HAASTATTELU: KIRJAILIJA EMMI ITÄRANTA

Emmi Itäranta on kuuluisa suomalainen nuortenkirjailija, jonka teoksesta

Teemestarin kirja julkaistiin elokuva syksyllä 2022. Teemestarin kirja on dystooppinen tarina, joka sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmisillä ei ole puhdasta vettä, ja käsittelee täten vesikriisiä fiktion keinoin.

Mitä ympäristöön liittyvät aiheet sinulle merkitsevät?

Mielestäni ympäristötematiikkaan liittyy paljon erittäin ajankohtaisia kysymyksiä. Uskon, että olemme keskellä suurta murroskautta, jolloin ihmisten on heitettävä romukoppaan vanhentunut ajatus siitä, että olemme jotenkin luonnosta erillisiä tai sen yläpuolella. Olemme määrittelemässä uudelleen suhdettamme muihin elollisiin ja koko elonkehään. Tähän liittyy välttämättömyys kohdata oma vastuumme ympäristöstä. Ympäristökriisi on alkanut näkyä voimakkaasti kaikissa taiteissa, koska taiteella on tapana reagoida ympäröi- vään todellisuuteen.

Näkyvätkö ympäristönsuojeluaiheet jotenkin myös omassa elämässäsi?

Pyrin tekemään arjessani valintoja, jotka kuormittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. En esimerkiksi omista autoa, syön kasvispainotteisesti ja huollan ja korjaan vaatteitani sen sijaan, että hankkisin usein uusia.

Miten sait innoituksen ympäristöön liittyvien teemojen käsittelyyn kirjoissasi?

Kun aloin kirjoittaa Teemestarin kirjaa vuonna

2008, ilmastonmuutos näkyi kaunokirjallisuudessa huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Ympäristökriisi herätti minussa jo silloin huolta, ja yksi motivaatioistani tarinan kirjoittamiselle oli halu käsitellä ekologisia teemoja fiktion kautta. Tematiikka ei ole kymmenen vuoden mittaan muuttunut ainakaan vähemmän ajankohtaiseksi, joten huomaan palaavani siihen yhä uudelleen.

Koetko, että fiktiokirjallisuuden keinoin voi vaikuttaa asioihin?

Fiktio ei ole olemassa jossakin irrallisessa tyhjiössä todellisuuden ulkopuolella, vaan se on todellisuuden laajentuma, kiinteä osa todellisuutta. Siksi uskon, että sillä on vaikutusta siihen, miten ymmärrämme, kuvittelemme ja havainnoimme maailmaa. Ajatukset ja mielikuvitus voivat myös johtaa tekoihin. Toisaalta en tiedä, voiko fiktio kääntää kenenkään päätä, jos ihminen on jo vaikkapa päättänyt uskoa, ettei ilmastonmuutosta ole olemassa. Uskon fiktion vaikutusmahdollisuuksiin, mutta pidän niitä rajallisina.

Entä mitä ajattelet Teemestarin kirjasta tekeillä olevasta elokuvasta? Onko sen avulla mielestäsi mahdollista herättää keskustelua?

Elokuvan maailma tuntuu tällä hetkellä liiankin todelta, ja toivoisin, että se saisi ihmiset myös keskustelemaan. Kun dystooppiseksi ajateltu fiktiokuvasto alkaa näyttää peiliku- valta jokapäiväisistä uutiskuvista, on epäilemättä syytä kysyä, mitä voisi tehdä toisin ja minkä pitäisi muuttua, jotta suunta saataisiin käännettyä. Toisaalta maailman dystooppisuuden keskellä ihmiset saattavat kaivata enemmän eskapismia kuin peiliä todellisuudelle.

Mitä sinulle merkitsee se, jos teoksesi herättää nuorten keskuudessa ajatuksia ja keskustelua ympäristöasioista?

Pidän sitä valtavan hienona asiana. En välttämättä kirjoita luodakseni tiedostavaa keskustelua, mutta jos sellaista syntyy fiktion lukemisen sivutuotteena, koen kirjan täyttävän kaunokirjallisuuden potentiaalia usealla tasolla. Fiktio pystyy moniin asioihin, ja ne kaikki ovat arvokkaita.

