KOKEMUKSIA SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ KENIASSA

Itä-Afrikan köyhyys on pahentunut viime aikoina kuivuuden myötä, ja alueilla asuvat ihmiset ovat avun tarpeessa. Kuinka tehokasta loppujen lopuksi on rikkaan Suomen kehitysyhteistyö alueella, ja kuinka ulkoministeriö ja Kirkon Ulkomaanapu lähestyvät asiaa?

Kehitysyhteistyö voidaan määritellä julkisista varoista annettavaksi tueksi köyhemmille maille, mikä edistää maiden taloudellista sekä sosiaalista kehittymistä. Suomi on korkean tulotason maa, jolla on velvollisuus auttaa niitä, jotka kamppailevat kehitysongelmien kanssa. Kenia on yksi Suomen kehitysyhteistyön pääkohteista, vaikka maa onkin Suomen ulkoministeriön mukaan yksi Afrikan vakaimmista demokratioista. Siitä huolimatta suurin piirtein kolmasosa Kenian väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella, eikä maalla ole oikeita resursseja tai poliittista vakautta selvittämään ongelmaa. Maailman terveysjärjestö WHO sanoo, että Itä-Afrikka, Kenia mukaan lukien, on lähiaikoina kokenut yhden viime vuosikymmenien pahimmista kuivuusjaksoista. Terrorismi ja etniset konfliktit uhkaavat pitkäkestoista vakautta Keniassa, ja hallituksen korruptio vie suuren osan julkisista varoista. Esimerkiksi juuri tapahtuneet kansalliset vaalit Keniassa tuottivat suuren määrän levottomuutta kansassa. Näistä syistä Suomi on toiminut kehitysyh- teistyön toimittajana Keniaan 1960-luvulta lähtien. Kuulemme eri näkökulmista, mitä maamme kehitysyhteistyö sisältää ja kuinka tehokasta se loppujen lopuksi on.

Ulkoministeriön näkökulma

Haastattelin Suomen Nairobin suurlähetystön kehitysyhteistyön erityisasiantuntijaa Anu Ala-Rantalaa ulkoministeriön kehitysyhteistyön toimenpiteistä Keniassa. Ala-Rantala vetää ulkoministeriön kahdenvälistä kehitysyhteistyötä, joka sisältää monia hankkeita kohdistuen naisten oikeuksiin sekä nuorten taitoihin. Tämän lisäksi ulkoministeriöstä rahoitetaan myös monen suomalaistoimijoiden hankkeita eri sektoreilla. Hankkeet eroavat muun muassa budjettien koissa, ja rahoitus näihin tulee vaihtelevista tahoista, mutta kaikki hankkeet tapahtuvat joka tapauksessa itse Keniassa. Ulkoministeriö on tehnyt yhteistyötä muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien sekä Kenian Punaisen Ristin kanssa. Ulkoministeriön kahdenvälisen kehitysyhteistyön pääpaino näyttää keskittyvän naisiin ja nuoriin. Kuivuus ja ruokaturva ovat akuutteja haasteita monissa Kenian maakunnissa, ja heijastavat suurta eriarvoisuutta, joka leimaa Kenian yhteiskuntaa. Ala-Rantala väittää, että koulutuksen sekä toimeentulon eteen täytyy tehdä paljon enemmän, mitkä hänen mukaansa ovat kehityksen kynnyskysymyksiä, eli tarvittavia rakenneosia kehityksen edistämisessä ja eriarvoisuuden vähentämisessä. Ulkoministeriö on suunnittelemassa yhteistyötä ammattikoulutuksen saralla suurentaakseen ihmis- ten määrää, jotka saavat korkeamman tason koulutuksen. Ala-Rantala mainitsee, kuinka ulkoministeriön täytyy keskittyä myös kes- tävien työpaikkojen lisäämiseen työmarkkinoille, jotta Kenian suuri tuloero pienentyisi, ja nuorille olisi tarjolla työpaikkoja.

