfriend alkaa heinäkuun 10. päivä MBS:n Animeism-ohjelmapaikalla, ja Re:Zeron kakkoskausikin käynnistyy vihdoin. Miyajiman manga kertoo yliopistolla opiskelevasta Kazuyasta, joka päätyy kokeilemaan tyttöystäviä välittävää vuokrauspalvelua erityisen ankean eron jälkeen. Kaunis Chizuru kuitenkin sekoittaa Kazuyan pään. Chizuru haluaa pitää sivutyönsä salaisuutena ja hermostuu, kun paljastuu, että he käyvät samaa yliopistoa ja heidän isoäitinsä asuvat samassa talossa. Shun Horie ääninäyttelee päähenkilö Kazuyaa. Chizurun roolissa kuullaan Sora Amamiyaa. Molemmat ovat aiemmin työskennelleet lähinnä videopeleissä: Amamiyan ansioluetteloon kuuluvat muun muassa The Idolm@ster Million Live ja Persona 5: The Royal, kun taas Horie on kerännyt kokemusta Fire Emblem: Three Housesissa ja The Idolm@ster: SideM:ssä.

Lähde: Kodansha, Crunchyroll, Comicbook.com

Lähde: ANN, Oricon

Ihmiset

Kan Takahamalle pääpalkinto Osamu Tezuka Cultural Prize -kilpailussa The Asahi Shimbunin perustama ja sponsoroima Osamu Tezuka Cultural Prize -manga-kilpailu järjestettiin tänä keväänä 24. kerran. Pääsarjan voitti Kan Takahama Nyx’s Lantern -mangallaan. Pääsarjan palkinto on kaksi miljoonaa jeniä eli noin 18 000 euroa. Nyx’s Lantern on Takahaman ensimmäinen manga-sarja. Nyx’s Lantern kertoo nuoresta naisesta nimeltä Miyo, joka menettää vanhempansa Seinanin sodassa vuonna 1877. Hän alkaa työskennellä myyjänä antiikkikaupassa ja löytää sieltä myös rakkauden. Lähde: The Asahi Shimbun

Ryouichi Hattorin poika, säveltäjä Katsuhisa Hattori on kuollut Säveltäjä Katsuhisa Hattori on kuollut kesäkuun 11. päivä sydämenpysähdykseen. Hattori oli kuollessaan 83-vuotias. Hattori oli tunnettu klassisen musiikin säveltäjä, joka sävelsi myös paljon anime- ja televisiomusiikkia. Hän sävelsi musiikkia muun muassa Fist of the North Stariin, The Adventures of Tom Sawyeriin ja Banner of the Starsiin. Hattorin isä oli kuuluisa pop- ja jazz-säveltäjä Ryouichi Hattori. Myös Hattorin poika Takayuki Hattori on säveltäjä. Katsuhisa Hattori sovitti poikansa Takayukin kanssa säveltäjä Nobuo Uematsun pyynnöstä Dragon Questin pelimusiikkia sinfoniaorkesterille. Lähde: ANN, Japanilainen musiikki

Kou Yoneda päättää Twittering Birds Never Fly -mangansa Mangaka Kou Yoneda (No Touching at All, Kanjou Spectrum) on ilmoittanut Da Vinci -lehdessä, että hänen tuorein BL-mangansa Twittering Birds Never Fly on pian päättymässä. Hän arvioi, että mangaa tulisi vielä kahden tai kolmen pokkarin verran. Sarja on ilmestynyt HertZ- ja ihr HertZ -lehdissä vuodesta 2008 asti. Englanniksi sitä julkaisee Digital Manga Publishing. Twittering Birds Never Fly kertoo rankkaotteisesta maﬁapomosta ja tämän henkivartijasta. Tämän vuoden alussa ilmestyi ensimmäinen kolmesta mangaan pohjaavasta anime-elokuvasta. Elokuvat animoi GRIZZLY ja tuottaa Blue Lynx. Lähde: ANN

Fire Force päättymässä, jää Atsushi Ohkubon viimeiseksi mangaksi

oul Eaterista lännessä parhaiten tunnettu mangaka Atsushi Ohkubo suunnittelee eläkkeelle jäämistä. Fire Force -mangansa 23. pokkarissa Ohkubo kirjoittaa, että Fire Forcen tarina on pian tulossa päätökseensä. Samalla Ohkubo toteaa, että Fire Force jää hänen viimeiseksi mangakseen. Ohkubo on

tehnyt Fire Forcea vuodesta 2015 asti. Fire Force kertoo tokiolaisista erikoisyksikön palomiehistä, jotka sammuttavat demonien riivaamia, tuleen syttyneitä ihmisiä. Manga sovitettiin animeksi viime vuonna, ja toinen tuotantokausi alkaa heinäkuussa. Lähde: Crunchyroll, ANN

Pelit

Final Fantasy Chrystal Chroniclesin remasteroidulle versiolle länsijulkaisu

quare Enix on remasteroinut Japanissa vuonna 2003 ilmestyneen Final Fantasy Chrystal Chronicles -pelin. PlayStation Blogin julkaiseman tiedotteen mukaan remasteroitu versio ilmestyy elokuun 27. päivä sekä Japanissa että lännessä. Alustoina ovat PS4, Nintendo Switch ja iOS- ja Android-laitteet. Pelissä seurataan nuorten seikkailijoiden Chrystal Caravans -nimistä ryhmää. He

Elokuvat

Studio Ghiblin uutuus ensi-iltaan televisiossa

etsivät myrrh-nimistä nestettä, jolla voi puhdistaa heidän maailmaansa tappavalta kaasulta suojelevan kristallin. Remasteroitua versiota varten ääntä ja kuvaa on paranneltu vastaamaan nykyisiä vaatimuksia, minkä lisäksi peli on ääninäytelty uudelleen. Mukana on myös muun muassa uusia tutkittavia luolia.

tudio Ghibli julkaisee uuden elokuvan tulevana talvena. Studio julkisti tiedon kesäkuun alussa. Uusi elokuva kantaa nimeä Earwig and the Witch (Aya and the Witch) ja se perustuu englantilaisen fantasiakirjailija Dianne Wynne Jonesin samannimiseen teokseen. Earwig and the Witch julkaistiin postuumisti Wynne Jonesin kuoleman jälkeen vuonna 2011 ja teos on toistaiseksi suomentamatta. Studio on aiemmin sovittanut animeksi kirjailijan Liikkuva linna -teoksen. Earwig kertoo Earwig-nimisestä tytöstä, joka viihtyy orpokodissa, jossa hän asuu.

Lähde: PlayStation Blog, Square Enix

Ilkeä noita kuitenkin adoptoi hänet, ja Earwigin on sopeuduttava uuteen kotiinsa. Ghiblille sopivasti tarinassa on myös puhuva kissa. Hayao Miyazaki vastaa elokuvan suunnittelusta, mutta ohjausvastuu on hänen pojallaan Gorolla. Elokuvan tuottaa Toshio Suzuki. Elokuva tulee poikkeuksellisesti ensi-iltaansa NHK-kanavalla. Toinen poikkeavuus on se, että elokuva on toteutettu 3DCG-animaationa. Elokuva on jo valittu Cannesin ﬁlmifestivaaleille, mikä tarkoittanee, että elokuva saa valkokangasjakelun länsimaissa. Lähde: Variety

Elokuvat

Monster Hunter -live-action ensiiltaan syyskuussa

Ilmiöt

Ghibli-puisto aukeaa ajallaan

apcom julkaisi ensimmäisen Monster Hunter -videopelinsä vuonna 2004. Kuluneiden kuudentoista vuoden aikana sarjasta on tullut valtavan suosittu, ja tuoteperhe on laajentunut esimerkiksi animella (2016) ja Monster Hunter Orage -mangalla (2008-2009). Pian tuoteperheeseen liittyy myös Hollywoodissa tuotettu täysipitkä toimintaelokuva, sillä koronapandemiasta huolimatta Sony Pictures on vahvistanut elokuvan saavan ensi-iltansa tämän vuoden syyskuussa. Monster Hunter on fantasiapainotteinen RPG, jossa Metsästäjän roolissa pelaaja vangitsee ja tappaa erilaisia hirviöitä. Sony Picturesin tuottama elokuva tuo päähenkilöksi uuden alkuperäishahmon, luutnantti Artemiksen. Artemiksen roolissa nähdään toimintaelokuvissa pätevöitynyt Milla Jovovich. Jovovich näytteli päärolia myös Capcomin peleihin perustuvassa Resident Evil -elokuvasarjassa. Metsästäjän rooliin on valittu thaimaalainen Tony Jaa. Elokuvan ohjaa Jovovichin aviopuoliso Paul W. S. Anderson.

hibli-teemapuisto aukeaa alkuperäisen aikataulun mukaisesti syksyllä 2022 koronapandemiasta huolimatta. Näin lupaa Aichi-prefektuurin kuvernööri Hideaki Omori. Töiden aloitus Aichissa on lykkääntynyt koronaviruksen vuoksi, mutta töihin päästään heinäkuussa. Puistoon on suunnitteilla viisi erilaista kohdetta: Naapurini Totoro -elokuvasta tuttu metsä, Sydämen

Lähde: Sony Pictures, The Asahi Shimbun

kuiskauksen antiikkimyymälä, Prinsessa Mononoke -teemainen kylä, Kikin lähettipalvelun tunnelmaa tavoitteleva Noitien laakso ja kompleksi, jossa yhdistyvät teatteri, kahvila ja näyttelytila. Työt aloitetaan ensin Totoro-metsässä, antiikkimyymälässä ja teatterikompleksissa. Kaksi muuta aluetta aukeavat kävijöille vuoden 2023 aikana. Lähde: Soranews24

Appare Ranman P.A. Worksin steampunk-henkisessä alkuperäissarjassa Appare Ranmanissa (2020) päähenkilöt Appare ja Kosame tempautuvat surkeiden sattumusten sarjan seurauksena Yhdysvaltoihin. Höyrylaiva puksuttaa Tyynen valtameren yli, ja taustalla lepattaa Yhdysvaltain lippu. Lipun 45

Kuvastin

tähteä sijoittavat sarjan vuosien 1896 ja 1907 väliseen maastoon. Vuonna 1908 lippuun lisättiin 46. tähti merkitsemään Oklahoman territorion liittämistä liittovaltioon virallisena osavaltiona. Appare Ranman ensiarviossa sivulla 38.

= Sarja alkaa = Yksiosainen

Tokyo Mew Mew 4 Tokyo Ghoul:re 8 Fullmetal Alchemist 22 Fullmetal Alchemist 23 Minun Weedini Last Wars 15 Aron morsiamet 12 Maaginen suklaapuoti 17 Kun jälleensynnyin hirviönä 3 My Hero Academia 11 Tokyo Mew Mew 5 Last Wars 16 Kuroshitsuji – Piru hovimestariksi 29 One Piece 94 Fullmetal Alchemist 24 Tokyo Ghoul:re 9 your name. Another Side: Earthbound 1 Last Wars 17 Maaginen suklaapuoti 18 My Hero Academia 12 Tokyo Mew Mew 6 Kun jälleensynnyin hirviönä 4 Fullmetal Alchemist 25 Last Wars 18 Velhon morsian 13 Tokyo Ghoul:re 10

26.6.2020 26.6.2020 3.7.2020 3.7.2020 3.7.2020 3.7.2020 3.7.2020 17.7.2020 24.7.2020 24.7.2020 7.8.2020 7.8.2020 7.8.2020 14.8.2020 14.8.2020 21.8.2020 28.8.2020 4.9.2020 11.9.2020 18.9.2020 18.9.2020 18.9.2020 25.9.2020 2.10.2020 9.10.2020 16.10.2020

Suomenkieliset mangajulkaisut

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia anime-uutuuksia syyskaudelta 2020.

Koska koronan vuoksi tuotannoissa on ollut lykkäyksiä, alkamispäivämäärät ovat epävarmoja. Ne on siksi tästä numerosta jätetty pois.

Attack on Titan: The Final Season PERUSTUU MANGAAN

TOIMINTA, DRAAMA

Erenin, Levin ja Mikasan tarina on päättymässä niin mangana kuin animenakin. Attack on Titanin neljäs tuotantokausi jää sarjan viimeiseksi. Hajime Isayaman manga ilmestyy edelleen, joten on mielenkiintoista nähdä, millaiseen loppuratkaisuun anime Mappan johdolla

MAPPA

päätyy. Onnistuuko anime sisällyttämään runsaaseen pariin kymmeneen jaksoon kaikki loppukäänteet tyydyttävällä tavalla? Traileri näyttää varsin vaikuttavalta, joten toistaiseksi viimeinen tuotantokausi tuntuu enemmän mahdollisuudelta kuin uhalta.

Jujutsu kaisen PERUSTUU MANGAAN

TOIMINTA, KAUHU, SHOUNEN

Kirotun sormen syönyt ja siten yliluonnolliseen taisteluun mukaan imeytynyt lukiolaispoika Yuuji Itadori pääsee seikkailemaan liikkuvissa kuvissa tänä syksynä. Studio Mappa sovittaa vuonna 2018 Weekly Shonen Jumpissa alkaneen Gege Akutamin huikean suositun Jujutsu kaisenin animeksi. Shueis-

MAPPA

ha varmasti odottaa animen antavan manga-myynnille samanlaista potkua kuin anime-adaptaatio aiheutti Demon Slayer: Kimetsu no yaiballe. Alkuperäismateriaali on ainakin osaavissa käsissä, sillä animen käsikirjoittaa Attack on Titanin ja Mob Psycho 100:n parissa kunnostautunut Hiroshi Seko.

The Day I Became a God ALKUPERÄISTEOS YLILUONNOLLINEN, DRAAMA KEY, ANIPLEX, P.A. WORKS Kirjoittaja-säveltäjä Jun Maeda visual noveleihin erikoistuneesta Key-yrityksestä on lyöttäytynyt jälleen yhteen P.A. Worksin kanssa. Luvassa on Maedan sanoin taistelukohtausten tapaisista pinnallisista elementeistä riisuttu draama. Animen tarinassa nuori tyttö Hina herää eräänä päivänä jumalana. Hän näkee maailmanlopun tulevan, joten hän valitsee itselleen seuralaisen odottamaan ja katselemaan maailman päättymistä. That Day I Became a God on yhtiön kolmas anime-projekti: vuonna 2010 yhtiö oli mukana tekemässä Angel Beatsia, ja vuonna 2015 seurasi Charlotte. Key toteutti molemmat yhteistyössä P.A. Worksin kanssa. Charlotten ohjannut Yoshiyuki Asai on vastuussa myös Maedan uutuudesta.

Wing Club ttle Ba

/ 909

ance and suppl yc ten orp main s

Warlords of Sigrdrifa ALKUPERÄISTEOS

Eden ALKUPERÄISTEOS

DRAAMA

DRAAMA, FANTASIA, TOIMINTA

Mies Re:Zero-ranobe-sarjan takana, Tappei Nagatsuki, on kirjoittanut uuden alkuperäis-animen nimeltä Warlords of Sigrdrifa, jonka Aniplex tuottaa. Mikä keitos onkaan kasassa! Pilareiksi kutsutut pahat olennot hätyyttävät ihmiskuntaa. Jumala Odin saapuu ihmisten avuksi ja hän tuo mukanaan Valkyrie-taisteluneitoset. Henkilökohtaisissa lentokoneissaan tytöt taistelevat ilmojen herruudesta ja

CGCG STUDIOS

Yasuhiro Irien (Fullmetal Alchemist: Brotherhood) ohjaaman Edenin ensimmäiset trailerit julkaistiin jo viime syksynä. Netﬂixin alkuperäissarja Eden on toteutettu 3DCG-animaationa. Robottikaupunki Eden 3:sta kertovaan tarinaan 3DCG voi hyvin sopia, tosin trailereiden perus-

teella robottiparin salaa adoptoima ihmislapsi Sara on jäänyt varsin kömpelöksi. Mahdollisista teknisistä puutteistaan huolimatta sarja kilpailee vuoden kiinnostavimman Netﬂix Originals anime-tuotannon tittelistä pian ilmestyvän Japan Sinks 2020:n kanssa.

To Your Eternity PERUSTUU MANGAAN DRAAMA, SHOUNEN, FANTASIA BRAIN’S BASE Mangaka Yoshitoki Ooima siirtyi A Silent Voicen päätyttyä työskentelemään To Your Eternity -nimisen teoksen pariin. To Your Eternityn päähenkilö on salaperäinen yliluonnollinen olento Fushi. Fushi aloittaa matkansa maapallolla ilman käsitystä ihmiskunnasta, sen iloista tai suruista. Fushi pystyy omaksumaan erilaisten vastaantulevien ihmisten, eläinten ja asioiden muodon. Visuaa-

lisesti kaunis manga taipuu hyvin animeksi, ja erilaisten hahmojen muodon ottava Fushi on joustava päähenkilö animelle. To Your Eternityn piti monen muun animen tapaan alkaa jo kesäkaudella, mutta viruspandemiasta johtuneiden turvallisuussäädösten vuoksi sarjan ensi-ilta on siirtynyt syksyyn. Odotellessa voi tutustua alkuperäiseen mangaan, jota Kodansha kääntää englanniksi.

ANIPLEX

maailman tulevaisuuden puolesta Pilareita vastaan. Norjalaisesta mytologiasta kevyesti lainaileva sarja on panostanut lentäviin koneisiinsa: yksityiskohtaiset ennakkokuvat esittelevät historiallisia vesilentokoneita, hävittäjiä ja jopa todellisuudessa prototyypeiksi jääneitä lentokoneita. Tämän sarjan parissa voi nörtteillä monella eri tapaa, joten sarja miellyttänee muitakin kuin Girls und Panzer -faneja.

Seuraavat viime numerossa nostetut sarjat alkavat alkuperäisestä aikataulusta poiketen syyskaudella: Akudama Drive Dropout Idol Fruit Tart Hypnosis Mic - Division Rap Battle - Rhyme Anima Skate-Leading Stars

Ajankohtaista © Wit Studio, Great Pretenders

Great Pretender on yksi Netﬂixin anime-panostuksista. Sarjan ensimmäiset jaksot ovat jo katsottavissa Japanin Netﬂixissä. Länsijulkaisua joudutaan vielä odottamaan.