Onko teoksissasi muita teemoja ympäristön lisäksi, joita nuorten olisi hyvä pohtia lukiessasi kirjojasi?

Olen pyrkinyt sisällyttämään kaikkiin kirjoihini myös pohdintoja yhteiskunnassa vaikuttavista näkymättömistä valtarakenteista ja kuvaamaan maailman moninaisena, sillä sellaisena sen itse näen ja koen. Näihin kaikkiin teemoihin liittyy voimakkaasti toivo: yhdenvertaisemmasta maailmasta, kestävämmästä maailmasta, moninaisuutta kunnioittavasta ja sen itsestäänselvyytenä ymmärtävästä maailmasta. Ajassa, jossa autoritäärisyys pyrkii lisäämään valtaansa, pidän näitä asioita elintärkeinä. Erityisesti toivo on minulle voima, joka ajaa tarinoitani eteenpäin, sillä mielestäni se on selviytymiselle välttämätön ihmisyyteen kuuluva ominaisuus. Onko maailmassa koskaan mikään muuttunut paremmaksi vailla toivoa paremmasta?

Miten olet suhtautunut Teemestarin kirjan saamaan maineeseen?

Teemestarin kirjan vastaanotto on mahdollistanut sen, että pystyn nykyisin työskentelemään vapaana kirjailijana. Olen siitä onnellinen, sillä tämä on unelmatyöni. En kuitenkaan osaa ajatella itseäni erityisen menestyneenä tai kuuluisana; työtäni leimaa yhä epävarmuus tulevasta, ja maine on varsin suhteellinen asia.

Oletko tietoinen, onko Teemestarin kirjan vastaanotto poikennut mitenkään eri maissa?

Joistakin maista ei ole kuulunut mitään kirjan ilmestyttyä, mutta joitakin kulttuurisia eroja olen havainnut. Euroopassa ja Aasian maissa kirjan lopetusta ei yleensä kyseenalaisteta, vaan se hyväksytään sellaisenaan. Yhdysvalloissa minulta on kysytty monta kertaa, miksi en kirjoittanut kirjaan onnellisempaa loppua. Siellä kulttuurinen odotus onnellisista lopuista näyttää olevan selvästi vahvempi kuin muualla.

Orwell-fanina on pakko kysyä lopuksi, luetko itse dystopiakirjallisuutta? Onko sinulla mitään omaa lempiteosta?

Olen lukenut paljon dystopioita, mutta jossakin vaiheessa koin jonkinlaisen dystopiaväsymyksen ja nykyisin luen niitä vähemmän. Klassikoista erityisesti Margaret Atwoodin Orjattaresi on ollut minulle tärkeä. Uudemmista dystopioista haluaisin nostaa esille N.K. Jemisinin vaikuttavan Murtunut maailma -fantasiatrilogian, jonka romaanit Viides vuodenaika, Obeliskiportti ja Kivinen taivas on äskettäin suomennettu.

Aika ajoin kritisoidaan, etteivät nuoret lue tarpeeksi. Mitä haluaisit sanoa nuorille lukemisharrastuksesta?

Rakastuin lukemiseen viisivuotiaana, ja minun on mahdotonta kuvitella elämää ilman sitä. Minusta ei olisi tullut kirjailijaa, jos en olisi ensin ollut lukija. Ilman lukemista olisin kokonaan eri ihminen. Kirjallisuuden tärkeimmät rakennusaineet eli sanat ja mielikuvitus ovat lähin taikuuteen verrattava asia, jonka keksin. Lukemisessa ei ole kyse toisten odotusten täyttämisestä, vaan se on itseä varten, jotakin jokaisen kokonaan omaa. Lukeminen on oman tilan haltuun ottamista ja ovien avaamista rajattomiin maailmoihin. Siksi toivoisin, että jokainen löytäisi itselleen juuri sen tarinan, joka tuon oven avaa. Ilman sitä elämä jää kapeammaksi.