Sotahuuto 2022/12

Joululehti 2022

n

Tässä numerossa

Valoa pimeyden keskelle

Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja, kenraali Brian Peddle lähettää tervehdyksensä Sotahuudon lukijoille. Kenraalin viesti on, että Jeesus saapui tuomaan valoa tämän maailman pimeyteen. Hän muistuttaa, että Jeesus tuntee meidät. Hän on aina kanssamme, ja voimme keskustella hänen kanssaan aina ja joka paikassa. Mikä rohkaiseva sanoma se onkaan monien huolien painamille ihmisille – sinulle ja minulle. Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion johtajat, everstit Patrick ja Anne-Dore Naud ovat myös kirjoittaneet oman tervehdyksensä sinulle.

Historiallisessa joulukertomuksessa majuri Saga Lippo kuljettaa lukijat Betlehemiin. Kaupunki tunnettiin jo ainakin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja on edelleen asuttu ja elinvoimainen. Betlehemissä sijaitsee maailman vanhin edelleen käytössä oleva kristillinen kirkko. Myös sinne pääsemme artikkelissa kurkistamaan.

Mitä olisikaan suomalainen joulu ilman Pelastusarmeijan perinteistä joulupataa! Padat ovat ulkona kaduilla jälleen 15.–23.12. Monet ihmiset ovat kertoneet, että todellinen joulumieli tulee siitä, kun saa palvella patavahtina ja saa toivottaa lahjan antajalle siunattua joulua. Ehkä sinäkin haluat kokea tämän! Voit tiedustella patavahtivuoroja lähettämällä sähköpostia joulupata@pelastusarmeija.fi tai ottamalla yhteyttä oman paikkakuntasi Pelastusarmeijan osastoon. Perinteisten joulupatojen lisäksi on mahdollisuus käydä antamassa lahjansa joulupata.fi tai pelastusarmeija.fi -sivustoilla. Kerätyt varat käytetään vähävaraisten hyväksi kotimaassa.

Rauhallista ja siunattua joulua Esa Nenonen majuri vastaava toimittaja

miten olemme onnisTuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi

Hyvää sanomaa jouluun ja tulevalle vuodelle

Haluan tilata Sotahuudon

Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus): Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen

Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003

Vastauslähetys

Pelastusarmeijan joulutervehdys

Oi Jeesus, jos näkisi kirkkautes surun täyttämä, kärsivä maa!

Jos saisit sä voimalla rakkautes joka sydämen uudistaa!

On joulu, ja rauhaasi tarjoten taas Sinä sielua etsit lunastamaas. Ilon tahdot sä antaa ja autuuden, tulla aarteeksi sydänten.

Saara Lehtosen runosta Seimellä

Tämä hieno runo muistuttaa meille, että Jeesus tuli kärsivään maailmaan puhumaan Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, sinua kohtaan. Mikä taustasi onkaan, missä elämäntilanteessa oletkaan, Jeesuksen syntymä on voimakas ja ihmeellinen sanoma, jolla on sinulle sanottavaa juuri tänään.

Evankeliumista löydämme Jeesuksen, joka rakastaa köyhiä, haavoittuneita, syrjittyjä, niitä, joilta ei ehkä puutu mitään, mutta jotka silti ovat tyytymättömiä ja onnettomia. Joulun sanoma kertoo meille, että Jeesuksen rakkaus voi tuoda kauniin ja perustavanlaatuisen muutoksen päivittäiseen elämäämme.

Olkoon joulun todellinen sanoma omasi, ja vierailkoon Jumala kodissasi ja sydämessäsi tänä joulunaikana!

Toivomme, että joulutarinan henki tuo iloista valoa elämääsi, ja että sydämesi virkistyy Jumalan läsnäolosta Jeesuksen Kristuksen kautta!

Enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Luuk. 2:10

Frälsningsarméns julhälsning

O, Jesus, om ditt ljus skulle lysa över sorgfylld, lidande jord!

Om din kärleks kraft skulle förnya vart hjärta!

Det är jul och du vill ge din frid till varje friköpt själ.

Du vill ge glädje och lycka, bli många hjärtans skatt.

Saara Lehtonen Seimellä (Vid krubban) Fri övers.

En underbar dikt, som påminner oss om, att Jesus kom till vår lidande värld för att tala om Guds kärlek till mänskligheten, till dig. Vilken din bakgrund eller livssituation än är, så har det förunderliga och kraftfulla budskapet om Jesu födelse något personligt att säga dig än idag.

I evangeliet upptäcker jag Jesu kärlek till de fattiga, till dem som känner sig sårade eller avvisade, till dem som kanske har allt och ändå inte känner sig lyckliga och tillfreds utan är besvikna.

Det kristna budskapet berättar om att Jesu kärlek kan förvandla våra liv på ett underbart och grundläggande sätt.

Må julens sanna budskap nå dig, och må Gud få komma in i ditt hem och ditt hjärta i juletid år 2022.

Vi önskar att ditt liv ska fyllas med glädje över julens budskap och att du i ditt hjärta skulle få uppleva Guds kärlek genom Jesus Kristus.

Men ängeln sade: ”Var inte rädda! Jag bär bud till er om en stor glädje för hela folket…”

Luk. 2:10

everstit, territorion johtajat / överstar, territoriella ledare

Saga Lippo

majuri, ylisihteeri / major, chefsekreterare

Patrick & Anne-Dore Naud

JoulupaTa aika on arvokas lahJa

Heidi Saarela toimi viime vuonna ensimmäistä kertaa joulupatakoordinaattorina.

Nyt on alkamassa hänen toinen Joulupata-keräyksensä. Heidi kertoo Sotahuudolle, mitä patakoordinaattorin tehtävään kuuluu ja miten suuri tarve uusi patavahdeille on tänäkin vuonna.

– Yksikin tunti on suureksi avuksi, Heidi kutsuu mukaan.

Tapaamme Heidi Saarelan kanssa Vantaalla sijaitsevalla joulupatavarastolla –täällä on pata poikineen! Siististi asetelluissa riveissä ne odottavat pääsyä kaduille ja kauppakeskuksiin… mikä tapahtuukin jo pian, vajaan kuukauden päästä tämän lehden ilmestymisestä. Heidille 2022 on toinen vuosi joulupatakoordinaattorina. Ensimmäinen vuosi oli työläs, mutta meni haasteista huolimatta mallikkaasti.

– Kun joulukuun 23. päivä lähdin päämajalta ja viimeiseltä patapäivystysvuorolta, ja kaikki oli mennyt hyvin, niin se oli todella palkitseva tunne, Heidi sanoo.

– Olihan se työlästä ja haasteita täynnä, kun resurssimme ovat hyvin rajatut. Monet asiat näyttävät paperilla yksinkertaisilta, mutta tehdessä huomasi, että tähän liittyy paljon muutakin. Ensimmäistä kertaa mukana ollessa teke-

mällä oppi. Nyt kun olen kerran nähnyt ja tehnyt tämän pata-ajan ja sisäistänyt, millainen kokonaisuus on, niin osaa peilata siihen. Kokemus tulee varmasti auttamaan tänä vuonna.

Positiivinen asenne on tärkein

Tiedustelen, mitä kaikkea joulupatakoordinaattorin tehtäviin kuuluu.

– Ensimmäinen tärkeä osuus on lupaja sopimusasioista viestiminen kaupungin ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Toinen yhtä tärkeä osuus on yhteydenpito patavahteihin. Tähän liittyy pohdinta yhdessä markkinoinnin ja viestinnän kanssa, miten ja missä rekrytoida uusia patavahteja. Työhön kuuluu myös paljon muuta yhteydenpitoa Pelastusarmeijan osastoihin ja henkilökuntaan sekä patatarvikkeiden valmiiksi laittoa. Monenmoista, Heidi kertoo.

Toimenkuva kysyy monenlaisia taitoja. Koordinointikyky, vuorovaikutustaidot ja paineensieto tulevat ensinnä mieleen.

– Tulee huolehtia, että isossa kuvassa kaikki etenee, ja samalla täytyy pitää huolta myös pienistä yksityiskohdista, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. Vuorovaikutustaitoja vaaditaan, koska yhteydenpitoa on moneen paikkaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Tehtävä on ajoittain hyvin kiireistä ja stressaavaa, niin pitää olla paineensietokykyä. Luovuutta tarvitaan pohdittaessa, mistä voimme löytää lisää patavahteja ja miten viestiä vahdeille ympäri vuoden. Markkinoinnillisista kyvyistä on siis apua.

Tärkein kuitenkin kaikista on positiivinen asenne.

– Joulupata on merkittävä keräys, jolla on hyvä tarkoitus. Kaiken kiireen keskellä on tärkeää muistaa olla iloinen siitä, mitä tekee, Heidi tiivistää.

Toistasataa pataa Joulupatakoordinaattori vastaa pääkaupunkiseudun padoista. Osastot hoitavat tätä vastuullista tehtävää omilla paikkakunnillaan. Viime vuonna joulupatoja oli 163 kautta maan. Tähän on laskettu mukaan perinteiset patavahdilliset padat ja miehittämättömät ”kylmät padat” sekä näiden välimuodot, joissa oli satunnaisesti patavahteja. Pääkaupunkiseudulla vastaava luku oli 58 pataa, joista 16 oli perinteisiä tai osa-aikaisesti miehitettyjä patoja.