Animen ammattilaiset suomivat Netﬂixiä Suoratoistopalvelun toimintatavat eivät miellytä kaikkia

anomalehti Tokyo Keizai julkaisi verkkoversiossaan 5.6. artikkelin, joka käsittelee suoratoistopalvelujätti Netflixin ja japanilaisen animaatioteollisuuden suhdetta. Tokyo Keizain toimittaja Masaya Inoue haastatteli artikkelia varten useita henkilöitä, jotka työskentelevät johtotehtävissä animen tuotannossa tai markkinoinnissa. Nimettöminä kommentoineet ammattilaiset suhtautuvat ristiriitaisesti Netflixin toimintatapoihin. Positiivista palautetta Netflix saa jutussa siitä, että se maksaa alan mittapuulla hyviä korvauksia. Erään haastatellun mukaan Netflix saattaa maksaa suositusta sarjasta 50-70 miljoonaa jeniä (noin 40 000 – 60 000 euroa) per jakso. Lisäksi japanilaiset anime-tuottajat ovat verkostoituneet ulkomaalaisten taiteilijoiden kanssa Netflixin kautta.

Lehden haastattelemilla henkilöillä on myös huolensa Netflixin suhteen. Suoratoistopalvelu on tunnetusti kitsas kertomaan tilastoja sarjojensa katselukerroista. Lehden saamien tietojen mukaan Netflix ei jaa tietoja katsojamääristä edes kumppaneidensa kanssa. Käytännössä tämä vaikeuttaa palkkioista neuvottelemista seuraavan yhteisen projektin alkaessa. Eräs haastatelluista, tuotantoyrityksessä työskentelevä johtoportaan henkilö, kommentoi, että menestyessään sarja on ”Netflixin voitto”, sillä suoratoistopalvelu maksaa sarjoista könttäkorvauksen etukäteen. Mikäli sarja

ei kiinnostakaan katsojia, Netflix häviää kaupassa. Sarjan tuottanut studio on tällöin käytännössä voittaja, sillä Netflix ei maksa tekijänpalkkioita ja könttäsumman vuoksi studio on jo saanut korvauksen työstään. Tunnetusti Netflix keskittyy vain suoratoistopalveluun. Tämä on hankaloittanut asioita japanilaisille yhteistyökumppaneille, jotka perinteisesti nojaavat vahvasti erilaisiin oheistuotteita koskeviin lisensointisopimuksiin. Ammattilaiset myös pohtivat Netflixin anime-panostuksen pysyvyyttä. Jutussa arvellaan, että mikäli Kiina ja Etelä-Korea pystyvät tulevaisuudessa tuottamaan vastaavantasoista sisältöä japanilaisia yrityksiä edullisemmin, Netflix saattaa vetäytyä anime-investoinneista. Haastateltujen keskuudessa on myös niitä, joiden mielestä yksinoikeudellinen suoratoistosopimus rajoittaa sarjan mahdollisuuksia. Jutussa nostetaan esimerkiksi Demon Slayer: Kimetsu no yaiba, joka ei erään haastatellun mielestä olisi voinut saavuttaa nykyisenlaista suursuosiota pelkän suoratoiston kautta. Toistaiseksi Netflix on kuitenkin keskeinen toimija anime-teollisuudessa. Vuoden 2020 aikana palvelussa alkaa noin parikymmentä uutta anime-sarjaa. Näihin kuuluvat muun muassa CGCG:n Eden, The Seven Deadly Sinsin neljäs tuotantokausi ja Polygon Picturesin Pacific Rim -adaptaatio. Lähde: ANN, Tokyo Keizai

Twitter

Kyoto Animationin tuhopoltosta epäilty pidätetty

@CKAY 29.5.2020 Monet japanilaiset julkisuuden henkilöt, etenkin artistit, ovat osoittaneet tukensa Black Lives Matter -liikkeelle kuluneiden viikkojen aikana. Heidän joukossaan on esimerkiksi laulaja Crystal Kay:

42-vuotias mies tunnusti yrittäneensä vahingoittaa mahdollisimman montaa

Also guys, PLS CAN WE ALL SIGN THIS PETITION?? I CAN’T. WTF is going on MAN. MORE THAN EVER WE NEED ALL OUR NON BLACK FRIENDS, FAMILY, CO-WORKERS, EVERYONE TO BE OUR ALLIES RIGHT NOW. WHERE IS THE JUSTICE?? WE NEED CHANGE. NOW. #JusticeForGeorgeFloyd

uhopoltto Kyoto Animationin studiolla vaati viime heinäkuussa 36 henkeä, minkä lisäksi palossa sai vammoja 33 työntekijää. Tekijäksi epäilty mies otettiin kiinni tapahtumapaikan läheisyydessä, ja uutisraporttien mukaan hän huusi sytyttäneensä studion tuleen, koska studio oli varastanut hänen romaaninsa. Studion toimitusjohtaja Hideaki Hatta kielsi tuoreeltaan tuhopolton jälkeen studiolla olleen yhteyttä tuhopolttajaan. Studion selvityksessä kävi kuitenkin myöhemmin ilmi, että tekijäksi epäillyn miehen nimellä ja osoitteella varustetulla käsikirjoituksella oli osallistuttu studion järjestämään kirjoituskilpailuun. Studion lakiosasto kuitenkin kiisti yhteydet Kyoto Animationin julkaisemiin teoksiin. Tekijä kärsi myös itse hengenvaarallisia palovammoja tulipalossa, joten Japanin lain mukaisesti poliisi on joutunut odottamaan miehen parantumista ennen pidätyksen suorittamista. Alkuperäisen aikataulun mukaan poliisin piti pidättää sairaalahoidossa ollut mies alkuvuonna, mutta koronaviruspandemian alkaminen siirsi pidätystä. Toukokuun 27. päivä poliisi pääsi lopulta suorittamaan virallisen pidätyksen. Nyt 42-vuotias mies pidätettiin sairaalassa, josta hänet siirrettiin paareilla Fushimin poliisiasemalle kuulusteltavaksi.

@MIYAVI_OFFICIAL 4.6.2020 Myös rock-taiteilija Miyavi kommentoi viime aikaisia tapahtumia: Posted it on my IG n I noticed that I didn’t here. It REALLY hurts to see what’s happening in the states now. I believe this pain is an important part to start the healing process. We hope this leads to the path to a world with NO discrimination where we all have human rights.

@utadahikaru 4.6.2020 (Animen käännös japaninkielisestä twiitistä) Utada Hikaru pyrki avamaan Yhdysvaltojen tilannetta japanilaisille seuraajilleen: Yhdysvalloissa tapahtuvassa, mustiin kohdistuvassa rasismissa ei ole yksinkertaisesti kyse ajattelutavasta, jossa yksilö katsoo erirotuista ihmistä ja ajattelee syrjivästi. Se on syvälle valtion ja yhteiskunnan rakenteisiin syöpynyt ongelma. Olisi hyvä, että ihmiset, jotka eivät tiedä paljoa tai tietävät vain vähän mustien historiasta ja heidän nykyisestä tilanteestaan, suhtautuisivat tähän mahdollisuutena oppia lisää.

Ensimmäisessä kuulustelussa mies myönsi syyllistyneensä tulipalon sytyttämiseen. Lisäksi hän kertoi pyrkineensä vahingoittamaan mahdollisimman montaa studion työntekijää. Hän suhtautui välinpitämättömästi uhriensa lukumäärään. Hoitojaksonsa aikana hänelle ei ollut kerrottu uhrien määrää, ja kuullessaan murhanneensa 36 henkeä ja vahingoittaneensa 33 henkilöä hänen sanotaan kommentoineen vain ”Vai niin”. Pidätyksen jälkeen Kyoto Animation julkaisi tiedotteen, jossa studio totesi, että ainoastaan epäillyn tekijän toimilla on merkitystä. ”Se, miten hän saattaa yrittää puolustella tekoaan tai miten hän saattaa osoittaa katumusta, ei tuo edesmenneitä ystäviämme takaisin eikä se auta loukkaantuneiden ystäviemme vammoja paranemaan.” Studio myös ilmaisi tukensa syyttäjille, joiden mukaan epäilty on tuomittava maksimirangaistukseen. Japanissa on käytössä kuolemanrangaistus. Epäillyn tuhopolttajan kohtalo riippuu siitä, millaiseksi tulevassa oikeudenkäynnissä hänen syyntakeisuutensa tekohetkellä arvioidaan.

@BENI098 2.6.2020 Laulaja Beni jakoi linkin sivulle, jossa listataan keinoja auttaa, ja tiivisti sivuston ohjeet: Simple and to the point. Let’s learn, sign, and donate! #BlackLivesMatter

Lähde: The Japan Times, NHK World, Soranews24

Teksti: Jenni Väyrynen

VLADLOVE Tyttö ja vampyyri

itsugu Bamba on 14-vuotias lukiolaistyttö, jolla on erikoinen intohimo. Erittäin harvinaisen verityyppinsä ansiosta hän on luonut pakkomielteen verenluovutukseen. Eräänä päivänä Mitsugu törmää kauniiseen, mutta hyvin kalpeaan, eurooppalaiseen tyttöön. Vieras tyttö, Mai, paljastuu ikivanhan transylvanialaisen vampyyrisuvun jälkeläiseksi. Mitsugu ottaa Main luokseen asumaan ja lupaa auttaa hyvin ujoa vampyyrineitiä löytämään ravintoa. Vladlove on Mamoru Oshiin uusi sarja. Se seuraa lukioikäisten tyttöjen hullunkurista suhdetta nuoreen vampyyriin. Ghost in the Shellin luoneen Oshiin lisäksi Vladloven parissa työskentelee liuta muita tunnettuja animaatioveteraaneja. Sarjaa ohjaa Junji Nishimura, joka on tunnettu työstään Urusei yatsura -anime-adaptaation parissa. Kenji Kawai, joka on pitkään työskennellyt Oshiin kanssa, vastaa odotetusti musiikeista.

Erilaiset vampyyrihahmot ovat suosittuja japanilaisessa populaarikulttuurissa. Aivan kuten Vladloven Mai, näihin yliluonnollisiin hahmoihin on usein liitetty eurooppalaisuus tavalla tai toisella. Eurooppalainen eksotiikka vahvistaa hahmojen vierauden tunnetta, joka on ollut aina yksi

Kuvat © Mamoru Oshii 2020 / Ichigo Animation

olennaisimmista vampyyrien piirteistä. Vieraannuttamisen ja toiseuttamisen mekanismina toimimisen lisäksi eurooppalaisuus on tietenkin suora viittaus populaarikulttuurin historiaan: vampyyrit ovat mytologialtaan perinteisesti eurooppalaisia. Vampyyrit eivät sellaisenaan kuulu japanilaiseen kansanperinteeseen. Vampyyrit ovat syntyneet eurooppalaisessa kulttuurihistoriallisessa kontekstissa ja vakiintuneet kuluttajille tutuiksi kirjallisuuden hirviöhahmoiksi 1800-luvun aikana Polidorin ja Stokerin goottilaisten romaanien kautta. Vampyyrit edustivat aluksi ulkopuolista uhkaa kristilliselle yhteiskunnalle ja arvoille. Ne olivat paheellisia hirviöitä, synnin ruumiillistumia, joita tuli pelätä. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla vampyyrikuvasto alkoi muuttua. Toisen maailmansodan jälkeinen maailma näki vampyyrit hurmaavina ja kultturelleina hahmoina, jotka pystyivät liikkumaan yhteiskunnan ja sen sosiaalisten luokka-asetelmien ulkopuolella. Vampyyri muuttui pelätystä hirviöstä ihannoiduksi kapinalliseksi. Japaniin vampyyrit saapuivat Meiji-restauraation myötä maan avatessa satamansa länsimaille. Tätä ennen Japanissa tunnettiin kyuuketsuki, joka kirjaimellisesti tarkoittaa “vertaimevää paholaista (oni)”. Kuten muut onit, myös kyuuketsuki muistutti enemmän eläimellistä demonia kuin länsimaissa tunnettua herrasmieshirviötä. 1700-luvulla tehty puupiirros kuvaa kyuuketsukin karvaisena peikkomaisena olentona, joka asuu luolassa eläinten luiden saartamana. Länsimaisen kulttuurin saadessa vahvemman jalansijan japanilaisessa yhteiskunnassa myös kyuuketsuki alkoi muistuttaa pikkuhiljaa eurooppalaista vastinettaan.

non romanttinen shoujo Vampire Knight ja Takaya Kagamin post-apokalyptinen shounen-sarja Owari no Seraph. Syyskaudella alkava Oshiin kirjoittama Vladlove poikkeaa tyypillisestä vampyyritarinasta genrensä puolesta. Synkästä ja dramaattisesta kuvastosta huolimatta Vladlove edustaa komedia- ja slice-of-life -genrejä ennakkotietojen perusteella. Tämäkään sarja ei kuitenkaan ole täysin hylännyt vampyyritarinoiden peruselementtejä.

Vampyyritarinoille hyvin oleellista on kumppanuuden kaipaus ja etsintä. Vampyyrien sielunkumppanit voivat olla joko ihmisiä tai ei-inhimillisiä olentoja. Myös heteronormatiivisuudesta poikkeaminen on aina ollut oleellinen osa vampyyrien identiteettiä. Vladlovessa kumppanuutta edustaa Main ja Mitsugun välinen ystävyys. Oshii on jättänyt pojat marginaaliin ja nostanut sarjan päähahmoiksi vain tyttöjä, mikä on linjassa vampyyrigenren heteronormatiivisuutta rikkovien konventioiden kanssa. Kahdentoista jakson pituisen komediasarjan oli tarkoitus kuulua kevään 2020 ohjelmistoon, mutta vallitsevan pandemian vuoksi sarja siirrettiin syyskaudelle. Toukokuun alkupuolella Oshii ilmoitti, että jatkuva COVID-19 -tilanne on jatkanut tuotannon hankaloittamista. Tarkkaa ajankohtaa Vladloven julkaisulle ei lehden painohetkellä ole vahvistettu. Anime jää siis odottelemaan, millaiseen muotoon Oshii lopulta vampyyrinsä taivuttaa.

Vampyyritarinoita käsittelevässä tutkimuksessaan Yoshitaka Inoue mainitsee, että japanilainen vampyyrinarratiivi vakiintui vasta 1970-luvulla Moto Hagion shoujo-mangan The Poe Clanin myötä. Hagio oli ottanut paljon vaikutteita eurooppalaisesta kirjallisuudesta teokseensa, myös vampyyreihinsa. Hän kuitenkin jätti kokonaan synnin käsitteen pois. ”Synnittömyys” onkin yksi suurimmista eroavaisuuksista japanilaisten ja länsimaisten vampyyrinarratiivien välillä. The Poe Clania seurasi 1980-luvun Vampire Hunter D, josta tehtiin myöhemmin muun muassa anime-sovitus. Hideyuki Kikuchin kirjoittama romaanisarja seurasi Hagion jalanjäljissä ja loi aivan uudenlaista vampyyrikuvastoa kuitenkaan irtautumatta kokonaan aiemmasta perinteestä. Niin Kikuchin kuin Hagion luomat vampyyriolennot ovat yksinäisiä hahmoja, jotka on vapautettu binäärisestä hyvän ja pahan asetelmasta. 2000-luvulla tunnettuja ja tutustumisen arvoisia vampyyriaiheisia teoksia ovat olleet esimerkiksi Kouta Hiranon väkivaltainen fantasia Hellsing, Matsuri Hi-

Kuvat © Mamoru Oshii 2020 / Ichigo Animation

” Eurooppalainen eksotiikka vahvistaa hahmojen vierauden tunnetta, joka on ollut aina yksi olennaisimmista vampyyrien piirteistä.” 17

O TUNNETKN ? O IK S S A L K Teksti: Petri Pohjonen

Vampire Hunter D D:n lyhyt oppimäärä

apanilaisilla ja vampyyreilla on hyvin erikoinen suhde. Kyseinen olento ei kuulu heidän kansantarinaperinteisiinsä, minkä vuoksi japanilaisissa tulkinnoissa vampyyreissa on aina länsimaisten silmään jotain outoa. Muutamia poikkeuksiakin tosin löytyy, ja tunnetuin näistä on Hideyuki Kikuchin supersuosittu kirjasarja Vampire Hunter D, jota on ilmestynyt jo vuodesta 1983 lähtien kaikkiaan 33 kirjan verran. Sarjan vampyyrit ovat tavanomaisia länsimaisia valkosipulia kammoavia vampyyreja, joille päivänvalo on kuolettava. Kikuchi toi hirviöihin kuitenkin oman lisänsä sijoittamalla nämä post-apokalyptiseen tulevaisuuteen ja lisäämällä tarinoihin pulp-elementtejä, kuten kauhua, länkkäriä, fantasiaa ja sciﬁä. Sarja sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen 12000-luvulle. Ihmiskunta on valloittanut takaisin paikkansa planeet-

tamme valtiaina vietettyään ensin tuhansia vuosia Aatelisiksi itseään kutsuvien vampyyrilordien ikeen alla. Aateliset hallitsivat pelolla ja ylivertaisella teknologialla, joka mahdollisti esimerkiksi avaruusmatkailun ja tarujen olentojen luonnin geneettisten kokeiden avulla. Sitten äkillisesti Aatelisten sivilisaatio rappeutui ja heikkeni, ja alkoi jälleen ihmisten aikakausi. 12000-luvulla Aatelisia on jäljellä enää muutamia. Heitä tuhoavat Metsästäjiksi itseään kutsuvat soturit. Tunnetuin heistä on itseään D:ksi kutsuva puolivampyyri, joka on jo tuhansia vuosia samoillut rajaseutuja.

Yksi sarjan vahvuuksista on sen mielenkiintoinen tapa sekoittaa eri genrejä. Jotkut tarinat voivat olla toisia kauhupitoisempia tai painottaa enemmän vaikkapa fantasiaa. Suuren vaihtelevuuden ansiosta tarinat tuntuvat aina tuoreilta. Myös

Kuvat © Hideyuki Kikuchi, Saiko Takaki / Media Factory

tarinoiden itsenäisyys on pitkään jatkuneessa sarjassa tärkeä valtti. Jokainen sarjan kirja ja elokuva on itsenäinen kokonaisuutensa: ne eivät sisällä toistuvia hahmoja tai jatkuvaa juonta. Näin sarjan seuraamisen voi aloittaa mistä pisteestä hyvänsä. Vaikka D:n seikkailuja on seurattu jo liki 40 vuoden ajan, miehestä itsestään tiedetään hyvin vähän mitään konkreettista. Hän on metsästänyt Aatelisia yli 5000 vuoden ajan, mutta hänen motiivinsa on mysteeri. Edes hänen oikea nimensä ei ole tiedossa; D on vain yksi kirjain hänen todellisesta nimestään. Hän on ilmeisesti geneettisen kokeilun tuloksena syntynyt koeputkilapsi, ja hänen isänsä on mahdollisesti Aatelisten palvoma pyhä esi-isä kreivi Dracula. D:n menneisyyttä verhoavan mysteerin vastapainoksi hänen maneerinsa ovat sen sijaan hyvin tunnettuja. Hän käyttää aseenaan pitkää käyrää miekkaa, mutta hänen vyöstään löytyy myös pikkuaseita, kuten kranaatteja. D osaa käyttää magiaa, mutta turvautuu siihen harvoin. Puolivampyyrinä D:llä on sekä yli-inhimilliset voimat että kestävyys, ja hän kykenee parantamaan kuolettavia haavoja minuuteissa. Hänellä ei ole vampyyrien heikkouksia, mutta puolen vuoden välein hän muuttuu hetkellisesti hyvin heikoksi. Hänen ainoa kumppaninsa on hänen vasemmassa kädessään asuva puhuva symbiootti, joka neuvoo D:tä ja kommentoi sarkastisesti tämän toimia. Luonteeltaan D on vähäsanainen ja etäinen, ja sivustakatsojalle hän vaikuttaakin täysin tunteettomalta. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, sillä vaikka D on ennen kaikkea Metsästäjä, joka tekee kaikkensa suorittaakseen toimeksiantonsa, hänen tiedetään myös osoittaneen suurta myötätuntoa toisia kohtaan ja jopa auttaneen ihmisiä maksutta. Ihmiset kuitenkin suhtautuvat häneen hyvin penseästi puolivampyyriuden vuoksi.

