Vapaavahti Frivakt

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

4 ¦ 2020

PRIMA CELINA • MENTAL HEALTH • MERI • FORMARE

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

4∙2020

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL 3 Pääkirjoitus Ledare

16

28 Merimieshistoriaa talteen 30 Kurssit

4 Prima Celina i efektiv drift

32 Kulttuuriklubi 34 Ellan kirjastojutut

9 Följ med fartygskocken M/S Finnmerchant

38 Juoksukoulu

10 Jätteet laivoilta vähenevät M/S Meri kierrättää 14 MEPA 2020 kysely 16 Mielen hyvinvointi merellä 20 Mepalaiset muistelevat

40 Esa Penjala 44 Vuoden merimiesurheilija 46 Merimiehiä metsässä 48 ForMare&MareSport 49 MEPAn kaasuautot

24 Sylvänne

51 Kohtaamisia

26 Merimieskapakka Mansessa Sami Vaahtikari Tampereella

30 Kurssitarjonta päivittyy koronatilanteen mukaan.

Seuraa MEPAn sosiaalista mediaa ja kotisivuja!

544

Kannen kuva Pärmbild: Sampsa Sihvola Takakansi Baksidan: Pekka Karppanen

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj 2

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto 4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hyvät lukijat!

Bästa läsare!

kulunut vuosi on ollut ehkä poikkeuksellisin 75 vuo-

det gångna året har kanske varit det mest exceptio-

teen. Koronatilanteen jälleen kiristyttyä olemme MEPAssakin joutuneet taas muiden mukana rajoittamaan fyysistä toimintaa. Suuri osa merenkulkijoista on ollut jo pitkään lomautettuina. MEPAssa olemme lisänneet toimintaa ja toiminnan muotoja. Tapahtumat ovat olleet hyvin suosittuja varsinkin lomautettujen keskuudessa. Kiitokset runsaasta positiivisesta palautteesta!

Päivi Seppälä lähti kohti uusia haasteita marraskuussa.

Päiville erityiskiitos hyvästä työstä merenkulkijoiden hyvinvoinnin eteen sekä hyvästä työtoveruudesta.

Toivotamme MEPAn joukkoon tervetulleeksi Bernt ”Berra” Lindellin. Merimiesurheilustakin tuttu Berra aloittaa MEPAn talouspäällikkönä helmikuussa.

Uusina osioina Vapaavahdissa ovat Kulttuuriklubi ja Laivakokin matkassa. MEPAn Kulttuuriklubi tulee myös järjestämään monenlaisia tapahtumia ja tapaamisia yhdessä merenkulkijoiden kanssa, pysy MEPAn kanavilla.

Minuuttikisa on kuollut, eläköön 1.1.2021 alkaen uusi liikuntaportaali MareSport!

Suurkiitos kaikille MEPA2020-kyselyyn osallistuneille, vastauksia tuli kaikkiaan 337. MEPAn palvelut koetaan kyselyn perusteella tärkeiksi ja oikeiksi. Kyselyn tuloksista voit lukea lisää tässä lehdessä.

Hyvää Uutta Vuotta ja nähdään Kympin Kahvilla keskiviikkoisin kello 10:00! urly.fi/1LHi

nella på 75 år. I och med att coronaläget trappats upp på nytt har även vi på SSB åter tvingats begränsa den fysiska verksamheten. Många sjöfarare har varit permitterade länge. På SSB har vi utökat verksamheten och verksamhetsformerna. Evenemangen har varit mycket populära, särskilt bland de permitterade. Tack för all positiv respons!

Päivi Seppälä lämnade oss i november för nya utmaningar.

Vi tackar Päivi för hennes utmärkta arbete för sjöfararnas välbefinnande och för att hon varit en uppskattad kollega.

Samtidigt välkomnar vi Bernt “Berra” Lindell till oss på SSB. Berra, som vi känner igen från sjömansidrotten, börjar som SSB:s ekonomichef.

Nya inslag i Frivakt är kulturklubben Kulttuuriklubi och Följ med fartygskocken. SSB:s kulturklubb kommer också att ordna olika evenemang och träffar med sjöfarare – håll dig uppdaterad i SSB:s kanaler.

Minuttävlingen har gått i graven, i stället sjösätts den nya motionsportalen MareSport den 1 januari 2021.

Ett stort tack till alla som deltagit i enkäten SSB 2020. Vi fick in totalt 337 svar. Enligt enkätsvaren tillhandahåller SSB rätt typ av tjänster och tjänsterna anses vara viktiga. Du kan läsa mer om resultatet av enkäten i detta nummer.

Gott nytt år – vi ses på Tiokaffet på onsdagar klockan 10.00! urly.fi/1LHi

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

3

PRIMA CELINA

BUILT: 1992 LENGTH: 82 m BEAM: 11 m TONNAGE: 2521 ENGINE: 749 kW SERVICE SPEED:10 kt

4

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

M/S Prima Celina TEHOKÄYTÖSSÄ

Sinikylkinen alus on syksyn ajan liikennöinyt paria poikkeusta lukuun ottamatta Suomen ja Viron välillä.

Turhia satama-aikoja ei juuri ole. Jos ei alus ole merellä, sitä lastataan tai puretaan. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

5

Yliperämies Jürgen Jurivete on seilannut jouseita vuosia Prima Shippingilla. Överstyrman Jürgen Jurivete har seglat med Prima Shipping i flera år.

P

rima Shippingin M/S Prima Celinalla puhutaan ”sorasesongista”, jonka aikana laiva ajaa vuodessa jopa 200 kertaa soraa Suomesta Viroon. Seitsemänhenkinen miehistö on rutinoitunut työhön ja käyttää vapaa-ajat lähinnä lepäämiseen, saunomiseen ja lukemiseen.

Välillä kuljetetaan toki muutakin lastia, kuten puuta ja sellua.

– Rotterdamissa odotettiin kerran viikko kaoliinilastia lähellä kaupunkia. Silloin ehdittiin hyvin käydä maissa ja Merimieskirkolla, päällikkö Kaj ”Nortti” Nordman kertoi.

Hänellä on alalta pitkä kokemus, vaikka oli miettinyt hiekankuljetusten päättyvän siirtyessään Voolahden aluksista vuonna 1993 Tower Julieen ja siitä Casandraan.

Porvoossa asuva Nortti katseli brygalta, kun kuorma-autot kippasivat soralas-

6

tinsa korokelavalta suoraan Prima Celinan ruumaan Inkoon satamassa marraskuun puolivälissä.

– Virossa soraa ja kiviainesta tarvitaan paljon ja niitä viedään Inkoon lisäksi muun muassa Tolkkisista, Olkiluodosta ja Paraisilta sekä Norjasta ja Ruotsista, Nortti kertoi.

Ruumajobeja ei tarvitse tehdä lastien välillä, mutta työtä riittää laivan haalauksissa, karvelien puhdistuksissa ja kiinnitysköysien valvonnassa. Puolimatruusi Janette Andersson hoiti kiinnitysköysiä ja vahtiperämies Mikko Jylhä sulki ruuman luukkuja lastauksen edistyessä.

Yhtiön miehiä Nortti seilasi 90-luvulla kansimiehenä ja ehti saada vanhamuotoisen koulutuksen Åbo Navigationsinstitut –oppilaitoksessa ennen merenkulun koulutusuudistusta.

– Ensimmäisen kipparin jobin sain olles-

sani Ronja Marinilla, jossa seilasi tuolloin myös MEPAn nykyinen opintosihteeri Jukka Lindell. Jukka hääri täkkärin hommien lisäksi myös byssassa, Nortti muisteli.

Hän on seilannut myös MEPAn Vuosaaren asiamiehen, Niklas Peltolan kanssa ja seuraa jonkun verran MEPAn asioita.

– Merimiesmotoristien reissuista olen lukenut ja katsellut kuvia. Mukaan en ole ehtinyt, vaikka kotona olisi Triumph Speedmaster tankki täynnä, Nortti naurahti.

Hän on seilannut Prima Celinalla jo kymmenen vuotta.

Myös yliperämies Jürgen Jurivete on työskennellyt useita vuosia Prima Shippingilla. Hän tuli laivalle Baltic Madonnalta.

– Aloitin kansimiehenä Helmer Lundström Oy:n Sabinassa vuonna 2007 ja seilasin yhtiössä 9 vuotta. Nyt olen ollut neljä vuotta Primalla, Jurivete kertoi.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Janette Andersson ja Arttu Ritvanen työskentelevät kannella, konepäällikkö Aarne Peenmaa (oik) tarvitsee vain harvoin apua konehuoneessa.

Janette och Arttu arbetar på däck, maskinchef Aarne Peenmaa (t.h.) behöver sällan hjälp i maskinrummet.

Hän on oppinut suomen kielen täydellisesti seilaamalla – alkuun hän puhui englantia.

Estonian Maritime Academyssa opiskellut Jürgen oli tehnyt hieman tavallista pidemmän työvuoron jäädäkseen lomalle Kundassa. Perheen poika on saamassa sisaruksen.

Ennakoivaa ylläpitoa Prima Celina bunkraa kevyttä polttoöljyä Suomen päässä noin kolmen viikon välein.

Pääkoneen, Caterpillar 3512 toiminnasta ja muusta konehuoneen toiminnasta vastaa konepäällikkö Aarne Peenmaa. Hän on laivan ainoa varsinainen konemies. Kansimiehiä tarvitaan konehommissa hyvin harvoin.

– Huollot pitää suunnitella hyvin ja tehdä ajallaan. Näin vähennetään odottamattomia yllätyksiä, pitkään merellä ollut Peenmaa kertoi.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Hän sai viime keväänä rajoittamattoman konemestarin pätevyyden Estonian Maritime Academysta, mutta kokemusta merihommista on jo 1980-luvulta.

– Työskentelin tuolloin virolaisissa kalapaateissa ja myöhemmin seilasin myös suomalaisissa fiskareissa. Tulin tähän laivaan kaksi ja puoli vuotta sitten Rauma Catalta, Peenmaa muisteli.

Useimpien muiden Prima Celinan merenkulkijoiden tapaan hän tekee kolmen viikon työvuoroja. Peenmaa asuu Tallinnassa ja hänellä on perhettä Saarenmaalla.

Rutiinitelakointi edessä Päällikön työvuoro laivalla on kaksi viikkoa. Satamaan tuloja ja lähtöjä on paljon, samoin luotsauksia.

– Meillä on minun lisäkseni kaksi perämiestä, joten lepoajat saadaan kyllä hoidettua meriturvallisuutta vaarantamatta, Nortti kertoi.

Hänellä on luotsivapaus hyvin moneen Suomenlahden satamaan. Varustamo on päällikön mukaan suhtautunut loistavasti turvallisuuteen ja viihtyvyyteen.

– Netti toimii hyvin ja kalusto on kunnossa, Nortti kehui osoittaen komentosillan taannoin uusittua ECDIS – järjestelmää.

Hän alkoi valmistautua laivan uloslähtöön, kun enää parisataa tonnia puuttui lastista ja kuorma-autot toivat lisää koko ajan. Pian porukka oli jo meriklaarin teossa ja yt-kokki Arkadi Lutovinov kävi ahteritäkillä vilkaisemassa, josko uloslähdössä tarvitaan apua.

Prima Celina lähti reilun 2300 tonnin lastissa kohti Kundaa palatakseen puolentoista vuorokauden kuluttua hakemaan uutta lastia. ”Sorasesongin” jälkeen on vuorossa telakointi Virossa.

7

M/S Prima Celina I EFFEKTIV DRIFT Det blå fartyget har under hösten med bara ett par undantag trafikerat mellan Finland och Estland. Hon har i princip ingen onödig hamntid.

Om fartyget inte är ute på havet, pågår lastning eller lossning.

P

å Prima Shippings M/S Prima Celina pratar man om ”grussäsongen”, då fartyget kör grus från Finland till Estland upp till 200 gånger per år. Sjumannabesättningen har fått in rutinerna i arbetet och ägnar fritiden åt att vila, basta och läsa.

Emellanåt transporterar fartyget även annan last, till exempel trä och cellulosa.

– En gång fick vi vänta på en kaolinlast i en vecka i Rotterdam, nära stadskärnan.

Då hann vi gå i land och besöka Sjömanskyrkan, berättar befälhavare Kaj ”Nortti” Nordman.

Han har lång erfarenhet från branschen, men trodde att sandtransporterna skulle upphöra när han lämnade Vålax fartyg 1993 för Tower Julie och sedan fortsatte till Casandra.

Borgåbon Nortti ser på från bryggan när lastbilarna tippar sin gruslast från flaket direkt i Prima Celinas lastrum i mitten av november i Ingå hamn.

– Man behöver mycket grus och stenmaterial i Estland. Förutom från Ingå exporteras det från bland annat Tolkis, Olkiluoto och Pargas samt från Norge och Sverige, berättar Nortti.

Det behöver inte utföras något jobb i lastrummet mellan lasterna, men besättningen har tillräckligt att göra ändå med att förhala fartyget, rengöra karvlarna och övervaka förtöjningarna. Halvmatros Janette Andersson sköter förtöjningarna och vaktstyrman Mikko Jylhä stänger luckorna till lastrummet när lastningen framskrider.

Bolagets män Nortti seglade som däcksman på 90-talet och hann utbilda sig vid Åbo Navigationsinstitut innan sjöfartsutbildningen reformerades.

8

– Mitt första skepparjobb fick jag på Ronja Marin, där jag seglade med SSB:s nuvarande studiesekreterare Jukka Lindell. Förutom att jobba som däcksman hoppade Jukka också in i byssan, minns Nortti.

Han har också seglat med SSB:s ombud i Nordsjö Niklas Peltola och följer med lite grann i vad som händer på SBB. – Jag har läst om sjömansmotoristernas resor och tittat på bilderna från dem. Jag har inte hunnit delta själv, men jag har en fulltankad Triumph Speedmaster hemma, skrattar Nortti.

Han har redan hunnit segla med Prima Celina i tio år. Även överstyrman Jürgen Jurivete har arbetat flera år på Prima Shipping. Han kom till fartyget från Baltic Madonna.

– Jag började som däcksman på Helmer Lundströms Sabina 2007 och seglade med bolaget i nio år. Nu har jag varit på Prima i fyra år, berättar Jurivete.

Han har lärt sig prata flytande finska under sina seglingar – i början pratade han engelska.

Jürgen har studerat vid Estonian Maritime Academy. Han har gjort en lite längre arbetsperiod än vanligt för att gå på semester i Kunda. Familjens son ska få ett syskon.

Förebyggande underhåll Prima Celina bunkrar lätt brännolja i Finland ungefär var tredje vecka. Maskinchef Aarne Peenmaa ser till att huvudmaskinen Caterpillar 3512 och övrig utrusning i maskinrummet fungerar. Han är fartygets enda ordinarie maskinist. Däcksmännen behövs mycket sällan i maskinrummet.

– Underhållet måste planeras väl och göras i tid. På så sätt minskar man risken för ovälkomna överraskningar, berättar

Peenmaa, som varit länge till sjöss.

I våras fick han maskinmästarbehörighet från Estonian Maritime Academy, men han har sjömanserfarenhet ända sedan 1980-talet.

– Då jobbade jag på estniska fiskebåtar och senare även på finska. Jag kom hit för 2,5 år sedan från Rauma Cata, säger Peenmaa.

Precis som de flesta andra sjöfarare på Prima Celina jobbar han tre veckor åt gången. Peenmaa bor i Tallinn och har familj på Ösel.

Rutindockning väntar Arbetsperioden för fartygets befälhavare är två veckor. Fartyget har många ankomster och avgångar, liksom lotsningar.

– Förutom mig har vi två styrmän, så nog kan vi sköta vilotiderna utan att äventyra sjösäkerheten, säger Nortti.

Han har lotsbefrielse till väldigt många hamnar i Finska viken. Enligt befälhavaren har rederiet en strålande inställning till säkerheten och trivseln.

– Nätet fungerar bra och utrustningen är i gott skick, berömmer Nortti och pekar på kommandobryggans nyligen uppdaterade ECDIS-system.

Han börjar förbereda fartygets avgång när det återstår ett par hundra ton last och lastbilarna fortsätter att strömma in.

Snart börjar besättningen göra sjöklart och kocken Arkadi Lutovinov kommer till akterdäck för att se om det behövs hjälp vid avgången.

Prima Celina avgår mot Kunda med en last på drygt 2 300 ton för att återvända ett och ett halvt dygn senare för att hämta ny last. Efter ”grussäsongen” väntar dockning i Estland. ò

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

FÖLJ MED FARTYGSKOCKEN

Kocksteward Kai Kyllönen som bor på Åland lagade mat till besättningen på M/S Finnmerchant när fartyget ankom till Hangö. Han assisterade mässman Wilma Saar. På middagsmenyn stod det leverbiffar.

B

esättningen består av medlemmar från många olika länder, men alla äter samma mat.

– Nästan alla gillar den här rätten. Vi gör den ungefär en gång var tredje vecka. Biffarna serveras med gräddsås, kokta morötter, lingonsylt och sallad, berättar Kyllönen.

Alla kockar gör leverbiffar på lite olika sätt. Kyllönen blandar ofta ut färsen med riven potatis eller rivet äpple. På fartyget finns vanligtvis omkring 18 matgäster och eventuella passagerare, varav de flesta är utländska. Kai Kyllönen lagar också gär-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

na thailändsk mat – kryddorna får han från fartygets båtsman, som bor i Thailand.

Kyllönen har seglat sedan 1995 och till en början jobbade han länge på Silja Line.

– Ett tag jobbade jag på United Shippings M/S Degerö, som jag seglade med under attackerna på World Trade Center 2001.

Vi fick höra om tragedin när fartyget hade lämnat USA, minns Kyllönen. År 2005 övergick han helt till fraktsidan. Först till Powerlines Global Carrier och senare till M/S Ahtela och därifrån till Birka Cargo, numera känt som Eckerö Shipping.

– Hos Eckerö var jag senast på Carrier och hamnade sedan på Finnlines i samband med en fartygsaffär, berättar Kai Kyllönen.

Fartyget som fått namnet Finncarrier såldes till Norge för ett par år sedan och därefter övergick Kyllönen till Finnmerchant.