Joulupata-keräys tuotti lähes 900 000 euroa viime vuonna. Koronavuosi 2020 oli erityinen ennätysvuosi, jonka tuotoista viime vuonna jäimme, mutta edeltäviin vuosiin verrattuna keräys on ollut noususuhdanteinen. Heidi näkee kaksi haastetta, joita keräys tulee tänä vuonnakin kohtaamaan:

– Rahankeräyslaki on uudistunut, ja kilpailu on joulunaikaan todella kovaa. Toinen haaste on käteisen vähenemi-

nen. Koronan myötä ihmiset ovat omaksuneet uusia maksutapoja, ja monet käyttävät yksinomaan kortteja käteisen sijasta. Pohdimme, miten tuoda entistä paremmin mobiilimaksutapoja esiin.

Arvokkaat vapaaehtoiset Patavahdit ovat joulupatakeräyksen sydänlanka, ilman näitä arvokkaita vapaaehtoisia ei keräys syty liekkiin tuoden valoa monen vähävaraisen jouluun. Tarvitsisimme patavahteja enemmän kuin mitä meillä on vapaaehtoisina. Suurempi määrä patavahteja mahdollistaisi useamman padan miehittämisen pidemmäksi aikaa.

– Viime vuonna pääkaupunkiseudulla meillä oli reilut 80 ihanaa patavahtia, joista vajaa 70 oli ulkopuolisia vapaaehtoisia ja loput päämajan työntekijöitä. Meillä oli monia ahkeria vahteja, joilla oli lukuisia patavahtivuoroja. Se on ihanaa, mutta emme halua tästä kenellekään taakkaa, joten kaikki uudet vahdit

ovat ehdottoman tervetulleita, Heidi sanoo lämpimästi hymyillen.

Mitä kaikkea kuuluu patavahdin tehtäviin ja vastuisiin?

– Kaikki pystyvät siihen! Se ei vaadi muuta kuin läsnäoloa ja positiivista mieltä. Tarjoamme patavahdeille vapaaehtoisen infotilaisuuden, ja padalta löytyy myös kaikki tarvittava informaatio. Patapäivystys, josta voimme antaa neuvoa ja tukea, on vain puhelinsoiton päässä. Patavahti tulee padalle ja pukee vapaaehtoisliivin päälle. Sitten vuoron ajan seistään padan äärellä ja toivotetaan lahjoittajille hyvää joulua, siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Hyvää mieltä ja mukavia muistoja Monelle patavahdille vahtivuoro on perinne ja joulun alkamisen merkki.

– Hyvän tekemisestä seuraa hyvä mieli. Halutessaan patavahtivuorosta voi saa-

Joulupatakoordinaattorin tehtävä vaatii monenlaisia taitoja, kuten koordinointikykyä, vuorovaikutustaitoja – ja erityisesti paineensietokykyä. Tärkein kuitenkin kaikista on positiivinen asenne. – Joulupata on merkittävä keräys, jolla on hyvä tarkoitus. Kaiken kiireen keskellä on tärkeää muistaa olla iloinen siitä, mitä tekee, Heidi Saarela tiivistää.

da todistuksen. Esimerkiksi nuorille patavahdeillemme tämä on ollut hieno lisä CV:hen, se osoittaa vastuullisuutta ja tahtoa tehdä hyvää.

Heidi itse oli nähnyt patoja katukuvassa, mutta kosketuksen vahtina olemiseen hän sai kaksi vuotta sitten työskennellessään Pelastusarmeijan iCare-myymälätoiminnan markkinoinnissa.

– Minut kutsuttiin patavahdiksi. Se oli mukavaa ja jännittävää. Jännitys kuitenkin katosi, kun huomasin, miten hyvällä tuulella ihmiset olivat ja miten monella on lämpimiä muistoja Joulupadasta ja Pelastusarmeijasta, Heidi muistelee. – Viime vuonna patapäivystäjänä tein puolisen tusinaa vuoroa sijaisena peruutusten tapahtuessa. Viime vuonna kaunis, jouluinen ilma teki näistä tunneista niin ihania. Oli ilo seurata ihmisiä jouluaskareissaan.

Monille patavahdeille on tapahtunut kaikenlaisia hauskoja tai mieleenpainuvia tapauksia tai kohtaamisia padalla.

Heidillä ei ole vielä tällaista padalla ehtinyt tapahtua, mutta hän jakaa yhden tarinan patapäivystysvuorosta:

– Eräs rouva soitti Vantaan Myyrmannin padalta. Tämä pata oli sellainen ”hybridipata”, jossa oli osan aikaa patavahti. Sillä hetkellä pata oli ollut yksinään. Rouva oli nähnyt padan luona olevan varustepussin ja päätti kesken joulukiireiden pukea vapaaehtoisliivin päälle ja jäädä siihen vahdiksi. Hän vain soitti kertoakseen, että on nyt täällä ja onko asia ok. Ihanaa oma-aloitteisuutta… varsinainen ex tempore hyväntekijä, Heidi naurahtaa.

Yksikin tunti auttaa Heidi on jouluihminen, ja se auttaa tässä tehtävässä. – Rakastan joulun tunnelmaa, valoja, kynttilöitä ja suklaata! Joulu on valopilkku, jonka avulla jaksaa koko pitkän, pimeän syksyn.

Lopuksi Heidi haluaa painottaa Joulupata-keräyksen tärkeyttä.

– Se on todella merkittävä, sillä näillä lahjoituksilla voimme taata, että pystymme auttamaan vähävaraisia avuntarvitsijoita niin jouluna kuin koko seuraavan vuoden. Ideaalitilanne olisi, ettei tällaiselle olisi tarvetta – mutta tosiasia on, että apua tarvitaan. Ja kun katsotaan, mikä tilanne yhteiskunnassa on ja miten kaikki kallistuu, niin ei tilanne ole ainakaan muuttumassa. Siksi apusi on meille tärkeää, ja rahalahjoituksen lisäksi aika on arvokas lahja – siksi yksikin tunti on jo suureksi avuksi.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Anna arvokas lahja antamalla aikaasi – tule patavahdiksi:

joulupata.fi

Kenraalin joulutervehdys

Kun ajattelen tähteä, jolla oli tärkeä osa ensimmäisen joulun tarinassa, muistan, että tutkijat näkevät taivaan tähdet hyvin eri tavalla kuin minä. He esimerkiksi käyttävät valovuosia mittaamaan tähtien etäisyyttä meihin. Valovuosi on se matka, jonka valo kulkee yhdessä Maan vuodessa, eli noin 9,46 biljoonaa kilometriä.

Aurinko on läheisin tähtemme, se on noin 93 miljoonan mailin päässä. Auringonvalolta kestää noin 8 minuuttia ja 20 sekuntia saavuttaa meidät, me siis näemme auringon sellaisena kuin se oli yli 8 minuuttia sitten. Seuraavaksi läheisin tähti Alfa Centauri on noin 4,3 valovuoden päässä, joten kun katsomme tänään tähteä, näemme sen 4,3 vuotta sitten. Ikään kuin katsoisimme ajassa taaksepäin.

Tämä tarkoittaa, että Matteuksen evankeliumissa 2:1–2 mainitut tietäjät olisivat nähneet tähden, jonka valo loisti ennen kuin he saattoivat nähdä sitä. Ja silti Jumala käytti tuota tähteä johdattamaan heidät Jeesuksen luo: »Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.» Matt. 2:2

Jeesus saapui Maailman Valoksi. Hän saapui loistamaan valoa pimeyteen – meidän pimeyteemme, tämän maailman pimeyteen. Luemme Jesajan kirjasta 9:1: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Tämä ennustettiin kauan ennen Jeesuksen syntymää.

Puhummeko valovuosista, kun kyse on Jeesuksesta? Ei, enpä usko, sillä Raamattu kertoo meille, että hän on A ja O – alku ja loppu. Hän on yhtä lailla valo nyt kuin aikojen alussa, kun hän saapui maailmaan ja ”asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14).

Aika ei rajoita Jeesusta. Hän on ”maailman valo” (Joh. 8:12) ja loistaa valoa levottoman maailmamme pimeimpiin kolkkiin tuoden muutoksen. Valo on tullut! Mitkään valovuodet eivät voi erottaa meitä tästä Valosta. Hän on täällä, hän tuntee meidät, ja me voimme kulkea ja keskustella hänen kanssaan juuri nyt. Hänen tulonsa tarkoituksena oli olla meidän kanssamme, mutta hän on ollut ja tulee aina olemaan meidän kanssamme.

Jos et vielä tunne häntä, sinäkin voit tuntea tuon Maailman Valon. Hänen ni-

mensä on Jeesus, ja hän tuli maailmaan tuomaan muutoksen. Jos etsit muutosta, etsi Jeesusta. Jos elät synkkiä aikoja, etsi häntä, joka on Maailman Valo.

Niille, jotka jo tuntevat Jeesuksen, hän muistuttaa, että me olemme valo maailmassa. Matteuksen evankeliumista 5:14 luemme: Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.

Toivon, että sinä olet valonlähde omassa maailmankolkassasi tänä jouluna tuodessasi Maailman Valon toisille!

Jumala siunatkoon sinua tänä joulunaikana!

Brian Peddle kenraali

Brian Peddle kenraali, Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja Rosalie Peddle komentaja, Pelastusarmeijan naistyön kansainvälinen johtaja

Kuvitus: ELG21

Kolme matkaa Betlehemiin

Tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua Tietä pitkin kulki yksinäinen hahmo taluttaen nuorta vasikkaa ja kantaen öljyllä täytettyä sarvea. Hän oli profeetta Samuel, joka oli lähtenyt Galilean Raamasta matkalle kohden Juudean Betlehemiä. Vasikan hän oli varannut uhrilahjaksi Jumalalle ja öljyn voidellakseen Israelille uuden kuninkaan. Matka ei ollut pitkä – siitä saattoi hyvinkin selvitä päivässä tai parissa – mutta vaarallinen se oli. Maantierosvot ja saalista vaanivat petoeläimet eivät olleet kuitenkaan profeetan suurin huoli. Hänellä oli muu syy pelätä henkensä edestä.

