Arjen ekoteko
Piste pihvinhimolle Ammattilaisjalkapalloilijana Linda Sällström tarvitsee paljon energiaa, mutta ei enää pihveinä.
TEK ST I M IRJ A AARNI O KUVA VILJ A HARAL A
”Toissa jouluna sanoin puolisolleni, että olen ajatellut lopettaa kokonaan lihansyönnin. Yllät täen hän hihkaisi siihen, että oli ajatellut ihan samaa. Siltä istumalta jätimme lihan pois ruo kavaliostamme. Olin jo kauan pohtinut, että jos kaikki syövät lihaa päivittäin kuten minä, maail man kantokyky ei kestä. Olen aina rakastanut pihvejä ja burgereita. Kokkiohjelmia katsoessani himoitsin juuri nii tä ihanan näköisiä liharuokia. Mietin, jäisinkö kaipaamaan pihvejä kovastikin. Toisin kuitenkin kävi. Kun olin ollut ilman lihaa muutaman vii kon, ajatus pihveistä ei houkuttanut yhtään. Urheilijana tarvitsen paljon energiaa, mut ta tärkeintä ruokavaliossani on saada riittä västi hiilihydraatteja, joita lihassa ei edes ole. Proteiineja saan tarpeeksi syömällä kanamu nia, kalaa, maitotuotteita ja kasvisprotskuja. Aion pikkuhiljaa siirtyä vielä vahvemmin kasvis ruokavalioon ja jättää esimerkiksi maitotuot teet kokonaan pois. Nykyään aterioiden jälkeen ei enää tule sellaista megaähkyoloa ja turvo tusta, mikä liharuoista usein tuli. Pelasin jalkapalloa kolme vuotta Ranskassa. Kun siellä kerroin luopuvani lihan syömisestä, joillakin asia meni tunteisiin. Ranskalaisille ruoka on niin pyhä asia, että jotkut ottivat sen loukkauksena. Maajoukkueen kilpailumatkoilla ja leireillä on onneksi useimmiten tarjolla myös hyviä kasvisruokia. Muutin kesäkuussa Ranskasta Suomeen. Kamojani pakatessa minuun iski kauhea ilmastoahdistus, kun huomasin, miten hirveäs ti minulla on tavaraa, etenkin urheilukamoja. Mietin, mitä ihmettä teen sillä kaikella. Kerä sin kaikki ylimääräiset varusteet kasseihin, vein ne paikallisen urheilukentän laidalle ja laitoin lapun, että olkaa hyvät, tästä saa ottaa.”
KUKA
Linda Sällström, 33, jalkapalloilija. MISTÄ TUNNETAAN?
HJK:n ja naisten maajoukkueen hyökkääjä. K-ryhmä on Palloliiton pääyhteistyökumppani.
86 PIRKKA P i r k k a . f i
TÄMÄN OPIN KANTAPÄÄN KAUTTA...
”Aluksi ajattelin sallia itselleni lihaa joskus ravintolassa. Eipä ole ollut tarvetta, sillä ilmeisesti en olekaan riippuvainen hamppareista.”