Kirkon Ulkomaanavun näkökulma

Moniulotteisemman johtopäätöksen tekemiseksi Suomen toimittamasta kehitysavusta Keniaan haastattelin myös Kirkon Ulkomaanavun työntekijää Paula Tarvaista. Tarvainen työskentelee vanhempana neuvonantajana tukien maatoimistojen rauhanhankkeita järjestön kohdemaissa, kuten Keniassa. Hän vastaa globaalista teeman kehittämisestä ja tuesta KUA:n kahdelletoista maatoimistolle. Tarvaisen mukaan Kenian ohjelmapaketti koostuu kolmesta osasta: rauhasta, koulutuksesta ja toimeentulosta. KUA:n hankkeilla on eri rahoittajia, joiden kanssa hankkeiden budjetit määritellään, ja Kenian rauhantyön päärahoitus tulee Suomen ulkoministeriöltä, jonka kanssa KUA on tehnyt paljon yhteistyötä kehitysyhteistyön toimittamiseksi. KUA:n kehitysyhteistyöohjelmat keskittyvät monipuolisiin alueisiin, joista Tarvainen antaa esimerkiksi Pohjois-Kenian yhteisöjen väliset pitkäkestoiset konfliktit, jotka aiheuttavat turhaa väkivaltaa alueelle ja häiritsevät rauhan tavoittelua. Nämä kulttuurilliset konfliktit kohdistuvat luonnon resurssien jakoon sekä karjan laiduntamiseen. Tarvaisen mukaan KUA:n työ keskittyy “miten voidaan tukea luonnon varojen jakamista ja käyttöä eri ryhmien välillä, että saadaan rauhanomainen sopimus luonnonvarojen jakamiseen”. Tarvainen kertoo myös, kuinka KUA vahvistaa naisten läsnäoloa yhteisöissä ja viranomaisasemoissa. KUA muun muassa tukee lobbaus- ja rauhantyötä tekeviä naistenryhmiä, esimerkiksi aseistariisuntakampanjoita joilla hallinto yrittää rauhoittaa aluetta. Järjestö koettaa myös vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esimerkiksi radiokampanjoiden kautta, joissa naiset sekä miehet puhuvat yhdessä osoittaen, että se ei ole pelkkä naisten asia.

Tekijöiden yhtäläisyydet

Kun arvioimme Suomen kehitysyhteistyötä

Keniassa ulkoministeriön ja Kirkon Ulkomaanavun näkökulmien pohjalta, näemme, että maamme kehitysyhteistyö koostuu eri kohdealueista. Siinä missä ulkoministeriö keskittyy enemmän naisten oikeuksien ja nuorten koulutuksen parantamiseen, KUA keskittyy rauhan ylläpitoon, korkeakoulutuksen takaamiseen sekä taloudellisen turvan varmistamiseen. Edellä mainittujen tekijöiden kohdealueet yhtyvät siitä huolimatta, kun ulkoministeriö ja KUA toimivat yhteistyössä toimittaakseen kehitysyhteistyötä Keniaan koko Suomen puolesta. Vaikka ulkoministeriöllä ja KUA:lla ei ole suoranaista yhteistä hanketta, heidän yhteistyönsä asiassa osoittaa Suomen tahdon sekä tehokkuuden auttaa köyhempiä maita.

Siinä missä ulkoministeriö sekä KUA onnistuvat kehitysyhteistyön toimittamisessa Keniaan, he voisivat myös laajentaa tavoitealueitaan koskemaan ilmastonmuutosta sekä ympäristövaaroja kuten kuivuuskausia, sekä niiden seuraamuksia, kuten akuuttia nälkää ja pitkäaikaista köyhyyttä. Nämä ovat lyhyen aikavälin ongelmia, ja Suomi keskittyy enemmän pitkäaikaisten ratkaisujen toimittamiseen. Molemmat ovat tarpeellisia sekä tehokkaita, ja Suomi tekee aktiivista työtä kehitysyhteistyön toimittamiseksi Keniaan. Muut maat voivat ottaa oppia Suomen kehitysyhteistyöstä siinä missä Suomi voi varmasti oppia muidenkin maiden toiminnasta.