ò

9

Jätteet laivoilta vähenevät teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, MEPAn arkisto

B

Merenkulkijoiden asenteet ympäristöasioihin ovat kehittyneet positiiviseen suuntaan. Kun ennen kaikki ylimääräinen heitettiin ”isoon varastoon”, lajitellaan nykyään kaikki tarkasti kierrätykseen.

Meriaura Group on edelläkävijä.

altic Sea Action Group ja Suomen Laivameklariliiton jäsenyritykset tekevät kyselytutkimusta Suomen satamissa asioiville aluksille. Kyselyn alustavia tuloksia julkaistiin lokakuussa. Kaksi kolmesta Suomessa asioineesta rahtilaivasta ilmoitti purkaneensa mereen hienonnettua ruokajätettä, harmaita vesiä tai käsiteltyjä mustia vesiä.

Meriaura Groupin alukset eivät laske harmaita eivätkä mustia vesiä mereen, vaikka se olisi vielä sallittua avomerellä.

M/S Meri -kansilastilaivan päällikkö Jari-Pekka Mäkinen kertoi yhtiön jätteenvähennysprojektista, kun alus kävi ottamassa erikoislastia Porvoon öljysatamasta.

– Konserniin kuuluvan VG-Shippingin projektipäällikkö Thomas Friis johtaa hanketta, jolla pyritään aikanaan lopettamaan kaikki päästöt aluksista Itämereen. Homma etenee hyvällä vauhdilla, J-P Mäkinen vahvisti.

Hän kertoi, että laivan porukka pyrkii vähentämään jätteiden määrää systemaattisesti. Digitaalitekniikka on jo vähentänyt esimerkiksi paperin määrää.

10

Luokituslaitoksen kehittämä ohjelma vähentää tulostusten tarvetta.

– Kassa ja tuntikirjanpito, tarkistuslistat ja monet muut asiat hoituvat jo sähköisesti. Paperia tulee nykyään erittäin vähän, paitsi silloin kun MEPAn mies poikkeaa laivalla, naurahti J-P viitaten tuomaani lehtinippuun.

VG-Shippingin politiikka on mennä MARPOLin asettamaa minimivelvoitetta pidemmälle. Laivarutiineita ohjataan kulutuksen vähentämiseen sekä kierrätyksen ja uusiokäytön tehostamiseen.

Satamat avainasemassa Monet, varsinkaan ulkomaiset laivat eivät tiedä HELCOM –suosituksen ”No special fee” –järjestelmästä, jossa Itämeren satamat ottavat tiettyjä jätteitä vastaan maksutta.

– Muilla alueilla homma voi olla kallista.

Vähän etelämpänä harmaan veden vastaanotosta piti pulittaa 3.000 euroa. Moni varustamo varmaan säästäisi tuossa, Mäkinen mietti.

J-P:n mukaan ympäristöasioissa on laivoilla ja satamissa menty eteenpäin muutaman vuosikymmenen aikana. Kehitet-

tävää on kuitenkin edelleen sekä satamavaltioilla ja yksittäisillä satamilla. Usein laiturilla olevat jäteastiat sijaitsevat kaukana laivasta ja kansimiehillä on kova urakka raahata jätteet niihin.

M/S Merillä jätteet lajitellaan huolellisesti, mutta jossain satamissa kaikki pitää lempata samaan suureen astiaan.

– Kautta aikojen laivoja on syytetty saastuttamisesta. Valvonta on tiukkaa.

Esimerkiksi Hollannissa on erikseen MARPOL – kontrolli, joka helposti tilaa Port State Control – tarkastuksen, Mäkinen kertoi.

Satamavaltiodirektiivi velvoittaa tekemään tarkastuksia, jos aluksen epäillään olevaan vaaraksi ympäristölle.

Ruokahävikkiä vähemmäksi M/S Merin keittiössä työskenteli normaalisti MTA Arandalla seilaava kokki Kai Piippo. Myös hän on sitoutunut varustamon ympäristöystävälliseen politiikkaan.

– Kaikki lajitellaan ja astiat tyhjennetään ulkona oleviin suurempiin jäteastioihin, joihin mahtuu noin kahden viikon jätteet, Piippo kertoi.

Muovijäte alkaa vähentyä, sillä laivalle saatiin äskettäin juomavesiautomaatit.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Kokki Kai Piipon mukaan ulkona oleviin jäte­ astioihin mahtuvat noin kahden viikon jätteet.

Astioita tyhjennetään keskimäärin joka toisella satamakäynnillä.

Laivan kymmenhenkinen miehistö on tähän asti käyttänyt pullovesiä.

Kai Piippo pyrkii varustamon muiden kokkien tapaan suunnittelemaan miehistön ruokahuollon tarkasti.

– Jos ruokaa jää yli, menevät tähteet hukkaan samoin kuin ylimääräisen ruuan valmistukseen tehty työ, Kai Piippo tähdensi.

Toki keittiössä syntyy jätettä myös esimerkiksi perunankuorista ja kahvisuodattimista.

– Varustamon Polaris VG – alukselle on hankittu biokompostori. Varmaan niitä tulee muillekin laivoille, jos käyttökokemukset ovat hyviä, Piippo mietti.

VG – Shippingin käynnissä oleva MERI – jätteenvähennysprojekti selvittää myös laivamuonituksen kehittämistä ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.

Ympäristöystävällinen dieetti on usein myös terveellinen. Laivaruuan tasoa ei missään tapauksessa alenneta.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Kaksi kolmesta Suomessa asioineesta rahtilaivasta ilmoitti purkaneensa mereen hienonnettua ruoka­ jätettä, harmaita vesiä tai käsiteltyjä mustia vesiä.

BSAG:n laivakyselyyn on saatu vastauksia 12 satamasta.

Kyselyn loppuraportti julkaistaan vuoden 2021 alussa.

Alustavat tulokset kertovat seuraavaa: ● aluksista puolet kuivarahtialuksia, kolmasosa tankkialuksia ● 71% aluksista EU-lipun alla, 3% Suomen lipun alla ● 68% aluksista saapui Suomeen toisesta Itämeren satamasta ● 19% aluksista varustettu vain jätevesisäiliöllä, ei käsittelylaitteistoa ● mereen puretaan eniten harmaiden vesien ja käsiteltyjen mustien vesien sekoitusta ● 28% aluksista ei ollut tietoinen No Special Fee -järjestelmästä.

BSAG, Baltic Sea Action Group, viralliselta nimeltään Elävä Itämeri säätiö, on vuonna 2008 perustettu itsenäinen voittoa tuottamaton säätiö, jonka tavoitteena on Itämeren ekologisen tasapainon palauttaminen. Toiminnan pääteemat ovat Itämeren rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen hillintä, ympäristöriskien hallinta merellä ja meriluonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

11

Avfallen från fartygen minskar Sjöfararnas attityder till miljöfrågor har utvecklats i en positiv riktning. Tidigare kastades allt överflöd i ”det stora förrådet”, nu sorteras allt noga för återvinning. Meriaura Group är en föregångare.

B

altic Sea Action Group och Finlands Skeppsmäklareförbunds medlemsföretag genomför en enkätundersökning bland fartygen som besöker Finlands hamnar. De preliminära resultaten av undersökningen publicerades i oktober. Två av tre fraktfartyg som besökt Finland uppgav att de släppt ut finfördelat matavfall, gråvatten eller behandlat svartvatten.

Meriaura Groups fartyg släpper inte ut vare sig gråvatten eller svartvatten i havet, trots att det fortfarande är tillåtet på öppet hav. Däcklastfartyget M/S Meris befälhavare Jari-Pekka Mäkinen berättade om bolagets projekt för att minska avfallet när fartyget var i Borgå oljehamn för att lasta på speciallast.

– Projektchef Thomas Friis på VG-Shipping, som ingår i koncernen, leder projektet som i slutändan syftar till att fartygen ska upphöra med alla utsläpp i Östersjön.

Projektet går framåt i bra takt, bekräftar J-P Mäkinen.

Han berättar att fartygspersonalen systematiskt försöker minska avfallsmängderna. Den digitala tekniken har redan minskat till exempel pappersmängderna.

Programmet som klassningssällskapet har utvecklat minskar behovet av utskrifter.

– Kassa- och tidredovisningen, kontrollistorna och mycket annat sköts redan elektroniskt. Numera blir det mycket lite papper, förutom när SSB:s man kommer till fartyget, skrattar J-P och syftar på tidningsbunten jag har med mig.

VG-Shippings policy är att gå längre än de minimikrav som fastställts enligt MARPOL. Man ger instruktioner om rutiner ombord för att minska förbrukningen samt effektivisera återvinningen och återanvändningen.

Hamnarna i en nyckelposition

J-P. Mäkinen: besättningens attityder till miljöfrågor hade förändrats med åren. VG-Shippings sjöfarare är mycket engagerade i att skydda havet och naturen.

12

Många fartyg, särskilt utländska, är ovetande om ”No special fee”-systemet i HELCOM-rekommendationen, som innebär att Östersjöhamnarna tar emot vissa typer av avfall avgiftsfritt.

– I andra områden kan detta vara dyrt.

Lite längre söderut får man hosta upp 3 000 euro för att lämna gråvatten. Många 4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

rederier skulle säkert kunna göra besparingar här, tror Mäkinen.

Enligt J-P har man kommit framåt med miljöfrågorna på fartygen och i hamnarna de senaste decennierna. Det finns dock fortfarande mycket som både hamnstaterna och de enskilda hamnarna kan förbättra. Vid kajen är avfallsbehållarna oftast placerade långt från fartyget och det är ett stort bestyr för däcksmanskapet att släpa dit avfallet.

På M/S Meri sorteras avfallet noga, men i vissa hamnar ska allt slängas i samma stora behållare.

– Genom alla tider har fartygen anklagats för förorening. Övervakningen är strikt. Till exempel i Holland finns det en särskild MARPOL-kontroll, som enkelt kan beställa en Port State Control, berättar Mäkinen.

Hamnstatsdirektivet förpliktar till inspektioner om ett fartyg misstänks utgöra en fara för miljön.

Mindre matsvinn I M/S Meris kök jobbar kocken Kai Piippo, som vanligtvis seglar med MTA Aranda. Även han har förbundit sig till rederiets miljövänliga policy.

– Allt sorteras och kärlen töms i större avfallsbehållare som finns utomhus. De rymmer ungefär två veckors avfall, berättar Piippo.

Plastavfallet börjar minska, eftersom fartyget nyligen fick dricksvattenautomater. Fartygets tiomannabesättning har hittills använt flaskvatten.

Kai Piippo försöker precis som rederiets övriga kockar att planera besättningens bespisning noga.

– Om det blir mat över går resterna till spillo, precis som arbetet som lagts ner på att laga den överflödiga maten, förklarar Kai Piippo.

I köket uppstår det dock avfall även i form av exempelvis potatisskal och kaffefilter.

– På rederiets fartyg Polaris VG finns det en biokompost. Sådana kommer säkert till de andra fartygen också om erfarenheterna är goda, tror Piippo.

Inom VG-Shippings pågående projekt för minskat avfall undersöker man också hur skeppshandeln kan bli mer miljövänlig. En miljövänlig kost är oftast också hälsosam. Kvaliteten på maten ombord kommer hur som helst inte att försämras. ò

Två av tre fraktfartyg som besökt Finland uppgav att de släppt ut finfördelat matavfall, gråvatten eller behandlat svartvatten.

BSAG:s fartygsenkät har besvarats i 12 hamnar.

Slutrapporten från enkäten publiceras i början av 2021. Några av de preliminära resultaten: ● hälften av fartygen var torrlastfartyg, en tredjedel tankfartyg ● 71 % av fartygen seglade under EU-flagg, 3 % under finsk flagg ● 68 % av fartygen kom till Finland från en annan Östersjöhamn ● 19 % av fartygen var endast försedda med en spillvattentank, ingen behandlingsanläggning ● fartygen släpper främst ut en blandning av gråvatten och behandlat svartvatten i havet ● 28 % av fartygen kände inte till No Special Fee-systemet.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Befälhavare J-P Mäkinen berättar att förr kastades avfallet överbord. I hamnarna samlades matresterna i en ”socka” i aktern, som efter avgången tömdes i havet.

13

MEPA 2020 Kysely Syksyllä tehty kysely oli auki kaksi kuukautta ja siihen saatiin melko hyvin vastauksia, vaikka melkoinen osa merenkulkijoista oli lomautettuina. Vastausten ja palauteiden ansiosta MEPAn on hyvä kehittää palveluita yhteistyössä merenkulkijoiden kanssa. teksti: Pekka Karppanen, Martina Peltonen

M

ielenkiintoista oli verrata tuloksia viisi vuotta sitten tehtyyn edelliseen kyselyyn, jonka aiheena oli myös koko Merimiespalvelutoimiston palvelutarjonta. Tänä vuonna vastaajia oli 337, joista 62 % työskenteli matkustaja-aluksella tai ropaxilla, 20 % rahtilaivalla, 11 % säiliöaluksella ja 8 % hinaajalla/ jäänmurtajalla tai muu erikoisaluksella.

Puolet vastanneista oli naisia.

Kyselyyn vastanneiden asuinalueista suurimmaksi nousivat Uusimaa ja Varsinais-Suomi, mikä on yleisesti tiedossa. Kymenlaakso, Satakunta, Häme ja Pirkanmaa tulivat seuraavina. Kysely tavoitti huonosti Ahvenanmaalla asuvia merenkulkijoita – lienevätkö laajat lomautukset olleet syynä.

MEPAn palvelut herättävät kiinnostusta alustyypistä ja asemasta riippumatta. Naisilla kiinnostus MEPAn palveluita kohtaan pysyy vakiona ikävuosista riippumatta, mutta yli 60-vuotiaiden miesten kiinnostus oli alkanut hiipua.

Yhdeksän kymmenestä vastanneesta merenkulkijasta oli kiinnostunut MEPAn kurssitarjonnasta. Matkustaja- tai ropax -aluksella työskentelevät oli suurin kursseilla käyvä ryhmä. Eniten kiinnostivat retket ja luonto, liikuntakurssit, lajikokeilut sekä kielikurssit. Uusi kurssimuoto, ajoharjoittelu autolla tai moottoripyörällä herätti myös kiinnostusta, samoin kulttuuritarjonta.

14

Lehtipalvelu pitää pintansa Kyselyn mukaan kirjastotoiminta palvelee ja tavoittaa erinomaisesti rahti-, säiliö- ja erikoisaluksilla työskentelevät. Kokemuksesta MEPAssa tiedetään myös kirjaston suosio esimerkiksi murtajilla ja matkustajalaivoilla. Miehistä 43 %, mutta naisista vain 12 % katsoo MEPAn elokuvia säännöllisesti. Vastanneista 74 % kertoi katsoneensa televisiota laivalla antennin tai satelliitin välityksellä.

Lehtipalvelu on edelleen laivoilla hyvin suosittua, vaikka MEPA on joutunut supistamaan tarjontaa. Painettujen lehtien suosio on jopa lisääntynyt vuoden 2015 kyselyn jälkeen. Aikakauslehtiä lukee 81 % vastaajista ja sanomalehtiä 72 prosenttia.

Vastaajista 92 % on kiinnostunut liikuntapalveluista. Miehet käyttävät liikuntapalveluita säännöllisesti lähes kolme kertaa todennäköisemmin kuin naiset, kun taas naisissa on hieman enemmän satunnaisia käyttäjiä. Aktiivisimpia olivat merenkulkijat ikäryhmässä 30 - 40. Suosittuja palveluita olivat MEPAn liikuntavuorot ja treeniohjelmat MEPAn kotisivuilla. Joka neljäs vastaaja oli osallistunut ForMareen ja joka kolmas oli kiinnostunut osallistumaan.

MEPAn Ylläsmajoilla oli vieraillut 26 % vastaajista ja 47 % oli kiinnostunut vierailemaan. 91 % koki majan vuokraamisen helpoksi ja kukaan vierailijoista ei halunnut olla vierailematta uudestaan. 7 % piti vuokrahintoja korkeina ja 16 % koki ma-

jan tarvitsevan päivitystä. Pääsääntöisesti vierailijat olivat hyvin tyytyväisiä.

Verkkoyhteydet paranevat hitaasti Vapaavahtia oli lukenut yli 90 prosenttia vastaajista. Kotisivut ja Facebook koettiin myös hyviksi tiedotuskanaviksi. Yli puolet liputti vielä paperitiedotteiden puolesta. Keväällä avattu MEPAn Instagram oli tavoittanut vajaat puolet vastaajista.

Kaksi kolmesta luki sähköisiä uutiskirjeitä, joita lähetetään lähinnä rahti- ja ropax – aluksille.

Vapaavahdin aiheista suosituimpia olivat jutut laivoista, merenkulkijoista ja ajankohtaisista merenkulkuaiheista. Myös kurssi- ja harrastetoiminta kiinnosti lukijoita, samoin jutut MEPAn urheilutapahtumista.

Laivojen nettiyhteydet eivät vieläkään ole kehittyneet kovin nopeiksi. Lähes kaikki pystyvät kuitenkin jossain vaiheessa työvuoron aikana lukemaan sähköpostia. Facebookin ja verkkosivujen selaaminen onnistuu lähes koko ajan puolella vastaajista. 17 % kokee nettiyhteyden niin hyväksi, että voi käyttää suoratoistopalveluita. Reilulla 70 prosentilla vastaajista oli käytössä oma älypuhelin nettiä varten.

MEPA kiittää kaikkia kyselyyn osallistuneita. Vastaajien kesken arvottiin viisi lahjakorttia - Jenni, Ari, Taru, Vilma ja Rauli olivat onnekkaita arvonnassa.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

SSB 2020 enkät Höstens enkät var öppen i två månader. Det svarades flitigt på enkäten trots att en stor del sjöfarare var för stunden permitterade. Med hjälp av svaren och feedbacken kan SSB utveckla sina tjänster i gemenskap med sjöfararna.

D

et var intressant att jämföra resultaten med enkäten som gjordes för fem år sedan. Även den hade Sjömansservicebyråns tjänster i fokus. I år svarade 337 sjöfarare på enkäten, varav 62% arbetade på passagerar- eller ropax-fartyg, 20% på fraktfartyg, 11% på tankfartyg och 8% på bogserbåt/isbrytare eller annat specialfartyg. Hälften av svaranden var kvinnor.

