VANKINA VANKIEN JOUKOSSA Kun Pelastusarmeija tuli Suomeen 1800-luvun lopulla, kaikki eivät katsoneet sitä hyvällä. Pelastusarmeijan tapa julistaa kristinuskoa poikkesi totutusta, mikä herätti monissa hämmennystä. Joitakin viranomaisia huolestutti myös liikkeen kansainvälinen luonne ja sen armeijamaisuus. Tämän takia monella paikkakunnalla asetettiin Pelastusarmeijalle kokoontumiskieltoja, ja sen jäseniä kiellettiin käyttämästä merkkejä virkapuvussaan.
Pelastusarmeijalaiset kuitenkin uhmasivat näitä kieltoja, jotka eivät perustuneet lakiin, vaan sen mielivaltaiseen tulkintaan. Tästä seurasi, että jotkut pelastusarmeijalaiset joutuivat vangituiksi. Erityistä huomiota herätti vuonna 1890 Porin maistraatin toimesta tapahtunut kahden miesluutnantin kuljettaminen vankijunalla Turkuun ja sieltä edelleen Helsinkiin. Samaa oli tapahtunut Ruotsissa, missä vankiloista puhuttiin jopa ”Pelastusarmeijan teologisena korkeakouluna”. Suomessakin monet upseerit kieltäytyivät maksamasta sakkoja ja valitsivat niiden sijaan mieluummin vankilatuomion. Sen lisäksi, että pidätykset herättivät tiedotusvälineiden huomion, ne avasivat myös pääsyn vankiloihin kertomaan evankeliumia sinne joutuneille rikollisille.
Vankilaan kutsuttuna Vuonna 1917 julkaistiin Sotahuuto-lehden yleisöpalstalla kirje eräältä Kakolan vangilta, joka kirjoitti näin: ”Turun II osaston sotilaat! Me Kakolan vangit pyydämme saada lausua teille sydämelliset kiitokset vierailunne johdosta. Teidän soittonne ja laulunne tenhovoima loihti silmäimme eteen lapsuuden onnellisen ajan...” Kirjoittaja jatkaa kertomalla, kuinka vangit olivat pitkän aikaa toivoneet, että pelastusarmeija saisivat vierailla heidän luonaan. Viranomaiset olivat sen kuitenkin ankarasti kieltäneet kunnes Kakola sai nuoren uudistusmielisen johtajan Erik Mandelinin, joka kuunteli vankien toivomuksia ja salli Pelastusarmeijan vierailut. Pelastusarmeijan ensimmäinen jumalanpalvelus Kakolas6
SOTAHUUTO
Lounas Nro 3 /1
891 uutisoi ka
hden miesluut
nantin vangits
emisesta.
