Frivakt 4/19 Vapaavahti

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

ARCTIA • MIMER • FORMARE • KURSSIT

4 ¦ 2019

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

4∙2019

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL 3 Pääkirjoitus Ledare

4

30 Sylvänne

4 Arctian kalusto valmiina Normaali jäätalvi tulossa 14 Sääpalveluita merelle Vädertjänster

34 Ajoharjoittelua 36 Kurssit 38 Ellan kirjastojutut

20 M/S Mimer

besökte hemmavatten

40 Båtologer på museum

22 ESL Shipping Crew meeting

44 ForMare uudistuu

42 Vuoden merimiesurheilija 46 Merimiesurheilijat koolla

23 Nybörjare

48 Kohtaamisia

25 Olof Widen

27 Jobb erbjuds

36

32 Veneenrakentajat

28 Tulilaivat tulivat 200 vuotta sitten

There´s still time to participate Nordic Photo Contest PM- valokuvakilpailuun ehtii vielä: www.mepa.fi

36 54

Kannen kuva Pärmbild: Arctia crew Takakansi Baksidan: Pekka Karppanen

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj 2

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto 4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hyvät lukijat!

Bästa läsare!

vuosi on taas vaihtumassa. Minulle tämä oli vii-

SNART ÄR DET ETT NYTT ÅR IGEN (För mig var det

des vuosi Mepan ruorissa ja täytyy sanoa, että vaikka vaikeitakin hetkiä on ollut, niin työskentely teidän Merenkulkijoiden hyvinvoinnin parissa on hauskaa, mukavaa ja tärkeää. Haluan nostaa erityisesti Mepan henkilöstön jalustalle. Kiitos taitavan ja motivoituneen porukan on Mepan palvelukattaus laaja, laadukas ja resursseihin nähden erinomaisesti hoidettu. Merenkulkijalta pidätettävä Mepa-maksu on vain yksi promille (eli tuhannesosa) bruttopalkasta. Keskimäärin merenkulkijan palvelumaksu on 3€ kuukaudessa.

Vuodelle 2020 on mukavaa ja monipuolista Mepa-toimintaa jo tiedossa. Seuraa Mepan kotisivua ja toimintakaleneteria: mepa.fi/toimintakalenteri/ Minuuttikisa jatkuu 2020 samalla pohjalla. Pohjoismaisen kisan valmistelu jatkuu vuonna 2020.

Terveiset ISWANin seminaarista. Helsingin viimevuotinen seminaari oli monella osallistujalla hyvällä muistissa. Tänä vuonna keskityttiin merenkulkijoiden mielen hyvinvointiin. Näyttää siltä että yksinäisyys sekä eristäytyneisyys on nousussa myös aasialaisten merenkulkijoiden keskuudessa. Syinä nähtiin yhä pienenevät, kansainvälisemmät miehistöt sekä verkkoyhteyksien ja sosiaalisen median vaikutus, jolla on tosin myös erittäin positiivinen puoli parantuneista yhteydenpito mahdollisuuksista läheisiin.

här det femte året vid SSB:s roder och jag måste säga att även om det har funnits svåra stunder, så är arbetet för er sjöfarares välbefinnande roligt, trevligt och viktigt. Jag vill framför allt lyfta fram SSB:s personal. Tack vare vårt kunniga och motiverade gäng är SSB:s serviceutbud omfattande och högklassigt och sköts på ett utomordentligt sätt med tanke på resurserna. Sjömansserviceavgiften som sjöfararen betalar utgör endast en promille av bruttolönen. Den genomsnittlige sjöfararens serviceavgift är 3 euro i månaden.

Redan nu finns det information om SSB:s verksamhet för 2020, som är mycket trevlig och varierande. Håll dig uppdaterad via SSB:s webbplats och verksamhetskalender: https://mepa.fi/sv/ verksamhetskalender/.

Minuttävlingen fortsätter som vanligt under 2020 och nästa år fortsätter förberedelserna för den nordiska tävlingen Och så några ord från ISWANs seminarium. Många deltagare mindes fjolårets seminarium i Helsingfors väl. I år låg fokus på sjöfararnas psykiska hälsa. Det verkar som att känslan av ensamhet och isolering ökar även bland de asiatiska sjöfararna. Orsakerna ansågs vara de allt mindre och allt mer internationella besättningarna samt påverkan från internet och sociala medier, som visserligen också har en mycket positiv sida i och med de förbättrade möjligheterna att hålla kontakten med närstående.

Oikein hyvää uutta vuotta!

Dear Readers!

the new decade is about to begin and my first five years at the Finnish Seamen´s Service are behind. This has been a good time. We will continue to work with our great staff to provide good service to seafarers. Follow us on Facebook and the Internet and participate in our events!

Jag önskar er ett riktigt gott nytt år!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

I wish you all a Happy New Year!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

3

MIEHISTÖ JA KALUSTO VALMIINA Marraskuun lopulla Katajanokan jäänmurtajalaiturilla varauduttiin jo jäänmurtoon. Pääkaupunkiseudulla ollaan nautittu lämpimästä syksystä, mutta pohjoisessa säätila on ollut normaali. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Ville Suni, Arctian merihenkilöstö, Pekka Karppanen

M

urtajat ovat kiinnitettyinä toistensa ulkosivuille. Lähinnä Arctian konttoria on Sisu, jonka sisätiloissa ja kansilla

näkyy eniten liikettä.

– Ruoka-aika alkaa lähestyä, täällä Sisussa toimii eräänlainen keskuskeittiö ja messi, jonne kaikki tulevat syömään, kertoi Lasse, Lars Stigzelius, joka normaalisti toimii J/M Voiman stuerttina.

4

Ruokailijoita käy muista murtajista sekä konttorilta parhaimmillaan 140 henkilöä päivässä. Cateringia hoitaa viisi henkilöä, joista keittiössä työskentelee kolme. Lasse tuli taloon matkustajalaivoista vuonna 2005 ja on seilannut Arandan jälkeen Nordicassa ja Urhossa.

– Tänä vuonna siirryin Voimaan ”jäähdyttelemään”, heitti Lasse viitaten neljän vuoden päässä odottaviin eläkepäiviin.

Muiden murtajien keittiöissä ei vielä tässä vaiheessa syksyä valmisteta ruokia.

Uudistettuja murtajia Jäätä muodostuu koko ajan pohjoiseen ja tilannetta seurataan. Päätökset murtajien lähdöstä tehdään yhteistyössä Arctian ja Väyläviraston kanssa. Yleensä Otso tai Kontio lähtee ensimmäisenä.

– Joskus aikaisempina vuosina on ollut porukan kesken veikkauksia ensimmäisen murtajan lähtöpäivästä, kertoi J/M Voiman perämies Ilkka Alhoke esitellessään Sisun uudistettua komentosiltaa.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Jäänmurtajat Sisu ja Urho kävivät koeajolla joulukuun alkupuolella.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

5

J/M Voiman perämies Ilkka Alhoke ja J/M Sisun yliperämies esittelivät Sisun komentosiltaa, jota uudistettiin laivan taannoisessa elinkaaripidennyksessä.

Sisu ja Voima olivat taannoin Naantalissa telakalla, jossa niihin tehtiin mittava elinkaaripidennys osana talvimerenkulkuun liittyvä WINMOS -hanketta. Voiman rungosta uusittiin 75 prosenttia. J/M Sisuun tehtiin kansainvälisen liikenteen vaatimia muutoksia.

– Konehuoneeseen tuli lisää automaatiota, painolastiveden ja jätevesien käsittelyjärjestelmät, makean veden hydroforisäiliöt ja paljon muuta, J/M Sisun yliperämies Ville Suni kertoi.

Sisun apukoneiden toimintaa ja hyötysuhdetta tehostettiin.

Maasähköä laiturista Katajanokalla murtajien ei tarvitse käyttää apukoneita sähköntuotantoon. Laivat ovat kiinteästi kytkettyinä maajärjestelmiin; sähkö, kaukolämpö, vesi ja viemäröinti. J/M Sisu on tavallaan kelluva kont6

tori, kuten vieressä oleva Arctian toimisto.

Sisun ulkosivulle on kiinnitetty sisaralus Urho, jossa myös tehdään valmistelutöitä. Kun Urho ryhtyy jäänmurtoon, saadaan laivan koneista irti 16,2 megawatin teho.

– Konehuoneen automaatioita on lisätty, mutta emme aja täysin miehittämättömällä konehuoneella edes siirtomatko-

Katajanokalla murtajat ovat kiinteästi kytkettyinä maajärjestelmiin

ja, J/M Urhon konepäällikkö Peter Sundqvist kertoi.

Hän on pitkän linjan murtajamies 34 vuoden kokemuksella. Peter kertoi seilanneensa murtajissa, joista osa on myyty tai jopa romutettu.

– Työnantajan nimikin on vaihtunut välillä. Nyt olen juuri lähdössä lomalle ja valmistelemaan Barcelonan matkaan. Tässä vieressä on ”uusi mies”, joka voi esitellä konehuonetta, Peter naurahti.

Uudella miehellä hän viittasi Arctialla yhdeksän vuotta palvelleeseen Petteri Rajasalmeen, joka toimii Urhon ykkösmestarina.

– Nopeasti nämä vuodet ovat menneet. Aikaisemmin seilasin muun muassa Nesteellä, Finnlinesilla ja Alandia Tanker Companylla, Rajasalmi kertoi.

Pääkoneina on viisi Pielstick -dieselmoottoria, joista jokainen pyörittää tasa4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Sähkömestari Jaani Ristiluoma ja sähkömies Markus Matilainen suunnittelivat kaukolämpöpumpun vaihtoa J/M Sisun konetoimistossa.

virtageneraattoria, joilla pyöritetään neljää potkurimoottoria.

Urhon konemiehistöön kuuluvat konepäällikkö, kaksi konemestaria, sähkömestari kaksi sähkömiestä, kaksi moottorimiestä ja kaksi konekorjausmiestä. Kun murtaja on avustustehtävissä, niin konehuoneessa on vahdissa viisi henkilöä.

Komentosillalla on ajossa vähintään vahtipäällikkö ja navigointiperämies, jotka hoitavat lisäksi yhteydenpidon ja hinausvintturin. Kansimiehistö hoitaa avustettavan laivan kiinnityksen ja irrotuksen.

Kokonaismiehitys Urholla ja Sisulla on 21.

Laivoilla on ajoittain myös Harjoittelumyllyn välittämiä merialan opiskelijoita.

Historiaa laivan käytävillä Urho on rakennettu vuonna 1975 ja sai nimensä presidentti Urho Kekkosen mukaan. Laivaa on paljon käytetty edus-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

tukseen. Tilat ovat loistavassa kunnossa ja toimivat samalla oman aikakautensa muistoina.

– Urhon salonkia edelleen käytetään juhliin ja kokouksiin. Vieraat ihastelevat usein salongin miljöötä ja arvokkaita taide-esineitä, laivan tiloja esitellyt Arctian varatoimitusjohtaja Hannu Ylärinne kertoi.

Ensimmäisenä salonkiin tulija näkee Ben Renwallin tekemän Kekkosen muo-

J/M Urholla ovat vielä tallella presidenttipari Kekkosen hyttiosastot ja Sylvin kylpyamme

tokuvan ja Eila Hiltusen laivateräksestä hitsaaman korkokuvan, ”Ahtojäät”. Presidenttiparia oli ajateltu jo laivan suunnitteluvaiheessa. Urho ja Sylvi Kekkoselle oli rakennettu kummallekin omat hyttiosastot. Sylvin hytissä on vielä tallella kylpyamme.

Aluksella on tilaa useille kymmenille ihmisille. Miehistön ja mahdollisten matkustajien käytössä on myös kuntosali, kaksi saunaa ja uima-allas. Kirjastossa on tarjolla luettavaksi sekä laivan omia, että MEPAn kirjoja. Jäänmurtajien merenkulkijat ovat aina olleet MEPAn kirjaston aktiivisimpia käyttäjiä. Marraskuun lopulla onkin aika ruveta suunnittelemaan murtajien kirjastojen vaihtoa, ettei tule kiire – talvi alkaa painaa päälle.

7

Vahvaa kokemusta maalta ja meriltä Arctian operatiivinen johtaja Hannu Ylärinne on myös konsernin varatoimitusjohtaja ja jatkaa edelleen toimitusjohtajana Meritaito Oy:ssä, joka taannoin siirtyi kokonaan Arctia Oy:n tytäryhtiöksi teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Y

lärinne luki merikapteeniksi vuosituhannen vaihteessa Raumalla ja työskenteli eri tehtävissä monissa varustamoissa, kuten Finnlines, ESL Shipping, Langh ja Alfons Håkans. Hän ajautui vähitellen maahommiin Kotkan merikoulun kautta.

– Valmistelin talvimerenkulun koulutusohjelmaa, jota lopulta ryhdyttiin markkinoimaan ulkomaisille toimijoille Ice Training -koulutuksena, Ylärinne kertoi.

Koulutusohjelmassa olivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulun lisäksi mukana luokituslaitos Germanischer Lloyd, Deltamarin sekä Finstaship.

Vuoden 2008 alussa Hannu Ylärinne pestattiin Finstashipin konttoriin, jossa hän varsin nopeasti päätyi turvallisuuspäälliköksi. Reilun parin vuoden jälkeen hän alkoi operoida murtajia aluksi Itämerellä, sitten myös monitoimimurtajia.

Vuoden 2012 syksyllä hän alkoi vetää offshore -liiketoimintaa, jossa oli aluksi

8

kolme monitoimimurtajaa. Botnica myytiin myöhemmin Viroon.

Lisäkoulutus tarpeen varustamopuolella Hannu Ylärinne nimitettiin Meritaito Oy:n toimitusjohtajaksi vuoden 2017 kesällä.

– Olin työn ohessa opiskellut ja suorittanut Tanskassa merenkulun ja logistiikan executive MBA -tutkinnon. Tehokas opiskelu sisälsi runsaasti tehtäviä ja lähijaksoina kuultiin alan huippuosaajien luentoja, Ylärinne kertoi Johtaminen laivalla ja maissa eroavat jonkin verran. Varustamossa päätöksiä tehdään silmälläpitäen koko laivastoa, mikä ei ehkä aina ole jonkun yksittäisen laivan henkilökunnan mieleen.

– Toisaalta jäin kaipaamaan laivalla tehtäviä selkeitä ja nopeita päätöksiä, Hannu Ylärinne muisteli.

Mies on hyvä esimerkki siitä, miten merikapteeni omalla kokemuksella ja lisä-

koulutuksella sopeutuu varustamon johtoon. Maissa on hyvä olla praktiikkaa mereltä, mutta asiantuntemusta pitää löytyä lisäksi muun muassa rahtauksissa, taloudessa ja juridiikassa.

Arctia -konsernin varustamopuolella on useita merikapteeneja, jotka ovat hankkineet tehtäviin soveltuvaa lisäkoulutusta.

– Haluan kannustaa ihmisiä jatko-opintoihin. Johtaminen varustamossa on kokonaisuus, jossa tarvitaan paitsi liikemaailman tuntemusta, myös kokemusta mereltä ja henkilöstöjohtamisesta, Ylärinne tiivisti.

Hannu Ylärinne kuuluu Arctia Oy:n johtoryhmään. Arctia Oy omistaa kokonaan Arctia Icebreaking Oy:n, Arctia Offshore Oy:n ja Arctia Management Services Oy:n, Meritaito Oy:n sekä 90 % Arctia Karhu Oy:stä.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

BESÄTTNINGEN OCH FARTYGEN REDO I slutet av november förberedde man sig på isbrytning vid Skatuddens isbrytarkaj. I huvudstadsregionen har man njutit av en varm höst, men i norr har väderläget varit normalt.

I

sbrytarna är förtöjda sida vid sida.

Sisu ligger närmast Arctias kontor och där syns mest rörelse både inne och på däck.

– Det är snart dags för lunch. Här på Sisu finns ett centralkök och en mäss, dit alla kommer för att äta, berättar Lasse, Lars Stigzelius, som vanligtvis är steward på J/M Voima.

