Vapaavahti 3_2020

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

JOLIE • WASALINE • FORMARE • YLLÄS

3 ¦ 2020

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

3∙2020

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL 3 Pääkirjoitus Ledare

40

4 M/S Jolie Bulklasti till Kanrvik 10 Wasaline I väntan på ett nytt fartyg

28 Baltian Pariisi 32 MEPA kirjoittajakurssi 34 Ellan kirjastojutut 36 Kartingia Hangossa 38 Pauketta Porissa

39 Golf 12 Kimolan kanava Vattnet är sjömannens melodi 40 Kursseilla 15 Sähkövene Candela 42 Ylläs

18 Musiikkia merimiehille

20 Mepalaiset muistelevat 24 Sylvänne 26 Merimiehiä Haminassa Sjömansträff

46 Merimiesmotoristit 48 ForMare 50 Kohtaamisia

42 Minuuttikisa vaihtuu Pohjoismaiseen SeaSportal -kilpailuun. Lisätietoja tulossa.

Minuttävlingen byts till Nordiska SeaSportal-tävlingen. Mera info på kommande.

39 54

Kannen kuva Pärmbild: Sampsa Sihvola Takakansi Baksidan: Sampsa Sihvola

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj 2

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto 3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hyvät lukijat!

Bästa läsare!

aluksi haluan kiittää Merimies- Unionin eläkkeelle jäänyttä puheenjohtajaa Simo Zittingiä hyvästä yhteistyöstä ja kaikista mukavista hetkistä. MEPA toivottaa Simolle nautinnollisia kilometrejä sekä oikein antoisia eläkepäiviä! Onnittelut MEPAn pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle Kenneth Bondakselle Merimies-Unionin puheenjohtajaksi valinnasta. Onnittelut myös uudelle liittosihteeri Sannaleena Kalliolle!

Kiitokset hyvästä yhteistyöstä ansaitsee myös vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyvä Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäki. Toivotamme Karille onnistuneita kierroksia sekä erittäin mukavia eläkepäiviä. MEPA onnittelee MEKin tulevaa toimitusjohtaja Jari Puhakkaa.

Koronatilanne jatkuu ja tulevaisuus näyttää vähintään sumealta. MEPAssa pyrimme palvelut turvaamaan ja toteuttamaan olosuhteiden sallimissa puitteissa. Valitettavasti joistain tapahtumista ja tilaisuuksista olemme joutuneet luopumaan koronarajoitusten ja riskien vuoksi. Uusia virtuaalisia palveluja ja tapaamisia sekä verkkokursseja on jo ollut tarjolla ja lisää tulee. Tietoa kursseista, tapahtumista ja virtuaalisista mahdollisuuksista löytyy kotisivujemme mepa.fi lisäksi myös MEPAn sosiaalisen median kanavista. Stay tuned!

Me MEPAssa olemme hyvin kiinnostuneita mielipiteistäsi, joten jollet ole jo vastannut MEPA kyselyyn 2020, niin vastaathan pian: urly.fi/1LHf Mukavaa syksyä kaikille lukijoille, nähdään Kympin Kahvilla keskiviikkoisin kello 10:00! urly.fi/1LHi

jag vill börja med att tacka Sjömans-Unionens pensionerade Simo Zitting för ett gott samarbete och alla trevliga stunder. SSB önskar Simo njutningsfyllda kilometrar och riktigt givande pensionsdagar! Gratulationer till SSB:s långvariga styrelsemedlem Kenneth Bondas för att ha blivit vald till Sjömans-Unionens ordförande. Gratulationer även till nya förbundssekreteraren Sannaleena Kallio!

Ett tack för gott samarbete förtjänar även Sjömanspensionskassans verkställande direktör Kari Välimäki som vid årsskiftet går i pension. Vi önskar Kari lyckade rundor och sköna pensionsdagar. SSB gratulerar Sjömanspensionskassans blivande verkställande direktör Jari Puhakka.

Coronasituationen fortsätter och framtiden ser minst sagt oklar ut. I SSB försöker vi säkra och genomföra tjänster i den mån det är möjligt. Tyvärr har vi varit tvungna att överge en del evenemang och tillställningar på grund av coronabegränsningar och -risker. Nya virtuella tjänster och träffar samt nätkurser erbjuds redan och mer är på kommande. Information om kurser, evenemang och virtuella möjligheter finns förutom på vår hemsida mepa.fi även på SSB:s sociala kanaler. Stay tuned!

Vi på SSB är mycket intresserade av din åsikt, svara gärna på SSB enkät 2020 ifall du inte ännu har svarat: urly.fi/1LHf Trevlig höst åt alla läsare, vi ses på Tians kaffe på onsdagar klockan 10:00! urly.fi/1LHi

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

3

M/S Jolie

IRTOLASTIA VIROSTA KANTVIKIIN Rederi Ab Nathalien M/S Jolie on ajellut kuluvana vuonna etupäässä Pohjois-Itämerellä. Syyskuun puolivälissä laivasta purettiin Porkkalan sokeripuhdistamolle menevää raaka-ainetta Kantvikin satamassa. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

4

5

Päällikkö Markus Thigerin mielestä M/S Jolien tyyppisessä laivassa saa hyvää praktiikkaa erilaisista töistä.

V

uonna 1990 Saksassa rakennettu alus seilasi aikaisemmin Gran Ship Oy:n omistamana nimellä Corinne ja siirtyi vuonna 2019 Rederi Ab Nathalielle jatkaen Prima Shippingin rahtauksessa Suomen lipun alla. Laiva on edelleen siisti ja hyvässä kunnossa.

Päällikkö Markus Thigerille Suomen satamat ovat tulleet tutuiksi ja moniin niistä hänellä on luotsikirjat.

– Taannoin kävimme Saimaan kanavalla, jossa toki otin luotsin sekä Venäjän että Suomen puolella, Markus kertoi.

Hänen mukaansa koronavirus ei ole juurikaan vaikuttanut laivan operointiin.

Varustamon ohjeiden mukaan on toimittu satamissa vierailijoiden ja oman väen asioinnin suhteen. Syksyn alkaessa tartuntamäärät olivat nousussa.

– Koronan aikana olen päässyt hyvin tekemään lomamatkat asuinpaikalleni Maarianhaminaan, mutta kotiseudulla Södertäljessä en ole käynyt. Nyt matkustusra6

joituksia Ruotsiin lievennettiin, Markus totesi.

Maarianhaminassa merikapteeniksi opiskelleella Thigerilla on edelleen Ruotsin passi.

Pieni mutta tehokas miehistö Markus Thiger on seilannut kymmenisen vuotta ja pitää M/S Jolien miehitystä sopivan kokoisena. Laivalla oli päällikön ja konepäällikön lisäksi neljä merenkulkijaa, joista yksi oli perämiesharjoittelija Jussi Toivonen Kotkasta.

– Olen seilausvuosiltani nuori, mutta muuten kokenut, ammattia vaihtava aikuisopiskelija. Aikaisemmin työskentelin sosiaalialalla. Eläkkeeseen on vielä aikaa, joten päätin kokeilla jotain muuta työtä, Toivonen tuumasi.

Merihommat kiinnostivat ja hän aloitti opiskelut Kotkan Ekamissa. Kesän hän ajoi Finnpilotin luotsikutteria Orrengrundissa.

Messiin ehti kahville myös Virkkalasta kotoisin oleva yliperämies Niko Nyberg.

Hän on ollut M/S Joliella puolisen vuotta.

– Opiskelen merikapteeniksi Turussa.

Vahtiperämiehenkirja on jo taskussa ja opiskelua on jäljellä vuoden verran, Niko Nyberg kertoi.

Jolien tyyppisessä laivassa saa hyvää praktiikkaa erilaisista töistä. Satamia ja muuta meriliikennettä on paljon. Toisaalta rannikoiden läheisyys on pitänyt nettiyhteydet hyvinä, mikä lisää viihtyvyyttä. Toki Jolien porukka arvosti myös MEPAn materiaalitoimituksia.

Päällikkö Thigerin mukaan välillä on ollut hankaluuksia saada hyvää kansimiehistöä. Ammattikorkeakoulussa merenkulkua opiskelevat eivät yleensä voi toimia kansimiehinä, vaikka heillä olisi Niko Nybergin tapaan vahtiperämiehen kirja.

– Tällä hetkellä meillä on hyvä tilanne ja homma toimii, totesi Thiger M/S Jolielle tuli vaihteeksi pidempi, lähes kolmen vuorokauden satama-aika viikonlopun yli. Lastin purku edistyi pikkuhiljaa ja laiva pääsi suunnitelmien mukaan lähtemään kohti seuraavaa satamaa.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

M/S Jolie BULKLAST FRÅN ESTLAND TILL KANTVIK Rederi Ab Nathalies M/S Jolie har i år mestadels trafikerat i norra Östersjön. I mitten av september lossade fartyget råvara till Porkala sockerraffinaderi i Kantvik hamn.

F

artyget som är byggt i Tyskland 1990 seglade tidigare i Gran Ship Oy:s ägo med namnet Corinne. År 2019 tog Rederi Ab Nathalie över fartyget, som fortsatte under Prima Shippings befraktning och finsk flagg. Fartyget är fortfarande välvårdat och i gott skick.

Befälhavare Markus Thiger har blivit bekant med hamnarna i Finland och har lotsbrev till många av dem.

– Nyligen besökte vi Saima kanal, men där jag tog jag lots både på den ryska och den finska sidan, berättar Markus.

Markus menar att coronaviruset inte alls påverkat fartygets operationer. I ham-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

narna har man följt rederiets anvisningar i fråga om besökarnas och den egna personalens ärenden. I början av hösten var antalet smittade på väg uppåt.

– Under coronapandemin har jag utan problem kunnat åka till min bostadsort Mariehamn under ledigheterna, men jag har inte besökt min hemtrakt Södertälje.

Nu har man lättat på reserestriktionerna till Sverige, konstaterar Markus.

Thiger som studerade till sjökapten i Mariehamn har fortfarande ett svenskt pass.

Liten men effektiv besättning Markus Thiger har seglat ett tiotal år och tycker att besättningen på M/S Jolie är lagom stor. På fartyget finns förutom befälhavaren och maskinchefen fyra sjöfarare, varav en är styrmanspraktikant Jussi Toivonen från Kotka.

– Jag är ung sett till antalet seglingsår, men erfaren på andra sätt då jag är en vuxenstuderande som byter yrke. Tidigare jobbade jag inom det sociala området.

Jag har långt kvar till pensionen, så jag bestämde mig för att testa något annat, säger Toivonen.

7

Överstyrman Niko Nyberg hann slinka in på en kaffe i mässen, där tv:n var kopplad till kommandobryggans ECDIS-skärm.

Sjöjobb verkade intressant och han började studera vid Ekami i Kotka. I somras körde han Finnpilots lotskutter i Orrengrund. Överstyrman Niko Nyberg från Virkby hann också ta en kopp kaffe i mässen. Han har varit på M/S Jolie i ungefär ett halvår.

– Jag studerar till sjökapten i Åbo. Vaktstyrmansbrevet har jag redan och ska studera ungefär ett år till, berättar Niko Nyberg.

På ett fartyg som Jolie får man mycket praktisk erfarenhet från olika uppgifter. Det finns många hamnar och annan sjötrafik. Tack vare närheten till kusten är dessutom internetförbindelsen god, vilket ökar trivseln. Besättningen på Jolie uppskattade dock även SSB:s materialleveranser.

8

Styrmanspraktikant Jussi Toivonen studerar vid Ekami i Kotka. I somras körde han Finnpilots lotskutter i Orrengrund.

Enligt befälhavare Thiger har det emellanåt varit svårt att få ta på bra däcksmanskap. De som studerar sjöfart vid yrkeshögskolan kan oftast inte arbeta som däcksmän även om de har ett vaktstyrmansbrev som Niko Nyberg.

– Just nu är situationen god och allt fungerar bra, konstaterar Thiger.

För en gångs skull fick M/S Jolie en längre hamntid på nästan tre dygn som sträckte sig över veckoslutet. Lasten lossades undan för undan och fartyget kunde avgå mot nästa hamn som planerat. ò

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

MEPA KYSELY 2020 SSB ENKÄT Kyselyn tarkoitus on lisätä vuorovaikutteista viestintää MEPAn ja merenkulkijoiden välillä. MEPAn tavoitteena on edistää merenkulkijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä töissä että vapaalla. Kuulemme mielellämme merenkulkijoiden kommentteja ja ideoita, miten voimme kehittää MEPAn toimintaa.

MEPA lähettää jokaiselle vastaajalle MEPAn logolla varustetun vihkosetin. Sen lisäksi vastanneiden kesken arvotaan 5 kpl 100€ lahjakortteja Verkkokauppa.comiin. Ilmoita kyselyn lopussa mikäli haluat osallistua arvontaan ja/tai lunastaa itsellesi vihkosetin.

Kyselyyn vastaaminen vie noin 5-8 minuuttia. Vastaukset käsitellään anonyymisti ja yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR:n) mukaisesti.

Skannaa QR-koodi älypuhelimella

www.mepa.fi Syftet med den här enkäten är att förbättra växelverkan mellan SSB och sjöfarare. Sjömansservicebyråns SSB:s mål är att främja sjöfararnas enhetliga välmående både i arbetet och under ledigheten.

SSB vill tacka alla som svarar på enkäten med ett häfte som har SSB:s logo på pärmen. Dessutom lottas det ut 5 st presentkort på 100€ till Verkkokauppa.com bland alla svarande. Meddela i slutet av enkäten om du vill delta i lottningen och/eller om du vill lösa ut ditt häfte.

Svarstiden för enkäten är ca 5-8 minuter. Svaren behandlas konfidentiellt och enligt den generella dataskyddsförordningen (GDPR).

Skanna QR-koden med din smarttelefon

www.mepa.fi

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

9

Vaasassa odotetaan uutta laivaa Wasalinen uudisrakennus M/S Aurora Botnia laskettiin vesille Rauman telakalla syyskuussa. Vaasan ja Uumajan välillä liikennöin kevääseen asti M/S Wasa Express, joka on edelleen loistavassa kunnossa. teksti: Pekka Karppanen kuva: Sampsa Sihvola

V

apaavahti oli matkalla pohjoiseen ja kävi tapaamassa Wasalinen toimitusjohtajaa Peter Ståhlbergia. Korona on vaikuttanut voimakkaasti yhtiön toimintaan ja konttoria pyöritetään pienellä porukalla. Uuden laivan valmistuminen on myös pitänyt Ståhlbergin kiireisenä.

10

– Telakan sijainti helpottaa asioiden hoitoa täältä Vaasasta käsin. Aurora Botnian rakentaminen on sujunut kutakuinkin suunnitelmien mukaan ja odotamme sen aloittavan liikennöinnin ensi toukokuussa, Ståhlberg kertoi.

Hän totesi aikaa säästyneen myös uuden laivan miehitysneuvotteluissa, kun

niitä on voinut käydä kotiseudulla Vaasasta kotoisin olevan Merimies-Unionin liittosihteerin Kenneth Bondasin kanssa. Uuteen laivaan tulee hieman erilainen miehitysrakenne, kuin nykyiseen Wasa Expressiin.

Entisenä laivan päällikkönä Ståhlberg osaa antaa arvoa osaavalle miehistölle.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

– Laivalla on 26 merenkulkijan vahvuinen miehistö. Porukka on pitänyt laivaa hyvässä kunnossa ja puhaltanut yhteiseen hiileen, Ståhlberg kehui.

Yhtiö on panostanut M/S Wasa Expressin tekniikkaan ja tiloihin paljon – se on hyvässä iskussa. Matkustajamäärät ovat luonnollisesti romahtaneet rajoitusten vuoksi, mutta rahtimäärissä on jopa ollut pientä nousua.

Uudisrakennus aikataulussa Aurora Botnian korkea kotimaisuusaste on edesauttanut laivan rakentamista, korona on vaikeuttanut vain vähän joidenkin ulkomaisten rakenteiden toimituksia.

– Olen hyvin tyytyväinen, että olemme saaneet paljon kotimaisia alihankkijoita,

jopa täältä Pohjanmaalta, Peter Ståhlberg kehui.

Wasalinen terminaalin aulassa on esillä kalusteita, joita tulee uudisrakennuksen ravintoloihin. Aurora Botnian sisustuksen suunnittelee helsinkiläinen, Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon voittanut perheyritys Merima, joka on erikoistunut risteily- ja matkustaja-alusten sisätilojen kokonaistoimituksiin.

Aurora Botnia avaa uuden tason merenkulun ympäristönsuojelussa.

