Vapaavahti Frivakt 1 2020 by Vapaavahti

1 ¦ 2020

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

RAUMACATA

•

PM FOTO

•

FORMARE

•

BOREFIT

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

1∙2020

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL 3 Pääkirjoitus Ledare

4 M/S Enough Talk Erikoislasteja 10 Juha Ylitalo RaumaCata

30 Mepalaiset muistelevat 32 Merimiehiä salakujettajina 35 Salve merimiesilta 36 Oolannin sota 38 Kurssit

12 M/S Finnwave Vuoden Harjoittelulaiva

40 Ellan kirjastojutut

13 Nybörjare

44 Ville ForMaressa

14 Finnlines koulutus 16 Inkoo Shipping 20 PM Foto 26 Amsterdam II Maritime museum

42 Hannu maratonilla 46 Palkintoja... BoreFit 49 Kohtaamisia

38 M/S Baltic Princess voitti Maarianhaminassa; lisää Vapaavahti 2/20 ja mepa.fi

48 54

Kannen kuva Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi Baksidan: Jan Wikström

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj 2

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hyvät lukijat!

Bästa läsare!

iloista 20-lukua kaikille!

glada 20-tal till alla läsare.

Huolimatta Pohjoismaisen valokuvakilpailun finaalin laihasta palkintosaaliista, emme lannistu - kamera tai puhelin käteen! Ensi kerralla palkintoja Suomeen! Digi tulee ja MEPAn kirjasto kartoittaa sähköisellä kyselyllä teidän tarpeita. Kysely on avoinna maaliskuun loppuun: bit.ly/330vLyY Keväälle löytyy runsaasti toimintaa. Seuraa Facebookkia, kotisivuja ja toimintakalenteria: mepa.fi/toimintakalenteri/ Maaliskuun alusta Merimiespalvelutoimiston hallituksen puheenjohtaja vaihtui. Kiitämme Harri Hietalaa erinomaisesta panoksestaan Mepan puolesta, kiitos! Samalla toivotamme tervetulleeksi hallituksen uuden puheenjohtajan Joel Salmisen. Toivotamme Joelille pitkäkestoista ja mielenkiintoista “törniä” Mepan hallituksen ruorissa!

Trots det smala priset i Nordic Photo Contest-finalen är vi inte avskräckta - ta kamera eller telefon med och fota! Nästa gång priser till Finland! Digi kommer och MEPA-biblioteket kommer att kartlägga dina behov med en elektronisk utredning. Undersökningen är öppen fram till slutet av mars: bit.ly/330vLyY Våren erbjuder många aktiviteter för sjöfarare. Följ Facebook, hemsida och aktivitetskalender: mepa.fi/verksamhetskalender/ I början av mars fick SSB:s styrelse en ny ordförande. Vi tackar Harri Hietala för hans utmärkta bidrag till Mepa, tusen tack! Samtidigt välkomnar vi styrelsens nya ordförande Joel Salminen. Vi önskar Joel en långvarig och intressant ”arbetstörn” vid styrelsens roder. Ha en väldigt bra vår!

Oikein hyvää kevättä!

Dear Readers! please join us

for a visit in the Dutch National Maritime Museum. On page 27 you´ll find an interesting picture of a sailing vessel ”Amsterdam II”, a real-size replica of Amsterdam (built 1748). On this issue of Vapaavahti magazine you can also read news in English about self-defense course of Finnlines personnel and awards ceremony of BoreFit sports campaign.

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

m/s Enough Talk ERIKOISLASTEJA TELAKOILLE JA TUULIVOIMALLE

Kansilastialus m/s Enough Talk tuli Rauma Cata Oy:n tonnistoon vuoden 2018 lopussa ja on sen jälkeen kuljettanut erilaisia projektilasteja Euroopan liikenteessä. teksti Pekka Karppanen kuvat Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen, Rauma Cata

uonna 2011 Kiinassa rakennettu 106 metriä pitkä alus soveltuu hyvin raskaiden ja tilaa vievien lastien kuljetuksiin. Suomalaiskomennossa Enough Talk on tehnyt matkoja muun muassa Portugaliin ja Nordkappiin. Kesä ja syksy menivät Norjan rannikolla. Alus on kuljettanut muun muassa tuuli-

myllyn siipiä, nostureita sekä laivalohkoja telakoille. M/S Enough Talkilla on yhdeksän, kymmenen hengen miehistö. Kun laiva tuli tammikuussa Tallinnaan, päästiin toimittamaan suomalaisille ja virolaisille merenkulkijoille kirjoja, filmejä ja lehtiä MEPAsta. – Täällä on pientä pintaremonttia menossa, mutta kyllä tavarat löytävät tiensä

hyllyihin, naurahti päällikkö Kaj Hellsberg. Hän viittaasi muutostöihin, joita laivalla on tehty kiinalaisomistuksen jälkeen matkan varrella. Sisustustyöt olivat loppusuoralla, mutta Tallinnassa tehtiin erilaisia huoltotöitä kannella ja koneessa. Länsimaiset luokitusstandardit ja kiinalaisten manuaalien käännökset olivat aluksi pieni haaste.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

M/S ENOUGH TALK

BUILT: 2011 LENGTH: 106 m BEAM: 26 m TONNAGE: 5300 DWT ENGINE: 1030 KW SERVICE SPEED: 10,5 KT

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Raumalainen YT-kokki Henry Jantunen on henkeen ja vereen jääkiekkomies. Hän tuli laivalle Rauma Catan Meteorista Päällikkö Kaj Hellsbergillä asiat ovat hallussa, sillä hän oli itse asiassa virkavapaalla Lounais-Suomen aluehallintoviraston merenkulun työsuojelutarkastajan virasta. – Aina sitä vaan välillä tulee kaipuu merelle, vaikka kyllä maissakin on hyvä olla töissä, mietti kahden teini-ikää lähestyvän lapsen isä. Hellsberg lähti seilaaman 80-luvun lopulla M/T Tebo Olympialla ja jatkoi sitten muissa varustamoissa. Aluehallintoviraston leivissä hän on ollut lähes kymmenen vuotta. Mies on kuitenkin pitänyt pätevyyskirjat voimassa seilaamalla. Edellinen tuuraus oli Aalto Shippingin Aurorassa ja kesäisin hän on vikaeerannut saariston yhteysaluksilla.

Asennustöitä kannella ja koneessa Konemiehillä riitti hommaa. Korjausmies Allan ja koneykkönen Jonne eivät ehtineet kuin heilauttaa kättä, joten päällikkö Hellsberg esitteli konehuonetta ennen kuin siirryttiin brygalle. – Täällä on kaksi pääkonetta, ja ohjailussa voidaan käyttää kahta peräsintä ja kahta ruoripotkuria sekä keulapotkuria. Sinänsä hyvä, koska manöveeraus tapahtuu vain komentosillalla, pulpetteja ei ole siivillä, Hellsberg kertoi. 6

▲ Kaj Hellsberg ja konepäällikkö Kalmer Niibek käyvät läpi huoltotöitä.

Uusi matkatallennin Voyage Data Recorder oli juuri asennettu komentosillalle, myös kansitöissä riitti touhua. – Oorderit muuttuvat tämän tästä. Ehdittiin jo alkaa valmistella Raumalta tulevaa lastia, mutta sille tuli kiire ja saman firman hinaaja Meteor otti lastin proomun kyytiin, yliperämies Karel Vettik totesi. Eteläisestä Virosta kotoisin oleva Karel on kahden pojan isä ja opiskeli aikoinaan Tallinnassa Eesti Mereakadeemiassa. Hän on ollut Enough Talkilla vuoden päivät, aikaisemmin hän seilasi ulosliputetuissa aluksissa. Vuoden verran laivalla on työskennellyt myös ensimmäinen perämies Johannes Grankull. – Tulin laivalle, kun se oli Puolassa telakalla. Monta mielenkiintoista reissua on tehty, pisin merimatka on ollut pari tuhatta mailia, Grankull kertoi Hän on opiskellut Turussa, mutta asuu nykyisin Saksassa Rostockin lähellä. Aikaisemmin Grankull työskenteli Meriauralla.

Merenkulkijaksi aikuisiällä Laivan YT-kokki Henry Jantunen ehti työskennellä neljännesvuosisadan ajan Rauman satamassa. – Olin aina halunnut merille ja tuntenut raumalaisia merenkulkuihmisiä. Viimein

päätin mennä opiskelemaan Winnovaan laivakokiksi ja tässä laivassa ollaan oltu kesästä lähtien, Henry kertoi. Hän on ehtinyt olla useassa laivassa harjoittelemassa ja töissä ja viihtyy uudessa ammatissa mainiosti. Lomilla hän on paljon mukana jääkiekon piirissä. – Toimin pitkään Rauman Lukon A-junioreiden huoltajana ja joukkueenjohtajana. Nyt olen usein liigajoukkueen tapahtumissa catering -puolella yhdessä merimieskaverini Petri ”Piku” Päivärinnan kanssa, Jantunen sanoi. Hän seuraa jääkiekkoa aktiivisesti myös laivalla ollessaan. Netti toimii joskus hyvin, joskus hitaasti, mutta Lukon pelit tulee seurattua. Tallinnassa laivan provianttitiloihin on tehty muutoksia ja uutta kalustoa on odottamassa asennusta. – Huolellisella suunnittelulla tänne on saatu raivattua tilaa. Tästä tulee vielä hyvä, vaikka nyt näyttää sekavalta, Jantunen mietti. Hän tekee muiden tavoin neljän, viiden viikon työvuoroja. M/S Enough Talk lähti Tallinnasta Meriauran rahtauksessa Puolaan, jossa se lastasi laivalohkoja Turkuun. Lasti purettiin tammikuun lopussa Pansiossa, josta matka jatkui kohti Stettiniä.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Yliperämies Karel Vettik seilasi ennen suomalaislaivoja Antigua ja Barbudan lipun alla.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

m/s Enough Talk SPECIALLASTER TILL SKEPPSVARVEN OCH VINDKRAFTEN Däckslastfartyget m/s Enough Talk kom till Rauma Cata Oy:s tonnage i slutet av 2018 och har sedan dess transporterat olika projektlaster i Europa.

