YK:N COP27ILMASTOKOKOUS JA KANSAINVÄLISEN ILMASTOPOLITIIKAN TRENDIT

Ilmaston lämpeneminen kiihtyy, 1,5 asteen tavoite on menetetty ja biodiversiteettikriisi laajenee. YK:n vuosittainen ilmastokokous järjestettiin Egyptin Sharm el-Sheikhissä 6.-18.11.2022. Osallistuin kokoukseen Suomen delegaatiossa.

Olemme matkalla kohti ilmastohelvettiä, jalka edelleen kaasupolkimella.”

YK:n pääsihteeri António Guterreksen kieli ilmastokokouksen avauspuheessa oli rajua.

Retoriikka on koventunut samaa tahtia, kun uudet tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat paljastaneet yhä karumpaa tietoa maailman tilasta. Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n tänä vuonna julkaistut osaraportit ovat olleet korutonta luettavaa.

“Tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen vaatii välittömiä ja radikaaleja päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla.”

”Jos viivyttelemme enää yhtään, menetämme lyhyen ja erittäin nopeasti sulkeutuvan ikkunan, jolla voidaan turvata ihmiskunnan tulevaisuus.”

Egyptin ilmastokokouksen teemaksi oli siis syystä valittu teot — Pariisin ilmasto- sopimuksen tavoitteiden implementointi.

Odotukset Egyptin kokousta kohtaan olivat matalat – tuloksia saatiin sitäkin vähemmän

Suurin kysymys ennalta oli, miten kokouksessa kohdataan fakta siitä, että tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen on jo käytännössä menetetty.

Puheiden tasolla kohdattiin, käytännössä ei.

Glasgow’n vuoden 2021 menestyksekkääseen COP26-kokoukseen nähden Sharm el-Sheikhissä sovitut ratkaisut eivät tarjonneet riemunkiljahduksia. Kokouksen tärkeimmässä paperissa, eli kaikkien valtioiden allekirjoittamassa päätöslauselmassa, otettiin osin takapakkia Glasgow’n kokoukseen nähden.

Glasgow’ssa velvoitettiin maailman valtioita päivittämään päästösitoumuksiaan. Egyptin COP27-kokouksessa uusista sitoumuksista ilmoittivat lähinnä Turkki, Meksiko ja EU.

Hiekka valuu tiimalasissa, mutta merkittäviä ratkaisuja uusien kunnianhimoisten päästövähennysten edistämisestä, fossiilisen energian alasajosta tai globaalin ilmastorahoituksen kasvattamisesta ei löydetty.

Vahingot ja menestykset

Merkittävimpänä uutena päätöksenä kokouksessa tehtiin ratkaisu kansainvälisen vahinkojen ja menetysten rahaston perustamisesta

Rahastossa kyse on haavoittuvien valtioiden kohtaamien ilmaston lämpenemisestä johtuvien tuhojen korvaamisesta taloudellisesti.

Esimerkiksi pelkästään Pakistanin tul - vat aiheuttivat vuonna 2022 arviolta 30-40 miljardin dollarin arvosta tuhoja ja taloudellisia menetyksiä.

Egyptin kokous oli ensimmäinen Euroopan mantereen ulkopuolella järjestetty ilmastokokous sitten Marokon kokouksen 2016. Ilmastokeskusteluissa kehittyneiden valtioiden paitsioon jääneille Afrikan maille ja globaalille etelälle kokous oli tästä johtuen symbolisesti merkittävä.

Vahinkojen ja menetysten korvaus on tärkeä asia, jota on perusteltua kannattaa. Kyseessä on kuitenkin ilmastokriisin oireen hoito, ei juurisyyn. Mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä enemmän myös hallitsemattomia tuhoja ja menetyksiä nähdään.

Ilmastokriisin torjuminen on maraton, ei sprintti

Kokouksen jäädessä tuloksiltaan pettymykseksi on perusteltua kysyä, onko kansainvälinen diplomatia epäonnistunut? Onko meillä enää toivoa?

Ilmastokriisin pysäyttämisessä on muistettava, että kyseessä on maraton, ei sprintti.

Vaikka faktat puhuvat karua kieltään ja kiire on kova, isossa kuvassa yksittäisiä kokouksia, vuosia tai energiakriisiäkin tärkeämpää ovat pidemmän aikavälin näkymät.

Ja ilmastokriisin torjunnassa tapahtuu juuri nyt paljon hyvää.

Epäonnistumisista huolimatta jokaisessa ilmastokokouksessa saadaan sovittua kulisseissa lukematon määrä pienempiä asioita. Jokainen sopimusteksteihin painettu pienikin edistys, johon kaikki maailman valtiot sitoutuvat, kertautuu vaikutuksiltaan.