Samuel oli havainnut, että Israelin tuolloinen kuningas Saul ei ollut enää järjis-

sään. Kansan rakastamasta hallitsijasta oli tulossa vallan sokaisema despootti. Saul ei ollut enää kuuliainen Jumalalle, mutta mikä vielä pahempaa, hän oli taitava vääristelemään totuutta oikeuttaakseen tekonsa. Samuel pelkäsi, että Saul ajaisi koko kansan tuhoon, ellei häntä pysäytettäisi. Oli löydettävä kansalle uusi hallitsija ja sellaista Samuel oli lähetetty etsimään. Oli ymmärrettävää, että Samuel oli peloissaan. Jos Saul olisi saanut vihiä Samuelin matkasta, profeetta olisi päätynyt vasikan sijasta itse teuraaksi.

Samuel ei voinut olla hämmästelemättä, miksi Herra oli lähettänyt hänet juuri Betlehemiin. Betlehem, toiselta nimeltään Efrata, oli pienimpiä Juudean kau-

pungeista. Oli epätodennäköistä, että sieltä nousisi Israelille hallitsija – mutta Samuel oli oppinut luottamaan Herraan ja tottelemaan tämä ohjeita silloinkin, kun olisi ehkä itse valinnut toisen tien.

Betlehemiä lähestyessään Samuel näki esiäiti Raakelin haudan sekä Ruutin sukulunastajalle Boakselle kuuluneet ohrapellot. Huolestuneena hän jatkoi matkaansa kohden kaupungin muureja. Kaupungin vanhimmat tulivat sydän vavisten portille vastaan. Profeetta ei nimittäin ollut ihan jokapäiväinen näky syrjäisessä kaupungissa. Vanhimmat kysyivät Samuelilta: ”Tietääkö tulosi rauhaa?” Samuel vakuutti, että hän tulee rauhallisin aikein, ja hänet laskettiin sisälle kaupunkiin.

Raakelin hauta englantilaisen sotilaan tulkitsemana ensimmäisen maailmansodan aikaan 1918. Imperial War Museumin kokoelmasta.

Betlehemissä Samuel asettui Iisai-nimisen miehen taloon. Herra oli sanonut hänelle, että hän on valinnut yhden Iisain pojista Israelin uudeksi kuninkaaksi. Ylpeä isä esittelikin profeetalle seitsemän komeaa poikaa yksi kerrallaan, mutta jokaisen kohdalla Herra sanoi Samuelille: ”Ei tätä. Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” Seitsemännen pojan jälkeen Samuel kysyi Iisailta, olivatko tässä todella kaikki pojat. Kävi ilmi, että on yksi vielä parraton poikanen nimeltään Daavid. Samuelille kirkastui, että tämän pikkukaupungin pojan, veljessarjan nuorimman ja vähäisimmän oli Herra valinnut Israelin tulevaksi kuninkaaksi.

Uuden ajan alussa Kun kuningas Daavidin kuolemasta oli kulunut tuhannen vuotta, kulkivat eräs mies ja nainen kohti Jerusalemia. He olivat rakennustyömies Joosef ja tämän kihlattu Maria. Profeetta Samuelin tavoin hekin ohittavat Rakelin haudan

ja Boaksen ohrapellot. Ehkä he pysähtyivät juomaan siitä Betlehemin portin pielessä olleesta kaivosta, jonka vettä kuningas Daavidkin oli kaivannut ollessaan sodassa kaukana kotoa.

Joosef oli joutunut lähtemään matkalle kohden Betlehemiä, koska Rooman keisari oli määrännyt, että jokaisen on mentävä kirjoittautumaan veroluetteloon omalle kotiseudulleen, ja Joosef oli betlehemiläisen Daavidin jälkeläinen suoraan 28. sukupolvessa. Mukanaan hänellä oli viimeisillään raskaana oleva morsiamensa. Matka lienee ollut liian raskas nuorelle naiselle, sillä tämän synnytys käynnistyi heti, kun he pääsivät kaupunkiin. Pienokainen syntyi eläinten talliin. Eläinten syöttökaukalossa, seimessä hänen oli hyvä ja lämmin nukkua kapaloihin käärittynä.

Jokaisessa betlehemiläisessä kodissa öljylamput oli jo sammutettu. Yö oli pimeä ja hiljainen. Läheisellä kedolla oli paimenia vartioimassa lammaslaumaan-

sa. Lampaat eivät olleet mitä tahansa lampaita, vaan valikoituja yksilöitä, joita kasvatettiin uhrilampaiksi Jerusalemin temppeliä varten. Paimenista parhaat oli valikoitu paimentamaan näitä arvokkaita eläimiä. Yhtä kaikki, he olivat silti vain paimenia, monien ihmisten halveksimia ja yhteisönsä vähäisempiä jäseniä. Kun toiset nukkuivat, he valvoivat ja puursivat ja aamun tullen katosivat varjoihin.

Yhtäkkiä paimenten keskelle ilmestyi Herran enkeli, ja Jumalan kirkkaus rikkoi pimeyden. Pelästyneet paimenet ehtivät miettiä, mitä enkelin äkillinen ilmestyminen Betlehemiin merkitsee, tietääkö hänen tulonsa rauhaa. Enkeli vakuutti, että ei tarvitse pelätä. Hän on tullut tuomaan hyviä uutisia: kauan odotettu ja kaivattu Messias on vihdoin syntynyt, ja hän lepää tallin seimessä kapaloihin käärittynä. Pian taivas oli täynnä enkeleitä, jotka lauloivat kunniaa Jumalalle ja julistivat rauhaa ihmiskunnalle.

Samuel näki matkallaan Ruutin sukulunastajalle Boakselle kuuluneet ohrapellot.

Julius Schnorr von Carolsfeldin teos vuodelta 1828 Ruut Boaksen pelloilla.

Kuultuaan Kristus-lapsen syntymästä paimenet kiirehtivät kaupunkiin. He näkivät lapsen ja uskoivat, että on totta, mitä enkelit kertoivat ja minkä profeetta Miika oli julistanut jo satoja vuosia aikaisemmin: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.”

Sydän täynnä kiitosta paimenet palasivat laumansa luokse. Oli syntynyt Vapahtaja, joka vapauttaa ihmiset heidän synneistään. Pian koittaisi aika, jolloin uhrilampaita ei enää tarvita, mutta ehkä paimenet eivät sitä vielä tuolloin ymmärtäneet. Aamu koitti ja arki jatkui sellaisena kuin se tähänkin asti oli ollut.

Anno Domini 2000

Liki 2 000 vuotta näiden tapahtumien jälkeen olen matkalla kohden Betlehemiä. ”Tuossa on Rakelin hauta”, kertoo opas. ”Nämä pellot saattoivat kuulua Boakselle. Daavidin kaivon sijainnista ei olla varmoja, mutta tuolla näette paimenten kedon.” Bussi uhkaa kallistua, kun kaikki matkus-

tajat rynnivät samalle puolelle saadakseen hyviä valokuvia huivipäisistä paimenista, joita edelleen näkee Juudean kukkuloilla.

Saavumme kaupunkiin. Katujen varret ovat täynnä matkamuistokojuja, joissa myydään öljypuisia seimiasetelmia. Moni niistä näyttääkin päätyvän suomalaisen piirongin päälle. Jeesuksen syntymäkirkon edessä on ruuhkaa, ja suomalaiseen tapaan odotamme kiltisti vuoroamme. Kirkko on rakennettu jo 300-luvulla. Se on ehkä vanhin edelleen olemassa oleva kristillinen kirkko, ja sen uskotaan oikeasti sijaitsevan juuri sillä paikalla, jossa Kristus-lapsi syntyi.

Päästäksemme sisälle kirkon pienestä ovesta meidän on kuljettava kumartuneena. Juuri kun olen astumassa sisälle ahtaasta ovesta, joukko mustakaapuisia kirkonmiehiä tönäisee minut sivuun ja kiilaa ohitseni omistajan elkein. En tunnista, ovatko he roomalaiskatolisia vai ortodokseja, mutta kuulen oppaalta, että kirkkokunnat ovat jo satoja vuosia taistelleet siitä, kenelle kirkko kuuluu. Muiste-

len, että mitä se enkeli puhuikaan hyvästä tahdosta ja rauhasta ihmisten kesken.

Viimein mekin pääsemme kirkkoon sisälle. Tungoksen keskellä näen lattiassa hopeisen tähden. Tavailen tähdessä olevaa latinankielistä tekstiä Hic de Virgie Maria Iesus Christus natus est ja tulkitsen sen tarkoittavan ”Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta”.

Tähän kohtaan asetettiin tähti jo silloin, kun kirkko rakennettiin, eli todennäköisesti juuri tässä on sijainnut se seimi, jossa Kristus-lapsi nukkui elämänsä ensimmäisen yön. Alkuperäinen tähti on kuulemma anastettu. Nykyinen tähti on peräisin vasta vuodelta 1717, ja sekin on ehditty jo kertaalleen varastaa ja palauttaa. Otan kuvan tähdestä, ja se jää minun ainoaksi koskaan Betlehemistä ottamakseni valokuvaksi.

Olin pitkään haaveillut, että pääsisin joskus käymään pyhällä maalla. Olin miettinyt, miltä tuntuisi omin silmin nähdä kaikki ne paikat, joista olin Raamatusta lukenut. Miltä tuntuisi astella

Paimenet ihailemassa vastasyntynyttä Jeesus-vauvaa.

Gerard van Honhorst: Adoration of the Shepherds (1622), Wallraf-Richartz-Museum

Kuvat ylhäältä alas: Jeesuksen syntymäkirkon sisäänkäynti kuvassa vasemmalla. Oikealla armenialainen luostari. Kuva: Neil Ward. Sisänäkymä Jeesuksen syntymäkirkosta.