Det kan komma uppemot 140 matgäster per dag från de andra isbrytarna och kontoret. Cateringen sköts av fem personer, varav tre arbetar i köket. Lasse kom till huset från passagerarfartygen 2005 och har efter Aranda seglat med Nordica och Urho.

– I år gick jag över till Voima för att ”lugna ner mig”, förklarar Lasse och syftar på

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

pensionen som hägrar om fyra år.

Den här tiden på hösten lagas det ännu ingen mat i köket på de andra isbrytarna.

Ombyggda isbrytare I norr bildas det hela tiden ny is och situationen övervakas. Arctia och Trafikledsverket beslutar tillsammans om när isbrytarna ska ge sig ut. Oftast åker Otso eller Kontio först.

– Tidigare år har personalen ibland haft vadslagning om när den första isbrytaren ger sig av, berättar J/M Voimas styrman Ilkka Alhoke när han visar upp Sisus ombyggda kommandobrygga.

Sisu och Voima låg nyligen på varv i Nådendal, där de genomgick en omfattande livstidsförlängning som en del av vinter-

sjöfartsprojektet WINMOS. Hela 75 procent av Voimas skrov byggdes om. J/M Sisu ändrades enligt kraven för internationell trafik.

– Maskinrummet fick mer automation, system för hantering av barlastvatten och avloppsvatten, hydrofortankar för sötvatten och mycket annat, berättar J/M Sisus överstyrman Ville Suni.

Dessutom effektiviserades funktionen och verkningsgraden hos Sisus hjälpmotorer.

Landström från kajen På Skatudden behöver isbrytarna inte använda hjälpmotorerna för att producera el.

Fartygen är anslutna till systemen i land: el, fjärrvärme, vatten och avlopp. J/M Sisu 9

Isbrytaren Otso assisterar vanligen i Bottenviken.

10

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

I Sisus ”centralkök” lagades måndagens lunch. Lars Stigzelius är steward på J/M Voima, Lauri Lamminparras arbetar vanligtvis som steward på J/M Urho och Taina Oksanens huvudsyssla är som kock på J/M Kontio.

är på sätt och vis ett flytande kontor, precis som Arctias kontor intill.

Systerfartyget Urho ligger förtöjd vid Sisus yttersida och där pågår också förberedelser. När Urho bryter is genererar fartygets maskiner en effekt på 16,2 megawatt.

– Automationen i maskinrummet har ökat, men vi åker aldrig med ett helt obemannat maskinrum, inte ens på transportsträckor, säger J/M Urhos maskinchef Peter Sundqvist.

Han har 34 års erfarenhet av isbrytning. Peter berättar att en del av isbrytarna som han har seglat med har sålts eller rentav skrotats.

– Arbetsgivarens namn har också bytts ut mellan varven. Nu ska jag precis ta semester och håller på och förbereder mig för en resa till Barcelona. Här bredvid mig har du en ”nykomling” som kan visa dig maskinrummet, skrattar Peter.

Med nykomlingen syftar han på Urhos maskinmästare Petteri Rajasalmi, som har arbetat på Arctia i nio år.

– Åren går så snabbt. Tidigare har jag seglat med Neste, Finnlines och Alandia Tanker Company, berättar Rajasalmi.

Huvudmaskinerna består av fem Pi-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

elstick-dieselmotorer, som driver en likströmsgenerator vardera, som i sin tur driver fyra propellermotorer.

Urhos maskinbesättning består av maskinchefen, två maskinmästare, elmästaren, två elektriker, två motormän och två maskinreparatörer. När isbrytaren är ute på assistansuppdrag har fem personer vakten i maskinrummet.

Vid drift finns minst vakthavande befäl och navigeringsstyrman på kommandobryggan. De sköter dessutom kommunikationen och vinschen. Däcksmanskapet kopplar fast och lossar det assisterade fartyget. Sammanlagt uppgår besättningen på Urho och Sisu till 21 man. Ombord finns då och då även sjöfartsstuderande som förmedlats via Praktikkvarnen.

Historia i fartygskorridorerna Urho är byggd 1975 och döpt efter president Urho Kekkonen. Fartyget har använts mycket för representation. Invändigt är fartyget i utmärkt skick och är som ett minnesmonument över sin tidsepok.

– I Urhos salong hålls fortfarande fester och möten. Besökarna uttrycker sin förtjusning över salongens atmosfär och vär-

defulla konstföremål, berättar Arctias vice vd Hannu Ylärinne, som visar oss runt på fartyget.

Det första man ser när man kommer in i salongen är Ben Renwalls porträtt av Kekkonen och Eila Hiltunens relief ”Ahtojäät”, som är svetsad av fartygsstål. Presidentparet fanns i åtanke redan när fartyget planerades. Urho och Sylvi Kekkonen hade båda fått en egen hytt. I Sylvis hytt står badkaret fortfarande kvar.

Fartyget har plats för flera tiotals personer. Besättningen och eventuella passagerare har även tillgång till ett gym, två bastur och en simbassäng. I biblioteket kan man läsa både fartygets egna och SSB:s böcker. Sjöfararna på isbrytarna har alltid tillhört de mest aktiva användarna av SSB:s bibliotek. Just i slutet av november är det dags att börja planera bytet på isbrytarnas bibliotek, så att det inte blir bråttom – vintern är i antågande.

11

Urhos maskinmästare Petteri Rajasalmi :Huvudmaskinerna består av fem Pielstick-dieselmotorer, som driver en likströmsgenerator vardera, som i sin tur driver fyra propellermotorer.

12

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Gedigen erfarenhet från land- och sjöarbete Arctias operativa direktör Hannu Ylärinne är även koncernens vice vd och kommer att fortsätta som vd för Meritaito Oy, som nyligen blev Arctia Oy:s helägda dotterbolag.

H

annu Ylärinne läste till sjökapten i Raumo vid millennieskiftet och jobbade med olika uppgifter på många rederier, till exempel Finnlines, ESL Shipping, Langh och Alfons Håkans.

Så småningom hamnade han på ett jobb i land via sjöfartsskolan i Kotka.

– Jag beredde utbildningsprogrammet för vintersjöfart, som tillslut marknadsfördes mot utländska aktörer som en Ice Training-utbildning, berättar Ylärinne.

I utbildningsprogrammet deltog Kymmenedalens yrkeshögskola, klassningssällskapet Germanischer Lloyd, Deltamarin och Finstaship.

I början av 2008 värvades Hannu till Finstaships kontor, där han ganska snabbt blev säkerhetschef. Efter drygt ett par år började han operera isbrytare på Östersjön.

Hösten 2012 började han driva en offshore-verksamhet, som till en början

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

hade tre kombiisbrytare. Botnica såldes senare till Estland.

Påbyggnadsutbildning behövs på rederisidan Hannu Ylärinne utsågs till Meritaito Oy:s verkställande direktör sommaren 2017.

– Vid sidan av arbetet hade jag studerat och avlagt en executive MBA-examen inom sjöfart och logistik i Danmark. Det var en intensiv utbildning som omfattade många uppgifter och föreläsningar av branschens främsta experter, berättar Ylärinne.

Ledarskapet ombord och i land skiljer sig åt något. På rederiet fattar man beslut med tanke på hela flottan, så besluten kanske inte alltid gillas av personalen på ett enskilt fartyg.

– Å andra sidan saknade jag de tydliga och snabba besluten som fattas på fartygen, minns Hannu Ylärinne.

Hannu är ett bra exempel på hur en sjökapten finner sig till rätta i rederiets ledning tack vare sin egen erfarenhet och påbyggnadsutbildning. I land är det bra att ha erfarenhet från sjön, men man måste också ha kunskaper i bland annat befraktning, ekonomi och juridik.

På rederisidan i Arctiakoncernen finns det flera sjökaptener som har skaffat sig nödvändig tilläggsutbildning.

– Jag vill uppmuntra till fortbildning.

Ledarskapet på ett rederi är en helhet, där man behöver kännedom om affärsvärlden, men också erfarenhet från att arbeta till sjöss och leda personal, sammanfattar Ylärinne.

Hannu Ylärinne ingår i Arctia Oy:s ledningsgrupp. Arctia Oy äger Arctia Icebreaking Oy, Arctia Offshore Oy och Arctia Management Services Oy samt Meritaito Oy i sin helhet och 90 % av Arctia Karhu Oy.

ò

13

Sääpalveluita merenkulkijoille Ilmatieteen laitoksen kuuden asiantuntijan Meripalvelu -ryhmä välittää sää- ja jäätietoja myös meklareille, satamille, varustamoille ja rahtaajille teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Y

leisimmin käytettyjä palveluja ovat jääpalvelu sekä vedenkorkeus- ja aallokkopalvelu. Vapaavahti kävi Helsingin Kumpulassa sijaitsevalla laitoksella marraskuun puolivälissä, jolloin syksyn ensimmäiset jääkartat oli jo julkaistu.

– Jääkarttaa on edellisvuosina ladattu Ilmatieteen laitoksen sivuilta jopa miljoona kertaa. Se on nykyisin ilmainen palvelu kaikille käyttäjille, vanhempi meriasiantuntija Jouni Vainio kertoi.

Jääkartan piirtäminen ei ole fotoshoppausta vaan siihen tarvitaan tietoja monista eri lähteistä sekä kokemusta. Kartanpiirto-ohjelma on laadittu ja kustannettu yhdessä ruotsalaisten kanssa. Jääkartta tehdään yhteistyössä Ruotsin meteorologisen laitoksen (SMHI) jääpalvelun kanssa vuoroviikoin.

Ruotsalaisten vuorolla ei meripalveluryhmä suinkaan pidä vapaata, vaan seuraa tilannetta ja tekee muuta sääraportointia. Jäätalven alussa jääkartta ilmestyy maanantaisin ja torstaisin.

Tärkeimmät tiedot tulevat satelliiteilta.

Viime talvena laitos sai käyttöönsä 1350 tutkasatelliittien kuvaa.

– Nykyisin taivaalla olevien tutkasatelliittien edeltäjät tulivat käyttöön 1990 -luvun lopulla. Kuvia alkoivat käyttää myös jäänmurtajat, jotka samalla luopuivat helikoptereiden käytöstä jäätiedustelussa, Vainio kertoi.

Tutkasatelliitti pystyy kuvaamaan pi14

meässä ja pilviverhon läpi. Myös ahtojäät näkyvät hyvin, mutta jään paksuutta satelliitti ei kerro.

Perinteistä havainnointia Jääkartassa on ilmoitettu jään arvioitu paksuus, esimerkiksi 5-15 senttiä. Arvioinnissa huomioidaan vuodenaika, mennyt sääjakso sekä käytetään paikallisia havainnoitsijoita.

– Meillä on parinkymmenen henkilön verkosto, joka käy viikoittain kairaamassa reikiä ja mittaa jään paksuutta, Vainio sanoi.

Nämä vapaaehtoiset henkilöt ovat yleensä kalastajia, merivartijoita ja luotsiasemien henkilöstöä. Myös jäänmurtajilla mitataan ja arvioidaan jään paksuutta. Murtajilla on monia aktiivisia henkilöitä, joita Jouni Vainio kiittelee yhteistyöstä.

– Erityisiä havainnointijärjestelmiä kehitti esimerkiksi J/M Polariksen päällikkö Pasi Järvelin, jonka kanssa työskentelin Arandalla ja Nordican Koillisväylän reissulla, Jouni Vainio kehui.

Laitoksen uusin palvelu on BALFI (Baltic Sea landfast ice extent and thickness), josta selviää Itämeren kiintojään laajuus ja paksuus. Palvelua voivat hyödyntää vapaa-ajan harrastajat sekä myös viranomaiset muun muassa jäänmurtajien ja saariston yhteysalusten ohjauksessa, pelastustehtävissä ja satamien jääolojen seuraamisessa.

Sää kiinnostaa kaikkia Ilmatieteen laitoksen Merisää ja Itämeri -sivustolla on jäätilanteen lisäksi paljon hyödyllistä tietoa muun muassa tuulista, aalloista ja vedenkorkeudesta. Puhelintiedusteluja tulee edelleen.

– Toimittajat kyselevät säännöllisesti ja kovina jäätalvina enemmänkin. Meklarit ja ulkomaiset varustamot saattavat tiedustella ennustetta jäätilanteesta tietyssä satamassa vaikka kolmen viikon kuluttua, Vainio totesi.

Hän on saanut yhteydenottoja talvimerenkulkua kokemattomilta toimijoilta ja myös pystynyt neuvomaan heitä. Kerran hän sai palkkioksi pienen lahjapaketin korealaisvarustamolta.

– Jään muodostuminen alusten rakenteisiin saattaa tulla laivalle yllätyksenä ja voi olla vaarallista, Vainio varoitti.

Hän ottaisi mielellään vastaan kuvia ja kokemuksia jäätämistilanteista; millainen säätila, aluksen sijainti, kurssi ja nopeus, ajettiinko myötä- vai vastatuuleen.

Ilmatieteen laitoksen Sää- ja turvallisuuskeskus tuottaa radiosta tutut säätiedotukset ja varoitukset merenkulkijoille, mutta laivoille määrättävistä avustusrajoituksista päättää Väylävirasto. Merisäästä raportoidaan ympäri vuoden - jäätiedotuksia annetaan toukokuulle asti.

Onko nyt tulossa kova jäätalvi? Se jää nähtäväksi, mutta Jouni Vainion ennusteen voi lukea Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Havaintoja näyttöpäätteeltä nykyaikaisen

ropax -aluksen komentosillalla Navtex -laite muistuttaa vanhoista ajoista. Muuten säätilannetta seurataan netin välityksellä.

M/S Finnlady ajaa säännöllistä rahti- ja matkustajaliikennettä Helsingin ja Travemünden välillä. Säätilaa seurataan jokaisessa vahdissa. Päälliköltä menee päivittäin puoli tuntia säätilan havainnointiin.

– Pitää huomioida laivan ja matkustajien turvallisuus, matkustusmukavuus ja polttoaineen kulutus.

Onneksi menetelmät ovat kehittyneet, päällikkö Pekka Stenvik kehui.

Enää ei ole savuavia ja säkättäviä sääkarttapiirtureita, vaan apuna käytetään Ilmatieteen laitoksen ja ulkomaisten toimijoiden sääpalveluita.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

Matkan optimoinnissa on huomioitava aallonkorkeus, virtaukset, tuuli sekä satamien vedenkorkeus.

Talvisaikaan pitää seurata jäätilannetta sekä vaaraa jään muodostumisesta aluksen rakenteisiin.

– Suomen vesillä meillä on usein auki Ilmatieteen laitoksen sivu, aaltopoiju.fi tai baltice.org. Windfinder ja ruotsalainen SMHI ovat myös hyviä lähteitä, Stenvik kertoi.

M/S Finnlady tekee matkan Helsingistä Travemündeen 29 tunnissa.

15

Äldre havsexpert Jouni Vainio visade ritprogrammet för iskartan. Man samlar in uppgifter från olika källor, bland annat satelliter och isbrytarnas besättningar.

Vädertjänster för sjöfarare Meteorologiska institutets expertgrupp för havstjänster förmedlar väder- och isinformation även till mäklare, hamnar, rederier och befraktare.

D

e tjänster som används mest är istjänsten och vattenstånds- och vågtjänsten. Frivakt besökte institutet i Gumtäkt i Helsingfors i mitten av november. Då hade höstens första iskartor redan publicerats.

– Förra året laddades iskartan ner hela en miljon gånger från Meteorologiska institutets webbplats. Numera är tjänsten gratis för alla användare, berättar äldre havsexpert Jouni Vainio.

16

Att rita en iskarta handlar inte om att photoshoppa, utan arbetet kräver erfarenhet och uppgifter från många olika källor. Programmet för kartritning har tagits fram och finansierats tillsammans med svenskarna. Iskartan skapas i samarbete med istjänsten på Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut (SMHI); respektive institut gör upp kartan varannan vecka.

Under svenskarnas vecka är dock gruppen för havstjänster långt från ledig. Då följer man upp det aktuella läget och gör andra väderrapporter. När isvintern börjar publiceras iskartan på måndagar och torsdagar.