– Laivaan tulee hybridipropulsioratkaisu, jossa käytetään sekä monipolttoainemoottoreita, että akkujärjestelmää. Wärtsilän pääkoneita voi ajaa sekä LNG:lla että biokaasulla, Ståhlberg totesi.

Uudessa laivassa on tilaa 800 matkustajalle ja lastikapasiteettia 1500 kaistametriä. Suunnitelmissa on, että Aurora Botnia ajaa neljä vuoroa päivässä. 150 metriä pitkän aluksen jääluokka on 1 A Super ja nopeus 20 solmua.

Aurora Botnia laskettiin vesille syyskuun toisena perjantaina, joka oli Peter Ståhlbergille hyvä päivä.

– Aurinko paistoi, laiva on vesillä ja hallitus lievensi matkustusrajoituksia Ruotsiin. Tästä on hyvä jatkaa, Ståhlberg kertoi televisiokameroille Raumalla, kun telakka-allas täyttyi.

Vapaavahti toivottaa onnea uudelle laivalle ja palaa aiheeseen ensi vuonna.

I väntan på ett nytt fartyg i Vasa Wasalines nybygge M/S Aurora Botnia sjösattes vid varvet i Raumo i september.

M/S Wasa Express som trafikerade mellan Vasa och Umeå fram till i våras är fortfarande i utmärkt skick.

F

rivakt var på väg norrut och passade på att träffa Wasalines verkställande direktör Peter Ståhlberg. Corona har påverkat bolagets verksamhet kraftigt och kontoret sköts numera av en liten personalstyrka. Färdigställandet av det nya fartyget har också hållit Ståhlberg sysselsatt.

– Varvets läge gör det enkelt att sköta ärenden härifrån Vasa. Bygget av Aurora Botnia har följt planerna något så när och vi räknar med att hon ska börja trafikera i maj nästa år, berättar Ståhlberg.

Han konstaterar att de också har sparat tid på det nya fartygets besättningsförhandlingar, eftersom de kunde föras i hembygden med Sjömans-Unionens förbundssekreterare Kenneth Bondas, som kommer från Vasa. Det nya fartyget får en lite annorlunda besättningsstruktur än nuvarande Wasa Express.

Som Wasa Express tidigare befälhavare kan Ståhlberg värdesätta den kompetenta besättningen.

– Fartyget har en besättning på 26 sjöfarare. De har tagit väl hand om fartyget och rott åt samma håll, lovordar Ståhlberg.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

Bolaget har satsat mycket på tekniken och utrymmena på M/S Wasa Express – hon är i fint skick. Passagerarantalet har av naturliga skäl rasat på grund av restriktionerna, men fraktvolymerna har rentav ökat lite.

Nybygget håller tidtabellen Aurora Botnia har en hög inhemsk tillverkningsgrad, vilket har underlättat fartygsbyggandet. Corona har bara försvårat leveranserna att vissa utländska konstruktioner något.

– Jag är mycket nöjd med att vi har så många inhemska underleverantörer, rentav härifrån Österbotten, säger Peter Ståhlberg stolt.

I aulan i Wasalines terminal står det inredning till nybyggets restauranger. Aurora Botnias interiör designas av familjeföretaget Merima från Helsingfors. Företaget har vunnit det nationella företagarpriset och specialiserar sig på totalleveranser av interiörer till kryssnings- och passagerarfartyg.

Aurora Botnia tar miljöskyddet inom sjöfarten till en ny nivå.

– Fartyget får en hybridpropulsionslösning som använder både flerbränslemotorer och ett ackumulatorsystem. Wärtsiläs huvudmaskiner kan drivas med både LNG och biogas, bekräftar Ståhlberg.

Det nya fartyget rymmer 800 passagerare och har en lastkapacitet på 1 500 filmeter. Tanken är att Aurora Botnia ska köra fyra turer om dagen. Det 150 meter långa fartyget har isklass 1 A Super och en hastighet på 20 knop.

Aurora Botnia sjösattes den andra fredagen i september och det var en bra dag för Ståhlberg.

– Solen skiner, fartyget är i vattnet och regeringen har lättat på reserestriktionerna till Sverige. Ett bra utgångsläge, sade Ståhlberg till tv-kamerorna i Raumo när varvsbassängen fylldes.

Frivakt önskar lycka till med det nya fartyget och återkommer till ämnet nästa år. ò

11

12

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Vesille merimiehen mieli Veneily kuuluu monen merenkulkijan harrastuksiin.

MEPAn suositut navigointikurssit palaavat ohjelmaan keväällä.

Vapaavahti kävi loppukesästä tutustumassa hienoon harrastukseen. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

M

EPAn opintosihteeriä tuuraillut ja stand by – asiamiehenä edelleen toimiva Teemu Saikkonen vei Vapaavahdin toimituskunnan venematkalle läpi Kimolan kanavan. Miehistöön kuului myös motoristikoulutuksista tuttu Kari Viita. Elokuun alussa avattu Kimolan kanava tarjoaa väylän Kouvolasta aina Pohjois-Savoon Pielavedelle saakka.

MEPAn Sampsa ja Pekka ajoivat aamulla Heinolaan, jonka satamasta merimiesmotoristeina tunnetut Teemu ja Kari ottivat heidät 32-jalkaisen m/y Helmi – veneen kyytiin.

– Ostin veneen kymmenisen vuotta sitten ja ajelimme perheen kanssa aikaisemmin rannikolla. Nyt on vene ollut sisävesillä useamman vuoden, Teemu kertoi.

Reissupäivälle sattui komea loppukesän sää ja veneen kannella pärjäsi shortseillakin. Kesälomakausi oli ohi, joten muuta veneliikennettä oli varsin vähän.

Matka sujui leppoisasti Konniveden hienoja järvimaisemia katsellen. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme Kimolaan ja ajoimme paapuurin puolen odotuslaituriin. Sulutus toimii itsepalveluna ja tilataan vetämällä narusta.

Kahdentoista metrin pudotus Pyhäjärven puolelta oli sulussa tulossa pari venettä, joten odotellessa oli hyvä syödä huoltoasemalta ostetut pizzapalat ja juoda munkkikahvit päälle. Reilun puo-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

len tunnin odottelun jälkeen portit aukenivat ja kanavasta tulevat veneet jatkoivat matkaa. M/y Helmi ajettiin sulkuun toisen, pienemmän veneen kanssa.

Harvinainen, 12 metrin sulutuskorkeus tuo mieleen Pohjois-Amerikan Suurille järville menevän Saint Lawrencen Seaway – meritien slussit. Veneet kiinnitetään vedenkorkeuden mukaan siirtyvään kapean laiturin pollareihin.

Sulutus kesti noin parikymmentä minuuttia ja m/y Helmi jatkoi matkaa 1,8 metrin syvyisessä kanavassa, jonka alussa oli 70-metrinen venetunneli. Sulkuporttien vieressä olevalla näköalatasanteella oli suuri joukko ihmisiä katsomassa sulutusta ja vilkuttelemassa veneilijöille.

Nopeusrajoitusten mukaan Teemu styyrasi m/y Helmeä rauhallisesti pitkin 5,5 kilometriä pitkää kanavaa. Takana tullut venekunta nosti konetehoa ja pyyhälsi ohi häipyen pian näkyvistä.

– Olen kuullut, että poliisi on joutunut täällä sakottamaan veneilijöitä ylinopeudesta. Alueen nopeusrajoitus on yhdeksän kilometriä tunnissa, Teemu Saikkonen kertoi.

Kanavan auettua elokuussa oli vesillä ollut paljon ruuhkaa. Liikennesäännöillä kielletään myös aallokon aiheuttaminen.

Sulutus tai kanavan läpi ajaminen ei maksa veneilijälle mitään. Kouvolan seutu odottaa saavansa taloudellista hyötyä jatkossa, koska kanava herättää mielen-

kiintoa muissakin matkailijoissa. 14-metriseksi levennetty ja eroosiosuojattu väylä on vanha uittokanava. Sulkujen rakentaminen ja kanavan muutostyöt maksoivat yli 20 miljoonaa euroa.

Hiidensaarella kääntymässä M/y Helmen venekunta ajeli vielä hyvän matkaa Pyhäjärvellä. Keli pysyi leppoisana ja porukka rantautui Hiidensaaren retkisatamaan. Rannassa on iso venelaituri, johon voi kiinnittyä isollakin veneellä.

Retkisatama on taannoin uusittu ja siellä on tuliturvallinen taukokatos ja kompostoivat käymälät.

Termospullot juotiin tyhjiksi ja lähdettiin paluumatkalle kohti Kimolaa. Vastaantulijoita nähtiin harvakseltaan, mutta rantojen mökeillä riitti elämää. Sululle tultaessa kiinnitettiin styyrpuuri odotuslaituriin ja narusta vetämällä tilattiin sulutus.

Etävalvoja kuulutti kovaäänisistä, että Konnivedeltä on tulossa risteilyalus matkustajineen, joten odotusaika oli hieman normaalia pidempi. M/s Pyhäjärvi teki kesällä Heinolasta käsin viiden tunnin risteilyitä Kimolan kanavalle.

Sulutus sujui ilman ongelmia ja loppumatkan m/y Helmen venekunta pääsi nauttimaan kauniista auringon laskusta hämärtyvässä elokuun illassa. Kiitoksia vielä Teemulle hienosta reissusta!

Kuvia mepafoto.fi

13

Vattnet är sjömannens melodi Många sjöfarare åker båt också på fritiden. Till våren finns SSB:s populära navigeringskurser åter i programmet. I slutet av sommaren bekantade sig Frivakt med denna trevliga hobby.

T

eemu Saikkonen, som har vikarierat för SSB:s studiesekreterare och fortfarande hoppar in som ombudsman, tog med Frivakts redaktion på en båttur genom Kimola kanal. I besättningen fanns också Kari Viita, som är ett bekant namn från mc-utbildningarna. Kimola kanal öppnades i början av augusti och ger tillgång till en farled som sträcker sig från Kouvola till Pielavesi i Norra Savolax. Det var en behaglig resa med utsikt över Konnivesis vackra sjölandskap.

Efter ett par timmar kom vi fram till Kimola och körde fram till väntekajen på babordssidan. Slussningen fungerade med självbetjäning och man beställde den genom att dra i ett rep. Ett par båtar åkte i slussen från Pyhäjärvihållet, så medan vi väntade smakade det gott med pizza från 14

macken och en kopp kaffe. Efter drygt en halvtimmes väntan öppnades portarna och båtarna som kom ut ur kanalen fortsatte sin resa.

M/y Helmi åkte in i slussen tillsammans med en annan mindre båt. Slussningen och passagen genom kanalen kostar inget för båtföraren. Den 12 meter långa slussningen tog ungefär tjugo minuter och m/y Helmi fortsatte färden i den 1,8 meter djupa kanalen, som inleddes med en 70 meter lång båttunnel.

Teemu styrde m/y Helmi lugnt genom den 5,5 kilometer långa kanalen. Båten bakom ökade maskineffekten, svepte förbi och försvann snabbt utom synhåll. Det har varit trängsel i kanalen sedan den öppnades i augusti. Enligt reglerna är det förbjudet att orsaka svallvågor och max-

hastigheten är 9 km/h. Kanalen som har breddats till 14 meter och erosionsskyddats är en gammal flottningskanal. Det kostade över 20 miljoner euro att bygga slussarna och bygga om kanalen.

M/y Helmi fortsatte ytterligare en bra bit i Pyhäjärvi. Vädret höll sig behagligt och vi lade till i Hiidensaari utflyktshamn, som även passar stora båtar. Vi drack upp det sista i termosflaskorna och började sedan åka tillbaka mot Kimola. Slussningen avklarades utan problem och den sista biten fick vi njuta av en vacker solnedgång i augustikvällen. Tack än en gång Teemu för en trevlig resa!

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

SÄHKÖVENEELLÄ PÄÄSEE JO PITKÄLLE Kantosiivillä kulkevan Candela – veneen rakenteet ovat hiilikuitua. Kevyt rakenne ja 40 kWh:n akusto pitävät kokonaispainon noin 1300 kilossa. Vene nousee siiville noin 17 solmun nopeudessa. vapaavahti pääsi mukaan uuden täyssähköveneen koeajolle. Ajaminen on erilaista, kuin tavallisella polttomoottoriveneellä.

– Uppoumaveneisiin verrattuna Candela on hyvin vakaa, myös kelluessaan.

Moottorin ääni on niin hiljainen, että ajaessa voi kuulla luonnon ääniä, venettä esitellyt Telva Oy:n toimitusjohtaja Tapani Hollmén kertoi.

Myös energiankulutus on paljon vähäisempää. Kun Candela nousee kantosiiville, runko nousee irti vedestä, mikä vähentää vastusta oleellisesti.

– Vene ei hakkaa eikä heilu aallokossa, kun foilataan eli ollaan ilmassa kantosiivillä. Foilaamaan noustaan mieluiten vastatuuleen, Hollmén sanoi.

Hän lisäsi nopeutta ja noin 17 solmun vauhdissa Candela nousi hyvin eleettömästi ”lentoon”, kun automatiikka ohjasi foilit eli kantosiivet oikeaan kohtauskulmaan. Vene kulkee tasaisesti noin 70

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

senttiä vedenpinnan yläpuolella, eikä juurikaan aiheuta aaltoja.

Hollmén esitteli veneen ominaisuuksia ”laskeutumisella” ja uudella lentoon lähdöllä sekä jyrkemmällä kaarrolla. Candelan automatiikka ja tekniikka toimivat hienosti ja vähentävät tarvittaessa nopeutta.

Pitkä toimintamatka Lataaminen tapahtuu normaalilla maasähköllä laiturissa - litiumioni-akku latautuu täyteen noin 12 tunnissa. 55 kilowatin tehoinen moottori antaa parhaimmillaan 30 solmun nopeuden.

– Näissä oloissa lupaisin veneelle reilun 40 meripeninkulman kantaman, jos pidetään vauhti parissakymmenessä solmussa, arveli Hollmén koeajopäivän säätilaa.

Parhaimmillaan Candelalla voi ajaa yhdellä latauksella jopa 50 merimailia eli 90 kilometriä.

Tapani Hollmén kertoi kiinnostuneensa Candelasta ympäristöystävällisyyden

vuoksi. Venettä alettiin valmistaa Ruotsissa vuonna 2019 ja markkinointi Suomessa alkoi tänä vuonna. Venettä on myyty Ruotsin lisäksi Yhdysvaltoihin ja Keski-Eurooppaan esimerkiksi järville, joilla ei sallita polttomoottoriveneitä.

Veneen pituus on 7,7 metriä ja siinä on istumapaikat kuudelle henkilölle. Suomessa veneen hinta on halvempi, kuin Keski-Euroopassa, mutta täälläkin sitä kertyy reilusti yli 200.000 euron.

– Veneen akusto tulee BMW:lta, joka kehittää tuotetta jatkuvasti ja toimittaa niitä autoihin. Suuret tuotantovolyymit ja kehitys varmasti näkyvät tulevaisuuden hinnoissa ja toimintamatkoissa, Hollmén arvelee.

Candela – vene oli todella kokemisen arvoinen elämys – kiitoksia esittelystä! Ympäristöajattelua tarvitaan myös harrasteveneilyssä. ò

15

REDAN NU RÄCKER ELBÅTEN LÅNGT Bärplansbåten Candela är tillverkad av kolfiber. Den lätta konstruktionen och batteriet på 40 kWh håller nere totalvikten till cirka 1 300 kg. Båten planar vid en hastighet på ungefär 17 knop. frivakt fick följa med på en provtur med den nya elbåten. Körningen är annorlunda än med en vanlig förbränningsmotorbåt.

– Jämfört med deplacementbåtar är Candela mycket stabil, även när den flyter. Motorljudet är så lågt att man kan höra ljuden från naturen när man kör, berättar Telva Oy:s verkställande direktör Tapani Hollmén, som visar upp båten. Även energiförbrukningen är väsentligt lägre. När Candela planar upp på bärplanen lyfts skrovet upp ur vattnet, vilket avsevärt minskar motståndet.

– Båten varken stampar eller kränger i vågorna när den foilar, alltså är uppe i luften på bärplanen. Det är bäst att gå upp i foilande läge i motvind, säger Hollmén.

Han ökar hastigheten och vid ungefär 17 knop börjar Candela mycket okonstlat ”flyga” när automatiken styr bärplanen i rätt attackvinkel. Båten åker jämnt unge16

fär 70 centimeter ovanför vattenytan och orsakar inga vågor.

Hollmén beskriver båtens egenskaper som att den ”landar” och ”lyfter”. Candelas automatik och teknik fungerar bra och sänker hastigheten vid behov.