Hopeinen tähti Jeesuksen syntymäpaikan merkkinä. Tähteä koristaa latinankielinen teksti: Hic de Virgie Maria Iesus Christus natus est –”Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta”. Kuva: Mark87

samoja teitä, joita profeetta Samuel, kuningas Daavid, Maria ja Joosef sekä itse Jeesus Kristus oli kulkenut? Viimeistään syntymäkirkon tähden luona, tungeksivien turistien ja kärttyisten kirkonmiesten keskellä ymmärsin, että tärkeintä ei ole se, missä asiat ovat tapahtuneet, vaan mitä on tapahtunut ja että se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut myös minulle ja minussa. Lähden Betlehemistä paimenten tavoin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, että Joulun Lapsi on syntynyt myös minun sydämeeni.

Saga Lippo majuri

iloisia ja koskeTtavia kohTaamisia Joulupadalla

On kirpakka, talvinen aamu ja mittari näyttää yli kymmentä pakkasastetta. Illalla minua odottaa patavuoro Helsingin Stockmannin joulupadalla. Ennen sitä käyn moikkaamassa muita patavahteja, tiedustelemassa tunnelmia ja utelemassa, mikä on saanut heidät mukaan tähän jouluiloa uhkuvaan vapaaehtoistoimintaan. Mikä siinä on parasta, ja millaisia mielenkiintoisia kohtaamisia he ovat kokeneet? Vastauksista välittyy ilo ihmisten anteliaisuudesta ja joulumielestä. Siitä kiitos kaikille lahjan antajille, antamanne tuki tekee tästä työstä mahdollisen.

Kadetti Robert Becker rohkaisee patavahtiutta harkitsevia. – Hei, jos mä uskallan, niin säkin uskallat!

Majuri Gerry on toiminut patavahtina jo 24 vuotta. – Padalla olo on aina siunaus.

Patakierrokseni alkaa Helsingin rautatieasemalta, jossa torin puoleisella porrastasanteella seisoo joulupata. Monelle asemalle saapuvalle se on ensimmäinen asia, joka tulee kaupungilla vastaan. Kylmä pakkasilma tuntuu entistä kylmemmältä viiman heiluttaessa joulupadan lippuja. Aamun vahtivuorossa on kadetti Robert Becker . Robert harmittelee, että kylmä sää estää koppalakin käytön.

– Nyt on pakko suojautua pakkaselta, hän toteaa. – Mutta sisimmässä on lämmin, kun voi tehdä konkreettisesti hyvää ja auttaa muita. Jouluisin ihmisillä on hyvä tahto ja halu auttaa.

Kysyn Robertilta, miten hän rohkaisisi patavahtiutta harkitsevaa. – Hei, jos mä uskallan, niin säkin uskallat, hän heittää hymyillen.

Padalla olo on siunaus Seuraavaksi jatkan matkaa Vanhalle ylioppilastalolle, jossa kolmen sepän pat-

saan kupeessa seisoo joulupata ja lahjoituskontti. Kontti on paikka, johon on helppo tuoda tavaralahjoituksia ja näin keventää patavahtien ja kuljettajien taakkaa. Vuonna 2022 kontit löytyvät Helsingissä Hakaniemen torilta ja Narinkkatorilta.

Padan luona huiskuttaa joulunpunaiseen pukeutunut ja iloisesti hymyilevä majuri Gerry Lindholm. (Toim. huom. Tämä kierros on tehty pari päivää ennen joulua 2021. Nyt Gerry ja hänen miehensä Hannu palvelevat kotiterritoriossaan Kanadassa. Heidän haastattelunsa löydät tämän vuoden kesälehdestä.) Gerry on toiminut patavahtina jo 23 vuotta.

– Olin juuri liittynyt Pelastusarmeijaan, kun toimin ensi kertaa vahtina. Työskentelin opettajana koulussa, jonka läheisyydessä oli joulupata. Se oli niin hauskaa, sillä kun lapset näkivät minut siellä, he huusivat: ”Tuolla on rouva Lindholm, annetaan hänelle rahaa!”, Gerry naurahtaa.

Joskus ihmiset saattavat kyseenalaistaa keräyksen tarpeellisuuden. Se on Gerrystä suuri mahdollisuus.

– Välillä kohtaan ihmisiä, jotka tulevat kertomaan, tarvitaanko meitä vai ei. Ne ovat minulle koskettavia tilanteita, koska silloin saan mahdollisuuden kertoa, miksi teemme tätä työtä. On myös suuri ilo tavata ihmisiä, jotka kertovat, miten Pelastusarmeija on auttanut heitä ja miten lahjoittamisesta pataan on sen takia tullut heille tärkeä perinne. He haluavat antaa eteenpäin sitä hyvää, jota ovat saaneet. Padalla olo on aina siunaus.

Itämaan viisaat

Sitten onkin aika ottaa metro ja piipahtaa idässä. Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla pataa vartioivat ystävykset Päivi Pöllänen ja Tuula Lainetsalo. Päiville tämä on ensimmäinen vuosi ja kolmas kerta padalla, Tuula oli jo edellisenä vuonna mukana.

Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla pataa vartioivat ystävykset Päivi Pöllänen ja Tuula Lainetsalo. Päiville tämä on ensimmäinen vuosi ja kolmas kerta, Tuula oli jo edellisenä vuotena mukana. – On ollut ilo nähdä muiden olleen tästä myös kiinnostuneita.

Päivin suostutteli mukaan naapuri, Tuula taas kiinnostui nähdessään patoja katukuvassa.

– Innostuin, että haluan tulla itsekin auttamaan, Tuula kertoo, ja Päivi sanoo: – On ollut ilo nähdä muiden olleen tästä kiinnostuneita. Tänäänkin kävi yksi kyselemässä, ja ohjeistin ottamaan yhteyttä. Rohkeasti vaan mukaan auttamaan!

Pieni vaiva, iso apu Paluumatkalla pysähdyn Hakaniemen torilla, josta pata on helppo bongata lahjoituskontin Joulupata-lakanan viereltä. Kontista tulee esiin Stefan Vahtra, joka on juuri aloittanut työskentelyn Pelastusarmeijan Castréninkadun asumispalveluyksikössä. Työkaverit innostivat tulemaan vahdiksi.

– Tämä on ihan ensimmäinen kertani. Täällä on hyvä ilmapiiri ja joulun tunnelmaa. Olen yllättynyt, kuinka moni lahjoittaja on käynyt täällä jo vajaan tunnin aikana. Tänne oli myös helppo tulla, sillä saimme selkeät ohjeet, ja Joulupadan tukihenkilöihin saa tarvittaessa nopeasti yhteyden päivystys-

numerosta. Tämä on pieni vaiva, mutta iso apu.

Kampin ostoskeskuksessa sitruunankeltaisen Gekko-tilataideteoksen – joka toimii samalla metron sisäänkäyntinä –vieressä joulupataa vartioi Jukka Piironen. Hän on mukana neljättä vuotta.

– Se tapahtui mielenkiinnosta auttamiseen. Nähdessäni näitä patoja ajattelin, että tämä voisi olla mielekästä. Olen yrittäjä, mikä on mahdollistanut sen, että voin olla joustavasti mukana. Olen mainostanut tätä ystävilleni, ja olenkin saanut jo houkuteltua Porissa asuvan työkaverini mukaan. Näin se viidakkorumpu, tai pitäisikö sanoa pata, pärisee!

Raikasta ja rattoisaa

Mannerheimintiellä patavuorossa on Sylvia Lipponen. Sylvia on ollut pitkään mukana: hän työskenteli ennen eläköitymistään Pelastusarmeijan päämajassa ja vastasi itse asiassa monet vuodet pääkaupunkiseudun patojen koordinoinnista. Joulupatakampanjan ja patavahtien realiteetit ovat siis tulleet hänelle hyvin tutuiksi.

Stefan Vahtra on padalla ensi kertaa. – Tämä on pieni vaiva, mutta iso apu.

Yrittäjä Jukka Piironen oli patavahtina Kampin ostoskeskuksessa. Jukka vastaanottamassa kirjekuoria täynnä kolikoita pataan laitettavaksi.

pukeutunut

– Patavahtina saa olla raittiissa ilmassa, nukkuu yöllä hyvin! Ja tuleehan tästä ehdottoman hyvä mieli.

Helsingin osaston tiimiläiset Fernando ja Annamari Der Agopian.

Patavahti Antero Nuutinen keskustelemassa lahjoittajien kanssa.

– Olen ollut patavahtina lukemattomia vuosia – en enää muistaakaan! Vähimmillään kolme patatuntia, tänä vuonna viisitoista! Olen padalla mieheni kanssa. Se tekee vuoroista helpompia, toisen huolehtiessa padasta toinen voi lämmitellä sisätiloissa, ja sitten vuorottelemme. Näin vuorot menevät rattoisasti! Sylvia vinkkaa.

Sylvia listaa vielä patavahtiuden hyviä puolia: – Täällä on hirveän mukava seurata kaupungin jouluista hälinää. Saa olla raittiissa ilmassa, nukkuu yöllä hyvin! Ja tuleehan tästä ehdottoman hyvä mieli.

Vahteja Argentiinasta ja Stadista

Ennen omaa vuoroani ehdin vielä palata rautatieasemalle, ja satun sinne juuri vahdinvaihdon aikaan. Vuoroaan ovat lopettelemassa Helsingin osaston tiimiläiset Annamari ja Fernando Der Agopian. Annamarin ja Fernandon elämänvaiheista kerrottiin viime toukokuun Sotahuudossa.