” Luonteeltaan D on vähäsanainen ja etäinen, ja sivustakatsojalle hän vaikuttaakin täysin tunteettomalta. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa.”

Animaatioksi D:n seikkailuja on sovitettu kahdesti. Ensimmäinen kerta tapahtui vuonna 1985 Vampire Hunter D -nimisessä OVA:ssa, joka oli sovitus ensimmäisestä romaanista. Elokuva on jokseenkin halvan näköinen, mutta muutoin ihan mukiinmenevä, joskin sen todelliset ansiot ovat muualla kuin teoksessa itsessään. Elokuva oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun länsimaisia vampyyreja sovitettiin animeen. Toisekseen se toimi mitä todennäköisimmin suorana innoittajana Castlevania-pelisarjalle, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vain puolisen vuotta elokuvan jälkeen. Vuonna 2000 ilmestynyt Vampire Hunter D: Bloodlust puolestaan perustuu sarjan kolmanteen romaaniin. Elokuvan ohjasi Kikuchin töitä aiemminkin sovittanut Yoshiaki Kawajiri, ja hän teki esimerkillistä työtä elokuvan kanssa. Bloodlust on upeasti animoitu toimintaelokuva, joka tiivistää täydellisesti kaiken sen, mikä tekee D:stä viihdyttävän. Kahden elokuvan lisäksi D:n seikkailuja on nähty myös suomeksikin ilmestyneessä manga-sovituksessa, länsimaisessa sarjakuvassa sekä audiodraamassa. Netﬂixillä oli vielä muutama vuosi sitten tekeillä uusi anime-sarja, mutta tästä ei ole viime aikoina kuulunut pihaustakaan. Romaaneja on julkaistu englanniksi 30 kappaletta, eli lähes yhtä monta kuin japaniksi. Lisäksi myös spinoﬀ-sarja Noble Greylancer on saatavilla englanniksi. Luettavaa siis riittää, mikäli innostuu D:n seikkailuista. Jokaisen kannattaisi ehdottomasti antaa enigmaattiselle D:lle mahdollisuus.

Kuvat © Hideyuki Kikuchi, Asahi Sonorama, Vampire Hunter D production committee

Esittelemme joka lehdessä kuusi kansijuttuun jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Teksti: Riikka Haapanen

TOP 5+1

Komeimmat ja karheimmat arpinaamat Joskus taisteluissa jytisee sen verran verisesti, että taistot jättävät pysyvät jäljet anime-sankareihin. Listalla viisi ikimuistoista arpinaamaa – ja yksi arpinaamatar.

Shanks (One Piece) Luﬀyn idoli Punatukka-Shanks sai kolme mojovaa, silmän yli menevää arpea Mustaparran käsittelyssä. Merirosvolle jykevät arvet tuovat vain lisäuskottavuutta, joten Mustaparralle kiitos niistä. One Piece on muutenkin aarreaita rouheista arpinaamoista pitäville: Shanksin lisäksi kunniamaininnat menevät Luﬀylle, Valkoparralle, Crocodilelle ja Zorolle.

Kenshiro (Fist of the North Star) Worick Arcangelo (Gangsta) Pyssy- ja gigolohommia maksusta tarjoava Worick on päältäpäin hurmaava ja leppoisa hahmo. Silmälapun alla muhii kuitenkin kipeä muisto isän turpasaunoista: tupakalla poltettu silmä. Gangstan maailmassa sopii odottaa, että jokaisella hahmolla on edellistä traagisempi taustatarina.

Bruce Leen ja Mad Maxin piirteistä rakennetulla Kenshirolla on yhdet animangan erikoisimmista arvista. Otavan tähtikuviota noudattelevat arvet syntyivät entisen ystävän Shinin sormenpäistä. Kostoreissuhan sellaisesta seuraa, eikä Shin selviytynytkään yhteenotosta arvilla.

Balalaika (Black Lagoon) Scar (Fullmetal Alchemist) Silmiinpistäviä ja siistejä arpia on monilla anime-hahmoilla, joten listan koostaminen on pitkälti makuasia. Jos hahmon nimi on Arpi, pääsy listalle on kuitenkin automaattinen. Oikeutta jakava sarjamurhaaja Scar on helppo tunnistaa valtavasta x-kirjaimen muotoisesta arvesta, joka venyy otsalta poskipäille.

Himura Kenshin (Rurouni Kenshin) Muuten siron ja sievän rurouni-Kenshinin kasvoissa on muistoja menneistä virheistä. Kaksi risteävää arpea muistuttavat kuolleesta vaimosta ja tämän entisestä kihlatusta, jonka kohtaloksi koitui kuolla Kenshinin miekkaan.

Ei arpi naista pahenna! Komeita arpia on myös naishahmoilla. Venäjän maﬁan alaosastoa Roanapurissa Thaimaassa johtava Balalaika on yksi animen historian kovimpia tätejä. Neuvostoliiton sodissa Afganistanissa marinoitunut Balalaika on yltäpäältä palovammojen jättämissä arvissa. Kasvoissa, rintakehässä ja niskassa näkyvät arvet ovat ikävä tuliainen Afganistanista, jossa Balalaikaa kidutettiin.

Kolumni

Ajatuksia animesta

Animea 2.5D:nä

apanissa anime on paljon muutakin kuin vain kuvat televisioruuduilla. Sarjoja mainostetaan useilla erilaisilla tempauksilla: seiyuu-tapahtumissa ääninäyttelijät osallistuvat peleihin ja kilpailuihin, kun taas esimerkiksi idoli-animeihin liittyvissä konserteissa hahmojen ääninäyttelijät laulavat livenä. Viime vuosina erityisen suosittuja ovat olleet 2.5D-musikaalit. Termi vakiintui vuonna 2014 Japan 2.5-Dimensional Musical Associationin perustamisen myötä. Termi kuvaa populaarikulttuurin tuotteisiin pohjaavia musikaaleja, ”maailmaa 2D:n ja 3D:n välillä”. Se ei ole täysin piirettyä, eikä täysin inhimillistä, vaan jotain siltä väliltä. Yksi 2.5D-musikaalien suurista nimistä on The Prince of Tennis, jonka ensimmäinen musikaalisovitus ilmestyi vuonna 2003. Tämän jälkeen musikaaleja on tehty 35 ja sarja on laajentunut kolmeen eri tuotantokauteen ja kymmeneen sukupolveen näyttelijöitä. Vaikka 2.5D-musikaalit ovat kasvattaneet suosiotaan tämän vuosituhannen puolella, teatterityypin juuret löytyvät pitkälti 1900-luvun loppupuolelta. Vuonna 1974 ensiesityksensä saanutta Takarazuka Revuen Rose of Versailles -musikaalia pidetään 2.5D-musikaalien pioneerina. Muita merkittäviä 2.5D-musikaaleja ovat vuonna 2000 ilmestynyt Hunter x Hunter, joka teki vaikutuksen käyttämällä näyttelijöinä alkuperäisen animen ääninäyttelijöitä, sekä Black Butler, Naruto ja Yowamushi Pedal. 2.5D-musikaalit vetävät puoleensa animangan ystäviä ja niitä, jotka eivät muuten juurikaan harrasta teatteria. Suurena lentopallon ystävänä aloin itse seurata Haikyuu!!:ta vuonna 2012 pian mangan ilmestymisen jälkeen, ja anime toimi lopulta porttihuumeena musikaaleihin. Haikyuu!!:n ensimmäinen 2.5D-musikaali Hyper Projection Play ”Hai-

kyuu!!: A View From The Top” esitettiin syksyllä 2015. Tämän jälkeen on ilmestynyt kahdeksan musikaalia, joista uusin, The Strongest Challengers, jouduttiin peruuttamaan osittain koronaviruksen takia. Jos Japanin-matkalta puuttuu ideoita, 2.5D-musikaalit ovat kokeilemisen arvoisia. Kielitaidon puute ei ole ongelma, sillä liput voi varata englanniksi Internetistä. Lisäksi musikaaleissa voi käyttää laseja, joihin on tarjolla tekstityksiä eri kielillä. Katrin Chernys Kirjoittaja on xxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.

” Suurena lentopallon ystävänä

aloin itse seurata Haikyuu!!:ta vuonna 2012 pian mangan ilmestymisen jälkeen, ja anime toimi lopulta porttihuumeena musikaaleihin. ” Kuva © H.Furudate / Shueisha, HYPER PROJECTION ENGEKI“HAIKYU!!”Project

Manga x theater x movie Hybrid Performance Hyper Production“Play Haikyuu!!”

SHUUZOU OSHIMI Kasvutarinoita ja kauhua

ää Sisält he nt o d Bloo nis -juo Track ia. s k u t s palja

uonna 1981 Japanin Gunmassa syntynyt Shuuzou Oshimi on parhaiten tunnettu niin ikään Gunmaan sijoittuvasta kasvukertomuksesta The Flowers of Evil (2009-2014). Viime vuonna manga sovitettiin Japanissa näytellyksi elokuvaksi. Yksitoista kirjaa kahteen tuntiin tiivistävä elokuva jäi pintapuoliseksi ja vaisuksi, mutta herätti kuitenkin uudestaan kiinnostuksen tarinaa kohtaan. Manga-sarjaa alkoi taas löytää paremmin Japanin kaupoista, elokuvan mainokset kansiläppään lisättynä. The Flowers of Evilin lisäksi virallisen englanninkielisen käännöksen ovat saaneet Inside Mari, Happiness, Shino Can’t Say Her Name ja tuoreimpana Blood on the Tracks. Käännetyistä sarjoista saa kuitenkin vähän yksipuolisen kuvan Oshimin tuotannosta, sillä hänen varhaiset teoksensa ovat selvästi anarkistisempia ja villimpiä kuin hänen palapelimaisen taidokkaasti rakennetut aikuisiän sarjansa. Varsinkin hänen ensimmäinen pidempi sarjansa, vähän Quentin Tarantinon From Dusk Till Dawnia muistuttava, succubuksien täyttämästä ilotalosta kertova Devil Ecstasy varmasti yllättäisi tai ehkä jopa shokeeraisi yliampuvilla ja äärimmäisyyksiin viedyillä seksin ja väkivallan kuvauksillaan sellaisen lukijan, joka tuntee Oshimin vain The Flowers of Evilista.

Devil Ecstasyssa ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija Noboru on nuoruusiän traumojensa takia jäänyt vielä neitsyeksi. Hän pelkää naisia ja seksuaalisuutta. Hän päätyy kuitenkin kaverinsa kanssa Devil Ecstasy -nimiseen bordelliin ja ihastuu siellä työskentelevään Meruruun. Kun Noborun kaveri kuolee bordelliyön seurauksena, ja alkaa käydä ilmi, että bordellin työntekijät ovat succubuksia, ajautuu hän toinen toistaan omituisempien hahmojen ja tapahtumien verkkoon. Hulluus vain jatkaa eskaloitumistaan sarjan loppua kohti. Vaikka Devil Ecstasy on surrealistisen absurdeine kuvineen jännittävä kauhutarina, käsitellään siinä kuitenkin vakavasti myös rakkautta ja seksuaalisuutta.

Devil Ecstasy (2013)

Midnight Paranoia Star (2002)

Oshimin kaikki pitkät teokset yhdistelevät genrestä riippumatta pohdintaa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksien vaikutuksesta myöhempään elämään, identiteettiin liittyviä teemoja ja kauhuelementtejä. Jopa The Flowers of Evil ajautuu paikoin kauhureviirille. Oshimin varsinaisista kauhuteoksista länsimaissa parhaiten tunnettu on vuosien 2015 ja 2019 välillä kirjoitettu vampyyritarina Happiness. Siinä 15-vuotias Makoto Okazaki tulee hänen ikäisensä näköisen, mutta todellisuudessa ikivanhan vampyyrin Noran puremaksi. Itsekin vampyyriksi muuttuvan Makoton elämä muuttuu täysin, eikä luokkatoveriinsa Nao Shiraishiin ihastunut poika tule enää ikinä kokemaan mitään normaalia. Vaikka tarina lähtökohtaisesti muistuttaakin Sui Ishidan Tokyo Ghoulia, on Oshimin tarina kuitenkin selvästi synkempi ja realistisempi. Se esimerkiksi hyppää sarjan puolessa välissä kymmenen vuotta eteenpäin ja käsittelee Okazakin ja Shiraishin tragedian sivullisena kokeneen Yukiko Goshon vaikeuksia luoda aikuisiällään ihmiskontakteja taustalla vaikuttavien nuoruusvuosien traumojensa takia.

Samankaltaisia teemoja käsittelee Oshimin uusin pitkä sarja, Blood on the Tracks. Vuonna 2017 alkaneessa sarjassa 13-vuotiaan Seiichi Osaben äiti antaa tahallisesti Seiichin serkun Shigerun tippua kalliolta. Äitinsä kanssa salaisuutta piilottelevasta Seiichistä tulee vetäytynyt ja outo, kun hänen elämänsä murenee pala palalta. Lopulta hän ei enää saa sanaakaan suustaan. Vaikka sarjassa ei yliluonnollisia olioita nähdäkään, rakentaa se kuitenkin kammottavan painostavaa tunnelmaa. Sarjan alkuperäinen nimi Chi no wadachi kääntyisi valittua käännöstä suoremmin Trail of Bloodiksi: väkivallan seuraukset näyttäytyvät itse tekoa hirvittävämpinä. Sama puhumattomuus ja kommunikaation vaikeus on Shino Can’t Say Her Namen (2011-2012) pääteema. Yhden kirjan mittainen tarina kertoo Shino Ooshimasta, joka on erittäin pahan änkytyksen takia lähes puhekyvytön julkisissa tilanteissa. Tarina on selvästi Blood on the Tracksia kevyempi ja toiveikkaampi. Shino pystyy löytämään itsensä musiikin ja uuden ystävän avulla. Shino Can’t Say Her Namesta tehtiin

Yuutai Nova (2002)

”Oshimin varhaiset teokset ovat selvästi anarkistisempia ja villimpiä kuin hänen palapelimaisen taidokkaasti rakennetut aikuisiän sarjansa.”

Midnight Paranoia Star: © Ohta Publishing Company 2002 (Kabushikigaisha Oota Shuppan / Ohta Books)

2013, Kodansha

”Oshimia tuntemattomalle lukijalle ensimmäiseksi kauhukertomukseksi sopii Happiness.”

Shino Cannot Say Her Own Name -nimellä julkaistu elokuva vuonna 2018. Shino-elokuva onnistuu selvästi The Flowers of Evilia paremmin, ja sitä voikin suositella kaikille Oshimin tuotannon ystäville.

2011). Sarjan nimi viittaa Japanin ehkä kuuluisimman kauhu-mangakan Kazuo Umezun 70-luvun klassikkoon, The Drifting Classroomiin. Vaikka sarja on nimensä ja alkuasetelmansa Umezun merkkiteoksesta lainannutkin, siihen yhteneväisyydet jäävät. Sarjassa kolmeakymmentä lähestyvällä valkokaulustyöläisellä Kouichi Tokilla on vaikeuksia vaimonsa kanssa. Eräänä päivänä Kouichi tietää kotosalla odottavan riitelyä. Riidan välttääkseen hän ei lähdekään suoraan töistä kotiin, vaan menee hetkeksi nettikahvilaan pitämään sadetta. Kahvilassa Toki sattumalta tapaa viidentoista vuoden takaisen ensirakkautensa Kaho Toonon. Vanhat tunteet palaavat pintaan, ja Kouichi toivoo yön Toonon kanssa voivan jatkua ikuisesti. Kun pari yhtäkkiä huomaa olevansa jumissa kahdeksantoista muun asiakkaan kanssa selittämättömästi keskelle loputonta suota päätyneessä nettikahvilassa, muuttuu toiveuni painajaiseksi. Vaikka Drifting Net Cafe kertookin Oshimille tyypillisesti nuoruuden ajan tapahtumien pysyvästä vaikutuksesta aikuisikään, on hirviöitä ja niitä pahempia ihmisiä vilisevä Drifting Net Cafe kuitenkin uudempia teoksia selvästi raadollisempi. Loputtomine raiskauksineen ja väkivaltakohtauksineen sen lukeminen voi olla The Flowers of Evilin, Inside Marin tai Happinessin kautta Oshimin tuotantoon tutustuneelle rankka kokemus. Se ei kuitenkaan ole niin karu kuin Devil Ecstasy tai Oshimin uran lähtölaukauksena toiminut lyhyttarina Midnight Paranoia Star.

Oshimin kaikkien sarjojen päähenkilöt ovat jollain tavalla itseluottamuksen puutteesta kärsiviä nuoria tai nuoria aikuisia. Siten sekä draamapainotteisemmat että kauhupainotteisemmat tarinat käsittelevät pitkälti samoja teemoja, vain eri tavoin. Japanissa Oshimi nousi ensimmäistä kertaa suuremman yleisön tietoisuuteen Drifting Net Cafella (2008-

Vuonna 2002 osana Comic Shousoun New Stories of F**k’n Youthful Boys -kokoelmaa julkaistu vain 28-sivuinen Midnight Paranoia Star koostuu äärimmäisistä väkivaltakuvauksista, groteskeista kuvista ja brutaalin suoraviivaisesta tarinasta. Vaikka Oshimin lahjat käyvätkin siitä selvästi ilmi, olisi tarinan perusteella miehen uran kuvitellut lähtevän Suehiro Maruon tai Gatarou Manin tyylisen eroguron suuntaan. Oshimi sai kuitenkin upean absurdeilla kuvilla täytetyn Devil Ecstasyn ja paikoin erittäinkin brutaalien Yuutai Novan (2007-2008) ja Drifting Net Cafen myötä karuimmat impulssinsa ulos itsestään. Oshimia tuntemattomalle lukijalle ensimmäiseksi kauhukertomukseksi sopii Happiness. Rakenteeltaan erittäin paljon Oshimin tärkeintä teosta The Flowers of Evilia muistuttava kymmenosainen tarina yhdistelee taitavasti kaikkea sitä, mistä mies tunnetaan. Vaikka sekin on paikoin erittäin synkkä, se ei käsittele teemojaan yhtä vastenmielisesti kuin esimerkiksi Drifting Net Cafe. Oshimin paras kauhusarja on edelleen hurja Devil Ecstasy. Sen nyansseihin pääsee todennäköisesti paremmin kiinni, jos on jo lukenut jonkin Oshimin pidemmistä sarjoista: The Flowers of Evilin (11 osaa), Happinessin (10 osaa) tai Inside Marin (9 osaa). Nuutti Aleksis Yuutai Nova (2013)

(Blood on the Tracksin arvio sivulla 47.)