Lång räckvidd Laddningen sker med vanlig landström – litiumjonbatteriet laddas fullt på ungefär 12 timmar. Motorn på 55 kilowatt ger som bäst 30 knop.

– Under dessa förhållande skulle jag lova att båten har en räckvidd på drygt 40 sjömil om vi håller en hastighet på 20 knop, säger Hollmén om väderläget under provkörningen.

Som mest kan Candela åka upp till 50 sjömil, dvs. 90 kilometer, på en laddning.

Tapani Hollmén berättar att han blev intresserad av Candela på grund av dess

miljövänliga egenskaper. Båten började tillverkas i Sverige 2019 och marknadsföringen i Finland började i år. Båten har sålts i Sverige, men även till USA och Centraleuropa till exempel till sjöar där förbränningsmotorbåtar är förbjudna.

Båten är 7,7 meter lång och har plats för sex passagerare. I Finland är båten billigare än i Centraleuropa, men även här kostar den en bra bit över 200 000 euro.

– Batteripaketet kommer från BMW, som ständigt utvecklar produkten och levererar den till bilar. De stora produktionsvolymerna och utvecklingen kommer säkert att märkas på priset och räckvidden i framtiden, gissar Hollmén.

Candela var verkligen värd att upplevas – tack för demonstrationen! Även fritidsbåtar behöver bli mer miljövänliga. ò

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Musik i sjömännens smak Petri ”Piku” Päivärinta, kocksteward på M/S Linda, är känd både för sitt motorcykel- och musikintresse. Frivakt besökte studion för att se honom jobba bakom trummorna. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

I

somras samlades ett gäng yrkesmusiker från Raumo i Studio Beer Teams lokaler i Björneborg. En av dem var gitarristen och sångaren Kristian ”Köpi” Juva, som är son till en sjökapten som undertecknad seglat med. Seppo Kylänpää klinkade på basen och Arto Mäkelä skötte keyboarden.

– Köpi är ett känt namn på fartygen, både genom sin far Antti Juva och sitt band K. Juva & Haavekuva. Vår nuvarande sammansättning heter K. Juva X-Press, berättar Päivärinta.

Han har jobbat länge med Köpi och framträtt med honom runtom i Finland.

Haavekuva var rikskänt och som mest låg bandet etta på hitlistan Suomi Tanssii i 15 veckor.

– Vi hade gott om spelningar och pengar rullade också in. Vi fick i alla fall en gammal sanning bevisad: lätt fånget, lätt förgånget, skrattar Piku och Köpi.

Nu jobbar radarparet ihop igen. Det har hunnit gå nästan tjugo år sedan den senaste skivinspelningen.

Köpi Juva har skrivit många egna låtar, men han spelar även andras låtar på spelningarna. I Björneborg finslipade bandet på Köpis låt Suutele mua.

Det måste finnas en känsla Den erfarne keyboardisten Arto Mäkelä tycker att stämningen på Studio Beer Team är god.

– Jag har varit med på skivor där jag inte ens har träffat de andra musikerna under inspelningarna. Nu är vi på plats allihop och det är en helt annan känsla att spela tillsammans. Jag gillar det, säger Mäkelä.

När gruppen är samlad är det enklare att få till soundet. Det är en lång process att skapa en låt. Det digitala materialet mastras i studion och när man är

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

nöjd med slutresultatet kan låten ges ut. Studions nuvarande lokaler är något trånga, men i höst går flytten till ett rymligare ställe.

Mäkelä har en lång musikkarriär bakom sig, precis som Piku Päivärinta.

– Redan i början av 80-talet spelade jag trummor i ett band som hette Bluebirds. En gång var vi förband till J. Karjalainen, minns Päivärinta.

I land har Päivärinta även drivit restauranger vid sidan av musikerjobbet.

Sjöman och motorist Päivärinta började i sjömansyrket redan 1983. Efter sjömansskolan i Raumo har han seglat med flertalet rederier. Emellanåt har han jobbat i land, men sjön har alltid lockat.

– Jag har mest seglat på ekonomisidan, men har också gått AT-kurserna på däcks- och maskinsidan. Den extra behörigheten kommer till användning framför allt på mindre fraktfartyg, förklarar Päivärinta.

Han har också varit aktiv inom sjömansidrotten. När Piku seglade med Sjöfartsstyrelsens fartyg spelade han bordtennis, vilket var populärt på isbrytarna.

På 2000-talet deltog han i SSB:s fotbollsoch ishockeyturneringar med Langh Ships lag. Den främsta meriten är vinsten i MEPA Hockey 2012.

Inspirerad av sina gode vän Kalle Lähde, som också har seglat som kock men numera är författare, har Piku lagt alkoholen på hyllan. Det har gett honom tid över för andra intressen. Päivärinta har dock inte

kunnat delta i SSB:s träffar för sjömansmotorister.

– Jag har haft otur med sjömansmotoristerna. Det har varit träffar även på västkusten, men jag har alltid jobbat. Jag kanske lyckas komma nästa år, funderar Piku.

Piku har åkt Harley Davidson i snart tjugo år.

K. Juva X-Press kan du bekanta dig med bland annat genom denna liveinspelning från Kulttuurikuppila Brummi: https:// brummi.maksutin.fi/free.

17

Musiikkia merimiesten makuun M/S Lindalla kokkistuerttina seilaava Petri ”Piku” Päivärinta tunnetaan sekä moottoripyörä- että musiikkiharrastuksesta. Vapaavahti kävi katsomassa miehen rumputyöskentelyä studiolla.

P

orin Studio Beer Teamin tiloissa oli kesällä koolla joukko raumalaisia ammattimuusikoita, joista kitaristi-laulusolisti Kristian ”Köpi” Juva on kirjoittajan kanssa seilanneen merikapteenin poika. Bassoa näppäili Seppo Kylänpää ja kosketinsoittimet olivat Arto Mäkelän hoidossa.

– Köpi tunnetaan myös laivoilla, sekä isänsä Antti Juvan, että yhtyeensä K. Juva & Haavekuva kautta. Nykyinen kokoonpa18

nomme on nimeltään K.Juva X-Press, Päivärinta kertoi.

Hän on työskennellyt Köpin kanssa pitkään ja keikkaillut tämän kanssa ympäri Suomea. Haavekuva – yhtye tunnettiin ympäri Suomea ja oli parhaimmillaan 15 viikkoa ykkösenä Suomi Tanssii -listalla.

– Keikkaa pukkasi ja rahaakin tuli. Tuli ainakin todistettua vanha totuus: mikä soittaen tulee, se laulaen menee, Piku ja Köpi naureskelivat.

Nyt parivaljakko on jälleen yhdessä.

Edellisestä levytyksestä on vierähtänyt aikaa lähes kaksi vuosikymmentä.

Köpi Juva on tehnyt lukuisia biisejä, mutta keikoilla soitetaan myös muiden kappaleita. Porissa työstettiin Köpin tekemää laulua Suutele mua. Biisin raakaversion perusteella voi ennustaa kappaleelle loistavaa menestystä listoilla.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Fiilistä pitää olla Kokenut kosketinsoittaja Arto Mäkelä pitää Studio Beer Teamin tunnelmasta.

– Olen ollut mukana levyillä, joiden nauhoituksissa en ole edes tavannut muita muusikoita. Nyt olemme kaikki paikalla ja on mukava fiilistellä soittamisen lomassa. Näin on hyvä, Mäkelä tuumi.

Kun ryhmä on kasassa, on helpompi saada soundit kohdilleen. Musiikkikappaleen teko on pitkä prosessi. Digitaaliseen muotoon saatu materiaali masteroidaan studiolla ja kun lopputulos tyydyttää, voidaan biisi julkaista. Studio on nyt hieman ahtaissa väliaikaistiloissa, mutta syksyllä on edessä muutto väljempään paikkaan.

Mäkelällä on takanaan pitkä musiikkiura, mutta niin on Piku Päivärinnallakin.

– Soitin jo 80-luvun alussa rumpuja Bluebirds – nimisessä yhtyeessä. Kerran vedimme keikan J. Karjalaisen lämmittelybändinä, Päivärinta muisteli.

Maissa ollessaan Päivärinta on muusi-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

kon hommien ohella pyörittänyt myös ravintoloita.

Merimies ja motoristi Päivärinta aloitti merimieshommat jo vuonna 1983. Rauman merimiesammattikoulun jälkeen hän on seilannut useissa varustamoissa. Välillä hän on ollut maatöissä, mutta meri on aina vetänyt puoleensa.

– Pääasiallisesti olen seilannut talouspuolella, mutta olen käynyt myös kansija konepuolen YT-kurssit. Lisäpätevyydestä on hyötyä varsinkin pienemmillä rahtialuksilla. Päivärinta selvitti.

Hän on myös osallistunut aktiivisesti merimiesurheiluun. Merenkulkuhallituksen laivoilla seilatessaan Piku pelasi pöytätennistä, joka oli jäänmurtajilla suosittu laji. 2000 – luvulla hän on osallistunut Langh Shipin joukkueissa MEPAn jalkapallo- ja jääkiekkoturnauksiin, kruununa MEPA Hockey -mestaruus vuodelta 2012.

Hyvän ystävänsä, myös kokkina seilanneen ja nykyisen kirjailijan Kalle Lähteen innoittamana Piku hakeutui Minnesota – hoitoon ja on raitistunut. Näin aikaa jää muillekin harrastuksille. MEPAn järjestämiin merimiesmotoristitapahtumiin Päivärinta ei tosin ole päässyt osallistumaan.

– Huonoa tuuria on ollut merimiesmotoristien suhteen. Tapahtumia on ollut myös länsirannikolla, mutta aina on sattunut työvuoro. Ehkä ensi vuonna onnistuisi, Piku mietti.

Hän on ajellut Harley Davidsonilla jo lähes parin vuosikymmenen verran.

K.Juva X-Pressiin voi tutustua muun muassa raumalaisen Kulttuurikuppila Brummin livekeikalta tehdyllä taltioinnilla: https://brummi.maksutin.fi/free Myös Youtubesta löytyy lisää Köpin ja Pikun materiaalia haulla K. Juva & Haavekuva. ò

19

Aino Pohjola menossa laivakäynnille.

Takana näkyvä Lada syttyi ajon aikana tuleen Oritkarin tiellä ja paloi poroksi.

Palvelua suurella sydämellä teksti: Pekka Karppanen kuvat Aino Pohjolan kokoelmat, Sampsa Sihvola

Aino ”Aisku” Pohjola edusti Merimiespalvelutoimistoa pohjoisen satamissa 17 vuoden ajan. Toiminta piti käynnistää tyhjästä ja haasteita riitti, mutta Aisku hoiti hommat.

T

ehokasta naista kuvaa hyvin Suomen Höyrylaiva Oy:n maineikkaan miehittäjän Börje Carlbegin sanat Aiskulle: ”Jaa, jos sinä pärjä Ceres, sinä pärjä missä vain!”.

– Hän viittasi M/S Cereksen Selkämerellä vuonna 1973 tapahtuneeseen haaksirikkoon, josta selvisin hengissä. Päällikkö hukkui, mutta me muut kahdeksantoista nousimme pelastuslautalta ja veneestä saksalaiseen M/S Seebergiin, jolla pääsimme Mäntyluotoon, Aisku muisteli.

Hän toimi aluksella keittäjänä ja seilasi vielä kahdessa laivassa, ennen kuin aloitti työt Merimiespalvelutoimistossa.

Vuoden 1974 alussa MEPA ilmoitti avoimesta työpaikasta Oulussa, jossa oli ennestään Suomen Merimies-Unionin edustajana Voitto Haapala.

– Voitto vihjaisi minulle MEPAn paikasta, jonka sitten sainkin. Hän oli myös kullanarvoinen mentori antaen paljon opastusta, Aisku kehui.

Tuolloin Aino Pohjola oli 24-vuotias nuori nainen ja MEPA vain vuoden ikäinen organisaatio. Hän joutui omin voimin perustamaan toimiston, luomaan rutiinit ja kehittämään toimintaa. Oulussa MEPA oli Unionin ja merivälityksen kanssa samoissa tiloissa.

20

Satamissa monesti ihmeteltiin laivoissa pyörivää naista.

Tuohon aikaan miehistö ei saanut tuoda vaimojaan tai tyttöystäviään laivalle. Esimerkiksi Kemin satamissa oli vielä silloin satamapoliisi.

– Leimautuminen joko huoraksi tai papiksi oli minulle yleisempi kuin MEPAn asiamieheksi, joka virkasuhteessa hoiti merimiespalveluita laivoille. Käynnit vaativat rohkeutta, Aisku korosti.

Urheilua ja kuljetuspalveluita Laivaporukan tavoittaa parhaiten ruoka-aikana, mutta entisenä laivakokkina Aisku ei syönyt messissä, koska ei halunnut vaivata laivan keittiöhenkilökuntaa.

– Kävin myös ulkomaisilla laivoilla, joille tiedottaminen, opastus ja kuljetuspalvelut olivat hyvin tärkeitä. Kommelluksiakin sattui, kuten venäläismerimiesten viuhahdus uimahallissa, Aisku naurahti.

Merimiesurheilu oli noihin aikoihin voimissaan. Pohjoisten satamien lisäksi Aisku osallistui MEPAn toimihenkilönä kansainvälisille merimiesurheiluviikoille Tukholmassa, Hampurissa ja Lyypekissä.

Oulun ja Kemin satamien aktiivisimpia urheilulaivoja olivat Nesteen lintulaivat, Grano, Gunilla, Alca, Asta ja Tebonia, 3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

jonka laivakoira Otto päätyi lopulta Aiskun hoitoon.

– Norjalaismerimiehet olivat kovia urheilemaan ja halusivat myös pelata jalkapalloa. He vaativat peleihin aina virallisen erotuomarin, Aisku muisteli.

Hän on itsekin edelleen hyvässä kunnossa ja kiittelee MEPAn aikoja fyysisestä työstä, vaikka ei painavien kirjakassien raahaaminen aina ollut ergonomisesti ihanteellista.

Muutto Oulusta Kemiin MEPAn toimisto siirrettiin Aiskun aloitteesta Kemiin vuonna 1977, kun liikenne Ajoksen öljysatamaan ja Tornion satamaan lisääntyivät. Aiskulle tuli viitisensataa laivakäyntiä vuodessa ja ajokilometrejä kertyi.

– Kemissä toimistona oli vain parakki ilman vesipistettä merimieskirkon vieressä. Ajoin edelleen Ouluun ja Raaheen laivakäynneille, Aisku kertoi.

Työ jatkui samanlaisena, oli ajamista, opastamista, tiedottamista, järjestelemistä ja antoisia keskusteluja merenkulkijoiden kanssa. Välillä aikaa jäi laivojen kirjakaappien siivoamiseen.

Aisku halusi myös parantaa merimiesammatin imagoa.

– Olin organisoimassa Kemiin merimiesten kulttuuripäiviä, mitkä toteutuivat vuonna 1979 ollen vuoden päätapahtuma MEPAssa, Aino totesi.

Kaksipäiväiseen tapahtumaan tuli edustajia myös Neuvostoliitosta, Ruotsista, Norjasta ja Puolasta, josta Aisku muisteli tulleen tavaraa pienen laivalastillisen verran.

Asiamiehestä yhdyshenkilöksi Aisku muistelee merenkulkijoiden kanssa tehtyä työtä lämmöllä. Paljon oli yhteyksiä myös varustamoiden kanssa.

– Varustamot ja laiva-agentit kyselivät vaihtomiesten kuljetuksia kaupungilta satamiin. Joskus taas laivan päällikkö soitti ja pyysi hakemaan miehet pois kapakasta, kun laivan lähtö oli aikaistunut. Lomillakin olin tarpeen vaatiessa ”kehissä”, Aisku sanoi.

Aiskun oppi-isä Haapala oli korostanut, että työ tehdään laivoilla eikä istumalla toimistolla. Aisku oli eräänlainen tien raivaaja, MEPAa ei tunnettu.

– Pyrin aina ensin haistelemaan ilmapiiriä, mitä laivoilla tapahtuu. Omista seilauskokemuksista oli hyötyä jutustelua aloitettaessa, Aisku kertoi.

Vuonna 1983 hän siirtyi Veitsiluoto Oy:n tiedottajaksi, mutta jatkoi MEPAssa osa-aikaisena vielä vuoteen 1989.

Hän jatkoi opiskeluja ja toimi muun muassa Suomen Mielenterveysseurassa ja Kemin kriisikeskuksessa. Jäätyään pois työelämästä Aisku on tehnyt aktiivisesti vapaaehtoistyötä.

Merenkulkijat muistavat Aiskun mukavana ja palvelualttiina henkilönä. Laivoilla hän saikin kokea ammattiylpeyttä, mitä MEPA ei aina voinut Aiskulle osoittaa.

