Rakastava ote Seija ja Jari Pesonen ovat pitkäaikaisia Sotahuudon lukijoita. Kosketuksen Pelastusarmeijaan he saivat Espoossa toimineessa vanhainkoti Väinölässä, jossa Seija toimi kodinhoitajana ja Jari talonmiehenä. Näiltä vuosilta heillä on monia kultaisia muistoja.
Puinen omakotitalo Porvoossa henkii lämmintä, kotoisaa tunnelmaa. Olen saapunut tapaamaan Seija ja Jari Pesosta, jotka haluavat jakaa muistoja vuosista, jotka viettivät työntekijöinä vanhainkoti Väinölässä Espoon Viherlaaksossa. Nimi Väinölä saattaa kuulostaa sinulle tutulta, sillä nyt samalla paikalla toimii vuonna 2014 rakennettu Pelastusarmeijan asumispalveluyksikkö Väinölä, jossa olemme eri lehtiartikkeleissa vierailleet. Vuoteen 1990 asti paikalla toimi kotoisa vanhainkoti. Istumme keittiössä, ja Seija on lajitellut ruokapöydälle tukun vanhoja valokuvia, tunnelmapaloja 80- ja 90luvun taitteesta. Kotoisia askareita, iloisia asukkaita, ja eräässä kuvassa nuori, kaunis talonmiespariskunta – Seija ja Jari. – Näiden kuvien katsominen tuo hymyn huulillemme ja hiukan herkistääkin. Nämä olivat kultaisia vuosia, Seija toteaa hymyillen. Mutta miten kaikki sai alkunsa? Seija näki pikkuriikkisen ilmoituksen Työmarkkinat-lehdessä syksyllä 84. Hän oli juuri valmistumassa kodinhoitajaksi, ja nuori nainen kaipasi työkokemusta. – Tulin kotiin vanhempieni luo jouluna 84, ja siellä oli iso valkoinen kirje odottamassa. Kirjeen päällä luki Pelastusarmeija. Ajattelin, että nämä ovat varmaan jotain ilmaisia joulukortteja. En tiennyt hakeneeni Pelastusarmeijalle töihin, sitä ei työilmoituksessa mainittu lainkaan. Kuin sain tietää tästä, olin hyvin iloinen – kristittynä tyttönä arvostin Pelastusarmeijaa kovasti, Seijaa muistelee. 20 SOTAHUUTO
Jari kertoo, miten hän vei Seijan töihin ensimmäisenä työpäivänä, tammikuun neljäntenä. Majuri Irma Siekkinen oli tuolloin vanhainkodin johtaja, ja hän hyvin lämpimästi toivotti uuden työntekijän tervetulleeksi. Seija ja Jari olivat pari kuukautta aiemmin kihlautuneet. Seija asui Väinölän asuntolassa ja Jari Porvoossa. Nuori pari kaipasi toisiaan. Kesällä 85 he avioituivat. He olivat kuulleet, että Väinölään etsittiin osa-aikaista talonmiestä. – Muistan sen kristallinkirkkaasti. Soitin hääpäivämme jälkeen Väinölään, ja majuri Hilkka Seppälä oli puhelimessa. Tiedustelin, että olisiko talomiehen vakanssi vielä vapaana. Hän niin ihanasti vastasi: ”Juu, ja kyllä me olemme vahvasti sinuun päin kallellaan.” Elokuun alussa aloitin. Pidin työstä, erityisesti ulkotöistä. Se oli meille sellainen Jumalan siunaus. Pieni, yhteinen koti ja Jumalan runsas siunaus avioliittomme yllä. Asuminen oli edullista, ja talonmiehen palkkani kattoi vuokran. Se mahdollisti, että pystyin samalla opiskelemaan teknillisessä koulussa, Jari muistelee. Erityisesti Seijalle ja Jarille on jäänyt hyvät muistot hyvästä työilmapiiristä ja kristillisestä yhteydestä. – Työporukkamme oli hyvin pysyvä. Meillä oli myös hyvä hengellinen yhteys. Meillä oli aamuhartaudet, ja myös aterioiden lopuksi pidettiin yhteinen hartaushetki. Keskiviikon kotiliitto oli kovin odotettu. Odotimme aina mielenkiinnolla, kuka tulee vetämään sen. Lauloimme yhdessä ja kuuntelimme Jumalan Sanaa. Kristillisyys oli ihanasti osa kaikkea.
100 % sydämen vakaumus Seijalle ja Jarille usko on ollut aina olennainen osa elämää. – Meillä on sataprosenttinen sydämen vakaumus, Jari nyökkää. Seijalla on helluntalaistausta, ja hän kävi luterilaisen kirkon pyhäkoulua. Nuorena lastenleirit, nuortenpäivät ja kesäjuhlat tulivat tutuksi. Itse asiassa Seija ja Jari tapasivat ensi kerran kesäjuhlilla vuonna 73. Myös Jari tulee uskovasta perheestä. – Olen rintamaidossa imenyt hyvän kristillisyyden. Oman uskonratkaisuni tein juhannuksena 13-vuotiaana. Istuin autossa, kun asetin kädet ristiin ja sanoin Jeesukselle, että haluan lähteä seuraamaan sinua. Auto jatkoi matkaa, mutta sisälläni tapahtui vallankumous. Olen tänä päivänäkin innokas todistaja, ja haluan kertoa Jumalan rakkaudesta. Molemmat kokevat Väinölän vuosien olleen Jumalan johdatusta. – Se oli niin hyvä paikka, yhteisö oli niin kiva. Kaipaan edelleenkin sitä tunnelmaa. Monet ovat edelleen ystäviämme. Seijan ja Jarin kotiseurakunta löytyy Vapaakirkosta, mutta he ovat hyvin yhteiskristillisiä ja ovat käyneet esimerkiksi luterilaisen kirkon, Helluntaikirkon ja Pelastusarmeijan tilaisuuksissa. Seija työskentelee nykyään Samarialla. – Samaria on myös hyvin yhteiskristillinen, sinne tulee kaikki kristilliset sanomalehdet, Sotahuutokin.
Ääni erämaassa Sotahuuto on syy, miksi nyt kohtaamme Seijan ja Jarin. Etsimme lehdessä pitkä-