Teksti: Hanna Saarimaa

Uusintakatselussa ja -luennassa Elfen Lied Kauhuteemaista Animen numeroa ei yksinkertaisesti voi julkaista ilman juttua Elfen Liedistä. Parikymmentä vuotta vanha manga ja lähes yhtä vanha anime puhuttelevat edelleen, vaikka tyylillisesti ajan hammas on niihin päässyt puremaan.

SARJA Y L E ESITT

ynn Okamoto osui 2000-luvun alussa kultasuoneen, kun hänen kauhusarjansa Elfen Lied alkoi kerätä lukijoita. Potti räjähti lopullisesti vuonna 2004, kun studio Arms sovitti mangan animeksi, joka myöhemmin on alkanut nauttia suoranaista kulttisuosiota. Elfen Liedin keskushahmo Lucy ei ole aivan tavallinen tyttö. Hän on diclonius, olento, jolla on kyky käyttää niin kutsuttuja ”vektoreita”. Vektorit ovat ylimääräisiä, lähes näkymättömiä ja hyvin voimakkaita käsiä. Heti tarinan alussa Lucy pakenee salaisesta tutkimuslaitoksesta. Paon aikana Lucy surmaa suuren määrän laitoksen henkilökuntaa yliluonnollisilta vaikuttavilla voimillaan ja joutuu lopuksi tarkka-ampuja tähtäimeen. Kypärän ansiosta Lucy selviytyy ampumisesta, mutta putoaa mereen. Lucy rantautuu myöhemmin Kamakuran rannalle. Alastoman ja avuttoman tytön pelastavat serkukset Kouta ja Yuka, jotka antavat tytölle katon päänsä päälle. Lapseksi taantunut Lucy on menettänyt muistonsa, eikä osaa lausua kuin yhden sanan, ”nyu”. Pian selviää, että Lucylle on muodostunut traumojen takia kolme persoonallisuutta: todellisen Lucyn lisäksi hänen kehossaan asuu nyt myös sadistinen persoona sekä oppivainen ja näennäisen harmiton nyu-sanaa toisteleva tyttö. Lucy, joka ei ole aiemmin elänyt ihmisten kanssa, joutuu opettelemaan rauhallista yhteiseloa. Uutta elämää haittaavat tutkimuslaitoksen agentit, joita Lucy joutuu pakoilemaan.

Hahmosuunnittelu on sarjassa varsin sööttiä.

Elfen Liedin anime-sovitus on erittäin väkivaltainen, jopa huvittavuuteen asti. Tarina nostaa kuitenkin esille myös edelleen ajankohtaisia teemoja. Diclonius-ihmisten kautta sarja käsittelee rasismia terävästi, minkä lisäksi sarja nostaa esiin kiusaamisen ja ahdistelun vaikutuksia. Tarinan keskiössä on kuitenkin aina Lucy. Lucyssa tiivistyy dicloniuksien surullinen kohtalo: hän on huonon kohtelun, rakkaudettomuuden ja traumojen ruumiillistuma. Lucya repii kahtaalle samanaikaisesti hyväksynnän kaipuu ja viha ihmiskuntaa kohtaan. Hän kipuilee yrittäessään päättää, haluaako hän elää ihmisten parissa vai ajaa heidät sukupuuttoon. Vaikka manga ja anime lähtevät hieman eri teille loppuratkaisun suhteen, niiden sanoma on sama. Molemmat versiot ovat tyyliltään jo vanhahtavia, mutta tarjoavat silti runsaasti purtavaa, mikäli hurmeisesta raajojen irtirepimisestä ja muusta teurastuksesta pääsee yli. Animessa pohtimisen aihetta antaa myös alaikäisten hahmojen seksualisointi, mikä tänä päivänä näyttäytyy joltisestikin arveluttavana.

Kuvat © Lynn Okamoto / Shueisha / VAP / GENCO

Elfen Liedissä veri virtaa, mangana ja animena.

Jatkosarjassa tutustumme vuoden aikana kauhuun niin animessa, mangassa kuin folkloressakin.

Japanilainen kauhu

Kosmisia kierteitä ja kirottuja koululaisia OSA 3/4

angan ja animen juuret ovat pääasiassa klassisessa japanilaisessa taiteessa, kansantaruissa ja toisen maailmansodan jälkeisessä yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa. Ensimmäisen kauhu-mangan ja -animen määritteleminen on haasteellinen tehtävä, osin saatavilla olevan materiaalin ja osin tyylilajin subjektiivisuuden vuoksi. Muun muassa kauhu-mangan isäksi kutsuttu Kazuo Umezu julkaisi ensimmäisiä teoksiaan jo 1960-luvun alussa. Umezu on haastatteluissa todennut keskittyneensä kauhuun, koska kyseistä genreä ei tuolloin ollut tarjolla. Shizeru Mizukin youkaihin keskittyvä klassikko GeGeGe no Kitarou julkaistiin alunperin vuosien 19601969 välisenä aikana. Kitaroun tarina perustuu kamishibai-tarinaan nimeltä Hakaba no Kitarou. GeGeGe no Kitarousta, joka teoskokonaisuutena liikkuu fantasian, huumorin ja kauhun välimaastossa, on tehty useita anime- ja live-action–adaptaatioita. Viimeisin näistä alkoi vuonna 2018, juuri sopivasti mangan 50-vuotisjuhlavuotta varten. Sekä Umezu että Mizuki saivat vaikutteita japanilaisista kansantaruista ja omista elämänkokemuksistaan: Umezu koki maaseudulla fyysisen pimeyden ja Mizuki oli sotilaana toisessa maailmansodassa. Toinen elämänkokemuksestaan inspiraatiota saanut kauhu-mangaka on Hideshi Hino, joka joutui nuoruudessaan pakenemaan japanilaisten hallinnoimasta Mantšuriasta. Useat Hinon teokset, kuten Panorama of Hell (1984), Zoroku’s Strange Disease (1976) ja Hell Baby (1989) käsittelevät yksilöitä, jotka ovat yhteiskunnan hylkäämiä ja halveksimia. Myös luovan ja makaaberin hulluuden kuvaus on Hinolle tyypillistä. Japanilaisessa kulttuurissa, jossa erikoisuuteen ei aina suhtauduta positiivisesti, joidenkin Hinon teosten voisi tulkita kommentoivan japanilaista tapaa “iskeä töröttävä naula alas”. Hinoon verrattuna erityisesti Mizukin teokset ovat toiveikkaita.

E& ANIM GA N A M

Mononoke-antologia seuraa miekkaa kantavaa lääkekauppiasta.

Yami shibai -animea tehtiin yhteensä 78 jaksoa.

Hino ei ole ainoa kauhu-mangaka, jonka teokset kommentoivat japanilaista yhteiskuntaa ja sen kipupisteitä. Länsimaissa todennäköisesti tunnetuin kauhu-mangaka Junji Ito on käsitellyt monipuolisissa tarinoissaan muun muassa sosiaalista eristäytymistä, sotarikoksia, yksityisyyttä ja pakkomielteistä

Devilman Crybaby perustuu Go Nagain mangaan.

” Länsimaalaisesta näkökulmasta voi olla yllättävää, että

Umezun, Mizukin ja monien muiden kauhu-mangakoiden teokset on Japanissa suunnattu teini-ikäiselle lukijakunnalle.”

© Junji Ito, Shogakukan demioita Japanissa. Kauhu-mangakat ovat perinteiden seuraamista. Umezu, joka on löytäneet länsimaisesta kauhusta myös muita todennut samastuvansa enemmän lapsiin vaikutteita, kuten Junti Iton kuulun Uzumakin kuin aikuisiin, on kritisoinut aikuisten järk(1998-1999) sisältämä H.P. Lovecraftin inspikymätöntä tukeutumista logiikkaan muun roima kosminen kauhu. muassa eepoksessaan The Drifting ClassMonista tässä artikkelissa jo mainituisroom (1972-1974). School Zone -sarjasta (1996-1999) parta mangoista on tehty anime-adaptaatioita, oli kyseessä sitten elokuva, anime-sarja tai haiten tunnetun mangakan Kanako Inukin mukaan kauhu on Japanissa suosittu tyyliOVA-julkaisu. Erityisesti 1980-luvulla OVA:t olivat tavanomainen tapa julkaista raﬂaavaa laji, koska maa on yleisesti niin seesteinen. ja veristä materiaalia jonka ei koettu sopivan Inuki toteaa, että kauhu tarjoaa ihmisille jänelokuvateattereihin tai televisioon. Animoinitystä hallitussa ympäristössä. Länsimaatu kauhu on tietenkin löytänyt tiensä myös laisesta näkökulmasta voi olla yllättävää, Uzumaki (Junji Ito) japanilaisille valkokankaille ja ruuduille. Psyettä Umezun, Mizukin ja monien muiden kologisista ja yhteiskunnallisista teemoistaan kauhu-mangakoiden teokset on Japanissa suunnattu teini-ikäiselle lukijakunnalle. Tämä selittää koulutunnettu Satoshi Kon loi elokuviensa lisäksi kolmetoistaosaimiljöön ja nuorten päähenkilöiden yleisyyden kauhu-mangassen Paranoia Agent -sarjan (2004). Toei-studio on tuottanut Ayakashi (2006) - ja Mononoke (2007) -antologiat. Osin antosa. Japanissa tunnettu, mutta valitettavasti englanninkielisissä logioiden lailla toimivat myös Matsuri Akinon mangaan pelisensseissä toistaiseksi sivuutettu mangaka Koga Shinichi on rustuva Pet Shop of Horrors (manga 1995-1998 ja 2005-2013, osaltaan vaikuttanut koululaiskauhun kuvaukseen. anime 1999) ja Aniplexin ja Studio Deenin tuottama Hell Girl (2005-2009). Japanin kansantaruston lisäksi myös länsimaalaiset hirviöt ovat löytäneen tiensä japanilaisiin kauhusarjakuviin ja Länsimaihin saakka rantautuneissa kauhu-animeissa animeen. Sarjat kuten Fuyumi Onon ja Ryu Fujisakin Shiki (2007-2011), Narumi Kakinouchin ja Toshiki Hiranon Vamvoi havaita monia yhteneväisiä elementtejä ja teemoja. Jinpire Princess Miyu (1988-2002) sekä Kouta Hiranon Hellsing sei Kotaokan ja Kazuma Kondoun Deadman Wonderland (manga 2007-2013, anime 2011) ja Hiroya Okun Gantz (manga (1997-2008) ovat juurruttaneet vampyyrit osaksi Japanin popkulttuuria. Go Nagai puolestaan nivoi mangoihinsa Devilman 2000-2013, anime 2004) kuvaavat dystopioita, joissa väkivalta on ainoa keino selviytyä. Lynn Okamoton luoma Elfen Lied (1972-) ja Violence Jack (1973-) elementtejä kristillisestä perinteestä, kuten enkeleistä ja demoneista. Daisuke Satoun ja (manga 2002-2005, anime 2004), light noveleihin perustuvat Higurashi (anime 2007) ja Umineko (anime 2009) ja Norimitsu Shouji Satoun Highschool of the Dead (2006-2013) ja Kengo Kaihoun ja Sadoru Chiban School-Live! (manga 2012-2020, Hanazawan I Am a Hero (2009-2017) kuvaavat zombie-epianime 2015) asettavat vastakkain moe-estetiikkaa ja veristä väkivaltaa. Hitoshi Iwaakin klassikko Parasyte (manga 19891995, anime 2014-2015) ja Yuu Sasugan ja Kenichi Tachibanan Terra Formars (manga 2011-, anime 2014) yhdistävät kauhua ja sciﬁä. Lapsien ja nuorten asettaminen vaarallisiin tilanteisiin puolestaan elää ja voi hyvin muun muassa Yusuke Kishin romaanista alkunsa saaneessa For the New Worldissa (romaani 2008, anime 2012-2013) sekä Kaiu Shirain ja Posaku Demizun mangaan pohjautuvassa The Promised Neverlandissa (manga 2016-, anime 2019 eteenpäin). Kummassakaan maailma ei ole sitä, miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Kauhu taipuu siis moneksi, kuten artikkelisarja on tähän mennessä osoittanut. Seuraavassa Animen numerossa tarHell Girl (Miyuki Etoun kastellaan, miten genreä toteutetaan japanilaisissa peleissä. manga-sovitus) Parasyte (Hitoshi Iwaaki) Mette Pesonen

Taru il t lonke ahämärän rozom beista

Tsutsujin ja Houichin herkkä hetki.

tettu hirvitys pyyhkii pelastajilla lattiaa ja joutuu alakynteen vasta, kun jousiammuntakerhon Tsutsuji Wakaba ilmestyy paikalle. Tarkkaan tähdätystä nuolesta osuman saanut lonkerotoukka nielaisee Toukan kokonaisena ja pakenee. Seuraavaksi pitäisi keksiä, miten Touka saadaan pelastettua ja kuinka koululta päästään hengissä ulos.

Teksti: Samuli Paanala

hmiskontaktien ja julkisten tilojen välttely, päivittäistavaran hamstraaminen ja sisätiloihin sulkeutuminen saattavat lisätä elinikää, jos ulkosalla jyllää herkästi leviävä ja vaarallinen tauti. XX of the Deadin maailmassa henkeä ei kuitenkaan uhkaa koronavirus, vaan jokin näkyvämpi ja limaisempi. Vuonna 2017 julkaistun kaksiosaisen OVA-tuotannon pohjana on SYOKU-firman kehittämä eroge, joka näki päivänvalon kahta vuotta aiemmin. Eletään tavanomaista talvista iltapäivää nimeämättömässä japanilaislukiossa. Aurinko alkaa painua mailleen, oppitunnit ovat jo päättyneet ja Houichi Matsubara on menossa terveydenhoitajan vastaanotolla lepäävän Touka-siskonsa luo. Nettiin ilmestyy aidon oloinen videopätkä kadulla riehuvista zombimaisista hirviöistä, ja oppilaat joutuvat huomaamaan monien koulukaveriensa jo muuttuneen samanlaisiksi olioiksi. Kaiken kukkuraksi Touka joutuu maan uumenista nousseen lemmenkipeän jättiläistoukan armoille. Houichi ryntää hätiin kaverinsa Daisuke Koujiyan kanssa, mutta pojat ovat jo myöhässä. Vahvoilla lonkeroilla varus-

Kaavasta poiketen XX of the Deadin zombit eivät yritä purra uhrejaan, vaan tekevät heistä kaltaisiaan lonkeroidensa avulla. Naispuolisten vastaantulijoiden kohdalla liukkaasti liikkuvia lihanuijia käytetään yleensä myös intiimimpään kanssakäymiseen. Osa zombeiksi muuttuneista säilyttää vaihtelevassa määrin tietoisuutensa ja muistonsa, ja osa pystyy jopa hallitsemaan muuttunutta kehoaan. Lisäksi mukana on hyönteismaailmaan viittaavaa kastijärjestelmää, mielenhallintaa ja koulun kellarissa odottava vieläkin suurempi salaisuus. Vaikkei tietäisikään teoksen eroge-taustasta, sen voisi arvata viimeistään juonenkuljetuksen tyylistä, jossa vuorotellaan selät tikkusuorina dialogia latelevien hahmojen keskustelujen ja erittäin graafisten hentai-kohtausten välillä. Tapahtumien näyttämönä toimii koko ajan sama koulu, jossa

Kuvat © SYOKU, Hobibox, Peak Hunt

paikkaa vaihdetaan kuin hiirtä klikkaamalla: nyt ollaan terveydenhoitajan vastaanotolla, tässä taas tyttöjen vessassa ja sitä rataa. Mukana on hyvin vähän taistelua hirviöitä vastaan, joten suurin vaivannäkö on voitu keskittää lisääntymisharjoitteellisiin koreografioihin. Pelin hahmokaarti on niin suuri, ettei kaikille riitä ruutuaikaa, ja monet mukaan päässeistäkin nähdään vain ohimennen. XX of the Deadia katsoessa huomaa, että sarja kaipaisi lisää lihaa luisevan tarinakehyksensä ympärille. Lisäjaksoja olisi tarvittu etenkin juonen kehittämiseen ja tapahtumapaik-

Ja taas mennään.

”Pökkelöitä juonenkäänteitä kompensoidaan ensiluokkaisesti toteutetulla lajienvälisellä erotiikalla.” kojen laajentamiseen, jolloin jo sellaisenaan riittävän runsaslukuiset hentai-manööverit olisi voitu ripotella mukaan nykyistä ilmavammin. Heti kun ylikäytetystä kouluympäristöstä poispääsyn mahdollistavat autonavaimet löytyvät, onkin jo aika heittää minimaalisesti kehitellyille hahmoille hyvästit.