De viktigaste uppgifterna får man via satelliter. Förra vintern fick institutet tillgång till bilder från 1 350 radarsatelliter.

– Föregångarna till dagens radarsatelliter började användas i slutet av 1990-talet.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Även isbrytarna började använda bilderna och slutade i samband med detta att använda helikoptrar för israpporter, berättar Vainio.

En radarsatellit kan fotografera i mörker och genom ett molntäcke. Packis syns bra på bilderna, men satelliten kan inte ange isens tjocklek.

Traditionella observationer På iskartan anges isens uppskattade tjocklek, till exempel 5–15 centimeter. Vid uppskattningen tar man hänsyn till årstiden och den gångna väderperioden och använder lokala observatörer.

– Vi har ett nätverk på ett tjugotal personer som borrar hål i isen varje vecka och mäter tjockleken, säger Vainio.

Dessa frivilliga personer är oftast fiskare, sjöbevakare och personal på lotsstationer. Även på isbrytarna mäter och uppskattar man isens tjocklek. På isbrytarna finns det många aktiva personer som Jouni Vainio tackar för samarbetet.

– Till exempel utvecklade J/M Polaris befälhavare Pasi Järvelin särskilda observationssystem. Jag arbetade med honom på Aranda och på Nordicas resa till Nordostpassagen, berättar Vainio.

Institutets senaste tjänst är BALFI (Baltic Sea landfast ice extent and thickness), som anger omfattningen och tjockleken på Östersjöns fastis. Tjänsten kan utnyttjas av allmänheten liksom av myndigheter bland annat för styrning av isbrytarnas och skärgårdens förbindelsebåtar, räddningsuppdrag och övervakning av isförhållandena i hamnarna.

noser för isläget i en viss hamn kanske om tre veckor, säger Vainio.

Han har blivit kontaktad av aktörer som inte har haft någon erfarenhet alls av vintersjöfart och kunnat ge dem råd. En gång fick ha en liten gåva som tack från ett koreanskt rederi.

– Isbildning på fartygskonstruktioner kan komma som en överraskning för fartyget och det kan vara farligt, varnar Vainio.

Han tar gärna emot bilder och erfarenheter av nedisningssituationer: väderläget, fartygets position, kurs och hastighet

samt om man åkte i med- eller motvind.

Meteorologiska institutets Väder- och säkerhetscentral skapar väderrapporterna och varningarna för sjöfarande, som vi känner igen från radion, men Trafikledsverket beslutar om begränsningarna för assistansen av fartyg. Institutet rapporterar om sjövädret året om och ger israpporter fram till maj.

Har vi en sträng isvinter att vänta? Det återstår att se, men du kan läsa Jouni Vainios prognos på Meteorologiska institutets webbplats. ò

Vädret intresserar alla På Meteorologiska institutet webbsida Sjövädret och Östersjön finns det information om isläget, men också mycket annan nyttig information om bland annat vindar, vågor och vattenstånd. Institutet får fortfarande förfrågningar också via telefon.

– Journalister ställer regelbundet frågor, särskilt under stränga isvintrar. Mäklare och utländska rederier kan fråga om prog-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

M/S Finnlady styrman Juha Hartman granskar meddelanden i Navtex-systemet, som påminner om gamla tider. Annars följer man väderläget via nätet på det moderna ropaxfartygets kommandobrygga.

17

M/S Mimer käväisi kotivesillä Pitkään Karibialla liikennöinyt Godby Shippingin M/S Mimer sattui MEPAn kokousmatkan varrelle, kun laiva oli telakalla Landskronassa. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

M

imer on ollut Karibialla keväästä 2015 lähtien ja saapui syyskuun alussa eteläiseen Ruotsiin lähes kolme viikkoa kestäneeseen telakointiin. Alukselle tehtiin 30-vuotisluokitus sekä paljon huolto- ja kunnossapitotöitä. Mimerille asennettiin muun muassa painolastiveden käsittelyjärjestelmä ja potkuri ja vaihdelaatikko haalattiin.

Pitkään varustamon vihreissä väreissä seilannut Mimer sai uuden, sinisen värin rahtaajan mukaan. Laiva palasi CMA CGM -yhtiön pitkäaikaiseen rahtaukseen korvaten sisaralus Midaksen, joka seilasi Karibialla lähes kahdeksan vuotta.

Mepamiehet poikkesivat Mimerilla päivää ennen uloslähtöä, kun laiva oli jo siirtynyt varustelulaituriin. Telakalla ja aluksella oli melkoinen tohina päällä, mutta laivaporukka oli ehtinyt pursimies Niko Thörnroosin johdolla kerätä palautettavat kirjat ja filmit valmiiksi pahvilaatikoihin.

– Se olisi pitänyt tehdä joka tapauksessa, kun myös messi uusitaan täysin. Viimeistely tehdään tarvittaessa merimatkan aikana, kertoi kokkistuertti Anne-Marie Takalo toivoen Atlantin ylitykselle hyvää säätä.

Telakalla kunnostettiin myös miehistön hyttejä.

Laivalla oli melkoisesti varustamon omaa sekä ulkopuolista väkeä varmistamassa, että suunniteltu uloslähtö toteutuu ajoissa. Päällikkö Joakim Hentunen ehti vaihtaa kuulumisia mepalaisten kanssa todeten seilanneensa aikoinaan asiamies Niklas Peltolan kanssa samassa varustamossa.

Tavaraa pitkälle matkalle M/S Mimerin Petri, Junior ja Mai Tai ehtivät muilta kiireiltään jeestat MEPAa kirjojen vaihdoss Landskronan telakalla.

18

Landskronassa Mimer sai luonnollisesti provianttia sekä varaosia ja tarvikkeita pitkälle matkalle. MEPAsta tuotiin kirjoja ja lukemista sekä hyvä valikoima DVD-levyjä. Suuressa telakoin4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

M/S Mimer Atlantin ylityksen jälkeen Saint-Barthélemy -saaren pääkaupungissa Gustaviassa, joka on nimetty Ruotsin kuningas Kustaa III:n mukaan. Kuva: Anne-Marie Takalo

nissa on aina haasteita – laivaväen kokemukset raportoitiin varustamolle silmälläpitäen sisaralus Midaksen tulevaa telakointia varten.

Laiva pääsi lähtemään suunnitelmien mukaisesti ja kävi bunkraamassa Göteborgissa, josta matka jatkui Atlantille. Kokkistuertin toivomuksesta huolimatta säätila meni huonoksi.

– Väistelimme hurrikaani Lorenzoa, mutta kärsimme silti korkeasta aallokosta. Kuudestatoista meripäivästä vain viitenä päästiin seilaamaan tyynessä säässä, jälkeenpäin puhelimitse tavoitettu Anne-Marie Takalo sanoi.

Perinteistä grillausta ei Atlantilla voitu toteuttaa. Myös valmiiksi suunniteltu yhteinen grillijuhla Midaksen kanssa Pointe-à-Pitren satamassa jouduttiin perumaan, kun Midaksen uloslähtö aikaistui.

ön rahtauksessa Mimer liikennöi paljon samoilla saarilla. Uutuutena on Saint-Barthélemy, joka oli Ruotsin siirtomaana 1785-1878. Saaren pääkaupunki Gustavia on nimetty Ruotsin kuningas Kustaa III:n mukaan.

Tortola, St Croix ja Puerto Rico kuuluvat reittiin, mutta miehistönvaihdot tehdään nykyisin Philipsburgissa Saint Martinin saarella, joka on jaettu Hollannin ja Ranskan kesken. Philipsburg kuuluu saaren eteläiseen, Hollannin hallitsemaan osaan.

Mimer aloitti CMA CGM -rahtaajan linjalla lokakuussa ja rahtaus kestää ainakin vuoden 2021 loppuun. Godby Shippingin yhteistyö maailman neljänneksi suurimman konttilaivayhtiön kanssa alkoi jo vuonna 2012.

Tuttuja saaria Mimer oli kiertänyt Karibian saaria jo edellisen rahtaajan, Marinexin ajossa. CMA CGM -yhti-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

19

M/S Mimer besökte hemmavatten Under en konferensresa råkade SSB på Godby Shippings M/S Mimer när fartyget låg på varv i Landskrona.

M

imer har varit i Karibien sedan våren 2015 och kom till södra Sverige i början av september för en nästan tre veckor lång dockning. Fartyget genomgick sin 30-årsklassning och en hel del service- och underhållsarbeten. Bland annat installerade man ett system för hantering av ballastvatten och halade propellern och växellådan.

Mimer som länge seglat i rederiets gröna färger fick samma blå färg som befraktaren. Fartyget återvände till CMA CGM för långtidsbefrakt-

20

ning som ersättare till systerfartyget Midas, som seglade i Karibien i nästan åtta år.

SSB gjorde en avstickare till Mimer före avfärden, när fartyget redan låg vid utrustningskajen.

På varvet och fartyget var det full rulle, men fartygsfolket hade under båtsman Niko Thörnroos ledning hunnit samla in alla böcker och filmer som skulle återlämnas och lagt dem i kartonger.

– Det hade vi varit tvungna att göra i vilket fall som helst, för mässen ska byggas om helt.

Om det behövs kommer renoveringen att slut4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Det var bråda tider när M/S Mimer låg på varv. Båtsman Niko Thörnroos och kocksteward Anne-Marie Takalo hann ändå hjälpa till med bytet av SSB:s böcker och filmer under sin kafferast. föras till sjöss, berättade kocksteward Anne-Marie Takalo, som hoppades på bra väder på resan över Atlanten.

På varvet renoverades även besättningens hytter.

Ombord fanns många av rederiets anställda och externt folk för att se till att fartyget avgick i tid. Befälhavare Joakim Hentunen hann byta några ord med oss på SSB och konstaterade att han en gång i tiden hade seglat med vårt ombud Niklas Peltola på samma rederi.

Gods för en lång resa I Landskrona fick Mimer proviant och reservdelar och utrustning för den långa resan. SSB kom med böcker och annan läsning och ett bra utbud med DVD-filmer. Stora dockningar innebär alltid utmaningar – fartygsfolkets erfarenheter rapporterades till rederiet med tanke på den kommande dockningen av systerfartyget Midas.

Fartyget kom iväg som planerat och bunkrade i Göteborg, varifrån resan fortsatte till Atlanten. Trots kockstewardens önskemål blev vädret dåligt.

– Vi lyckades undvika orkanen Lorenzo, men drabbades ändå av hög sjögång. Av sexton sjö-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

dagar kunde vi bara segla fem dagar i lugna väderförhållanden, sade Anne-Marie Takalo efteråt i telefon.

Den traditionella grillningen på Atlanten kunde inte genomföras. Man tvingades också ställa in den planerade grillfesten med Midas i Pointe-à-Pitres hamn, eftersom Midas avfärd blev tidigarelagd.

Bekanta öar Mimer seglade runt i Karibien redan med sin föregående befraktare, Marinex. Befraktad av CMA CGM trafikerar Mimer i stort sett samma öar. En ny ö är Saint-Barthélemy, som var en svensk koloni 1785–1878. Öns huvudstad Gustavia har fått sitt namn efter den svenske kungen Gustav III. Tortola, St Croix och Puerto Rico ingår i rutten, men besättningsbyten genomförs numera i Philipsburg på ön Saint Martin, som är delad i en holländsk och en fransk del. Philipsburg tillhör öns södra del som förvaltas av Holland.

Mimer började på CMA CGM:s linje i oktober och befraktningen pågår åtminstone till slutet av 2021. Godby Shippings samarbete med världens fjärde största containerfartygsbolag inleddes redan 2012. ò 21

ESL Shipping Crew Meeting MEPA kävi kertomassa kuulumisia, kun reilut parikymmentä ESL:n merenkulkijaa osallistui varustamon järjestämään koulutuspäivään Helsingissä. teksti ja kuva Pekka Karppanen

M

EPA on aina ollut hyvässä vuorovaikutuksessa ESL Shippingin laivojen kanssa muun muassa kurssien, ForMaren ja kirjastopalveluiden kanssa, myös merimiesurheilu on jälleen lisääntynyt.

– Varustamo on kasvanut ja uusien merenkulkijoiden on myös hyvä saada MEPA -infoa, ESL Shippingin kurssikoordinaattori Alexandra Lindahl totesi.

Varustamopäivän ohjelmassa oli lisäksi konttorin katsaukset strategiasta ja talousnäkymistä, tekniikasta ja turvallisuudesta sekä miehitysasioista. Iltapäivällä työterveysihmisten ja MEPAn esitysten jälkeen porukka jaettiin ryhmiin. Kansi-, kone ja sähkö- sekä talousosaston ryhmätöiden purkujen jälkeen väki siirtyi illanviettoon.

ESL Shipping on järjestänyt varustamopäiviä jo useamman vuoden ajan. Paikalle pyritään saamaan

22

mahdollisimman monta merenkulkijaa. Crew meeting on saanut hyvää palautetta.

– Tällaiselle tilaisuudelle on tarvetta ja luulisin, että varsinkin yhtiön kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia suoraan toimitusjohtajalta kuultuna arvostetaan. Liian harvoin tulee tilaisuuksia käydä laivoilla tapaamassa henkilöstöä ja satamissa on lähes aina kiire. ESL:n merihenkilöstöpäivään kutsutaan koko porukka, eli tässä on hyvä mahdollisuus kerran vuodessa tavata ja keskustella laivatöiden ulkopuolella, ESL Shippingin merihenkilöstöpäällikkö Mikko Rausti kertoi.

Merenkulkijoiden yhteiset tapaamiset varustamokonttorilla lisäävät tiimihenkeä ja asiat saadaan käytyä läpi paremmin kuin kiireisessä laivaympäristössä. Samalla laivaporukka tutustuu toisiinsa ja konttoriväkeen. ò 4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Nybörjare

Maskinjobb på roro-fartyget Frivakt besökte M/S Finnhawk, som hade fått två praktikanter förmedlade via Praktikkvarnen. Den ena av dem hann berätta lite om sig själv.

Vem är du, från vilken skola kommer du och hur mycket studier har du kvar?

Jag heter Dennis Söderlund och jag studerar till vaktmaskinmästare vid Aboa Mare. Jag har tre år kvar.

Varför gav du dig in i sjöfartsbranschen och kände du till den sedan tidigare?

Havet är ett bekant element eftersom jag har åkt båt en hel del. Tre av mina släktingar har arbetat till sjöss och jag har alltid varit intresserad av maskiner.

Hur trivs du med att arbeta ombord?

Jag har haft det väldigt trevligt här. Det är bra folk ombord – alla hjälper mig och ger mig råd.

Hur tillbringar du fritiden ombord?

Det här fartyget har en sådan tidtabell att jag har hunnit gå i land både i Tyskland och här i Helsingfors. Annars vilar jag, spelar spel eller hänger med Simon, den andra praktikanten.

Har branschen och utbildningen motsvarat dina förväntningar?

Jadå. Första resan var jag lite sjösjuk, men jag vande mig snabbt. Jag flyttade från Ekenäs till Åbo för att studera och till en egen bostad. Det är roligt att studera i en stor stad.

Vem har du lärt dig mest av under praktiken?

Jag har fått mest råd av fartygets praktikansvarige.

Jag är intresserad av maskinteknik och alla har hjälpt mig när det har behövts.

Var är du om fem år?

Jag är nog klar med värnplikten och seglar med något fartyg. ò

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

23

Työtä merenkulun hyväksi Syksyllä eläkkeelle jäänyt Suomen Varustamot ry:n senior advisor Olof Widén jatkaa edelleen alalla. Vahvaa asiantuntemusta tarvitaan, koska Suomen merenkulku kohtaa koko ajan uusia haasteita. teksti Pekka Karppanen kuva Sampsa Sihvola

V

apaavahti tapasi miehen Maarianhaminassa, jossa saatiin juuri kuulla marraskuun lopun tukilakkojen päättyneen. Monet suomalaislaivat olivat maanneet pari päivää satamissa.