et 106 meter långa fartyget som byggdes i Kina 2011 lämpar sig väl för transport av tung och skrymmande last. Under finskt befäl har Enough Talk gjort resor till bland annat Portugal och Nordkap. Sommaren och hösten tillbringade hon längs Norges kust. Fartyget har transporterat bland annat vingar till vindkraftverk, lyftkranar och fartygsdelar till skeppsvarv. M/S Enough Talk har en besättning på nio-tio man. När fartyget kom till Tallinn i januari kunde SSB leverera böcker, filmer och tidningar till de finländska och estniska sjöfararna. – Det pågår en liten ytskiktsrenovering här, men det ska nog finnas plats för sa8

kerna på hyllorna, skrattar befälhavare Kaj Hellsberg. Han syftar på ändringsarbetena som man har gjort på fartyget undan för undan sedan det var i kinesisk ägo. Inredningsarbetet är på slutrakan, men i Tallinn utfördes olika underhållsarbeten på däck och i maskinrummet. De västerländska klassificeringsstandarderna och översättningarna av de kinesiska manualerna utgjorde inledningsvis en liten utmaning. Befälhavare Kaj Hellsberg har läget under kontroll, då han i själva verket är tjänstledig från jobbet som arbetarskyddsinspektör för sjöfarten vid Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland. – Då och då längtar jag efter livet till

sjöss, även om det är bra att jobba i land också, säger Hellsberg, som är far till två barn som närmar sig tonåren. Hellsberg började segla i slutet av 80-talet. Nu har han varit i nästan tio år hos Regionförvaltningsverket. Han har dock sett till att segla för att hålla behörighetsbreven giltiga. Hans senaste inhopp var med Aalto Shippings Aurora och om somrarna har han vikarierat på skärgårdstrafiken.

Installationsarbeten på däck och i maskinrummet Maskinpersonalen har att göra. Reparatör Allan och förste maskinmästare Jonne hinner inte mer än att vinka till oss, så befälhavare Hellsberg visar upp maskin1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

▲ Befälhavare Kaj Hellsberg var på tjänsteledighet från Regionförvaltningsverket. Genom att segla håller han behörighetsbrevet i kraft och behåller samtidigt kontakten med det praktiska sjöfartsarbetet.

rummet innan vi går vidare till bryggan. – Här finns två huvudmaskiner och vid manövreringen kan man använda två roder samt två roderpropellrar och bogpropellrar. Det är bra eftersom manövreringen endast sker från kommandobryggan. Det finns inga pulpeter vid vingarna, berättar Hellsberg. Den nya färdskrivaren Voyage Data Recorder hade precis installerats på kommandobryggan, så det var fullt upp även för däcksarbetarna. – Orderna ändras stup i kvarten. Vi hann redan börja förbereda för last från Raumo, men den fick bråttom och samma firmas bogserbåt Meteor tog med sig lasten på pråmen, konstaterar överstyrman Karel Vettik. Karel kommer från södra Estland, har två barn och studerade en gång i tiden i Tallinn på Eesti Mereakadeemia. Han har varit på Enough Talk i ett år och innan dess seglade han med utflaggade fartyg. Även förste styrman Johannes Grankull har jobbat på fartyget i ungefär ett år. – Jag kom hit när fartyget låg på varv i

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Polen. Vi har gjort många intressanta resor. Den längsta sjöresan har varit ett par tusen mil, berättar Grankull. Han har studerat i Åbo, men bor numera nära Rostock i Tyskland. Tidigare arbetade Grankull på Meriaura.

Sjöfarare i vuxen ålder Fartygets kock Henry Jantunen hann jobba ett kvartssekel i Raumo hamn. – Jag hade alltid velat åka till sjöss och alltid känt Raumobor som jobbade inom sjöfarten. Till sist bestämde jag mig för att började studera till fartygskock på Winnova och på det här fartyget har jag varit sedan i somras, berättar Henry. Han har hunnit praktisera och jobba på flera fartyg och trivs utmärkt i sitt nya yrke. Ledigheterna ägnar han mycket åt hockeyvärlden. – Jag var länge materialförvaltare och lagledare för Rauma Lukkos A-juniorer. Numera är jag ofta med på ligalagets evenemang på cateringsidan tillsammans med min sjömansvän Petri ”Piku” Päivärinta, säger Jantunen.

Han följer ishockeyn aktivt även när han är ombord. Nätet fungerar bra ibland, långsamt ibland, men jag följer i alla fall Lukkos matcher. I Tallinn har man gjort ändringar i fartygets provianteringsutrymmen och ny utrustning väntar på att installeras. – Genom noggrann planering har man lyckats skapa mer utrymme här. Det här blir nog blir bra, även om det ser rörigt ut just nu, säger Jantunen. Precis som de andra gör han arbetspass på fyra, fem veckor. M/S Enough Talk gav sig av från Tallinn under Meriauras befraktning till Polen, där hon lastade på fartygsdelar till Åbo. Lasten lossades i slutet av januari i Pansio och därifrån fortsatte resan mot Stettin. ò

KOKEMUSTA JA LAAJOJA VERKOSTOJA Rauma Cata Oy:n projektikuljetuksista vastaava Juha Ylitalo, kolme vuosikymmentä alalla toiminut merikapteeni on hankkinut vankan kokemuksen erikoislasteista ja -aluksista. teksti Pekka Karppanen, kuva Juha Ylitalo

uonna 1990 merikouluun ja laivoille lähtenyt Ylitalo seilasi aluksi kannella ja perämiehenä eri aluksilla. 90- luvulla työskennelty FG-Shippinging riveissä. Pitkän työrupeaman hän teki eri päällystötehtävissä kreikkalaisessa Superfast Ferries -varustamossa, joka liikennöi vuosituhannen alussa kahdella aluksella Hangosta Rostockiin. – Alukset olivat Kreikan lipun alla ja niissä oli monikansallinen miehitys. Suo-

malaisia oli mukana ja osallistuin jonkin verran myös rekrytointiin, Juha Ylitalo muisteli. Hän valmistui töiden lomassa merikapteeniksi Raumalta vuonna 2003. Superfast -alusten jälkeen Ylitalo siirtyi Meriauran palvelukseen, jossa toimi aluksi laivoilla ja sittemmin konttorilla. Meriaura projektiosaston perustamisesta alkaen Ylitalo oli vahvasti mukana yhtiön projektikuljetuksissa sekä alusten suunnittelussa. 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

– Vuonna 2008 valmistui Puolasta M/S Aura ja vuonna 2012 rakennettiin Turussa M/S Meri. Kumpikin alus on ollut hyvin työllistetty, Ylitalo kertoi. Kansilastialuksia on käytetty monenlaisten projektilastien kuljetuksiin – usein palvelu kattaa koko kuljetusketjun.

Konsulttitöiden kautta Rauma Catalle Ylitalolle kertyi kokemusta projektilastien myynnistä, suunnittelusta ja valvonnasta. Verkostoja syntyi eri puolille Eurooppaa, etenkin tuulipuistotoiminnassa. Meriauralta Juha Ylitalo siirtyi vähäksi aikaa kotimaan konsultointiin.

– Porin edustalle rakennettiin kymmenen offshore -tuulivoimalan merituulipuisto aikaisemmin valmistuneen merituulivoimalan ympärille, Ylitalo kertoi. Tahkoluodon merituulipuiston rakennustyöt alkoivat 2016 ja puisto käyttöönotettiin elokuussa 2017. Piristynyt telakkateollisuus tarvitsee myös paljon kansilastialuksia ja proomukuljetuksia. Muun muassa hinaus- ja jäänmurtopalveluja tarjoava Rauma Cata Oy hankki lisäkalustoksi M/S Enough Talk -aluksen. Juha Ylitalo on hoitanut aluksen rahtauksia ja suunnitellut erilaisten lastien vaativat toimenpiteet.

– Olemme kuljettaneet muun muassa tuulimyllyn siipiä. Enough Talkin lisäksi hoidamme projektikuljetuksia hinaajillamme ja proomuillamme, Ylitalo totesi. Rauma Catan kalusto on ajoittain ajanut myös Meriauran rahteja. Juha Ylitalo näkee erikoisalukset tärkeänä Suomen merenkululle ja toivoo, että kotimaista työvoimaa saadaan riittävästi. Hänellä on itselläänkin kirjat voimassa – viimeisin seilaus on puolentoista vuoden takaa M/S Telepaatilla.

ERFARENHET OCH STORA NÄTVERK Sjökapten Juha Ylitalo, som ansvarar för Rauma Cata Oy:s projekttransporter, har arbetat i branschen i tre decennier och skaffat sig en gedigen erfarenhet av speciallaster och specialfartyg.

uha Ylitalo började sjöfartsskolan och gav sig av till sjöss 1990. Först seglade han på däck och som styrman på olika fartyg. Under 90-talet arbetade han för FG-Shipping. Han tjänstgjorde länge i olika befälsuppgifter på det grekiska rederiet Superfast Ferries, som i början av millenniet trafikerade med två fartyg mellan Hangö och Rostock. – Fartygen seglade under grekisk flagg och hade en multinationell besättning. Där fanns också finländare och jag deltog även i rekryteringen till viss del, minns Juha Ylitalo. Vid sidan av jobbet tog han examen som sjökapten i Raumo 2003. Efter Superfast-fartygen övergick Ylitalo till Meriaura, där han inledningsvis jobbade ombord och senare på kontoret. Ylitalo var med och grundade Meriauras projektavdelning och var involverad i bolagets projekttransporter och fartygsplanering.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

– 2008 färdigställdes M/S Aura i Polen och 2012 byggdes M/S Meri i Åbo. Båda fartygen har haft gott om uppdrag, berättar Ylitalo. Däckslastfartygen har använts till transport av många slags projektlaster – ofta omfattar servicen hela transportkedjan.

Till Rauma Cata via konsultjobb Ylitalo fick stor erfarenhet av att sälja, planera och övervaka projektlaster. Han skapade nätverk runtom i Europa, framför allt inom vindkraftsbranschen. Juha Ylitalo lämnade sedan Meriaura för att jobba som inhemsk konsult ett tag. – Utanför Björneborg byggdes en havsbaserad offshore-vindpark med tio vindkraftverk runt ett befintligt havsbaserat vindkraftverk, berättar Ylitalo. Vetenskärs havsbaserade vindpark började byggas 2016 och parken togs i bruk i augusti 2017.