De områden där det bor mest sjöfarare visade sig vara, som även är allmänt känt, Nyland och Egentliga-Finland. Kymmenedalen, Satakunta, Tavastland och Birkaland kom därefter. Enkäten nådde dåligt sjöfarare som bor på Åland - månne de omfattande permitteringarna var orsaken.

SSB:s tjänster väcker intresse oberoende fartygstyp och position ombord. Hos kvinnor hålls intresset gentemot SSB stadigt oberoende ålder men hos män över 60 år börjar intresset avta.

Nio av tio svaranden är intresserade av SSB:s kursutbud. Mest intresserade finns på passagerar- och ropax-fartyg. Största intresset väcker utfärder och natur, motionskurser, grentestning och språkkurser. De nya kurstyperna bil-och motorcykelkörning samt kulturevenemang väckte även stort intresse.

Tidningstjänsten håller i sig

tekets popularitet på till exempel isbrytare och passagerarfartyg. Av männen 43% men bara 12% av kvinnorna ser på SSB:s filmer regelbundet. Av de svaranden berättar 74% att de ser på fartygets TV via antenn eller satellit.

Tidningstjänsten är fortfarande populär på fartygen även om SSB har tvingats reducera utbudet. Tryckta tidningar har till och med ökat i popularitet mellan åren 2015-2020. Av de svaranden i enkäten läser 81% tidskrifter och dagstidningar 72%.

92% av svaranden är intresserade av motionstjänster. Män använder motionstjänster regelbundet nästan tre gånger mera sannolikt än kvinnor, medans det bland kvinnor finns mera sporadiska användare. Mest aktiva är sjöfarare i åldersgruppen 30-40 år. De tjänster som väcker största intresset är SSB:s motionsturer och träningsmaterial på SSB:s hemsida.

Var fjärde svarande har deltagit i ForMare och var tredje var intresserad av att delta.

SSB:s stugor i Ylläs har 26% av svaranden besökt och 47% var intresserade av att besöka. 91% av besökanden ansåg att det var lätt att hyra stugan och ingen skulle låta bli att besöka stugorna på nytt. 7% ansåg att hyrespriserna var för höga och 16% ansåg att stugorna behöver uppdateras. Besökarna var huvudsakligen mycket nöjda.

Nätanslutningarna förbättras långsamt 90% av enkätens svarande har läst Frivakt-tidningen. Hemsidan och Facebook ansågs även vara goda informationskanaler. Över hälften läser ännu printade infopapper. SSB:s Instagram konto som öppnades på våren hade nått nästan hälften av de svarande. Två av tre läser det elektroniska nyhetsbrevet som skickas främst till frakt- och ropax-fartyg och utkommer en gång i veckan.

De mest omtyckta ämnen i Frivakt var artiklar om fartyg, sjöfarare och aktuella ämnen inom sjöfarten. Kurs- och hobbyverksamheter samt SSB:s idrottsevenemang intresserar även många.

Fartygens nätanslutningar har inte ännu utvecklats till tillräckligt snabba. Nästan alla kan i något skede av arbetsturen läsa e-posten, men undet hälften av svaranden kan surfa på Facebook och nätsidor regelbundet. 17% anser att anslutningen är tillräckligt snabb för att streama. Lite på 70% av de svarande använder sin egen smarttelefonen för att koppla upp sig.

SSB tackar alla som svarade på enkäten.

Bland svaranden lottades ut fem presentkort - Jenni, Ari, Taru, Vilma och Rauli var lyckligt lottade. ò

Enligt enkäten betjänar och når bibliotekstjänsterna utmärkt dem som arbetar på frakt-, tank- och specialfartyg. Av erfarenhet känner vi på SSB även till biblio-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

15

Seminaarin moderaattoreina toimivat Martti Simojoki ja Johanna Kull Alandia merivakuutuksesta

Mielen hyvinvointi merellä Koronan aikana merenkulkijoiden mielenterveys on ollut koetuksella.

Epävarmuus ja pidentyneet työvuorot ovat rasittaneet laivojen miehistöjä. Alandia vakuutus yhteistyökumppaneineen järjesti ajankohtaisesta aiheesta seminaarin lokakuussa. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sakari Karttunen

M

ental Health – työpajan järjestelyissä olivat mukana myös MEPA, Merimieseläkekassa ja Merimieskirkko. Seminaarin lähtökohtana ja tavoitteena oli paitsi lisätä mielen hyvinvointia, niin myös vähentää häpeää tai stigmaa joita mielenterveysongelmiin helposti sisältyy. Tapahtumassa oli paikan päällä Helsingissä parikymmentä henkilöä ja etäyhteydellä parhaimmillaan viitisenkymmentä osallistujaa. Tilaisuuden moderaattorina toimi Johanna Kull Alan-

16

dia merivakuutuksen vahingontorjuntayksiköstä.

– Meriturvallisuutta parantaa ammattitaitoinen miehistö, joka voi hyvin. Hyvinvointiin vaikuttavat eri tekijät, kuten lepo, ruoka, liikunta, työajat, terveydenhoito ja sosiaaliset tilat, Johanna Kull tähdensi.

Osallistujat oli etukäteen jaettu ryhmiin, jotka pohtivat esimerkkitapausten tilanteita ja keinoja merenkulkijoiden mielenterveysongelmien välttämiseksi sekä mielenterveyden vahvistamiseksi. Ryhmissä oli mukana aktiivimerenkulkijoita,

varustamoiden HR – henkilöstöä sekä MEPAn ja Merimieskirkon työntekijöitä.

Kansainväliseen tutkimukseen (Seafarer Mental Health Study 2019) osallistuneista merenkulkijoista joka neljännellä oli masennukseen viittaavia oireita, 17 prosenttia kärsi ahdistuksesta ja joka viidennellä oli ollut itsemurha-ajatuksia.

Inhimillinen tekijä meriturvallisuudessa Hyvän työskentelyn ja aluksen turvallisen toiminnan edellytyksenä on miehis4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

tö, joka tuntee olonsa turvalliseksi työtilanteessa.

– Merenkulkijan henkinen hyvinvointi saattaa vaihdella päivästä riippuen. Pienikin herpaantuminen voi vaikuttaa tapahtumaketjuun, joka lopulta aiheuttaa onnettomuuden, Martti Simojoki Alandialta kertoi.

Entisenä laivan päällikkönä Simojoki tietää, että merimiehen on usein vaikeaa avautua ongelmistaan. Kulttuurierot, hierarkia ja pelko kasvojen menetyksestä saavat monet pitämään hankalat asiat sisällään.

– Suomalaisilla on tapana kunnioittaa toisen henkilön yksityisyyttä. Helposti ei mennä utelemaan, vaikka näkisi toisella olevan ongelmia. Nuoremmalla väellä alkaa tosin itsetunto olla hyvä, eikä asioista puhuminen heille ole niin vaikeaa, M/S Talin päällikkö Jouni Suojoki mietti.

Nykyään miehistöt ovat pieniä ja merenkulkijat viettävät usein vapaa-aikansa yksin. Filippiiniläisillä merenkulkijoilla on vielä tapana katsoa yhdessä elokuvia tai laulaa karaokea.

– Laivan ”staili” olisi pidettävä mutkattomana. Yhteiset grillijuhlat, liikuntatapahtumat tai vaikka ylimääräinen ajelu pelastusveneharjoituksissa luovat hyvää yhteishenkeä, Suojoki painotti.

Hän korosti myös positiivisen palautteen merkitystä. Täytyy muistaa kehua, jos jokin asia on mennyt hyvin. Merenkulkijan pitää saada kokea työnsä tärkeäksi – se lisää hyvää oloa ja motivaatiota. Negatiivinen palaute pitää ehdottomasti antaa kahden kesken.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Ravinto ja fysiikka myös tärkeitä Liikunnan harrastaminen parantaa mielialaa ja vähentää stressiä. Merellä olosuhteet ovat haastavat, vaikka monissa laivoissa on hyvät kuntosalit. Kaikki eivät fyysisen työn jälkeen innostu salitreenistä, mutta jokin pallopeli tai venyttely kuminauhan avulla olisivat hyvä lisä. Osallistuminen joukkuelajeihin ja vaikka MEPAn minuuttikisaan voivat myös parantaa laivan yhteishenkeä.

Säännöllinen ja terveellinen ruokailu vaikuttavat positiivisesti mielen hyvinvointiin. On hyvä karttaa pitkälle prosessoituja ruokia ja suosia vihanneksia.

Liiallista punaisen lihan syöntiä on myös syytä välttää, vaikka yhteinen grillijuhla muuten on suositeltavaa hyvän työilmapiirin säilyttämiseksi.

Lepo on tärkeä tekijä merenkulkijan työn, turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta. Univaje, stressi ja väsymys lisäävät riskiä onnettomuuksiin ja kuormittavat merenkulkijaa myös henkisesti. Ennen nukkumaan menoa olisi hyvä rentoutua kunnolla ja ajatella positiivisesti. Töiden suunnittelulla, priorisoinnilla ja jakamisella voidaan vähentää väsymyksen aiheuttamia riskejä.

Hyvä viestintä vaikuttaa MEPAssa on havaittu vuosikymmenten varrella, miten parantunut yhteydenpito on vaikuttanut merenkulkijoiden viihtyvyyteen. Kuulumiset kotimaasta, omaisilta ja ystäviltä saadaan nyt nopeammin ja helpommin. Laitostuminen on vähentynyt myös ulkomaisilla, pidempiä työjaksoja tekevillä merenkulkijoilla. Toisaalta huo-

not uutiset kotipuolesta voivat aiheuttaa myös huolta.

Tämän päivän merenkulkija pitää laivan hyviä kommunikaatiomahdollisuuksia jo perusvaatimuksena. Pitkilläkin työjaksoilla voi pitää yhteyksiä omaisiin ja ystäviin.

– Nykyiset hyvät viestintäyhteydet helpottavat avun saantia, jos merenkulkija vain on valmis apua pyytämään. Erilaisia tukiverkostoja on olemassa paljon, Johanna Kull kertoi.

Hän viittasi varustamoihin, vakuutusyhtiöihin ja merenkulkijoiden hyvinvoinnista huolehtiviin organisaatioihin, sekä viime kädessä henkilön omiin verkostoihin.

Iswan, Kansainvälinen merenkulkijoiden hyvinvointi- ja tukiverkosto ylläpitää ympäri vuorokauden auki olevaa SeafarerHelp – palvelua. Neuvontalinjalla annetaan tukea monilla eri kielillä ja menetelmillä, jotka löytyvät verkkosivulta www. seafarerhelp.org .

Suomalaisten alusten merenkulkijat voivat pyytää neuvoja oman varustamon lisäksi järjestöiltä, työterveydestä, Merimieskirkolta ja MEPAlta.

Alandian ja Media Mentor Blå mielenterveyden harjoitusohjelma laivoille, jonka pohjalta seminaari pidettiin: https://www. seably.com/courses/mental-health-training

17

Den psykiska hälsan ombord Under coronapandemin har sjöfararnas psykiska hälsa prövats. Osäkerheten och de förlängda arbetsperioderna har varit påfrestande för fartygens besättningar. Alandia Försäkring med samarbetspartners höll ett seminarium på detta aktuella tema i oktober.

Ä

ven SSB, Sjömanspensionskassan och Sjömanskyrkan var med och arrangerade workshopen Mental Health. Seminariets utgångpunkt och syfte var förutom att öka den psykiska hälsan också att minska den skam eller det stigma som psykisk ohälsa ofta innebär. På plats i Helsingfors fanns ett tjugotal deltagare och på distans deltog som mest ett femtiotal personer. Moderator var Johanna Kull på enheten för skadeförebyggande vid Alandia försäkring.

– Sjösäkerheten förbättras av en yrkeskunnig besättning som mår bra. Välmåendet påverkas av olika faktorer såsom vila, kost, motion, arbetstider, hälsovård och sociala utrymmen, förklarade Johanna Kull.

Deltagarna hade i förväg delats in i grupper som diskuterade exempelfall och sätt att undvika psykisk ohälsa hos sjöfarare och stärka det psykiska välbefinnandet. Grupperna bestod av aktiva sjöfarare, rederiernas HR-personal samt SSB:s och Sjömanskyrkans anställda.

Av sjöfararna som deltog i den internationella undersökningen Seafarer Mental Health Study 2019 hade en fjärdedel depressionssymtom, 17 procent led av ångest och var femte hade haft självmordstankar.

18

Den mänskliga faktorn i sjösäkerheten En förutsättning för att besättningen ska göra ett bra jobb och för att verksamheten ombord ska vara säker är att besättningen känner sig trygg i arbetssituationer.

– Sjöfararens psykiska hälsa kan variera från dag till dag. Bara ett kort ögonblick av bristande koncentration kan sätta igång en händelsekedja som i slutändan orsakar en olycka, sade Martti Simojoki på Alandia.

Som före detta befälhavare vet Simojoki att sjömän ofta har svårt att prata öppet om sina problem. Kulturskillnader, hierarkin och rädslan för att tappa ansiktet får många att hålla svåra saker inom sig.

– Det är kutym för finländare att respektera andra personer privatliv. Man vill inte gärna ställa frågor även om man ser att en person har problem. Den yngre generationen har dock bättre självkänsla och för dem är det inte lika svårt att prata om saker, sade M/S Talis befälhavare Jouni Suojoki.

Numera är besättningarna små och sjöfararna tillbringar ofta fritiden ensam. De filippinska sjöfararna brukar emellertid titta på film eller sjunga karaoke tillsammans.

– ”Stilen” ombord bör vara okomplicerad. Gemensamma grillfester, idrottsevenemang eller kanske en extra åktur under övningar med räddningsbåtarna skapar en god sammanhållning, underströk Suojoki.

Han betonade också betydelsen av positiv feedback. Man måste komma ihåg att berömma när det går bra. Sjöfararna måste få känna att de gör ett viktigt jobb – det ökar välmåendet och motivationen. Negativ feedback ska absolut ges på tu man hand.

Kosten och fysiken är också viktiga Motion ger bättre humör och lägre stressnivåer. Till sjöss är förhållandena problematiska, även om många fartyg har bra gym. Alla är inte intresserade av att träna på gym efter det fysiska arbetet, men någon bollsport eller stretching med ett gummiband är ett bra komplement. Deltagande i lagsporter och kanske i SSB:s minuttävling kan också förbättra sammanhållningen på fartyget.

Regelbunden och sund kost påverkar den psykiska hälsan positivt. Det är bra att undvika processad mat och äta mycket grönsaker. Man bör inte heller äta för mycket rött kött, även om en gemensam grillfest rekommenderas för att bevara ett gott arbetsklimat.

Vila är en viktig faktor för sjöfararens arbete, säkerhet och trivsel. Sömnbrist, stress och trötthet ökar risken för olyckor och belastar sjöfararen även psykiskt. Före läggdags är det bra att slappna av ordentligt och tänka positivt. Genom att planera, prioritera och fördela arbetet kan man minska de risker som orsakar trötthet.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

God kommunikation påverkar Genom åren har vi på SSB sett hur bättre kontakt påverkar sjöfararnas trivsel.

Hälsningar från hemlandet, närstående och vänner kommer nu fram snabbare och enklare. Passiviteten har minskat även bland utländska sjöfarare som arbetar i längre perioder. Å andra sidan kan dåliga nyheter hemifrån väcka oro.

För dagens sjöfarare är det ett grundläggande krav att fartyget har goda kommunikationsmöjligheter. Då kan man hålla kontakten med sina närstående och vänner även under långa arbetsperioder.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

– De goda kommunikationsförbindelserna som finns idag gör det enklare att få hjälp, bara sjöfararen är beredd att be om det. Det finns många olika stödnätverk, berättade Johanna Kull.

Hon syftade på rederierna, försäkringsbolagen och organisationerna som sörjer för sjöfararnas välbefinnande samt i sista hand personens egna nätverk.

Iswan, det internationella nätverket för sjöfararnas välfärd, driver tjänsten SeafarerHelp, som är öppen dygnet runt. Rådgivningslinjen ger stöd på många olika språk och på flera sätt. Du hittar dem på webbplatsen www.seafarerhelp.org.

Sjöfararna på finländska fartyg kan förutom att be det egna rederiet om hjälp vända sig till organisationerna, företagshälsovården, Sjömanskyrkan och SSB. Seminariet utgick från ett program för mental träning som tillhandahålls av Alandia och Blå Media Mentor: https://www. seably.com/courses/mental-health-training

19

Elämää merimieshotellissa teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Jouko Herrala

Kun Jouko Herrala jäi mereltä maihin, työskenteli hän pitkään MEPAn talossa Linnankadulla, jossa toimineesta merivälityksestä oli vuonna 1969 saanut jobin M/T Pensaan. Vaikka palkanmaksaja välillä vaihtui, pysyi paikka pystyssä vuoteen 2014, jolloin Jouko katsoi päivänsä tulleen täyteen ja jäi eläkkeelle.

H

errala ehti seilata kannella kolmessa laivassa, kunnes kohtasi vaimonsa ja jäi maihin.

Sailors Home – säätiö haki merimieskotiinsa vahtimestaria ja Jouko sai paikan vuonna 1974. MEPA muutti taloon seuraavana vuonna, kun suunnitelmat Suomenlinnaan muutosta hylättiin.

– Tuolloin kävivät vielä säätiön vanhat rouvat viikoittain tekemässä ompelutöitä talossa. Merimieskoti toimi viidennessä ja kuudennessa kerroksessa, Jouko muisteli.

Merenkulkijoille oli käytössä muutama yhden hengen huone ja useimpiin huoneisiin sijoitettiin kerralla neljäkin henkilöä. Välillä kerrosten päivähuoneisiin majoitettiin väkeä sohville ja patjoille.

Talossa toimi myös merimieskatselmustoimisto ja kahvila Kent. Merimieskodin palveluksessa oli johtaja Jouko Santalan lisäksi kaksi siivoojaa, talonmies sekä kolme vahtimestaria.

– Tuohon aikaan järjestyshäiriöt olivat varsin yleisiä.