– Onneksi tästä ei tullut yhtä pitkää, kuin vuoden 1980 merimieslakko, jolloin olin Gripö -jäähdytysaluksen kanssa Etelä-Afrikassa. Lasti oli päällä, Widén muisteli.

Maineikkaan Gustaf Erikson -varustamon laiva oli ankkurissa Robben Islandin vankilasaaren edustalla. Tuolloin maan tuleva presidentti Nelson Mandela istui vielä sellissä.

Turussa ja Maarianhaminassa merenkulkua opiskellut Olof Widén sai ensimmäisen perämiehen pestin Engshipille vuonna 1983.

– Merimieslakon jälkeen Suomen kauppalaivasto pieneni vauhdilla ja monilla oli vaikeuksia saada töitä. Satuin oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan; Kai Engblom järjesti minulle jobin M/S Nordeniin, Olof kertoi.

Hän jatkoi seilaamista vielä vuosikymmenen loppuun ennen jäämistään maihin.

Suomen merenkulkupolitiikka kehittyi 1980-luvun lopulla tehtiin paljon töitä kauppalaivaston näivettymisen pysäyttämiseksi. Valtio edellytti, että miehitysja käyttökustannukset saataisiin sellaisiksi, että pitkällä tähtäimellä toiminta kannattaisi. Korkotukea sai myös ulkomailta tilattuihin uudisrakennuksiin.

Aluksiin tehtiin työmarkkinajärjestöjen kanssa pientonnistosopimuksena tunnet24

tu työehtosopimus, mikä osaltaan paransi alusten toimintaedellytyksiä. Uusi yhdistys perustettiin.

– Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistystä vetivät aluksi laivanvarustajat Alpo Mikkola ja Hans Langh omien toimiensa ohella. Minut valittiin yhdistyksen kokopäivätoimiseksi asiamieheksi vuonna 1990, Widén kertoi.

Vuosikymmenien 1980 - 90 vaihteessa tilattiin 23 alusta. Vuonna 1991 voimaantullut ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelo toi lisäksi Suomen lipun alle useita ulosliputettuja aluksia. Pientonnistoyhdistyksen nimi muuttui myöhemmin Rahtialusyhdistykseksi, ja siihen kuului parhaimmillaan 55 alusta.

Yhteistyö tuo tulosta Rahtialusyhdistys, Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redareföreningen yhdistyivät vuonna 2008, nimeksi tuli Suomen varustamot ry. Olof Widén valittiin seuraavana vuonna yhdistyksen toimitusjohtajaksi, mitä työtä hän hoiti siihen asti, kunnes ennen eläkkeelle jääntiään siirtyi senior advisor -tehtävään.

– Yhteistyötä tehtiin ahkerasti ammattijärjestöjen ja valtiovallan kanssa. Tämän vuosikymmenen alussa saatiin aikaiseksi tonnistovero ja sekamiehityssopimus.

Suomen lipun alle tuli uudisrakennuksia ja jo ajossa olevia laivoja, Widén sanoi.

Siitä lähtien kauppalaivaston alusmäärä on pysynyt varsin stabiilina, mutta keski-ikä on kuitenkin melko korkea. Kuluvana vuonna suomalaisvarustamot ovat tilanneet tusinan verran uudisrakennuksia.

– Jotta uudet laivat saataisiin Suomen lipun alle, pitää varustamoilla olla luottamus toimintaedellytysten ja – varmuu-

den säilymiseen. Merenkulkupolitiikan pitää olla pitkäjänteistä. Lakot, varsinkaan vain suomalaislaivoihin kohdistuvat, eivät ainakaan lisää Suomen lipun houkuttelevuutta, Widén pohti.

Toimijoiden yhteistyö on hyvin tärkeää etenkin merenkulun tukien säilymisen kannalta. Widén korosti myös, että matkustaja-autolauttojen liikennöinti ei ole mitään viihdemerenkulkua, vaan tärkeää toimintaa huoltovarmuuden ja päivittäislogistiikan kannalta.

Merenkulun innovaatioita Suomi on profiloitunut merenkulun automaation ja ympäristöystävällisen tekniikan edistäjänä. Jatkuva kehitys ja kilpailu luovat haasteita myös koulutukselle. Ala tarvitsee uusia, kyvykkäitä osaajia.

– Nuoriso hakeutuu vähän huonosti merenkulkuun. Merimiesammatti on kuitenkin hyvä kanava päästä jatko-opintojen myötä kehittämään maailman kärkikastiin kuuluvaa meriklusteria, Olof Widén tähdensi.

Suomi on nopeasti sopeutunut esimerkiksi merenkulun ympäristömääräyksiin, joita määrittelee muun muassa Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO. Olof on usein ollut asiantuntijana mukana Suomen valtuuskunnassa kansainvälisissä merenkulkua käsittelevissä kokouksissa.

Yli neljän vuosikymmenen kokemus meriltä, varustamoista ja kabineteista saa jatkoa. Olof Widén kutsuttiin keväällä Godby Shippingin hallitukseen ja marraskuun lopulla hänet nimettiin myös Suomen Varustamot ry:n hallituksen jäseneksi.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Arbete för sjöfartens bästa Rederierna i Finlands senior advisor Olof Widén pensionerades i höstas, men fortsätter i branschen. Goda sakkunskaper behövs eftersom sjöfarten i Finland hela tiden stöter på nya utmaningar.

F

rivakt träffar Olof Widén i Mariehamn i slutet av november, där vi precis får höra att sympatistrejkerna är över. Många finländska fartyg har legat i land i ett par dagar.

– Som tur var blev den här strejken inte lika långa som sjömansstrejken 1980, då jag var i Sydafrika med kylfartyget Gripö.

Lasten var på, minns Widén.

Det omtalade Gustaf Erikson-rederiets fartyg låg för ankar utanför fängelseön Robben Island. På den tiden satt landets blivande president Nelson Mandela fortfarande i sin cell.

Olof Widén studerade sjöfart i Åbo och Mariehamn och fick sin första styrmanshyra på Engship 1983.

– Efter sjömansstrejken minskade Finlands handelsflotta snabbt och många fick svårt att hitta jobb. Jag råkade befinna mig på rätt plats i rätt tid: Kai Engblom ordnade jobb åt mig på M/S Norden, berättar Widén.

Han fortsatte segla till slutet av decenniet, innan han klev i land.

Finlands sjöfartspolitik utvecklas I slutet av 1980-talet jobbade man hårt för att stoppa handelsflottas förtvining. Staten krävde att besättnings- och driftkostnaderna kunde hållas på en sådan nivå att verksamheten lönade sig på lång sikt.

Räntestöd beviljades även för nybyggen som beställdes från utlandet.

Fartygen ingick kollektivavtal för småtonnage med arbetsmarknadsorganisationerna, vilket förbättrade verksamhetsförutsättningarna för fartygen. En ny förening bildades.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

– Till en början drev Alpo Mikkola och Hans Langh Utrikesfartens Småtonnageförening vid sidan av sina anställningar.

Jag utsågs till föreningens heltidsanställda ombud 1990, berättar Widén.

I skiftet mellan 1980- och 1990-talet beställdes det 23 fartyg. Förteckningen över handelsfartyg i utrikesfart som trädde i kraft 1991 bidrog dessutom till att flera utflaggade fartyg hamnade under finländsk flagg. Småtonnageföreningen bytte senare namn till Fraktfartygsföreningen och hade som mest 55 fartygsmedlemmar.

Samarbete ger resultat Fraktfartygsföreningen, Finlands Rederiförening och Ålands Redareförening gick samman 2008 och fick namnet Rederierna i Finland rf. Året därpå utsågs Olof Widén till föreningens verkställande direktör, ett jobb som han skötte fram tills dess att han blev föreningens senior advisor före pensionen.

– Vi samarbetade mycket med fackföreningarna och statsmakten. I början av det här decenniet fick vi igenom tonnageskatten och blandbesättningsavtalet.

Både nybyggen och fartyg som redan var i drift hamnade under finländsk flagg, säger Widén.

Sedan dess har antalet fartyg i handelsflottan hållit sig stabilt, men medelåldern är ganska hög. Under det gångna året har de finländska rederierna beställt ett dussintal nybyggen.

– För att de nya fartygen ska hamna under finländsk flagg måste rederierna kunna lita på att verksamhetsförutsättningarna och den operativa tillgängligheten

består. Sjöfartspolitiken måste vara långsiktig. Strejker, framför allt inte de som bara gäller finländska fartyg, ökar knappast den finländska flaggans attraktionskraft, säger Widén.

Samarbete mellan aktörerna är mycket viktigt framför allt för att stöden till sjöfarten ska bli kvar. Widén betonar också att passagerar-bilfärjornas trafikering inte är någon nöjessjöfart, utan en verksamhet som är viktig för försörjningsberedskapen och den dagliga logistiken.

Innovationer inom sjöfarten Finland har profilerat sig som en föregångare för automation och miljövänlig teknik inom sjöfarten. Den kontinuerliga utvecklingen och konkurrensen skapar utmaningar även för utbildningarna. Branschen behöver nya, begåvade talanger.

– Ungdomarna är lite för dåliga på att söka sig till sjöfarten. Sjömansyrket är dock en bra kanal för att genom fortsatta studier få vara med och utveckla en av världens främsta sjöfartskluster, framhåller Olof Widén.

Finland har snabbt anpassat sig exempelvis till sjöfartens miljöbestämmelser, som fastställs av bland andra Internationella sjöfartsorganisationen IMO. Widén har ofta deltagit som sakkunnig i Finlands delegation vid internationella konferenser om sjöfarten. Över fyra decenniers erfarenhet av sjöarbete, rederier och kabinett slutar dock inte här. I våras blev Olof Widén inbjuden till Godby Shippings styrelse och i slutet av november utsågs han även till medlem i Rederierna i Finlands styrelse. ò 25

JOBIA JAOSSA TE -toimiston Ville Käldström tuntee merenkulkijoiden työmarkkinat. Turusta käsin hän palvelee koko Suomen varustamoita ja merenkulkijoita

T

teksti ja kuva: Pekka Karppanen

urun merenkulkumessuilla tavatun Villen kanssa keskustellessa tuntuu, että puhuisi vuosia seilanneen ammattimerenkulkijan kanssa. Laivat, reitit, pätevyydet ja positiot ovat hallussa.

– Olen kyllä lähdössä tutustumisseilaukselle rahtilaivalle, mutta taustaltani olen valtiotieteiden maisteri Åbo Akademista, joka tuli Huoltovarmuuskeskuksesta TE -toimistoon töihin, Ville Käldström selvitti.

Hän on toiminut merenkulun piirissä vasta vajaat kaksi vuotta, mutta on eh26

tinyt hankkia erittäin hyvät perustiedot alasta. Käldström on hyvin perehtynyt sektoriin, tavannut paljon merenkulkijoita ja alan toimijoita sekä henkilökuntaa varustamoista ja järjestöistä.

– Keväällä kävin verkostoitumassa Maarianhaminassa Sjöfartens Dag -tapahtumassa, jossa olivat lähes kaikki alan toimijat. Käynti oli kannattava, sillä yhteydenotot lisääntyivät melkoisesti, Käldström kehui.

Hän on saavuttanut luottamusta sekä merenkulkijoiden että varustamoiden taholta.

Työllisyystilanne varsin hyvä Käldströmin mukaan konepuolella on lähes täystyöllisyys ja muiden merenkulkijoiden työttömyys on kolmen prosentin luokkaa. Merenkulkualan vapaita työpaikkoja voi selata te-palvelut.fi -sivustolla, mutta paljon tapahtuu myös hiljaista suoravälitystä.

Tällöin varustamo ottaa yhteyttä Villeen, jolta usein löytyy ”takataskusta” sopiva henkilö. Eniten yhteistyötä on rahtilaivavarustamoiden kanssa. Hän saa välittämistään työnhakijoista myös palautetta.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

– Työttömällä työnhakijalla pitää olla hyvä syy, jos hän ei ota vastaan tarjottua paikkaa. Päällystön ei kuitenkaan vastentahtoisesti tarvitse ottaa miehistöpaikkaa, Ville Käldström totesi.

Hän suosittelee työnhakijoita ympäri Suomen olemaan yhteydessä – palvelu onnistuu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Työnhakijoilla on mahdollisuus osallistua TE -toimiston tukemille kursseille, joiden ajalta saa jopa korotettua työttömyysetuutta.

– Tällaisia ovat esimerkiksi Basic Safety Training -kertaus, Fast Rescue Boat -ker-

taus sekä Medical Care 4.2 laivanpäällystölle, Käldström kertoi.

Listalta löytyy noin 25 erilaista kurssia. Merenkulkualan työnhakijan kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä TE-toimistoon, jotta kurssiasiat ja etuudet saadaan asianmukaisesti hoidettua.

Käldströmin toimipaikka on Turussa Varsinais-Suomen TE-toimistossa Itsenäisyydenaukiolla. Asiointi tapahtuu paljon puhelimitse ja sähköisesti, joten hän tulee mielellään kertomaan palveluista merenkulkualan ja opiskelijoiden tapahtumiin.

YHTEYSTIEDOT: http://toimistot.te-palvelut.fi/varsinaissuomi/yhteystiedot Ville Käldström puh 0295 044 821 ville.kaldstrom@te-toimisto.fi

JOBB ERBJUDS TE-byråns Ville Käldström är förtrogen med sjöfararnas arbetsmarknad. Från Åbo betjänar han rederier och sjöfarare i hela Finland.

U

nder samtalet med Ville, som jag träffar på Åbo sjöfartsmässa, känns det som att jag pratar med en yrkessjöfarare med lång erfarenhet.

Han känner till fartygen, rutterna, behörigheterna och positionerna.

– Jag ska visserligen i väg på en introduktionssegling på ett fraktfartyg, men min bakgrund är en pol.mag. från Åbo Akademi och jag kom till TE-byrån från Försörjningsberedskapscentralen, förklarar Ville Käldström.

Han har bara jobbat med sjöfart i knappt två år, men har hunnit skaffa sig mycket goda grundläggande kunskaper om branschen. Käldström är väl insatt i sektorn och har träffat många sjöfarare och branschaktörer och mycket personal från rederier och organisationer.

– I våras nätverkade jag på Sjöfartens Dag i Mariehamn, där nästan alla aktörer i branschen var med. Besöket lönade sig eftersom jag fick många nya kontakter, säger Käldström.

Han har vunnit både sjöfararnas och rederiernas förtroende.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

Mycket gott sysselsättningsläge Enligt Käldström råder det nästan full sysselsättning på maskinsidan och bland övriga sjöfarare ligger arbetslösheten på omkring tre procent. På te-tjanster.fi kan man bläddra bland lediga jobb i sjöfartsbranschen, men många jobb förmedlas också direkt utan annonsering.

Då kontaktar rederiet Ville, som oftast har en lämplig person ”i bakfickan”. Samarbetet är störst med fraktfartygsrederierna. Han får även respons på de arbetssökande som han förmedlar.

– En arbetslös arbetssökande måste ha en god anledning till att inte tacka ja till ett jobb. Ett befäl behöver dock inte ofrivilligt ta ett jobb i besättningen, konstaterar Ville Käldström.

Han rekommenderar arbetssökande runtom i Finland att ta kontakt med honom – han kan betjäna på finska, svenska och engelska.

Arbetssökande kan delta i kurser som stöds av TE-byrån och får då förhöjd arbetslöshetsförmån under tiden.

– Sådana kurser är till exempel repetitionskurserna Basic Safety Training och Fast Rescue Boat samt kursen Medical Care 4.2 för sjöbefäl, berättar Käldström.

På listan finns ungefär 25 olika kurser. Den som söker jobb inom sjöfartsbranschen bör kontakta TE-byrån i god tid så att man hinner ordna alla detaljer kring kursarrangemang och förmåner.