Mepalaiset muistelevat 1973–2023 Kuka: Aino Pohjola Talousesimiehen tutkinto, psykiatrian sairaanhoitaja, psykoterapeutti, yhteiskuntatieteiden kandidaatti.

Seilaukset FÅA:n Finlandia, Ceres, Leo, Castor Työt: Vastasi MEPAn Oulun, Raahen, Kemin ja Tornion satamien merimiespalveluista sekä liikunta – ja kulttuuripalveluista edistäen samalla merenkulkijoiden asemaa ja mainetta yhteiskunnassa.

Palvelusvuodet: 1974–1983, päätoiminen asiamies, 1984–1989 sivutoiminen yhdyshenkilö MEPAn palveluksessa VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät.

Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått.

21

Aino Pohjola pratar med sjöfarare på M/S Alca, vars besättning var aktiva sjömansidrottare.

Service med stort hjärta Aino ”Aisku” Pohjola representerade Sjömansservicebyrån i de nordiska hamnarna under 17 års tid. Hon startade verksamheten från noll och ställdes inför många utmaningar, men Aisku hade läget under kontroll.

F

inska Ångfartyg Ab:s omtalade bemanningsansvarige Börje Carlbergs ord till Aisku beskriver denna effektiva kvinna väl: ”Nå, om du klarade Ceres, klarar du allt!”.

– Han syftade på M/S Ceres skeppsbrott på Bottenhavet 1973, som jag överlevde. Befälhavaren drunknade, men vi övriga arton lyckades ta oss från båten och räddningsflotten och ombord på M/S Seeberg, som vi kunde åka med till Tallholmen, minns Aisku.

Hon arbetade som utvecklare på fartyget och seglade med ytterligare två fartyg innan hon började jobba på Sjömansservicebyrån.

22

År 1974 utlyste SSB en ledig tjänst i Uleåborg, där Voitto Haapala redan jobbade som representant för Finlands Sjömans-Union.

– Voitto tipsade mig om tjänsten hos SSB, som jag sedan fick. Han var guld värd som mentor och gav mig mycket vägledning, berömmer Aisku.

Då var Aino Pohjola en ung kvinna på 24 år och SSB en bara ett år gammal organisation. Hon fick etablera byrån, skapa rutiner och utveckla verksamheten på egen hand. I Uleåborg hade SSB sin verksamhet i samma lokaler som Unionen och sjömansförmedlingen.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

I hamnarna undrade man många gånger över kvinnan som gick omkring på fartygen. På den tiden fick besättningsmännen inte ta ombord sina fruar eller flickvänner.

I till exempel Kemi hamn fanns fortfarande hamnpolisen.

– Det var vanligare att jag blev stämplad som hora eller präst än som SSB:s ombud som var anställd för att sköta sjömansservicen åt fartygen. Besöken krävde mod, påpekar Aisku.

Idrott och transporttjänster Det är enklast att träffa fartygspersonalen under måltiderna, men som före detta fartygskock åt Aisku inte i mäs�sen eftersom hon inte ville besvära fartygets kökspersonal.

– Jag besökte även utländska fartyg och för dem var information, guidning och transporttjänster mycket viktiga.

Ibland skedde det små missöden, som de ryska sjömännens streaking i simhallen, skrattar Aisku.

På den tiden blomstrade sjömansidrotten. Förutom att besöka de nordiska hamnarna deltog Aisku som SSB:s funktionär i de internationella sjömansidrottsveckorna i Stockholm, Hamburg och Lübeck.

De mest aktiva idrottsfartygen i Uleåborgs och Kemis hamnar var Nestes fågelfartyg, Grano, Gunilla, Alca, Asta och Tebonia, vars skeppshund Otto till slut hamnade hemma hos Aisku.

– De norska sjömännen var flitiga idrottare och ville också spela fotboll. De krävde alltid att matcherna skulle dömas av en officiell domare, minns Aisku.

Hon själv är fortfarande i god kondition och lovordar det fysiska arbetet under tiden på SSB, även om det inte alltid var ergonomiskt optimalt att släpa på tunga bokkassar.

Flytt från Uleåborg till Kemi På Aiskus initiativ flyttades SSB:s kontor till Kemi 1977 när trafiken till Ajos oljehamn och Torneå hamn ökade. Aisku gjorde omkring femhundra fartygsbesök per år och det blev många mil i bilen.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

– Kontoret i Kemi bestod av en barack utan vatten intill sjömanskyrkan. Jag åkte fortfarande på fartygsbesök till Uleåborg och Brahestad, berättar Aisku.

Arbetet var alltjämt detsamma: bilåkning, guidning, information, arrangemang och givande samtal med sjöfarare. Ibland blev det tid över till att städa fartygens bokskåp.

Aisku ville också förbättra sjömansyrkets image.

– Jag organiserade sjömännens kulturdagar i Kemi 1979 och det var årets huvudevenemang på SSB, säger Aisku.

Tvådagarsevenemanget gästades även av representanter från Sovjetunionen, Sverige, Norge och Polen, varifrån Aisku minns att det kom en mindre fartygslast med saker.

Från ombud till kontaktperson Aisku minns arbetet med sjöfararna med värme. Hon hade också mycket kontakt med rederierna.

– Rederierna och fartygsagenterna frågade om transporter från staden till hamnarna vid besättningsbyten. Ibland ringde fartygets befälhavare och bad mig hämta besättningen från krogen, eftersom fartygets avgång hade tidigarelagts. Även på semestern fick man vara på språng om det behövdes, säger Aisku.

Aiskus läromästare Haapala hade betonat att arbetet utförs på fartygen, inte från kontorsstolen. Aisku var en slags föregångare, då SSB inte var välkänt.

– Jag försökte alltid känna av atmosfären först, vad som skedde på fartygen. Jag hade nytta av mina egna seglingserfarenheter när jag skulle inleda ett samtal, berättar Aisku. År 1983 blev hon informatör på Veitsiluoto Oy, men fortsatte jobba deltid på SSB ända fram till 1989. Hon fortsatte studera och arbetade bland annat på Psykisk Hälsa Finland och Kemi kriscenter. Efter att ha lämnat arbetslivet har Aisku arbetat aktivt som volontär.

Sjöfararna minns Aisku som en trevlig och hjälpsam person. På fartygen fick hon uppleva yrkesstolthet, som Aisku inte alltid uppmärksammades för på SSB. ò 23

Jälkeen

Oolannin sodan

s

Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi rauhan tultua Oolannin sodan tuhojen toimelias korjaaminen ja uuden rakentaminen. Laivanvarustajat olivat tienanneet hyvin laivamyynneistään sodan alussa. Varallisuutta käytettiin uusien, isompien puisten purjelaivojen rakentamiseen. Jopa yli tuhannen tonnin kantoisia puisia purjealuksia rakennettiin hakurahtiliikenteeseen. Muutaman vuoden kuluttua Suomen kauppalaivaston koko oli ohittanut sotaa edeltävän ajan. Höyrylaivoja oli tilastoissa vajaa prosentti. Suurin osa höyryistä oli siipiratasaluksia, joita suomalaisina on liikennöinyt aikojen kuluessa noin 100. Tosin vain kolmannes on ollut meriliikenteessä, lähinnä matkustajalaivoja. Loput ovat höyrynneet järvillä.

S

iipirataslaivat olivat jo muinaisten roomalaisten kokeilemia. Silloin ratasta pyöritti elävä voima. Höyrykoneen periaate julkistettiin Ranskassa 1600-luvun lopulla. Ensimmäiset höyrykoneet saatiin käyttöön sata vuotta myöhemmin. Pian Ranskassa osattiin ajaa höyryvenheellä. Monia höyryalushankkeita eri maissa viriteltiin paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Aika ei ollut vielä otollinen näin mullistavalle uutuudelle. Pariisissa amerikkalainen Robert Fulton hyödynsi muiden tekemiä kokeiluita ja ajeli omalla höyryllään Seine-joella. Englannissakaan ei innostuttu Fultonin konelaivasta. Vasta Amerikkaan palattuaan keksijä löysi ymmärtäjiä. Robert Fultonin siipiratasalus CLERMONT Hudson-joella oli ensimmäinen höyrylaiva säännöllisessä liikenteessä.

Laivapotkuri eli ruuvi eli potkotin – kuten porilaiset kuuluvat sanoneen – oli kehitteillä monissa maissa 1700-luvun lopulla. Erilaisille propelleille myönnettiin monia patentteja. Ruotsalaisen John Ericssonin kehitystyö 1830-luvulla on nykyisten laivapotkureiden esi-isä. Brittien vanhat amiraalit halusivat

24

selvyyden siipirattaan ja potkurin tehokkuuden kiistaan. Huhtikuussa 1845 järjestettiin vetokilpailu. HMS RATTLER oli maailman ensimmäinen potkurikäyttöinen sotalaiva, yhdeksän tykin sluuppi. Vastustajana oli HMS ALECTO, saman kokoinen ja tehoinen ratashöyry. ALECTO joutui epätoivoisesti pärskyttelemään RATTLERin hinauksessa lähes kolmen solmun nopeudella..

Suomen ensimmäisen ruuvilaivan titteliä kantaa Turussa 1847 rakennettu pieni rannikkohöyry RUNSALA (= Ruissalo). Laiva liikennöi 11 vuotta Turun lähiliikenteessä. Ennen Oolannin sotaa aloitti liikenteen Itämerellä Lyypekkiin asti kauppahuone H. Borgströmin Saksasta ostama potkurihöyry HENGIST. Sisarlaiva HORSA seurasi kuukautta myöhemmin ja sai suomalaisilta omistajiltaan nimen WELLAMO.

E

sivaltakin havahtui uuteen tekniikkaan säätämällä höyrylaiva-asetuksen vuonna 1859. Avomerellä kulkevissa laivoissa takila ja purjeet olivat pakolliset. Vasta vuoden 1873 merilaki luotti höyrykoneeseen siinä määrin, että purjepakko rohjettiin poistaa. Ihmisillä ei ollut kovin väliä: matkustajista vain joka kolmannelle oli oltava tilaa pelastusveneissä. Tuleepa mieleen oma kokemus neljänkymmenen vuoden takaa: pelastuspukujen tullessa käyttöön velvoitettiin redareita hankkimaan vain kolme pukua pelastusvenettä kohti.

Esivalta havahtui myös tosiasiaan, että talvi keskeytti laivaliikenteen. Ruotsin Postilaitos rakennutti talvisen postiliikenteen hoitajaksi pienen POSTILJONEN höyryn. Avovedessä lähes yhdeksän solmun nopeudella 20 hevosvoiman höyrykone kiidätti posteljoonia viikoittain väliä Grisslehamn – Eckerö alkaen marraskuussa 1870. Jo ensimmäisenä talvena jää keskeytti liikenteen.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Suomen suuriruhtinaskunnan Postilaitos aloitti postireitin Hangosta Tukholmaan 1876. Laivapostitoimisto oli perustettu EXPRESS-nimiseen yksityisen varustamon Ruotsista ostamaan höyryyn. Seuraavan vuoden lopulla EXPRESSEN nimi vaihdettiin uuteen, Ruotsissa talviliikennettä varten rakennettuun höyrylaivaan. Vuosina 1878 – 1889 pystyttiin ajamaan 80% suunnitelluista matkoista. Olihan höyrykoneessa tehoa 400 indikoitua hevosvoimaa.

M

onenlaisia toimijoita ja kermankuorijoita ilmaantui höyrylaivapisnekseen. Niin aina, kun jotain uutta ilmaantuu, on se sitten teknistä kehitystä, tai vaikkapa virus. Monet suurella innostuksella aloitetut hankkeet hiipuivat huomaamatta pois laivaongelmien tai kuljetettavan rahdin tahi matkustajien puutteen vuoksi.

Ensimmäinen pitkäaikainen höyrylaivavarustamo oli 1869 perustettu Helsingfors Ångfartygs A/B. Edelleenkin suomalaisille ovat tuttuja perustajien nimet Victor Ek, Gustav Paulig, Karl Stockmann, Julius Tallberg, kaikki maahanmuuttajia. Yhtiön tarkoituksena oli liikennöidä ”Helsingin kaupungin ja Itämeren tärkeimpien kauppapaikkojen välillä”. Uusilla laivoilla ajettiin sittemmin Itämeren ulkopuolellekin, Hampuriin 1900-luvun alussa.

Wasa-Nordsjö Ångbåts-Aktiebolag aloitti ensimmäisenä säännöllisen laivaliikenteen Itämeren ulkopuolelle vuonna 1874. Hulliin vietiin puutavaraa, voi-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

ta ja matkustajia. Myöhemmin mm. paperia ja lankarullia. Joulukuussa 1873 perustettu varustamo oli ensimmäinen, joka aloitti höyrylaivoilla laajamittaisen rahtiliikenteen. Aiemmat höyrylaivat olivat ensisijaisesti matkustavaisia varten.

Helsingfors Ångfartygs omisti kymmenkunta laivaa. Wasa-Nodsjö täyden ventin. Molemmat toimivat viitisenkymmentä vuotta. Molemmat osti pois kilpailemasta Finska Ångfartygs A/B, vuodesta 1937 Suomen Höyrylaiva Oy – Finska Ångfartygs Ab, vuodesta 1976 Effoa. ò

LÄHTEET: Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan.

Björn Landström: Laiva Navis Fennica II. Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta.

Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia.

Suomen Höyrypursiseura: Höyrylaivojen Suomi

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

25

Merimiestapaaminen Haminassa Kotkan meripäivät peruttiin koronan vuoksi. Kulttuuripersoona ja S/S Hyökyn monitoimikippari Patu Patanen ei hätkähtänyt vaan laski karanteenilipun jo kesäkuussa ja järjesti monenlaista toimintaa Tervasaaressa. Heinäkuun lopulla pidettiin perinteiset vanhojen merimiesten kympin kahvit. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

K

oronarajoitukset sallivat tuolloin alle 50 henkilönkokoontumiset. Tervasaaressa voitiin kahvitella joko Hyökyn peräkannella, terassilla tai tullikamarissa. Lauantain sää oli melko viileä ja epävakainen, joten kahvit päätettiin juoda sisätiloissa tullikamarilla.

– Sää vaikuttaa yleisömäärään, mutta ainakin pysytään lakien ja asetusten piirissä, totesi Patu silmäillessään lähes neljäänkymmeneen noussutta merenkulkijajoukkoa.

Väkeä oli tullut läheltä ja vähän kauempaakin, Lappeenrantaa ja pääkaupunkiseutua myöten.

Kimppakyydillä tulivat muun muassa Rami Lappalainen, Stig Sundberg ja Roope Liekari.

– Oli mukavaa matkaseuraa ja täällä olen tavannut lisää vanhoja tuttuja. Tarinaa riittää, naureskeli Hyvinkäältä Porvoon kautta tullut Lappalainen.

26

Puheensorina täytti nopeasti koko tullikamarin ja monet kävivät myös yläkerrassa tutustumassa Patasen keräämään meriaiheiseen materiaaliin. Esineistöä on paljon, ja kaikkiin liittyy joku tarina, jonka Patu osaa värikkäästi kertoa.

Torvisoittoa ja etäyhteyksiä Korona-ajan hengen mukaisesti kahveille osallistuttiin myös videoyhteydellä. Jorma Grönlundin kännykällä ja tabletilla vaihdettiin kuulumisia Meksikoon ja Englantiin. Meksikon Veracruzista tunnelmia kertoi monen suomalaismerimiehen tuttu Pancho Camacho. Hän on ylläpitänyt kohtalaista suomen kielen taitoa, vaikka säännöllinen linjaliikenne Suomesta Veracruziin loppui jo 1980-luvulla.

Konepäällikkönä Royal Caribbean Cruises -risteilyaluksilla seilaava Harri Kulmajärvi kertoi alan vaikeuksista.

– Laivamme Majesty of the Seas toimii

nyt majoituslaivana täällä Southamptonissa yhtiön varustamohenkilökunnalle ja merenkulkijoille, jotka eivät pääse lentämään kotimaihinsa, Kulmajärvi kertoi.

Laivalla oli lähinnä kansi- ja konehenkilökuntaa sekä vähän catering – puolen väkeä. Hän kaavaili lähes 30 vuotta vanhan aluksensa lähtevän Välimerelle ylösmakaamaan tai myyntiä odottamaan.

Merimiestapaamisen ohjelmassa oli vielä torvisoittoa, minkä jälkeen porukka siirtyi ulos sopivasti sateen tauottua.

