Sivu 7
Yleisesti pyöräilystä Osa I Terveysliikuntaa parhaimmillaan Pyöräily on terveysliikuntaa parhaimmillaan. Maamme melko tasaiset pinnanmuodot soveltuvat hyvin pyöräilyyn. Monin paikoin kuitenkin kumpuileva maasto tuo sopivasti vaihtelua: ylämäet kohottavat pulssia ja alamäet antavat aikaa hengähtää. Pyöräilyn etuna on esimerkiksi juoksuun ja kävelyyn verrattuna, että siinä jalkojen nivelet eivät joudu tärähdyksille alttiiksi. Kun vielä muistaa verrytellä ja jumpata ennen ja jälkeen pyöräilyn, voi olla varma siitä, että on harrastamassa terveysliikuntaa parhaasta päästä! Pyöräilyssä suuret lihasryhmät tekevät työtä, jolloin sydän pumppaa lihaksiin happirikasta verta ja näin sekä sydän että verenkiertoelimistö vahvistuvat.
Kittilän kirkko kesällä 2008
Pyöräily on: • • • • •
ympäristöystävällistä edullista monipuolista ja tehokasta liikuntaa useimmille sopiva liikuntamuoto (rasitusta helppo säädellä) retkeilymuoto, jossa varusteet kulkevat kätevästi mukana
Siinäpä oli lyhyesti selitys, miten hyödyllistä toimintaa pyöräily mielestäni on. Pyöräily on lajina nivelystävällinen. Minulla ei ole jaloissa mitään vakavia rasitusvammoja, vaikka olen tosi hurjan paljon ajanut elämäni aikana. Venyttelyllä on asiassa vahvasti osuutensa, mikä myös selittää sen, että jalkani ovat ehjät tänä päivänä. Olen panostanut tähän asiaan täydellä olemuksellani aina niin hyvin kuin pystyn. Mutta yhtä tärkeä osuus on myös pyörän säädöillä ja sillä, minkälaisella pyörällä ajaa. Mielestäni venyttely on äärimmäisen tärkeää. Olen lukemattomia kertoja lenkeillä tavatessani jutellut muiden eri lajeilla kuntoilevien ihmisten kanssa tästä aiheesta. Monelta on tullut vastaus että venyttely on unohtunut, se ei kiinnosta, tai ei vaan muuten huvita. On tosi surullista, että eri lajeja harrastavilla, kuntoilevilla ihmisillä on tällaisia mielipiteitä näin tärkeästä asiasta. Lenkkeillessä ja reissatessa Laulan ja puhun itsekseni ääneen, hoen Maijaa ja ujellan, nauran, vakavoidun, pysähdyn aika ajoin, kaahaan, ajan hiljempaa, huudan kovalla äänellä, mietin hiljaa mielessäni, kuvaan kameralla, soittelen akustisella kitaralla, seuraan luontoa ja sen eläimistöä. Kuuntelen lintujen laulua, kun olen saavuttanut rauhalliset tienoot ja asutukset ovat jääneet kauaksi. Liikkuessani luonnossa hakemassa omaa rauhaa, ja joutuessani epäonnisesti törmäyskurssille muiden ihmisten kanssa, muutun nykyään melko pahasti häijyn näköiseksi kasvoistani.