Zombi-invaasio ei ole naurun asia, mutta meininki pysyy alusta loppuun liiankin haudanvakavana. Pieni tunnelman kevennys vaikkapa pikkutuhmalla huumorilla ei olisi ollut pahitteeksi, sillä nyt vähät hupihetket irtoavat ainoastaan jättitoukan ponnettomasta kitinä-äänestä ja zombi-Daisuken täysin tilanteeseen sopimattomalla äänensävyllä lauotuista repliikeistä. XX of the Dead tekee myös jotain oikein, sillä pökkelöitä juonenkäänteitä kompensoidaan ensiluokkaisesti toteutetulla lajienvälisellä erotiikalla. Samoja animaatioita ei kierrätetä häiritsevästi, kuvakulmat vaihtelevat luovasti, ja tietokoneanimoidut lonkerotkin sopivat mainiosti mukaan. Jostain syystä intiimeihin tilanteisiin joutuvat naishahmot ovat järjestään erittäin rintavia, mutta ainakin edes vaatetus ja hiusten väri vaihtuvat välillä. Kun alle tunnin mittaisesta kestosta noin puolet kuluu seksikohtauksiin ja niiden liikkeelle panevana voimana nähdään lähes aina monilonkeroinen hirviö, ei hienoiselta toistolta voida välttyä. Tuttuun tyyliin naishahmo ensin vastustelee, sitten ihmettelee lonkeroiden monikäyttöisyyttä ja antautuu lopulta virran vietäväksi. Piristävänä poikkeuksena nähdään myös yksi ihmismäinen ja suostumuksellinen kohtaaminen Houichin ja Tsutsujin välillä. Sarjan nimestä tulee helposti mieleen se toinen erotisoituja koulutyttöjä sisältänyt zombianime. Koska Highschool of the Dead -mangan piirtäjä Shouji Satou on sattumoisin hankkinut nimeä myös hentai-kuvittajana, olisi XX of the Deadilla ollut erinomainen tilaisuus esikuvansa ja koko zombigenren parodioimiseen. Ihme kyllä lonkerozombien tekijät eivät näytä edes ajatelleen koko asiaa: tuotanto on vedetty läpi naama peruslukemilla. Valitettava tosiasia niin hentain kuin valtavirta-animenkin kohdalla on kuitenkin se, ettei osaavasti animoiduilla toimintakohtauksilla vielä kuuhun mennä, jos kaikki muu on enemmän tai vähemmän hutaisemalla toteutettua.

Kuvat © SYOKU, Hobibox, Peak Hunt

Toukka ja Touka kaverikuvassa.

Seisomapalaverin paikka.

Klassikot

The Vision of Escaﬂowne Tyttö toisesta maailmasta

0-luvulla Nepalissa matkaillessaan ohjaaja ja mecha-suunnittelija Shouji Kawamori sai idean uuteen sarjaan, joka sijoittuisi salattuun maailmaan ja jossa ennustaminen ja kohtalo olisivat keskeisissä rooleissa. Kotiin palattuaan Kawamori päätti lisätä tarinaan mechoja ja genrelle epätyypillisesti päärooliin tytön. Sarjan oli tarkoitus olla ikään kuin Macross, jossa musiikki olisi korvattu ennustamisella. Bandailla innostuttiin ideasta ja se annettiin veteraaniohjaaja Yasuhiro Imagawan käsiin, joka keksi kutsua sarjaa ”Escaflowneksi”. Imagawan ja Kawamorin näkemykset sarjan sisällöstä kuitenkin erosivat valtavasti. Imagawa lopulta siirtyi muiden projektien pariin ja sarjan ohjaus siirtyi nyyppäohjaaja Kazuki Akanelle. The Vision of Escaflowneksi ristitty sarja näki lopulta päivänvalon vuonna 1996. Japanissa sarja ei koskaan saanut kovin suurta suosiota, mutta lännessä siitä muodostui hyvin nopeasti eräs 90-luvun rakastetuimmista sarjoista. Escaflowne kertoo 15-vuotiaasta Hitomi Kanzakista, joka harrastaa urheilua ja tarot-korteista ennustamista. Eräänä iltana hänen ollessaan juoksuradalla ihastuksensa Amanon kanssa heidän eteensä ilmaantuu lohikäärme sekä sitä metsästävä nuori soturi. Lohikäärmeen tapettuaan soturi siirtyy kirkkaassa valopilarissa takaisin omaan maailmaansa, Gaeaan, mutta syystä tai toisesta Hitomi kulkeutuu tämän mukana toiseen maailmaan. Nuori soturi, Fanelian prinssi Van, lupaa auttaa Hitomia palaamaan maapallolle. Suunnitelmat muuttuvat, kun Zaibachin imperiumi hyökkää äkillisesti Faneliaan. Van ja Hitomi onnistuvat pakenemaan Fanelian kansallisaarteen, guymelef-robotti Escaflownen avulla, mutta Zaibach on aivan heidän kintereillään.

Escaflownen tarina ei periaatteessa ole mitään uutta, eikä yritäkään olla millään tavalla genreään kommentoiva metanarratiivi tai trooppeja murtava psykologinen kertomus. Se kertoo varsinkin nykymittapuulla varsin vanhanaikaisen fantasiakertomuksen kohtalosta, ilkeästä imperiumista ja rakkauden voimasta. Rajojen rikkomisen sijaan Escaflowne keskittyy kertomaan tarinansa niin hyvin kuin kykenee, ja sen se tekee lähes virheettömästi. Varsinkin sarjan ensimmäinen puolisko on tahditettu täydellisesti niin, että jokainen jakso edistää juonta, muttei niin nopeasti, ettei sarjaan mahtuisi hahmojen välisiä hiljaisia hetkiä. Jaksot päättyvät aina cliffhangeriin, minkä takia sarjaa on vaikea jättää kesken. Pienet, merkityksettömiltä tuntuvat

Kuvat © Sunrise

” Rajojen rikkomisen sijaan Escaﬂowne keskittyy kertomaan tarinansa niin hyvin kuin kykenee, ja sen se tekee lähes virheettömästi.”

Escaﬂowne sai myös kertakaikkisen surkean elokuvasovituksen.

tapahtumat osoittautuvat myöhemmin merkittävien tapahtumaketjujen osiksi, minkä vuoksi kohtaukset eivät koskaan tunnu irrallisilta tai turhilta. Näin taidokas kerronta vaati tarkkaa ennakkosuunnittelua, eikä vastaavaan ole sen koommin ylletty.

on Escaﬂownen valtti, sillä romanssi ja mecha-mätöt tukevat toinen toisiaan sen sijaan, että toinen veisi toiselta ruutuaikaa. Sen vuoksi sarjaa on helppo suositella riippumatta siitä, kummasta sattuu pitämään enemmän. Moiseen tekoon ei ole yksikään sarja yltänyt Escaﬂownea ennen tai sen jälkeen.

Harmillisesti täydellinen tahditus ei kestä koko sarjan pituutta. Huhujen mukaan Escaﬂownen oli alun perin määrä olla 39 jaksoa pitkä, mutta määrää jouduttiin laskemaan 26:een jaksoon. Kawamori ja Akane eivät kuitenkaan tahtoneet leikata sarjasta mitään pois, joten tahtia tiivistettiin tunkemalla kaikki tapahtumat jäljellä oleviin jaksoihin. Lopputuloksena sarjan loppupuolella hiljaisten hetkien määrä vähenee, ja juonenkäänteet seuraavat toisiaan huimaavaa vauhtia. Kawamorin keskeinen idea alusta alkaen oli tehdä mecha-sarja, jota myös tytöt haluaisivat katsella. Tavoite saavutettiin paitsi lisäämällä sarjaan nättejä poikia, myös elementtejä shoujo-sarjoista: Hitomi ei ole mikään avuton neito, vaan aktiivinen toimija, ja pelastaa Vanin yhtä usein kuin tämä Hitomin. Tunteilla on sarjassa keskeinen rooli, ja nähdäänpä siinä jopa kolmiodraama Hitomin, Vanin ja Hitomin poikaystävää muistuttavan ritari Allen Schezarin välillä. Romanssin liekit leimuavat, mutta eivät koskaan niin vahvasti, että se peittäisi varsinaisen eeppisen fantasiatarinan alleen. Juuri tasapaino Kuvat © Sunrise

Escaflownen länsimaisen suosion ansiosta vuonna 2000 tehtiin surkea elokuva, joka oli vaihtoehtoinen versio sarjan tapahtumista. Tyyliltään se oli kuitenkin synkkä ja iloton, eikä sitä kehtaa suositella oikein kellekään. Esimerkiksi reipas ja päättäväinen Hitomi on elokuvassa itsetuhoinen ja masentunut. Mangaksi sarjaa yritettiin vääntää kahdesti, mutta huonolla menestyksellä. Toimintaa ja romanssia ne eivät edes yrittäneet sekoittaa keskenään, vaan toinen mangoista on shoujoa ja toinen shounenia. Jälkimmäinen on siinä mielessä merkittävä, että se perustui Imagawan näkemykseen sarjasta, jossa Hitomi oli isorintainen ja kömpelö neito pulassa. Escaflowne ei ole 90-luvun vaikutusvaltaisimpia sarjoja. Se ei jättänyt historiaan suurta merkkiä, eikä sen teemoja ole sittemmin edes yritetty toisintaa muissa sarjoissa. Siitäkin huolimatta Escaflowne muistetaan yhä tänä päivänä. Se on elävä osoitus siitä, ettei parhaiden asioiden aina tarvitse olla rajoja rikkovimpia. Petri Pohjonen

15 vuotta sitten

ammikuussa 2005 Suomen lehtihyllyihin ilmestyi japanilaiseen populaarikulttuuriin keskittynyt julkaisu, jota luotsasi päätoimittaja Jari Lehtinen. H-Town Oy:n niche-uutuus Anime vakiinnutti asemansa japanilaisen populaarikulttuurin harrastajien keskuudessa, ja 15 vuotta myöhemmin matka jatkuu – printtimedian murroksesta huolimatta. Tässä jutussa aikamatkataan vuoteen 2005. Millainen oli maailma, johon Anime-lehti syntyi?

Vuoden tapahtumia Vuonna 2005 Japani oli noin puolivälissä heisei-kautta. Maata pyöritti pääministeri Junichirou Koizumi keisari Akihiton keskittyessä edustuksellisempiin tehtäviin. Fukuokassa tärisi maa huhtikuussa 5,8 magnitudin edestä, ja pari päivää myöhemmin yli sata matkustajaa menehtyi Amagasakissa, kun juna syöksyi raiteilta.

A-1 Pictures perustetaan

Anime 1/2005

Aniplex kasvoi A-1 Picturesiksi nimetyllä tytäryhtiöllä vuonna 2005. Alun perin Aniplexia avustamaan syntynyt yhtiö on sittemmin laajentanut toimintojaan ja vakiinnuttanut paikkansa animaatiokentällä. A-1 Picturesilta ovat lähtöisin muun muassa Blue Exorcist, Fairy Tail, Wotakoi, Your Lie in April ja Sword Art Online.

Animen ensimmäisessä kannessa koreili klassikkojen klassikko, Neon Genesis Evangelion. Suoratoistopalvelut olivat vielä tulevaisuutta: Crunchyroll aukesi vuonna 2006 ja Netﬂix alkoi striimata videota vuonna 2007. Elettiin videovuokraamojen ja fyysisten tallenteiden aikaa. Ensimmäisessä Animessa arvosteltiinkin DVD-julkaisuja.

Japani katseli näitä Eureka Seven

Oh! My Goddess

Hell Girl

Blood+

Kolumni

Moni lehden nykyisistä tekijöistä on varttunut Anime-lehden matkassa jo 15 vuotta. Tässä yhden avustajan muisteloita harrastuksen alkuvuosilta.

Rakkauskirje lapsuuteni anime-sarjoille

uistelin alkuvuodesta somessa sitä, että jo pikku-Tonina katselin animea sitä silloin animeksi tunnistamatta. Ilman lapsuuden sarjoja en olisi alkanut aktiiviseksi anime-harrastajaksi 15 vuotta sitten. Tässä tekstissä kiitän näitä sarjoja siitä, että ne ovat olleet portti mielenkiintoiseen seikkailuun elämässäni. Minulle ja varmasti monelle muulle 2000-luvulla animen katselun aloittaneelle ja ysärillä syntyneelle yksi muistorikkaimpia sarjoja on aivan ensimmäinen Digimon Adventure. Sarjan pelkkä Butterﬂy-avausraita saa minussa vielä tänä päivänä kylmiä väreitä aikaan. Mieleen muistuu se viaton aika, kun olin vain polvenkorkuinen huoleton pikkupoika, joka fanitti täysillä Taichia ja hänen cooleja kakkuloitaan. Valittujen ja heidän Digimon-kumppaneidensa matka maailmojen pelastamiseksi oli keskiviikkoaamujen kohokohta. Kaikki jaksot piti pakkomielteisesti nauhoittaa VHS-kaseteille, oli tilanne mikä tahansa, sillä rakastuin sarjaan ensimmäisen jakson jälkeen. Jokaisella anime-nörtillä on sarja, johon on mukava palata aina aika ajoin. Sellainen, joka on kuin lapsuuden suosikkiruoka: siihen ei koskaan kyllästy. Toisille se on Naruto, Gintama, Inuyasha, Muumit tai Salapoliisi Conan. Minulle se on Magic Knight Rayearth. Magic Knight Rayearthin katsomisen aloittaminen oli

puhdasta sattumaa vuonna 2002. Sille sattumalle kiitos, sillä se on edelleen minulle erittäin rakas sarja. Sarja korvasi muiden aamusarjojen katsomisen Digimonia lukuun ottamatta: katsoin mieluummin Taikasotureita kuin Nelosen aamuseitsemän lastenohjelmia. Magic Knight Rayearthissa oli sopivasti seikkailua, jännitystä ja draamaa peruskoulun aloittaneelle pikku-Tonille. Se oli myös hyvä kannustin lukutaidon kehittämiseen, sillä sarja oli suomeksi tekstitetty. Sarja, joka teki minusta lopullisesti anime-harrastajan, oli nurkan takana odottamassa. Neon Genesis Evangelion oli lopullinen niitti. Ensimmäisen jakson taisteluarpien peittämä Rei Ayanami paloi kymmenvuotiaanvuotiaan minäni mieleen. Sarjaa käy kiittäminen siitä, että kulutan tätä jaloa mediaa yhä ja kirjoitan nykyisin Anime-lehteen. Jäin sarjaan kunnolla koukkuun vasta vuoden 2005 kesälomalla. Silloin sai valvoa ja katsoa televisiota vielä keskiyön aikaan. Kun Evangelionin loppusuora oli käsillä, oli pikku-Toni niin koukussa, että sitä piti saada lisää, saatavuuden haasteellisuudesta huolimatta. Sen jälkeen se olikin menoa – minusta tuli anime-nörtti! Toni Jefremoﬀ

” Minusta tuli anime-nörtti! ”

Kirjoittaja katselee tai lukee Magic Knight Rayearthin kerran vuodessa. P.S. Fuu on paras tyttö, ei vastaväitteitä!

Arvostelut

36 36 37 37 38 38 39 40 41 42 42 43 44 46 47 48 49

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Riikka Haapanen, Nita Mäenpää ja Aleksi Pirinen

Petri Pohjonen

Joni Partanen

Petri on yhteiskuntatieteilijä ja yleisnörtti, joka on katsonut animea jo 20 vuoden ajan. Hän pitää itseään jonkinlaisena wanhan animen tuntijana, ja normaalisti karsastaa komedioita sekä koulusarjoja.

Pienestä pitäen sarjakuvien parissa varttunut Joni huomaa toisinaan puhuvansa kuivakkaasti japanilaisesta sarjakuvasta mangan sijaan. Lukuharrastuksen lisäksi ison osan vähästä vapaa-ajasta vie lintuharrastus ja muu luonnon tarkkailu.

Toni Jefremoﬀ

Hanna Saarimaa

Meri-Lapista lähtöisin oleva mediaharrastelija. Animen ja mangan lisäksi diggailee musiikista, tarinoista ja showpainista. Rakastaa itsensä kurittamista huonoilla anime-sarjoilla.

Hanna kuluttaa tasaisesti sekä animea että mangaa genrestä ja tyylistä riippumatta. Erityisesti häntä kuitenkin vetävät puoleensa hyvillä hahmoilla varustetut ja fantasialla höystetyt toimintasarjat.

Nuppu Eskelinen

Annika Nieminen

Nuppu on erityisesti taikatyttöjen ja söpöjen asioiden ystävä. Helpoiten hän innostuu kauniista piirroksista, mutta tarpeeksi kiinnostavat asetelmat houkuttelevat mukavuusalueen ulkopuolellekin.

Annika poimii usein uudet luettavat silmään pistäneiden taidetyylien pohjalta. Hän tuntee olonsa kaikista kotoisimmaksi yliluonnollisten slice of life -sarjojen parissa.

Sini Laine

Paula Haapanen

Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheilu-animet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Paulan vapaa-aika jakautuu lukemisen ja pelaamisen kesken. Kesän aikana häntä alkoi kiinnostaa Moyoco Annon tuotanto, ja tällä hetkellä haussa on puuttuvat Happy Manian osat.

I. Nevanperä

Samuli Paanala

Diggaa erityisesti showa-kauden klassikoita, mutta yrittää välttää fossiiliutumista seuraamalla uusiakin sarjoja. Toivoo silti, että vanhemmatkin sarjat olisivat helpommin saatavilla englanniksi.

Samuli miettii, että jos toimintaelokuvien laatua arvioidaan niiden toimintakohtausten perusteella, voidaanko samalla kaavalla arvottaa myös hentaita.

Välimulkaisu

Wave, Listen To Me!

Sing ”Yesterday” for Me Menneisyys vai tulevaisuus?