Laiturilla monet tutustuivat vielä museohinaaja Merikarhuun. Lopuksi Patu oli organisoinut vertauskuvallisesti Tervasaaren puutavaralaiturin viimeisen lastauksen, kun moottorisahalla hienosti veistetty suuri ankkuri kannettiin miesvoimin perinnepurjealus Vivanin kannelle.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Sjömansträff i Fredrikshamn Kotka Havsdagar ställdes in på grund av corona, men kulturpersonen och S/S Hyökys mångsysslande skeppare Patu Patanen lät sig inte avskräckas. Han halade karantänsflaggan redan i juni och ordnade olika aktiviteter på Tervasaari. I slutet av juli hölls det traditionella tiokaffet för gamla sjömän.

V

id den här tiden tillät coronarestriktionerna folksamlingar med högst 50 personer. På Tervasaari kunde kaffet serveras antingen på Hyökys akterdäck, på terrassen eller i tullkammaren. På lördagen var vädret ganska svalt och ostadigt, så man bestämde sig för att dricka kaffet inomhus i tullkammaren.

– Vädret påverkar antalet deltagare, men vi håller oss åtminstone inom lagarna och förordningarna, konstaterade Patu och tittade på samlingen av sjöfarare som uppgick till ett fyrtiotal personer.

Folk hade kommit både från när och lite mera fjärran, från Villmanstrand och huvudstadsregionen.

Rami Lappalainen, Stig Sundberg och Roope Liekari samåkte.

– Det var trevligt resesällskap och här har jag träffat flera gamla bekanta. Historierna tar inte slut, skrattade Lappalainen,

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

som kommit från Hyvinge via Borgå.

Sorlet av röster fyllde snabbt hela tullkammaren och många besökte också övervåningen för att titta på Patanens maritima samling. Det finns många föremål och alla har en historia som Patu berättar med inlevelse.

Hornspel och fjärranslutningar I sann corona-anda deltog också några personer via videolänk. Med hjälp av Jorma Grönlunds mobil och pekplatta fick man senaste nytt både från Mexiko och England. Pancho Camacho, som är bekant med många finländska sjömän, berättade om läget i Veracruz i Mexiko. Hans färdigheter i det finska språket är fortfarande hyfsade trots att den regelbundna linjetrafiken från Finland till Veracruz upphörde redan på 1980-talet.

Harri Kulmajärvi är maskinchef på Royal Caribbean Cruises kryssningsfartyg och

berättade om branschens svårigheter.

– Vårt fartyg Majesty of the Seas fungerar nu som inkvartering här i Southampton för bolagets rederipersonal och sjöfarare som inte kan flyga till sina hemländer, berättade Kulmajärvi.

Ombord fanns främst däcks- och maskinpersonal och lite folk från cateringsidan. Han gissade att det nästan 30 år gamla fartyget skulle få åka till Medelhavet för uppläggning eller i väntan på försäljning.

På sjömansträffens program stod dessutom hornspel och därefter förflyttade sig deltagarna ut lagom tills regnet tog uppehåll. Många passade på att bekanta sig med museibogserbåten Merikarhu. Slutligen hade Patu organiserat en symbolisk sista lastning vid Tervasaaris virkeskaj, då ett stort ankare som skulpterats med motorsåg bars upp på traditionsskeppet Vivans däck med mannakraft. ò 27

Päivävapaalla Baltian Pariisissa teksti ja kuvat: Sanna Piazza, Silja Serenade

Olemme eläneet varsin poikkeuksellista aikaa viime maaliskuusta saakka.

M

onella tapaa raskasta ja vaikeaa aikaa, joka epävarmuudessaan saattaa ajoittain tuntua lähes sietämättömältä.

Onneksi pieniä ilon pilkahduksiakin on, iloisia valonpisaroita, joita voimme toinen toisillemme tuottaa.

Yksi suuri ilon aihe oli, kun Helsinki Tukholma reitiltä vedetty Silja Serenade pääsi uudelle Helsinki – Riika reitilleen kesäkaudeksi. Matkustajat ottivat uutisen ilolla vastaan, mutta eniten riemuitsivat varmasti työntekijät, niin vakipestillä seilaavat, kuin extratkin.

28

Valtaosalle miehistöstä Riika oli uusi kohde siinä missä asiakkaillekin. Asiakkaiden esittämien kysymysten äärellä epätietoiseksi jääminen ei miehistölle kuitenkaan ole vaihtoehto. Laivan henkilökunnan Riika tietämyksen lisäämiseksi, keksi oivan ratkaisun laivan vapaa- ajan toimikunnan ( VAT ) rahastonhoitaja, Isme Bergfors.

Koska yhteistä toimintaa ei koronakevään aikana ollut juurikaan ollut, ja rahaa siten vielä VATn kirstunpohjalla, päättivät toimikunnan rahastonhoitaja sekä puheenjohtajana toimiva Tuula Kol-

ho yksissä tuumin, että olisi niin hauskaa kuin hyödyllistäkin sijoittaa kassan rahoja kiertoajeluihin Riiassa.

Tuumasta toimeen! Kiertoajelun suunnittelu sujui nopeasti Tallink Travel Clubin Riian retkistä vastaavan Kadri Kimsenin kanssa. Hän varasi retkeä varten niin bussin kuskeineen, kuin oppaankin. Ensimmäinen kiertoajelu täyttyi nopeasti, vahvistaen ilmeisen, eli että kyllä skönareita uusi satama kiinnostaa, ja niinpä kierroksia toteutettiin vielä neljä lisää.

Yhteensä viidellä Riian kiertoajelulla kävi kaikkiaan 147 merenkulkijaa. Myös 3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Baltic Princesiltä “lainassa” olleet työntekijät pääsivät mukaan kotilaivansa osallistuessa kustannuksiin heidän osaltaan.

Oppaaksi onnistuttiin saamaan Natalja, joka on yksi vain kuudesta suomenkielentaitoisesta auktorisoidusta Riian oppaasta. Saimme nauttia hauskan ja rempseän Nataljan valtavasta historian, arkkitehtuurin sekä maan nykytilan tuntemuksesta, toisella kotimaisistamme.

Riikan värikäs historia Kaupungin yli 800- vuotiseen historiaan on mahtunut monenlaisia isäntiä kulttuureineen, aina siitä lähtien, kun saksalaiset uskonpuhdistaja ritarit perustivat tukikohtansa Daugava- eli Väinäjoen suulle. 1500- luvulla ritarikunnat tulivat tiensä päähän, mutta aateliston valta säilyi.

Vauras, saksalainen porvaristo piti kaupunkia otteessaan kiltajärjestelmänsä turvin. Arvostetuinpia ammatteja saattoivat harjoittaa vain Saksalaiset. 1600- luvulla Latviaa hallitsivat Ruotsalaiset. 1700-luvulla elettiin tsaarien aikaa. Ensimmäisen kerran Latvia itsenäistyi 1918. Toisessa maailmansodassa Riika säästyi suurilta pommituksilta saksalaisvähemmistönsä ansiosta.

Itsenäisyys haaksirikkoutui neuvostojohtoisen sosialismin rantautuessa. Saksalaiset menivät, venäläiset tulivat. Venäjänkielinen vähemmistö on Riiassa edelleen noin 40% suuruinen.

Jälkeensä menneet valloittajat ovat jättäneet paloja kulttuureistaan, ja tietenkin aivan upeaa arkkitehtuuria, jota saimme bussista ihastella. Niin varhaisgotiikka, barokki, jugend kuin art noveaukin ovat loisteliaina Riiassa edustettuina. Unohtamatta myöskään joen toisella rannalla kohoavia modernin arkkitehtuurin näytteitä, tai venäläiskortteleiden leikkauksin koristeltuja puutaloja. Loistosta rappioromantiikkaan, kaikkea on kaupungissa, joka Väinä- joen molemmin puolin levittäytyvänä tarvitsee viisi siltaa yhtenäisenä pysyäkseen.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

Tänä päivänä kaupunki on upea, elämää ja värejä hehkuva lähes 700 000 ihmisen koti. Sen historiallinen keskusta on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997.

Itse pääsin osallistumaan VATn järjestämälle Riian kiertoajelulle heinäkuun loppupuolella. Parhaiten mieleeni ovat painuneet Ruotsalaisen portin hämärästä kaikunut Finlandia hymni, jota vaalea nainen soitti kanteletta muistuttavalla koukeles- soittimellaan, kierroksen lopulla yllemme humahtanut rankkasade, sekä tarina Kissatalosta.

Vuonna 1909 rakennetun talon katolla sähisee kissa ( tai kaksi ? ) selkä köy-

ryssä ja häntä pystyssä. Kuparipatsaan tarina on joko yksi tai sitten toinen, joka tapauksessa talon rakennuttajan tarkoituksena on ollut näyttää kissan pyllyä, kauppiaiden killalle tai kaupungintalon väelle, närkästymisensä julkituomiseksi. Nykyään kissatalon alakerrassa on ravintola, joka on auki lähes vuorokauden ympäri. Oppaamme Natalian mukaan ravintolan ovessa kuitenkin lukee “ olemme kiinni klo 07-08, sillä pitäähän kissankin joskus saada nukkua”.

Kiitos retkestä VAT - vielä me seilataan ja retkeillään!

29

En ledig dag i Baltikums Paris Sedan mars har vi levt under mycket speciella förhållanden. text och foto: Sanna Piazza, Silja Serenade.

D

et är på många sätt en jobbig och svår tid, som på grund av osäkerheten emellanåt känns nästan outhärdlig. Som tur är finns det även små glädjeämnen, ljusglimtar som vi kan ge varandra.

Något mycket glädjande var när Silja Serenade, som tagits bort från rutten Helsingfors–Stockholm, fick börja trafikera den nya rutten Helsingfors–Riga under sommarsäsongen. Resenärerna tog emot nyheten med glädje, men mest jublade nog arbetstagarna, både de ordinarie anställda och extrapersonalen.

Riga var ett nytt resmål för de flesta i

30

besättningen liksom för kunderna. Att inte kunna besvara kundernas frågor är dock inget alternativ för besättningen. För att öka fartygspersonalens kunskaper om Riga kom kassören för fartygets fritidskommitté Isme Bergfors på en utmärkt lösning.

Eftersom vi inte har haft några gemensamma aktiviteter alls under coronavåren och det därför fanns pengar på fritidskommitténs kistbotten, tyckte Isme och kommitténs ordförande Tuula Kolho att de vore både roligt och nyttigt att lägga pengarna på rundturer i Riga.

Från ord till handling! Planeringen av rundturen gick snabbt tillsammans med

Kadri Kimsen som ansvarar för Tallink Travel Clubs utflykter i Riga. Hon bokade både buss och guide. Den första rundturen blev snabbt fullbokad, vilket bekräftade det uppenbara: den nya hamnen intresserade sjömännen. Följaktligen genomfördes ytterligare fyra rundturer.

På de totalt fem rundturerna i Riga deltog sammanlagt 147 sjöfarare. Även arbetstagare som Baltic Princess ”lånat” fick följa med om deras hemfartyg stod för deras kostnader.

Vår guide var Natalja, som är en av de bara sex finsktalande auktoriserade Rigaguiderna. Natalja var rolig och lättsam och 3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

vi fick ta del av hennes enorma kunskaper om landets historia, arkitektur och nuläge.

Rigas färgstarka historia Stadens över 800-åriga historia har rymt många härskare med sina kulturer ända sedan reformationens tyska riddare grundade sin bas vid Daugava- eller Dünaflodens mynning. På 1500-talet nådde riddarordnarna vägs ände, men adeln behöll sin makt. De välbärgade tyska borgarna höll staden i sitt grepp med sitt gillesystem. Endast tyskar fick utöva de mest ansedda yrkena. På 1600-talet styrdes Lettland av svenskarna och 1700-talet var tsarernas tid. Lettland blev självständigt första gången 1918. Under andra världskriget undkom Riga stora bombningar tack vare sin tyska minoritet.

Självständigheten gick dock om intet när den sovjetledda socialismen steg i land. Tyskarna försvann, men istället kom ryssarna. Den ryskspråkiga minoriteten utgör fortfarande ungefär 40 procent av Rigas invånare.

De forna erövrarna har lämnat efter sig bitar av sina kulturer och en storslagen arkitektur, som vi beundrade från bussen.

Tidig gotik, barock, jugend och art noveau finns alla briljant representerade i Riga.

Man får inte heller glömma proven på modern arkitektur som skjuter upp på andra sidan floden eller trähusen med snickarglädje i de ryska kvarteren. Från prakt till sliten romantik – allt finns i staden som brer ut sig på båda sidor om Daugavafloden och behöver fem broar för att hänga samman.

Idag sprakar den vackra staden av liv och färger och har närmare 700 000 invå-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

nare. Dess historiska centrum har varit ett av Unescos världsarv sedan 1997.

Själv deltog jag i fritidskommitténs rundtur i Riga i slutet av juli. Det som bäst etsat sig fast i minnet är Finlandiahymnen som klingade ut från Svenskportens dunkel där en kvinna spelade på det kanteleliknande instrumentet koukeles, störtregnet som dånade över oss i slutet av rundturen och historien om Katthuset.

På taket till byggnaden som uppfördes 1909 väser en katt (eller två?) med krökt rygg och svansen i vädret. Byggherrens

avsikt var att katten skulle visa rumpan mot köpmännens gille eller folket i stadshuset för att visa sitt ogillande offentligt.

Numera finns det en restaurang i Katthusets nedervåning som är öppen nästan dygnet runt. Enligt vår guide Natalia står det dock på dörren till restaurangen att den är stängd kl. 07–08 eftersom katten också måste få sova ibland.

Tack för rundturen fritidskommittén – än är det inte slut på seglingar och utflykter! ò

Något mycket glädjande var när Silja Serenade fick börja trafikera den nya rutten Helsingfors–Riga under sommarsäsongen.

31

T

EUGENIA

uuli tuiversi yli 17 metriä sekunnissa. Rakensin kalamuseota Kallassa. Tämä saari on uloin kari kaukana Pohjanlahdella lähes Ruotsin aluevesien tuntumassa. Kalastajat ja hylkeenpyytäjät ovat harjoittaneet toimintaansa täällä satojen vuosien ajan. Nykyään heidän jälkeläisensä lomailevat täällä kesäisin. Veli-vainajani vaimon suvulla on täällä pieni mökki, missä pidän kortteeria. Suurin osa sisaruksistani ja ystävistäni ovat saaneet jo kutsun taivaan kotiin. Minulle tuli kutsu tälle saarelle. Olen jo vanha mies.

Minulla on yhä vakaat kädet ja perinnerakentamisen taito. Välillä tuntuu että Jumala on hylännyt minut tänne maapallon päälle.

Minulla olisi paljon tarinoita jos jollakulla olisi aikaa kuunnella. Voisin kirjoittaa vaikka romaanin, useita, mutta en ole kirjailija, en runoilija saati seuramies, olen rakennusmies.

Synnyin vähän sodan jälkeen Pohjanmaalla, köyhään maalaistaloon. Kun lapsikatras tilallamme kasvoi, kävi kortteerimme ahtaaksi ja vanhempi veljeni karkasi kesken rippikoulun merille. Vuosien kuluttua laineet toivat veljeni takaisin kotisatamaan ja äitimme pakotti hänet uudelleen rippikouluun. Olin sen ikäinen että kävimme yhdessä kinkereillä ja pänttäsimme katekismusta. Veljeni kertomukset isosta maailmasta kiehtoivat minua, joten naimaluvan saatuani pakkasin vähäiset tavarani reppuun ja pestauduin rakennustyömaalle Helsinkiin.

Rippikoulussa olin tavannut herttaisen

32

Eugenia-tytön ja aikomukseni oli tienata vähän rahaa ennen kihlojen ostoa. Eugenialla oli lukupäätä ja oppikoulun jälkeen hän lähti sairaanhoito-opintoihin. Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä Saksaan töihin, enkä halunnut häiritä Eugenian opintoja, joten hyppäsin laivaan ja matkustin Hampuriin vuodeksi. Palattuani takaisin Suomeen Eugenia ilmoitti että oli tavannut toisen. Siitä suivaantuneena päätin lähteä saman tien niin kauas kun pippuri kasvaa.

T

yöskentelin vuosia Lähi-idässä. Tripolin lentokentän laajennuksen jälkeen rakennusmestarimme kokosi parhaat miehensä komennukselle Kaakkois-Aasiaan. Lensimme pienellä potkurikoneella saarelta toiselle. Matka kesti, sillä postitoimitukset kulkivat kanssamme.

Määränpäämme oli paratiisisaari Tyynellä valtamerellä.

Kapitalistit olivat löytäneet saarelta kultaa ja muita jalometalleja. Meidän tehtävänämme oli rakentaa kouruja ja hissejä vaikeakulkuisille kukkuloille. Saarella asui myös alkuperäisheimoja ja heitä piti hätistellä pois kourun tieltä. Elettiin aikaa kun valkoisen miehen sana oli laki. Välillä syntyi kahakoita. En osallistunut niihin.