Runsas viinanjuonti aiheutti riitelyä ja meteliä. Moni jäi myös velkaa talolle, Jouko kertoi.

Hän muisteli vastaanottotiskin alla säilytettyä mustaa

20

vihkoa, jonne kirjattiin porttikiellot ja varoitukset. Vihkon välissä oli muutaman sentin paksuinen nippu velkakirjoja. Toiset tulivat maksamaan, toiset jäivät luottotappioiksi.

Kiinteistö siirtyi MEPAlle Herralla työskenteli muutaman vuoden muualla ja palasi vahtimestariksi vuonna 1980, kun säätiö oli lahjoittanut talon ja tontin Merimiespalvelutoimistolle. MEPA remontoi majoitustilat. Viidenteen ja kuudenteen kerrokseen kunnostettiin kahden hengen huoneita, joissa oli suihku, wc ja pienoiskeittiö. Katutasoon rakennettiin merimiesklubi ja hotellin vastaanottotiski.

– Asukkailla oli käytössään sauna, pesutupa, pieni kuntosali sekä tila ja laitteet valokuvien kehittämiseen. Merimies saattoi myös jättää pienen määrän tavaraa säilytykseen lähtiessään seilaamaan, Jouko kertoi.

Meno rauhoittui jonkin verran, mutta värikästä elämää nähtiin silti ajoittain.

– Eräs hotellissa asunut merimies sai 200.000 markan perinnön. Hän lähti joka aamu ravintola Salveen ja palasi illalla taksilla. Perintö kesti 200 päivää, Jouko naureskeli.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hotellin tiloissa järjestettiin myös merenkulun toimijoiden kokouksia sekä MEPAn kursseja ja tapahtumia. Muutaman kerran tiloissa kuvattiin elokuvaa tai televisiosarjaa.

Merimiehet lakossa 1980 – luvun lopulla Katajanokan risteilylaituriin kiinnittyi Fred Olsen – varustamon Black Prince, jonka filippiiniläiset merenkulkijat hermostuivat pieniin palkkoihin.

– Merimiehet osoittivat mieltään laiturilla ja Merimies-Unionista kyseltiin heille majoitustilaa hotellista, Jouko muisteli.

Taloon tuli yhtäkkiä kymmeniä filippiiniläisiä, joille voitiin tarjota vain lattiamajoitus. Tilanne selvisi muutamassa päivässä ja merenkulkijat pääsivät kotimaahansa.

Tuolloin hotelli oli muutenkin täynnä. Ulosliputus oli purrut ja huoneissa asusteli työttömiä tai maissa työskenteleviä merenkulkijoita, jotka maksoivat varsin edullista kuukausihintaa. Vaikka hotelli pidettiin suljettuna heinäkuussa, tuli talo nopeasti uudelleen täyteen pitkäaikaisasukkaista.

Budjetti oli rakennettu lyhytaikaisten, enemmän maksavien vieraiden varaan. Tappiot alkoivat tuntua MEPAssa, koska kauppalaivaston pienenemisen vuoksi myös muut tulot vähenivät.

Siirto Hotel Skattaan MEPA oli rakentanut autotalliin hulppean kuntosalin, mutta hotellista haluttiin eroon. Toiminta järjestettiin siten, että isännöitsijä Kenneth Bergholm vuokrasi tilat ja alkoi hoitaa majoitusliikettä. Valtaosa työntekijöistä siirtyi mukana.

– Yhteistyö MEPAn kanssa jatkui edelleen tiiviinä. Me valvoimme merimiesklubia ja kuntosalia, sekä avustimme kurssijärjestelyissä, Jouko sanoi.

Hotelli oli avoin kaikille ja merimiehet saivat alennusta. Klubilla ja kuntosalilla kävi paljon merenkulkijoita, jois-

ta monet edelleen muistavat Joukon mukavana keskustelukumppanina. Hotellivieraat monista maista tulivat myös tutuiksi.

– Neuvostoliiton hajottua tuli paljon asiakkaita entisistä itäblokin maista, mutta myös muualta. Kaikkiaan 165:sta maasta kävi vieraita, Jouko laski.

Asiakkaiden kirjo oli melkoinen. Nightwish – yhtyeen soittajista maailman vanhimman ammatin harjoittajiin ja autojobbareihin. Vapaavahdin kolumnisti Jorma Ojaharju majoittui aina pääkaupunkireissuillaan Hotel Skattaan, kunnes muutti Vaasasta pysyvästi Helsinkiin.

Loppuaika yrittäjänä Jouko ja yhtiökumppaninsa Jaakko Muinonen ottivat vetovastuun, kun Bergholm kuoli äkillisesti vuonna 1999. Seuraava suuri muutos koettiin viiden vuoden kuluttua, kun talon päävuokralainen Töölön Matkatoimisto ajautui konkurssiin.

– Luotsin ja luotsivälitys toimivat naapureina siihen asti, kunnes satama muutti Vuosaareen. Taloon tuli myös muita vuokralaisia, Jouko muisteli.

Merimiehiä hotellissa majoittui edelleen varsinkin kesäaikaan, kun Tallinnan pikalaivoissa ei voinut yöpyä.

Talon korjausvelka alkoi paisua, ja MEPAn hallitus alkoi suunnitella tontille uutta rakennusta. Monien vaiheiden jälkeen hanke alkoi lopulta toteutua.

– Vuoden 2014 helmikuussa suljin oven, kun oli sairastellut ja homma alkoi kyllästyttää. Valokuvaharrastus sentään sai jatkoa, kun kävin ajoittain kuvaamassa talon purkuvaiheita, Jouko naurahti.

Hotel Skattan viimeiset asukkaat lähtivät kesäkuun lopussa. Heinäkuun alussa saapuivat purkajat paikalle.

Mepalaiset muistelevat 1973–2023 Kuka: Jouko Herrala Työt: Toimi merimieshotellin vastaanottovirkailijana ja ”yleismiehenä” sekä valvoi merimiesklubin ja kuntosalin toimintaa.

Palvelusvuodet MEPAssa: Hotel Sailors Club 1980–1992. Sitä ennen Herrala toimi säätiön palkkalistalla ja vuodesta 1991 vuoteen 2014 toimi hän MEPA n yhteistyökumppanina Hotel Skattalla.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät.

Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått.

21

Jouko Herrala fick vaktmästartjänsten 1974 och arbetade till februari 2014

Livet på sjömanshotellet När Jouko Herrala lämnade sjölivet och gick i land arbetade han länge i SSB:s hus på Slottsgatan.

Där verkade sjömansförmedlingen som 1969 hade ordnat ett jobb åt honom på M/T Pensa. Även om arbetsgivaren byttes ut ibland stod huset kvar fram till 2014, då Jouko ansåg att han gjort sitt och gick i pension.

H

errala hann segla på däck med tre fartyg innan han träffade sin fru och stannade i land.

Stiftelsen Sailors Home sökte en vaktmästare till sitt sjömanshem och Jouko fick tjänsten 1974. SSB flyttade in i huset året därpå när man övergav planerna på en flytt till Sveaborg.

– På den tiden kom fortfarande stiftelsens gamla fruar och gjorde sömnadsarbeten i huset varje vecka. Sjömanshemmet hade sin verksamhet på femte och sjätte våningen, minns Jouko.

Sjöfararna hade tillgång till några enkelrum och i flera rum placerades upp till fyra personer samtidigt. Ibland inhystes folk på sofforna och på madrasser i våningarnas dagrum.

I huset fann också mönstringskontoret för sjömän och café Kent. På sjömanshemmet arbetade direktör Jouko Santala, två städare, en gårdskarl och tre vaktmästare.

22

– Då var det ganska vanligt med ordningsproblem. Det dracks mycket, vilket ledde till bråk och stök. Många stod dessutom i skuld till huset, berättar Jouko.

Han minns det svarta häftet som förvarades under receptionsdisken och där man antecknade portförbud och varningar. Instucken i häftet fanns en bunt, ett par centimeter tjock, med skuldebrev. Vissa betalades tillbaka, andra blev kreditförluster.

Fastigheten överlåts till SSB Herrala arbetade på annat håll i några år och återvände till vaktmästartjänsten 1980, när stiftelsen hade skänkt huset och tomten till Sjömansservicebyrån. SSB renoverade hotellrummen. På femte och sjätte våningen iordningställde man dubbelrum med dusch, wc och kokvrå. I gatuplan uppfördes en sjömansklubb och hotellets receptionsdisk.

– Gästerna hade tillgång till bastu, tvättstuga, ett litet gym 4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

och ett rum med utrustning för fotoframkallning. Sjömännen kunde också förvara lite saker i huset medan de var ute och seglade, berättar Jouko.

Det lugnade ned sig lite i huset, men tidvis var det ändå livat.

– En sjöman som bodde på hotellet fick ett arv på 200 000 mark. Han gick till restaurang Salve varje morgon och kom tillbaka med taxi på kvällen. Arvet räckte i 200 dagar, skrattar Jouko.

På hotellet ordnades även möten för aktörer inom sjöfarten och SSB:s kurser och evenemang. Några gånger användes lokalerna till inspelningar av en film och en tv-serie.

Sjömän i strejk I slutet av 1980-talet lade Fred Olsen-rederiets Black Prince till vid Skatuddens kryssningskaj. Fartygets filippinska sjöfarare var upprörda över de låga lönerna.

– Sjömännen framförde sina åsikter vid kajen och Sjömans-Unionen frågade om logi åt dem på hotellet, minns Jouko.

Plötsligt kom det ett tiotal filippiner till huset och man kunde bara erbjuda dem platser på golvet. Situationen löste sig dock på några dagar och sjöfararna kunde ta sig till sitt hemland.

Just då var hotellet fullbelagt. Utflaggningen hade slagit hårt och i rummen bodde sjömän som var arbetslösa eller arbetade i land och de betalade en mycket förmånlig månadsavgift. Trots att hotellet höll stängt i juli fylldes huset snabbt igen av långtidsgäster.

Budgeten hade satts utifrån kortvariga gäster som betalade mer. Förlusterna började bli kännbara på SSB eftersom även de övriga intäkterna dalade på grund av den minskade handelsflottan.

Hotel Skatta tar över SSB hade byggt ett tjusigt gym i garaget, men ville göra sig av med hotellverksamheten. Det hela ordnades genom att disponenten Kenneth Bergholm började hyra lokalerna och sköta inkvarteringsrörelsen. Merparten av de anställda följde med.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

– Det nära samarbetet med SSB fortsatte. Vi höll uppsikt över sjömansklubben och gymmet, och hjälpte till att arrangera kurser, säger Jouko.

Hotellet var öppet för alla och sjömän fick rabatt. Klubben och gymmet besöktes av många sjöfarare och flera av dem minns fortfarande Jouko som en trevlig samtalspartner. Han lärde också känna hotellgäster från många länder.

– Efter Sovjetunionens fall kom det många kunder från länderna i det tidigare östblocket, men även från annat håll.

Det kom besökare från totalt 165 länder, säger Jouko.

Det var en väldigt brokig kundkrets. Från medlemmarna i bandet Nightwish till utövare av världens äldsta yrke och bilförsäljare. Frivakts kolumnist Jorma Ojaharju bodde alltid på Hotel Skatta under sina resor till huvudstaden tills han flyttade permanent från Vasa till Helsingfors.

Företagare den sista tiden Jouko och hans samarbetspartner Jaakko Muinonen tog över driften av verksamheten när Bergholm plötsligt dog 1999. Nästa stora förändring skedde fem år senare när husets huvudhyresgäst Tölö resebyrå gick i konkurs.

– Lotsförmedlingen var grannar till oss ända tills hamnen flyttade till Nordsjö. Det kom också andra hyresgäster till huset, minns Jouko.

På hotellet bodde det fortfarande sjömän, framför allt på sommaren eftersom det inte gick att övernatta på snabbåtarna till Tallinn.

Husets renoveringsskuld steg och SSB:s styrelse började planera en ny byggnad på tomten. Efter många vändor verkställdes projektet till slut.

– I februari 2014 stängde jag dörren eftersom jag hade varit sjuk och började tröttna. Men jag fortsatte med min hobby, att fotografera, och besökte huset då och då för att dokumentera rivningsprocessen, skrattar Jouko.

Hotel Skattas sista gäster lämnade i slutet av juni samma år och i början av juli var rivningsteamet på plats. ò

23

h

FÅA – SHO – EFFOA

Hackmanin kauppahuone Viipurista oli rakentamassa Suomen ensimmäistä höyrylaivaa 1833. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Hackman & Co oli tekemässä kauppamerenkulun historiaa. Liikemiehet Eugen Wolff ja Wilhelm Hackman olivat saanet valtion lainan ja Helsingissä 23.4.1883 pidetyssä kokouksessa perustettiin Finska Ångfartygs Aktiebolag (FÅA).

Varustamon nimeksi vaihtui 1937 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö – Finska Ångfartygs Aktiebolag (Finland Steamship Co. Ltd.). Vuonna 1976 käyttönimeksi vaihdettiin Effoa ja 1980 viralliseksi nimeksi muutettiin EFFOA-Finska Ångfartygs Ab. Hackmanilaiset omistivat noin 40% uuden varustamon 120 osakkeesta. Muita osakkaita löytyi Helsingistä, Turusta, Vaasasta. Helsinkiläinen Lars Krogius & Co sijoitti viiden osakkeen verran. Merikapteeni ja valtiopäivämies Lars Thiodolf Krogius oli purjehtinut päällikkönä ympäri maailmaa ja toimi tuolloin Suomen Merikoulun johtajana. Hänet valittiin uuden yrityksen toimeenpanevaksi johtajaksi. Krogiuksen suku oli varustamon johdossa vuoteen 1969.

F

ÅA:n ensimäiset uudisrakennukset SIRIUS ja ORION höyrysivät jo seuraavana vuonna Etelä-Suomen satamista Hulliin. Kymmenen vuotta aiemmin Wasa-Nordsjö oli aloittanut ensimmäisenä suomalaisena varustamona säännöllisen linjaliikenteen Hulliin. Yhtiöt neuvottelivat keskenään sopimuksen, jolloin yhdeksän päivän välein oli lähtö Helsingistä. Lastina oli puutavara, lankarullat, paperi ja voi. Voin vienti Britanniaan kasvoi niin merkittäväksi, että senaatti myönsi verovaroista kymmenen vuoden tuen FÅA:lle viennin hoitamisesta. Suomalaisten ja venäläisten siirtolaisten muutto Amerikkaan lisääntyi voimakkaasti. Varustamo kuljetti seuraavan 50 vuoden aikana lähes puoli miljoonaa maastamuuttajaa Hulliin. Sieltä siirtolaiset jatkoivat Atlantin laivoilla Amerikkaan.

24

FÅA tilasi lisää uudisrakennuksia - mm. jäissäkulkua parannettiin merkittävästi - tavoitteena ympärivuotinen liikenne. Uusia reittejä avattiin Lontooseen, Newcastleen, Keski-Eurooppaan, Biskajan rannoille ja Välimerelle asti.

M

olemmat maailmansodat aiheuttivat varustamolle suuria menetyksiä. Ensimmäinen maailmansota lopetti tuottoisan siirtolaisliikenteen. Venäjä ja Englanti ottivat yhtiön laivoja omiin kuljetuksiinsa ja näistä kahdeksan upotettiin valtamerillä.

Kuuluisa brittiläinen matkustajahöyry RMS LUSITANIA ja 1198 ihmistä upposivat saksalaisen sukellusveneen U 20 torpedoon toukokuussa 1915. Saman sukellusveneen hyökkäyksiin tuhoutuivat muutamaa kuukautta myöhemmin FÅA:n LEO ja RHEA. RHEAn väen sallittiin jättää laivansa pelastusveneillä. LEOn miehistöstä kuoli 11 merenkulkijaa. Lisää menetyksiä koettiin Itämerellä. Keväällä 1918 Suomen satamissa punakaartit kaappasivat yhtiön laivoja. Jotkin näistä tuhottiin. Joillakin laivoilla punaiset pääsivät pakoon Venäjälle. Suomen ja Venäjän rauhansopimuksen mukaisesti kaapattuja laivoja palautettiin 1920-luvun alussa. Kaikki vaativat perusteellisen ja pitkäaikaisen remontin.

Itsenäistyneelle Suomelle FÅA:n laivat olivat merkittävässä roolissa kuljettaen Saksasta jääkäreitä kalustoineen Vaasaan. Matkustajalaiva ARCTURUS toi jääkärien pääjoukon. Muita laivoja olivat CASTOR, MIRA, POSEIDON ja VIRGO.

T

oisen maailmansodan vuosina menetettiin toistakymmentä laivaa. Sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Suomelta sotakorvauksina 23 FÅA:n laivaa ”täysin varusteltuina”. Sotamenetykset eivät verottaneet osakkaiden kukkaroita. Jos tuhottu laiva oli vakuutettu, korvasi vakuutus. Valtio kustansi sotakorvauslaivojen menetyksiä. Sota-aikana rahdit saat4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

FÅA:n perustamisen ajoilta liike-elämässä oli käytössä keinot, mistä nykyisinkin voi lehdistä lukea: valtion tuet, kartellit, polkuhinnoittelu, monopoli ja kilpailijoiden ostaminen pois markkinoilta. Kymmeniä kilpailijoiden laivoja siirrettiin FÅA:n lipun alle, tai myytiin saman tien pois. Vasta Euroopan unioni alkoi luoda lainsäädäntöä, mikä tarkoituksena oli suitsia vapaan kilpailun estämistä vapaassa markkinataloudessa.

Effoan rahtilaivat siirrettiin 80-luvun loppupuolella Finnlinesin lipun alle. Keväällä 1990 ilmoitettiin Effoan ja ruotsalaisen Johnson Linen yhdistymisestä.

Uusi EffJohn oli maailman suurimpia matkustajalaivavarustamoita, jolla oli tytäryhtiöitä ja matkustajalaivoja ympäri maailmaa.

A toivat nousta kymmenkertaisiksi. Säästöä tuli palkkakuluissakin: laivaväen palkanmaksu loppui upotukseen. Maihin pelastuneet merenkulkijat saivat omin keinoin yrittää selviytyä läpi sodan vaarojen kotimaahan.