Varvsindustrin har återhämtat sig och behöver också många däckslastfartyg och pråmtransporter. Rauma Cata Oy, som bland annat tillhandahåller tjänster inom bogsering och isbrytning, utökade sin flotta med M/S Enough Talk. Juha Ylitalo har skött fartygets befraktningar och planerat de krävande åtgärderna för olika slags last. – Vi har bland annat transporterat vingar till vindkraftverk. Utöver Enough Talk åtar vi oss projekttransporter med våra bogserare och pråmar, konstaterar Ylitalo. Rauma Catas fartyg har även kört Meriauras fraktgods. Juha Ylitalo anser att specialfartygen är viktiga för Finlands sjöfart och hoppas att man får tag på tillräckligt mycket inhemsk arbetskraft. Hans egna brev är giltiga – den senaste seglingen gjorde han för 1,5 år sedan med M/S Telepaatti. ò

teksti ja kuva Pekka Karppanen

FINNWAVE ON PARAS HARJOITTELULAIVA Harjoittelumyllyn välittämät opiskelijat valitsivat vuoden 2019 parhaat harjoittelulaivat. Finnlinesin laiva oli jo kolmatta kertaa peräkkäin ykkösenä.

htiö menestyi äänestyksessä nyt erityisen hyvin, sillä kärkikolmikon kaksi muuta laivaa olivat Finnlady ja Finnmerchant. – On erittäin tärkeä varmistaa, että meillä on osaavia ja motivoituneita merenkulkijoita myös jatkossa. Finnlinesin aluksilla vietetään noin 9000 harjoittelupäivää vuosittain. Olen tosi ylpeä siitä, että merenkulun ammattilaisemme ovat ottaneet tämän haasteen tosissaan ja vastaanottaneet, kouluttaneet sekä kohdelleet harjoittelijoita hyvin, Finnlinesin henkilöstöjohtaja Jan Laurell sanoi. Kiertopalkinto ja kunniakirja luovutettiin M/S Finnwaven henkilökunnalle Uudenkaupungin satamassa. Päällikkö Mika Kärin mukaan laivavä-

Palkintotilaisuuden jälkeen kokoonnuttiin aurinkoiselle sääkannelle yhteiskuvaan. Uudestakaupungista Finnwave lähti Turun kautta Travemündeen. ki on ottanut harjoittelijoiden ohjaustehtävät positiivisesti. Myös opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä laivan miehistöön. M/S Finnwave on liikennöinyt säännöllisesti Uudenkaupungin, Turun, Travemünden ja Lyypekin välillä ja käynyt välillä myös Kotkassa. Palautetta antoi parisen sataa opiskelijaa. Harjoittelumylly haluaa palkinnolla kunnioittaa laivamiehistöjä, jotka tekevät hyvää työtä harjoittelijoiden eteen. – Ääntenlaskua on suhteutettu jotta myös pienemmät alukset voivat pärjä-

tä äänestyksessä, vaikka heillä ei ole ollut yhtä paljon harjoittelijoita, Harjoittelumyllyn koordinaattori Bernt Lindell korosti. Vuoden harjoittelulaivan palkinnon ovat aikaisemmin saaneet Silja Serenade, Finnbreeze ja Finnlady. Myös MEPA onnittelee M/S Finnwaven miehistöä. Sijoille neljästä kymmeneen päässeet laivat olivat aakkosjärjestyksessä: Aila, Alppila, Bore Bank, Exporter, Finlandia, Finnkraft ja Finntide.

FINNWAVE – DET BÄSTA PRAKTIKFARTYGET De studerande som förmedlats av Praktikkvarnen har utsett årets bästa praktikfartyg 2019. Finnlines fartyg blev nummer ett för tredje året i rad.

år var bolaget extremt framgångsrikt i omröstningen, eftersom de två övriga fartygen i topptrion var Finnlady och Finnmerchant. – Det är oerhört viktigt att vi ser till att ha kunniga och motiverade sjöfarare även i framtiden. På Finnlines fartyg tillbringas ungefär 9 000 praktikdagar varje år. Jag är verkligen stolt över att vår sjöpersonal har tagit denna utmaning på allvar och tagit emot, utbildat och bemött praktikanterna väl, sade Finnlines personaldirektör Jan Laurell.

Vandringspriset och ett diplom överlämnades till M/S Finnwaves personal i hamnen i Nystad. Enligt befälhavare Mika Käri har personalen ombord varit positiva till att handleda praktikanterna och praktikanterna har i sin tur varit nöjda med fartygets besättning. M/S Finnwave trafikerar regelbundet mellan Nystad, Åbo, Travemünde och Lübeck, och besöker även Kotka emellanåt. Ett par hundra studerande gav feedback på sin praktik. Genom priset vill Praktikkvarnen hylla fartygsbesättningarna som gör en bra insats för praktikanterna. – Vi har gjort rösträkningen proportionerlig så att också mindre fartyg har en chans i omröstningen, även om

de inte har haft lika många praktikanter, poängterade Praktikkvarnens koordinator Bernt Lindell. Tidigare år har priset Årets praktikfartyg gått till Silja Serenade, Finnbreeze och Finnlady. SSB gratulerar besättningen på M/S Finnwave. På platserna fyra till tio placerade sig följande fartyg, nämnda i bokstavsordning: Aila, Alppila, Bore Bank, Exporter, Finlandia, Finnkraft och Finntide. ò

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Nybörjare

Ravintolasta täkille ja koneeseen Vapaavahti ja Harjoittelumylly kävivät M/S Finnladylla tapaamassa Eurajoelta kotoisin olevaa harjoittelijaa, jolla on kokemusta jo useammalta osastolta. Kuka olet, mistä oppilaitoksesta tulet ja missä vaiheessa on opiskelu? Olen Salla Nordlund, syksyllä aloittanut opiskelija Winnovan merenkulkupuolelta Raumalta. Miksi lähdit merille ja oliko ala tuttu entuudestaan? Laivatarjoilijan työ kiinnosti ja suoritin opiskelut Winnovassa jo aikaisemmin. Tein parina kesänä tarjoilijan töitä Finnlinesillä ja päätin suorittaa merenkulkualan perustutkinnon. Basic Safety Training -koulutus oli jo ennestään. Miten olet viihtynyt laivatyössä? Seilaaminen oli jo tuttua, mutta nyt on ollut mukavaa nähdä enemmän laivaelämää. Kyllä, hyvin olen viihtynyt. Miten vietät vapaa-aikaa laivalla ja maissa? Laivalla vapaa-ajanvietto on pääosin saunomista, leffojen katselua ja käsitöitä. Myös maissa teen käsitöitä ja hoidan lisäksi hevosia. Ovatko ala ja koulutus vastanneet odotuksiasi? Alussa vähän jännitti tulla miesvaltaiselle alalle, mutta hyvin olen päässyt jyvälle. Harjoitteluvastaavat ja muut merenkulkijat ovat täällä ottaneet todella hyvin vastaan ja olen saanut olla monessa mukana. Jos olen jostain ollut erityisen kiinnostunut, olen heti saanut selkeät vastaukset ja selitykset. Missä olet viiden vuoden päästä? Aika näyttää – todennäköisesti olen laivalla. Ensi kesänä saan jo YT -vahtimiehen kirjan ulos ja varmaan suuntaudun kansipuolelle. ò

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Voimankäyttökoulutusta ropax-miehille Finnlines varmistaa laivojen matkustajien ja henkilökunnan turvallisuutta panostamalla myös järjestyksenvalvontaan. Vuosaaren urheilutalolla pidettiin kaksipäiväinen jatkokoulutus, johon osallistui kymmenen merenkulkijaa. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

sallistujat olivat jo aikaisemmin käyneet 40 tuntia käsittävän järjestyksenvalvojan koulutuksen. Finnlinesilla on turvallisuuskouluttaja omasta takaa: M/S Finnmaidilla työskentelevällä turvallisuuskouluttaja Jari Ukkolalla on turvallisuusalasta pitkä kokemus. – Kaikki koulutukset toteutetaan sisäasiainministeriön ja poliisihallituksen vahvistaman sisällön ja koulutusmateriaalin mukaisesti, Ukkola korosti. Hän veti nyt peruskurssin käyneille voimankäytön lisäkoulutuksen 16h johon sisältyi voimankäyttöä sekä paljon sovellettuja harjoitteita. Tässä vaiheessa koulutettavilla pitää jo olla järjestyksenvalvojan toimintaperiaatteet ja -oikeudet hallussa. Ukkolan mukaan järjestyksenvalvojan työ vaatii rauhallisuutta ja pitkää pinnaa, siinä menestyvät hyvin henkilöt, joilla on hyvät sosiaaliset vuorovaikutustaidot sekä jämäkkyyttä ja taitoa tehdä nopeita päätöksiä.

Suurempia matkustajamääriä tulossa

Harjoitus vedetään turvallisuus edellä

Finnlines vahvisti tammikuussa tilanneensa uusia, suurempia ropax -laivoja. Mahdollisesti Naantali-Kapellskär -reitille tulevien Superstar -luokan alusten matkustajakapasiteetti on noin 1 100 henkilöä. Matkustajia varustamo kuljettaa nykyisten ropax -alusten lisäksi myös useilla roro -aluksilla. – Meillä on järjestyksenvalvojan koulutuksissa käynyt lähinnä pursereita, baarimestareita, perämiehiä ja kansimiehiä. Arvelisin, että Finnlinesillä on lähes kolmekymmentä kurssin käynyttä järjestyksenvalvojaa, Jari Ukkola sanoi. Laivalla on aina erityisolosuhteet – poliisia, palokuntaa ja ambulanssia ei kovinkaan nopeasti merellä paikalle, vaan oman henkilökunnan pitää selvittää tilanne. Matkustajan epäasialliseen käytökseen ja aluksen sekä matkustajia koskevien turvallisuussääntöjen rikkomiseen pitää puuttua nopeasti.