Lisäksi sopimustekstien takana tapahtuu paljon konkretiaa. Tällaisia olivat Egyptissä esimerkiksi useat kehittyvien maiden ilmastotoimien auttamiseksi julkistetut rahoitukset, globaalien yritysten sopimat yhteistyösopimukset, sekä tiedeyhteisön ratkaisujen ja eri teknologisten innovaatioiden lanseeraaminen.

Suomen kaltaisia kunnianhimoisia edelläkävijöitä tarvitaan. Saavuttamalla maailman ensimmäisten valtioiden joukossa hiilineutraalisuuden asetamme kaikki muut vastaamaan kysymykseen, miksi te ette voisi pystyä samaan.

Lisäksi Suomella on osaamista ja teknologiaa, jota kehittyviin valtioihin viemällä ja lahjoittamalla voimme olla maailmalla kokoamme suurempia.

Lähes kaikki ilmakehässä olevat nykypäästöt ovat vauraiden länsimaiden aiheuttamia. Meillä on moraalinen vastuu tehdä hyvää ja kestävää ilmastopolitiikkaa.

Ja taloudellisesti se on meille mahdollisuus, ei uhka.

Isossa kuvassa on toivoa

Jos verrataan esimerkiksi kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, on ilmastotietoisuus ja -toiminta popularisoitunut maailmassa merkittävällä tavalla. Suoranaista ilmastodenialismia tai tiedottomuutta on vähemmän kuin aikaisemmin.

Kaikilla uskottavilla poliittisilla toimijoilla ja yrityksillä on oltava omat ratkaisut. Vakavasti otettavista suomalaisista puolueista kukaan ei ole peruuttelemassa 2035 hiilineutraalisuustavoitteesta, Perussuomalai - sia lukuun ottamatta.

Paras tiede ja tieto on ottanut niskalenkkiä keskustelusta. Arvokas ilmastoaktivismi on kantanut hedelmää.

Vihreä siirtymä ja energiamurros etenee nopeasti ja väistämättömästi. Energiakriisistä ja fossiilisten tekohengittämisestä huolimatta puhtaaseen energiaan investoidaan – ja paljon.

Suomessa investoinneista tuulivoimaan on tullut äärimmäisen kannattavia. Ruotsi rakentaa ydinvoimaa, Brasilia luottaa vesivoimaan, Intia investoi halpaan aurinkoenergiaan. EU:lla on kunnianhimoinen vihreän siirtymän suunnitelma ja Yhdysvalloissa historiallinen 550 miljardin dollarin puhtaan energian investointipaketti.

Kiinassa hiljattain tuotantoennätyksensä, investointien ollessa vuonna 2021 yli 226 miljardin dollarin suuruisia. Osuus on 35% koko maailman energiainvestoinneista.

Kaikissa näissä näkyy se fakta, että ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut hyvää bisnestä. Markkinamekanismit laahaavat usein perässä ja valtioiden ilmastohaitallinen politiikka kestämättömine tukimekanismeineen hidastaa muutosvauhtia. Väistämätöntä muutosta ne eivät voi kuitenkaan pysäyttää.

Järjestöt ovat olleet ilmastotavoitteiden edelläkävijöitä aina. Nyt myös elinkeinoelämä ja yritykset ovat jatkuvasti mukana yhä sitoutuneempina.

Yhteinen tavoite ilmastotoimien vaatimisessa, 1,5 asteen tavoitteen saavuttamisessa ja biodiversiteettikriisin pysäyttämisessä on kahdella EK:lla: Elinkeinoelämän Keskusliitolla ja Elokapinalla.

Kaikki työkalut ilmastonmuutoksen torjumiseen ovat olemassa

Ilmastonmuutoksen torjumiseen on oikeastaan olemassa jo kaikki vaadittavat työkalut. Tietoisuus, teknologia, markkinat ja tiede. Ainoastaan poliittinen tahto puuttuu.

Siksi ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on mahdollista.

Tällä hetkellä olemme matkalla noin 2,8 asteen lämpenemiseen. Sillä olisi tuhoisat seuraukset.

Emme kuitenkaan puhu enää 4 asteen lämpenemisestä, mihin IPCC:n mukaan olimme matkalla vielä vuonna 2015, ennen Pariisin ilmastosopimuksen myötä saavutettua läpimurtoa.

Suurin kysymys tällä hetkellä onkin se, onko muutos riittävän nopea, ennen kuin ilmastonmuutoksen vaikutukset saavuttavat vielä suurempia, massiivisia ja peruuttamattomia tuhoja.

Poliittisen tahdon löytäminen on haasteista huolimatta helpompaa, kuin talousjärjestelmän mullistaminen, tieteellisten läpimurtojen tekeminen, tai uusien teknologioiden kehittäminen tyhjästä.

Niin kauan kun on tekoja, on myös toivoa. Ja niitä me kaikki voimme olla mukana luomassa.

Paras tiede ja tieto on ottanut niskalenkkiä keskustelusta. Arvokas ilmastoaktivismi on kantanut hedelmää.