Käldströms arbetsplats finns på Egentliga Finlands TE-byrå på Självständighetsplan i Åbo. De flesta ärenden sköts via telefon och elektroniskt, så han kommer gärna och berättar om tjänsterna på evenemang för sjöfartsbranschen och studerande. ò

KONTAKTUPPGIFTER: Http://toimistot.te-palvelut.fi/varsinaissuomi/yhteystiedot Ville Käldström tfn 0295 044 821 ville.kaldstrom@te-byran.fi

27

Tulilaivat tulevat Suomeen teksti: Timo Sylvänne

V

enäjän keisarin Aleksanteri I:n mitä nöyrimmät alamaiset Suomen suuriruhtinaskunnassa pääsivät ensimmäistä kertaa ihmettelemään ja peljästymään ilman purjeita kulkevaa tulilaivaa lähes 200 vuotta sitten.

Tukholmasta Turkuun loiskutteli syyskuun kuudentena päivänä 1821 ruotsalainen höyrykuunari STOCKHOLM. Siipirattaita pyöritti 50 indikoidun hevosvoiman höyrykone. Myös suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin Helsinkiin poikettiin näyttäytymään. Tukholmaan palattiin Turun kautta.

Englantilainen koneenrakentaja ja keksijä – ”ruotsalaisen höyrylaivan isä” – Samuel Owen oli Tukholmaan muutettuaan 28

saanut luvan perustaa höyrylaivoja valmistavan telakan. Kolmen pienehkön höyryvenheen valmistuttua oli vuorossa merilaiva, jolla lähdettiin ulkomaille Suomeen.

Ennen ruotsalaista vierailua ja sen jälkeenkin oli Turussa viritelty hankkeita höyrylaivaliikenteen avaamiseksi kotimaisin voimin. Tulos oli savolainen rojekti: aloittamista vaille valmis.

Vastaavasti Savossa ei aikailtu: Puhoksella ruukinpatruuna Nils Ludvig Arppe rakennutti käyttöönsä höyrylaivan.

Tosin Arppen suku oli lähtöisin Turusta.

Osakkaana mukana oli viipurilainen Johan Hackman. Keväällä 1833 Pohjanmaalta pestatut mestarit veistivät petäjäisen rungon: 26,2 metriä pituutta, 4,5 metriä le-

veyttä. Höyrykone rakennettiin Pietarissa, Aleksandrovskin konepajassa englantilaisen insinörin Matthew Clarkin johdolla. Indikoituja hevosvoimia 34. Hintaa vesihirviölle kertyi 40 000 ruplaa. Kalevalaisen nimen ILMARINEN saanut siipiratashinaaja kulki kolmen miehen voimin: päällikkö, perämies ja koneenhoitaja. Työnä tällä uranuurtajalla oli hinata puutavaralotjia pohjoisesta Lauritsalaan. Hackmanin hevosmiehet siirsivät lastit Viipurin merisatamaan. Paluumatkallaan ILMARINEN toimitteli tukkukauppiaitten tilauksia: suolaa, viljaa, siirtomaatuotteita, jaloja juomia, ylellisyystarvikkeitakin.

Turussakin terhakoiduttiin. Tosin jo siihen aikaan vaadittiin valtiota apuun. Åbo Ångfartygs Aktiebolagin osakeanti aloitet4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

tiin 29.12.1834. Helmikuussa 1836 tilattiin Lontoosta höyrylaiva. Toinen saman kokoinen höyry tilattiin Turusta. Molemmat kuunaritakiloituina eli kahdessa mastossa purjeet. Åbo Gamla Skeppsvarfilla juhlittiin telakan ensimmäisen siipirataslaivan vesillelaskua juhannuksen jälkeisellä viikolla 1836. Honkapuinen kuparilevytetty runko oli mitoiltaan 36 x 6.2 x 2.9 metriä.

Suomen kenraalikuvernöörin mukaan kastettu FURST MENSCHIKOFF oli kuukautta myöhemmin valmis purjehtimaan Norrköpingiin höyrykoneen asennusta varten.

Siipirattaita pyöritti kaksi 45 IHV balanssikonetta. Kolme mottia mäntypuuta tunnissa antoi laivalle vauhtia 10,5 solmua.

Hintaa oli kertynyt 218 899 ruplaa. Jo lokakuussa palattiin Turkuun tekemään kutsuvierasristeilyjä Airiston selälle. Laivaväkeä oli parikymmentä henkeä: päällikön ja perämiesten lisäksi kaksi koneenhoitajaa, neljä lämmittäjää ja loput pasiseerien passaajia.

Lontoon tilauksen valmistumista lykkäsi perinteiset englantilaiset lakot. Lähes vuoden myöhässä STORFURSTEN nimen saanut höyrykuunari kolisteli Turkuun.

Runko oli rakennettu tammesta kuparilla peiteltynä. Pituutta puolitoista metriä enemmän, kuin turkulaisella rakenteella.

Kolilämmitteisten kahden englantilaisen höyrykoneen teho oli yhteensä 80 hevosvoimaa. Tilaajayhtiölle lasku oli 253 766 ruplaa.

Matkustajahöyryjen satamia olivat Tukholma, Turku, Helsinki, Tallinna ja Pietari. Tosin jo edellisenä kesänä ruotsalainen

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

höyrylaiva SOLIDE oli aloittanut Tukholma – Turku reitin. Suomalaisiakin matkustajahöyryjä ilmaantui liikennöimän pitkin rannikkoa: Viipurista Helsinkiin, Oulusta Turkuun, Ruotsista Vaasaan. Ja Turussa perustettiin jo 1838 toinen höyrylaivavarustamo Transport Ångfartygs Bolaget.

Kilpailun lisäksi isää kiukkua nostatti uuden aluksen suomenkielinen nimi MURTAJA. Ensimmäisenä vuotenaan FURST MENSCHIKOFF ansaitsi bruttona 28 211 ruplaa, STORFURSTEN 714 65 ruplaa.

Innostuneita yrittäjä ilmaantui useita, muttei höyrylaivaliikenne ollut rahasampo. Reittejä vaihdeltiin kysynnän mukaan. Huviristeilyitä järjestettiin kosolti, mm. välillä Helsinki – Tallinna. Rannikko-

Matkustaja­höyryjen satamia olivat Tukholma, Turku, Helsinki, Tallinna ja Pietari

reiteillä laivat ajoivat kiville. Telakat olivat kesäisin kiireisiä ja korjausreissuille oli suunnattava jopa Englantiin asti. Myrskyt ja sumut myöhästyttivät aikatauluja.

Puurungot ja höyrykoneet eivät olleet pitkäikäisiä. ILMARINEN sisävesillä oli arveluiden mukaan ajossa 11 vuotta. Jo muutaman vuoden käytön jälkeen FURST MEN-

SCHIKOFF tarvitsi uudet kattilat ja muita suuria korjauksia. Romutus oli edessä 13 vuotiaana.

Suomen ensimmäinen höyrylaivavarustamo teki konkurssin 1849. Samana vuonna lähes samat puuhamiehet perustivat yhtiön nimeltään Åbo Nya Ångfartygsbolag. Konkurssihuutokaupasta saatiin vanha STORFURSTEN. Konkurssivarustamon tilauksesta Åbo Gamla Sekppsvarf oli rakentamassa jo toista FURST MENSCHIKOFF-höyryä, jossa voimanlähdekin oli kotimainen: turkulaisen Cowie & Ericsson-yhtiön ensimmäinen laivahöyrykone. Suomen ensimmäinen laivahöyrykone oli osattu rakentaa Forssassa jo 1838.

Keväällä 1850 osti helsinkiläinen kauppahuone H. Borgström & Co Bremenistä höyrykuunarin HENGIST. Oli Suomen ensimmäinen rautarunkoinen potkurihöyrylaiva, kuin myös ensimmäinen Lyypekissä vieraillut suomalainen höyry. Ja ensimmäinen ruuvihöyry, joka alkoi ajaa säännöllistä linjaa Lyypekkiin.

Höyrylaivaliikenteen pioneerit Suomessa kohtasivat alkutaipaleellaan monenlaisia rauhanajan murheita. Jopa Venäjältä levinnytt rutto oli vuodesta 1848 jarruttamassa Ruotsin liikennettä. Vuonna 1854 unohtuivat rauhanajan murheet. Kaikenlainen meriliikenne lähes loppui. Alkoi Oolannin sota. ò LÄHTEET: Navis Fennica II Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta Peter Raudsepp: Höyrylaivalla Tallinnaan Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia

29

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

Tivano – vuositelakointi, osa 5 sevillan kaupunki espanjassa kuuluu asuinpaikkana olevan lähes 3 000 vuotta vanha. Suomessakin Sevilla on ehtinyt tulla tutuksi. Naiset muistavat Don Juanin. Jotkut muistavat Bizet’n oopperan Carmen ja Rossinin oopperan Sevillan parturi. Maailmankuuluja jalkapallojoukkueita tienaa omistajilleen rahaa Sevillassa. Jos ei mikään näistä tunnu tutulta, niin ainakin lukemattomat Sevillan parturit suomalaisissa kaupungeissa ovat tavallisellekin kansalle nimeä tehneet tykö. Henry Nielsenin skönärit muistavat Sevillasta telakan Astilleros Españoles SA. Laivatelakkaa oli alettu puuhaamaan 1944, kun Espanjan rajojen takana sodittiin tuhoisasti toista maailmansotaa. Kymmenen vuotta myöhemmin oli ensimmäinen laiva valmistunut. Rantaan kaivettu kuivatelakan monttu oli juuri ja juuri TIVANOn mittainen. Aiemmin valtion omistama laitos näyttää nykyisin olevan slovenialainen.

Vuonna 1970 Suomen eduskunta hyväksyi merenkulun verohuojennuslain. Yritykset välttyivät voittojensa verotukselta, jos sijoittivat ne laivatilauksiin.

Niinpä verorahoituksella tilattiin lähes sata uudisrakennusta suomalaisille yhtiöille. Henry Nielsenin ensimmäiset Sevillan uudisrakennukset olivat sisarlaivat SOLANO ja TIVANO. Sittemmin tilattiin samalta telakalta eri omistajille Nielsenin hoitoon kymme-

30

nen 35 000 dwt:n ja viisi 30 000 dwt:n bulkkeria, ”jauholaivaa”.

TIVANOn kiinalaisen lastin loppu oli purettu Lattakiassa lauantaina 16.3.1974. Sunnuntaina puoliltapäivin redillä nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti synnyintelakkaa vuosihuoltoon. Lauantai aamuna ohitet-

Monia tuttuja oli laiturilla odottamassa meidän saapumistamme tiin Gibraltarin kallio. Sunnuntaina päästiin ajamaan Guadalquivir-jokea pitkin kohti Sevillaa. Lähes sadan kilometrin jokimatkalla ei kummoisia nähtävyyksiä ollut. Muistikuvat ja valokuvat kertovat pelloista ja puskista joen rannoilla. Kylä siellä täällä. Juuri ennen telakan rantaa läpäistiin slussi. Sunnuntai-iltana kello 18 oli töijätty telakalle.

Henry Nielsenin väki huolehti Sevillassa rakennettavien uusien laivojen valvonnasta ja miehityksestä.

Niinpä tuttuja oli laiturilla odottelemassa saapumistamme. Uudisrakennuksia 15 jauholaivan sarjasta oli

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

jo työn alla. Ensimmäinen pääsi kiertämään maailmaa vajaan vuoden kuluttua. kuivatelakointi on merenkulkijalle ikävää aikaa. On meteliä, on likaista ja rapaista. Kongien turkeille on levitetty ruskeita papereita suojaamaan pintoja telakkaväen työkenkien töryltä. Vesijohdot ja viemärit on suljettu. Vessaan ja suihkuun saa hortoilla telakka-alueen jonnekin peränurkille kylmiin koppeihin.

Laivassa lämpö on katkaistu. Joku saattaa arvella, että tarkeneehan Espanjassa maaliskuun lopulla. Vaan eräänäkin aamuna herätessä oli maa valkoinen. Tokihan auringon paiste sulatti lumen pois päivän mittaan.

Telakkaan tultuamme oli tavanomaisia kipinän hommia: rahanjakoa, ulosmaksuja, uuden porukan kirjaamisia laivan rulliin, lääkärikäyntejä. Lääkärikäynneillä oli mukavakin puolensa, kun pääsi autokyydissä näkemään kaupunkia. Sevillassa mentiin yksityiselle klinikalle. Ei tarvinnut pitkiä aikoja istuskella odottelemassa. Yleensä lääkärit määräsivät joko troppeja tai sairasulosmaksun. Mahdolliset lääkkeet haettiin apteekista paluumatkalla. Jos oltiin meklarin kyydillä, ei ehtinyt poikkeamaan edes maakaljalle.

Laivan radiolaitteet olivat englantilaisen Redifon-yhtiön valmistetta. Olin jo oppinut, että jos oli tarvis kurkistaa jonkin mööpelin sisälle, oli varattava aikaa runsaasti ruuvien ja mutterien aukomiseen. Päälähettimen eräs säätökytkin oireili siten, että useimmiten toimi, mutta joskus ei. Koska en osannut syytä löytää, pyysin telakalta apua. Eräänä aamuna radiohytin ovelle koputteli parivaljakko. Apumies kantoi laukkuja. Toinen tuntui olevan henkilö, joka ymmärsi sähkön päälle. Apumies ruuvaili lähettimen pellit auki. Maestro tutki, heilutteli kaapeleita, kopisteli kom-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

ponentteja ja välillä silmäili yleismittarin neulan liikettä. Parin päivän puuhailulla ei vikaa löytynyt. Opin kuitenkin uuden espanjankielisen lauseen, mikä ovat mielessä vieläkin:”Esta cabel no bueno”. ennen mepan 1976 alkanutta uutispalvelua olin pruukannut keräillä YLEn Porin lyhytaaltoaseman uutisista koosteen, minkä naputtelin kirjoituskoneella messejä varten. Uutisia tärkeämpi laivaporukoille oli lottorivi. Jos lauantai-iltana oli ollut lottonumeroita tärkeämpää tekemistä, sai rivin jälkeenpäin kysytyksi Keimolasta, Helsinkiradiosta. Rannikkoradioaseman muita tärkeitä ilmaispalveluita oli tuoreiden valuuttakurssitietojen välitys.

Telakalta keskustaan oli matkaa muutama kilometri.Useimmille laivaväestä Sevilla oli tuntematon paikka, muttei kauaa. Villien linjojen seilaajat osasivat omatoimisesti löytää merimieskulttuuripaikat ympäri maailman - poikkeuksina Albania ja kulttuurivallankumouksen Kiina, missä niitä ei ollut. Pitkillä merimatkoilla oli rattoisaa ajankulua vertailla erilaisia kokemuksia ja nähtävyyksiä maista. Sevilla jäi mieleen erikoisuutena: eniten kehuja ja kommentteja sai joltain pikkukujalta löytynyt valkosipuliravintola.

Viikon telakoinnin jälkeen oltiin valmiita lähtöön sunnuntaiaamuna. Kaikkea ei ollut saatu kuntoon.

Ahterivinssi ei pyörinyt, joten täkkärit saivat käsipelissä kiskoa polypropyleeninarut ylös.

Tiedettiin, että kiinalainen aikarahtaus jatkui.

Suunnattiin etelään pitkin Afrikan rannikkoa bunkraamaan Dakariin. Sitten kuormattaisiin puuvillaa kiinalaisille Brasilian Vitoriasta.

ò

31

Sepolla ja Heikillä on yhteisikää 150 vuotta ja takana melkoinen määrä työvuosia laivoilla.

Työn lomassa tulee välillä muisteltua seilauksia

Merimiehet veneenrakentajina Vuoden merimiesurheilija mallia 1984 Seppo Järveläinen jaksaa edelleen painaa pitkää päivää. Hänen käsistään on valmistumassa viisimetrinen Haven -purjevene. Apuna on vanha merimiesystävä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

L

oviisassa sijaitsevassa Perinnekeskus Kuggomin venevajassa kuuluu pauketta ja porausta. Perällä häärää kaksi tuttua merimiestä. ESL Shippingin entinen konepäällikkö Seppo on eläkkeelle jäätyään seilannut muun muassa kuunari Helenalla ja höyryhinaaja Tursolla. Seuraavat seilaukset toteutuvat ensi keväänä itse rakennetulla purjeveneellä.