Harjoitukset alkoivat hyvällä alkuverryttelyllä kuperkeikkoineen ja ”kottikärrykävelyineen”. Hyvästä kehonhallinnasta on hyötyä tosipaikan tullen sekä muutenkin laivatyössä. Seuraavaksi koulutuksessa osa merenkulkijoista toimi maalimiehinä eli häirikköinä, joiden hallintaa harjoiteltiin. Hän näytti itse mallisuorituksen. Joskus tilanteesta selviää puhumalla jämäkästi ja päättävästi, joskus pitää käyttää voimaa. Kaksipäiväisessä koulutuksessa keskityttiin paitsi järjestyksenvalvojan voimakeinoihin, niin myös hätävarjelutilanteissa toimimiseen sekä käytettävissä oleviin voimankäyttövälineisiin, kuten teleskooppipatukkaan ja kaasusumuttimeen.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Vuosaaren urheilutalon molskilla harjoiteltiin hankalien matkustajien hallintaa. Kymmenkunta Finnlinesin merenkulkijaa hankki todistuksen järjestyksenvalvojan voimankäyttökoulutuksesta.

Use of Force Training for Ro-pax Crews Finnlines is investing in security training in order to ensure the safety of both passengers and personnel. A two-day advanced training course for ten seafarers was held at the Vuosaari Sports Hall.

ll participants had already completed a 40-hour security officer training course. Finnlines has its own teacher: Security trainer Jari Ukkola works on M/S Finnmaid and has wide experience of the security sector. “All courses are based on content and materials approved by the Ministry of the Interior and the National Police Board of Finland”, Ukkola emphasises. According to Ukkola, the job of a security officer requires calmness and patience. If you want to succeed, you need to have good social skills, an assertive approach and the ability to make quick decisions.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

In January, Finnlines confirmed an order for new, larger ro-pax vessels. The Superstar class vessels will operate on the Naantali-Kapellskär route and have a passenger capacity of 1,100. In addition to its current fleet of ro-pax vessels, Finnlines has several ro-ro vessels that also carry passengers. Pursers, bartenders, officers and deckhands have participated in the security training courses. Circumstances are always special onboard. You can’t expect the police, fire brigade or ambulance to come quickly when you’re at sea, so it’s up to ship personnel to deal with any situation that arises. If a

passenger acts inappropriately or if ship or passenger safety regulations are violated in any way, it’s important to address the issue promptly. The exercises began with a warm-up. Good body control helps in real life situations and everyday work. The two-day course focused on the use of force options available to security officers as well as self-defence and the various use of force tools, such as expandable batons and gas sprays. ò

Inkoo Shipping laajenee teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPA, Inkoo Shipping

Inkoon sataman uusin hydraulinosturi Mantsinen 140M pääsi heti tositoimiin.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Merenkulkijat tuntevat Inkoon sataman mukavista meklareistaan ja tarkoista tullimiehistä. MEPA on pitkääntehnyt yhteistyötä inkoolaisten kanssa.

iimeiset kolme vuosikymmentä MEPAn yhteyshenkilönä on toiminut Tom Björklöf, joka päätyönään hoitaa laivapalveluita Inkoo Shippingilla. Satamassa kävi viime vuonna yli 500 laivaa. Hän ja muut laiva-agentit ovat omien töidensä ohella välittäneet MEPA -palveluita merenkulkijoille Inkoossa ja muissa satamissa. – Varsinkin ulkomaiset merenkulkijat kyselevät edelleen prepaid -paketteja, jotta saavat pidettyä yhteyksiä omaisiinsa, Björklöf sanoi. Satamassa vierailee paljon filippiiniläisiä ja venäläisiä merenkulkijoita. Suomalaisaluksista useimmin on käynyt Prima Celina, joka on lastannut soraa Viroon. Kivihiilivoimalan lopetettua suurten laivojen käynnit ovat vähentyneet. – Panamax -luokan laivoja ei juuri käy – ESL Shippingin Arkadia ja Kumpula poikkeavat satunnaisesti. Nykyään täällä käy paljon erikoisaluksia, Tom Björklöf kertoi. Suurin satamassa käynyt alus oli 108 990 dw-tonnin vetoinen. Nyt käy paljon 20 000 tonnin soralaivoja. Välillä tulee Savannahista kaoliinia Spliethoffin S-tyypin aluksilla, jotka jättävät Inkoon satamaan osan 20.000 tonnin lastistaan. Vanha Fortumin hiililaituri nostureineen on myös Inkoo Shippingin käytössä.

Tonnimäärät kasvussa Harvemmin ehtii laivoilla käydä Inkoo Shippingin toimitusjohtajana kolme vuotta työskennellyt Thomas Bergman. Firmassa on reilut viisikymmentä työntekijää ja liikenne on kasvussa. – Meillä on ahtausosasto, sekä oma laivanselvitys- ja huolintaosasto, joka palvelee Inkoossa ja muissa lähialueen satamissa sekä Paraisilla ja sen lähialueen satamissa, Bergman kertoi. Yhtiön käsittelemät lastimäärät ovat jo menneet yli kahden miljoonan tonnin per vuosi. Vielä vuonna 2017 jäätiin puoleentoista miljoonaan tonniin. Viime vuosina tuli kasvua esimerkiksi putkiprojekteista. Nordstream 2 -hanke kyllä työllistää edelleen. Inkoon satamassa lastataan kaasuput-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

ken alustalle tarvittavaa merisepeliä, joka tuodaan alueelle kuorma-autoilla. – Tarvitsemme lisää asfalttikenttiä ja varastohalleja tänne Inkoon satamaan. Mahdollisesti rakennamme myös uuden laiturin, Bergman mietti. Sataman infrastruktuuri on kasvanut muutenkin viime vuosina ja taannoin Inkooseen hankittiin uusi Mantsinen 140M HybriLift -mobiilinosturi, jolla on korkeutta 12 metriä ja nostokapasiteettia 25 tonnin verran. Inkoon sijainti, hyvät maa-alueet ja 13 metrin syväväylä ovat myös etuna esimerkiksi kuivabulkin kuljetuksiin ja varastointiin.

Yhtiö laajenee Viime vuonna Kantvik Shipping siirtyi Inkoo Shippingin omistukseen. Kantvik Shippingillä on neljä vakituista työntekijää, jotka siirtyivät uuden omistajan palvelukseen samoin kuin kaikki operatiiviset toiminnot kuten nosturit. Kantvikissa käy vuosittain parisataa laivaa. – Kantvik on meille ennestään tuttu satama, koska olemme pitkään hoitaneet siellä laivanselvitystä, Tom Björklöf kertoi. Kantvikin kautta kulkee raaka-aineita kuten teräksiä, kipsikiveä, raakasokeria, rapsia, sementtiä ja kivihiiltä. Vuonna 2019 käsiteltiin reilut 400 000 t joista suurin osa oli tuontia. Inkoo Shipping näkee laajentamismahdollisuuksia satamatoiminnoille myös Kantvikissa. Uutena tuontiartikkelina voisivat olla jatkossa hake ja pelletit. Yhtiö näkee tulevaisuuden valoisana ja odottaa edelleen kasvua, vaikka kivihiilen kuljetus on loppumassa – Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän biopolttoaineita. Varaudumme kasvuun, koska myös perinteisten tuotteiden volyymit lisääntyvät, toimitusjohtaja Bergman arvioi. Inkoon satama tarjoaa asiakkailleen hyvät palvelut. Merimiespalvelut hoidetaan Helsingin MEPAn tai yhteyshenkilö Tom Björklöfin kautta. Niin, ja satamassa toimii edelleen Eteläisen tullipiirin Inkoon tulliasema.

Inkoo Shippings fartygsagent Tom Björklöf är även SSB:s kontaktperson. I bakgrunden lastas ett holländskt fartyg med metallskrot, som skeppas i allt större omfattning.

Inkoo Shipping växer För sjöfararna är Ingå hamn synonymt med trevliga mäklare och noggranna tullmän. SSB har sedan långt tillbaka bedrivit samarbete i Ingå.

e tre senaste decennierna har SSB:s kontaktperson varit Tom Björklöf, vars huvudsyssla är att sköta fartygsservicen på Inkoo Shipping. Förra året besöktes hamnen av mer än 500 fartyg. Han och andra fartygsagenter har vid sidan av sitt eget arbete förmedlat SSB:s tjänster till sjöfararna i Ingå och andra hamnar. – Framför allt utländska sjöfarare efterfrågar fortfarande prepaid-paket, så att de kan hålla

kontakten med sina närstående, säger Björklöf. Hamnen gästas av många filippinska och ryska sjöfarare. Det finländska fartyget som oftast besöker hamnen är Prima Celina, som lastar på grus till Estland. I takt med att kolkraftverken lagt ner, har besöken från stora fartyg minskat. – Fartyg i Panamaxklassen kommer nästan aldrig hit – ESL Shippings Arkadia och Kumpula 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

gör sporadiska besök. Men specialfartygen är desto fler, berättar Tom Björklöf. Det största fartyget som besökt hamnen hade en dödvikt på 108 990 ton. Grusfartyg på 20 000 ton tillhör de frekventa besökarna nuförtiden. Ibland kommer det kaolin från Savannah med Spliethoffs S-typfartyg, som lossar en del av sin 20 000 ton stora last i Ingå. Fortums gamla kolkaj inklusive lyftkranar används också av Inkoo Shipping.

Lastvolymerna ökar Thomas Bergman, som sedan tre år tillbaka är Inkoo Shippings verkställande direktör, hinner sällan besöka fartygen. Företaget har drygt femtio anställda och trafiken ökar. – Vi har en stuveriavdelning och en egen avdelning för fartygsklarering och spedition, som betjänar i Ingå och Pargas samt hamnar i deras närområden, säger Bergman. Bolaget hanterar redan mer än två miljoner ton last per år. År 2017 låg volymen fortfarande kring 1,5 miljoner ton. De senaste årens tillväxt beror bland annat på gasrörsprojekten. Nordstream 2 genererar fortfarande gott om sysselsättning. I Ingå hamn lastas havsmakadam som ska läggas under gasröret. Makadamen transporteras till hamnen med lastbilar. – Vi behöver fler asfaltsplaner och lagerhallar här i Ingå hamn. Eventuell bygger vi också en ny kaj, funderar Bergman. Hamnens infrastruktur har även i övrigt utökats de senaste åren och nyligen skaffade men en ny mobil Mantsinen-lyftkran av typen 140M HybriLift. Kranen är 12 meter hög och har en

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

lyftkapacitet på 25 ton. Ingås läge, de utmärkta markområdena och djupfarleden på 13 meter är en fördel till exempel för transport och lagring av torrbulk.