Radioaalloilla roiskuu

Nimi: Yesterday wo utatte Ohjaaja: Yoshiyuki Fujiwara Käsikirjoittaja: Yoshiyuki Fujiwara, Jin Tanaka Studio: Doga Kobo Alkuteos: Kei Toumen manga Esitetty: 4.4.2020– Jaksoja: 18 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll Alkuperäinen nimi: Nami yo kiitekure Alkuperäisteos:

orkeakouluopintojen jälkeen Rikuo aloitti työn osa-aikaisena myyjänä, koska ei keksinyt muutakaan. Arjen harmaus särkyy, kun kaupan takapihalle ilmestyy tyttö korppi olkapäällään. Haru herättää Rikuon henkiin pippurisella asenteellaan. Samanlaista herätystä kaipaisi Rikuon luokkakaveri Shinako, joka haikailee menneen rakkautensa perään. Samaan aikaan lukioikäinen Rou valmistautuu taidekoulun pääsykokeisiin ja toivoo, että Shinako näkisi hänet viimein aikuisena. Neljän nuoren ihmisen tunteet törmäävät toisiinsa sotkuisin seurauksin. Sing ”Yesterday” for Me tuntuu nostalgiselta, sillä se perustuu vuonna 1997 alkaneeseen mangaan. Sarjaa ei ole modernisoitu nyky-yleisöä varten, joten hahmot soittavat kolikkopuhelimista kotipuhelimeen ja odottelevat asunnon ulkopuolella tavatakseen toisen pikaviestittelyn sijaan. Ympäristö luo hahmojen väliseen kommunikaatioon lisähaasteita, joita olisi nykyään hankala pitää uskottavina. Väripaletti tukee vaikutelmaa, sillä se on murrettu ja maanläheinen, toisinaan jopa synkeä. Nostalgia vaivaa myös hahmoja itsejään, sillä jokainen on kiinni eilispäivässä. Sarjaa ei voi kuvailla hyvän mielen ihmissuhdetarinaksi. Päähenkilöt hakevat elämään merkityksellisyyttä toistensa kautta, eivätkä tunnu ottavan onkeensa, vaikka saisivat vastauksena avoimen torjunnan. Yleisestä harmaudesta ja monotonisuudesta huolimatta nuorten hapuilua kohti unelmia on samastuttavaa seurata. Tarina vie hahmoja vääjäämättä lähemmäksi ammattia, sopivia ihmissuhteita ja parempaa itsetuntemusta. Nita Mäenpää

Hiroaki Samuran manga Ohjaus: Tatsuma Minamikawa Studio: Sunrise Jaksomäärä: 12 Esitetty: 4.4.2020 – Striimauspalvelu: Wakanim, Funimation

un tulisieluinen ravintolatyöntekijä Minare Koda avautuu humalassa vastikään päättyneestä parisuhteestaan eräälle tuntemattomalle miehelle, hän ei arvaakaan, mikä häntä odottaa. Hänestä tulee sapporolaisen paikallisradio Moiwayama Radion yöohjelman juontaja! Wave, Listen to Me! on Hiroaki Samuran (muun muassa verinen Blade of the Immortal) mangaan perustuva anime-sarja, jossa nähdään yhden aloittelevan radiojuontajan matka studiolta kuulijoiden vastaanottimiin ja sieltä heidän mieliinsä. Vaikka sarjan päätapahtumapaikka on pieni paikallisradio, sarja ei kuitenkaan keskity radioon, vaan ihmisiin sen ympärillä. Radio on vain avainhahmoja yhdistävä tekijä. Hahmot ovat samastuttavia ongelmineen, sarja osaa tasapainotella onnellisten ja dramaattisten hetkien välillä ja ääninäyttely on ollut erittäin toimivaa. Sarja ei sovi kuitenkaan kaikille: Wave hakee selvästi aikuisempaa katsojakuntaa. Sarjasta on jätetty pois kaikki geneeriselle draama-animelle tutut kliseet. Poissa ovat kouluajan ja lapsuuden huolettomuuden glorifiointi, tilalla ovat alkoholi, aikuisuus ja siihen liittyvät ongelmat. Wave, Listen to Me! on kevään 2020 anime-sarjoista se positiivisin yllättäjä. Se ei ehkä ulkokuoreltaan näytä kaikista houkuttelevimmalta, mutta sille kannattaa antaa mahdollisuus. Toni Jeffremof

Lyhyesti:

Tavallisesta poikkeava draamasarja, joka erottuu aikuismaisilla teemoillaan.

Tummasävyinen ihmissuhdesotku, jossa hahmojen tunnelin päässä näkyy valoa.

Kuvat © Hiroaki Samura, Mount Moiwa Radio Compilation Organization

Kuvat © Kei Toume, SHUEISHA / Sing ”Yesterday” for Me Committee

Välimulkaisu

Listeners

Gleipnir

Laulu korvattomille

Kaksin aina hirviömpi

Ohjaus: Kazuhiro Yoneda Studio: Pine Jam Alkuteos: Ohjaus: Hiroaki Ando Käsikirjoittaja: Dai Satou

Sun Takedan manga Esitetty: 5.4.2020 - Jaksoja: 6/-

Studio: MAPPA Alkuteos: – Esitetty: 3.4. –

Suoratoistopalvelu: FunimationNow, Animelab, Wakanim

Suoratoistopalvelu: Wakanim

huichi Kaguya elää sisällötöntä lukiolaispojan elämää, muttei halua myöskään erottua massasta. Eräänä päivänä silmälasipäinen Shuichi huomaa haju- ja näköaistinsa parantuneen selittämättömästi ja päätyy liekehtivän talon luo, koska haistaa siellä vielä elossa olevan ihmisen. Yllättäen Shuichi muuttuu suurikokoiseksi ja väkivahvaksi maskottihahmoksi ja pelastaa itsemurhaa yrittäneen Clair Aokin tulipalon keskeltä. Tajuttomalta vaikuttavan lukiotyttö Clairin pikkuhousut alkavat kiinnostaa maskotti-Shuichia, mutta omatunto estää lopulta niiden riisumisen. Pakeneva Shuichi unohtaa kännykkänsä palopaikalle. Clair saa selville pelastajansa henkilöllisyyden ja kiristää häneltä apua ahdistelusyytteiden uhalla. Clairin vanhemmat ovat kuolleet, ja ilmeisesti syyllinen on hänen siskonsa, joka on muuttunut hirviöksi. Shuichin voimille on siis käyttöä. Kaksikon kieroutunut suhde alkaa lipua kohti symbioosia, kun Clair keksii, että maskottikehossa onkin tilaa kahdelle. Selkäpuolen vetoketjun kautta pääsee lihakammioon, jossa Clair ottaa ohjat käsiinsä. Hän pärjää Shuichia paremmin etenkin toisia muodonmuuttajia vastaan taistellessa. Maskotin sisuksissa tulee kuuma, joten Clairin on toki vähennettävä vaatteita ennen sisään astumista. Muodonmuutosten syyt ja seuraukset aukeavat pikkuhiljaa, eikä sarjalla tunnu olevan kiire minnekään. Animaatio ei häikäise sulavuudellaan, mutta pyllistelevästi nilkkoihin lasketut pikkarit ja auki napsahtavat rintsikoiden hakaset on sentään toteutettu yhtä laadukkaasti kuin brutaalit taistelukohtauksetkin. Jos tarinankerronnassa laitettaisiin isompi vaihde silmään, tai sitten pituudeksi suosiolla 24 jaksoa, Gleipnir voisi vedota laajempaankin yleisöön. Samuli Paanala

isteners kertoo Liverchester-kaupungissa roskakasan keskellä elävästä pojasta, Echosta. Eräänä päivänä hän löytää roskien seasta tytön, joka ei muista kuka hän on. Echo päättää antaa tytölle nimen Mu. Echo ja Mu lähtevät yhdessä matkaan selvittääkseen kuka Mu on, mutta Mun menneisyyden selvittäminen osoittautuukin oletettua mutkikkaammaksi. Tarinan maailmaa terrorisoivat Earless-hirviöt, joita vastaan vain erikoiset Mun kaltaiset Player-henkilöt voivat taistella ohjaamalla mechoja musiikin avulla. Sarja näyttäytyy jokseenkin viihdyttävänä mecha-sarjana. Musiikin yhdistäminen mechojen ohjaamiseen on jännittävä idea. Kun ottaa huomioon, että sarjan luoja on Jin, joka tunnetaan erityisesti Vocaloid-sarjasta nimeltä Kagerou Project, musiikin läsnäolo ei lopulta olekaan kovin yllättävää. Listeners on esteettisesti miellyttävä, ja vaikka sarja hyödyntääkin CGI:tä joissain taistelukohtauksissa, se tekee sen maltillisesti. Sarjan ulkonäössä erityisesti hahmojen design erottuu edukseen virkistävällä tavalla. Erilaiset referenssit länsimaiseen musiikkiin ovat myös hauska lisä, vaikka ne eivät juuri lisääkään mitään erikoista tarinaan. Listeners kärsii kuitenkin hiukan siitä, että jaksot eivät liity tarpeeksi vahvasti toisiinsa. Sarjan juoni tuntuu muotoutuvan vasta loppupuolella, jolloin aiempien jaksojen esiin tuomia asioita sidotaan vasta yhteen. Tämä on hatara ratkaisu. Myös sarjan taistelukohtaukset jäävät useimmiten puolitiehen, mikä on pettymys, koska mecha-sarjassa uskoisi räiskettä piisaavan. Aleksi Pirinen

Lyhyesti:

Nättiä katseltavaa musiikin ja mechojen ystäville, jos juonelliset ongelmat pystyy sivuuttamaan. Vioistaan huolimatta sarja koukuttaa sen verran, ettei katsomista malta lopettaa.

Mielenkiintoinen eri genrejen sekasikiö, jonka verkkainen juonenkuljetus saattaa kostautua viimeisten jaksojen aikana.

Välimulkaisu

Haikyuu!!: To the Top

Appare Ranman

Pelaajasta pallopojaksi

Kilpa-ajo Yhdysvaltojen halki

Nimi: Haikyuu!! TO THE TOP Ohjaus: Masako Satou Käsikirjoittaja: Taku Kishimoto Studio: Production I.G Alkuteos: Haruichi Furudaten manga Esitetty: 11.1.-4.4.2020

Ohjaus: Masakazu Hashimoto Käsikirjoittaja: Masakazu

Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

Hashimoto Studio: P.A. Works Alkuteos: – Esitetty: 10.4. – Jaksoja: 3/– Suoratoistopalvelu: Wakanim, Funimation

entopalloon keskittyvä Haikyuu!! sai kolmen vuoden odottelun jälkeen neljännen kautensa, jonka lisäksi julkaistiin kaksi kausien väliin sijoittuvaa OVA-jaksoa. Tarina jatkaa suoraan siitä, mihin aiemmin jäätiin: Karasuno on varmistanut paikkansa koulujen välisissä kisoissa ja nyt on aika treenata kisoihin. Kageyama ja Tsukishima kutsutaan eri harjoitusleireille treenaamaan. Hinata tuppautuu Tsukishiman mukaan ja päätyy kutsumattomana vieraana pallopojaksi. Animen tekijätiimi on hieman muuttunut aiemmista kausista. Esimerkiksi ohjauspuikossa häärii tällä kertaa Masako Satou. Ero kausien välillä näkyy selvimmin hahmosuunnittelussa. Hahmoja on päivitetty vastaamaan enemmän mangaka Haruichi Furudaten tyyliä. To the Top poikkeaa aiemmista kausista keskittymällä treenaamiseen otteluiden sijaan. Alkupuolisko tuntuu hitaalta eikä vedä vertoja aiemmille kausille, mutta onnistuu silti pysymään kiinnostavana sympaattisten hahmojen ja huumorin avulla. Päähenkilöiden taitojen karttumista on mukava seurata, vaikka Hinatan pallopoikailu tuntuu valjulta edellisen kauden intensiivisen ottelun jälkeen. Pieni kankeus tarinan etenemisessä on helppo antaa anteeksi, sillä To the Top sekä näyttää että kuulostaa hyvältä. Animaatiossa on osattu pistää paukut oikeisiin kohtiin, ja musiikista vastaavat tuttuun tapaan Yuuki Hayashi ja Asami Tachibana. Kauden toista puoliskoa lupailtiin heinäkuulle, mutta se siirtyy myöhemmäksi koronavirusrajoitusten takia. Sini Laine

amurai Kosame Isshikillä pyyhkii kohtuullisen mukavasti: suvun dojolla riittää koulutettavia ja järjestetty avioliittokin siintää horisontissa. Sitten 19-vuotias Appare Sorano aiheuttaa kaaosta ja katastrofeja, minkä seurauksena Kosame tempautuu höyrylaivalla aina Yhdysvaltoihin asti. Paluulippu maksaa mansikoita, joten Kosame päättää osallistua Apparen rinnalla kisaan, jossa ajetaan Los Angelesista New Yorkiin. Appare Ranman sijoittuu 1800-luvun loppuun. Taustataiteessa vilisee kiinnostavia yksityiskohtia, mutta historiallisesti tarkka sarja ei ole, eikä sarja ole siihen pyrkinytkään ohjaaja Masakazu Hashimoton mukaan. Appare Ranman on steampunk-tyyppinen uudelleenkuvitelma Yhdysvaltain lännen valloituksen viimeisistä vuosista intiaaneineen kaikkineen. Sarjan alku koostuu pääasiassa kovaäänisestä koheltamisesta. Kosamen ääninäyttelijä Seiichirou Yamashita tuntuu vain kiljuvan härveleistä kiinnostuneelle Apparelle. Koheltamisen ohella alkujaksoissa pistää silmään animelle tyypillinen tapa esittää mustat hahmot rotevina, pottunokkaisina ja rastapäisinä. P.A. Works ei tässä suhteessa ole nimensä veroisesti progressiivinen. Intiaanisivuhahmo Hototon kehitys kiinnostaa: millaisia trooppeja hänelle on varattu? Riikka Haapanen

Lyhyesti:

Idealtaan ja taustataiteeltaan kiinnostava, mutta toteutukseltaan möykkään sortuva kaahailu-anime. Toivottavasti tahti rauhoittuu, kun sarja jatkuu heinäkuun alussa.

Suositun lentopallosarjan jatko ei petä odotuksia, vaikka kisaamisesta otetaan taukoa. Tästä on hyvä jatkaa!

Välimulkaisu (anime)

My Next Life as a Villainess: All Routes Lead to Doom! Voiko elämästä selvitä hengissä?

Nimi: Otome geemu no hametsu furagu shika nai akuyaku reijou ni tensei shiteshimatta… Ohjaus: Keisuke Inoue Käsikirjoittaja: Megumi Shimizu Studio: Silver Link Alkuteos: Satoru Yamaguchin light novel Esitetty: 5.4. – Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

y Next Life as a Villainess: All Routes Lead to Doom! (tuttavallisemmin Hamefura) on syntynyt uudelleen – tällä kertaa animena. Nuori aatelistyttö Catarina Claes lyö päänsä ja saa takaisin muistot entisestä elämästään, jossa oli koukussa Fortune Lover -peliin. Ihmiset Catarinan ympärillä ovat pelin hahmoja, ja Catarinan elämä on tähän mennessä edennyt pelin juonen mukaisesti. Valitettavasti Catarina sattuu olemaan pelin pahis, jolle on jokaisessa lopussa luvassa edellistä hirveämpi kohtalo. Catarina ei kuitenkaan tyydy odottamaan tuomiopäivää, vaan päättää muuttaa pelin tarinaa niin, ettei yksikään lopuista toteudu. Parhaiten tämä tapahtuu käyttäytymällä täysin päinvastoin kuin alkuperäinen Catarina Claes – eli olemalla hyvä tyyppi. Kykeneekö Catarina välttämään lähes varman tuhon? Voiko elämässä voittaa olemalla kiltti? Entä onko pelissä vielä loppuja, joista Catarina ei tiedä mitään...? Parasta sarjassa on ehdottomasti päähenkilö, joka on tarmokas ja hyväsydäminen, mutta liian tyhmä huomatakseen, että on kerännyt ympärilleen kokonaisen ihailijakaartin. Fanien keskuudessa hän onkin saanut itselleen lempinimen Bakarina. Lannistumatonta Catarinaa tekee mieli kannustaa. Luolassaan animea katsova otaku voi tunnistaa Catarinan entisestä elämästä oman itsensä. Hahmokaarti on tuttu otome-pelien harrastajille. Muka-

na ovat muun muassa laskelmoiva prinssi, naistennaurattaja, hiljainen hurmuri, sekä tietysti pelin alkuperäinen päähahmo, joka on hieman nössö, mutta kiltti ja rakastettava. Ainakin kahdeksan ensimmäisen jakson aikana muut kuin Catarina jäävät hieman etäisiksi, mutta stereotyypeillä leikittelevä sarja olettanee katsojan tunnistavan hahmotyypit ilman syvempää sielunelämän kuvausta. Olisin silti mieluusti nähnyt, onko muissa hahmoissa jotakin pinnan alla. Sarja kahlaa läpi Catarinan lapsuusvuodet melkoisella vauhdilla, minkä jälkeen tahdissa tapahtuu selvä notkahdus. Mukana on pari täytejaksoa, jotka eivät erityisesti kuljeta juonta eteenpäin. Hamefura on parhaimmillaan, kun Catarina keskittyy välttämään edessä häämöttävää tuhoa. Hamefura jättää syvemmän eksistentiaalisen pohdiskelun muille ja keskittyy viihdyttämään katsojaa. Pohjimmiltaan sarja on isekai-voimafantasia, jossa otome-peleistä tykkäävä nörtti saa olla rikas, voimakas, kuuluisa ja ihailtu. Pelin alkuasetelman päälaelleen kääntävä juoni on kenties hieman ennalta-arvattava, mutta mukaan mahtuu myös aidosti liikuttavia kohtauksia. Toivottavasti niitä saadaan lisää, kun juoni pääsee takaisin raiteilleen! I. Nevanperä

Lyhyesti: Isekai-viihdettä, joka iskee silmää otome-faneille. (Manga arvioitu Animen numerossa 114.)

Arvostelu (anime)

Keep Your Hands Off Eizouken! Mielikuvituksen voimalla

Nimi: Eizouken ni wa te o dasuna Ohjaus: Masaaki Yuasa Käsikirjoittaja: Masaaki Yuasa Studio: Science SARU Alkuteos: Sumito Oowaran manga Esitetty: 6.1.-23.3.2019 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

nimaatiota kohtaan intohimoinen, omissa mielikuvitusmaailmoissaan viihtyvä Asakusa ja jalat tiukasti maassa pitävä, suorasukainen Kanamori tutustuvat animaatiourasta vastoin vanhempiensa toiveita haaveksivaan Mizusakiin. Koulun ohella mallina työskentelevä Mizusaki ei saa liittyä koulun animaatiokerhoon. Kolmikko päätyy perustamaan elokuvakerhon, jonka todellinen tarkoitus on tuottaa animaatioelokuvia. Vaatimattomat kerhotilat eivät hidasta innokkaita Asakusaa ja Mizusakia. Rahan kanssa taitava Kanamori auttaa porukkaa pysymään kiinni määräajoissa. Juoni lipuu läpi tyypillisten kerhosarjojen kommellusten. Pidettävät hahmot saavat jännittämään elokuvakerhon kohtalon puolesta: koulun ajaa kerhoa tiukille, kello tikittää. Tärkein salaisuus Eizoukenin erinomaisuudessa on kuitenkin se, kuinka sarja käsittelee aihettaan.

hirviöitä. Tavallisimmatkin asiat muuttuvat Asakusan mielessä jännittäviksi seikkailuiksi. Ystävysten sokkeloinen ja autioitunut kotikaupunki on omiaan herättämään myös katsojan mielikuvituksen. Hahmot näyttävät persoonallisilta. Ilmeilyä ja liikettä on paljon, kuten animaatioon taiteena keskittyvältä sarjalta voi odottaakin. Elokuvakerhon toteuttamat lyhytelokuvat ja lukuisat mielikuvituskohtaukset poikkeavat visuaaliselta ilmeeltään muusta sarjasta ja tuovat mukanaan hauskaa vaihtelua. Animen ja yleisemminkin animaation tekoon perehtyneiden iloksi sarja pursuaa teknisiä yksityiskohtia ja nippelitietoa animoinnista. Shirobakon kaltaisesta anime-teollisuuden läpileikkauksesta ei ole kuitenkaan kyse, joten kärryillä pysyy, vaikka animaation tekninen puoli ei niin kiinnostaisikaan. Eizouken perustuu yhä jatkuvaan mangaan, mutta erinomainen sovitus tuntuu itsessään kokonaiselta tarinalta mielekkäällä päätöksellä. Tyyliltään erottuva Masaaki Yuasa ja Science SARU ovat olleet täydellinen valinta juuri Eizoukenille. Sarja on harvinaisen helppo suositus lähes kaikille animen ystäville – ja vasta animesta varovastikin kiinnostuneille. Nuppu Eskelinen

Alusta asti on selvää, että Eizouken on ylistyslaulu animaatiotaiteelle. Rakkaus animaatioon ei näy pelkässä aihevalinnassa, vaan myös kerronnan tavoissa. Kun Asakusan mielikuvitus alkaa laukata, arkiset maisemat vaihtuvat lennossa fantasiamaailmoiksi täynnä Asakusan ideoimia koneita ja

Arvosana: Animaatiota rakastavat tekijät ovat onnistuneesti kiteyttäneet 12 jaksoon sen, miksi animaatiota kannattaa rakastaa.