– Tutustuin tähän veneenrakennusmahdollisuuteen venemessuilla ja aloitin projektin reilu vuosi sitten. Toivosen Heikki tuli kesällä mukaan ja kun hän tekee kädentaitoa vaativat työt, voin minä hoitaa ”maumau- miehen” hommat, Seppo naurahti.

Kansikorjausmies Heikki jäi aikoinaan eläkkeelle Finnlinesiltä ja ajelee nyt päivittäin Sepon avuksi kotoaan Vantaalta.

Seppo asuu viikot Kuggomin asuntolassa. Ruokailut ovat päärakennuksessa, jossa on myös hieno juhlasali erilaisia tapahtumia varten.

32

Ohjattua harrastustoimintaa Perinnekeskus Kuggomin pajoissa voi harrastaa kaikenlaisia kädentaitoja. Tilat ovat hyviä ja niissä järjestetään erilaisia kursseja. Puuveneen veistokurssi kuuluu pitkiin kursseihin.

– Opettaja on neuvomassa ja materiaalia voi ostaa puutavaravarastosta. Tilat, koneet ja työkalut kuuluvat kurssimaksuun, joka on hyvin kohtuullinen palveluihin nähden, Seppo Järveläinen kertoi Veneen rakentaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista. Sepon mukaan Haven -purjeveneessä on paljon pientä näpräämistä – välillä on tuntunut, että homma ei edisty lainkaan. Nikkarointi on miehelle toki tuttua siirtolapuutarhamökiltä, samoin yhteistyö Heikin kanssa.

Miehet ovat tehneet yhdessä remonttia ja maalanneet mökin Levillä.

Haven on pienestä koostaan huolimatta oikea purjevene – purjealaa tulee olemaan yli 12 neliömetriä. Veneellä voi purjehtia yksin, mutta siihen mahtuu hyvin neljä aikuista.

Pienestä koosta on etua kuljetuksessa – leveys on vajaa kaksi metriä. Seppo Järveläinen aikoo viedä veneen keväällä Espooseen. Heikki tulee ilman muuta neitsytmatkalle.

– Olen mukana joko Sepon veneessä tai sitten seuraan omalla moottoriveneellä ja toimien samalla ”tukialuksena”, Heikki veisteli.

MEPA toivottaa onnea ja menestystä hankkeelle ja suotuisia tuulia tuleville purjehduksille!

Kevättä odotellaan Marraskuussa Sepon vene alkoi jo näyttää valmiilta. Kaksitoista ja puoli jalkaa pitkä 4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

I Traditionscentrum Kuggoms fina huvudbyggnad ordnas många slags evenemang, till exempel danskvällarna Wanhan ajan tanssit. Mer information om Traditionscentret finns på www.kuggom.net.

Sjömännen som båtbyggare Årets sjömansidrottare 1984 Seppo Järveläinen orkar fortfarande jobba långa dagar. Nu är han i färd med att färdigställa den fem meter långa segelbåten Haven. Till sin hjälp har han en gammal sjömansvän.

F

rån båthuset på Traditionscentrum Kuggom i Lovisa hör man hur det bankas och borras.

Längst in är två bekanta sjömän fullt sysselsatta. ESL Shippings tidigare maskinchef Seppo har sedan han gick i pension seglat med bland annat skonaren Helena och ångbogseraren Turso. Nästa segling kommer att genomföras nästa vår med den egenbyggda segelbåten.

– Jag fick nys om den här möjligheten att bygga en båt på båtmässan och började projektet för drygt ett år sedan. Heikki Toivonen anslöt sig i somras och eftersom han gör alla arbeten som kräver hantverksskicklighet, kan jag sköta grovjobbet, skrattar Seppo.

Däcksreparatör Heikki pensionerade sig från Finnlines och åker numera dagligen från sitt hem i Vanda för att hjälpa Seppo. I veckorna bor Seppo på Kuggom. Måltiderna serveras i huvudbyggnaden, där det även finns en fin festsal för olika evenemang.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

Hobbyverksamhet under handledning I Traditionscentrum Kuggoms verkstäder kan man ägna sig åt alla slags hantverk. Lokalerna är bra och där ordnas olika kurser. Kursen i träbåtsbygge är en av de längre kurserna.

– Det finns en lärare att rådfråga och man kan köpa material från virkeslagret.

Lokalerna, maskinerna och verktygen ingår i kursavgiften, som är mycket rimlig med tanke på all service, berättar Seppo Järveläinen.

Båtbyggande kräver uthållighet och engagemang. Seppo säger att det är mycket småpyssel med segelbåten – ibland har det känts som att arbetet inte går framåt över huvud taget. Han har dock tidigare erfarenhet av snickeriarbete från sin kolonistuga, liksom av samarbete med Heikki. Männen har renoverat och målat stugan i Levi tillsammans.

I väntan på våren Redan i november började Seppos båt se färdig ut. Den 12,5 fot långa Haven är trots sin ringa storlek en riktig segelbåt: segelytan kommer att vara över 12 kvadratmeter.

Man kan segla ensam med båten, men den rymmer gott och väl fyra vuxna.

Den ringa storleken är en fördel vid transporter, då båten endast är knappt två meter bred. Seppo tänker ta båten till Esbo till våren. Heikki följer självklart med på jungfrufärden.

– Antingen åker jag med i Seppos båt eller så följer jag efter i min egen motorbåt och fungerar som ”stödfartyg”, skämtar Heikki.

SSB önskar projektet lycka och framgång och gynnsamma vindar på kommande seglingar! ò

33

Merenkulkijoita ajoharjoittelussa MEPA järjesti Riihimäen ajoharjoitteluradalla kurssin, jolla harjoiteltiin auton käsittelyä liukkaalla radalla ja käytiin läpi liikenteen turvallisuusasioita.

K

urssia ideoitiin aluksi Merimiespalvelutoimiston omalle henkilökunnalle. Kaksipyöräisten puolelta tuttu kouluttaja ja Mariellan konferenssissa työskennellyt Teemu Saikkonen suunnitteli yksipäiväisen kurssin, jota alettiin kehitellä alkusyksystä.

– Tapahtumaa markkinoitiin myös merenkulkijoille. Varsin pian huomattiin, että tällaiselle on kysyntää, MEPAn opintosihteeriä tuuraava Martina Peltonen totesi.

Kurssi tuli täyteen ja syyskuun viimeisenä päivänä tavattiin Riihimäen ABC-huoltoasemalla, josta ajettiin yhdessä radalle. Kymmenhenkinen ryhmä sai

34

autot käyttöön Riihimäen Ajoharjoittelukeskukselta. Rata on tehty ympäristöystävällisestä harmaagraniitista ja se liukastetaan puhtaalla vedellä.

Radalla ei käytetä omia autoja – näin estetään pintagraniitin naarmuuntuminen ja tiesuolan sekä hiekan leviäminen radalle. Ajoharjoittelukeskuksella on hyvät tilat opetustiloineen ja kahvioineen sekä havaintovälineineen.

Vesi liukastaa radan Teemu Saikkosen lisäksi Riihimäen Ajoharjoittelukeskuksen henkilökuntaa toimi kurssin ohjaajina. Teoriaosuuden jäl-

keen siirryttiin käytäntöön. Autoja käytettiin pareittain ja kouluttajien ohjeita kuunneltiin radiopuhelimilla. Rataa kierrettiin aluksi kuivalla kelillä. Näin saatiin tuntumaa autoon ja tiehen – samalla tehtiin ohjeistettuja jarrutusharjoituksia.

Vaikeusastetta lisättiin harjoittelemalla ohjaamista ja väistöliikkeitä hätäjarrutuksen aikana. Lukkiutumattomien jarrujen poiskytkentää kokeiltiin ja yritettiin olla osumatta esteisiin, jotka onneksi olivat pehmeitä. Kurssilla oli muutamia vähän ajaneita, jotka saivat nopeasti rutiinia ja itseluottamusta.

Ajaminen vaikeutui entisestään, kun 4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Sjöfarare på övningskörning SSB ordnade en kurs på Riihimäki övningsbana där man övade på att hantera bilen på halt väglag och gick igenom trafiksäkerhetsfrågor.

F

alettiin laskea vettä radalle. Harjoituksissa keskityttiin edelleen väistöliikkeisiin ja jarrutuksiin, mutta kokeiltiin myös kaarreajoa. Homma oli paljon vaikeampaa ja liukkaampaa, kuin ajaminen märällä tiellä vesisateessa.

Kahvitauon jälkeen jatkettiin vielä radalla, jolla sai kokeilla myös sähkökäyttöistä ja automaattivaihteista autoa. Iltapäivällä palattiin sisätiloihin ja saatiin infoa liikenneturvallisuudesta. Monet kokeilivat turvavyösimulaattoria ja sitä, millaista on olla ylösalaisin kääntyneessä autossa. Kurssi onnistui hyvin ja tullaan järjestämään myös jatkossa.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

rån början var kursen tänkt för Sjömansservicebyråns egen personal.

Teemu Saikkonen, som brukar hålla i mc-utbildningar och som har arbetat med konferenser på Mariella, började planera endagskursen i början av hösten.

– Evenemanget marknadsfördes även för sjöfarare. Ganska snart märkte vi att det fanns en efterfrågan på denna typ av kurs, säger Martina Peltonen, som vikarierar för SSB:s studiesekreterare.

Kursen blev fullbokad och den sista september träffades deltagarna på ABC-stationen i Riihimäki och åkte sedan gemensamt till banan. Gruppen på tio personer fick låna bilar av Riihimäen Ajoharjoittelukeskus. Banan är gjord av miljövänlig grå granit och görs hal med rent vatten.

Deltagarna använder inte sina egna bilar på banan. Detta för att undvika att granitytan repas och att vägsalt och sand sprids på banan. Övningscentret har bra lokaler med plats för undervisning, kafé och simulatorer.

Vatten gör banan hal Kursen leddes av Teemu Saikkonen och personalen på Riihimäen Ajoharjoittelukeskus. Efter teorilektionen var det dags för praktiska övningar. Deltagarna an-

vände bilarna parvis och lyssnade på utbildarnas instruktioner via radiotelefon.

Först körde de banan på torrt väglag. Då fick de en känsla för bilen och vägarna, och gjorde samtidigt bromsövningar enligt instruktionerna.

Svårighetsgraden ökade när deltagarna fick öva på att styra och göra undanmanövrer samtidigt som de nödbromsade.

De fick testa att koppla ur de låsningsfria bromsarna och försöka att inte träffa olika väghinder, som tack och lov var mjuka.

Några av kursdeltagarna hade inte så stor körvana, men fick snabbt rutin och självförtroende.

När banan spolades med vatten försvårades körningen ytterligare. Övningarna fokuserade fortfarande på undanmanövrer och bromsningar, men man testade också kurvtagning. Det var mycket svårare och halare än att köra på en blöt väg i regnväder.

Efter en kaffepaus återvände deltagarna till banan och fick även testa en elbil och en automatväxlad bil. På eftermiddagen fortsatte kursen inomhus med information om trafiksäkerhet. Många testade säkerhetsbältessimulatorn och hur det kändes att sitta i en uppochnedvänd bil.

Kursen var mycket lyckad och kommer att hållas igen framöver. ò 35

Kurssit

Malagassa viihdyttiin espanjan kielen opiskelun, auringon ja hyvän ruuan parissa.

Syksyllä järjestetyt kaksi pistooliammuntakurssia kiinnostivat merenkulkijoita.

Vuosaaren merimieskeskuksessa nähtiin hopeaketjukurssilla hienoja aikaansaannoksia.

36

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Turun MEPAssa tehtiin patalappuja, mattoja ja muuta askartelutöitä perinteisellä köysikurssilla.

MEPAn kursseilla uutta ja vanhaa

Nytt och gammalt på SSB kurser

syksyllä opiskeltiin espanjaa ja venäjää se- på hösten studerades spanska och ryska kä askarreltiin köysien ja hopeaketjujen kanssa. Uusina kursseina kokeiltiin ajoharjoittelun lisäksi pistooliammuntaa.

Hyvien kokemusten ja palautteiden ansiosta ammuntaa ja ajoharjoittelua jatketaan myös vuonna 2020. Perinteisten kurssien ohella kokeillaan myös itsepuolustusta. Kaikista kursseista julkaistaan MEPAn nettisivuilla lyhyt kuvaus ja ohjeet ilmoittautumiseen.

Koko päivän tai useamman päivän kestävillä kursseilla osallistujille tarjotaan ateriat. Kauempaa tuleville voidaan tarjota myös majoitus. Osassa kursseista osallistujat maksavat omavastuuosuuden. Kurssiselosteessa mainitaan omavastuuhinta, jos sellainen on.

Tulkaa mukaan – katsokaa lisää kotisivuiltamme: mepa.fi/kurssit/ Lisätietoja myös: opinto@mepa.fi tai puhelimitse: +358 10 3493103

och det pysslades med rep och silverkedjor. Förutom övningskörningskursen prövades det med nytt i form av pistolskjutning.

Tack vare god feedback och fina upplevelser fortsätter vi med övningskörning och pistolskjutning i kursutbudet 2020. Förutom de traditionella kurserna kommer vi också att pröva med en kurser i självförsvar. På SSB:s hemsida publiceras en kort beskrivning om alla kurser samt instruktioner för anmälning.På heldagsoch flerdagskurser erbjuds måltider. För dem som kommer längre ifrån ordnas övernattning. En del av kurserna har en självriskandel, som kursdeltagarna betalar själv. Ifall det finns en självriskandel är den alltid utskriven i kursbeskrivningen.

Delta – läs mer på våra hemsidor: mepa.fi/kurser/ För mera information: opinto@mepa.fi, +358 10 3493103

2020 alkuvuoden kursseja Kuntokartoitus ja analyysi, TKU 15.1 ja HK 16.1.

Perinteisen hiihtotavan kurssi, Vantaa21.1 Tankotanssin alkeet, HKI 24.1.

Vapaan hiihtotavan kurssi, Vantaa 28.1.

Tankotanssin alkeet, TKU 30.1.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

Espanjan alkeet, TKU 3.–5.2.

Köysityökurssi, TKU 12.–14.2.

Espanjan alkeet, HKI 17.–19.2.

Itsepuolustuskurssi, HKI 24.2.

37

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

MEPAn kirjaston digiloikka Haluatko kokeilla e-kirjaa tai kuunnella äänikirjaa?

Molempien suosio on noussut viime aikoina huimasti ja varsinkin äänikirja on kovasti muodissa. Kirjasto hankkii alkuvuodesta pinkan vapaita digilisenssejä, joiden avulla pääset alkuun! Tässä muutamien merenkulkijoiden ja mepalaisten ajatuksia aiheesta.

anna-maria kuusisto

hehkuttaa lukemista yleensä, kirjojen lukeminen lisää tutkitusti ihmisen empatiakykyä. Kirja tekee siis maailmasta hieman paremman paikan. Anna pitää perinteisistä kirjoista, mutta antaa mahdollisuuden myös ruudulta luettavalle digikirjalle. - Jos haluaa lukea kirjan nopeasti, sähköistä e-kirjaa voi pitää mukana kaikkialla, vaikka ratikassa, Anna tuumailee.

38

juha leppänen

kiittelee MEPAn kirjaston valikoimaa, skandidekkarit ovat erityisiä suosikkeja. Tavallisen kirjan lukeminen väsyttää välillä silmiä, äänikirja sen sijaan rentouttaa silmälihaksia.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

mopo reunanen on ahkera lukija ja pasi kinnari

anna tenkanen odottaa innolla eri-

MEPAn dekkaripiirin jäsen, mutta toteaa, että vanhemmiten äänikirja tulee tarpeeseen. Myös moni kotiaskare sujuu kirjaa kuunnellessa mukavasti. Ruoanlaitto saa uuden ulottuvuuden, kun kuuntelee sopivaa kirjaa. Myös pihatöissä voi kuunnella - linnut eivät aina laula. Bussissa tai junassa lukeminen voi olla tuskaa, mutta äänikirja toimii loistavasti. - Ja etenkin, jos on hyvät laitteet, Mopo miettii.

kielisiä e-kirjoja – palveluissa on saatavilla runsaasti englanninkielisiä kirjoja. Anna toivoo e-kirjoja myös venäjäksi.

osallistui jo edelliseen e-kirjakokeiluun vuosikymmenen alussa. Hänellä oli MEPAsta lainassa lukulaite, jota käytti enimmäkseen pitkillä lentomatkoilla M/T Stena Poseidonille. Laivalla hän luki enemmän perinteisiä kirjoja.