Bolaget växer Förra året övergick Kantvik Shipping i Inkoo Shippings ägo. Kantvik Shipping har fyra fast anställda som följde med till den nya ägaren, precis som alla operativa verksamheter såsom lyftkranarna. Kantvik besöks årligen av ett par hundra fartyg. – Kantvik är sedan tidigare en bekant hamn för oss, eftersom vi under lång tid har skött fartygsklareringen där, berättar Tom Björklöf. Via Kantvik transporteras råvaror som stål, gipssten, råsocker, raps, cement och stenkol. År 2019 hanterade man drygt 400 000 ton, varav merparten var import. Inkoo Shipping ser tillväxtpotential för hamnverksamheterna även i Kantvik. Nya, framtida importvaror skulle kunna vara flis och pellets. Företaget ser ljust på framtiden och förväntar sig fortfarande tillväxt, trots att transporterna av stenkol håller på att upphöra. – I framtiden kommer vi behöva biobränslen i allt större utsträckning. Vi förbereder oss på tillväxt, eftersom volymerna ökar även av de traditionella produkterna, bedömer verkställande direktör Bergman. Ingå hamn tillhandahåller kunderna god service. Sjömansservicen sköts via SSB Helsingfors eller kontaktpersonen Tom Björklöf. Just det, i hamnen finns dessutom fortfarande en tullstation som drivs av Södra tulldistriktet. ò 19

1. ”Isfjell utenfor Hopen” – Andreas Wolden, Able seaman, Kronprins Haakon

Merenkulkijoiden valokuvakilpailu 2019 Ruotsi ja Norja jyräsivät Pohjoismaisessa finaalissa. Kotimaisessa kilpailussa jo edellisvuonna menestynyt Laura Pyytövaara vei voiton.

teksti Pekka Karppanen

okkina M/T Nesteellä seilaava Laura sai PM -finaaliin kaksi kuvaa, joista hauska kiikarikuva oli paras kotimaisista kuvista. Lauran toinen kuva sai kunniamaininnan. Toiseksi Suomen finaalissa tuli M/S Nathalien päällikön, Jan Wikströmin kuva skorsteenimaalauksesta (kuva lehden takakannessa) ja kolmas oli M/S Bothnian päällikkö Anssi Partio kuvallaan ”New orders”. Kunniamaininnan sai lisäksi M/S Marielien perämies Johan Ruskeepää. Pohjoismaiseen finaaliin lähetettiin myös Marika Westin, Kalle Palanderin, Harri Mannisen ja Markku Soinin kuvia. Kaikkiaan Suomesta osal-

listui 15 merenkulkijaa 74 kuvalla. Valitettavasti kuvat eivät menestyneet Pohjoismaisessa finaalissa. Joukossa oli paljon hyviä työkuvia, joista MEPA on kiitollinen ja tulee käyttämään niitä eri julkaisuissa.

Finaali Islannissa Valokuvia kerätään kaikista viidestä Pohjoismaasta ja loppukilpailu järjestetään vuorollaan kussakin maassa. Islannissa kisaa isännöi Hilmar Snorrason, joka johtaa Reykjavikissa merenkulun turvallisuuskoulutuskeskusta. Tapahtuma järjestettiin paikallisessa merenkulkumuseossa.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

2 .”Drydock” – Jörgen Språng, Chef, Bit Okland

Pohjoismaiseen kilpailuun otti osaa 133 merenkulkijaa. He lähettivät kansallisille esiraadeille kaikkiaan 1116 kuvaa, mikä oli tuntuvasti edellisvuotta enemmän. Kunkin maan esiraati valitsi PM -finaaliin 15 parasta kuvaa. Islannissa valokuvia arvostelivat valokuvakerhon puheenjohtaja Arngrimur Blöndal, sekä ammattivalokuvaaja Kjartan ”Golli” Thorbjörnsson. Vanhan tavan mukaan kuvat oli tulostettu A4 -kokoon ja ne aseteltiin pöydille vierekkäin arvostelun helpottamiseksi. Kuvat arvosteltiin anonyymisti, joten kuvaajan taustat eivät vaikuttaneet mitenkään tulokseen.

”Finland zero points”

Edellisistä suomalaisesta palkintosijoista on jo kahdeksan vuotta ja viimeisestä kunniamaininnastakin kolme vuotta. Kuvat olivat hyviä, mutta taso oli tälläkin kerralla kova. Kuvaaminen ja osallistuminen ovat lisääntyneet etenkin Norjassa ja Tanskassa. Ruotsalaisten osallistujien määrä ei ole kasvanut, mutta he ottivat voiton ja kaksi muuta palkintosijaa. Norja otti kakkos- ja kolmossijat. Tuomaristo antoi myös viisi kunniamainintaa, jotka menivät Islantiin, Norjaan ja Tanskaan. MEPA kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita merenkulkijoita ja onnittelee voittajia. Vuoden 2020 kilpailuun voi jo lähettää kuvia – pitäkää kamerat esillä!

MEPAn opintosihteerin, Jukka Lindellin lanseeraama euroviisu -slogan konkretisoitui jälleen.

3. ”Transition Piece i soldnedgang” – Håvard Melvær, Captain, Edda Fjord 22

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

4 .”FP inspection” – Richard Jensen, Mate, National Geographic Explorer

5 .”Slaget om gemen” – Dan Deshayes, First engineer, Ternholm

Pohjoismainen valokuvauskilpailu HISTORIAA

KILPAILU

● Aloitettiin tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa, jolloin arvosteltiin vuoden 1988 kuvia.

●K ilpailuun voi osallistua Pohjoismaiden lipun alla työskentelevä merenkulkija kansalaisuudesta riippumatta korkeintaan10 kuvalla. Vuodesta 2015 lähtien myös luotsit ja kutterihenkilökunta voivat osallistua.

● Mukana aluksi Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Islanti tuli mukaan myöhemmin. ● Suomi voittanut vain yhden kerran, 1992 Heikki Nilanen, joka seilasi Silja Linella. Eläkkeellä ollessaan on toiminut Suomen esiraadissa. ● Muita palkintosijoja ja tunnustuspalkintoja on tullut Suomeen runsaasti. ● Menestyneitä suomalaisia ovat olleet konepäällikkö Harri Manninen ja merikapteeni Aku Kaikkonen useilla palkintosijoillaan. ● Kautta aikojen menestynein kuvaaja on ruotsalainen tankkilaivamies Jörgen Språng. Hänen kuviaan on julkaistu paljon Pohjoismaisissa merenkulkulehdissä.

●K uvien tulisi liittyä läheisesti merenkulkijan elämään, työhön tai vapaa-aikaan. ●K uvan koon tulisi olla vähintään yksi megatavu. Kuvat eivät saa olla aikaisemmin julkaistuja, eivätkä muutamaa vuotta vanhempia. ●K ussakin maassa esiraati valitsee 15 parasta kuvaa. ●V uorollaan toimiva isäntämaa järjestää lopullisen finaalin, jossa yleensä kaksihenkinen tuomaristo valitsee voittajat 75 kuvasta. ●V iisi parasta palkitaan 300–670 euron palkinnoin. Lisäksi 2–5 kunniamainintaa. ●K otimaan sarjassa palkitaan kolme parasta.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Sjöfararnas fototävling 2019 Sverige och Norge smällde till i den nordiska finalen. I den inhemska tävlingen togs vinsten hem av Laura Pyytövaara, som rönte framgångar redan i fjol.

FINLAND 1. " The city seen through ship ́s binoculars" Laura Pyytövaara Cook, M/T Neste

aura som är kock på M/T Neste tävlade med två foton i den nordiska finalen, varav den roliga kikarbilden vann den inhemska tävlingen. Lauras andra foto fick ett hedersomnämnande. På andra plats i den finländska finalen kom M/S Nathalies befälhavare Jan Wikströms foto av skorstensmålning (fotot finns på tidningens bakre omslag) och trea kom M/S Bothnias befälhavare Anssi Partio med sitt foto ”New orders”. Dessutom fick M/S Marilies styrman Johan Ruskeepää ett hedersomnämnande. Till den nordiska finalen skickades även Marika Westins, Kalle Palanders, Harri Manninens och Markku Soinis foton. Sammanlagt deltog 15 sjöfarare från Finland med 74 foton. Tyvärr lyckades fotografierna inte i den nordiska finalen. Bland tävlingsbidragen fanns dock många bra arbetsbilder som SSB tacksamt kommer att använda i olika publikationer.

i tur och ordning i respektive land. På Island var Hilmar Snorrason värd för tävlingen. Snorrason leder sjöfartens säkerhetsutbildningscenter i Reykjavik. Evenemanget ägde rum på det lokala sjöfartsmuseet. I den nordiska tävlingen deltog 133 sjöfarare. De skickade in sammanlagt 1 116 foton till de nationella förjuryerna, vilket var betydligt fler än året innan. Förjuryn i respektive land valde ut de 15 bästa bidragen till den nordiska finalen. På Island bedömdes bilderna av fotoklubbsordförande Arngrimur Blöndal och den professionella fotografen Kjartan ”Golli” Thorbjörnsson. Precis som tidigare år skrev man ut fotografierna i A4-format och placerade dem på bord bredvid varandra för att underlätta bedömningen. Bilderna bedömdes anonymt, för att fotografens bakgrund inte skulle påverka resultatet.