Sodan loputtua varustamo aloitti vilkkaan jälleenrakennuksen, mitä kesti seuraavat neljäkymmentä vuotta. Laivoja tilattiin niin Suomesta, kuin muualtakin Euroopasta, sittemmin myös Japanista ja Koreasta. Lähes kymmenen aluksen sarjoja saattoi olla tilauksessa. Suurimmillaan Effoan laivastossa oli yli 70 rahti- ja matkustajalaivaa. Kaikkiaan yhtiön lippua on liehuttanut lähes kolmesataa alusta. Uudisrakennuksissaan yhtiö oli eturivissä kehittämässä lifton/lift-off, roll-on/roll-off järjestelmiä ja autolauttoja. Matkustajaliikennettä varten FÅA, Bore Turusta ja Svea Ruotsista perustivat Siljavarustamon Turkuun.

Yhtiön nimissä Suomen lipulla ehti olla yhdeksän laivaa, ennen kuin 70-luvun alussa varustamo muutettiin markkinointiyhtiöksi Silja Line. Jäljelläolevat laivat siirrettiin osakkaille. Kymmenisen vuotta myöhemmin Siljan omistajina olivat Effoa ja ruotsalainen Johnsonline, ex Svea.

E

ffoan korsteenimerkki kaksi valkoista rengasta mustassa savupiipussa oli Suomessa yleisesti tunnettu. Merenkulkijat puhuivat nälkärenkaista. Yhtiön laivojen keulassa oli keltaiset tähdet: provianttisilmät etsivät merestä syötävää. Laivoja seuraavilla lokeilla oli selkärepussa omat eväät. Kuitenkin väki viihtyi varustamossa. Kuvaava on pettyneen konemiehen lausahdus, kun 16 vuoden seilauksen jälkeen laiva myytiin:”Tämän jos olisin tiennyt, en olisi jobia ottanut”.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

lkutaival oli vaikea. Muutama vuosi aiemmin ahvenanmaalainen – aikanaan Suomen suurin – Algot Johanssonin Sally-varustamo oli epäonnistunut matkustajalaivapisneksissään ja joutunut rahoittajapankin hoitoon. Pankki siirsi tappiollisen varustamon Effoalle ja Johnson Linelle. Lisäksi Wärtsilä Meriteollisuus teki konkurssin ja kahden rakenteilla olleen matkustajalaivan hinta lähes kaksinkertaistui. Samaan aikaan poliitikot olivat johtamassa maatamme historian pahinpaan talouslamaan. Muutaman vuoden kuluttua eestiläinen ESTONIA upposi myrskyssä ja Itämeren matkustajaliikenne hyytyi.

Lukuisten yritys- ja matkustajalaivakauppojen ja monien nimenmuutosten jälkeen yhtiön hallinta myytiin vuonna 1999 nimellä Silja amerikkalaslähtöiselle Sea Containers yhtiölle. Kun uutta omistajaa uhkasi konkurssi vuonna 2006, oli seuraava ostaja Tallink Grupp. Yhtiö tunnetaan nykyisin nimellä Tallink Silja Oy. Uutisista voi seurata, millaisia vaikutuksia korona-ajalla on tämän FÅA:n seuraajan menestykseen. ò

LÄHTEET: Navis Fennica II Matti Pietikäinen, Bengt Sjöström: The ships of our First Century – The Effoa fleet 1883 – 1983.

Thure Malmberg: Laivoja ja ihmisiä Ulkomatala-verkkolehti numerot 5/2011 ja 6/2011

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

25

Merimieskapakka Mansessa Tampereen keskustassa on syksyllä avattu uusi merihenkinen ravintola, Sailor´s Bar&Grill. Tiskin takaa löytyy ammattimerenkulkija, jolla on pitkä kokemus sekä baareista että laivoilta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

V

apaavahdin toimitussihteeri on pitkään kaivannut kunnollisia, merimiehen tekemiä makkaraperunoita sen jälkeen, kun aika jätti Pikkalan Sekstantti-grillistä. Nyt on löytynyt paikka, josta saa kunnon grilli- ja pubiruokaa. Hotelli Ilvestä vastapäätä on houkuttelevan julkisivun takana baari, jota isännöi monilta laivoilta tuttu Sami Vaahtikari.

– Ajatus omasta merihenkisestä ravintolasta on muhinut pitkään ja tänä syksynä aukeni mahdollisuus. Rekvisiittaa on 26

tullut seinille tutuilta ja tuntemattomilta merimiehiltä, Vaahtikari kertoi.

Mies tunnetaan myös Facebookin suurimman ja suosituimman merimiesryhmän, Skönärit ja muut meren kulkiat ylläpitäjänä. Ryhmässä on yli 5500 jäsentä, joukossa aktiivisia ja maihin siirtyneitä merenkulkijoita Jäsenet lähettävät sivuille sekä muistoja että juttuja tämän päivän merenkulusta. Mukaan mahtuu päivityksiä myös vapaa- ja eläkepäivien arkiaskareista.

Sisustuksen ohella Sami Vaahtikari on panostanut myös laadukkaisiin juomiin ja suosittelee erityisesti maistelemaan harvinaista ja vaihtuvaa rommivalikoimaansa. Karibian rommipullojen seuraksi hän sai eräältä vanhalta skönäriltä Barbadoksen kartan.

Takana paljon merimaileja Tampereelta kotoisin oleva Sami lähti opiskelemaan merenkulkua Raumalle vuonna 1997. Jobia löytyi aluksi Finnlinesilta ja ESL Shippingilta.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Sami Vaahtikari muistuttaa, että tiskillä kannattaa tilatessa mainita merihommista. Unionin, päällystö- ja konepäällystöliiton ja eläkekassan korteilla on vaihtuvia etuja sekä voidaan ottaa valokuva visiitistä baarin ”vieraskirjaan” seinälle Kuvassa Samin kanssa Johan Ramsland ja Kai Terimaa.

– Tein baarihommia jo opiskeluaikana ja muutoinkin laivakeikkojen välillä. Pitkä kokemus on hyväksi asiakaspalvelijan työssä, Vaahtikari korosti.

Hän jatkoi laivoilla perämiehenä ja vuosituhannen alkupuolella kurssitti Rauman Ammatti-instituutissa aikuiskoulutuspuolella muun muassa kuljettaja/kotimaan liikenteen laivuritutkintoja sekä basic trainingia.

– Heitin myös keikkoja vesibusseissa ja Rauma Catan aluksilla, Vaahtikari muisteli.

Perämiehen jobeja riitti monissa varustamoissa. Rauman vuosien jälkeen mies meni ESL Shippingille ja jatkoi Borella ja Finnlinesilla. Sitten taas ESL Shippingille.

– Mielenkiintoinen laiva oli Rederi Ab Lillgaardin M/S Hoburgen. Olin mukana, kun ajoimme sen vuonna 2010 Maarianhaminaan ja laitoimme ”leppään kiinni”.

Laiva makasi viisi vuotta ja varustamo

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

sai sen lopulta myytyä Kreikkaan, Vaahtikari kertoi.

Vuonna 2013 perheeseen syntyi ensimmäinen tytär. Vaahtikari viihtyi vielä vähän aikaa muun muassa Finnkraftin, Finnhawkin ja Star-luokan laivojen komentosilloilla, kunnes oli aika jäädä maihin.

Ravintolassa hyvät tilat Muutaman vuoden ajan Sami Vaahtikari on työskennellyt eri ravintoloissa Tampereella.

– Kahden tytön isälle sopivat maahommat paremmin. Taannoin hoidin ravintolaa Tampere-laivassa, jossa järjestettiin muun muassa Laivanpäällystöliiton rapuristeily, Sami kertoi.

Laivanpäällystöliiton jäseniä oli Sailor´s Bar&Grillissa myös haastattelupäivänä, kun ravintolassa pidettiin liiton Tampereen piirin kokousta kymmenen jäsenen voimin.

Ennen kokouksen alkua puhuttiin paikalle tulleiden merenkulkijoiden kanssa hetki MEPAn asioista. Monien mielestä Tampereella voitaisiin järjestää myös MEPAn tapahtumia. Piiriasiamies ja MEPAn hallituksen jäsen Kai Terimaa viittasi taannoin järjestettyyn Tampereen keskuskirjaston tutustumiskäyntiin, jonka MEPAn kirjastonhoitaja Ella Mustamo emännöi.

– Täällä olisi hyvin tilaa ja tarpeeksi pöytiä järjestää esimerkiksi köysikurssi, Vaahtikari vihjaisi.

Hän toivottaa kaikki merenkulkijat tervetulleiksi Sailor´s Bar&Grilliin, joka on auki kaikkina iltoina. Sami itse on paikalla yleensä keskiviikosta sunnuntaihin. ò

27

Merimieshistoriaa talteen Kotkalaisella Sampo Halttusella on pitkä kokemus laivoilta, meriltä ja satamista. Koko työuransa ajan hän on dokumentoinut ja säilyttänyt muistiinpanoja, asiakirjoja, kuitteja, kirjeitä ja lehtileikkeitä. Kokoelma on täydentynyt myös muiden merenkulkijoiden materiaaleista. Aineksia onkirjaan jos toiseenkin. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampo Halttusen kokoelmat, Pekka Karppanen

28

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

T

oden teolla hän alkoi kerätä aineistoa vuonna 2015 jäädessään eläkkeelle Kotkan satamassa, jonka palveluksessa ehti olla 38 vuotta merimiesuran jälkeen.

– Tuolloin aloin suunnitella kirjan kirjoittamista. Työ on jo hyvällä mallilla, jokaisesta laivastani on tarinaa tallessa ja seilauskavereiden kohtaloita olen myös kirjannut ylös, Halttunen kertoi.

Miehen työura alkoi viisi vuosikymmentä sitten, kun hän pestautui risteilyalus Suvettaren ravintolaan. Muun muassa Ruotsiin ja Neuvosto-Viroon risteilleen Suvettaren yliperämies houkutteli Sampo Halttusen kansipuolelle.

– Jatkoin kansimiehen hommissa Lundqvist – varustamossa aina varusmiespalvelukseen asti, jonka suoritin koululaiva Matti Kurjella matruusina, Halttunen muisteli.

Vuonna 1974 hän alkoi opiskella Kotkan merikoulussa ja jatkoi sen jälkeen Lundqvistilla perämiehenä.

Vikaeerauksia satamapestin ohella Satamakapteeni Lommin kehotuksesta Sampo Halttunen haki ja sai vuonna 1977 satamavalvojan paikan Kotkasta, mikä sopi nuorelle isälle hyvin.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

– Kaverit menivät yliperämies- ja kippariluokille, mutta minä jatkoin maissa. Pääsin tuuraamaan satamaluotseja. Yhden työvuorokauden jälkeen oli kolme vuorokautta vapaata, sain olla pojan kanssa, Halttunen kehui järjestelyä.

Satamaluotsin hommista tuli paljon ylitöitä, mitkä hän käytti vapaina ja tuurasi perämiehiä ja yliperämiehiä monissa rahtilaivoissa ja hinaajissa. Risteilyalus Kristina Brahessa hän tuuraili yhdeksänä kesänä.

– Satamaluotsaus alkoi hiipua, kun siirtoluotsaukset ja telakkaluotsaukset loppuivat. Noin tuhat luotsausta ehdin tehdä kymmenen vuoden aikana. Kotkan satamaluotsaus kesti vuodesta 1876 vuoteen 1999, Halttunen kertoi.

Mies jatkoi Kotkan Satama Oy:n palveluksessa - hänestä tuli satamatarkastaja.

Halttunen nimitettiin myöhemmin myös työsuojelupäälliköksi ja hän hankki työturvallisuuskorttikouluttajan pätevyyden.

Työuransa loppuajan hän toimi laivapalvelukeskuksen vuoroesimiehenä.

Seilauskokemusta Sampo Halttuselta on myös purjealuksista. Edesmenneen työkaverin, satamaluotsi Heimo Kuhan kannustamana hän on työskennellyt muun muassa kaljaaseilla, kuten Valborg ja heittänyt Välimeren reissun 2-mastoisella Tradewind – aluksella.

Keräilyä jo seilausaikana Sampo oli koulun käsityötunneilla rakentanut merimieskirstun, johon hän myöhemmin viskasi reissuilta jääneet ulkomaan rahat, palkkakuitit ja muut paperit.

Hän alkoi selvittää, mitä arkun kätköistä löytyi.

– Äitini oli säilyttänyt kaikki lähettämäni kirjeet ja postikortit. Niistä löytyy yllättävän paljon tietoa omista reissuistani ja satamakäynneistäni, Halttunen mainitsi.

Vuosien varrella hänelle on kertynyt materiaalia myös muiden merenkulkijoiden jäämistöistä. Erittäin mielenkiintoinen on esimerkiksi merikapteeni Eino Palomäen (1896-1965) aineisto, jonka Halttunen sai edesmenneen kapteenin tyttäreltä ja pojalta.

Marraskuussa 2020 Sampo Halttunen viimeistelee tekstejä ja kuvia kirjaan.

– Sain tutustua todella moneen hienoon merenkulkijaan satamatöissä ja seilatessani. Kirjani tulee kunnioittamaan näitä syvien ja suolaisten vesien ammattilaisia, Halttunen korosti.

Miehen kokemus ja materiaali riittävät todella kahteenkin kirjaan; työniminä Tuntematon merimies ja Tuntematon satama. Vapaavahti seuraa ja kertoo Sampo Halttusen kirjan vaiheista. ò 29

Kurssit

Syksyllä onnistuimme pitämään useita lähikursseja ennen kuin rajoitukset tiukentuivat taas. Kolmipäiväinen venäjänkurssi pidettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa pienellä ja erittäin motivoituneella porukalla.

Koronan aiheuttamien lomautusten myötä kurssit olivat suosittuja.

Kotkassa pidettiin kaksi köysityökurssia peräkkäin. Seppo veti kurssit tuttuun tapaan rauhallisesti ja ammattitaitoisesti, ja jokainen sai hienoja töitä valmiiksi.

Lajikokeiluna kävimme pistooliampumassa Helsingissä Osuvan radalla.

Yllättävän miehinen ryhmämme pääsi kokeilemaan sekä harrastus- että viranomaispistooleja.

Aika kivasti tuli maalitaulut rei’itetyiksi.

30

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hopeakoru- ja viikinkiketjukurssi pidettiin Vuosaaressa. Kurssinvetäjä Ari kertoi hopealenkkien näpräämisen lomassa kiinnostavia tarinoita korujen historiasta. Ketjun tekeminen on meditatiivista ja koukuttavaa puuhaa

Uutena aluevaltauksena oli merenkulkijoiden toivoma tutustuminen miekkailuun Turussa.

Perustekniikoiden harjoittelun jälkeen oteltiin.

Tunnelma oli innostunut ja riehakas, miekkailutakin alla hikeä pukkasi itse kullakin. “Prêts! Allez!”

Syöksy, pisto, osuma,värillinen valo, takaisin lähtöasetelmiin, “Prêts?

Allez!”

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

31

Kulttuuriklubi · Kulturklubben · Culture club

Lokakuun lopulla mentiin opastetulle hautausmaakävelylle Helsingin Hietaniemeen. Pääporttirakennuksen alla pidettiin sadetta ja opas Pekka Lehtiö aloitti kertomalla Helsingin hautausmaiden historiaa.

MEPAn Kulttuuriklubin kuulumisia

Kävelyä ja kulttuuria Syksyn mittaan MEPA on toiminut hyvässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa merenkulkijoiden kanssa. Ideoita on tullut paljon ja niitä on pystytty myös toteuttamaan.

Toiminnalle keksittiin myös nimi: Kulttuuriklubi.

D

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

ekkaripiiriin ja MEPAn kursseille osallistujien merenkulkijoiden aloitteista on saanut alkunsa jo useampi tapahtuma.

Timo Temmy Tuomela ideoi leffanyyttärit Aila Koikkalaisen ja Anna Kuusiston kanssa. Mari Ikosen innoittamina on tehty porukalla pienimuotoisia retkiä.

Lokakuun lopulla mentiin opastetulle hautausmaakävelylle Helsingin Hietaniemeen. Pääporttirakennuksen alla pidettiin sadetta ja opas Pekka Lehtiö aloitti kertomalla Helsingin hautausmaiden historiaa. Värikkäät jutut saivat parin tusinan vahvuisen ryhmän heti kiinnostuneeksi. Lehtiö kuvaili esimerkiksi valtiovierailuiden protokollaa kunniakäyntien yhteydessä ja muisteli muutamien suurmiesten hautajaisia.

Kierroksen ensimmäiset pysähdykset olivat Arvo Ylpön ja Hella Wuolijoen haudoilla. Kummastakin riitti oppaalla mielenkiintoisia tarinoita. Kävely jat-

32

kui sankarihautojen pitkän rivistön vierustaa kohti Sankariristiä, jonka läheisyydessä ovat muun muassa marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Ehrnroothin haudat.

Säätila ei verottanut tunnelmaa Veteraanihautojen ja presidentti Relanderin haudan kautta kierrettiin lopuksi uudelle siunauskappelille, jonka läheisyydestä löytyvät presidenttien, usean pääministerin ja monen muun valtiomiehen viimeiset leposijat. Kuolleista tasavallan presidenteistä vain Svinhufvud ja Kallio eivät lepää Hietaniemessä.

Osallistujat olivat säätilasta huolimatta hyvin tyytyväisiä kierrokseen ja tarinaa sekä kuvia ilmestyi jälkeenpäin sosiaaliseen mediaan runsaasti. Porukan toiveissa oli tutustuminen seuraavalla kerralla Taiteilijakukkulaan, josta hautapaikan ovat saaneet ansioi-

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Koronarajoitusten puitteissa tehtiin matka Visavuoreen, jossa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen paviljonki.

tuneet kirjailijat, säveltäjät ja muusikot, taidemaalarit, näyttelijät, kuvanveistäjät ja viihdetaiteilijat.

Hietaniemen hautausmaan läheisyydessä ovat myös Helsingin ortodoksinen hautausmaa, Helsingin islamilainen hautausmaa, Helsingin juutalainen hautausmaa ja Ortodoksisen Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaa.