En ollut tullut riitelemään enkä politikoimaan vaan rakentamaan.

Asuin pienessä bungalovissa valkoisella hiekalla. Laguunin rannoille kohosi lisää samankaltaisia asumuksia sitä mukaa kun miehiä palkattiin töihin. Myös alkuasukaskylä kasvoi kun heimon jäsenet joutuivat palaamaan alas kukkuloilta jalometallikourun tieltä.

Heimopäällikkö, saaren kuningas joutui miettimään uusia keinoja ruokkiakseen ja huolehtiakseen kasvaneesta kansastaan.

Suuressa viisaudessaan hän tarjosi sitten naisiaan, tosin pientä korvausta vastaan lohduttamaan rakennusmiesten koti-ikävää. Olin ainut joka ei käyttänyt näitä palveluja hyväkseen. Mietin yhä Eugeniaa.

Minulla oli tapana uida turkoosissa meressä. Kyläläiset kertoivat, ettei tarvinnut pelätä haita, koska delfiinit pitivät ne loitolla. Usein merellä näkyi laivoja redillä ja kun eräs alus oli nimetty Kulkuriksi, iski minullekin koti-ikävä. Päätin rakentaa saunan.

Toisinaan alkuasukaskylä puhkesi valtavaan itkuun ja valitukseen. Siitä tiesi, että joku oli kuollut. Saunan rakennuksen vuoksi minulla oli paljon lautaa ja kun itku alkoi, tiesin että joku tulee pian pyytämään lautoja ruumisarkkua varten. Näin ystävystyin kyläläisten kanssa. Saunaa ihmeteltiin ja sille vähän naureskeltiin. Pian siitä tuli kuitenkin niin suosittu rakennusmiesten ja kylän asukkaiden keskuudessa etten itse mahtunut saunomaan koskaan.

A

suttuani viisi vuotta saarella havahduin eräänä päivänä siihen kun oveeni koputettiin. Pihallani seisoi kylän vanhin, itse saaren kuningas kädessään korillinen kuumia, höyryäviä rapuja.

Hän pyysi minua aterioimaan kanssaan.

Herkullisen illallisen jälkeen kuningas kertoi tarkkailleensa minua. Hän sanoi, että olin asunut täällä jo niin pitkään, että olin yksi saaren asukkaista ja minun oli aika hankkia vaimo.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hän kertoi ymmärtävänsä, etteivät saaren rumat, lukutaidottomat tytöt kiinnostaneet minua, sivistynyttä valkoista miestä. Hän oli tilannut eräältä toiselta saarelta naisia, jotka olivat käyneet vähän koulua ja saisin valita heistä kenet tahansa ja jos en osannut päättää, niin vaikka kaksi. Nyökyttelin hämilläni, sillä tämä oli tarjous mistä ei voinut kieltäytyä toista syvästi loukkaamatta. Mietin Eugeniaa ja minulle tuli valtava kiire pois saarelta.

Lensin Malesiaan ja sieltä muutamien työmaiden kautta Australiaan. Tuohon aikaan Sidneyssä oli paljon suomalaiskapakoita. Ennen kun viinanpiru ehti viedä miehen, pestauduin YK:lle töihin ja lensin Jemeniin tekemään kaivoja. Jemen on kuivaa, karua autiomaata, eikä siellä ole mitään. Ihmettelen aina miksi siellä jaksetaan sotia?

U

rakan päätyttyä päädyin Irakiin rakentamaan bunkkereita Saddam Husseinille. Yhä vielä vesi kirpoaa huulilleni kun mietin sikäläistä ruokaa, erämaan keskellä olevia ravintoloita. Ne olivat pikemminkin karjasuojia, joiden liepeillä laidunsi satapäiset lammaslaumat.

Kun kylmälaitteet puuttuivat tyystin, teurasti kokki asiakkaiden saapuessa karitsan ja maustoi lihan villisti. Siinä oli suomipoika ihmeissään!

Sain Irakiin kirjeen äidiltäni. Isäni oli huonossa kunnossa. Talvi- ja jatkosodan kauhut olivat vallanneet hänen mielensä ja minun pitäisi tulla kotiin. Ehdin Suomeen vasta isäni hautajaisiin. Myös äidin ote elämästä alkoi irrota, joten päätin jäädä kotitilalle auttelemaan.

Eugenia asui samalla kylällä. Hän oli perheellinen ja naimisissa. Minulla ei ollut kutsumusta karjanhoitoon, mutta velvollisuudentunnosta ja kunnioituksestani äitiäni kohtaan hoidin työt mukisematta.

Sitten tuli enkeli ja vei myös äitini tai-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

vaaseen. Lunastin maailmalla tienatuilla rahoilla kotitilamme itselleni. Laitoin karjan teuraaksi ja lähdin rakentamaan keittiöitä eräälle suurelle firmalle.

Sisarukseni ilmoittivat minut Napakymppiin. Pääsinkin sitten oikein napakymppimatkalle, Las Palmasiin. Neiti B oli aluksi miellyttävä, mutta kun päivät kuluivat hän alkoi juopottelemaan ja kiroilemaan kuin merimies eikä osannut käyttäytyä edes lentokentällä. Olin helpottunut kun matka päättyi. Kun Neiti B uhkasi muuttaa luokseni asumaan, kerroin rehellisesti että eräs Eugenia oli ollut ajatuksissani viime päivinä. Hän sylki kasvoilleni, eikä Beestä ole sen koomin kuulunut mitään. Hyvä niin.

K

eittiöfirmassa uusi pomo oli nuori menestyksen tavoittelija. Häntä ei liioin kiinnostanut puu saatikka rakennustaidot vaan raha ja aikataulut. Irtisanouduin palkkatyöstä.

Olin tutustunut maailmalla kylpytynnyreihin, mitkä olivat siihen aikaan Suomessa melko harvinaisia. Rakensin tynnyreitä tai paljuiksi niitä kai nykyisin kutsutaan navetassani. Aluksi ne kävivät hyvin kaupaksi, mutta kun suosio alkoi kasvamaan, en enää pystynyt kilpailemaan suurten yritysten kanssa muuta kuin laadussa. Nykyisin arvostetaan halpaa hintaa ja nopeaa toimitusta enemmän kuin sadan vuoden takuuaikaa.

Täällä Kallassa rakennukset ovat ikiaikaisia. Nykyinen puukirkko on rakennettu vuonna 1780. Lupasin saarelaisille 300 vuoden takuun myös tälle rakentamalleni museolle. Olen itse valinnut puut ja höylännyt hirret. Tuulen ujellus hukkuu välillä tiirojen ja lokkien kirkunaan. Meri raivoaa ympärilläni. Olen yksin. Saaren asukkaat palasivat mantereelle jo päiviä sitten, sillä säätiedotus antoi varoituksen pitkään jatkuvasta puuskaisesta luoteistuulesta. Tänne ei pääse nyt veneellä, eikä

täältä pääse pois. Meri antaa, meri ottaa.

Museorakennus saavutti harjakorkeutensa tänään. Olen nähnyt maakellarissa pullon kotipolttoista, joten päätän ottaa pienet harjakaisryypyt. Niin oli ennen tapana. Keitän perunoita ja lämmitän hylkeenmaksaa. Hylkeet, nuo pirulaiset rikkovat kalastajien verkot ja syövät saaliin.

Ammattikalastajat ovat kuolleet sukupuuttoon ja hylkeiden määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Jälkiruoksi nappaan kourallisen ahomansikoita. Ennen kun lähden kalamuseolle jatkamaan, päätän hakea kallioilta muutaman munan. Lokinmunavoileivät ovat herkkuani.

Merellä menee vielä päiviä ennen tuulen tyyntymistä. Kiipeän kallioille missä lokit pesivät. Yhtäkkiä, kuin ohjus, joku tekee hyökkäyksen minua kohti. Taivaalla on tumma lintu kuin hävittäjä konsanaan. Ennen kun ehdin perääntyä, lintu tekee syöksyn ja nokkaisee päälakeeni.

Sitten tulee jo toinen nokkaisu. Ne ovat merikihuja, koiras ja naaras. Pariskunta puolustaa raivoisasti pesäänsä. Päästäni valuu verta. Kolmas kihun hyökkäys horjuttaa tasapainoani liukkaalla kalliolla ja kaadun selälleni märkään kivikkoon. Aallokko roiskuttaa vettä päälleni. Suolainen vesi karvastelee pääni haavaa. En kykene liikkumaan. Suljen silmäni ja kun avaan ne jälleen, näen Eugenian nousevan aalloista hymyilevänä rippimekossaan.

Eugenia ja meri.

Baltic Pricessillä työskentelevä Katriina osallistui MEPAn ensimmäiselle verkossa toteutetulle kirjoittajakurssille ja laati hienon kirjoituksen.

Tarina Eugenia on yksi Katriinan kirjoitustehtävistä kurssilla.

33

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

Haluatko ladata kirjan käyttöösi heti?

MEPAn digikirjahylly avautuu Hylly sisältää äänikirjoja ja e-kirjoja. Kirjastokyselyssä toivottiin MEPAn valikoimiin ilmaisia äänikirjoja ja myös e-kirjojen lukeminen yleistyy. Digikirjahylly perustuu yleisten kirjastojen Ellibs-järjestelmään.

Kirjahyllyä täydennetään sitä mukaa kun lainaajia tulee lisää. Mukana on dekkareita, kaunoa, tietokirjallisuutta.

Kielivalikko on tällä hetkellä suomi, ruotsi ja englanti.

Pyydä lainaajatunnus: kirjasto@mepa.fi tai p.+358966890020

Voit ladata kirjan puhelimeen ja käyttää sitä verkon ulkopuolella. Kun laina-aika umpeutuu, laina palautuu automaattisesti.

Omatoimilainaaminen on helppoa. Kokeile!

Reino Lehväslaiho: s/s Bombata (äänikirja) lehväslaiho tunnetaan sotakirjailijana ja laivojen kirjahyllyjen vakiovarustukseen on kuulunut sellainen omakohtainen teos kuin Panssarisotaa 1941- 44. Nyt on digihyllyssä merikirjaklassikko.

Sotavuosien jälkeen Lehväslaiho seilasi 1950-luvulla Etelä-Amerikan reiteillä. Näiden kokemusten pohjalta syntyi kirja S/s Bombata, joka kertoo matruusi Korven ja höyrylaiva Bombatan reissusta Rioon. Kirja on julkaistu vuonna 1959, myöhemmin siitä on otettu uusi painos ja nyt opus on luettu äänikirjaksi.

Korpi on nuori mies, joka pakenee stadin kivikaupungista ja tylsästä konttorihommasta aavoille merille, ensin vahtimaan kahvisäkkejä ja hakkaamaan ruostetta laivan rungosta, sitten hän pääsee vahtivuorolla brygalle ruoriin, tuntemaan ison laivan liikkeet.

Kirjassa kuvataan tarkasti matkan vaiheet. Kirjan lukeneiden merenkulkijoiden mukaan jutut eivät ole kovin paljon muuttuneet näihin päiviin mennessä, tekniikkaa lukuun ottamatta. Kotkan sataman nosturit ovat hienompia, lastaus koneistettua, ohjaus toimii autopilotilla.

Mutta merellä ollaan aina luonnon armoilla. Korpi pelkää henkensä edestä kovassa kelissä, vesimassan vyöryessä kannelle. Hienosti kuvataan myös etelän tähtitaivasta ja merenkulkijoiden mietteitä siitä, mitä on olla laivan päällä.

Työyhteisön nujakointi, laivan hierarkia, jänismatkustajat, salakuljetus, koti-ikävä ja ryyppääminen on arkipäivää, jauhoja myydään lisätienestiksi. Lehväslaiho lienee ottanut puosun ja kipparin henkilöhahmot todellisesta elämästä.

Matka etenee ja ensin eteläisestä horisontista eteen nousee Teneriffan kallioseinämä, sitten viimein Rion sokeritoppavuori. Rio de Janeiro on kuhiseva maailmankaupunki, jonka rommibaarit ja tummat ihmiset ovat Korvelle elämys, ajellaan autolla vuorille, käydään naisissa ja nähtävyyksissä, merimieskirkossa, juodaan rähinäviinaa. Buenos Airesin tuoksut pystyy haistamaan ja autojen torvet kuulemaan, äänikirja tuo kertomuksen lähelle.

Sitten hiivataan ankkuri ylös ja lähdetään jokea ylös sisämaahan, Santosiin ja Rosarioon, tämä on kuulijalle vielä eksoottisempaa tarinaa. S/s Bombata kummittelee mielessä vielä pitkään.

Kulttuuriklubi MEPA suunnittelee merenkulkijoiden kulttuuriklubia, joka kokoontuisi kerran, pari kuukaudessa.

Idea on lähtenyt merenkulkijoilta, jotka ottavat aktiivista roolia myös järjestelyissä. MEPA tarjoaa tilan ja sponsoroi lippuja Ella Mustamo ja Jukka Lindell hostaavat kulttuuriklubia. Lisätietoja tulossa – seuratkaa kotisivuja ja Facebookia!

Muistakaa myös keskiviikkoisin virtuaaliset kympin kahvit!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

35

Kartingia Hangossa MEPA järjesti kahden roro-aluksen miehistöille iltapäivän Hangon karting – radalla. Ajaminen ulkoradalla oli monelle merenkulkijalle mieleenpainuva kokemus.

H

ankoon liikennöi kolme Finnlines – varustamon alusta, joista Finnpulpin ja Finnmillin aikataulu teki mahdolliseksi viedä miehistö hetkeksi tuulettumaan. Hangon ja Gdynian välillä liikennöivän Finnmerchantin linja on niin tiukka, ettei ainakaan karting – tapahtumaa toistaiseksi ole voitu järjestää.

Aktiviteetteja alettiin suunnitella yliperämiesten, Finnmillin Antin ja Finnpulpin Kaisan kanssa. Porukka toivoi jotain ulkona tehtävää toimintaa ja Antin kanssa käytiin kokeilemassa frisbeegolfia Hangossa. Ajaminen karting - autoilla tuntui kiinnostavan kaikkia ja Hangossa on juuri sopiva ulkorata.

Suunnittelu piti alkaa noin kuukautta ennen tapahtumaa ja varmistua, että se onnistuu lastauksen, huoltotöiden, harjoitusten tai muiden laivatöiden suhteen.

36

Laivojen päälliköt suhtautuivat asiaan myötämielisesti. Lukuisten kontaktien jälkeen saatiin kummallekin laivalle sovittua päivät. Laivoilla oli jo ennestään hyvä harmonia ja kaikki suhtautuivat aktiviteetteihin suopeasti.

Laivojen työvuoroja ja -tehtäviä järjestelemällä saatiin mukaan pikkubussillinen väkeä kumpanakin päivänä. Finnmillin konepäällikkö Erkki junaili mukaan monta konemiestä, koska laji kiinnosti heitä.

Laivoihin jäi kuitenkin 7-8 merenkulkijaa töihin.

Finnpulpin ajopäivänä elokuun ensimmäisenä perjantaina sattui aurinkoinen sää. Finnmillin porukka pääsi radalle lähes kuukautta myöhemmin sadepäivänä. Iltapäivän aluksi ”tilattu” pouta kuitenkin toteutui ja merenkulkijat pääsivät ajamaan harjakoneella kuivatulla radalla.

Ratapäivä käsitti 10 minuutin lämmittelyajon ja samanpituisen aika-ajon, jossa ratkaistiin lähtöjärjestys. Tämän jälkeen ajettiin B-finaali, jonka voittaja pääsi ajamaan varsinaisessa finaalissa. Hauskaa oli sekä voittajilla että häviäjillä.

MEPA hoiti järjestelyt ja kuljetukset, laivojen vapaa-ajan kerhot osallistuivat kustannuksiin. Rata on noin 10 minuutin ajomatkan päässä satamasta, joten laivalta oltiin pois vajaa kolme tuntia. Merenkulkijat olivat erittäin tyytyväisiä tällaisiin yhteishenkeä nostattaviin tapahtumiin ja odottavat jo ensi kevään retkiä.

Syyskuun lopulla nähtiin vielä lisää Finnlinesin merenkulkijoita karting - auton ratissa Vantaalla. Harri Toikkasen organisoimassa Finnlines Sport Group – kisassa voiton vei Jani.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Results: Finnmill: 1. Tom, 2. Jani, 3. Erkki, 4. Henry, 5. Pepito, B-Final:Jevan, Rogirr, Prince, Nesty, Josefine Finnpulp: 1. Sami P. 2. Janer, 3. Sami S. 4. Bagzik, B-Final: Ronald, Alfred, Freney, Arthur, Royce

Karting in Hanko MEPA organised an afternoon at a karting track in Hanko for the crews of two ro-ro vessels. Driving in an outdoor track was a memorable experience to many seafarers.

