Vaikka minne maailmassa Kotkalainen kirjailija Irja Sinivaara on kirjoittanut elämäkertaromaanin Ester Valtosesta, joka oli tunnetun suomalaisen laulutrio Harmony Sistersin Vera, Maire ja Raija Valtosen äiti – ja Pelastusarmeijan Kotkan osaston sotilas. Pelastusarmeijan historia ja pelastuksen tematiikka kiehtoi kirjailijaa niin, että tarina rakentuu Esterin pelastusarmeijalaisuuden ympärille. Äidin hengelliset pohdinnat ja tyttärien maallisen elämän kaipuu synnyttävät kirjan kantavan teeman. Sitä täydentävät aiheet, jotka ovat tänä päivänäkin hyvin ajankohtaisia, kuten yksinhuoltajuus ja poliittiset näkökannat.
Tapaan kirjailija Irja Sinivaaran Merikeskus Vellamossa Kotkassa. Istumme galleriatilan tuoleilla, ja lämmin aurinko valaisee satama-aluetta. Alue on myllerryksessä, sillä Kaakkois-Suomen ammattikoulun kampus on nousemassa Merikeskuksen kupeeseen. Kotka on Irja Sinivaaralle rakas, eräänlainen ankkuri omassa juurettomuudessa. – Synnyin 73 vuotta sitten Sysmässä. Minut adoptoitiin Valkealaan Jokelan kylään. Kävin oppikoulua Kouvolassa, mutta jätin sen kesken, sillä olin vihainen koko maailmalle. Saavuin Kotkaan ja sain täältä töitä – sillä tiellä olen edelleen, Irja kertoo. – Minulle on merkittävää, että olen adoptiolapsi. Elämääni on seurannut sellainen juurettomuuden eetos, mitä olen käynyt kirjoissani lävitse. Sitä kodittomuutta olen myös kirjoittanut Esteriin.
Kirjoittamisen purskahduksia Irja Sinivaara kuvailee, että hän on kulkenut pitkän matkan kirjoittajaksi. Ensimmäinen kosketus tapahtui rippikouluikäisenä. 6
SOTAHUUTO
– Kirjoittaminen tuli purskahduksina elämääni. Asuimme joen varrella, jossa uitettiin tukkeja, lapsuuden maisemissani oli sellaista Suomi-Filmien romantiikkaa. Kerran meillä oli kesävieraita, ja minulla oli lupa olla myöhään nuotiotulilla. Tukkilaisia saapui paikalle, ja kuuntelin salaa heidän juttujaan. Niissä oli jotain hyvin jännittävää. Seuraavana päivänä päätin, että haluan kirjoittaa suuren tukkilaisromaanin. Kirjoitin muutaman liuskan äitini antamalla matkakirjoituskoneella, Irja muistelee hymyillen. Kirjoittaminen unohtui moneksi vuodeksi. Nuorena aikuisena Irja innostui uudestaan ja kirjoitti maakuntalehteen pakinoita ja novelleja. Tuli jälleen tauko, kunnes vuonna 85 Irja haki ja pääsi Pekkas-akatemian kirjoittajakoulutukseen. Hän työskenteli hotelli- ja ravintola-alalla ja 80–90-luvun taitteessa Kotkan seurahuoneen myyntisihteerinä, kunnes tuli aika isolle päätökselle. – Tein rohkean päätöksen ja jäin ansiotyöstäni pois voidakseni kirjoittaa täyspäiväisesti. Kävelin esimieheni luo
ja ilmoitin lähteväni. Hän otti minusta ystävällisesti harteista kiinni, käänsi minut ympäri ja käski palaamaan töihin ja tulemaan huomenna uudestaan, jos olen edelleen samaa mieltä. Aamulla irtisanouduin uudelleen. Jäin siitä vapaaseen pudotukseen. Se oli niukkaa elämää – mutta elämää, jota halusin. Irja kirjoitti kolumneja, pakinoita ja kritiikkejä. Hän toimi myös kirjoittajaohjaajana. Varsinaisen kirjailijan statuksen hän sai vuonna 2004, kun esikoiskirja Sun onnes tähden julkaistiin. Kaikkiaan Irja Sinivaara on julkaissut kuusi romaania ja lukuisia novelleja. Irja muistelee esikoisromaanin julkaisuun liittyviä tunnekuohuja: – Totta kai olin tavattoman onnellinen. Mutta sitten nousi tunne, että miksi vasta nyt? Miksi en kirjoittanut tätä aiemmin? Miksi annoin maailman viedä itseäni? Sitten havahduin, että miksi olen itselleni näin ankara, olenhan elänyt täyttä elämää töineen ja lapsineen. Me ihmiset olemme välillä kummallisia 8 olentoja, Irja naurahtaa.
