Moottoripyörät
yhteisöllisyyden välineenä Indonesian territorion ylisihteeri, everstiluutnantti Ced Hills kertoo elämän mittaisesta rakkaudestaan kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja kohtaan. Moottoripyörien avulla on vahvistettu yhteisöllisyyttä niin Iso-Britanniassa, Suomessa kuin Indonesiassakin, missä pyörät ovat Pelastusarmeijan toiminnan kannalta elintärkeitä. Teini-ikäisenä katselin kaihoisasti mopoja, joilla vanhemmat pojat tulivat kouluun. Odotin malttamattomana, että täyttäisin 16 ja olisin tarpeeksi vanha mopoajokorttia ja 50 cc mopoa varten. Ansaitsin taskurahaa jakamalla sanomalehtiä aamuisin ennen koulua, ja säästin ahkerasti ennen kuin koossa oli tarpeeksi ensimmäisen (käytetyn) mopon ostamiseen. Hain sen kaupasta ja ajoin kotiin. Äiti ajoi autolla hermostuneena perässäni koko 10 km kotimatkan. Koska hän ajoi korkeintaan 45 km nopeutta, hänen taakseen muodostui pitkä jono autoja, jotka eivät maalaistiellä pystyneet ohittamaan. On sanomattakin selvää, ettei minulle hurrattu! Mopo saattoi olla vanha ja hidas, mutta minä olin vapaa ja itsenäinen – sanoin kuvaamaton tunne teinille. Sain esimakua moottoripyöräilystä, ja siitä asti olen rakastanut kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja. 45 vuotta myöhemmin tuskin muistan, kuinka monta pyörää olen omistanut lähtien järjettömän nopeista urheilupyöristä (Honda Blackbird 1100) aina suuriin ja kömpelöihin matkapyöriin, kuten Honda Goldwing 1200, jotka muistuttavat pyörällisiä nojatuoleja. Työskentelin kansainvälisessä päämajassa Lontoon sydämessä kuuden vuoden ajan. Kuljin joka päivä töihin moottoripyörällä (satoi tai paistoi), ja saavuin toimistolle aina hymy huulillani. 12
SOTAHUUTO
Everstiluutnantti Ced Hills (keskellä) ystäviensä Doug Hulmen ja Andy Boughtonin kanssa matkalla Kotkasta Portsmouthiin, Isoon-Britanniaan. Tämä oli Cedin ensikosketus Suomeen.
Ensikosketus Suomeen Kun vuonna 2011 olin osaston johtajana Portsmouthissa Englannin etelärannikolla – paljon ennen kuin tiesin, että jonain päivänä asuisin Suomessa ja Virossa – pieni motoristien ryhmä osas-
tolta lensi Suomeen tapaamiseen Kotkaan (minne pyörämme oli kuljetettu maata pitkin) ja ajoi takaisin Isoon-Britanniaan Ruotsin ja Tanskan läpi. Pyöräreissu oli mahtava, ja matkan varrella näimme upeita maisemia. Se oli ensimmäinen pyörämatkani ja hieno ensikosketus Suomeen.
