1986 © mika lietzén
Todellinen kauhu syntyy realismista Pienieleisyydestä taidetta tehnyt Mika Lietzén on siirtynyt kauhuun ja valtavirtasarjakuvaan. Uusi albumi 1986 on nostalginen kasvukertomus viattomuuden viime päivistä. Teksti Tuomas Tiainen kuvat Jaakko Seppänen
T
urkulainen Mika Lietzén (s. 1974) tunnetaan hiotuista tarinoista ja tarkkaan punnitusta sarjakuvailmaisusta. Hänen keskeiset teoksensa, Tarinoita lännestä (2007) ja Elegia (2008), ovat vieneet suomalaista sarjakuvaa pelkistettyyn, jopa näytelmälliseen suuntaan. Fokus on ollut tiukasti sarjakuvan henkilöhahmoissa. Tarinan kehittely, viitteellisesti kuvattu tai parhaimmillaan täysin kuvaamatta jätetty ympäristö sekä itse sarjakuvan kerrontatekniikka ovat olleet alisteisia henkilöhahmoille ja heidän historioilleen. Nyt Lietzén on ottanut suuntimaksi kauhun ja valtavirtasarjakuvan. Hänen uusin sarjakuvansa 1986 esittelee uusia tyylejä kokeilevan, aiempaa dynaamisemman piirtäjän. Päämääränä on tehdä lukemaan houkuttelevaa sarjakuvaa.
– Tiesin, että haluan tehdä kummitustarinan, mutten vielä tiennyt, millainen tarinasta tulee. 1986 on eräänlainen tribuutti Stephen Kingille. Aikuinen kertoja muistelemassa nuoruuttaan on tyypillistä Kingiä. Samana vuonna ilmestyivät myös Kingin kenties kaksi tunnetuinta kasvukertomusta, romaani Se ja elokuvasovitus Stand by Me. 1986:n suora edeltäjä on vuoteen 1980 sijoittuva Lohikäärmeen varvas (2003). Senkin alussa esitellään yliluonnollisena näyttäytyvä mysteeri, joka lopulta paljastuu arkipäiväiseksi tragediaksi. 8-vuotias päähenkilö oppi elämästä jo ennen 1986:n teinivuosia. – 1986:ssa on hieman samankaltainen rakenne. Tarina alkaa yliluonnollisesti ja on kuin perinteinen kauhutarina, mutta lopussa ollaan visusti jalat maassa. Ja molemmissa tarinoissa
Asema Kustannuksen julkaisema 1986 on nostalgiassa marinoitu kasvukertomus lähimenneisyydestä. Se sijoittuu nimensä mukaisesti 1980-luvun puoliväliin, tekijän omaan nuoruuteen. Päättymättömien kesäpäivien aikana paras yhtye on Iron Maiden, suosikkisarjakuva Conan Barbaari. Poikaporukan kesken pelataan Call of Cthulhu -kauhuroolipeliä. Eräänä päivänä oppilaiden keskuudessa alkaa kiertää huhu, että koulun pihalla on nähty kummitus. Toverukset alkavat selvittää mysteeriä, mutta henkiolentojen sijaan arvoituksen takaa paljastuu kuviteltua raaempi todellisuus. Kummitustarinan muotoon puetun kasvukertomuksen kauhu on monin verroin pelottavampaa kuin mikään yliluonnollinen. 8 sarjainfo 3/2014
lohikäärmeen varvas © mika lietzén
Lapsuuden viimeinen kesä