O

f the three Finnlines vessels which trade in Hanko, the schedules of Finnpulp and Finnmill made it possible to take the crew out for a break.

The schedule of Finnmerchant – which plies the route between Hanko and Gdynia – is so tight that so far it has not been possible to arrange a karting event for the crew.

The activities were planned with the goodwill of the masters and together with the chief officers, Antti of Finnmill and Kaisa of Finnpulp. The crowd wished for some kind of outdoor activity, and with Antti we first tried frisbee golf in Hanko.

Driving go-karts seemed to interest everybody and Hanko has just the right kind of outdoor track for it.

Planning needed to begin about a month before the event to make sure it

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

would be OK with regard to loading, maintenance work, drills and other shipboard work. After a little bit of adjustment and multiple negotiations the actual dates could be agreed for both ships. The vessels already had a good harmony onboard and everybody felt positive about the activities.

By rearranging the ship’s rotas and job tasks a minibusful of people could be gathered on both days. Finnmill’s chief engineer Erkki got many of the engine crew to join in, as they were interested in the sport. However, 7-8 seafarers remained at work in each vessel.

Finnpulp’s karting day, which was the first Friday of august, was sunny. Finnmill’s crowd got to the track almost a month later and in rainy weather. However, the sunshine ”ordered” for early after-

noon did indeed materialise, which meant that the seafarers got to drive on a track dried by a street sweeper machine.

The day at the track consisted of a warm-up of 10 minutes and a qualification round of a further 10 minutes, in which the starting order was resolved. After this, a B final was driven, the winner of which got to drive in the actual finals. Both winners and losers had a lot of fun!

MEPA took care of the arrangements and transportation, and the vessels’ own recreational clubs took part in the costs.

The track is about 10 minutes from the port, so total time off board was less than three hours. The seafarers were very satisfied with these team building events and are already awaiting new excursions next spring. ò 37

Pauketta Porissa MEPAn haulikkokurssi ja kilpailu vedettiin läpi helteisessä säässä Katinkurun ampumaradalla. Päivä sujui mukavasti ja sopivalla tahdilla, kun 10 merenkulkijaa ampui savikiekkoja kahdessa ryhmässä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

A

ikoinaan supersuosittu trapammunta palasi MEPAn kurssiohjelmaan muutama vuosi sitten ja paikka vaihtui Pajulahdesta Poriin. Valinta on ollut hyvä, sillä kurssille on osallistunut sellaisia merenkulkijoita, joille matka Helsingissä tai Turussa järjestettäville kursseille on tuntunut pitkältä.

– Kangasalta on tänne ihan sopiva ajomatka, totesi edellisvuoden voittaja Seppo Kyyhkynen, joka saapui paikalle vaimonsa Tiinan kanssa.

OSM Shippingin tankkereilla seilannut Seppo päätti jättää tämän vuoden kisan väliin, kun ampujista tuli sopivasti kaksi ryhmää. Hän ehti neuvoakin muutamaa

38

ensikertalaista, kun kurssin vetäjällä Pasi Saviojalla riitti kiireitä.

Savioja on seilannut viimeksi M/S Baltic Princessilla sähkömiehenä ja osallistui monena vuonna Pajulahdessa MEPAn haulikkokisaan. Viimeiset kolme vuotta hän on vetänyt MEPAn haulikkokurssit Porissa.

Voitto ratkesi uusinnassa Harjoituskierrosten jälkeen aloittelijatkin alkoivat saada osumia kiekkoihin. Oli aika siirtyä leikkimieliseen kilpailuun, jossa kukin ampui vuorollaan yhden patruunan kohti poispäin lentävää savikiekkoa.

Jokaiselle tuli kaikkiaan 30 yritystä.

Pronssille ampui mitalikantaan vuoden

tauon jälkeen palannut M/S Finnswanin Markus Peltola, 12 p. Håkansin Simo Suominen ja OSM Shippingin Tiina Kyyhkynen ampuivat 16 osumaa kumpikin. Uusinnassa voitto ratkesi Tiinalle jo ensimmäisellä kierroksella.

Kisan jälkeen porilaiset merenkulkijat kehuivat kaupungissa olevia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. MEPA harkitsee kurssitarjonnan lisäämistä Porissa. Melonta, jousiammunta tai joku muu aktiviteetti voisi olla ensi vuonna mukana haulikkokurssin lisäksi.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistumisesta!

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Marcus Salo golfmestariksi MEPA Golf palasi Lohjalle reilun vuosikymmenen jälkeen.

Aamusade vaihtui päivän mittaan mukavaksi pelisääksi.

K

oronakevään ja – kesän jälkeen oli mukavaa päästä vihdoin tapaamaan merimiesurheilijoita turnauksessa. Toki hygieniasta ja turvallisuudesta pyrittiin pitämään huolta. Elokuun puolivälissä koronatilanne Suomessa oli hallinnassa ja porukan kohdatessa löytyi muitakin puheenaiheita kuin ikävä pandemia.

St. Laurence Golf tarjosi hienon kentän ja palvelut lähes 60 merenkulkijalle, jotka eivät säikähtäneet sumuista aamua vaan nauttivat runsaasta ja maittavasta aamiaisesta. Kisainfon jälkeen porukka siirtyi tiiboxeille yhdeksältä alkanutta yhteislähtöä varten.

Vuosituhannen alussa 18 -reikäiseksi laajennettu kenttä tunnetaan nimellä Pyhä Lauri. Kenttä kiertää metsäsaarekkeiden keskellä ja pelissä on myös vettä. Reikien 11 ja 12 välissä on taukopaikka Lau-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

rin maja, joka tosin aukesi MEPA Golf -päivänä vasta yhdeltätoista. Tämä vaikeutti välipalatarjontaa joillekin ryhmille, kun lenkki ei palaa klubille kesken kierroksen.

Pahoittelut vielä tästä. Muutamat nopeat ryhmät ehtivät käydä klubilla siirtyessään väylältä 18 väylälle 1

nillä. Naisista parhaan scratch – tuloksen sai Anitta Järvinen, 93 lyöntiä. Pistebogeyn voiton vei Markku Kontola, 46 p. Lähimmäksi lippua löi Pasi Tolonen (3,24m) ja pisimmästä lyönnistä vastasi Pasi Siltala. Kiitoksia kaikille osallistujille ja sponsoreille!

Hyviä tuloksia

Aura Golf

Merenkulkijat pelasivat kentän läpi vajaassa viidessä tunnissa. Tunnelma kisapäivän aikana oli hyvä. Moni tapasi vanhoja tuttuja pelikavereita ja pääsi vaihtamaan kuulumisia, mikä jatkui herkullisen ruokailun aikana. Pöydissä etäisyyden pito pääsi unohtumaan, mutta tiedossa ei ole yhtään MEPA Golfissa saatua koronatartuntaa.

Todella hyvän kierroksen pelasi edellisvuonna palkintopöydän puhdistanut Marcus Salo. Hän selvitti kentän 74 lyön-

Merenkulkijoita oli kentällä elokuun lopulla myös Aura Golfissa Alfons Håkans varustamon kisassa, johon osallistui reilut kolmekymmentä pelaajaa. Pistebogeyn voitti Jonas Asplund tuloksella 40. Scratchin voitti tuloksella 81 Mika Aitio. Pisimmästä draivista vastasi Esa Suonvieri ja lähimmäs lippua osui väylällä 15 Björn Peltonen. ò

39

Kurssit

MEPA järjesti merenkulkijoille retkipäivän Vallisaaressa 10.8.2020.

Saari on aikaisemmin ollut Puolustusvoimien käytössä.

Suppauskurssien suosio on pitänyt – mukavaa touhua varsinkin hyvällä säällä. Hyvästä säästä saatiin nauttia MEPAn suppauskursseilla Turussa ja Helsingissä.

MEPA kursseilla Kesän tultua koronatilanne helpotti hetkeksi – MEPA palasi kurssitoiminnassaan lähiopetukseen. Toki etäkurssitoimintaa jatketaan ja syksyn tultua alkoivat verkossa muun muassa sienikurssi ja juoksukoulu.

Alkukesällä toteutettiin Harri Toikkasen johdolla uutuuskurssi surffauksessa Lohjanjärven rannalla. Golfkursseja jatkettiin Paraisilla ja Kirkkonummella. Suppausta saatiin toteuttaa hyvissä keleissä sekä Turussa että Helsingissä. Turun melonta vedettiin niin ikään aurinkoisessa säässä.

40

Haulikkokurssin yhteydessä käytiin kisa, josta on oma juttu tässä lehdessä. Ratsastamassa käytiin kahteen otteeseen Valkeakoskella ja purjehtimaankin päästiin, kun Aila – myrskyn vuoksi reissua siirrettiin muutamalla päivällä. Suosittu oli myös päiväretki Helsingin Vallisaareen.

Kurssit jatkuvat syksyllä. Luvassa on köysiä, kieliä, hopeatöitä, kaupunkikävelyitä, kulttuuriklubi ja museokäyntejä. Seuratkaa mepa.fi –kotisivuja ja Facebookia!

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Elokuussa järjestettiin merenkulkijoille kaksi ratsastuskurssia Valkeakoskella.. Kolmen päivän mittaisilla kursseilla saatiin hyvä alku harrastukselle.

MEPAn golf -kursseille riittää tulijoita. Ammattitaitoista ohjausta saatiinn loppukesällä Paraisilla ja Kirkkonummella.

Nordic Photo Contest for Seafarers 2020 All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The pictures shall describe life at sea in a broad sense, including work and leisure onboard.

Please e-mail your entries latest by 1.1.2021 to: opinto@mepa.fi

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

41

MEPAn ruskaretki ja tunturivaellus Syyskuun alussa joukko merenkulkijoita lähti Ylläkselle.

Osa vaelsi tuntureilla Jukka Lindellin johdolla, muut tekivät päiväretkiä, joista Martina Peltonen ja Ialina Buckbee laativat tiiviin yhteenvedon.

42

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Ylläs-päiväkirja 3.–10.9.2020 Päivä 0 ja 1 ◆ Matka pohjoiseen ja Kukastunturi MEPAn jokavuotinen matka Ylläkselle alkoi torstaiaamuna Linnankadulta Helsingissä. Perus hälinää, tavarat bussin tavaratilaan, vessaan, ja menoksi. Bussikuskin vaihto tapahtui Jyväskylässä, jossa vakiokuski Esa Reinikkala tutulla otteella suuntasi bussin Ouluun, jossa viimeinen nousi kyytiin..

Perushälinää ensimmäisenä aamuna. Retkeläisten päiväretken kohde oli Kukastunturi laavuineen. Ensimmäinen päivä on aina tunnustelua, kunnon kartoitusta, samaa vauhtia kävelevien tyyppien seuranhakua, ja maisemista nautiskelua. Sää oli lämmin, sumuinen, sateinen, kirkas, mutta jopa vähän aurinkoinenkin.

Päivä 2 ◆ Kesänkijärvi ja Pirunkuru Aamulla suunnattiin kohti Kellokasta, luontokeskus Yllästunturin kupeessa. Reitit suunniteltiin: Kellokkaalta alas Kesänkijärvelle, keitaalla minitauko ja sitten ylös Pirunkurua.

Jotkut ehtivät ihastella maisemia, jotkut taas halusivat nopeasti Pirunkurulle. Ja voi sitä mahtavuutta, kun huipulle päästiin! Maisemat, hieno fiilis, ja itsensä voittaminen olivat päivän aiheita.

Rennot tauot Tahkokurun laavulla ja pikkuhiljaa alas tunturin sivurinteeltä. Loppujen lopuksi koko ryhmä päätyi Jounin kauppakeskuksenympäristöön. Seuraavaksi lähdettiin bussilla Otson ravintolaan syömään maittavaa alkukeittoa, pastaa ja ihanaa jälkkäriä!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

43

Päivä 3 ◆ Levi ja Kätkätunturi Takana oli jo kaksi pitkää vaelluspäivää, päätettiin lähteä kohteeseen, jossa voi tehdä jotain muutakin kuin pelkkää vaeltamista, eli Leville. Päivän saldo: gondolihissit, Levin huippu, Ice Age-kierros, Kätkätunturi, nokipannukahvia, suljettu Levi Hotel-spa, fatbikes, (ja tietysti muutama kellahdus), pulahdus Immel-järveen ja jokunen kilsa vaeltamista. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan.

Päivä 4 ◆ Äkäskero Päätimme lähteä matkaan vasta klo 10, retkikohteina Äkäskero ja Äkäsmylly. Seurattiin säätiedotteita kirkasta päivää odottaen ja kyllä kannatti! Maisemat olivat sanoi kuvaamattoman hienot. Takanamme oli Ylläs rinteineen, edessä häämötti Pallas. Retkeläiset ihmettelivät, miten niin kauas voikaan (vanhemmillakin) silmillä nähdä.

Tunturin juuressa oli lounastauko ja siitä matka jatkui pitkospuiden avulla soiden läpi Äkäsmyllylle. Vesiputousta ja virtaavaa Äkäsjokea ihailtuamme hypättiin taas bussin kyytiin kohti Jounin kauppaa ja ravintola Otsoa.

44

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Päivä 5 ◆ Pallas ja vaeltajat

Päivä 6 ◆ Yllästunturi ympäristöineen

Päivän vaellus koostui kahdesta kohteesta, Särkitunturista ja Pallaksesta. Osa porukasta nautti muista aktiviteeteista, meloi, grillasi ja tutustui lähiympäristöön. Särkitunturin laella on kaksi lampea ja maisemat kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Matkalla tuli viesti, että ensimmäinen vaeltaja saapuu Pallaksen keskukseen tunnin sisällä. Meitä vastassa olikin iloinen, väsynyt, aikaisemmin läpimäräksi kastunut, tosin nyt jo kuivunut vaellusporukka, ja juttua riitti.

Retkeläiset jakaantuivat pienempiin ryhmiin, ja jokainen sai nauttia Pallaksen maisemista. Matka takaisin Äkäslompoloon oli ehkä tähän asti äänekkäin bussimatka, sillä kaikki halusivat kertoa oman ryhmän kuulumiset ja kuulla toisen ryhmän kertomukset.

Päivä alkoi hienossa auringonpaisteessa, kun sekä ruskaretkeläiset että vaeltajat hyppäsivät bussin kyytiin. Fiilis oli hyvä ja Kellokkaan isolla parkkipaikalla pidettiin avaava ja sykettä nostattavaa aamujumppa. Siitä lähti ryhmä aika nopeasti hajoamaan. Ilma oli mahtava ja tunnelma oli rauhallinen mutta vähän haikea. Olihan ruskaretken viimeinen päivä koittanut. Kello kolmen jälkeen alkoivat porukkaa ilmestyä Hotelli Saagalle, missä kylpylä juuri oli avannut ovensa päivän asiakkaille. Saunottiin, uitiin ja puhuttiin päivän retkistä, jonka jälkeen lähdettiin tutuin kaavoin Otsolle syömään.

Kiitos kaikille retkeläisille ja vaeltajille! Olipahan mahtavaa tutustua teihin tämän viikon aikana. Toivottavasti jokainen pääsee jossain vaiheessa takaisin näihin maisemiin, ja nauttimaan luonnosta vaelluksen muodossa. ò

VAPAAVAHTI FRIVAKT

3• 2020

45

Motoristeja Luvialla ja Mäntsälässä Epävarman koronatilanteen vuoksi MEPA ei järjestänyt loppukesälle kokoontumisia, mutta merimiesmotoristien kanssa osallistuttiin muihin tapaamisiin. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

E

dellisvuoden tapaan MEPA oli omalla osastolla mukana Luvian Anchors & Motors -tapahtumassa elokuun alussa. Laitakarin satamaan kokoontui aurinkoisena päivänä suuri määrä harrasteajoneuvoja, joita tuli ihastelemaan monisatapäinen yleisö. Valtaosa vieraista tuli moottoripyörillä.

Merimiesmotoristeja nähtiin päivän mittaan parikymmentä.

46

– Hieno ajokeli, mukavat tiet ja paljon mielenkiintoisia autoja ja moottoripyöriä, ihasteli Silja Symphonylla seilaava Jari Pietiläinen, joka on vanha tuttu myös aktiivisena merimiesurheilijana.

Hän oli saapunut paikalle Porista samalla laivalla työskentelevän kaverinsa kanssa. Jari kuuli tapahtumasta vasta edellisenä päivänä osallistuttuaan MEPAn haulikkokurssille.

