ON VAARALLISTA OLLA AKTIVISTI

Suomessa olemme saaneet tottua siihen, että jokainen saa ottaa osaa mielenosoituksiin, kuulua järjestöihin ja ilmaista poliittisen mielipiteensä.

Maailmalla tilanne ei ole näin, vaan monissa valtioissa mielenosoitukset ja muut tavat tuoda poikkeavat mielipiteensä esille eivät tule kyseeseen.

Täällä maailman onnellisimmassa valtiossa voimme tutustua aktivistien kokemaan vainoon ja muiden maiden todellisuuteen perehtymällä esimerkiksi Sami Sillanpään teokseen Kiinalainenrakkaustarina,joka valottaa koskettavalla tavalla kiinalaisen toisinajattelija Hu Jian ja tämän vaimon kohtaloa. Viime aikoina huomiota on herättänyt myös nykyisin Yhdysvalloissa asuva Nury Turkelin elämäkerta Ei pakotietä. Turkel on uiguuritaustainen lakimies, joka syntyi uudelleenkoulutusleirillä ja on tunnettu niin nykyisessä kotimaassaan kuin Kiinassakin uiguurien oikeuksien puolustajana. Kiina on pistänyt vankilaan myös tiibetiläisen soturinunna Ani Panchenin, joka toimi vapaustaistelijana ja kapinallisten komentajana ja johti joukkonsa kiinalaisia valloittajia vastaan. Panchenin ja lukuisten muiden aktivistien ja toisinajattelijoiden kohtaloihin voi uppoutua Maria Petterssonin vuodelta 2020 olevassa teoksessa Historian jännät naiset Aktivistinaisten ja -miesten kohtalot ovat usein nimenomaisesti jänniä, sillä vaikka he joutuisivat elämään elämänsä kotiarestissa, kuten Hu Jian vaimo Zeng Jinyan, ovat he osaltaan tehneet jotain sellaista, että ovat herättäneet yhteiskunnan kiinnostuksen ja jääneet osaksi historiaa.

Esimerkit vainotuista aktivisteista eivät kuitenkaan rajoitu vain Kiinaan ja ihmisoikeuspuolustajiin, sillä aktivisteja tapetaan maailmalla kaksi kertaa enemmän kuin toimittajia. Samalla, kun globaalilla tasolla keskustellaan ympäristönsuojelun tärkeydestä, ei ympäristönsuojelun arvostus monestikaan näy aktivistien käytännön työssä. Surullinen esimerkki tästä on hondurasilainen ympäristöaktivisti ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaja Berta Cáreres, joka murhattiin maaliskuussa 2016. Monia ympäristön puolustajia on murhattu viime vuosina, ja useat heistä ovat kuuluneet alkuperäiskansoihin. Pelkästään Wikipedia listaa englanninkielisillä sivuilla peräti 29 ympäristöaktivistin väkivaltaista kuolemantapausta, siis tapauksia, joissa aktivistit ovat menettäneet henkensä toimiessaan ympäristön puolestapuhujina ja täten ajaessaan yhteistä etuamme. Ympäristöaktivisteja ja muita aktivisteja kohtaan tapahtuvaa väkivaltaa ei pysäyttänyt edes koronapandemia: ensimmäisenä koronavuonna 2020 tapettiin tilastojen perusteella peräti 227 aktivistia, joista pelkästään Kolumbiassa tapettuja ympäristöaktivisteja oli 65. Kolumbian lisäksi vaarallisimpia maita aktivisteille ovat Meksiko ja Filippiinit. Syyt aktivistien vainolle ovat moninaisia. Kolumbiassa tilanne on sidoksissa vuonna 2016 alkaneen sisällissodan heikentämään ihmisoikeustilanteeseen, Kiinassa taasen uiguurien ja uiguuriaktivistien vaino on sidoksissa uskontovastaiseen poliittiseen järjestelmään, jonka turvaamiseksi uiguurien ja uiguurien ihmisoikeuksien puolesta puhujat halutaan vaientaa. Vainon syitä – ja muotoja – onkin varsin moninaisia. Hu Jian ja tämän vaimon elämäkerrassa kerrotaan karuja tarinoita siitä, kuinka pieni, vakavasti sairas mies laitetaan tarvitsemansa sairaanhoidon sijaan rankkoihin oloihin kidutettavaksi, koska hän kunnioittaa ihmisoikeuksia, puolustaa niitä ja on esim. työskennellyt Aids-järjestössä, vaikka Kiina ei virallisesti olekaan tunnustanut HIV-epidemiaansa. Hu Jian kohtalo on kuitenkin sikäli onnekas, että hän selviää kohtelustaan hengissä. Kaikille aktivisteille ei ole käynyt yhtä hyvin: esimerkiksi nigerialainen ympäristöaktivisti ja korruptoituneen sotilashallituksen vastustaja Ken Saro-Wiwa hirtettiin sotilashallituksen toimesta vuonna 1995. Hänen kohtaloonsa voi suomeksi tutustua esimerkiksi teoksesta Vankilapäiväkirja.

Tarinoita aktivistien karuista kohtaloista on luettavissa maailmalta lukuisia. Näitä elämänkohtaloita lukiessa ei Suomessa voi olla miettimättä, mitä täältä kaukaa pohjoisesta käsin voisi tehdä, jotta ihmiset voisivat tuoda paremmin ääneensä kuuluviin. Puhuttelin aikoinaan Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikössä lukuisia, jotka olivat joutuneet pakenemaan kodeistaan poliittisista syistä, yhteiskunnan rakennetta.

Aktivistien hiljentäminen ei ole ratkaisu.

LÄHTEET:

Kanninen, Jaana 27.4.2016. Ympäristöaktivistin ura on maailman vaarallisimpia – aktivisteja tapetaan kaksi kertaa enemmän kuin toimittajia. Julkaistu: https://yle.fi/uutiset/3-8839962.

Laakso, Teija 13.9.2021. Koronavuosi ei pysäyttänyt ympäristön puolustajiin kohdistuvia hyökkäyksiä – Tuoreen raportin mukaan viime vuonna tapettiin ainakin 227 aktivistia. Julkaistu: https://www.maailma.net/uutiset/koronavuosi-ei-pysayttanyt-ympariston-puolustajiin-kohdistuvia-hyokkayksia-tuoreen-raportin mutta totuus on, että vihaa ja katkeruutta ei ratkaista sillä, että valtaosan kanssa eri mieltä olevat joutuvat pakenemaan. Ongelmat ratkaistaan ajan kanssa koulutuksella ja suvaitsevaisuudella. Tutkimukset ovat osoittaneet suurimman osan aktivistien vainosta tapahtuvan yhteiskunnissa, joissa yhteiskunnallispoliittinen tilanne on muutenkin heikko. Niinpä voidaankin sanoa, että ainoa pitkäkestoinen ratkaisu, jolla tällaisten maitten aktivistit pääsevät ongelmista eroon, on se, että maissa vahvistetaan ihmisoikeuksia ja

Pettersson, Maria 2020. Historian jännät naiset –Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja. Atena. Keuruu.

Saro-Wiwa, Ken 1995. Vankilapäiväkirja. Like. Helsinki.

Sillanpää, Sami 2013. Kiinalainen rakkaustarina –Kahden toisinajattelijan elämä salaisen poliisin varjossa. WSOY.

Turkel, Nury 2022. Ei pakotietä – Uiguurin tarina. Bazar Kustannus.