Bussilla Visavuoreen Koronarajoitusten puitteissa tehtiin muutaman tunnin matka Visavuoreen moninkertaisen Ylläsretkien kuskin Esa Reinikkalan kyydillä. Visavuoressa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen paviljonki. Pilapiirtäjä Suomalaisen syntymästä on kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi oli museo toteuttanut juhlanäyttelyn Vastavirtaan, joka on avoinna 30.4.2021 saakka.

Suomalainen tunnetaan parhaiten hänen Helsingin Sanomiin tekemistään pilapiirroksista. Mies ei juuri nöyristellyt ketään ja aiheutti välillä harmaita hiuksia valtiojohdolle. Hyvä esimerkki on näyttelyssä esillä oleva Volgan lautturit, jonka Kari Suomalainen piirsi vuonna 1958. Presidentti ja ulkoministeri paheksuivat, mutta Helsingin Sanomat pysyi piirtäjän tukena.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Viime vuosisadan alussa rakennetut Wikströmin koti ja ateljee ovat säilyneet lähes muuttumattomina taiteilijan (1864–1942) ajan jälkeen. Kun marraskuun lopun sää selkeni, saatiin myös ihailla maisemia. Merenkulkijat tutustuivat parin tunnin ajan näyttelyihin ja nauttivat museokahvilassa lohisoppaa ja pullakahvit. Kierros Visavuoressa päättyi kahdelta.

Paluumatkalla oli hyvä tehdä suunnitelmia tulevasta. Koronarajoituksia oltiin kiristämässä ja suunniteltu teatterimatka oli kysymysmerkki. Joulukuun ohjelmassa oli yksi ulkotapahtuma, rikoskävely Turussa, sekä dekkaripiiri Helsingissä, joka voidaan järjestää myös etänä. Tammikuuksi porukka suunnitteli kävelyä Vuosaaren metroasemalta rantoja pitkin ja Golfklubin kautta Merimieskeskukseen, jossa juotaisiin kahvit.

Kulttuuriklubi ottaa mielellään vastaan ajatuksia ja ideoita merenkulkijoilta. MEPAssa toimintaa koordinoivat Ella Mustamo ja Jukka Lindell. Kulttuuriklubin tarjontaa ovat esimerkiksi teatteri- ja museokäynnit, taidenäyttelyt, leffanyyttärit MEPAn tiloissa, kaupunkikävelyt ja merimiestapaamiset.

Seuratkaa MEPAn kotisivuja ja Facebookia!

33

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

Mitäpä kirjasto olisi ilman asiakkaita?

Merenkulkija, meripelastaja, lukija, seikkailija Taina Salo seilaa M/S Finnmaidilla ja viihtyy vapaa-aikanaan meripelastuksen parissa. Sen lisäksi Taina selaa säännöllisesti verkkokirjastoa ja tilaa sieltä itselleen kiinnostavia kirjoja, jotka asiamies toimittaa laivalle. teksti: Ella Mustamo kuvat: Pekka Karppanen

Tainan sukukirjassa on mielenkiintoinen kuvaus laivaonnettomuudesta, jossa hänen isoisänsä isä kuoli.

Oljakka, A. & Oljakka, J. 2004.

Salmin Ylä-Uuksu ja Ol´okan sugu. Jyväskylä: Gummerus

taina vuorostaan toi kirjastoon nähtäväksi sukukirjan, joka kertoo Salmista - rajakarjalaisesta kylästä, joka jäi sinne jonnekin. Hän on matkustanut Karjalaan useita kertoja, tutustunut paikallisiin ihmisiin ja palannut aina uudelleen. Omatoimimatkailu kiinnostaa.

Juttelemme asiasta hieman enemmän ja Taina kertoo, että Salmi edustaa muutakin kuin suvun kotipaikkaa. Se on harrastus, kokonainen maailma, josta löytää aina jotakin uutta. Salmissa voi larpata valta34

kunnan historiaa, sukuhistoriaa ja henkilöhistoriaa.

Matkoilla on päässyt lähelle omia juuria ja menneisyyttä.

– Sen oikein näkee sielunsa silmillä, että tässä oli vilkas kylä kauppoineen, tätä kotikujaa mummi kulki, suunnitteli tulevaisuutta, Taina kuvailee.

– On hienoa että muukalaisina pidetyt evakkokarjalaiset löytävät kotipaikat, oman verkoston ja voiman. Ja koska paikkakunta on jo tuttu, ei ohikulkeva Lada säikäytä.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

M/S Finnmaidin päivähuoneeseen tuli toivekirjalähetys, jota vikaeeraava pursimies Taina Salo pääsi tuoreeltaan tutkimaan.

Elämää Laatokan pohjoisrannalla Sukukirja on harvinaisen rikas dokumentti, jossa kerrotaan arkielämästä ennen sotaa: koulunkäynnistä, suurperheistä, puolukanpoiminnasta ja nauriinviljelystä, vesireiteistä, talvinuotan vedosta, paikallisesta työväenyhdistyksestä, praasniekoista ja muista ortodoksista perinteistä.

Tietenkin osa kertomuksista käsittelee talvisotaa, välirauhaa, jatkosotaa ja evakkomatkaa, mutta paljon on myös muuta tietoa. Kylän sukunimistössä vilahtelee Ahosia ja Antimoffeja, Kettuja ja Kudjoita. Karjalan kieli on oma kielensä.

Taloudellisesti Salmi oli tärkeässä paikassa, sillä Pitkärannan teollisuustaajama tarvitsi vesivoimaa ja laivaliikennettä.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Hinaajien yhteentörmäys heinäkuussa 1920 Kirjassa kerrotaan myös laivaonnettomuudesta, joka herätti sata vuotta sitten paljon lehdistön huomiota.

Hinaajat Lennart ja Maggie törmäsivät epämääräisissä olosuhteissa Laatokalla, Mantsinsaaren tuntumassa. Lennart kuljetti työmiehiä lastauspaikalle ja Maggie ajelutti markkinayleisöä Pitkärannasta paikalliselle sahalle.

Maggieta kipparoi kokematon nuori poika ja hinaaja harhautui pois reitiltä ja törmäsi Lennartin kylkeen, suoraan konehuoneeseen. Sen seurauksena höyrypannu puhkesi ja kolme konehuoneen työntekijää kuoli. Onnettomuuden jälkeen Maggie poistui melko harkitsemattomalla tavalla haaksirikkopaikal35

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

M/S Finnmaidin isossa pelastusharjoituksessa keväällä 2018 Taina oli ensiaputehtävissä.

Meripelastusharrastajana hän oli mukana värväämässä laivan ”maalihenkilöiksi” useita kymmeniä Meripelastusseuran aktiiveja.

Takavuosina Taina organisoi myös Jouluapua – keräyksen Finnlinesin laivoilta, mikä sai hyvää palautetta apua saaneilta perheiltä. ta ja avunsaanti viivästyi. Edellisenä yönä oli ollut myrsky, jonka takia sekä lennätin- että puhelinyhteys oli poikki.

Tainan isoisän isä Alestar Nikiforinpoika Kettu kuoli onnettomuudessa. Taina on etsinyt tapauksesta myös lisätietoa kansalliskirjaston digitoidusta arkistosta ja haku tuotti monta lehtiartikkelia.

Elämä ja tarinat kietoutuvat usein mielenkiintoisesti yhteen. Ilmeni vasta pari vuotta sitten, että iät ja ajat sisaralus Finnladylla seilannut vanha tuttu, Jukka Saarinen, olikin sukulainen, jonka historia liittyy onnettomuustapaukseen. Taina ja Jukka ovat sukua suoraan alenevassa polvessa.

– Sota sekoitti pakan mutta maailma järjestää ihmiset yhteen, Taina pohtii.

Taina on ollut mukana järjestämässä Finnmaidin arjen keskelle laajojakin harjoituksia. Tapahtuma kysyy monimutkaista organisointia ja logistiikkaa.

– On lavastettava iso hässäkkä, johon liittyy esimerkiksi terrrorihyökkäys ja tulipalo sekä haalittava kokoon iso joukko maalihenkilöitä, kielitaidottomia ja hankalia matkustajia, Taina listaa.

Helsingin meripelastusyhdistys Jollaksen Matosaaressa on Tainan tukikohta. Sieltä käsin partioidaan, josko näkyisi tuuliajolle joutuneita. Hätänumeroon ei soiteta kovin helpolla, joten meripelastajille riittää töitä.

Meripelastusta töissä ja vapaa-ajalla Liekö Lennartin tapaus vaikuttanut mutta Taina on ollut monta vuotta meripelastustoiminnassa.

36

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Messipojasta merenkulkuneuvokseksi Syksyllä edesmennyt Lennart Hagelstam ehti sairasvuoteelleen saada painotuoreen muistelmateoksensa, joka käy läpi monessa liemessä keitetyn merikarhun uraa höyrylaivan messistä Merenkulkulaitoksen johtotehtäviin. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

miehen tunteneet osasivat arvata, että Oy Henry Nielsen Ab:n maineikas valkoinen puomilaiva, M/S White Rose saa kirjassa paljon huomiota. Lennart Hagelstam työskenteli aluksessa monissa eri tehtävissä ja toimi lopulta päällikkönä. Vapaavahdin kolumnistin, itsekin White Rosella seilanneen kipinä Timo Sylvänteen mukaan kunnioituksella katsottiin skönäriä, joka kertoi joskus laivan nähneensä, puhumattakaan sellaisesta, joka oli siinä joskus seilannut.

Ennen White Rosea Hagelstamilla oli jo seilauskokemusta muutamasta laivasta. Ala tuntui oikealta ja hän kouluttautui merikapteeniksi ja eri vaiheiden jälkeen jatkoi opiskelua yliopistomaailmassa ja valmistui diplomiekonomiksi. Kirjassa hän muistelee myös muissa laivoissa tehtyjä työvuoroja.

Ensimmäinen koulutusta vastaava maatyö löytyi Bore – varustamosta, jossa hän osallistui muun muassa matkustajalaivojen komentosiltojen suunnitteluun. Suomen Varustamoyhdistyksessä Hagelstam toimi vuosina 1976–1980 perehtyen hyvin kansainvälisiin merenkulkuasioihin.

Seuraava työpaikka oli White Rosen ajoilta tuttu Nielsen, joka oli 1980-luvulle tultaessa Suomen suurin varustamo. Alamäki alkoi nopeasti ja kirjassa Hagelstam harmittelee, kuinka melkoinen osa Suomen shipping – osaamisesta samalla hävisi.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Muutaman johtajatason työpaikan jälkeen Hagelstam aloitti Merenkulkuhallituksella vuonna 1990 ja liittyi pian uusien murtajien suunnitteluryhmään.

Idea monitoimimurtajista toteutettiin ja aluksia markkinoitiin offshore – yhtiöille. Fennica ja Nordica toimivat kuitenkin talvet jäänmurrossa.

Hagelstam selostaa kirjassa projektin vaiheita ja toimintaansa virkamiehenä kansainvälisen shippingin toimintaympäristössä, mistä häntä myöhemmin syytettiin lahjusjupakassa 2000 – luvun alussa. Hän oli syytettynä kolmen muun virkamiehen ohella. Hovioikeus antoi lopulta hänelle muutaman kuukauden ehdollisen rangaistuksen.

Oikeusprosessin aikana Hagelstam tuli eläkeikään.

Hän ei murehtinut raskasta oikeusprosessia vaan koki tehneensä sen, mitä kansainvälisessä liiketoiminnassa piti tehdä. Eläkepäivillään hän on laulanut Shanty Singers – kuorossa ja kierrellyt vaimonsa maailmalla muun muassa M/S Black Watchin risteilyllä maapallon ympäri. Hänet on hyväntuulisena nähty usein myös Nielsenin nostalgiaristeilyillä.

Joillekin legendoille ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Hagelstamille elämän parasta aikaa oli nousu aamuvahtiin Intian valtamerellä M/S White Rosen brygalle.

37

MEPA liikuntaa netissä

Verkkokursseille on osallistuttu Lappia myöten, kun tarjonta ei ole ollut enää aika- eikä paikkasidonnaista. Keväällä tarjonnassa oli luontoliikuntaan kannustava villivihanneskurssi, syksyllä sienikurssi ja nyt käynnissä on juoksukoulu. teksti: Katja Mertanen kuva: Sari Palokoski

J

uoksukoulu luotiin yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa ja he ovat myös mukana koko 15 viikon mittaisen matkan tukemassa ja kannustamassa osallistujia tavoitteisiin – 5 km tai 10 km yhtäjaksoiseen juoksusuoritukseen. Juoksukoulussa on huomioitu merenkulun erityispiirteet – pitkäjänteisestä harjoittelusta pidetään kiinni koko 15 viikon ajan, minkä vuoksi työjaksoja varten on erilliset harjoitteluohjeet.

Urholla työskentelevä Lucas Gädeke päätti lähteä mukaan juoksukouluun 38

kollegan houkuttelemana. Lucas on harrastanut aikoinaan juoksua, mutta harrastus on jäänyt, kun ei ole ollut juoksuohjelmaa.

– Nyt tavoitteeni on ohjelmaa noudattaen juosta 10 km alle tunnin, pitäen syke alle 150:n, Lucas suunnittelee.

Viking Gracella työskentelevä ja koronapandemian vuoksi pitkäaikaislomautettu Sari Palokoski kiinnostui juoksukoulusta, koska mukana oli kaksi juoksun ammattilaista. Sari on ollut aina kiinnostunut juoksemisesta, mutta aikaisemmat yrityk-

set ovat kaatuneet loukkaantumisiin. Ammattilaisten mukanaolo sai hänet tarttumaan nyt haasteeseen.

Sarin tavoite on muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllinen juoksuharrastus.

– Myös johonkin juoksutapahtumaan olisi kiva osallistua, Sari kertoo. Takana on kaksi puolimaratonia ja tavoitteena vielä kolmas.

Juoksuohjelman monipuolisuus ylläpitää motivaatiota ja auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Lucasin tavoin Sarikin toteaa, että eripituiset juoksutreenit, koor4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

SSB motion på nätet När kursutbudet inte längre har varit tids- eller platsbundet har vi haft deltagare ända från Lappland. I våras gavs en kurs i vilda växter som uppmuntrade till motion i naturen, i höstas en svampkurs och nu pågår en löpskola.

L dinaatioharjoitukset, spurtit, lihaskuntoliikkeet ja venyttelyt ovat tehneet harjoittelusta mielekästä.

– Innokkuutta ja mielenkiintoa riittää!

Jokaisen juoksutreenin päätteeksi on jäänyt “juoksunälkä”, mutta olen malttanut harjoitella tarkasti ohjeistuksen mukaan.

Alussa ei meinannut malttaa pitää lepopäiviä, mutta kun niistä on pitänyt kiinni, on kehokin jaksanut paremmin, Sari toteaa.

Kun juoksukoulu toteutetaan verkossa, voi osallistua sekä töistä että kotoa käsin.

– Laiva on ollut syksyn satamassa, joten juoksu on onnistunut hyvin. Kun lähdetään merelle, niin laivalta löytyy juoksumatto ja kuntopyörä, Lucas kertoo.

Myös Sari kokee, että verkkototeutus on onnistunut hyvin.

– Juoksuohjelma on selkeä ja erinomaisesti suunniteltu, minkä vuoksi sitä on helppo noudattaa.

Verkkototeutuksesta huolimatta juoksukoulu on vuorovaikutteinen ja yhteydenpito sekä MEPAan että valmentajiin on sujuvaa. Osallistujat voivat esittää kysymyksiä ja saada palautetta verkon kautta.

Lucas ja Sari suosittelevat juoksukoulua kaikille juoksemisesta kiinnostuneille.

– Uskon, että moni, joka ei ole juurikaan juossut, voisi saada juoksukärpäsen puraisun juoksukoulun käytyään”, Sari kan­ nustaa.

Seuraava MEPAn juoksukoulu alkaa keväällä 2021 – tervetuloa mukaan!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

öpskolan skapades i samarbete med experter i branschen och de är också med under hela den 15 veckor långa resan och stödjer och uppmuntrar deltagarna att nå sina mål: att springa 5 eller 10 kilometer utan att stanna. De särskilda omständigheterna inom sjöfarten har beaktats i löpskolan. Den långsiktiga träningen pågår i hela 15 veckor och därför finns det separata träningsinstruktioner för arbetsperioderna.

Lucas Gädeke som jobbar på Urho blev övertalad av en kollega att delta i löpskolan. Lucas har ägnat sig åt löpning förut, men i avsaknad av ett löpprogram har det inte blivit något av intresset.

– Mitt mål med programmet är att springa 10 km på mindre än en timme och med en puls på under 150, planerar Lucas.

Sari Palokoski jobbar på Viking Grace, men är långtidspermitterad på grund av coronapandemin. Hon blev intresserad av löpskolan eftersom två löpexperter deltar i programmet. Sari har alltid varit intresserad av löpning, men skador har fått hennes tidigare försök att gå i stöpet. Experternas deltagande fick henne att ta sig an utmaningen.

Saris mål är att börja springa regelbundet igen efter några års uppehåll.

– Det vore också roligt att delta i något lopp, säger Sari. Jag har sprungit två halvmaraton och siktar på ett tredje.

Löpprogrammet är varierat, vilket håller motivationen uppe och hjälper deltagarna att nå sina mål. Både Lucas och Sari konstaterar att de olika långa löpträningarna, koordinationsövningarna, spurterna, styrkeövningarna och stretchingen gör träningen meningsfull.

– Engagemanget och lusten är det inget fel på! Efter varje löpträning har jag varit sugen på att springa mer, men jag har hejdat mig och följt träningsinstruktionerna noga. I början hade jag knappt tålamod med vilodagar, men eftersom jag har hållit fast vid dem har också kroppen orkat bättre, konstaterar Sari.

Eftersom löpskolan genomförs på webben kan man delta både från jobbet och hemifrån.

– Fartyget har legat i hamn under hösten, så det har gått bra att springa. När vi åker till sjöss får jag använda löpbandet och motionscykeln som finns ombord, säger Lucas.

Sari tycker också att programmet har fungerat bra som webbkurs.

– Löpprogrammet är tydligt och välplanerat, och därför är det enkelt att följa.