VG Shippingin merihenkilöstöpäällikkö Eeva Karihaara ystävineen aikoi osallistua myös iltabileisiin.

– Tänä kesänä on tullut ajeltua paljon, mutta mikäs näillä keleillä on ajellessa. Aiomme yöpyä teltassa, Eeva tuumasi.

Muutkin merimiesmotoristit viihtyivät alueella.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Merihenkinen ride in – tapahtuma Alueella oli näytteilleasettajia tatuoijasta parturiin ja asustemyyjiin. Rauman merimuseon pisteellä amanuenssi Paula Kupari halusi kerätä merimiehiltä kokemuksia koronasta.

– Merimuseon sivuilla on linkki, jossa merenkulkija voi kertoa myös muista seilausaikoina sattuneista poikkeusoloista. Linkissä on ohjeet vastaamiseen. Toki voi olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen keruu@rmm.fi, Paula Kupari kertoi.

Varmasti on vielä voimissaan merimiehiä, jotka ovat seilanneet Lähi- ja Keski-idässä lukuisten konfliktien aikoina.

Iltapäivällä Laitakarissa kuultiin moottoreiden pärinän ohella elävää musiikkia, joka svengasi mukavasti.

– Pitkämatkalaiset saapuivat Laitakariin jo eilen, jolloin järjestimme viralliset lämmittelykekkerit. Live-musiikilla jatketaan myös tänä iltana. Yhteensä mukana on viisi bändiä, järjestäjiin kuuluva Paul Molander sanoi.

Anchors&Motors –viikonlopun takana on Seadogs Mc:n lähes kymmenhenkinen porukka, suurin osa entisiä tai nykyisiä merimiehiä.

Sadevarusteet mukaan Elokuun loppupuolella merimiesmotoristeja nähtiin parissa tapahtumassa. Helsingin teurastamolla oli Bikes, Beards & Burgers -lauantai, jolloin sai katsella rakenneltuja moottoripyöriä, nauttia hampurilaisista tai koeajaa Harley-Davidsonin 2020 malleja.

Mäntsälässä kokoontui samaan aikaan pieni joukko merimiesmotoristeja, jotka aamukahvin jälkeen lähtivät Teemu Saikkosen johdolla ajamaan Moosehead Bikers kerhon organisoimaan noin 230 kilometriä pitkään Poker Ride – ajoon. Reitillä oli viisi rastia, joilta sai pelikortin. Maalissa paras käsi voitti. Sateesta huolimatta tunnelma oli ollut hyvä, vaikka merimiesmotoristeille ei voittoja tullutkaan.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

Motorister i Luvia och Mäntsälä På grund av det osäkra coronaläget ordnade SSB inga träffar i slutet av sommaren, men tillsammans med sjömansmotoristerna deltog vi i andra evenemang.

P

recis som förra året fanns SSB med bland utställarna på evenemanget Anchors & Motors i Luvia i början av augusti. En solig dag samlades ett stort antal hobbyfordon i Laitakari hamn och flera hundra besökare kom för att beundra dem. De flesta besökarna kom med motorcykel.

Under dagen träffade vi ett tjugotal sjömansmotorister.

– Bra väder för en åktur, fina vägar och många intressanta bilar och motorcyklar, sade en förtjust Jari Pietiläinen, som seglar med Silja Symphony och som dessutom är en gammal bekant från sjömansidrotten.

Han hade kommit dit från Björneborg med en kamrat som jobbar på samma fartyg. Jari hade inte hört talas om evenemanget förrän dagen innan, då han deltog i SSB:s kurs i lerduveskytte.

VG Shippings sjöpersonalchef Eeva Karihaara var på genomresa med sina vänner.

– Jag har åkt mycket i sommar och det här vädret är ju helt perfekt för en tur, sade Eeva.

De andra sjömansmotoristerna trivdes också på området.

Ride in-evenemang med sjömansanda Bland utställarna på området fanns till exempel tatuerare, frisörer och klädförsäljare. Vid Raumo sjöfartsmuseums utställningsplats ville amanuens Paula Kupari samla in sjömännens erfarenheter av corona.

– På sjöfartsmuseets webbplats finns en länk där sjöfarare kan berätta även om an-

dra undantagstillstånd som påverkat dem och deras arbete. Anvisningar om hur man svarar finns på länken. Men man kan också ta kontakt via e-post till keruu@rmm.fi, informerade Paula Kupari.

Det finns säkert fortfarande aktiva sjömän som har seglat under de många konflikterna i mellanöstern.

På eftermiddagen ackompanjerades motorbullret av levande musik i Laitakari och det svängde rejält.

– De långväga gästerna kom till Laitakari redan igår, då vi hade en officiell förfest.

Vi fortsätter med livemusik även ikväll.

Totalt fem band kommer att spela, säger en av arrangörerna Paul Molander.

Bakom Anchors & Motors-helgen står Seadogs Mc – ett gäng på nästan tio personer varav de flesta är före detta eller nuvarande sjömän.

Motorister i regnet I slutet av augusti träffade vi sjömansmotorister på ett par evenemang. En lördag ordnades Bikes, Beards & Burgers på slakthusområdet Teurastamo i Helsingfors. Där kunde man kunde titta på motorcykelbyggen och provköra 2020 års modeller från Harley-Davidson.

Vid samma tidpunkt samlades ett litet gäng sjömansmotorister i Mäntsälä. Efter morgonkaffet började de med Teemu Saikkonen i spetsen köra den cirka 230 kilometer långa tävlingen Poker Ride, som organiseras av klubben Moosehead Bikers.

Längs rutten fanns det fem kontroller där man fick ett spelkort. Den som hade bäst pokerhand i mål vann. Stämningen var god trots regnet och trots att sjömansmotoristerna inte tog hem någon vinst. ò 47

ForMare käynnistyi syyskuussa Korona aiheutti epävarmuutta keväällä ja kesällä, mutta syksyn hyvinvointiohjelmaan saatiin mukaan sopivan kokoinen ryhmä sitoutuneita merenkulkijoita.

E

ri varustamoista tuli ForMareen mukaan 27 merenkulkijaa, jotka ovat motivoituneita tekemään elämäntapamuutoksen ja ylläpitämään työkykyään.

– Pandemian johdosta pidensimme hakuaikaa kesäkuulle. Valinnat tehtiin heinäkuussa yhdessä varustamoiden henkilöstöasioista vastaavien edustajien kanssa, MEPAn hyvinvointivastaava Ialina Buckbee kertoi.

Hän jatkaa ForMare – ohjelman vastuuvetäjänä Krista Lankilan jäätyä vanhempainvapaalle. Uuden ryhmän ensimmäiset testit ja kokoontumiset olivat syyskuun puolivälissä Helsingissä ja Turussa.

– Mukaan tulleet merenkulkijat olivat aluksi odottavalla kannalla. Kun ohjelman kokonaiskuva alkoi selvitä, olivat kaikki innoissaan, Ialina kehui.

ForMaren aktiivijakso on vuoden mittainen jonka aikana on kahdeksan harjoitusta oman valmentajan kanssa. Lisäksi mukana oleville merenkulkijoille järjestetään ravintoneuvontaa sekä kuusi yhteistä luento- ja liikuntapäivää.

Vuoden jälkeen osallistuja siirtyy toiseksi vuodeksi seurantajaksolle, jossa hänellä on vielä kaksi harjoituskertaa valmentajan kanssa. Osallistujille soitetaan tukipuheluita, järjestetään yhteisiä luento- ja liikuntapäiviä sekä järjestetään testit.

sella osallistujalla on henkilökohtainen ohjaaja, jonka kanssa tapaamiset voi sopia työvuorojen mukaan.

– Merenkulkijoille annetaan myös ravitsemustietoa ja he täyttävät ohjelman aikana ruokapäiväkirjaa. MEPAn minuuttikisa toimii osallistujan harjoituspäiväkirjana, Ialina selvitti.

Hyvinvointiohjelman osallistuja määrittelee itse omat tavoitteensa, ForMaresta hän saa tarvittavat elementit ja tuen niiden saavuttamiseksi. Sadanviidenkymmenen euron omavastuuosuudella merenkulkija pääsee nauttimaan noin kahden tuhannen euron arvoisesta ohjelmasta.

ForMareen on vuosien aikana osallistunut satoja merenkulkijoita, joilta saatu palaute on ollut positiivista. Nukkuminen ja stressinhallinta ovat parantuneet – monille elämäntapamuutos on jäänyt pysyväksi.

ForMarea toteuttavat MEPA ja MEK yhteistyössä vakuutusyhtiö Alandian ja Merimieskirkon kanssa. Kuntotestausja valmennuspalveluja tuottaa R5 Athletics and Health. Ohjausryhmässä toimii lisäksi johtava työterveyslääkäri Jarkko Mäkelä Mehiläinen Oy:stä.

Aikatauluun voi vaikuttaa Tämän syksyn ForMareen osallistuvia ohjaa Helsingissä neljä, Turussa neljä ja Tampereella yksi valmentaja. Jokai48

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

ForMare startade i september Corona ledde till en osäker vår och sommar, men till höstens hälsoprogram lyckades man få med en lagom stor grupp engagerade sjöfarare.

T

otalt 27 sjöfarare från olika rederier började på ForMare motiverade att göra en livsstilsförändring och behålla sin arbetsförmåga.

– På grund av pandemin förlängde vi ansökningstiden till juni. Urvalet gjordes i juli tillsammans med representanter för rederiernas personalansvariga, berättar SSB:s hälsoansvariga Ialina Buckbee.

Hon fortsätter som ansvarig ledare för ForMare under Krista Lankilas föräldraledighet. Den nya gruppens första tester och sammankomster genomfördes i Helsingfors och Åbo i mitten av september.

– Deltagarna var lite avvaktande till en början. När bilden av hela programmet började klarna blev alla ivriga, säger Ialina stolt.

ForMares aktiva period pågår i ett år och under den tiden har deltagarna åtta träningstillfällen med sin personliga tränare. Dessutom får sjöfararna kostrådgivning och det ordnas sex gemensamma föreläsnings- och motionsdagar.

Efter ett år medverkar deltagarna i uppföljningsperioden under ytterligare ett år och har då två träningstillfällen med sin tränare. Deltagarna får stödsamtal per telefon och det ordnas gemensamma föreläsnings- och motionsdagar samt tester.

Varje deltagare har en personlig tränare som de kan boka in träffar med utifrån sitt arbetsschema.

– Sjöfararna får även kostinformation och fyller i en matdagbok under programmets gång. SSB:s minuttävling används som deltagarnas träningsdagbok, förklarar Ialina.

Hälsoprogrammets deltagare utstakar själva sina mål, ForMare ger dem nödvändiga verktyg och stöd för att nå målen. För en självrisk på 150 euro får sjöfararna ett program värt ungefär 2 000 euro.

Genom åren har hundratals sjöfarare deltagit i ForMare och responsen från dem har varit positiv. Sömnen och stresshanteringen har förbättrats – för många har livsstilsförändringen varit bestående.

ForMare genomförs av Sjömansservicebyrån och Sjömanspensionskassan i samarbete med försäkringsbolaget Alandia och Sjömanskyrkan. Konditionstester och träningstjänster tillhandahålls av R5 Athletics and health. I ledningsgruppen finns dessutom ledande företagsläkare Jarkko Mäkelä från Mehiläinen Oy. ò

Tidtabellen kan påverkas Höstens ForMare-deltagare handleds av fyra tränare i Helsingfors, fyra tränare i Åbo och en tränare i Tammerfors.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 3• 2020

49

MEPAn yhteistyökumppaneiden nimitysuutisia

Utnämningsnyheter från SSB:s samarbetspartner

Merimieseläkekassan ja Merimies-Unionin johdossa on käynyt vahdinvaihto. MEPAn toimintaa ansiokkaasti tukenut Simo Zitting toimi Merimies-Unionin puheenjohtajana 20 vuotta ja jäi eläkkeelle lokakuun alussa. Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäki teki MEPAn kanssa rakentavaa yhteistyötä etenkin hyvinvointiasioissa. Hän jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Merimiespalvelutoimisto kiittää Karia ja Simoa hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa aktiivisia päiviä vapaavahtiin.

Samalla MEPA onnittelee Jari Puhakkaa ja Kenneth Bondasia nimitysten johdosta ja toivottaa menestystä uusiin tehtäviin!

Det har skett vaktavlösning i Sjömanspensionskassans och Sjömans-Unionens ledning. Simo Zitting var Sjömans-Unionens ordförande i 20 år och gick i pension i början av oktober. Han stödde SSB:s verksamhet förtjänstfullt. Sjömanspensionskassans verkställande direktör Kari Välimäki bedrev ett konstruktivt samarbete med SSB framför allt i hälsofrågor. Han går i pension vid årsskiftet. Sjömansservicebyrån tackar Simo och Kari för ett gott samarbete och önskar dem aktiva dagar under frivakten.

Samtidigt passar SSB på att gratulera Jari Puhakka och Kenneth Bondas till utnämningarna och önskar dem lycka till med sina nya uppgifter!

Kenneth Bondas Merimies-Unionin puheenjohtajaksi

Kenneth Bondas blev vald till SjömansUnionens ordförande

Merimies-Unionin edustajakokous on valinnut Merimies-Unionin uudeksi puheenjohtajaksi Kenneth Bondaksen. Hän on toiminut aiemmin Merimies-Unionin liittosihteerinä.

Edustajakokous valitsi Merimies-Unionin uudeksi liittosihteeriksi Sannaleena Kallion. Hän on toiminut Merimies-Unionissa lakimiehenä.

Sjömans-Unionens kongress har idag valt Kenneth Bondas till ny ordförande. Han har tidigare varit Sjömans-Unionens förbundssekreterare.

Sjömans-Unionens kongress har idag valt Sannaleena Kallio till ny förbundssekreterare. Hon har tidigare arbetat som jurist vid Sjömans-Unionen.

Jari Puhakka Merimieseläkekassan toimitusjohtajaksi 1.1.2021 Merimieseläkekassan hallitus on valinnut uudeksi toimitusjohtajaksi YTM Jari Puhakan. Jari Puhakka on tällä hetkellä Merimieseläkekassan sijoitusjohtaja ja toimitusjohtajan sijainen.

Jari Puhakka on toiminut yli 30 vuotta erilaisissa sijoitustoiminnan tehtävissä ja työeläkejärjestelmässä yli 13 vuotta. Merenkulkuun Puhakka on perehtynyt nykyisessä tehtävässään yli kaksi vuotta. Lisäksi Puhakka on ollut työeläkelaitosten johtoryhmissä ja eri yritysten hallituksissa. Hänellä on siten laaja kokemus paitsi sijoitustoiminnasta ja työeläkealasta myös johtamisesta erilaisissa organisaatioissa.

50

Jari Puhakka tillträder som Sjömanspensionskassans nya verkställande direktös 1.1.2021 Sjömanspensionskassans styrelse har valt SVM Jari Puhakka till ny verkställande direktör. Jari Puhakka är för närvarande Sjömanspensionskassans placeringsdirektör och ställföreträdande verkställande direktör.

Jari Puhakka har i över 30 år haft olika uppgifter inom placeringsverksamheten och i över 13 år i arbetspensionssystemet.

På sin nuvarande post har Puhakka i över två års tid blivit förtrogen med sjöfarten.

Puhakka har också suttit i arbetspensionsanstalters ledningsgrupper och i olika företags styrelser. Därigenom har han bred erfarenhet av såväl placeringsverksamheten och arbetspensionsbranschen som av ledning i olika typer av organisationer.

3 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Kohtaamisia

Oulun torilla MEPAn miehet tapasivat pari paikallista merenkulkualan vaikuttajaa. Satamaneuvos Kalle Heikkinen valmistautuu vapaavahtiin ja on jo luovuttanut Raahen sataman ruorin nuoremmille.

Merimieskirjailija Timo Haipus ylläpitää edelleen merimieskuvia.net – nostalgiasivustoa ja viimeistelee seitsemättä merikirjaansa.

Oulun merimieskirkko on viihtyisä paikka. Miljöö on juuri sitä, mitä merenkulkijat merimiesklubilta odottavat. MEPAn pitkäaikainen yhteistyökumppani, satamakuraattori Mia Haapakorva on aktivoinut toimintaa hyvän vapaaehtoisverkoston avulla.

Vuosaaren merimieskirkon satamakuraattorina aloitti elokuussa Mona Valtonen. Perehdytyksen jälkeen alkoivat laivat ja merenkulkijat tulla tutuiksi ja nyt hommat hoituvat jo rutiinilla. Mona tekee Vuosaaren satamassa yhteistyötä MEPAn kanssa.