Kutsuttu sotilaaksi Tässä kirjoitussarjassa eri-ikäiset Pelastusarmeijan sotilaat Suomesta ja Virosta ovat pohtineet omaa sotilaskutsumustaan ja sitä, mitä ajatuksia heille on herännyt heidän lukiessaan hiljattain julkaistua kirjaa ”Kutsuttu sotilaaksi”. Sarjan viimeisessä osassa Iina Kulmala Vaasan osastosta kertoo, mitä hänelle merkitsee sotilaan liittolupauksen kohta, jossa sanotaan: ”Tahdon osallistua aktiivisesti, kykyjeni mukaan osastoni elämään ja toimintaan, jumalanpalveluksiin ja todistamiseen.” Kiitos, kun olet seurannut sarjaamme. Jos haluat lukea lisää siitä, mitä on olla Pelastusarmeijan sotilas, mutta sinulla ei vielä ole ”Kutsuttu sotilaaksi” -kirjaa, ole yhteydessä oman paikkakuntasi Pelastusarmeijaan sen saadaksesi. Voit tiedustella kirjaa myös Pelastusarmeijan päämajasta.
Haluan kertoa uskosta vaikka jännittäisi Olen Iina Kulmala, ja olen sotilas Vaasan osastossa. Kasvoin uskovassa perheessä, mutta tein uskonratkaisun noin 10-vuotiaana. Isosiskoni tuli yhtenä iltana kertomaan itkuisena, että hän oli tullut uskoon. Heti kun hän lähti, minulla tuli itselle myös iso halu tehdä virallinen uskonratkaisu, vaikka olinkin uskonut Jeesukseen koko elämäni. Rukoilin siinä hetken itsekseni, ja menin alakertaan kertomaan vanhemmilleni. Sanoin heille, että haluan tulla uskoon, ja sitten me rukoilimme yhdessä. Menin sinä iltana nukkumaan suuri rauha sydämessäni. Minulle uskostani kertominen ei ole erityisen vaikeaa, tietysti aina vähän jännittää, mutta en yleensä jätä kertomatta
14
SOTAHUUTO
sen takia. Kerron yleensä aina uusille ystäville, ja ne ovat olleet ihan hyviä kokemuksia. En koe, että olisin erityisemmin saanut huonoa kohtelua uskoni takia, josta olen tietenkin kiitollinen. Pelastusarmeijaan tutustuin vasta vuonna 2017, kun päätimme mennä Vaasaan Pelastusarmeijan kokoukseen, jossa äitini oli jo aiemmin tullut sotilaaksi. Aloimme käydä siellä useimpina sunnuntaina, ja siitä tuli koko perheen seurakunta. Muutimmekin sitten myös myöhemmin Vaasaan. Isosiskostani Ennistä ja isästäni tuli sotilaita aika pian, kun aloimme kulkemaan Pelastusarmeijassa. Muistan että silloin en vielä kokenut itse haluavani sotilaaksi, mutta ei mennyt kauaa, kun se kutsumus tuli mi-
nullekin. Minusta tuli sotilas 15-vuotiaana, syyskuussa 2018. Olen nyt 20-vuotiaana edelleen palvelemassa sotilaana Vaasan osastossa. Olen lisäksi aloittanut kesäkuussa työt osaston avustajana. Vuosien aikana olen saanut palvella monin tavoin. Olen auttanut kokouksissa esim. kolehdin keräämisessä, joka ei ole minulle mieluisin palvelutehtävä, mutta olen myös saanut tehdä paljon mukavia tehtäviä, kuten kahvituksissa auttaminen tai patavahtina oleminen. Osasta palvelutehtäviä on vasta myöhemmin tullut minulle tärkeitä ja luontevia, kuten Raamatun lukeminen johdannoksi tai laulujen johtamisessa mukana oleminen.