Trots att löpskolan genomförs som en webbkurs är det interaktivt och kontakten med både SSB och tränarna sker smidigt. Deltagarna kan ställa frågor och få feedback via nätet.

Lucas och Sari rekommenderar löpskolan för alla som är intresserade av löpning.

– Jag tror att många som aldrig har sprungit skulle bli bitna av löpning om de går löpskolan, uppmuntrar Sari.

Nästa omgång av SSB:s löpskola startar våren 2021 – välkomna! ò

39

ForMare toi terveyttä ja työkykyä Silja Serenaden keittiössä työskennellyt Esa Penjala osallistui ForMaren pilottiryhmään vuonna 2014. Edelleen käynnissä oleva hyvinvointiohjelma antoi eväät elämäntapamuutokseen, joka on kestänyt näihin päiviin asti. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

K

eväällä eläkkeelle jäänyt hyväkuntoinen Esa tavattiin Vaasan golfkentällä, jossa hän harmitteli muutaman ”koronakilon” ilmaantumista.

Päällepäin ei kuitenkaan näkynyt mitään.

– Jonkinlainen liikunta ja mailapelit ovat aina kuuluneet harrastuksiini, mutta ForMaresta sain hyvän kipinän huolehtia itsestäni, Penjala kertoi.

Hänelle ehti 1979 alkaneen merimiesuran aikana kertyä seilauksia kuudestatoista eri laivasta. Ala alkoi kiinnostaa M/S Outokummussa pursimiehenä toimineen isän myötä. Paavo Penjala toimi MEPAn yhdysmiehenä ja myöhemmin myös Merimies-Unionin asiamiehenä Vaasassa.

– Seilasin aluksi messikallena Vasa

40

Shippingin rahtilaivoissa sekä Folklinen ja Vaasanlaivojen matkustaja-aluksilla. Välillä kävin maissa ravintolakoulun ja viimeiset 20 vuotta olen työskennellyt Silja Serenadella, Penjala sanoi.

Pitkän työuran aikana merenkulkijan elämä ja työ ovat muuttuneet. Kiirettä ja stressiä riittää toisella tavalla, kuin esimerkiksi Esan ensimmäisessä pestissä rahtilaiva Sandvikenissa, jossa oli 30 hengen miehistö.

Mukaan ForMareen MEPA oli tuttu Esalle jo ennestään ja lopullisen sysäyksen hyvinvointiohjelmaan liittymiseen antoi kollega Pasi Tuominen hyväntahtoisella naljailullaan. ForMaren pilottiryhmässä merenkulkijoiden ohjaa-

jina toimi pääosin valmistumassa olevia Arcada -ammattikorkeakoulun opiskelijoita.

– Minä sain kuitenkin ohjaajakseni Mari Lindströmin, joka oli jo alan ammattilainen. Pilottiryhmässä meitä oli parikymmentä merenkulkijaa, kaikki Silja Serenadelta, Esa muisteli.

Varustamo Tallink Silja oli MEPAn lisäksi vahvasti mukana samoin kuin muut toimijat Merimieseläkekassa, Arcada sekä hyvinvointialan yritys R5 Athletics and Health.

Penjalan mukaan koko laivan porukka seurasi ja kannusti pilottiryhmän toimintaa ja edistymistä. ForMare herätti suurta mielenkiintoa paitsi Silja Serenadella, myös muilla laivoilla. Ohjelma koostui en4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

nakkokyselystä, testeistä ja niiden läpikäynneistä, luennoista, henkilökohtaisista ohjauksista ja infotilaisuuksista.

Tulosta alkoi tulla Esalla oli ollut väsymystä ja kunto oli huono. ForMaren puolen vuoden aktiivijakson aikana tilanne muuttui nopeasti. Vaikka painonpudotus ei ole ForMaren ensisijainen tavoite, lähti Esalta 15 kiloa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

– Motivaatio lisääntyi, kun pääsin kuosiin ja olokin tuntui nuoremmalta. Kävin paljon salilla ja myös lenkillä laivan ollessa satamassa, Esa kehui.

Koko kahdenkymmenen hengen pilottiryhmästä lähti puolen vuoden aikana yhteensä yli 100 kiloa rasvamassaa. Kaikki testit osoittivat, että pilottiprojektiin osallistuneiden kunto ja työkyky paranivat.

– Hienoa oli etenkin se, että yleiskunnon nousun myötä myös unen laatu parani. Se, jos mikä on laivatyössä tärkeää, Esa Penjala painotti.

Hän kehui myös parantunutta mielialaa, joka suoraan vaikutti viihtyvyyteen työssä.

Elämäntavat muuttuivat Vuonna 2014 ForMare – ohjelman seurantajakso oli kolme vuotta, minkä Esa oli tiiviisti mukana osallistuen kaikkiin testeihin. Oman ohjaajan aktiivinen yhteydenpito auttoi motivaation ylläpidossa. Yhteistyö oli muutakin kuin pelkkiä treeni- ja ravinto-ohjeita. Tiivis valmennussuhde oli omiaan myös vähentämään keskeyttämisriskiä. Jonkun verran valmentajat tapasivat ohjattavia myös laivan päällä.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Nyt jo eläkkeelle jäänyt Esa Penjala harrasti aktiivisesti liikuntaa myös Silja Serenaden satama-aikoina. Helsingin päässä lenkki alkoi Olympiaterminaalista.

– Kiinnostus liikuntaan lisääntyi. Työkavereiden tuki on myös ollut tärkeää – moni on houkutellut salille tai lenkille, Esa kertoi.

Esan pääharrastus on golf, johon hänet tutustutti pienellä pakolla appiukko vuonna 1996. Sen jälkeen hänet on monesti nähty MEPAn golf-kisoissa. Liikunnallinen ja melko vaaraton laji sopii hyvin merenkulkijalle ja kenties vielä paremmin eläkeläiselle.

Talvella Esa pitää huolta kunnostaa pelaamalla tennistä. Myös metsästys kuuluu harrastuksiin. Mies on erittäin tyytyväinen ForMaren myötä saamiinsa oppeihin ja suosittelee ohjelmaa kaikille merenkulkijoille. Uudistuneessa ohjelmassa ovat nykyisin mukana myös Merimieskirkko, Mehiläinen ja Alandia – vakuutus.

Seuraava haku on ensi vuonna. ò

41

ForMare förde med sig hälsa och arbetsförmåga Esa Penjala som arbetat i köket på Silja Serenade deltog i ForMares pilotgrupp 2014. Hälsoprogrammet hjälpte honom att genomföra en livsstilsförändring som han håller fast vid än idag.

E

sa gick i pension i våras och är fortfarande i god kondition. När vi träffade honom på Vasa golfbana ondgjorde han sig över några ”coronakilon” som infunnit sig. Utanpå syntes dock ingenting.

– Jag har alltid ägnat mig åt någon form av motion och racketsport, men ForMare gav mig gnistan att börja ta hand om mig själv, berättar Penjala.

Under sjömanskarriären, som inleddes 1979, hann Penjala segla med sexton olika fartyg. Intresset väcktes via fadern 42

som var båtsman på M/S Outokumpu. Paavo Penjala var SSB:s förbindelseman och senare även Sjömans-Unionens ombud i Vasa.

– Först seglade jag som mässkalle på Vasa Shippings fraktfartyg och Folklines och Vasabåtarnas passagerarfartyg. Däremellan studerade jag på restaurangskola och de senaste 20 åren har jag arbetat på Silja Serenade, säger Penjala.

Under den långa karriären har sjöfararens liv och arbete förändrats. Det är stressigt på ett annat sätt än till exempel

under Esas första anställning på fraktfartyget Sandviken, som hade en besättning på 30 man.

Deltagare i ForMare Esa kände till SSB sedan innan och den slutgiltiga knuffen till att delta i hälsoprogrammet gav kollegan Pasi Tuominen med sina välmenande pikar. I ForMares pilotgrupp bestod sjöfararnas instruktörer främst av snart utexaminerade studenter från yrkeshögskolan Arcada.

– Min instruktör, Mari Lindström, arbe4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

tade dock redan inom branschen. Vi var ett tjugotal sjöfarare i pilotgruppen, alla från Silja Serenade, minns Esa. Utöver SSB var Tallink Silja mycket involverat liksom de övriga aktörerna Sjömanspensionskassan, Arcada och hälsoföretaget R5 Athletics and Health.

Penjala berättar att hela fartygsbesättningen följde upp och uppmuntrade pilotgruppens aktiviteter och framsteg. ForMare väckte stort intresse inte bara på Silja Serenade, utan också på andra fartyg. Programmet bestod av en förhandsenkät, tester och genomgång av dem, föreläsningar, individanpassade instruktioner och informationsträffar.

Jag var ofta på gymmet och även ute på en löprunda när fartyget låg i hamn, säger Esa. Under ett halvår tappade hela pilotgruppen på tjugo personer över 100 kg fettmassa. Alla tester visade att deltagarnas kondition och arbetsförmåga förbättrades.

– Det var framför allt positivt att även sömnkvaliteten förbättrades i takt med allmänkonditionen. Sömnen om något är viktig i arbetet ombord, poängterar Esa Penjala.

Han berättar att han också blev på bättre humör, vilket direkt påverkade hans trivsel i arbetet.

Resultaten började komma

Livsstilen förändrades

Esa hade känt sig trött och var i dålig kondition. Under den sex månader långa aktiva perioden i ForMare förändrades situationen snabbt. Även om viktminskning inte är det främsta målet med ForMare tappade Esa 15 kg under de tre första månaderna.

– Motivationen ökade när jag kom i form och jag kände mig dessutom yngre.

År 2014 var ForMare-programmets uppföljningsperiod tre år och Esa deltog i alla tester under perioden. Den aktiva kontakten med den personliga tränaren hjälpte till att hålla motivationen uppe. Samarbetet bestod inte enbart av rena instruktioner om träning och kost. Den nära relationen med tränaren var också till för att minska risken att deltagaren avbröt pro-

grammet. I viss mån träffade de personliga tränarna sina deltagare även ombord.

– Intresset för att motionera ökade. Stödet från arbetskamraterna har också varit viktigt – många har dragit med mig till gymmet eller på en löptur, berättar Esa. Esas största hobby är golf, som hans svärfar introducerade för honom under milt tvång 1996. Sedan dess har vi sett honom i många av SSB:s golftävlingar. Denna nästintill riskfria sport som ändå innebär fysisk aktivitet passar en sjöfarare bra och måhända ännu bättre en pensionär.

På vintern håller sig Esa i form genom att spela tennis. Han ägnar sig också åt jakt. Esa är mycket nöjd med allt han lärt sig genom ForMare och rekommenderar alla sjöfarare programmet. I det omarbetade programmet deltar numera också Sjömanskyrkan, Mehiläinen och Alandia Försäkring. Nästa ansökningstillfälle är nästa år. ò

De utvalda sjöfararna från Silja Serenade lyckades väl med att uppfylla målen för ForMare 2014.

Den tuffa köstrion Elisa, Eero och Esa gjorde en viktminskning som utsvarade ”smörberget” (50kg) på golvet

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

43

Vuoden merimiesurheilija 2020

Merimiespalvelutoimisto on valinnut Vuoden merimiesurheilijaksi Sakari Korpelan M/S Amorellalta. Hän on koko seilausuransa ajan osallistunut MEPAn turnauksiin ja liikuntatoimintaan. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

K

oronavuonna 2020 MEPA on joutunut perumaan paljon liikuntatapahtumia, mutta syksyn golfkisa saatiin järjestettyä. Lohjalla pelasi myös Sakari Korpela ja seuraavan kerran hänet nähtiin MEPAssa marraskuun puolivälissä pienimuotoisessa palkintotilaisuudessa.

– Tämä ajankohta sopi tapaamiselle hyvin, koska menen tämän jälkeen joogaamaan, mikä on yksi lempiharrastuksistani, Sakari sanoi.

Monen muun tavoin lomautettuna oleva Sakari oli laivalla viimeksi heinäkuussa.

44

Turusta kotoisin olevan miehen merimiesura alkoi vuosituhannen alkupuoliskolla Maarianhaminan merimiesammattikoulun kokkilinjalta.

– Hakeuduin Ahvenanmaalle, koska ajattelin samalla myös kohentavani ruotsin kielen taitoa. Näin päädyin sitten Viking Linen aluksille, Korpela kertoi.

Hän aloitti kesätöissä Amorellalla ja valmistuttuaan vuonna 2006 on enimmäkseen seilannut Turun ja Tukholman välisellä reitillä.

Menestystä monessa lajissa Sakari Korpela pitää erityisesti koripallosta, jota hän on pelannut kakkosdivisioonassa asuessa Turussa. Hän muutti taannoin Helsinkiin ja pelaa edelleen viitosdivarissa Pakilan Visassa. Golfin hän aloitti vuonna 2002.

– Normaalina vuonna pelaan noin 50 kierrosta. Tänä vuonna on lomautusten vuoksi tullut pelattua enemmän, yli 100 kierrosta, Sakari laski.

Korpelan piti keväällä mennä Espanjaan golfmatkalle, mutta korona sotki suunnitelmat.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hän on osallistunut useammalle MEPAn järjestämille golfkursseille ja saanut jatko-oppia muun muassa Mika Mäeltä ja Peter Hagströmiltä. Tasoituksella 8.8 pelaava Sakari osallistuu vain merenkulkijoille tarkoitetuihin kisoihin, kuten MEPAn, Viking Linen ja Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen järjestämiin golfkilpailuihin. MEPAn kisoissa hän on monesti voittanut pisimmän lyönnin palkinnon.

Jalkapalloa hän on pelannut nappulaliigassa, mutta Salossa pelattuun MEPA -turnaukseen osallistuneen Amorellan joukkueeseen hänet värväsi Ilkka Heinonen, joka on osallistunut merimiesjalkapalloon kuudella eri vuosikymmenellä.

– MEPAn jääkiekkoturnauksiin osallistuin sekä Amorellan että Isabellan joukkueissa. Laji oli tuttu kouluajoilta, mutta ensimmäisen kerran oli varusteet päällä näissä turnauksissa, Sakari naurahti.

Lahjakkaalta mieheltä peli kulki myös jäällä.

Harjoittelua maalla ja merellä MEPAn salibandyturnaukseen Korpela muistelee osallistuneensa ainakin Isabellan joukkueessa, joka osallistui Kaarinassa pelattuihin mittelöihin. Kaarinassa pelattiin aikoinaan myös sulkapalloturnauksia, mutta niissä Sakari ei ollut mukana, vaikka pelaakin sulkapalloa MEPAn vuoroilla Impivaarassa.

Kuntosalilla mies käy sekä laivalla ollessaan että maissa.

– Turun ja Tukholman välisellä linjalla jotkut heittävät juoksulenkin satamassa, vaikka aikaa on vain vähän. Minä käytän päivittäin juoksumattoa ja hoidan toki kuntoa myös maissa, Korpela totesi.

Hänellä on suunnitelmissa saada vielä golfin tasoitusta alaspäin ja alkaa ensi vuonna harrastaa triathlonia. Toivomuslistalla on pikainen paluu laivatyöhön ja ehdotuksia myös MEPAlle.

– Jalkapalloturnauksessa tulisi olla vain yksi sarja. Kuntotestaustapahtumia saisi edelleen järjestää ja MEPAlla voisi olla jokin talviharjoittelupaikka golfia varten, Korpela mietti.

Merimiespalvelutoimisto onnittelee Vuoden 2020 merimiesurheilija Sakari Korpelaa!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Årets sjömansidrottare 2020 Sjömansservicebyrån har utsett Sakari Korpela från M/S Amorella till Årets sjömansidrottare.

Han har deltagit i SSB:s turneringar och i drottsverksamhet under hela sin seglingskarriär.

U

nder coronaåret 2020 har SSB tvingats ställa in många idrottsevenemang, men höstens golftävling kunde i alla fall genomföras. Sakari Korpela spelade också i Lojo och nästa gång vi träffar honom är på en enkel prisutdelning hos SSB i mitten av november.

– Det passar jättebra att träffas nu, för efter det här ska jag på yoga – en av mina favorithobbys, säger Sakari.

Precis som många andra är Sakari permitterad och var senast ombord i juli.

Sakari, som kommer från Åbo, började sin sjömanskarriär i början av millenniet då han utexaminerades från kocklinjen på sjömansskolan i Mariehamn.

– Jag sökte till Åland för att jag samtidigt ville förbättra mina färdigheter i svenska. Sedan hamnade jag på Viking Lines fartyg, berättar Korpela.

Han började sommarjobba på Amorella och sedan examen 2006 har han mestadels seglat på rutten mellan Åbo och Stockholm.

Framgångar i många sporter Sakari Korpela gillar särskilt basket, som han spelade i division två när han bodde i Åbo. Nyligen flyttade han till Helsingfors och spelar fortfarande i division fem med Pakilan Visa. Golf började han med 2002.

– Ett normalt år spelar jag ungefär 50 rundor. I år har jag spelat mer på grund av permitteringen, över 100 rundor, räknar Sakari.

I våras skulle Korpela ha åkt på en golfresa till Spanien, men corona satte stopp för planerna.

Han har deltagit i flera av SSB:s golfkurser och gått i lära hos bland annat Mika Mäki och Peter Hagström. Sakari har 8,8 i handikapp och deltar bara i tävlingar för sjöfarare, till exempel golftävlingarna som ordnas av SSB, Viking Line och Finlands Skeppshandlareförening. I SSB:s tävling-

ar har han vunnit priset för längsta drive flera gånger.

Fotboll har han spelat i knatteligan, men värvades av Ilkka Heinonen till Amorellas lag som deltog i SSB:s turnering i Salo. Ilkka har engagerat sig i sjömansfotbollen i sex decennier.

– Jag har spelat med både Amorella och Isabella i SSB:s hockeyturneringar. Visst har jag testat hockey i skolan, men det var första gången jag hade all utrustning på mig under de här turneringarna, skrattar Sakari.

Sakaris spel fungerade dock ypperligt även på isen.

Träning i land och till sjöss Korpela vill minnas att han har deltagit i SSB:s innebandyturnering åtminstone med Isabellas lag, som var med och kämpade i S:t Karins. I S:t Karins ordnades även badmintonturneringar en gång i tiden, men Sakari deltog inte i dem trots att han spelar badminton under SSB:s turer i Impivaara.

