Tässä kuussa
Mitä tulen jättämään jälkeeni muistoina lapsilleni ja lapsenlapsilleni
– tuleville sukupolville? ”Isovanhemmat eivät välttämättä ole täällä aina, mutta heidän rakkautensa ja muistonsa jäävät.” – ”Isovanhemmalla on hiuksissa hopeaa ja sydämessä kultaa.” – ”Ole iloinen isovanhemmistasi, kun he vielä ovat täällä. Kuuntele heidän kertomuksiaan, iloitse heidän rakkaudestaan ja vietä heidän kanssaan aikaa. Se on yhtä arvokasta teille molemmille.” Kiinnostavia lainauksia! Läpi historian isovanhemmilla on ollut keskeinen rooli lasten ja lastenlasten elämässä. Isovanhemmistani kolme kuoli jo varhain lapsuudessani varsin nuorina, 50–60-vuotiaina. Lopulta jouduin – sisarieni ja veljieni kanssa – ”jakamaan” ainoan ”jäljellä” olevan isoäidin, mutta sydämessäni hän oli todella ”minun” isoäitini, ja rakastin häntä. Hän asui noin 400 kilometrin päässä, ja olimme aina hyvin iloisia, kun pääsimme tapaamaan häntä tai kun hän tuli tapaamaan meitä. Muistan, että ensimmäisenä halusimme tietää hänen saapuessaan, oliko matkalaukussa meille lahjoja... Vuosia myöhemmin, kun olin mennyt naimisiin ja olimme saaneet ensimmäisen lapsemme, matkustimme Etelä-Ranskasta Saksaan tapaamaan silloin yli 80-vuotiasta ”Omaa” poikavauvamme, hänen lapsenlapsenlapsensa kanssa. Vanhempani iloitsivat myös isovanhemmuudesta ja ottivat lapsemme mielellään kesällä luokseen. Lapsilla on edelleen ihania muistoja pihaleikeistä, isoisästä rakentamassa intiaanitelttaa ja isoäidistä tekemässä naamiaisasuja ja ruokia… Vanhempani olivat hyvin luovia, he tekivät lapsille jopa ritarihaarniskan ja järjestivät taisteluita ja kilpailuja (joihin liittyi suuri määrä vaahtomuovia).
Yllä olen juhlimassa konfirmaatiota isoäitini kanssa melkein viisikymmentä vuotta sitten. Alla ensimmäinen lapsenlapsemme sylissäni vuonna 2017.
4
SOTAHUUTO