Finalen på Island

”Finland zero points”

Fotografier samlas in från alla de fem nordiska länderna och finalen arrangeras

Eurovision-sloganen som myntades av SSB:s studiesekreterare Jukka Lindell kon-

kretiserades ännu en gång. Det har gått hela åtta år sedan Finland senast hamnade på prispallen och tre år sedan Finland senast fick ett hedersomnämnande. Bilderna var bra, men konkurrensen var hård även i år. Fotograferandet och deltagandet har ökat framför allt i Norge och Danmark. Antalet svenska deltagare har inte ökat, men de tog hem vinsten och ytterligare två pallplaceringar. Norge hamnade på andra och tredje plats. Domarna gav dessutom fem hedersomnämnanden, som gick till Island, Norge och Danmark. SSB tackar alla sjöfarare som deltog i tävlingen och gratulerar vinnarna. Det går redan att skicka in foton till 2020 års tävling – var redo med kamerorna! ò

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

FINLAND 3. "New Orders" Capt Anssi Partio, M/V Bothnia

Den Nordiska Fototävlingen HISTORIA

TÄVLINGEN

● Hölls för första gången i januari 1989 i Köpenhamn, då man bedömde fotografier från 1988.

● Alla sjöfarare, oavsett nationalitet, som arbetar under nordisk flagg kan delta i tävlingen med högst 10 fotografier. Sedan 2015 får även lotsar delta.

● Inledningsvis deltog Finland, Sverige, Danmark och Norge. Island gick med senare. ● Finland har vunnit endast en gång, 1992, representerad av Heikki Nilanen, som seglade med Silja Line. Som pensionär har han varit med i Finlands förjury. ● Finland har många andra- och tredjeplatser och hederspris. ● Maskinchef Harri Manninen och sjökapten Aku Kaikkonen är två framgångsrika finländare som varit på prispallen ett flertal gånger. ● Den mest framgångsrike fotografen genom tävlingens historia är tankermannen Jörgen Språng från Sverige. Många av hans fotografier har publicerats i de nordiska sjöfartstidningarna.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

●M otiven ska ha ett nära samband med sjöfararens liv, arbete eller fritid. ●B ilden måste vara minst 1 MB stor. Fotografierna får inte vara publicerade tidigare och inte äldre än några år. ●F örjuryn för respektive land väljer ut de 15 bästa fotografierna. ●V ärdlandet, som byts ut för varje år, arrangerar slutfinalen där vanligtvis en tvåmannajury utser vinnarna bland 75 fotografier. ●D e fem bästa bidragen får ett pris på 300–670 euro. Dessutom ges 2–3 hedersomnämnanden. ● I den inhemska deltävlingen belönas de tre bästa bidragen. 25

Bumps and high holds on board Amsterdam II A tour in the Dutch National Maritime Museum. text and photos Päivi Seppälä

he National Maritime Museum is one of the top tourist destinations in Amsterdam attracting more than 300,000 visitors each year. As one of them, I managed to escape the late-November rain outpours by entering the museum building that once housed the main storehouse of the Amsterdam Admiralty. Originally built in 1656, the building was completely reconstructed in 2011. The finest result of the reconstruction work is the inner courtyard glass roof which connects the four exhibition wings of the museum. It was the maritime gems of the four exhibition wings I set out to discover. As someone coming from as far north as Finland, the most natural starting place was for me the northern wing. This meant that I had to step outside the museum building on an outdoor wooden pier

to face again the moist and the wind of the city. The step proved to be worthwhile. Next to the pier, I encountered the most impressive wooden merchant sailing vessel that I had ever seen. It was Amsterdam II, a real-size replica of Amsterdam, an United East India Company (VOC) vessel. The original Amsterdam was finished in 1748 as one of the 1,700 East Indiamen

The 33-year old Captain Willem Klump tried to save the vessel Amsterdam by running it aground.

long-trade vessels that sailed between the Netherlands and the East Indies. The story of the original Amsterdam is a tragic one, since it was during her maiden voyage in January 1749 that the vessel lost her rudder in the English Channel. The 33-year old Captain Willem Klump tried to save the vessel by running it aground. All the passangers and most of the 330-head crew were saved. However, at least fifty crew members either died ashore or were too ill to leave the ship and died on board. In the end, Amsterdam was buried about six meters below the mud surface of the shoreline, and it was not before 1969 that the wreck was discovered near Hastings on the coast of Great Britain. The replica Amsterdam II was built between 1985 and 1990. The wood used for building was iriko, a tropical hardwood, and it replaced oak that comprised the 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Amsterdam II and the late-November weather in Amsterdam’s Oosterdok neighbourhood. Over 400 volunteers participated in building the replica of the original VOC East Indiaman vessel, Amsterdam.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

frames and the backbone of the original vessel. Like the original, Amsterdam II has a hold, an orlop deck, a main deck, and an upper half deck. The most striking feature of the half deck is the height of the captain’s rear cabin which seems only to be around 130 cm. As a 163-cm person, I had to get on my knees and crawl to move around in the cabin. Since the average height of a Dutch men of the 18th century is speculated to have been c. 166 cm, Captain Willem Klump has needed to be a real shortie also back in his days if he were to appreciate the dimensions of his private cabin. Unfortunately, the sources do not reveal how tall the captain really was, nor how many times he bumped his head on the ceiling of his cabin while getting up in the morning. 28

The most striking feature of the half deck is the height of the captain’s rear cabin which seems only to be around 130 cm.

It seems that the designers of Amsterdam had sacrificed the comfortability of the captain’s cabin for something more valuable: hold space. The height of the hold is at least 3,5 meters. For visitors who have first crawled around in the captain’s cabin, the hold offers plenty of space to roam around and explore the various small winches and cranes that were used to move the wooden cargo boxes. The visitors are also encouraged to test their strength by lifting a 80-kilo cargo box with a help of a winch. After disembarking Amsterdam II, I took some time to marvel at the Dutch Royal Family’s richly decorated Royal Barge and then continued my voyage inside the museum. I navigated west and visited the permanent exhibition on the 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

The main entrance of the museum can be easily reached by foot, by bus, or by bike which is the favorite transportation form of the locals in Amsterdam. The building was originally designed by Daniel Stalpaert in 1656 and the glass roof was added in the restoration of 2011.

AMSTERDAM II built: 1985–1990 manning: 357 crew members or soldiers and 5 passengers length of the keel: 42.5 m length from stern to bowsprit: 48 m width: 11.5 m draught: 5.5 m height: 56 m water displacement: 1,100 ton number of canons: 16

Dutch Seafaring Golden Age of the 17th and 18th centuries. The exhibition was carefully and skilfully curated: it included only the essential elements, stories and objects that were needed to give a visitor an understanding of the seafaring life and trade relations of the 17th and 18th centuries. The exhibitions of the east wing were similar in this respect: maps, navigational instruments and yacht models were laid out in a clear manner in well-designed surroundings that highlighted the individuality and story of each object. This way of displaying objects is far from the overabundant collections of random maritime objects that one might encounter in some other maritime museums. Before leaving the museum, I wanted to visit two more places : the maritime li-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

brary and the interactive exhibition ´Life on Board´. The library houses over 60,000 books and the oldest of pieces of the collection are more than 500 years old. I could not imagine a better place to lead a life of a maritime historian than this library and spending all working days browsing through the diaries of Captain James Cook. To me, the library’s vast collection of maritime journals had only one shortage: the issues of Vapaavahti were missing! I concluded my visit with playing a lifesized board game ´Life on Board´ where the idea is to answer questions on the culture and social norms of trade vessel crew members. By answering correctly, one gains points, and in the end of the game one is given a rank. I managed to

score well enough to become a ship doctor - a rank that pleased me since I still had a sore bump on my head after hitting it onto the ceiling of the captain’s cabin aboard Amsterdam II. At least on that vessel the ship doctor, as well as the other crew members from ordinary seamen to the first mate had been blessed with bunk spaces high enough not to bump their heads all the time. A feature of a trade vessel that a crew member might truly appreciate while sailing for months towards the East Indies. ò

Urheiluperinteitä Kauppalaivaston huoltoneuvostosta Legendaarinen urheilusihteeri Juhani Jussi Rinne oli jo vanha konkari, kun MEPA perustettiin. Myös merimiesurheilun Pohjoismainen yhteistyö oli alkanut huoltoneuvoston aikoina.

iilo Wälläri pestasi laivastossa varusmiespalveluksen suorittaneen Rinteen huoltoneuvostoon vuonna 1961. Jussi oli menestynyt urheilukentillä ja kouluttautunut liikunnanohjaajaksi. Merenkulkijoiden urheilutoiminta oli vilkasta ja jopa lisääntyi, kun MEPA perustettiin 1973. – Aloimme valita Vuoden merimiesurheilijan heti MEPAn ensimmäisenä toimintavuonna. Suomen Merimies-Unioni lahjoitti kiertopalkinnon, Jussi muisteli. Urheiluun panostettiin paljon ja se oli tuolloin helpompaa, koska laivoilla oli paljon henkilökuntaa ja satama-ajat olivat pitkiä. Palkintotilaisuudet olivat myös juhlavia. – Olen ollut mukana kummallakin kerralla, kun Urho Kekkonen osallistui merimiesurheilugaalaan. Kerran Norjassa kuningas Olavi V oli mukana palkittaessa parhaimpia merimiesurheilijoita, Jussi kertoi. Palkintotilaisuuksia pidettiin laivoilla, varustamoissa ja jopa Finlandia-talolla ja niihin osallistui urheilijoiden lisäksi arvovieraita varustamoista ja järjestöistä. Jussin suhteilla saatiin Suomen Palloliitolta kiertopalkinto parhaalle jalkapallolaivalle ja hyvä ystävä, ammattilaisjalkapalloilija Aulis Rytkönen osallistui usein palkintotilaisuuksiin. Jussi muistelee lämmöllä hyvää yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, sekä Merimieskirkon edustajien kanssa. Suo-

men kauppalaivasto oli 1970 -luvulla kohtalaisen suuri ja merimiehiä oli paljon. Myös merenkulkijoita palvelevissa organisaatioissa riitti resursseja. – Kansainvälisillä merimiesurheiluviikoilla yhteistyö oli hyvin hedelmällistä. Niitä järjestettiin Pohjoismaiden lisäksi Keski-Euroopassa ja Leningradissa, Jussi sanoi. Hän muisteli, kuinka norjalaisen olympiavoittajan Hjallis Andersenin kanssa oli mukava vetää urheilutapahtumia, kun kaikki tunsivat maineikkaan pikaluistelijan. Merimiesurheilussa menestyivät muun muassa Finnlinesin, Effoan, Nielsenin ja Gustaf Eriksonin alukset. Hyvinä merimiesurheilijoina ja laivaväen kannustajina Jussi muisti ahvenanmaalaiset Karl-Erik Erikssonin ja Alvar Backmanin. – Finnlinesin maineikas päällikkö Matti Santanen oli myös hyvä yhteistyökumppani, samoin merihenkilöstöpäällikkö Bror ”Frosa” Frostell. Merimiesurheilua arvostettiin toki kaikissa muissakin varustamoissa, Jussi kehui. Jussi jatkoi MEPAssa vuoden 2003 loppuun asti. Hänen aikanaan merimiesurheilu laajeni golfiin, lasketteluun, penkkipunnerrukseen ja moneen muuhun. Myös liikuntakurssit tulivat mukaan tarjontaan. Jalkapalloa merimiesurheilun ykköslajina pitävä Jussi täytti juuri 80 vuotta. Askel on kevyt, mikä varmasti on aktiivisen elämän ansiota.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Idrottstraditioner från Handelsflottans välfärdsråd Den legendariske idrottssekreteraren Juhani ”Jussi” Rinne var en gammal veteran redan när SSB grundades. Även det nordiska samarbetet inom sjömansidrotten började under välfärdsrådets tid.