Sylvia Lipponen on

kunnolla talvipakkasta vastaan.

– Asuimme pitkään Argentiinassa. Nyt on hienoa olla täällä padalla. Pelastusarmeijan työhön kuuluu, että voi auttaa vähävaraisia perheitä, ja haluamme olla siinä mukana. Erityisiä hetkiä ovat olleet ne, kun joku on tiedustellut uskosta ja Jeesuksesta. On syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja.

Annamari ja Fernando menevät sisälle lämmittelemään. Jos mahdollista, päivän aikana pakkasesta on tullut entistä purevampi. Vahtivastuun ottaa Stadin Slangin jäsen Antero Nuutinen. Stadin Slangi ry on ollut monena vuonna mukana patakeräyksessä joulupatavahteina.

– Olen nakuklabbi stadilainen, Antero naurahtaa. – Stadin slangin kunniapuheenjohtaja, laulaja Lasse Liemola ehdotti tätä aikoinaan. ”Mitäs Ansku, jos ruvetaan keräämään porukkaa padoille?” Siitä se lähti, ja on saatu kokoon vakijengi.

Antero kertoo vuosia aikana nähneensä padalla kaikenlaista. Hän jakaa yhden erityisen ikimuistoisen tapauksen:

– Nainen oli miehensä kanssa tullut steissin eteen taksilla, ja hänellä oli mukanaan erittäin painavan näköinen matkalaukku. Herrasmiehenä tarjouduin kantamaan sen rouvalle aseman portaita

ylös. Rouva sanoi: ”En minä ole minnekään menossa, olen tuomassa tätä joulupadalle.” Ihmettelin, mitä siellä on, kun noin kovasti painaa. Rouva kertoi laukun olevan täynnä kristallia. Sanoin, että nyt haluan kyllä halata. Rouva vastasi: ”Ilman muuta, tämä onkin ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen, kun pääsen halaamaan!” Naisen mies, joka oli seurannut hiljaa sivusta, huikkasi: ”Ei siitä kyllä ole kuin kolme vuotta!”

Anterolla on ollut myös koskettavia kohtaamisia kadunmiesten kanssa.

– Välillä täällä on käynyt spurguja kysymässä, oisko heittää lanttia, jotta pääsisi puurolle. Teillä oli parina vuonna puurotapahtuma asemalla. Silloin oli tosi kiva ohjata heitä sinne. Erityisen koskettavia kohtaamiset heidän kanssaan ovat olleet, kun he ovat kääntäneet fickansa ja antaneet lahjan vähästään, Antero kertoo herkistyen. – Monelle tämä on niin iso juttu.

Aina upeita kohtaamisia

Jouluinen pimeys on laskeutunut kaupunkiin ja Aleksanterinkadun jouluvalot loistavat kuin tuhannet tähdet. Oma vuoroni Stockmannin padalla on alkanut. Itsellenikin tämä on jo seitsemäs-

toista vuosi – ilman vahtivuoroa joulua on enää vaikea kuvitella.

Itselleni patatunnin parhaita asioita ovat erilaiset kohtaamiset. Toiset hauskoja, toiset koskettavia. Yksi ikimuistettavimpia oli tilanne, jossa tien toiselle puolelle tuli neljä pientä tyttöä, jotka laskivat tonttulakin maahan ja alkoivat laulaa joululauluja. Ajattelin: ”Haa! Kilpailijoita!” He lauloivat puolisen tuntia. Lopetettuaan he nostivat tonttulakin maasta, tulivat padalle ja antoivat kaikki tienaamansa kolikot pataan. Siinä oli patavahdin sydän vähällä pakahtua.

Muttei tämäkään vuoro jää ilman tunteisiin menevää kohtaamista. Nainen laittaa rahalahjan pataan. Hän katsoo silmiin ja kertoo tuoneensa joka joulu lahjoituksen isältään.

– Isä on nukkunut pois vuosia sitten. Patalahjoitus oli isälle aina hyvin tärkeä, sillä hän oli Karjalan evakoita, ja Pelastusarmeija oli suuresti auttanut häntä siinä tilanteessa. Isä on kertonut: ”Ei ollut koskaan lämmin maito ja korppu maistunut niin hyvältä kuin evakkoretken jälkeen Frelssiksessä.”

Tällaisilla tarinoilla voi kohdata vaikka millaiset pakkaset ja tuiskut.

Illan päätteeksi pysähdyn vielä morjenstamaan Kolmen sepän padalla sei-

Vahtivastuun ottaa Stadin Slangin jäsen Antero Nuutinen. Stadin Slangi ry on ollut monena vuonna mukana patakeräyksen vahteina. Anterokin on ollut mukana jo vuosien ajan. Patavuorot ovat parhaimmillaan olleet ikimuistettavia kohtaamisia.

Oman patavuoroni aikana jouluinen pimeys on laskeutunut kaupunkiin ja Aleksanterinkadun jouluvalot loistavat kuin tuhannet tähdet.

Mimma Haili tiivistää patavahtiuden ytimen: – Tämä on valtavan palkitsevaa. Ihana nähdä ihmisten anteliaisuus ja joulumieli. Tästä saa paljon enemmän kuin antaa.

sovaa Mimma Hailia. Hänen kädessään on myrskylyhty, joka luo suorastaan satumaisen tunnelman.

Annetaan Mimmalle viimeinen sana: – Etsin vapaaehtoistyötä, ja tämä on minun tapani tehdä hyvää. Tämä on valtavan palkitsevaa. Ihana nähdä ihmisten anteliaisuus ja joulumieli. Tästä saa paljon enemmän kuin antaa.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Joulun paras tunti

Tule tekemään hyvää ja viettämään joulun ajan paras tunti joulupadalla. Patavahdeille on tarvetta niin Helsingissä kuin muillakin paikkakunnilla. Olemme syvästi kiitollisia kaikesta avusta. Jo yhdellä tunnilla on valtaisa merkitys. Ilmoittaudu mukaan: joulupata.fi/auta

Villasukkien suunnittelukilpailun voittaja on valittu

Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyö järjesti villasukkien suunnittelukilpailun naistyön 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Hedvig-päivän juhlassa 15.10. paljastettiin voittajaksi hämeenlinnalaisen pelastussotilaan

Marjatta Kariniemen näyttävät sukat.

Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyö sai kilpailuvastauksina monia upeita, värikkäitä villasukkia. Sukissa oli hyvin otettu huomioon Pelastusarmeijan symboliikka ja värimaailma sekä juhlan aiheena ollut naistyö. Hämeenlinnalaisen pelastussotilaan Marjatta Kariniemen näyttävissä sukissa tuomaristoa ihastutti runsas symboliikka. Annetaan Marjatta Kariniemen kertoa voittajatyöstään:

– Sukan punainen väri kuvaa Jeesuksen sovitustyötä jokaisen naisen – jokaisen ihmisen – puolesta. Keltainen kuvastaa iloa määrätietoisesta työstä naisten hyväksi. Vihreä kuvaa kasvua ja elämänvoimaa, ja valkoiset naishahmot puhtautta, joka on Jeesuksen veren kautta tullut pelastettujen osaksi. Sukan teräosan valkoiset raidat symboloivat raitista ja pyhää hengellistä elämää, raidat punaisella pohjalla puolestaan pyhän elämän mahdollisuutta Jeesuksen sovitustyön ja Pyhän Hengen kautta. Siihen eivät ihmisen omat teot riitä – armo on kaikki kaikessa.

Pienetkin yksityiskohdat ovat harkittuja: – Keltainen punos naishahmojen kädestä toiseen kuvaa yhteyttä ja rukouksen voimaa sekä löyhästi solmitut nauhanpäät sitä, miten tähän joukkoon liittyy jatkuvasti lisää naisia, jotka löytävät Jeesuksen omaan elämäänsä.

Kilpailussa toiseksi tullut Ellen Töyrylä ja kolmanneksi tullut Maija Puustinen sattuvat olemaan saman padasjokelaisen käsityökerhon jäseniä. Marjatta Kiviniemen sukat tulevat olemaan näytillä Pelastusarmeijan museossa vuoden 2023 ajan. Muut sukat olemme lahjoittaneet Viron Pelastusarmeijan Toivon talolle ja sosiaalityölle. Onnittelemme kaikkia osallistujia upeista töistä!

Villasukkakilpailun voittoisa kolmikko! Keskellä Marjatta Kariniemen taidonnäyte, jonka tuomaristo valitsi kilpailun voittajaksi. Vasemmalla toiseksi tulleen Ellen Töyrylän ja oikealla kolmannen sijan saaneen Maija Puustisen villasukat.

Tee hyvää, osta Joulupata-villasukat!

Joulupata ja Helsingin Villasukkatehdas ovat yhteistyössä kehittäneet Joulupadalle omat nimikkovillasukat. Nämä kotimaiset villasukat ovat pehmoiset ja lämpöiset. Ne on tehty lampaanvillasta, mikä on luonnollinen ja hengittävä materiaali. Villasukkia voi tilata joulunpunaisena tai jäkälänharmaana, kokojakin löytyy pienestä tassusta isompaan jalkaan. Näitä villasukkia tarvitsee koko perhe.

Ostamalla villasukat teet hyvän teon, koska villasukkien myynnistä saadut tuotot lahjoitetaan Joulupataan. Joulupadan keräystuotoilla autetaan kotimaan vähävaraisia. Jos oma villasukkavarastosi on jo liian iso, voit ostaa villasukat kaverille tai työyhteisölle. Joulupata-villasukka on vastuullinen yrityslahja, josta riittää iloa niin työnantajalle kuin työntekijälle pitkäksikin aikaa.