Arvostelu (anime)

Somali and the Forest Spirit Löydetty perhe -trooppi parhaimmillaan

Nimi: Somali to mori no kamisama Ohjaus: Kenji Yasuda Käsikirjoittaja: Mariko Mochizuki ja Shingo Nagai Studio: Satelight Alkuteos: Yako Gureishin manga Esitetty: 10.1.27.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

olem on metsän vartija, jonka tehtävä on suojella metsäänsä ja varmistaa sen jatkuvuus. Eräällä partioretkellään Golem löytää metsästä kärsineen ja kahlehditun pikkutytön. Somaliksi nimetty tyttö ripustautuu tunteettomaan Golemiin. Golem päättää jättää metsänsä löytääkseen tytön vanhemmat. Tehtävästä tekee haastavan se, että Golemin maailmassa ihmiset on ajettu lähes sukupuuttoon. Somali and the Forest Spirit on tunnelmallinen sarja. Se ei ole toiminnallinen fantasiakohellus, vaan pikemminkin rauhallisesti etenevä, maailmanrakennukseen panostava seikkailu. Sarjan maailma on tarkkaan mietitty, erittäin monipuolinen ja uniikki. Siihen kuuluvat monet tutut olennot, kuten harpyijat, kentaurit ja noidat. Tuttuja asioita hyödynnetään kuitenkin nokkelasti pienin muutoksin, joten kaikki tuntuu samaan aikaan

uudelta ja jännittävältä. Esimerkiksi noidat joutuvat käyttämään taikuuttaan karkottaakseen kirjoja syövät kalat. Sarjan keskiössä ovat erilaiset perhesiteet. Varsinkin Somalin ja Golemin välistä erikoista isä-tytär-suhdetta pohditaan ja kehitetään pitkin sarjaa. Somali on pienenä lapsena rehellinen tunteistaan ja osoittaa niitä avoimesti. Vastapainona hänen vilpittömyydelleen on Golem, joka on jäykkä ja tunteeton ja joka puhuu pidättyväisesti ja harkiten. Somali ja Golem toimivatkin toisilleen loistavina vastinpareina. Parivaljakko oppii toisistaan ja toisiltaan jatkuvasti, ja molemmat kasvavat prosessissa yksilöinä. Sarjan tärkein sanoma tuntuu olevan, ettei perhesiteiden tarvitse olla verisukulaisuuteen kytkettyjä. Jokainen voi perustaa oman perheensä. Hanna Saarimaa

Arvosana: Rauhallinen ja tunnelmallinen fantasiaseikkailu. Sarja ei suoranaisesti räjäytä tajuntaa, mutta se onnistuu kuvaamaan mieleenpainuvasti ja mielikuvituksellisesti erilaista perhettä. Kaunis animaatio huipentaa katselukokemuksen.

Arvostelu (anime)

The Case Files of Jeweler Richard

Science Fell in Love, So I Tried to Prove It

Jalokiviä ja salaisuuksia

Mahdoton yhtälö

Nimi: Housekisho Richard-shi no nazo kantei Ohjaus:

Alkuperäinen nimi: Rikei ga koi ni ochita node shoumei

Tarou Iwasaki Käsikirjoittaja: Mariko Kunizawa Studio:

shitemita Ohjaus: Tooru Kitahata Käsikirjoittaja: Rintarou

Shuka Alkuteos: Nanako Tsujimuran ja Utako Ukihiron

Ikeda, Michiko Yokote Studio: Zero-G Alkuteos: Alifred

light novel Esitetty: 9.1 2020 - 26.3 2020 Jaksoja: 12

Yamamoton verkkomanga Esitetty: 10.1.-13.3.2020

Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

räänä iltana nimensä mukaisesti oikeudentuntoinen yliopisto-opiskelija Seigi pelastaa sattumalta jalokiven känniläisten kahakasta. Kiitollinen ulkomaalainen mies Richard Ranasinghe de Vulpian esittelee itsensä jalokivikauppiaaksi. Seigillä lojuu sopivasti nurkissaan edesmenneen isoäitinsä sormus, johon liittyvä mysteeri sitoo miesten elämät tiukasti yhteen. Pian Seigi päätyy työntekijäksi Richardin jalokivikauppaan. Sarja seuraa aluksi enimmäkseen kaksikon arkea heidän avatessaan asiakkaidensa ihmissuhdesolmuja. Jaksoittain vaihtuvat asiakkaat tuovat puotiin arvioitavaksi jalokiviä, joihin liittyy henkilökohtaisia salaisuuksia. Kaupan sohva käy melkein terapiasohvasta, tosin asiakkaiden avatessa sydämensä Richard tiputtelee lohduttavien ohjeiden sijasta kivifaktoja. Vaikka jalokivet ja asiakkaat ovat tärkeässä osassa tarinaa, sarjan oikea vetonaula on päähenkilöiden välille kehittyvä suhde. Se ei ehkä ole kaikille maistuva kupponen teetä. Kokonaisuudessaan The Case Files Of Jeweler Richard tuntuu inhimilliseltä ja kypsältä. Käsiteltäviä aiheita, kuten seksuaalisuutta, lähestytään raikkaan realistisesti. Visuaalisesti sarja on miellyttävä ja tunnelmaltaan rento. Takahiro Sakurai on täydellinen ääninäyttelijävalinta Richardille, ja muidenkin kohdalla osajako toimii moitteettomasti. Sarja siis kuulostaa ja näyttää hyvältä, mutta valitettavasti jaksojen tahti ei tunnu kovin luontevalta. Ensimmäiset jaksot ovat hitaita ja osa jaksoista kelluu irtonaisina. Epätasaisen rytmin vuoksi juoni tuntuu harmillisen katkonaiselta. Annika Nieminen

un yliopistoikäinen tiedeopiskelija Ayame Himuro tunnustaa ihastuksensa kollega Shinya Yukimuraa kohtaan, alkaa opiskelijapari tutkia rakkauden ja romantiikan vaiheita tieteen avulla. He vetävät mukaansa myös muut opiskelijaporukkansa jäsenet. Nimihirviö Rikei ga koi ni ochita node shoumei shitemita, lyhyesti RikeKoi, oli talvikauden yllättäjä. Sarjasta ei juurikaan ollut pöhinää julkaisun aikaan, eikä ihme, sillä kyseessä on ONA. RikeKoi käsittelee romantiikkaa ja rakkautta tieteen ja matematiikan näkökulmasta. Päähenkilöpari tovereineen yrittää ihmiskokeiden avulla selvittää, onko rakkauden konseptia mahdollista selittää tieteen kautta. Sarja toimii tavanomaisen romcomin tapaan, mutta tiede-jargon tuo siihen oman mausteensa. Vaikka sarja sisältää paljon tiedetermistöä, se ei jätä katsojaa rannalle ruikuttamaan: jokaisessa jaksossa selitetään, mitä termit tarkoittavat. Nimenomaan tieteellinen näkökulma tekee sarjasta pidettävän ja erottuvan ylitsepursuavassa romanttisten komedioiden genressä. On hauskaa seurata, kun päähenkilöt yrittävät pohtia päänsä puhki vaikkapa sitä, millaisessa ympäristössä ja mihin aikaan on paras suudella. Samaan aikaan tieteellisyys on toisaalta sarjan heikkous, sillä hahmojen omien suhteiden kehitys junnaa paikallaan. Edistystä ei tunnu tapahtuvan ennen sarjan loppupään mielenkiintoista käännettä. Vaikka RikeKoi ei ole keksinyt romanttisen komedian pyörää uudelleen, on sarja silti alusta loppuun viihdyttävä. Pisteet myös siitä, että se onnistui tarjoamaan jotakin uutta kuluneeseen genreen. Toni Jefremoff

Arvosana:

Ei kovin mieleenpainuva, mutta silti raikas ja tunnelmallinen siivu komean miehen ja tämän teetä keittävän ystävän elämää.

Animena ei kovin ihmeellinen, mutta toimitti sen mitä pitikin. Plussapisteet siitä, että hahmot eivät ole lukioteinejä.

Arvostelu (peli)

Sakura Wars Imperiumin neidot

Pelin virallinen nimi: Sakura Wars Pelityyppi: Visual novel, toiminta Kehittäjä: Sega CS2 R&D Julkaisija: Sega Alustat: PS4 Verkkopeli: Ei

apanissa Sakura Warsit ovat varsinainen peli-instituutio, mutta lännessä sarjaa tuntevat vain harvat – paljolti koska ainoastaan yksi sarjan peleistä on aiemmin julkaistu täällä. Onneksi sarjan uusin osa ei vaadi aiempien osien tuntemista, vaan se toimii pääosin itsenäisenä teoksena. Sakura Wars sijoittuu ﬁktiiviselle 1940-luvulle, jossa demonit ovat ainainen riesa kaikkialla maailmassa. Japanissa niitä vastaan taistelee viiden tytön muodostama keisarillinen taistelurevyy, joka käy taistoon henkienergialla toimivilla mechoilla. Vapaa-ajallaan tytöt toimivat keisarillisen teatterin näyttelijöinä ja inspiroivat esityksillään kansalaisia. Japanin revyy on kuitenkin lakkautusuhan alla heidän surkean performanssinsa tähden. Paikalle kutsutaan laivaston kapteeni Seijuurou Kamiyama nostamaan revyy uuteen loistoon. Pelaaja ohjastaa Seijuuroua visual novelia ja toimintaa yhdistelevässä pelissä kuljeskellen ympäri Ginzaa tytöille jutellen. Keskusteluissa valinnat hoidetaan niin kutsutulla LIPS-systeemillä, jossa valitaan aina yksi neljästä dialogivaihtoehdosta. Oikeilla vastauksilla tyttöjen voimakkuus taisteluissa nousee ja pelattavaksi avautuu uusia, hahmokohtaisia tapahtumia, jotka voivat jopa johtaa romansseihin. Seijuuroun kohtaamat tytöt ovat onneksi kaikki hyvin sympaattisia ja heihin tutustuminen on ehdottomasti pelin parasta antia. Pelin juoni puolestaan on ihan mukiinmenevä, mutta vaatii aika korkeaa toleranssia anime-troopeille ja melodraamalle.

Kuvat: © Sega

Sarjan perinteinen vuoropohjainen systeemi on uudessa Sakura Warsissa vaihtunut musou-pelien reaaliaikaiseen systeemiin, jossa suuria vihollislaumoja kuritetaan parin napin kombosysteemillä. Tämä on harmillisesti pelin heikointa antia, sillä vaikka systeemi on täysin toimiva, taistelut eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia tai haastavia. Onneksi niitä sentään on suhteellisen harvassa. Tuotantoarvoiltaan peli on hieman kaksijakoinen tapaus. Peli näyttää aivan animelta, ja hahmojen elehdintä on miellyttävän ilmeikästä. Toisaalta hämmentävän isoa osaa pelistä ei ole lainkaan ääninäytelty, mikä tuntuu hyvin omituiselta pelisarjassa, jonka yksi valttikorteista on aina ollut korkealaatuinen ääninäyttely. Tutkittavia paikkojakin on harmillisen vähän. Vioistaan huolimatta Sakura Warsia on helppo suositella kaikille hyvin animemaisten pelien ystäville, tai yleisesti heille, jotka ovat sarjasta kiinnostuneita. Peli – tai sen hahmot – tuskin jättävät ketään kylmäksi. Petri Phojonen

Arvosana: Paikoitellen vähän kiirehdityn ja halvan oloinen, mutta pohjimmiltaan jännittävä ja kiehtova hybridipeli.

Arvostelu (manga)

Happy Sugar Life Minä suojelen sinua kaikelta Tekijä: Tomiyaki Kagisora Kustantaja: Yen Press Suositushinta: 13.00 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 208 sivua Osia englanniksi: 5/10 Osia luettu: 10/10 Julkaisuaika: 5/2019(Japanissa 5/2015-6/2019)

atou Matsuzakalla on kevytkenkäisen tytön maine. Hän nimittäin hurvittelee ja vaihtaa poikaystävää niin tiheään tahtiin, ettei kukaan ole selvillä ex-poikaystävien todellisesta lukumäärästä. Kaunis Satou onkin saanut toimintansa takia liikanimen “Joka kolmas päivä uusi poikaystävä” Satou. Satoun elämäntapa tekee täyskäännöksen, kun tyttö kohtaa elämänsä rakkauden, kahdeksanvuotiaan Shio Kouben. Silmänräpäyksessä Shioon pakkomielteen kehittävä Satou poimii pikkutytön kadulta mukaansa kuin eksyneen kissanpennun. Piilottaakseen Shion mustasukkainen Satou lukitsee tytön visusti asuntoonsa. Pienen tytön piilottelu ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin luulisi, ja Satoun iloisen elämän tielle kasautuukin monia esteitä. Kylmähermoinen Satou ei kuitenkaan kaihda mitään keinoja pitääkseen kiinni onnestaan. Sarjaa saattaa erehtyä pitämään alun rauhallisuuden vuoksi söpönä moe-sarjana. Satoun ja Shion arkea, johon kuuluvat muun muassa kylpeminen, kokkailu ja joka ilta toisille lausuttavat häävalat, taltioidaan lukijalle tarkasti. Satoun tunteet tyttöä kohtaan tuntuvat jopa lapsellisen hellyttäviltä. Vaaleanpunaisen hattaran värinen arki särkyy kuitenkin lopullisesti, kun selviää, ettei Satou asukaan omassa asunnossaan. Asunnon omistaja on teillä tietämättömillä, mitä synkistää se, että lukitusta huoneesta löytyy kauttaaltaan verisiä jätesäkkejä.

Happy Sugar Life ei oikeastaan yritä olla mitään elämää suurempaa, vaan se käyttää genrensä tyypillisiä troppeja hyödykseen. Se ei pyri syvällisyyteen tai monimutkaisiin juonirakenteisiin. Koko tarinan keskus on sen alkuasetelma. Satou tekee mitä vain suojellakseen rakasta Shiotaan. Monituisten käänteiden ja yllätyksien sijasta sarja turvautuu shokkiarvoon pitääkseen lukijan mielenkiinnon yllä. Sarjassa nimittäin kuvataan laajalla skaalalla kaikenlaisia hirveyksiä aina seksuaalisesta hyväksikäytöstä murhiin asti. Suoraviivaisuus on samalla sekä sarjan vahvuus että sen heikkous. Tarinan mukana on helppo pysyä ja jännittäviä hetkiä tulee vastaan mukavaan tahtiin. Lisäksi tarinaan lappaa mukaan uusia hahmoja, jotka ovat toinen toistaan

pahemmin mielenterveydeltään järkkyneitä. Suoraviivaisuus käy kuitenkin lopulta melko tylsäksi ja jopa puuduttavaksi. Sarja alkaa menettää teräänsä nopeasti, sillä ikävät hahmot ja kauheudet eivät jaksa kannatella sarjaa koko sen pituudelta. Happy Sugar Life on jatkuvasti niin ikävä, ettei lukijalle jää juurikaan hengähdysaikaa. Väkivaltaan turtuu nopeasti, ja yandere-perintöprinsessa Satounkin päähänpistot käyvät toisteisiksi. Hahmot jäävät yksiulotteisiksi, sillä sarja on kiinnostunut hahmojen itsensä sijaan tarinan tapahtumien edistämisestä.

Taide on täysi vastakohta sarjan hurmeisille tapahtumille. Tomiyaki Kagisora piirtää vaivattomasti sööttejä moe-hahmoja isoine säihkyvine silmineen ja pyöreine lapsenkasvoineen. Hieman persoonattomaksi hetkittäin jäävä

kädenjälki toimii loistavasti ja osoittautuu melko joustavaksi. Kagisoralta luonnistuu upeasti painostavan tunnelman luominen erilaisilla kuvakulmilla ja mustan ja valkoisen tehokkaalla käytöllä. Hän käyttää myös pehmeiden ja kovien tehosteiden jyrkkää kontrastia taitavasti hyödykseen kuvatessaan Satoun maailman vääristyneisyyttä. Satou saattaa esimerkiksi istua kaikessa rauhassa lattialla veristen säkkien ja hempeiden tähtiefektien keskellä. Ruutujako on ilmavaa, mikä helpottaa lukemista. Lupaavan alun jälkeen Happy Sugar Life rypistyy kasaan paineen alla. Mitenkään huonosta sarjasta ei ole kyse, sillä Happy Sugar Life on omassa kauheudessaan hyvinkin viihdyttävä. Se tarjoaa kuluttajalle juuri sitä, mitä siltä haetaan: pahaa oloa ja ahdistusta rintakehässä. Muutamista oivalluksista huolimatta sarja jää kuitenkin lopulta keskiverroksi kauhuteokseksi. Hanna Saarimaa

Arvosana: Teos: Sarja muotoilee kauhun parhaita troppeja itselleen sopiviksi. Lopputuloksena on jännittävä ja suoraviivainen teos, jossa on etenkin visuaalisessa kerronnassa hyviä oivalluksia. Sarja tuskin yllättää paatuneita kauhun harrastajia millään osa-alueella, mutta on keskinkertaisuudestaan huolimatta hyvä ja nopeasti luettava sarja.

Julkaisu: Tasaista ja laadukasta Yen Pressiä. Värisivut säilytetty.

Arvostelu (manga)

Animeta!

Animaattorin kivinen tie siivottu pois. Äänitehosteet on jätetty kanoilla näkyviin käännösten rinnalle, mutta onko tarpeellista pitää näkyvillä esimerkiksi japaninkielisiä kirjoituksia liitutaululla käännöksen ohessa? Ruudut ovat välillä ahtaan tuntuisia erilaisten tekstimassojen vuoksi.