Gymmet besöker han både ombord och i land.

– På linjen mellan Åbo och Stockholm tar vissa en löptur i hamnen, trots att tiden är knapp. Jag springer på löpbandet varje dag och sköter konditionen även i land, säger Korpela.

Han har för avsikt att sänka sitt golfhandikapp ytterligare och nästa år ska han börja med triathlon. På önskelistan finns en snabb återgång till fartygsarbetet. Han har också några förslag till SSB. – Det borde bara finnas en serie i fotbollsturneringarna, det får gärna ordnas fler tillfällen för konditionstester och SSB borde ha en plats där man kan träna golf under vintern, föreslår Korpela.

Sjömansservicebyrån gratulerar Årets sjömansidrottare 2020, Sakari Korpela!

ò

45

Myanmarilaiset metsäretkellä Kuusi myanmarilaista merimiestä päätyivät viettämään noin kuukauden syksyisessä Helsingissä.

Panaman lipun alla seilanneella Es Venuksella kymmenen kuukauden törnit tehneet merimiehet saivat ulosmaksun Raumalla, mutta eivät päässeetkään kotiin noin vain. teksti ja kuvat: Jukka Lindell

M

yanmarilaismerimiehet olivat aktiivisia ja ottivat kaupunkia haltuun kiitettävästi, mutta odottavan aika on pitkä. Koronan takia lento toisensa jälkeen peruuntui ja miesten kotiinpääsy viivästyi. MEPA järjesti myanmarilaisille metsäretken Kaitalammelle, Luukin retkeilyalueelle. Pellot ja metsät olivat kaikille uutta.

Reissu alkoi keskustan hotellilta, jatkui pienessä tihkusateessa ruokakaupalle ja 46

siitä edelleen Luukin parkkipaikalle. Ihme kyllä, karjalanpiirakoita ja tummaa leipää ei kaivattu eväiksi, sillä niitä oli ollut hotelliaamiaisella tarjolla joka aamu. Miehet luottivat makkaraan ja pikanuudeliin, joita lastasimme reppuihin termospullojen ja kalastusvehkeiden sekaan.

Valitsimme reiteistä sopivimman näköisen, mutkaisen ja maastoltaan vaihtelevan. Kävelimme polkuja ylös alas, pysähdyimme syömään vielä mustikoita ja jat-

koimme kävelyä. Kaitalammen rannassa virittelimme tulet nuotiopaikalle ja paistelimme makkaraa. Juttu kulki mukavasti. Puhuimme ensin laivaelämästä ja satamakaupungeista, sitten siirryimme miettimään miesten kotikuviota.

Luonto ja selfiet kiinnostivat Yleensä miehet ovat pitkän törnin jälkeen muutamia viikkoja kotona, mutta koronan syystä ja ansiosta jokaisen kotonaolo 4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

saattaa tällä kertaa venähtää kuukausien mittaiseksi. Myös rock’n’rollia fiilisteltiin.

Yangoonissa ei moni kansainvälinen bändi ole vieraillut, mutta Guns’n’roses ja Metallica olivat muuten hyvinkin tuttuja.

Rannassa viriteltiin kalastusvälineitä kuntoon. MEPAn asiamies Jaska avusti matojen kanssa. Särki tarttui heti koukkuun, mutta se päästettiin alamittaisena Jaskan avustuksella takaisin veteen. Sen

jälkeen ei tainnut kala enää syödäkään.

Jätimme tavarat nuotiopaikalle ja tutustuimme lähimaastoon. Mustikoita löytyi yhä enemmän, niitä syötiin ja kuvattiin.

Rantakallioilla oli mukava käppäillä ja ottaa tuhatkunta selfietä, istahtaa alas ja sihauttaa bissetölkki auki. Metsän rauha ja syksyn raikkaus olivat kaikkien mieleen.

Hyvissä ajoin ennen hämärää pakkasimme onkivavat, siimat, roskat ja muut

tavarat takaisin reppuihin, kävelimme uutta reittiä takaisin pikkubussille ja starttasimme takaisin ydintä kohti. Paluumatkalla katseltiin Helsingin iltapäiväruuhkaa, joka näytti myanmarilaissilmiin aika kesyltä.

Reilun parin viikon kuluttua messengeriin napsahti viesti ryhmän puhemieheltä, konemestari Aungilta: “We are at the airport now!”

Myanmarier på skogsutflykt Sex sjömän från Myanmar blev fast ungefär en månad i ett höstigt Helsingfors.

Sjömännen hade gjort en tiomånaders törn på Es Venus, som seglar under Panamas flagg, och fått sin utbetalning i Raumo men kunde inte ta sig hem.

S

jömännen från Myanmar var aktiva och tog staden i besittning på ett berömvärt sätt, men tiden går sakta för den som väntar. På grund av coronapandemin blev det ena flyget efter det andra inställt och männens hemresa försenades. SSB ordnade en skogsutflykt för myanmarierna till Kaitalampi i Luks friluftsområde. Åkrarna och skogen var något nytt för dem alla.

Resan startade från hotellet i centrum, fortsatte i duggregn till mataffären och därifrån vidare till Luks parkeringsplats.

Konstigt nog ville männen inte ha karelska piroger och mörkt bröd som matsäck – det hade de fått varje morgon vid hotellfrukosten. De nöjde sig med korv och snabbnudlar som vi packade ner i ryggsäckarna bland termosar och fiskeutrustning.

Vi valde en slingrande rutt med varierande terräng som såg lämplig ut. Vi gick stigarna uppåt och nedåt, stannade för att äta blåbär som fortfarande såg fina ut och fortsatte vår vandring. Vid Kaitalampis strand gjorde vi upp en eld på grillplatsen och grillade korv under trevligt småprat. Först pratade vi om livet ombord och hamnstäderna, och sedan om männens hemförhållanden. De lyssnade gärna på rock’n’roll. Inte många internationella band har besökt Yangon, men de kände till Guns’n’roses och Metallica mycket väl.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Naturen och selfies intresserade I vanliga fall är männen hemma i några veckor efter en lång törn, men på grund av eller kanske tack vare coronan kan hemmavistelsen bli flera månader lång den här gången.

Vid stranden gjordes fiskeutrustningen redo. SSB:s ombudsman Jaska hjälpte till med masken. En mört fastnade genast på kroken, men Jaska släppte tillbaka den i sjön då den var för liten. Därefter nappade det inget mer.

Vi lämnade våra saker vid lägerelden och undersökte den närmaste omgivningen. Vi hittade mer blåbär och både åt och fotograferade dem. Det var trevligt

att gå omkring på strandklippan, ta tusentals selfies, slå sig ner och öppna en öl. Alla gillade lugnet i skogen och den friska höstluften.

I god tid före skymningen packade vi ihop metspöna, metreven, skräpet och alla andra saker i ryggsäckarna, gick en ny väg tillbaka till minibussen och startade resan tillbaka mot stadskärnan. På tillbakavägen betraktade vi eftermiddagsrusningen i Helsingfors, som med myanmariska ögon såg tämligen beskedlig ut.

Drygt två veckor senare kom ett meddelande på Messenger från gruppens talman, maskinmästare Aung: ”We are at the airport now!” ò

I vanliga fall är männen hemma i några veckor efter en lång törn, men på grund av coronan kan hemmavistelsen bli flera månader lång den här gången. SSB ordnade en skogsutflykt för myanmarierna till Kaitalampi i Luks friluftsområde. Åkrarna och skogen var något nytt för dem alla.

47

foto: Sami Röntynen

FORMARE 2020 ON KÄYNNISSÄ

FORMARE 2020 ÄR IGÅNG

syksyllä aloittanut ryhmä on osallistunut aktiivises-

gruppen som började i höstas har deltagit aktivt i

ti testeihin ja luennoille. Treenit käynnistyivät myös hyvin koronasta huolimatta. Ne on saatu järjestettyä niin, ettei samaan aikaan treenipaikalla ole kuin muutama ihminen. Osallistujan halutessa on myös järjestetty etätreenejä. ForMare 2021 järjestetään suunnitellusti, ja haku alkaa keväällä. Ryhmä aloittaa syksyllä, jolloin toivotaan koronan rauhoittuneen.

testerna och föreläsningarna. Träningarna kom också igång bra trots coronan. De har kunnat organiseras så att endast ett fåtal person befunnit sig i träningslokalen samtidigt. Om deltagaren så önskat har träningarna även ordnats på distans. ForMare 2021 genomförs som planerat och ansökan öppnar på våren. Gruppen börjar på hösten och då hoppas vi att coronaläget har lugnat sig.

Välipalainfot

Mellanmålsinfot

Välipalainfoissa tarkoitus on saada kaikille merenkulkijoille lisää tietoa hyvinvoinnin eri osapuolista, sekä mahdollistaa niiden käytännön toteuttaminen. Syksyn välipalainfot alkoivat hienosti ja osallistujia oli mukavasti. Koronatilanteen pahennuttua siirryttiin etäinfoihin Google Meetin kautta. Näin jatkettaneen myös alkuvuonna. Jossain vaiheessa siirrytään taas liveinfoihin, jolloin tulee ilmoittautua lomakkeen kautta.

ForMaresta ja välipalainfoista lisää verkossa: https://formare. mepa.fi

Syftet med Mellanmålsinfot (Välipalainfo) är att öka sjöfararnas kunskaper om olika hälsorelaterade ämnen och att göra det möjligt att tillämpa dessa kunskaper i praktiken. Höstens Mellanmålsinfo började bra och hade många deltagare. När coronaläget förvärrades övergick vi till informationstillfällen på distans via Google Meet. Distansmötena kommer att fortsätta även i början på nästa år. När omständigheterna tillåter det kommer vi att återgå till fysiska träffar och då krävs anmälan via en blankett.

Mer information om ForMare och Mellanmålsinfot finns på nätet: https://formare.mepa.fi

Minuuttikisa uudistuu Vanha kisa päättyy 31.12.2020. Uusi monipuolinen liikuntaportaali (MareSport)avataan tammikuussa 2021. Ohjeet päivitetään verkkoon. Uusi portaali sisältää yksilökisat, joukkuekisat, lajikohtaisia kisoja sekä pohjoismaiden väliset kisat. Liikuntatiedot siirtyvät automaattisesti urheilukellosta portaaliin.

Portaali on viestinnällinen ja sosiaalinen – voi lisätä kaveriksi, julkaista kuvia, blogitekstejä, kommentoida jne. Tarkempia tietoja päivitetään vuoden alussa MEPAn kotisivuille ja sosiaaliseen mediaan. Vanhan Minuuttikisan palkinnot jaetaan normaalisti – kiitokset osallistumisesta ja tervetuloa mukaan uuteen liikuntaportaaliin.

48

Minuttävlingen förnyas Den gamla formen av tävlingen upphör den 31 december 2020. I stället öppnar vi en ny motionsportal (MareSport) i januari 2021.

Anvisningar för portalen publiceras på nätet. Den nya portalen innehåller individuella tävlingar, lagtävlingar, tävlingar för specifika sporter och tävlingar mellan de nordiska länderna. Motionsdata överförs automatiskt från sportklockan till portalen.

Portalen är kommunikativ och social – man kan lägga till vänner, publicera bilder och bloggtexter, kommentera osv. Mer detaljerad information publiceras i början av nästa år på SSB:s webbplats och i sociala medier. Priserna i den gamla Minuttävlingen delas ut som vanligt – tack för ditt deltagande och välkommen till den nya motionsportalen.

4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

MEPALLE KAASUAUTOJA Merimiespalvelutoimiston asiamiehet ajavat nyt kaasukäyttöisillä autoilla. Saatavilla on lisäksi täyssähköauto, joka on myös MEPAn talon vuokralaisten käytössä.

Turun asiamies Juha Toivanen on ajellut kaasukäyttöisellä Seatilla jo vuoden alusta lähtien. Helsingin asiamiehille autot vaihdettiin marraskuussa.

– Olen ollut tyytyväinen autoon, ergonomia on hyvä, tavaraa ja kyytiläisiä mahtuu ja toimintamatka on riittävä, Juha kehui.

Juha Toivasella on usein merenkulkijoita kyydissä, kun hän tekee laivakäyntejä esimerkiksi Naantalin tai Uudenkaupungin satamiin. Auto käyttää pääasiassa kaasua, mutta sen loppuessa polttoaine vaihtuu bensiiniksi.

MEPA on hankkinut asiamiehille Gasumin kortit, joilla tankataan biokaasua.

Tankkausasemien verkosto täyttää jo hyvin MEPAn asiamiesten palvelualueet. Itse tankkaus kestää vain muutaman minuutin, joten matka-ajat eivät pitene.

– Kotimaassa tuotettu biokaasu vähentää jopa 85 prosenttia polttoaineen elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, eikä se ole juuri sen kalliimpaa, kuin Venäjältä tuotettu maakaasu, MEPAn toimitusjohtaja Sampsa Sihvola kehui.

Helsingin asiamiehille tulee vuosittain melkoisesti kilometrejä. Niklas Peltola hoitaa Vuosaaresta käsin myös Porvoon, Loviisan, Kotkan ja Haminan satamiin tulevien laivojen palveluita. Katajanokan asiamies Jaakko Aarninsalon matkat suuntautuvat useita kertoja viikossa Kantvikiin, Inkooseen, Koverhariin ja Hankoon.

Muilla sektoreilla on asiointikäytössä yksi bensiinikäyttöinen tila-auto sekä uusi sähköauto, jonka toimintamatka on parisataa kilometriä. Tätä autoa myös vuokrataan Linnankatu 3:n asukkaille iltaisin ja viikonloppuisin.

GASBILAR TILL SSB Nu kör Sjömansservicebyråns ombud med gasdrivna bilar.

De har också tillgång till en elbil, som också hyresgästerna i SSB-huset får använda. Åbos ombud Juha Toivanen har kört med en gasdriven Seat sedan början av året.

Ombuden i Helsingfors fick sina bilar utbytta i november.

– Jag har varit nöjd med bilen. Ergonomin är god, både varor och passagerare får plats och räckvidden är tillräcklig, säger Juha belåtet.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2020

Juha Toivanen skjutsar ofta sjöfarare när han gör fartygsbesök till exempel till hamnarna i Nådendal och Nystad. Bilen drivs huvudsakligen med gas, men när den tar slut övergår bilen till bensindrift.

SSB har skaffat Gasum-kort till ombuden som de använder för att tanka biogas. Tankstationsnätet har redan god täckning i serviceområdena för SSB:s ombud.

Själva tankningen tar bara några minuter, så resetiderna förlängs inte.

– Den inhemskt producerade biogasen minskar växthusgasutsläppen från bränslet med hela 85 procent och är inte dyrare än naturgas från Ryssland, säger SSB:s verkställande direktör Sampsa Sihvola.

Ombuden i Helsingfors kör åtskilliga kilometer varje år. Från Nordsjö sköter Niklas Peltola även servicen till fartygen som kommer till hamnarna i Borgå, Lovisa, Kotka och Fredrikshamn. Skatuddens ombud Jaakko Aarninsalo åker flera gånger i veckan till Kantvik, Ingå, Koverhar och Hangö. Övriga sektorer har tillgång till en bensindriven minibuss och en ny elbil med en räckvidd på ett par hundra kilometer. På kvällar och veckoslut hyrs denna bil också ut till de boende på Slottsgatan 3. ò

49

Muistakaa MEPAn kirjastopalvelu!

Kom ihåg SSB:s bibliotekstjänst!

MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSA Perinteinen merimiestapaaminen pyritään järjestämään helmikuussa koronatilanteen salliessa. Tilannetta päivitetään sosiaaliseen mediaan ja tammikuun lopulla voi asiaa tiedustella MEPAsta.

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2020 Suomalainen merenkulkija tai ulkomaalainen merenkulkija Suomen lipun alla olevalla aluksella voi osallistua Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun lähettämällä kuvat meille.

Lähetä kuvat sähköpostitse opinto@mepa.fi osoitteeseen tai toimita kuvat muistitikulla osoitteeseen Linnankatu 3, 00160 Helsinki.

Kuvat, jotka lähetetään kansainväliseen sarjaan Nordic Photo Contest for Seafarers’ osallistuvat automaattisesti myös MEPAn järjestämään Suomen sarjaan.

Nordic Photo Contest 2020 päättyy 11.1.2021.

Viisi parasta kuvaa palkitaan (300–670€) 50

NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2020 Finländska sjöfarare och utländska sjöfarare som arbetar på finskt flaggade fartyg kan delta i den nordiska fototävlingen genom att skicka en eller flera självtagna bilder till oss.

Skicka bilderna via e-post till opinto@mepa.fi eller överför till minnessticka och skicka till adressen Slottsgatan 3, 00160 Helsingfors.

Finska bilder som skickas till den internationella serien Nordic Photo Contest for Seafarers’ deltar även automatiskt i SSB:s finska serie.

Nordic Photo Contest 2020 tar slut 11.1.2021.

De fem bästa bilderna kommer att b elönas (300–670€) 4 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Kohtaamisia

Kaskisissa on jo toistakymmentä vuotta ollut Merimiespalvelutoimiston toimipiste ja ”itsepalveluklubi”, jota hoitaa MEPAn yhdyshenkilö Jarmo Nordback. Klubilla on nettiyhteys, kirjoja, filmejä, biljardi ym ja se sijaitsee lähellä laitureita.

MEPAn talousvastaava Päivi Seppälä palasi äitiyslomalta syksyllä, mutta lähti pian kohti uusia haasteita.

Suuret kiitokset Päiville tehokkaista ja innovatiivisista vuosista MEPAssa ja paljon onnea tulevaan!

Hukkuneita merenkulkijoita muistettiin muun muassa Helsingissä, Turussa ja Raumalla, jossa merimieskirkon satamakuraattori Annamaria Lehto ja Rauman merimuseon amanuenssi Paula Kupari veivät muistokukat Ankkuripuistossa olevalle Hukkuneiden merimiesten muistomerkille. Turussa Meren Uhrit – muistomerkillä puheen piti merikapteeni ja pastori Mikko Laurén. Helsingissä seppeleenlaskuvuorossa oli Traficom. Suomen Meripelastuseuran alukset tekivät perinteisen ohimarssin.