iilo Wälläri anställde Jussi till välfärdsrådet 1961. Jussi hade gjort värnplikten i marinen, varit framgångsrik inom idrotten och utbildat sig till idrottsinstruktör. Sjöfararnas idrottsverksamhet var livlig redan innan, men ökade ytterligare när SSB grundades 1973. – Vi började utse Årets sjömansidrottare direkt under SSB:s första verksamhetsår. Finlands Sjömans-Union skänkte ett vandringspris, minns Jussi. Man satsade mycket på idrotten och det var enklare på den tiden, för det var gott om personal på fartygen och hamntiderna var långa. Prisceremonierna var dessutom högtidliga. – Jag var med båda gångerna när Urho Kekkonen deltog i sjömansidrottsgalan. En gång i Norge var Olav V med och delade ut priser till de bästa sjömansidrottarna, berättar Jussi. Prisceremonier hölls på fartygen, på rederierna och rentav i Finlandiahuset och förutom idrottarna deltog betydelsefulla gäster från rederier och organisationer. Via Jussis kontakter fick man ett vandringspris från Finlands Bollförbund till det bästa fotbollsfartyget och Jussis goda vän, fotbollsproffset Aulis Rytkönen deltog ofta i prisceremonierna. Jussi minns tillbaka med värme på det goda samarbetet med de övriga nordiska länderna och representanterna för Sjömanskyrkan. På 1970-talet var Finlands handelsflot-

ta tämligen stor och det fanns många sjömän. Resurserna var också tillräckliga i organisationerna som betjänade sjöfararna. – Under de internationella sjömansidrottsveckorna var samarbetet mycket givande. De arrangerades dels i Norden, men också i Centraleuropa och Leningrad, säger Jussi. Han minns att det var roligt att leda idrottsevenemang med den olympiske mästaren Hjallis Andersen, eftersom alla kände till den berömde skridskoåkaren. Inom sjömansidrotten var bland andra Finnlines, Effoas, Nielsens och Gustaf Eriksons fartyg framgångsrika. Jussi minns ålänningarna Karl-Erik Eriksson och Alvar Backman som goda sjömansidrottare och inspiratörer för fartygsfolket. – Finnlines omtalade befälhavare Matti Santanen var också en god samarbetspartner liksom sjöpersonalchefen Bror ”Frosa” Frostell. Men sjömansidrotten var uppskattad på alla rederier, säger Jussi glatt. Jussi fortsatte arbeta på SSB fram till slutet av 2003. Under hans tid breddades sjömansidrotten även till golf, utförsåkning, bänkpress och mycket annat. Motionskurser blev också en del av utbudet. Jussi, som anser att fotboll är sjömansidrotten nummer ett, fyllde nyligen 80 år. Han går fortfarande med lätta steg – sannolikt tack vare ett aktivt liv. ò

Mepalaiset muistelevat 1973–2023 Kuka: Juhani Rinne Työt: Vastasi merimiesurheilusta kotimaassa ja ulkomailla Pohjoismaisten yhteistyökumppaneiden kanssa Palvelusvuodet: 1973–2003. Rinne toimi urheilusihteerinä myös MEPAn edeltäjän, Kauppalaivaston Huoltoneuvoston palveluksessa

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät. Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta. SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått 31

Merimiehiä salakuljettajina Sotien jälkeisestä merenkulkijoiden harrastamasta ”smugelista” on olemassa vain perimätietoa, lehtileikkeitä ja rangaistuspöytäkirjoja. Kotkalainen Jukka Illman kokosi aiheesta mittavan aineiston vuosilta 1946–1994. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

läkkeellä oleva Jukka Illman aloitti materiaalin keräämisen viitisen vuotta sitten. Hän on merimiesten ja kalastajien jälkipolvea ja työskenteli pitkään Porvoon öljysatamassa. – Kieltolain aikaisista salakuljetuksista on paljon kuvauksia ja kirjoituksia, mutta en löytänyt mistään tutkittua tietoa kauppalaivojen ammattimerenkulkijoiden harrastamasta salakuljetuksesta, Illman totesi Vapaavahti -lehdelle helmikuussa 2020. Sukutausta, pitkä satamatyö sekä mukanaolo merenkulkijoiden Facebook -ryhmissä synnyttivät ajatuksen tallentaa muistot ja tarinat. Hän rajasi tiedonkeruun 90-luvun puoliväliin, jotta ei pengottaisi rikosoikeudellisia vastuita. Toisaalta tuolloin alkanut Suomen EU -jäsenyys helpotti esimerkiksi alkoholin laillista tuontia. Illmanin mukaan useimmat merenkulkijat eivät kokeneet olevansa rikollisia. Huumeisiin merenkulkijat suhtautuivat kielteisesti. Alkoholin ja tupakan salakuljetuksella rahoitettiin muun muassa opiskelua ja satamaelämää. – Merimiehet ovat muuten ainoa tunnettu ammattikunta, joka myi viinaa ostaakseen viinaa juotavakseen. Rahaa kului myös naisiin ja korttipeleihin – smugelirahalla ei ollut niin suurta arvoa, Jukka Illman kertoi. Salakuljetuksesta saatuja tuloja käytettiin myös velkojen maksuun ja omaisuuden kartuttamiseen.

Pula-aika loi markkinoita Sotien jälkeen tavaroiden tuonti Suomeen oli vahvasti säänneltyä. Kahvin, sokerin, voin, purukumin ja elektroniikan salakuljetus toi tuolloin lisätuloja merimiesten pieniin palkkoihin. Merimiehet harjoittivat myös laillista tuontia – moni muistaa vielä esimerkiksi kuplavolkkarit. Merimiehet ovat saaneet ostaa tuotteita laivalle ulosvientinä ilman mi-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

tään veroja. Viina ja tupakka vaativat melko vähän säilytystilaa ja niistä saatu kate on hyvä. Salakuljetuksen rahoitus laivoilla tapahtui useimmiten merimiesten omilla varoilla. Suurempien salakuljetusten kohdalla oli myös vastaanottajan järjestämää rahoitusta. – Suurempien erien salakuljetusverkostossa saattoi olla mukana kalastajia, venemiehiä, satamamiehiä, autonkuljettajia ja liikemiehiä. Kukin sai oman siivunsa, Illman selvitti. 1990-luvulla 12 pullon laatikko vodkaa maksoi Keski-Euroopassa ulosvientiin noin 100 mk. Suomessa satamassa myytäessä laatikosta sai 1000 mk tai pulloittain myytäessä 100 mk pullolta. Vähittäismyynnissä sataman ulkopuolella pullosta on voinut saada 150 mk tai enemmänkin. Suomalaiset merimiehet salakuljettivat tavaraa myös muihin maihin. Tupakka ja alkoholi kävivät kaupaksi monissa satamissa. Pornolehdet ja -videot, tekstiilit, kellot ja monet tavarat toivat lisätienistejä. Itäblokin aikaan smugelitulot kulutettiin hauskanpitoon jo satama-aikana, koska valuutat eivät olleet vaihdettavia.

Tulli ja merivartiosto valvoivat Merivartiolaivat saattoivat saada itse teossa kiinni rannikolla laivasta veneeseen tapahtuvia salakuljetusoperaatioita. Laivan ollessa satamassa tulli valvoi ja teki tarkastuksia asuintiloihin salakuljetustavaroiden löytämiseksi. – Merimiesten mielikuvitus oli rajaton heidän keksiessään piiloja ja hämäyksiä. Eräällä päälliköllä oli sohva täynnä vodkaa ja päällimmäisenä olutlaatikko. Hän avasi sohvan tullien tullessa paikalle ja tarjosi oluet tullille, jotka eivät aavistaneet mitään, Jukka naurahti. Rakennettua piiloa kutsuttiin jemmaksi, rakentamatonta jullikaksi tai jukeliksi. Jullikoina on käytetty esi-

merkiksi öljytynnyreitä, trossikoileja, pölynimuria ja erilaisia tavarakasoja, joihin tavara on peitetty. Ammattimaisessa suuressa salakuljetuksessa rangaistus oli enimmillään kaksi vuotta vankeutta, vähän pienemmillä tekijöillä muutaman kuukauden ehdollinen vankeus ja vähimmillään sakkoja viikon palkasta parin kuukauden palkkaan. Aikaisemmin myös rikoksentekovälineet tuomittiin valtiolle.

