Sotahuutosankari Alfred Puustista muistellen Kirjallisuuskersantti Alfred Puustinen on hyvin erityinen persoona Sotahuudon 130-vuotisessa historiassa. Hän oli kaikkien aikojen paras lehtimyyjä – vuosien saatossa hän myi yli miljoona lehteä! 96-vuotias everstiluutnantti Martta Hämäläinen palveli miehensä kanssa monien vuosien ajan lähetyskentällä Brasiliassa. Nuorena upseerina hän ehti olla muutamia kuukausia Tampereen osaston johtajana, ja tuona aikana osaston sotilas Alfred Puustinen tuli Martalle hyvin tutuksi ja rakkaaksi. Everstiluutnantti jakaa nyt muutaman lämpimän ja huvittavan muiston tästä tunnetusta Sotahuutosankarista. Du kan läsa den här artikeln på svenska på sidan 26. – Olimme Tampereella määrättyinä elokuusta 52 helmikuuhun 53. Eli 67 vuotta sitten. Se oli meidän viimeinen määräyksemme Suomessa ennen kun lähdimme lähetystyöhön Brasiliaan. Alfred Puustinen oli tuolloin sotilaana Tampereen osastossa. Tuohon aikaan Sotahuudossa julkaistiin viikoittain myyntilista, josta selvisi ahkerimmat Sotahuudon myyjät. Monet ostivat lehden vain nähdäkseen, onko Puustinen jälleen listan kärjessä. Ja kyllä Alfred miltei poikkeuksetta ykkössijalla oli. Alfred Puustinen myi viikoittain yli tuhat lehteä. Parhaimpina viikkoina lehtiä saattoi mennä kaksi kolme tuhatta! – Alfred oli välitön, hänen oli helppo ottaa kontaktia keneen tahansa. Alfred myös puhui Karjalan murretta ihan viimeiseen asti. Minäkin olen Karjalasta kotoisin, mutta puhuimme lapsille aina kirjakieltä. Koin, ettei murretta kannata opettaa. Mutta Puustisen kanssa ju22
SOTAHUUTO
tellessamme murre raikasi! everstiluutnantti Martta Hämäläinen muistelee. Sotilas Puustinen oli tuttu näky Tampereen kaduilla, ja tälle myyntimiehelle oli vaikea sanoa ei. Kerran kun kadulla kohdattu potentiaalinen asiakas vetosi siihen, ettei ole rahaa, niin Alfred totesi: ”Myö hanskas ja osta lehti!” Tampereen osastossa työskentelevät upseerit saivat osansa tästä omalaatuisesta Sotahuutosankarista. – Kerran Puustinen halusi viedä majuri Konttisen syömään ravintolaan kiitokseksi siitä, että majuri oli antanut hänelle kersantin arvon. ”Mie pihvaan, kun sie teit minust kersantin.” He menivät syömään, ja aterian jälkeen tuli maksun aika. Puustinen laski rahansa, eivätkä ne riittäneetkään. Puustinen sanoi majurille: ”Ootapas vähä, mie käy myymäs muutaman Sotahuudon.” Majuri ei antanut lupaa, mutta siitä huolimatta hän lähti, Martta naurahtaa.
Sana hallussa Alfred Puustinen kävi myös tunnollisesti osaston kokouksissa. Kokouksissa hän halusi päästä lavalle laulamaan lempilauluaan: ”Herran lipun alla kunniamme saamme / Herran lipun alla voitto meidän on / Herran lipun alla risti kantakaamme / taistelussa Jeesuksessa meillä voitto on.” Sotilas Puustinen oli aina sanavalmis. – Kerran Puustinen sanoi majuri Virralle, että hän haluaa rukoilla Karjalan palauttamisen puolesta. Majuri Virta sanoi, että voidaan rukoilla siitä näin yksityisesti meidän kesken. Seuraavan kerran Puustisen ollessa kokouksessa lavalla hän aloitti rukouksen: ”Jumala, näin meidän kesken, anna se Karjala takaisin!” Martan tyttäret Anneli ja Riitta pitivät kovasti tästä lapsirakkaasta miehestä. Martta muistelee, miten tytöt leikkivät kerran pienenä Pelastusarmeijan kokousta, ja he rukoilivat siinä Puusti-