Hinta: 23,90 € joulupata.helsinginvillasukkatehdas.fi

Pelastusarmeijan käsityöprojekti Sielunlämmittäjät on tuonut lämpöä jo monille tuhansille ihmisille. Projektin puuhanaisena on toiminut alusta asti majuri Natalia Penttinen . Idea Sielunlämmittäjiin lähti Natalian toimiessa Kouvolan osaston johtajana vuonna 2009. Käsityöpiirissä oli kiinnostusta tehdä yhdessä jotain hyvään tarkoitukseen. Ryhmä päätti neuloa sukkia Pietarin kodittomille naisille. Vuotta myöhemmin toiminta laajeni maanlaajuiseksi Natalian saatua määräyksen päämajaan Helsinkiin. Seuraavina vuosina lahjoitusten kohteena olivat Pietarin hiv/aids-lapsiperheet ja Romanian vähävaraiset romanilapsiperheet, joiden parissa paikallinen Pelastusarmeija työskenteli. Sitten kohteeksi valikoitui nuoret virolaiset äidit, joille valmistettiin vauvapaketteja. Pelastusarmeijan omien käsityöpiirien lisäksi monet muut neulontaryhmät innostuivat projektista. Kahden vuoden aikana Viroon toimitettiin 300 vauvapakettia.

– Tekijöiden innostus näkyi; jopa ne, jotka eivät itse kyenneet neulomaan, sponsoroivat ostamalla lankoja ja antamalla lahjoituksia, majuri Natalia Penttinen kertoo.

Tämän jälkeen sukkia on neulottu muun muassa Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköiden asukkaille, päiväkodin lapsille ja Nummelan lomakodin

lapsille ja henkilökunnalle. Tänä vuonna erityistä projektia ei ole, vaan valmistuneet sukat jaetaan paikallisesti osastojen kautta. Jouluavustusasiakkaat saavat avustuksen noudon yhteydessä halutessaan lämpimät sukat.

– Osastot ovat olleet hyvin aktiivisia ja kekseliäitä. Tästä hyvinä esimerkkeinä Lahden osasto, jossa on järjestetty villasukkanäyttely ja Vaasan osaston tempaus, jossa he kylminä päivinä liikkuivat kärryn kanssa kaupungilla jakaen villasukkia ja kuumaa juotavaa opiskelijoille, Natalia sanoo hymyillen.

Yhteisten kohteiden koordinointi on haastavaa, ja Natalia näkeekin paikalliset projektit arvokkaina.

– Pääasia, että kohde on tekijöille merkityksellinen ja toiminta antoisaa niille, jotka kokoontuvat yhteen.

Kiinnostus neulomiseen on ollut ilahduttavan laajaa, ja neulojia löytyy kymmenittäin kautta maan. Osa heistä on hyvin sitoutunut neulomaan ympäri vuoden. Joulupatojen aikaan tulee lisäksi kymmeniä henkilöitä, jotka lahjoittavat muutaman parin.

– Erään innokkaan henkilön kanssa teimme sopimuksen, että ostamme hänelle langat ja hän neuloo niistä sukkia. Hän neuloi yksin yli sata paria!

Turun ja Helsingin Temppelin osastoissa toimii Stick-café ja Kuopion osastossa käsityökahvila. Tämä tuo muka-

vaa yhteisöllisyyttä. Sielunlämmittäjillä on myös omat sosiaalisen median sivut. – Kannattaa käydä tykkäämässä. Sieltä löytyy lisätietoa. Sielunlämmittäjät lämmittävät niin saajan kuin antajankin sielua. Toni Kaarttinen Kuva: Toni Kaarttinen

Tule

iCare – minä välitän

iCare-hyväntekeväisyysmyymälöistämme löytyy runsaasti uusia villasukkia, jotka lahjoittajat ovat kutoneet käsityönä rakkaudella. Yhteen sukkapariin puristuu paljon lämpöä. Vinkkinä: villasukat ekologisesti paketoituna kankaasta tai kierrätyspaperista tehtyyn pussiin – miten ihana joululahjaidea!

Osta lahjaksi villasukat iCare-myymälästä, ja teet samalla hyvää. Otamme mielellämme vastaan myös sukkalahjoituksia.

minä & pelasTusarmeiJa

Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:

raili nurminen

majuri eläkeupseeri

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Menemällä töihin Pelastusarmeijan Hämeenlinnan lastenseimeen vuonna 1963.

Miksi halusit liittyä Armeijaan? – Seuraamalla upseereitten arkea ja elämää.

Olit pitkään Armeijan avohuoltoaseman johtaja, miten koit tämän tehtävän?

– Se oli Jumalan antama tehtävä, jota rakastin.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Haaveilin tehtävästä, jossa saisi hoitaa ja auttaa.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Taka-alalla oleva tukihenkilö.

Kuka on sankarisi?

– Alkuajan pelastusupseerit.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Päivä ja asia kerrallaan.

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– Jesaja 41:10: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.”

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– En ole elämässäni ostanut yhtään levyä.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Viha.

Majuri Raili Nurminen työhuoneessaan avohuoltoasemalla vuonna 2008. Avohuoltoasema tunnetaan nykyisin nimellä sosiaalipalvelukeskus, ”Soppa”.

Mitä pelkäät?

– Kaatumisia ja liukkaita kelejä.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Uskovan ystävän kanssa.

Minkä kirjan Raamatun ohella ottaisit autiolle saarelle?

– Hartauskirjan ”Jeesus kutsuu”.

Raili koki avohuoltoasemalla 90-luvun laman, jolloin leipäjakelun, ”leipäjonon” asiakasmäärät moninkertaistuivat.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Armeijan laulukirjasta laulu 343 Herran taistelija.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – Luota Jumalaan.

Mikä on sinulle joulussa tärkeää? – Joulun sanoma.

Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Jumalan luomaa ihmistä.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Hämeenlinnan Pelastusarmeijan alttarilla vietetty hetki.

Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Jumalan tahdossa oleminen.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen hidas hämäläinen.

Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

Majuri Raili Nurminen ja pikkutyttö avohuoltoasemalla 1990-luvun alussa

Majuri Raili Nurminen jakamassa avustuskassia avohuoltoasemalla.

Ajatuksia elämästä

Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

oikeaa ilon aikaa

Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25:40

Tämä voi kuulostaa monen mielestä oudolta, mutta Joulupata-aika on minulle oikeaa ilon aikaa. Haluaisin kertoa, miksi tämä vuodenaika on minulle niin tärkeä. Pari päivää sitten vietimme kolmatta adventtia, jonka teemana on ilo. On eri syitä, miksi monien voi olla vaikea löytää iloa tästä ajasta. Ymmärrän, että monilla on ollut elämässä ikäviä hetkiä ja jopa muistoja ikävistä jouluista. Minullakin on omat ikävät lapsuusmuistoni ajalta, jolloin vartuin vieraassa maassa. Vietin lapsuuteni hyvin köyhissä oloissa enkä tiennyt, odottiko koulun jälkeen lämmin ateria vai joutuisinko lähtemään aamulla kouluun ilman aamiaista tai lounasevästä.

Elämä oli tällaista vuosien ajan, mutta vanhempani tekivät kovasti töitä pitääkseen meistä huolta. Muistan, miten suunnaton ilo täytti sydämeni yhtenä kylmän jouluviikon iltana, kun olin 5–6-vuotias. Tulen aina muistamaan sen rakkauden, joka tulvi perheeseeni, kun ovelle koputettiin. Avasin oven poliisilta näyttävälle hattupäiselle henkilölle. Hän pyysi saada tavata vanhempiani, joten huusin äidille keittiöön,

että poliisi on ovella. Äiti ryntäsi ovelle ja ymmärsi, että ulkona odotti Pelastusarmeijan upseeri. Upseeri kertoi, että Pelastusarmeijassa oli kuultu, että kuusihenkisessä lapsiperheessä tarvittiin jouluapua. Hän pyysi odottamaan vähän ja kävi hakemassa autostaan valtavan laatikon ruokaa, joka sisälsi kaiken tarvittavan jouluillallista varten ja enemmänkin. Hän toi myös valmiiksi paketoituja lahjoja koko perheelle. Muistan, miten kyynelehtivä äitini kiitti upseeria tämän ystävällisyydestä ja rakkaudesta.

Siitä päivästä eteenpäin vanhempani lahjoittivat joka vuosi rahaa Joulupataan huolimatta siitä, minkälainen oma taloustilanteemme oli. He katsoivat myös, että me lapset laitoimme kolikon tai kaksi pataan. Tuosta päivästä on pitkä aika, mutta se on niin lähellä sydäntäni, että edelleen liikutun kyyneliin kirjoittaessani tätä tekstiä. Sanat eivät koskaan riitä kuvaamaan rakkauttani Joulupataa kohtaan. Joskus minulta kysytään, miksi vietän niin paljon aikaa padalla. Se johtuu siitä, että haluan vahtia ja vaalia sitä iloa, jonka saan voidessani auttaa niitä, joilla ei muuten olisi mahdol-

lisuutta viettää joulua. Siispä kun olen patavahtina, tanssin, nauran, halaan ja kiitän ihmisiä ja olen taas se sama pikkupoika ihanine muistoineen. Pelastusarmeijan upseerina haluan tuoda kaikille yhtä paljon iloa kuin tuo upseeri toi vähävaraiselle maahanmuuttajaperheelle kauan sitten kylmänä talvi-iltana juuri ennen joulua. Meillä kaikilla on oma joulun tarinamme kerrottavana, mutta pyydän, älkää jättäkö suurinta lahjaa kertomatta. Tätä lahjaa ei ole paketoitu joulupaperiin, sillä todellisen ilon meidän kaikkien sydämiin tuo tuhansia vuosia sitten seimeen kapaloitu poikavauva.