Osallistu alkuvuodesta MEPA:n kirjasto­kyselyyn ja lunasta kirjastosta lisenssi. kirjasto@mepa.fi p. 09-668 90020

sami uolamo pitää perinteisen kir- martina Peltonen jan näppituntumasta, mutta reissussa on tarpeen e-kirja. Myös kirjojen tarjonta voi olla parempaa eikä uutuuksia ei tarvitse jonottaa.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

opiskelee ja saattaa tarvita digitaalisia tietokirjoja. Kännykkä on kompakti käyttöliittymä.

39

Sjöfarare och båtologer på museum Det årliga publiceringstillfället för Sjöhistorisk årsskrift för Åland är ett efterlängtat evenemang som varje höst samlar branschfolk från Åland, Sverige och Finland.

Text och foto: Pekka Karppanen.

auditoriet på Ålands sjöfartsmuseum var fullsatt när

Anders Nordlund och Heidi Viktorsson.

intendent Heidi Viktorsson kom för att presentera innehållet i den pinfärska årsskiften. Nästa programpunkt var ett efterlängtat föredrag av Anders Nordlund, som varit befraktningsoperatör på rederi Gustaf Erikson.

Föredraget hade titeln ”Coola killar – på världens alla hav.

Iakttaget från rederifönstret”. Nordlund berättade om GE-rederiets kylfartyg på 1970-talet. GE, som en gång i tiden varit världens största segelskeppsrederi, skapade sig då ett anseende genom kylfartygen.

Nordlund upplyste åhörarna om befraktningsformerna och rederiets synsätt och berättade slutligen några sjömanshistorier från olika hamnar och hav. Anders Nordlund påpekade dock att han inte hade hört de bästa historierna än; det hände mycket ombord som rederiet aldrig fick reda på.

Den trevliga kvällen på sjöfartsmuseet avslutades med bokförsäljning och kaffeservering.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland 2018–2019 i slutet av november hölls publiceringstillfället för den 31:e årsskriften på Ålands sjöfartsmuseum. Ålands Nautical Club rf och Stiftelsen Ålands sjöfartsmuseum har givit ut den nästan 150-sidiga boken.

Boken fokuserar på den åländska sjöfartens ärorika historia och består av artiklar skrivna av lokala amatörer och experter med intresse för sjöhistoria.

Till att börja med får läsaren följa med den fyrmastade barken Marlborough Hill.

Det nästan 90 meter långa segelskeppet gav sig av på en dramatisk resa från Cardiff 1923. Artikeln är skriven av Jan Forsell och baseras på intervjuer, dagböcker, brev och tidningsartiklar.

Sjökapten Yngve Gustafsson har ännu en gång gjort en gedigen arbetsinsats.

40

I sin artikel går han igenom Ålands bondeseglation från ett halvt sekel, från 1860 till 1910.

Maskinmästare Lars-Erik Eriksson berättar om ett dieseldrivet torrlastfartyg som byggdes 1950 i Holland. Det 57 meter långa fartyget ägdes av två åländska rederier: Gustaf Erikson och Algot Johansson. En gång gick fartyget på grund i Uleåborg och några år senare sjönk det efter en kollision.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland är ett riktigt bra läspaket för alla som är intresserade av sjöfart och sjöhistoria.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland 2018–2019:31 Utgivare: Ålands Nautical Club rf, Stiftelsen Ålands sjöfartsmuseum

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Murarens son

Muurarin poika

staffan bruun har skrivit en utmärkt bok om den

staffan bruun on kirjoittanut hienon kirjan ah-

åländske affärsmannen Anders Wiklöf, som är uppvuxen i ett arbetarhem och vars bolag Wiklöf Holding är Finlands största enmansföretag. Duon var på Helsingfors bokmässa för att prata om murarsonens liv.

Wiklöf rör sig fortfarande naturligt bland både fattiga och rika och pratar lika ledigt med gemene man som med elitidrottare och presidenter. Han har också gjort sig känd som en välgörare och finansierar evenemang och konserter till ålänningarnas glädje.

Boken är full av fina historier från den 73-årige affärsmannens liv. Wiklöf har också lärt känna Ålands största skeppsredare. Den första bekanta var Algot Johansson, som Anders Wiklöf sålde en bil till. Fler bekanta har han fått via styrelsearbete i olika bolag. Numera tillhör Ben Lundqvist hans närmaste vänner.

Genom årens lopp har Wiklöf haft aktieportföljer av varierande storlek i rederibranschen. På 1980-talet var han huvuddelägare i AW Line som bedrev katamarantrafik. Närmast sjöfarten av hans nuvarande bolag är ME Group, som bedriver skeppshandel och skattefri försäljning.

De som följer motorsporten kanske kommer ihåg att man på 1990-talet försökte få till en formeltävling på Åland, där tobaksreklam skulle vara tillåten. Finland hade sina egna stjärnor och Keke Rosberg försökte få svenska förare till serien. Anders Wiklöf stod bakom även detta projekt.

Wiklöf är en känd konstsamlare och i slutet av boken reflekterar han över ödet för sin egendom. Det barnlösa paret Rita och Anders får många tiggarbrev, men också tips om till exempel stiftelser eller stipendiefonder. Anders har redan grundat bland annat stiftelsen Östersjöfonden, vars beskyddare är president Martti Ahtisaari.

Den här boken kan starkt rekommenderas även för sjöfarare.

Boken publicerades i höstas på finska och svenska.

venanmaalaisesta liikemiehestä Anders Wiklöfistä, työläiskodin kasvatista, jonka yhtiö Wiklöf Holding on Suomen suurin yksityishenkilön omistama yritys. Kaksikko oli Helsingin kirjamessuilla keskustelemassa muurarin pojan elämästä.

Wiklöf liikkuu edelleen luontevasti sekä köyhien että rikkaiden parissa ja keskustelee sujuvasti sekä kadunmiesten, huippu-urheilijoiden ja presidenttien kanssa. Hän on myös tunnettu hyväntekijä ja kustantaa tapahtumia ja konsertteja ahvenanmaalaisten iloksi.

Kirja on täynnä hienoja tarinoita 73 -vuotiaan liikemiehen elämän varrelta. Hän on myös tutustunut Ahvenanmaan merkittäviin laivanvarustajiin. Ensimmäinen tuttu oli Algot Johansson, jolle Anders Wiklöf möi auton. Lisää tuttuja on tullut eri yhtiöiden hallitustyöskentelyn kautta. Nykyisin Ben Lundqvist kuuluu hänen läheisiin ystäviinsä.

Wiklöfillä on myös vuosien varrella ollut erikokoisia osakesalkkuja varustamoalalta. 1980-luvulla hän oli pääosakas katamaraaniliikennettä pyörittäneessä AW Linessa. Nyt lähinnä merenkulkua on hänen yhtiöistään ME Group, joka hoitaa laivamuonitusta ja verovapaata myyntiä.

Moottoriurheilua seuraavat muistanevat, että 1990-luvulla puuhattiin formulakisaa Ahvenanmaalle, jossa olisi vielä tupakkamainonta sallittu. Suomella oli omat tähtensä ja Keke Rosberg yritti saada sarjaan ruotsalaiskuskia. Tämänkin hankkeen takana oli Anders Wiklöf.

Taiteen kerääjänä tunnettu Wiklöf pohtii kirjan lopussa omaisuutensa kohtaloa. Lapseton pariskunta Rita ja Anders saavat paljon kerjuukirjeitä, mutta myös neuvoja esimerkiksi säätiöistä tai stipendirahastoista. Hän on jo perustanut esimerkiksi säätiön Östersjöfonden, jonka suojelijana toimii presidentti Martti Ahtisaari.

Tästä kirjasta voi antaa vahvan lukusuosituksen myös merenkulkijoille. Kirja julkaistiin syksyllä sekä suomeksi että ruotsiksi.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

41

JENKKIFUDIKSESTA VAPAREIHIN

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Vuoden merimiesurheilija 2019 Juha-Pekka JP Laurila on kovakuntoinen konemestari, jonka fysiikka pohjautuu pitkään uraan amerikkalaisen jalkapallon parissa.

M

erimiesurheilun maineikkaassa Vaparit – joukkueessa pelaajana ja managerina toiminut JP liikkuu edelleen aktiivisesti.

– Olen mukana MEPAn minuuttikisassa ja lokakuun lopulla juoksin Frankfurtin maratonin. Kuntosali ja juoksu kuuluvat säännöllisiin harrastuksiini, Laurila kertoi.

Hän seilaa ensimmäisenä konemestarina M/T Stena Arcticalla, joka oli tukevasti MEPAn minuuttikisassa laivajoukkuei-

42

den sarjan kärjessä marraskuun lopulla.

JP taisteli itse henkilökohtaisen kisan kärkikolmikossa.

Stena Arcticalla JP on päällikkö Riikka Jernmanin kanssa kannustanut henkilökuntaa merkitsemään tuloksia minuuttikisaan. Mukana on 27 merenkulkijaa, joukossa myös NON EU -henkilökuntaa.

– Pidämme laivalla vielä pienimuotoisia sisäisiä kisoja esimerkiksi sisäsoudussa. Meillä on muutenkin hyvin liikunnallinen henki, JP kehui.

Suuren kuntosalin lisäksi Stena Arcticalle on kehitelty muitakin liikuntamahdollisuuksia. Tilavasta peräsinkonehuoneesta löytyvät koripalloteline, pingispöytä sekä frisbeegolfkori. Frederician ja Porvoon satamissa porukka käy myös maissa lenkillä tai pyöräilemässä.

Pelaajakokemusta löytyy JP Laurila aloitti amerikkalaisen jalkapallon jo 16-vuotiaana. Hän pelasi Roostersissa ja voitti Suomen nuorten maajouk4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

kueessa kahdesti Euroopan mestaruuden 90-luvulla. Pitkän pääsarjauran jälkeen pelasi hän vielä 40-vuotiaana ”äijäliigassa”.

– Seilausuran aikana toki oli pelaamisessa taukoja. Aloitin konemestariopinnot 90-luvun lopulla Raumalla ja lähdin seilaamaan vuonna 2002. Jatkoin ammattikorkeakoulussa työn ohella, JP muisteli.

Merimiesturnauksissa hän on pelannut jalkapalloa ja salibandya sekä koordinoinut jääkiekkoturnaukseen pelaajia.

JP oli aikoinaan mukana Nesteen varustamon urheilujoukkueessa. Kun laivat siirtyivät OSM:n hoitoon, perustettiin Va-

parit eli Vapaat merimiesurheilijat. Tähän porukkaan otetaan pelaajia myös muista varustamoista ja oppilaitoksista.

Kaikki liikunta on hyväksi Laivoilla liikunta on tärkeää, koska merenkulkija ei yleensä pääse lenkille maihin. Ruoka on hyvää ja sitä on paljon tarjolla.

– Olen vaimoltani saanut hyvää ravitsemusoppia, samoin ForMaresta. Silti tuppaa paino nousemaan pari kiloa työjakson aikana. Lomalla kilot taas lähtevät, JP totesi.

Hän on liikkunut aktiivisesti kaikilla laivoilla, joilla on seilannut. Kuntosalilait-

teista JP pitää itse tärkeimpänä juoksumattoa.

– Laivalla kannattaa satsata laadukkaaseen juoksumattoon. Stena Arctican juoksumatolla on ikää 10 vuotta ja juoksukilometrejä 30.000. Huollon jälkeen toimii kuin rasvattu, JP kehui.

Hän toivoo, että uusia laivoja suunniteltaessa kiinnitettäisiin erityishuomio miehistön viihtyvyyteen ja liikuntamahdollisuuksiin. Kuntosalilla voisi olla jopa kaksi juoksumattoa.

MEPA onnittelee Vuoden merimieurheilijaa!

FRÅN AMERIKANSK FOTBOLL TILL VAPARIT

Årets sjömansidrottare 2019 Juha-Pekka JP Laurila är en maskinmästare med god kondition, vars fysik kommer från en lång karriär inom amerikansk fotboll.

JP

som spelat i och varit manager för det välkända sjömansidrottslaget Vaparit, motionerar fortfarande mycket.

– Jag är med i SSB:s minuttävling och i slutet av oktober sprang jag Frankfurt maraton. Jag gymmar och springer regelbundet, berättar JP. Han seglar som förste maskinmästare på M/T Stena Arctica, som i slutet av november hade en stabil topplacering i fartygsserien i SSB:s minuttävling. JP själv befann sig i topptrion i den individuella tävlingen.

På Stena Arctica har JP och befälhavare Riikka Jernman uppmuntrat personalen att registrera sina resultat i minuttävlingen. Fartyget har 27 deltagare, däribland några som kommer från länder utanför EU. – Vi har dessutom små interna tävlingar ombord, till exempel i inomhusrodd. Över lag har vi en väldigt sportig atmosfär, säger JP. Förutom det stora gymmet finns det också andra motionsmöjligheter på Stena Arctica. I det rymliga styrmaskinrummet finns en basketkorg, ett pingisbord och

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

en frisbeegolfkorg. I Fredericia och Borgå hamn tar besättningen en löprunda eller cykeltur i land.

Gott om spelarerfarenhet JP Laurila började spela amerikansk fotboll redan som 16-åring. Han spelade i Roosters och vann EM två gånger med Finlands ungdomslandslag på 90-talet.

Efter en lång karriär i högsta serien spelade han som 40-åring fortfarande i ”gubbligan”.

– Jag hade dock speluppehåll under min seglarkarriär. Jag började studera till maskinmästare i Raumo slutet av 90-talet och började segla 2002. Jag fortsatte på yrkeshögskolan vid sidan av arbetet, minns JP. I sjömansturneringarna har han spelat fotboll och innebandy samt koordinerat spelare till ishockeyturneringen.

En gång i tiden var JP med i Nestes idrottslag. När OSM tog över driften av fartygen grundades Vaparit, alltså de fria sjömansidrottarna. Laget tar emot spelare även från andra rederier och från läroanstalterna.

All motion är bra Det är viktigt att man kan motionera ombord, eftersom sjöfararen oftast inte kan gå i land och motionera. Maten är god och utbudet stort.

– Jag har fått bra kostråd av min fru och genom ForMare. Ändå går jag upp ett par kilo under varje arbetsperiod. Men på semestern minskar kilona igen, konstaterar JP. Han har motionerat mycket ombord på alla fartyg som han har seglat med. JP själv tycker att löpbandet är den viktigaste utrustningen på gymmet.

– Man bör satsa på ett löpband av bra kvalitet ombord. Stena Arcticas löpband är 10 år gammalt och personalen har sprungit 30 000 kilometer på det. Efter lite service fungerar det som smort, säger han.

Han önskar att man tar extra hänsyn till besättningens trivsel och motionsmöjligheter när man planerar nya fartyg. Det vore inte dumt med två löpband i gymmet.

SSB gratulerar Årets sjömansidrottare!

ò

43

Treeniä seurantajaksolla ESL Shippingiltä taannoin eläköitynyt Jussi Kankaanpää on ForMaren onnistuneen aktiivijakson jälkeen pysynyt hyvässä iskussa. Marraskuun lopulla mies oli R5:n kuntosalilla Jonas Wikströmin ohjauksessa.

Jussi on hyödyntänyt MEPAn tukemia jatkotreenipaketteja.

– En ole halunnut jäädä sohvaperunaksi.

Liikunta tekee hyvää ja pitää mielen virkeänä, Jonas osaa hyvin motivoida säilyttämään oikeat elämäntavat, Jussi kehui.