Tekijä: Yaso Hanamura Kustantaja: J-Novel Club Suositushinta: 14,99 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 195 sivua Osia englanniksi: 3/-

Kaiken kaikkiaan Animeta on kuitenkin ilahduttava ja jopa

Osia luettu: 2/- (painettu)

sivistävä pieni manga. Toisin kuin anime-sarja Shirobako, Animeta ei seuraa produktion valmistumista, vaan keskittyy yhden tytön ponnisteluihin rakastamallaan alalla. Selkeä päähahmo ankkuroi tarinaa. Samalla Animeta pystyy myös hyvin suorasukaisesti kommentoimaan animaattoreiden kurjia työoloja. Yukimurankin on varsin nopeasti päätettävä, onko animaattorin ura lähes nälkäkuoleman arvoista. Riikka Haapanen

Julkaisuaika: 10/2019– (Japanissa 12/2015–)

9-vuotias Miyuki ”Yukimura” Sanada on elämänsä suurimman haasteen edessä: hänet on kutsuttu N2-animaatiostudioon työhaastatteluun. Taikatyttöanimeen höpsähtänyt nuori nainen ei ole kovin taitava piirtäjä, mutta hän haluaa intohimoisesti oppia, miten hänen rakastamansa sarjat valmistuvat. Työhaastattelu menee enemmän tai vähemmän harakoille, joten työtarjous tulee hänelle itselleenkin yllätyksenä. Mangassa on kuvailtu yksityiskohtaisesti anime-tuotannon eri vaiheet ja eri työntekijöiden roolit. Mangaka Yaso Hanamura on huolellisesti perehtynyt animoinnin yksityiskohtiin ja välittää tiedon lukijalle selkeässä paketissa: päähahmo Yukimura kyselee paljon esimiehiltään, ja vastaukset on kuvitettu havainnollistavasti. Välillä Yukimuran utelut lipsahtavat hölmöyden puolelle, sillä luulisi, että animea rakastava tyttö olisi ottanut selvää edes perusasioista ennen alalle pyrkimistä. Tarinankerronnan keinona ratkaisu on toki ymmärrettävä, vaikka juoni sen seurauksena välillä pysähtyykin. Tiettyä rautalangan makua mangaan tuo kustantaja J-Novel Clubin ratkaisu korostaa repliikkien avainsanoja. Pelkkä asteriski olisi varmasti ollut riittävä vihje siitä, että sivujen marginaaleihin painetut pitkät englanninkieliset selitykset liittyvät käsillä olevaan aiheeseen. J-Novel Club on siis panostanut paljon käännöksen ymmärrettävyyteen. Samalla ote on kuitenkin lipsunut taustojen siivoilujen kanssa. Linja ei ole aivan yhdenmukainen sen suhteen, milloin hahmojen japaninkieliset taustakommentit on jätetty englanninkielisten käännösten rinnalle ja milloin ne on

Arvosana: Teos: Kiinnostava tarina yksityiskohtaiseen, aihettaan arvostavaan taiteeseen käärittynä. Päähenkilön rämmintä vaikeudesta toiseen ei tunnu liian raskaalta, kiitos monipuolisen sivuhahmovalikoiman.

Julkaisu: Muutamia siistejä värisivuja per pokkari. Tiivis pokkari ilman kummempia ekstroja. Taustatekstien siivous epäjohdonmukaista, mutta huolelliset termikäännökset kompensoivat sivujen ajoittaista ahtautta.

Arvostelu (manga)

Not Your Idol

Idoli ei ole lelu, jolla on lupa leikkiä Nimi: Sayounara Mini Skirt Tekijä: Aoi Makino Kustantaja: Viz Media Palvelut: ComiXology, iBooks, Kindle, Nook Osia englanniksi: 1/Osia luettu: 1/- Suositushinta: 6.99 $ Julkaisuaika: 5/2020(Japanissa 9/2018-)

atoru Umeta tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan pahoinpitelystä, jossa hän hyökkäsi kahden idolin kimppuun. AKB48-ryhmän jäsenet Rina Kawaei ja Anna Iriyama olivat fanitapaamisessa, kun kättelyvuoroon tullut Umeta alkoi hutkia sahan kanssa vahingoittaen Kawaein ja Iriyaman lisäksi yhtä työntekijää. Aoi Makinon Not Your Idolin alkuasetelma on selkeästi ammennettu tästä tapauksesta. Sarjan päähenkilö Nina Kamiyama on entinen idoli, joka erosi Pure Club -nimisestä ryhmästä tuntemattomaksi jääneen miehen viillettyä Kamiyamaa veitsellä. Toisin kuin esikuvatapauksessaan, hyökkääjä onnistuu pakenemaan paikalta. Traumaperäinen stressihäiriö ja miehiin kohdistuva luottamuksen puute varjostavat Kamiyaman siviilielämää lukiolaisena. Orastava ihastus judokerhon nousevaan tähteen heittää lisää vettä ahdistusmyllyyn: onko suhde vastakkaisen sukupuolen kanssa mahdollinen vai ovatko kaikki miehet potentiaalinen uhka? Vetävän oloinen juoni talloutuu paasaamisen jalkoihin. Ensimmäinen osa kritisoi laajamittaisesti idoliskeneä. Sivuilla viitataan ahkerasti todellisiin tapahtumiin ja käytäntöihin, joita asiaan vihkiytymätön ei välttämättä ymmärrä todenperäisiksi. Esimerkiksi idolien seurustelukielto on yleinen käytäntö, jota on selitetty muun muassa työskentelymotivaation ylläpitämisellä. Todellisuudessa deittailun kieltämisellä faneille luodaan mielikuva tarjolla olevasta tyttöystäväkandidaatista. Seurustelukiellon rikkomisesta on usein seurannut erottaminen ryhmästä, minkä välttämiseksi Minami Minegishi ajeli aikoinaan päänsä kaljuksi ja anoi fanien anteeksiantoa videolla. Kawaein ja Iriyaman kokema hyökkäys ei valitettavasti ole jäänyt yksittäistapaukseksi. Vuonna 2016 pakkomieltei-

nen fani puukotti noin 60 kertaa laulaja Mayu Tomitaa sen jälkeen, kun fani ei saanut janoamaansa vastakaikua. Entinen GEM-ryhmän jäsen Rana Murakami puolestaan on kertonut tapauksesta, jossa tuntematon mies murtautui Murakamin huoneeseen ja yritti raiskata hänet. Kimalluksen ja pitsiröyhelöiden alla kytee alan synkkä puoli, jonka Not Your Idol pyrkii nostamaan esille. Kawaei lähti AKB48:sta hyökkäyksen jälkeen ja nykyään hän on naimisissa näyttelijä Tomoki Hirosen kanssa. Olisi kuitenkin irvokasta väittää, että Kawaein esimerkin valossa jokainen väkivaltaa kokenut pystyisi kasvattamaan takaisin luottamuksensa ihmisiin. Esimerkki antaa kuitenkin toivoa siitä, että normaaliin palaaminen on mahdollista. Nähtäväksi jää, antaako Makino Not Your Idolin kyynisestä alusta huolimatta Kamiyamalle mahdollisuuden nähdä ihmisissä myös hyvyyttä. Paula Haapanen

Arvosana: Teos: Paasaava manifestimainen feministimanga idolibisneksen nurjasta puolesta.

Arvostelu (manga)

Blood on the Tracks Kun julkisivu pettää

Nimi: Chi no wadachi Tekijä: Shuuzou Oshimi Kustantaja: Vertical Comics Suositushinta: 12,95 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 215 sivua Osia englanniksi: 1/Osia luettu: 1/- (painettu) Julkaisuaika: 2/2020– (Japanissa 2/2017–)

eiichi Osabe on kuin niin moni muukin manga-sarjan päähenkilö – tavallinen nuori peruskoululainen, jonka elämä kulkee tutulla radallaan koulussa ja kotona. Hänen perheensä on tavallistakin tavallisemman japanilaisperheen muotokuva. Seiichi on ainoa lapsi, isä on hieman etäinen päivätyöläinen ja äiti täyttää poikansa arkiset tarpeet hoitaen väsymättä kotia. Mikään hänen elämässään ei vaikuta olevan poissa radaltaan, tarkastelipa asiaa lapsen omin tai ulkopuolisen silmin. Kesäloman koittaessa Seiichi saa kuitenkin huomata, kuinka yksi hänen elämänsä tärkeimmistä peruskivistä järkkyy ja jopa romahtaa lopullisesti. Blood on the Tracks on hiljaista psykologista kauhua, joka ei nojaa groteskiin kuvitukseen pitääkseen lukijansa jännityksessä. Sekä sarjan taide että ruutujako ovat selkeitä ja vailla yletöntä yksityiskohdilla leikittelyä. Shuuzou Oshimi luo tunnelmaa etenkin varjostuksilla, joista syntyy lähes pokkarin loppuun saakka yltävä odottava tunnelma. Tarvittaessa tekijä korostaa hahmojen tuntemuksia taitavasti erilaisilla eleillä ja ilmeillä, mutta ei liioittelevan revittelevästi, vaan esimerkiksi oikeaan paikkaan asetetulla hikikarpalolla. Myös tapahtumaympäristö ja -aika japanilaisessa pikkukaupungissa luo pienen, mutta tärkeän osansa tunnelmaan. Sarja sijoittuu 1990-luvun puoliväliin, mikä saa lukijan heijastamaan sarjan tapahtumia tiedostamattaan omaan, rauhalliseen lapsuuteensa. Uinuva pieni yhteisö maaseutumaisessa ympäristössä luo tutun ja turvallisen tunteen paikasta, jossa kaikilla on hyvä olla ja jossa hiipivän kauhun tunteet ovat tuttuja vain televisiosta ja sarjakuvista.

Rauhallisesti kohti romahdusta etenevä tarina on kuin kurkistus iltapäivälehtien uutisoinnin taakse. Oshimi luo taitavasti tarinan siitä, millaista julkisuutta saaneen väkivallanteon takana voisi olla, jos meillä olisi mahdollista kurkistaa asianosaisten omiin kokemuksiin. Ensimmäinen osa tarjoaa kuitenkin vasta pienen palan sarjasta, joka on Japanissa eh-

tinyt jo kahdeksanteen osaan ja jatkuu edelleen. Tulevaisuudessa sarjan haasteena onkin siis pitää yllä korkealle nostettua lukijan mielenkiintoa. Erityiskehut ansaitsee harkinta, jolla pokkarin ensimmäiset värisivut ja lopun ”valokuva-albumi” tukevat tarinaa. Vesiväritekniikalla luodut alun ruudut kestävät katsetta ja niillä on oma osansa Seiichin tarinassa. Pokkarin loppuun sijoitetut niin sanotun valokuva-albumin otokset taas syventävät lukijan kiintymystä Osaben perheeseen, mikä puolestaan luo kontrastia edellä luetuille tapahtumille. Joni Partanen

Arvosana: Teos: Rauhallisesti etenevä ja hillitysti esitetty tarina pojasta, jonka elämän peruskivet alkavat murtua.

Julkaisu: Tavallinen manga-pokkari, jonka alun ja lopun liitteet on tyylikkäästi otettu tarinankerronnan avuksi.

Arvostelu (manga)

No Longer Human Kuinka olla olematta ihminen

myös muita kaltoin kohtelemiaan hahmoja. Iton käsissä Dazain psykologinen tarina kääntyy kohti kauhua. Ito on No Longer Humania koskevassa haastattelussa todennut, että Big Comicin kaltainen, aikuiselle lukijakunnalle luotu lehti antoi hänelle mahdollisuuden käsitellä aihealueita, joita suurin osa hänen muista mangoistaan saattavat vain sivuta. Iton tarinoihin tottuneena voi olla jokseenkin häiritsevää nähdä useita eksplisiittisiä seksikohtauksia. Lisäksi Oban mielentilan luoma häilyvä raja hallusinaatioiden ja oikeiden kummitusten välillä eroaa Iton yleensä selvästä yliluonnollisesta kontekstista. Ito lisäsi mangaan myös metaﬁktiivisen tarinan, jossa Oba ja Dazai kohtaavat toisensa. Vizin julkaisema komea sidottu painos antaa arvoa niin Iton kuin Dazain teoksille. Vizille useita Iton tarinoita kääntänyt Jocelyn Allen on tukeutunut mangan käännöksessä Donald Keenen vuoden 1958 romaanikäännökseen. Tämä auttaa Keenen käännökseen tutustuneita lukijoita samaistamaan Dazain ja Iton teokset toisiinsa, kuten omassa tapauksessani kävi, mutta ero muihin Ito-käännöksiin saattaa aluksi aiheuttaa kummastusta. Mette Pesonen

Nimi: Ningen shikkaku Tekijä: Junji Ito, perustuu Osamu Dazain romaaniin. Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 34,99 $ Julkaisumuoto: Kovakantinen omnibus, 616 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 12/2019 (Japanissa 10/2017–7/2018)

ozo Oba on älykäs, lahjakas, hurmaava ja peräisin vauraasta perheestä. Hänen elämäänsä varjostaa kuitenkin yksi merkittävä seikka: Oba ei koe olevansa ihminen. Junji Iton teos sovittaa Japanin kaikkien aikojen toiseksi myydyimmän romaanin, Osamu Dazain No Longer Humanin (Ningen shikkaku, 1984) manga-formaattiin. No Longer Humania pidetään usein osittain omaelämänkerrallisena tarinana, ja se jäi kirjoittajansa, 38-vuotiaana itsemurhan tehneen Dazain, viimeiseksi valmiiksi teokseksi. Dazai itse kärsi epävakaista suhteista, alkoholismista ja mielenterveysongelmista, joten kuten arvata saattaa, Oban tarina ei ole iloisinta luettavaa. Tyylilleen ominaisella tavalla, yhtä aikaa kauniina ja kauheana, Ito visualisoi Dazain tarinan pimeät elementit eikä peittele mitään. Huume- ja alkoholiriippuvuus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, insesti, parisuhdeväkivalta, murha, itsemurha ja mielenterveysongelmat – tästä teoksesta löytyy kaikki. Joissain mangoissa Iton groteskit luomukset voivat olla jopa naurettavia, koska kauhu ja komedia kulkevat monesti rinnakkain, mutta No Longer Human ei naurata, eikä sen varmaan ole tarkoituskaan. Big Comic -lehteä varten kirjoitettu adaptaatio seuraa Dazain romaanin juonta ja Oban sisäisiä ajatuksia pääpiirteiltään uskollisesti, joskin mangan yksityiskohdat ovat romaania makaaberimpia. Kauhu-mangaka Ito on lisännyt tarinaan tyylilleen ominaisia elementtejä. Oban koulutoveri Takeichi päätyy kummittelemaan Oballe eri muodoissa, ja Oba näkee

Arvosana: Teos: Tämä ei ole ensimmäinen teos, jota suosittelisin niille,

joille Junji Ito on uusi tuttavuus, mutta mestarin teosten faneille tämä on lähes pakkohankinta. Vaikka sen sisältö onkin raskas, se on kokemisen arvoinen. Oban toiseuden kokemus puhuttelee lukijaa ja saa hänet mahdollisesti tuntemaan itsensä enemmän ihmiseksi.

Julkaisu: Suojakannella varustettu hieno sidottu julkaisu, joka sopii muiden Vizin Ito-julkaisujen joukkoon. Varma katseenvangitsija perusmanga-hyllyssä. Sisältää joitakin väritettyjä sivuja. Erityinen kiitos kääntäjän huomioille ja kirjan lopussa olevalle lähdeluettelolle.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Toisten mielikuvituksen siivin

len matkustanut erilaisiin maailmoihin siitä saakka, kun opin lukemaan. Ajattelen lukemisen olevan nimenomaan matkustamista paikkoihin, joihin ei muuten olisi mahdollista päästä. Tälläkin hetkellä minun pitäisi olla Japanissa keskellä vaihtojaksoa. Olosuhteiden pakosta jouduin kuitenkin siirtämään matkaa vuodella eteenpäin. Niinpä joudun tänä keväänä ja kesänä turvautumaan kaikkein vihreimpään matkustustapaan eli lukemiseen. Matkaoppaat ovat varmasti ensimmäinen asia, joka nousee mieleen, kun aletaan puhua matkustamisesta lukemisen avulla. Kuvat ja todelliset paikat helpottavat mielikuvitusmatkaa, mutta matkustaa voi myös kaunokirjallisuuden siivillä. Kirjahyllyssäni oli jo jonkin aikaa odotellut vuoroaan Nobel-kirjailija Yasunari Kawabatan Lumen maa. Kyseessä on ensimmäinen suomennettu japaninkielinen teos. Lumen maa on rakkaustarina, joka on kuitenkin erilainen kuin mihin olin entuudestaan tottunut. Kulttuurisen eron näkee, tuntee

” Japanilaisten kirjailijoiden teoksia

suomennetaan nykyisin kasvavissa määrin, ja jos kielitaito taittuu englannin lukemiseen, teoksia on saatavilla runsaasti lisää. ”

ja maistaa jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirja on sivumäärältään lyhyt, mutta sisällöltään sitäkin runsaampi. Joskus täytyy osata kurkistaa rivien taakse ja tämä on tärkeää nimenomaan japanilaisen kirjallisuuden kohdalla. Toinen kirjailija, jonka teokseen aion tutustua, on Haruki Murakami. Kirjailijan möhkälemäinen 1Q84 on saanut vaikutteita George Orwellin kirjasta Vuonna 1984. Miten paljon, se jää nähtäväksi, kunhan ehdin tarttumaan kirjan ensimmäiseen osaan. 1Q84 on tuhdimpi paketti, sillä se on alun perin julkaistu kolmessa osassa ja sisältää yli tuhat sivua. Japanilaisten kirjailijoiden teoksia suomennetaan nykyisin kasvavissa määrin, ja jos kielitaito taittuu englannin lukemiseen, teoksia on saatavilla runsaasti lisää. Myös useat suomalaiset ovat päätyneet kirjoittamaan Japanista. Muutaman mainitakseni: Heikki Valkama kirjoittaa Japaniin sijoittuvia dekkareita, Mia Kankimäki kertoo kirjoittajan matkasta Kiotoon, Minna Eväsoja kuvaa japanilaista elämänmenoa suomalaisesta näkökulmasta ja Liisa Karvinen ottaa lukijansa mukaan kierrokselle Tokioon. Lukeminen ei tietenkään ole konkreettisesti sama asia kuin uuteen maahan matkustaminen. Minulle se on kuitenkin aina tarjonnut mahdollisuuden upota erilaisiin kulttuureihin ja nauttia jostain itselle tuntemattomasta kirjoittajan silmien kautta. Tänäkin kesänä pääsen sukeltamaan Japaniin, aivan kuten olin suunnitellut. Kirsi-Maria Luonua Kirjoittaja on erilaisista tarinoista kiinnostunut kirjastoalan opiskelija, joka on aina rakastanut kirjoitettuja sanoja.

164772-2003

PAL.VKO 2020-34

Anime #116, kesäkuu 2020

Articles inside

Ennakkokatsauksessa Vladlove

Kesäkuun pääkirjoitus: Kuvatulva