Hannu Lindholm majuri

Kuva: Toni Kaarttinen

Hannu on palvellut Suomessa kahteen otteeseen, viimeksi Temppelin osaston johtajana. Nyt hän toimii osastonjohtajana Itä-Torontossa Kanadassa. Hannu ja Gerry Lindholmin elämäntarina kerrottiin lehdessämme 6–7/2022.

Raamatun naiset

Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

Maria –Korkeimman Pojan äiti

On hienoa saada kirjoittaa teille naistyön 100-vuotisjuhlan kunniaksi. 100 vuotta naisten johdattamista uskoon. 100 vuotta naisten tukemista, rohkaisua, opastusta ja huolenpitoa. William Booth sanoi: ”Parhaat mieheni ovat naisia.” Hän tunnisti naisten kyvyt ja taidot, ja antoi heille mahdollisuuden tehdä hengellistä työtä ja toimia johtajina. En kirjoittaisi nyt artikkelia Sotahuuto-lehteen, jos William Booth ei olisi arvostanut ja rohkaissut naisia.

Kolme vuotta sitten lähdimme Suomen ja Viron territoriosta palvelemaan Indonesiaan. Ensimmäiset yhdeksän kuukautta, ennen maailmanlaajuista pandemiaa, matkustimme laajasti Indonesiassa vieraillen osastoissa, sairaaloissa ja kouluissa, ja osallistuimme myös miesten, naisten ja nuorten konferensseihin. On ollut ilo nähdä pelastusarmeijalaisten energisyys, innokkuus ja sitoutuneisuus ja olla osa kasvavaa armeijaa.

Nyt olemme palanneet Britanniaan ja nautimme lomasta perheen kesken. Tämän artikkelin julkaisuhetkellä palvelemme jälleen Euroopassa Saksan, Liettuan ja Puolan territorion johtajina.

Kun adventin ajan alkaessa suuntaamme ajatuksemme Jumalan lahjaan maailmalle, ehdotan, että luet Luukkaan evankeliumin 1. luvun jakeet 26–56. Yritä asettaa itsesi mukaan kertomukseen, kun keskitymme Mariaan, Jeesuksen äitiin.

Mitä näet, kun luet kertomuksen tapahtumia? Emme tiedä, minkä ikäinen Maria oli, mutta koska hän oli kihloissa, hän oli luultavasti nuori nainen, mahdollisesti vasta varhaisteini.

Enkeli vieraili Marian luona keskellä arkista elämää. Marian on täytynyt säikähtää!

Enkeli vakuutti Marian Jumalan rakkaudesta ja armosta ja kertoi sitten, että tästä tulisi Korkeimman Pojan äiti. Sen on täytynyt olla vielä isompi järkytys, sillä Maria vastasi: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli muistutti Mariaa Jesajan ennustuksesta: neitsyt tulee raskaaksi (Jes. 7:14). Maria kuuli myös lapsettomuudesta kärsineestä Elisabetista, joka tuli raskaaksi vanhalla iällä – ja sai muistutuksen, että mikään ei ollut Jumalalle mahdotonta.

Oletko kokenut hetkiä, jolloin Jumalan suunnitelma sinulle tai perheellesi vaikuttaa epäselvältä tai mahdottomalta? Jos olet, ajattelen, että juuri tuollaisina

aikoina tarvitsemme muistutuksen Jumalan Sanasta ja lupauksista. Mieleeni tulee laulu, jonka sanat menevät näin: ”Jos et ymmärrä Jumalan suunnitelman päämäärää, nöyrry hänen edessään.” (Bow the knee. Sanat: Chris Machan ja Mike Harland)

Marian vastaus oli ainakin nöyrä. ”Minä olen Herran palvelijatar,” hän sanoi. Hänen tuntemuksensa oli ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Hän ei vaikuta epäröivältä tai epäilevältä. Hänen reaktionsa oli osoitus todellisesta uskosta ja luottamuksesta. Tämä on uskomatonta ottaen huomioon, että Vanhan testamentin laeissa todetaan, että raskaaksi tullut naimaton nainen voidaan kivittää, ja Joosef – tietäen, ettei lapsi ollut hänen – ei varmasti enää haluaisi mennä naimisiin.

Oliko Maria naiivi? Oliko hän häkeltynyt enkeli Gabrielin läsnäolosta, vai halusiko hän luottaa siihen, että Jumala saa asiat järjestymään?

Maria ei huolehtinut, vaan ylisti Jumalan suuruutta ja rakkautta laulussa, jonka tunnemme nimellä Marian kiitosvirsi (jakeet 46–56).

Arkielämämme ja rutiiniemme keskellä Paavali kutsuu meitä antamaan itsemme, koko ruumiimme ja sielumme Jumalalle (Room. 12:1). Voimme Marian lailla luottaa Jumalaan kaikissa yksityiskohdissa, haasteissa ja olosuhteissa. Suunnatkaamme huolien sijaan katseemme ja sydämemme Jumalaan, muistaen hänen suuruutensa ja rakkautensa meitä kohtaan.

Heti kohtaamisen alussa enkeli lupasi Marialle: ”Herra kanssasi.”

Palvelutyönsä päättyessä Jeesus lupasi meille kaikille: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Toivon sinulle onnellista ja siunattua joulunaikaa, kun pääset jälleen juhlistamaan Immanuelin syntymää – Jumala kanssamme!

Lyn Hills

eversti Saksan, Liettuan ja Puolan territorion naistyön presidentti

Kuva: jgroup

När jag tänker på stjärnan som var en viktig del av den första julberättelsen, påminns jag om att forskare ser stjärnorna på himlen väldigt annorlunda än jag. Till exempel använder de ljusår för att mäta stjärnornas avstånd från oss på jorden. Ett ljusår är den sträcka ljuset färdas under ett jordår, alltså cirka 946 biljoner kilometer.

Solen är vår närmaste stjärna och befinner sig på cirka 150 miljoner kilometers avstånd. Så det tar cirka åtta minuter och 20 sekunder för solens ljus att nå oss, vilket betyder att vi ser solen som den var för mer än åtta minuter sedan. Den stjärna som är näst närmast jorden – Alfa Centauri – är på cirka 4,3 ljusårs avstånd, så när vi ser den stjärnan idag ser vi den som den var för 4,3 år sedan. Det är som om vi ser tillbaka i tiden.

Detta betyder att de vise männen som det berättas om i Matteus 2:1-2 skulle ha sett en stjärna vars ljus strålade innan de kunde se den. Och ändå använde Gud den stjärnan för att leda dem till Jesus: ”Var är judarnas nyfödde kung? Vi har sett hans stjärna gå upp och har kommit för att tillbe honom” (Matteus 2:2).

Jesus kom för att bli världens ljus. Han kom för att låta sitt ljus lysa i mörkret –vårt mörker, den här världens mörker. Vi läser i Jesaja 9:2: ”Det folk som vandrar i mörkret ska se ett stort ljus, över dem som bor i dödsskuggans land ska ljuset stråla fram.” Detta profeterades långt innan Jesus föddes.

Pratar vi om ljusår när det kommer till Jesus? Nej, jag tror inte det, för Bibeln sä-

ger att han är alfa och omega – början och slutet. Han är ett lika starkt ljus idag som han var i tidernas begynnelse, eller när han kom till jorden för att bosätta sig och leva bland oss.

Jesus är inte begränsad av tiden. Han är ”världens ljus” (Johannes 8:12) och lyser in i de mörkaste platserna av vår oroliga värld och bringar förändring. Ljuset har kommit! Det finns inga ljusår som kan skilja oss från detta ljus. Han är här, han känner oss, och vi kan gå och prata med honom nu. Hans syfte med att komma var att vara med oss, men han har alltid varit och kommer alltid att vara med oss.

Om du inte redan känner honom kan du också lära känna detta världens ljus. Hans namn är Jesus, och han kom till världen för att åstadkomma förvandling.

Om du söker förändring, sök Jesus. Om du lever på en mörk plats i livet, sök honom som är världens ljus.

För dem som redan känner Jesus påminner han oss om att vi är ljus i världen. I Matteus 5:14 läser vi: ”Ni är världens ljus. En stad som ligger på ett berg kan inte döljas.”

Må du vara en ljuskälla i ditt hörn av världen den här julhelgen och ge världens ljus vidare till andra!

Må Gud välsigna dig rikt under denna jul!

Brian Peddle General

Bibelcitat från Svenska Folkbibeln 2015

Generalens julhälsning

Brian Peddle

General, Frälsningsarméns internationella ledare Rosalie Peddle Kommendör, Världsledare för Frälsningsarméns kvinnoarbete

Illustration: ELG21

€

muistatHan

Aamuhartaus

YLE Radio 1

la 24.12. klo 6.50 majuri Natalia Penttinen

ekologisen vaiHtoeHdon –sotahuudon digilehden!

Sotahuudon voi tilata myös digilehtenä paperisen lehden sijasta. Tilaamalla elektronisen version saat tuoreen Sotahuudon aina kuunvaihteessa sähköpostiisi PDF-tiedostona, jonka voit lukea silloin kun sinulle sopii.

Lehtitilauksen voit tehdä takasivun kupongilla tai osoitteessa pelastusarmeija.fi/sotahuuto Arkistoon lehdet ilmestyvät kuukauden viipeellä: pelastusarmeija.fi/uutisia/sotahuudon-arkisto

Tilaamalla tueT

hyvää työtä.

Komentaja Eva Klemanin hartauskirja-trilogian viimeinen osa. Kuvitettuna komentaja Christina Kjellgrenin kauniilla akvarellitöillä. Saatavana myös ruotsinkielisenä. 15 € + postikulut.