Hän käy ohjattujen harjoitusten lisäksi omatoimisesti MEPAn saleilla Katajanokalla ja Satamatalossa.

ForMare uudistuu Toimivaa hyvinvointiohjelmaa on kehitetty koko ajan, mutta ensi vuonna alkava ForMare 2.0 pitää sisällään useita parannuksia, joita on suunniteltu yhdessä mukana olleiden toimijoiden kanssa.

V

uosien varrella ForMare -ohjelmassa on ollut mukana viitisensataa merenkulkijaa.

Seurantajaksolla olevia merenkulkijoita käy säännöllisesti ohjatuissa kuntosaliharjoituksissa, joita MEPA tukee. Harjoittelupaketteja ottaa keskimäärin joka kolmas ForMareen osallistunut merenkulkija.

Ohjelmaa koordinoi MEPA yhdessä Merimieseläkekassan, Alandia Vakuutuksen, Merimieskirkon ja Maresan Oy:n kanssa.

Liikunta- ja kuntotestausyritys R5 Atheltics and Health on mukana toteutuksessa.

Vuoden 2019 ForMaressa aloitti 36 merenkulkijaa. Varustamoista ovat mukana Tallink Silja, Finnlines, ESL Shipping, Bore, Godby Shipping ja OSM. – Syksyllä aloittaneet merenkulkijat etenevät vielä perinteisen ForMaren mukaisesti, samoin kaikki seurantajaksolla olevat, ForMare koordinaattori ja MEPAn hyvinvointivastaava Krista Lankila kertoi.

Syksyn ForMare -osallistujien aktiivi-

44

kausi sisältää luento- ja liikuntatilaisuuksia, tietoiskuja sekä henkilökohtaisen harjoittelun oman valmentajan ohjauksessa.

Muutoksia ohjelmaan ForMare 2.0 käsittää alkutestien ja luentopäivien lisäksi vuoden mittaisen aktiivijakson, jossa on kahdeksan henkilökohtaisen valmennuksen lisäksi yksi ravitsemusta käsittelevä tapaaminen. Seurantajakso on vuoden mittainen ja siihen sisältyy kaksi henkilökohtaista valmentajatapaamista sekä testi. Osallistuja voi halutessaan ottaa omakustanteisia, MEPAn tukemia jatkotreenipaketteja.

– Lisäämme ForMare -valmentajan ja merenkulkijan vuorovaikutusta kannustaaksemme sitoutumista. Uskomme, että näin motivaatio seurantatesteihin ja elämäntapahallintaan paranee, Krista Lankila arvioi.

Tietoa uudesta ForMaresta tullaan jakamaan paitsi varustamoille ja merenkulkijoille, niin myös työterveyshuoltoon. Siel-

tä voidaan ForMare -ohjelmaa suositella sopiville merenkulkijoille.

Laivoille tarjotaan myös ForMare -paketteja, jotka voivat koostua luennoista, kuten ravinto ja uni, sekä työpajoista, kuten matalan kynnyksen saliohjelma ja pienryhmävalmennus.

ForMare kehittyy vuorovaikutuksessa Merenkulkijoilta, varustamoilta ja yhteistyökumppaneilta saatu palaute on tärkeä ohjelman suunnittelun ja toteutuksen kannalta. ForMare 2.0 -ohjelmaa uudistettiin työpajatyöskentelyssä. Viestintää ja markkinointia mietittiin erikseen.

– Kehitystyötä tehtiin pääosin ForMare -ohjausryhmän jäsenien kesken. Ohjausryhmässä voisi olla myös varustamopuoli edustettuna. Työpajatyöskentelyssä työnantajapuolelta tuli hyviä näkemyksiä, Krista Lankila totesi.

ForMare 2.0 alkaa syksyllä 2020 ja haku siihen avataan ensi keväänä.

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Några av höstens ForMare-deltagare lyssnar på Mikael Paajanens (R5) föreläsning om motionsformer i SSB:s bastuutrymmen.

ForMare förnyas Hälsoprogrammet ForMare har hela tiden utvecklats, men ForMare 2.0 som startar nästa år innehåller förbättringar som har tagits fram tillsammans med de deltagande aktörerna.

G

enom åren har omkring femhundra sjöfarare deltagit i ForMare. Sjöfararna som befinner sig i uppföljningsperioden går regelbundet på ledda träningspass, som stöds av SSB. I genomsnitt var tredje sjöfarare som har deltagit i ForMare köper ett träningspaket.

Programmet koordineras av SSB tillsammans med Sjömanspensionskassan, Alandia Försäkring, Sjömanskyrkan och Maresan Oy. Tränings- och konditionstestningsföretaget R5 Atheltics and Health är med och genomför programmet. År 2019 började 36 sjöfarare med ForMare. Rederierna som deltar är Tallink Silja, Finnlines, ESL Shipping, Bore, Godby Shipping och OSM. – Sjöfararna som började i höstas följer det traditionella upplägget för ForMare, liksom alla som är i uppföljningsperioden, berättar ForMares koordinator och SSB:s hälsoansvariga Krista Lankila.

Den aktiva perioden för höstens ForMare-deltagare innehåller föreläsningar, trä-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

ningspass, informationsmöten och individuell träning med en personlig tränare.

Ändringar i programmet ForMare 2.0 omfattar inledande tester, föreläsningsdagar och en ett år lång aktiv period, med åtta tillfällen personlig träning och ett kostmöte. Uppföljningsperioden pågår i ett år och innefattar två möten med en personlig tränare och ett test.

Deltagarna kan välja att själv bekosta olika paket för fortsatt träning, som stöds av SSB. – Vi ökar kommunikationen mellan ForMare-tränaren och sjöfararen för att göra deltagarna med engagerade. Vi tror att det ökar motivationen att göra uppföljningstesterna och klara av en livsstilsförändring, säger Krista Lankila.

Rederierna och sjöfararna, men även företagshälsovården kommer att bli informerade om det nya ForMare. Företagshälsovården kan rekommendera programmet för lämpliga sjöfarare.

På fartygen erbjuds även ForMare-paket, som kan bestå av föreläsningar om kost och sömn samt workshops, till exempel ett gymprogram med låg tröskel och träning i små grupper.

ForMare utvecklas genom kommunikation Responsen från sjöfarare, rederier och samarbetspartner är viktig för planeringen och genomförandet av programmet.

ForMare 2.0 togs fram genom workshoparbete. Kommunikationen och marknadsföringen utarbetades separat.

– Utvecklingsarbetet genomfördes främst av medlemmarna i ForMares ledningsgrupp. Även rederisidan skulle kunna vara representerad i ledningsgruppen.

Det kom bra synpunkter från arbetsgivarsidan under workshoparbetet, konstaterar Krista Lankila.

ForMare 2.0 startar hösten 2020 och ansökan till programmet öppnar nästa vår.

ò

45

MERIMIESURHEILIJOITA LENNOSSA

Jokasyksyinen merimiesurheilun yhteyshenkilötapaaminen pidettiin Helsingissä lokakuun lopulla. Kauppakeskus Redin lounaalla alkanut tapaaminen huipentui lennokkaaseen aktiviteettiin.

M

teksti Pekka Karppanen kuvat Katja Mertanen

erimiesurheilun joukkueenjohtajat pitävät aktiivisesti yhteyttä MEPAan ja myös toisiinsa Facebookissa. Hyvässä vuorovaikutuksessa on voitu suunnitella esimerkiksi turnausten päivämääriä. Digitaalisuudesta on etunsa. mutta yhteinen palaveri puoltaa silti paikkaansa.

– Tapaamme toki turnauksissa, mutta niiden aikataulu on aivan liian hektinen ajatusten vaihtoon. Erillinen yhteistapaaminen tuottaa aina parhaita tuloksia, MEPAn urheiluvastaava Katja Mertanen totesi.

Hän toivoi, että vaikka laivajoukkueen varsinainen johtaja olisi estynyt, niin joku merimiesurheilija tulisi hänen tilalleen.

– Ei haittaa, vaikka useampikin tulisi samasta joukkueesta.

Ei meidän palavereissa koskaan ole tungosta ollut, Katja sanoi.

Tapaamisissa on ollut yleensä kymmenestä kahteenkymmeneen merenkulkijaa. Vuoden 2019 palaveriin ja aktiviteettiin osallistui reilu tusina merimiesurheilijaa.

Leijuntaa tuulitunnelissa Ennen varsinaista kokousta joukkueenjohtajat pääsivät pienen koulutuksen jälkeen kokeilemaan vapaalentämistä Fööni -tuulitunnelissa. Hauskaa kokemusta voi verrata laskuvarjohyppääjien vapaapudotukseen.

Kokouksen akuutein kysymys oli Maarianhaminan salibandyturnauksen päivämäärä. Perinteinen aika tammikuun lopul46

la oli varattu ja keskustelua käytiin muiden vaihtoehtojen välillä. Lopulta päädyttiin lauantaille 7. maaliskuuta.

Syyskuun alussa pelattu jalkapalloturnaus toimi kaikkien mielestä hyvin, myös ajankohta todettiin sopivaksi. Paikkaan oltiin tyytyväisiä. Porukalta tuli myös toivomus, että ei otettaisi turnausta liian vakavasti, vaan muistettaisiin kaiken olevan merimiesurheilua.

Ensi vuonna MEPA Futiksessa ei näillä näkymin ole erikseen kilpa- ja haastesarjaa. Lohkojaolla pyritään tasoittamaan eroja esimerkiksi rahti- ja matkustajalaivojen välillä. Pelaajan pitää myös pystyä todistamaan, että on merenkulkija tai varustamon työntekijä.

– MEPA toivoo myös, että saataisiin kaikkien, etenkin varalla olevan joukkueenjohtajan yhteystiedot ja mahdolliset sairaudet selville ennen turnausta, Katja Mertanen painotti.

MEPA sai tapahtumassa myös paljon muuta arvokasta palautetta esimerkiksi kursseista ja turnausten palkinnoista ja mahdollisista oheistoiminnoista.

Merimiespalvelutoimisto kiittää kaikkia osallistuneita ja hengessä mukana olleita merenkulkijoita toivottaen hyvää vuodenvaihdetta ja suotuisia tuulia. Pidetään yhteyttä!

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Deltagarna fick låna flygdräkt och hjälm av Fööni. En i taget testade de att flyga i vindtunneln guidade av en instruktör.

FLYGANDE SJÖMANSIDROTTARE

Den årliga träffen för sjömansidrottens kontaktpersoner hölls i slutet av oktober i Helsingfors. Träffen som började med en lunch i köpcentret Redi kulminerade i en högtflygande aktivitet.

S

jömansidrottens lagledare håller aktivt kontakten med SSB och med varandra vid Facebook, till exempel för att planera datum för turneringar. Digitaliseringen har sina fördelar, men ett gemensamt fysiskt möte är ändå inte att förakta.

– Vi träffas visserligen på turneringarna, men då är schemat alldeles för hektiskt för att vi ska hinna utbyta idéer. Ett separat gemensamt möte ger alltid de bästa resultaten, konstaterar SSB:s idrottsansvariga Katja Mertanen.

Hon önskar att en sjömansidrottare deltar på mötet som ersättare för fartygslagets ordinarie ledare om han eller hon är förhindrad.

– Det gör heller ingenting om det kommer flera personer från samma lag. Vi har aldrig haft ont om plats på våra möten, säger Katja.

Vanligtvis kommer det tio till tjugo sjöfarare på mötena. På årets möte och aktivitet deltog drygt ett dussin sjömansidrottare.

Svävar i en vindtunnel Innan det ordinarie mötet fick lagledarna efter en kort utbildning testa att flyga i vindtunneln Fööni. Denna roliga upplevelse kan jämföras med fallskärmshopparnas fritt fall.

Den mest akuta frågan på dagordningen för mötet var datumet för innebandyturneringen i Mariehamn. Den vanliga

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

tidpunkten i slutet av januari var upptagen och man diskuterade andra alternativ. Till sist bestämde man sig för lördag den 7 mars.

Alla var överens om att fotbollsturneringen som spelades i början av september fungerade bra och att tidpunkten var lämplig. Man var också nöjd med platsen. Det framfördes önskemål om att man inte skulle ta för allvarligt på turneringen, utan komma ihåg att det bara var sjömansidrott.

Som det ser ut nu kommer MEPA Futis inte att delas in i separata tävlings- och utmanarserier nästa år. Man försöker utjämna skillnaderna mellan till exempel fraktfartyg och passagerarfartyg genom gruppindelningen. Spelarna måste också kunna intyga att de är sjöfarare eller rederianställda.

– SSB ber att få kontaktuppgifterna till alla spelare, särskilt reservlagledaren, och information om eventuella sjukdomar före turneringen, påminner Katja Mertanen.

På mötet fick SSB också mycket annan värdefull respons till exempel om kurserna, turneringspriserna och möjliga sidoverksamheter.

Sjömansservicebyrån tackar alla sjöfarare som deltog och som var med oss i tanken med önskan om ett gott nytt år och gynnsamma vindar. Vi håller kontakten! ò

47

Kohtaamisia

Lokakuussa pidetyssä Forum Marinumin seminaarissa merikapteeni Esa Mäkelä kertoi M/S Estonian onnettomuudesta ja pelastustöistä vuodelta 1994, jolloin hän toimi M/S Silja Europan päällikkönä

ESL Shippingin Alexandra Lindahl osallistui Filippiineillä varustamon miehistötapaamisen lisäksi Crew Connect Global-konferenssiin ja kävi Gigamare Training Centerissa, joka on Aboa Maren tytäryhtiö

Pohjoismaisten merimiespalvelulaitosten johtajat, liikuntavastaavat ja kirjastonhoitajat pitivät kokousta Helsingissä.

MEPA jatkaa vielä yhden vuoden perinteisellä Minuuttikisalla

48

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Aboa Mare -messuilla näytteilleasettajia avustivat ahkerat opiskelijat Pauliina Niinistö, Niklas Nyholma ja oikealla Edvina Walstén. Messuilla oli ennätysmäärä näytteilleasettajia

Rauman merikoulun oppilaskunta Meriko järjesti opiskelijoille infotilaisuuden, jossa merenkulun järjestöt esittelivät toimintaansa

Rauman merimeskirkon uutena satamakuraattorina aloitti Annamaria Lehto, joka toimii myös MEPAn yhdyshenkilönä

Neste Nostalgiaristeily tehtiin Silja Europalla alkusyksystä reilun parinkymmenen merenkulkiijan voimin. Kokoonkutsujana toimi Sanna Vettainen, joka piti osallistujille MEPAn laatiman tietokilpailun.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2019

49

Niin murtuivat jäät III Murtajaporukan nostalgiaristeily Silja Europalla 2.–3.3. 2020 Tapaamme entisiä työkavereita rentouttavalla risteilyllä.

Aloitamme konferenssitiloissa kello 18.30.

Matkan hinta on jaetussa A-luokan hytissä 80 € ja jaetussa B-luokan hytissä 70 € hintaan sisältyy tervetuliaiskuohuviini, buffetillallinen ja aamiainen sekä paikka jaetussa kahden hengen hytissä.

Lisämaksu yhden hengen hytissä A-luokka 25 € ja B-luokassa 20 €. Avecille samat hinnat.

Ilmoittautumiset Tapio Nurmiselle 10.03 mennessä E-maililla tapio.nurminen@saunalahti.fi

SHIPPING POSTERS CALENDAR 2020 Oy Raud Publishing Ltd:n laivajulistekalenterissa on 13 hienoa mainosjulistetta laivamatkailun kultaisilta vuosilta ja englanninkieliset selostukset laivoista.

Kyselyt MEPA tai Raud Publishing.

Merimiesilta Ravintola Salven perinteistä merimiesiltaa vietetään tiistaina 25.2.2019 klo 17:00–20:00 Tervetuloa kaikki wanhat skönemannit!

Ravintola Salve Hietalahdenranta 5 C, 00180 Helsinki

50

4 • 2019 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Nordic Open Floorball Mariehamn 7.3.2020 Info & registration: www.mepa.fi