Koko trilogia (myös ruotsinkielisenä): Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan 25 € + postikulut

Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, (09) 681 2300 / Kauppaosasto

Joululehti 2022 n

Mainio joululahjaidea!

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta

Tammikuu 2022

Sivut 06–10 patas-tiimin karvaiset työkaverit Sotahuuto

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja

Sivut 11–15 kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivo

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista

Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Martin Dimitrov

Ylh. vas. Naistenpäivillä iloittiin jälleennäkemisistä, tutustumisesta uusiin ystäviin ja nautittiin uskonsisarten välisestä yhteydestä. Ylh. oik. Suomen ja Viron territorion naistyön johtaja, eversti Anne-Dore Naud iloitsi onnistuneesta juhlaviikonlopusta. Alh. vas. Naistenpäivän puhujavieraana toimi kirjailija, evankelista Maija Nyman. Alh oik. Ylisihteeri, majuri Saga Lippo ja majuri Metti Saajoranta draaman pyörteissä.

Satavuotiasta naistyötä juhlittiin riemulla

Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlavuosi huipentui 14.–15.10. territorion yhteisiin naistenpäiviin ja Hedvig-päivän juhlakokoukseen. Juhla toi naiset – ja myös miehet – iloiseen yhteyteen.

Naistyön satavuotisjuhlallisuudet alkoivat territorion yhteisillä naistenpäivillä Radisson Blu Seaside -hotellissa Helsingissä. Tämä miellyttävä ja hengellisesti ravitseva kaksipäiväinen juhla toi yh-

teen 80 naista kautta territorion, niin Suomesta kuin Virosta.

Perjantaina naistenpäivät alkoivat tervetulokokouksella, jonka ohjelma koostui rukouksesta, draamasta, tutustumis-

leikistä ja ylistystanssista. Draamassa kuvattiin tositarinaa, jossa vähäosainen, elämässä heitteillä oleva nainen vastaanottaa valkoisen ruusun paikallisen kotiliiton johtajalta. Tämä pieni ystävällinen

ele avaa naisen sydämen ja auttaa häntä arvostamaan itseään ja löytämään elämän Kristuksessa.

Ilta päättyi yhteiseen illalliseen ja iltahetkeen rukouksen, laulun ja hartauden merkeissä. Illan ohjelmassa osallistujat myös esittäytyivät toisilleen ja kertoivat, miten he ovat löytäneet Jeesuksen sydämeensä.

Lauantain puhujavieraana oli kirjailija ja evankelista Maija Nyman. Puheessaan Maija puhui omasta elämäntarinastaan ja naisesta olemisesta, siitä miten naisena voi toimia erilaisissa tilanteissa. Hän nosti puheessaan myös esiin

eri raamatunhenkilöitä ja kertoi heidän roolistaan naisina. Naistenpäivien tunnelma oli lämmin. Ihmiset iloitsivat jälleennäkemisistä, tutustuivat uusiin ystäviin ja nauttivat uskonsisarten välisestä yhteydestä.

Juhlat huipentuvat

Naistyön juhlapäivä huipentui Helsingin Temppelissä pidettävään Hedvigpäivän juhlakokoukseen. Lämminhenkisen kokoontumisen johti majuri Metti Saajoranta, ja puheesta vastasi naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud

Kokous käynnistyi riemukkaasti kapteeni Anneli Aavikin johtaman tamburiiniryhmän esityksellä. Myös yleisö pääsi vetreyttämään lihaksiaan, kun kapteeni Tuula Takala ja kadetit Enni Becker ja Taina Kaikkonen johdattivat psalmin 100 äärelle psalmin sanoja mukailevin reippain liikkein.

Ylisihteeri, majuri Saga Lippo esitteli Hedvig von Haartman in, jonka mukaan tämä juhlapäivä on nimetty. Hedvig oli oikea pioneeri, yksi Pelastusarmeijan perustajista Suomessa. Hän aloitti myös Sotahuudon julkaisun Suomessa.

Ylh. Naistenpäivät toivat yhteen 80 naista kautta territorion. Alh. vas. Hedvig-päivän juhla alkoi riemukkaalla tamburiiniesityksellä. Alh. oik. Majuri Saga Lippo esittelemässä Pelastusarmeijan pioneeria Hedvig von Haartamania, jonka mukaan tämä juhlapäivä oli nimetty.

Kapteeni Kaisu Leinon johtaman lauluryhmän kauniin ja koskettavan esityksen jälkeen oli tervehdysten vuoro. Saga Lippo jakoi Suomen evankelisen neuvoston pääjohtajan, Mayvor Wärn-Ranckenin tervehdyksen. Tervehdyksessään pääsihteeri totesi, kuinka tärkeää on, että eri-ikäiset naiset saavat kokoontua yhteen jakamaan hengellisen yhteyden, mutta saamaan myös henkistä tukea ja apua omaan elämäänsä.

Tätä seurasi kansainvälisen Pelastusarmeijan naistyön johtajan, komentaja Rosalie Peddle n videotervehdys. Videossa komentaja Peddle kiittää Jumalaa naisten herättämisestä kautta aikojen territoriossamme. Hän sanoi: ”Ajatelkaa naisia, jotka ovat olleet ennen meitä –20, 50, 100 vuotta sitten! Olen varma, että nuo naiset olivat uskollisia Jumalan kutsulle, sitoutuneita julistamaan Sanaa ja vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Ajatelkaa, mitä he ovat kestäneet – epidemioita, sotaa, talouskriisejä – mutta he tunsivat ja kokivat Jumalan voiton ja varustuksen. Nyt, vuonna 2022, tunnustamme perintömme olevan heidän uskollisuutensa ansiota! Katso ympärillesi – ajattele sisariasi ja tyttäriäsi uskossa – me seisomme ennen meitä eläneiden naisten harteilla. Me arvostamme heidän perintöään uskossa, sinnikkyydessä ja myötätunnossa.”

Komentaja kehotti myös kuulijoita olemaan yhteydessä toisiinsa todistusten ja raamattuopetuksen myötä paikallisesti ja digitaalisesti kautta Pelastusarmeija-maailman. Komentajan ajatuksia Pelastusarmeijan naistyöstä voit lukea myös Sotahuudon naistyön juhlanumerosta 10/2022.

Seuraavaksi juhlassa palkittiin villasukkasuunnittelukilpailun voittajat. Mar-

Ylh. vas. Eversti Anne-Dore Naudin juhlapuheen ytimessä oli Jumalan uskollisuus.

Ylh. kesk. Juhlayleisö liikkui psalmi 100 mukana.

Ylh. oik. Territorion johtaja, eversti Patrick Naud lausui juhlan kiitossanat.

Alh. vas. Kapteeni Kaisu Leino johti lauluryhmää ja esitti kauniin yksinlaulun.

Alh oik. Juhlassa jaettiin myös villasukkakilpailun palkinnot. Toiseksi ja kolmanneksi tulleet Ellen Töyrylä ja Maija Puustinen eivät päässeet paikalle, mutta heidän padasjokelaisen käsityökerhonsa edustajat vastaanottivat palkinnon heidän puolestaan.

jatta Kiviniemen voitokkaat sukat näet tämän lehden sivulla 24.

Suuri on hänen uskollisuutensa Kokouksen kolehti kerättiin Pelatusarmeijan naistyön Auttava käsi -projektille, jonka kautta autetaan Mbagalan tyttökotia Tansaniassa. Ennen puhetta Kaisu Leino lauloi vielä yksinlaulun ”Siskoni”, jonka hän oli kirjoittanut erityisesti juhlaa varten. Laulun lähestyttävä sanoma resonoi varmasti kuulijoissa.

Puheessaan naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud muistutti, että ensimmäinen kotiliitto kokoontui maailmalla 1907 ja Suomessa 1922. Kaikkien näiden vuosien aikana naiset ovat löytäneet uuden elämän Jeesuksessa, löytäneet yhteyden ja ilon palvella.

Everstin juhlapuheen ytimessä oli Jumalan uskollisuus. Valitusvirren 3:21–23 sanoin: ”Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Her-

ran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.” Eversti Anne-Dore Naud sanoi: ”Voimme aina tukeutua Jumalaan. Jumalan rakkaus ja myötätunto tarjotaan meille uutena joka päivä, ja se kantaa meitä niin elämän iloissa kuin suruissa. Jumalan rakkaus on loppumaton.”

Rukoushetken, territorion johtajan, eversti Patrick Naud in kiitossanojen ja loppurukouksen jälkeen juhlayleisö pääsi vielä nauttimaan kakkukahveista. Iloisen puheensorinan saattelemana on helppo toivottaa kaikkea hyvää naistyön seuraavalla sadalle vuodelle. ”Lopuksi siskot ja veljet – iloitkaa!”

Toni Kaarttinen

Kuvat: Mira Vuorenpää ja Toni Kaarttinen

uskomme rukouksen voimaan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Aamen.

Viimeinen sana

Eletyistä jouluista tulee ajan myötä läpikuultavia, niin ettei kerroksia voi enää erottaa toisistaan ja liikutuksen hetkellä on mahdotonta nähdä, missä kyynelten lähde sijaitsee.

Vuosi vuodelta ymmärrän paremmin, ettei Jumala tarvitse puhdasta, kaunista ja valmisteltua syntyäkseen minulle Vapahtajaksi, mutta Hän näkee, että minä tarvitsen.

Hän laskee siunaavan kätensä himmeänä hohtavien kerrosten ylle, ja jonakin ennalta arvaamattomana hetkenä huomaan: taivaalleni on tänäkin vuonna syttynyt uusi tähti.

Kaisu Leino kapteeni

Kuva: standret / iStock

Sotahuudon toimitus toivottaa rauhallista ja siunattua joulua

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.