Materiaalia vaikka kirjaan Jukka Illman on pitänyt salakuljetuksesta useita esitelmiä. Vuoden 2019 Kotkan meripäivillä hän kertoi aiheesta museolaiva Hyökyllä, jonne oli kerääntynyt satakunta merimiestä perinteisille kympin kahveille. – Moni vanha skönäri jäi tilaisuuden jälkeen keskustelemaan ja muistelemaan omia salakuljetuksiaan. Jotkut merimiehet pitivät hommaa jonkunlaisena ”urheiluina” todeten, että tullin menetelmät kehittyvät, mutta skönö kulkee aina askeleen edellä, Jukka muisteli. Aineistoa kerätessään Illman on ollut yhteydessä moniin merenkulkijoihin ja haluaa pitää heidät anonyymeinä. Tärkeintä on ollut saada tarinat talteen. Salakuljetus on ollut osa merenkulkijan elämää ja siitä tietävät vain merimiehet itse ja satamissa tavaroita ostaneet henkilöt. – Luovutan aineiston Suomen merimuseolle. Toivottavasti sille löydetään käyttöä vaikka jonkun tutkijan lopputyöhön, Jukka Illman mietti. Mies on tehnyt suuren ja arvokkaan työn merimieskulttuurin hyväksi. Tarinoita ja tosikertomuksia tullin haaviin jääneistä salakuljetusporukoista riittää. Moni tapaus on jälkeenpäin katsottuna hyvinkin humoristinen. Tässä olisi aineksia kirjaksi asti.

På 70-talet uppdagades en smuggelverksamhet med 15 000 tobakskartonger på M/S Finlandia i Köpenhamn. Flera besättningsmedlemmar var inblandade i affären. Bild EFFOA/SSB:s arkiv.

Smugglande sjömän Information om smugglingen som sjöfararna ägnade sig åt efter krigen finns bara i sägner, tidningsurklipp och straffprotokoll. Kotkabon Jukka Illman har dock sammanställt ett ansenligt material om ämnet från åren 1946–1994.

enerationerna före den numera pensionerade Jukka Illman var sjömän och fiskare. Själv jobbade han länge i Borgå oljehamn. Illman började samla in material för ungefär fem år sedan och valde att begränsa historierna till mitten av 90-talet för att inte göra intrång i straffrättsliga ansvar. De flesta sjöfarare ansåg sig inte vara brottsliga och var negativt inställda till droger. Smugglingen finansierade bland annat studier och hamnlivet. – Sjömännen var förresten den enda kända yrkeskåren som sålde sprit för att kunna köpa sprit att dricka. Pengarna lades också på kvinnor och kortspel – smuggelpengarna utgjorde inte så stora summor, berättar Jukka Illman. Inkomsterna gick också till att betala skulder och öka tillgångarna.

Sjömännen har fått köpa produkter till fartygen skattefritt. Vid de största smugglingarna hade mottagaren ibland ordnat finansiering. Sjömännen smugglade även varor till andra länder. Tobak, alkohol, porrtidningar och porrfilmer, textilier, klockor och många andra varor gav extrainkomster. Under östblockets tid spenderades pengarna på nöjen redan under hamntiden, eftersom det inte gick att växla valutorna. Det hände att sjöbevakningsfartyg tog förövare på bar gärning vid kusten när smuggeloperationer genomfördes från fartyget till en båt. Tullen övervakade fartygen när de låg i hamn och gjorde kontroller i bostadsutrymmen för att hitta smuggelgods. För yrkesmässig smuggling var straffet upp till två års fängelse och för verksamhet av mindre omfattning fick

man några månaders villkorligt fängelsestraff och åtminstone böter som motsvarade en veckas till ett par månaders lön. Jukka Illman har hållit flera föredrag om smugglingen. Han har varit i kontakt med många sjöfarare och vill låta dem förbli anonyma. Det viktigaste har varit att dokumentera historierna för eftervärlden. Smuggling har varit en del av sjöfararens liv. – Jag ska skänka materialet till Finlands sjöhistoriska museum. Förhoppningsvis kan det användas till något, kanske en forskares examensarbete, föreslår Jukka Illman. Jukka har gjort en stor och värdefull insats för sjömanskulturen. ò

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Lohisoppaa ravintola Salvessa Helmikuun lopulla nähtiin paljon tuttuja merenkulkijoita Hietalahdessa. Tämän vuoden merimiesiltaan osallistui teksti ja kuva Pekka Karppanen 90 vanhaa skönäriä.

uutama aktiivimerenkulkijakin oli tullut nauttimaan Salven tarjoamasta maukkaasta lohikeitosta ja juomista. Salven merimiesilta on jo pitkään järjestetty helmikuun viimeisellä viikolla. – Ravintola Salve haluaa pitää yllä merimiesravintolan hienoa mainetta. Merimiesiltoja tullaan järjestämään myös jatkossa, lupasi ravintolan johtaja Linda Rosilainen toivottaen vieraat samalla tervetulleiksi. Hän kehotti ihmisiä nauttimaan ja toivoi merenkulkijoita vieraiksi myös muina ajankohtina. Tätä kutsua monet myös noudattavat. Juomapuoli jää nykyään vähemmälle, mutta Salven silakat ja pannu ovat merenkulkijoiden suosikkeja ravintolan listalla. Perinne on jatkunut jo vuodesta 2010 eli nyt syötiin lohikeittoa jo yhdettätoista kertaa. Alusta asti ovat järjestelyissä olleet mukana merikapteeni Martti Heitto ja avovaimonsa Marketta, joka on ollut Salvessa töissä. – Alkuaikoina ohjelmassa oli myös merellistä musiikkia, mutta porukalla riittää sen verran tarinaa vanhoista haalauksista, maalauksista ja töijäyksistä, että musiikki tuntui olevan vain häiriöksi, Martti Heitto totesi. Hän muistutti porukkaa myös syksyllä järjes-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

tettävästä Nielsen Nostalgia -risteilystä. Oli mukava havaita, että seilausaikoinaan aktiivisesti merimiesurheiluun osallistuneet skönemannit ovat ikäihmisinäkin vielä hyvässä kunnossa. Saman voi todeta juuri 80 vuotta täyttäneestä MEPAn entisestä urheilusihteeristä Jussi Rinteestä, jolla riitti tuttuja Ilta onnistui loistavasti ja henkilökunta palveli mielellään iloisia asiakkaita. Vanhat merenkulkijat arvostivat Ravintola Salven tarjoamaa merimiesiltaa hienona perinteenä ja kunnioituksen osoituksena ammattikunnalle.

Sjömanskväll på restaurang Salve Salve bjöd sina gamla stamgäster på en trevlig tillställning. De flesta tillhörde generationen som har varit med om fartfyllda kvällar på den ryktbara sjömanskrogen. I slutet av februari 2020 gick det lugnare till, trots att närmare 90 gäster var på plats. När borden började fyllas önskade restaurangchef Linda Rosilainen gästerna välkomna. Under kvällens gång hann man prata om många fartyg, rederier och sjöfarare. Man gick igenom alla som inte närvarade, om de fortfarande levde eller hade blivit albatrosser. ò 35

Oolannin sota ensimmäinen vuosi

rimin sota eli Itämainen sota masinoitiin liikkeelle Venäjän ja Osmaanien valtakunnan eli Turkin välille lokakuussa 1853. Silloinkin oikeutus murhatöihin löydettiin uskonnoista: kiivailijoina roomalaiskatoliset, ortodoksit ja muslimit. Seuraavana keväänä kunnian kentille kiirehtivät Britannia ja Ranska tukemaan Turkin sulttaania. Sota Venäjälle julistettiin 28.3.1854. Myös Sardinian kuningaskunta ilmoittautui saaliinjaolle. Napoleonin kukistamisen jälkeen nelisenkymmentä vuotta olivat sotijoiden armeijat lähes rauhassa rappeutuneet. Nyt lähdettiin liput liehuen innokkaasti isänmaan kunniaa puolustamaan vanhojen sotapäälliköiden vanhoilla sotaopeilla. Kuningatar Victorian laivasto oli seurannut tekniikan kehitystä ja testannut ja rakentanut höyrylaivoja, kuin myös laivatykistöä. Pula oli laivaporukoista: edellisen sodan loputtua laivaston väki oli maksettu ulos. Venäjän tsaarin veljen johtamassa Venäjän laivastossa riitti ukkoja. Vanhat laivat olivat lahonneet ja ruostuneet. Niin laivaston kuin vanhojen rannikkolinnakkeiden uudistusrahat olivat menneet uudistajien omiin kulukeihin.

odan suurimmat rähinät käytiin Krimin niemimaalla. Hyökkäämässä parina sotavuotena oli lähes puoli miljoona miestä. Britannia ja Ranska laajensivat väkivallan Venäjää vastaan kaikille maailman merille. Oolannin sota alkoi, kun Brittien laivasto-osasto ilmaantui Itämerelle huhtikuussa 1854. Seilaamaan oli lähdetty jo pari viikkoa ennen sodanjulistusta. Armaadaan haalitut nelisenkymmentä laivaa olivat enimmäkseen purjein varustettuja siipiratashöyryjä tai ruuvi- eli potkurilaivoja. Varsin uusia, tai uusittuja. Pelkästään purjein kulkeviakin sinnitteli matkassa. Kun oli Suomenlahdella kierrelty ja kaarreltu, löydettiin Barösundin viereinen merenselkä ankkuripaikaksi. Jokunen ranskalainenkin purjelaiva liittyi

joukkoon ja pitkin kesää ranskalaisia ilmaantui lisää. Heillä oli reissussa vain yksi höyrylaiva.

yökkäävän laivaston tarkoituksena oli sitoa Venäjän sotaväkeä Suomen ja Viron rannoille pois Krimin niemimaalta. Mahdoton tehtävä oli tuhota tsaarin laivasto. Venäläiset lymyilivät Kronstadtin kivimuurien ja tykkien suojissa. Osin myös Viaporissa, eli Suomenlinnassa. Kivimuureja eli linnakkeita vastaan ei ohjeiden mukaan saanut hyökätä. Venäjän kruunun omaisuus piti tuhota, muttei yksityiseen omistukseen saanut koskea. Hyökkääviä maihinnousujoukkoja johtaneet luutnantit eivät omistussuhteita kyselleet, vaan kaikki tuhottiin. Poltettiin kaupunkeja, yrittäjien ja talonpoikien kauppalaivoja ja telakoita sekä ulkomaankaupan varastoja. Oulussa britit polttivat suuria englantilaisten kauppiaiden ostamia lauta-, piki ja tervavarastoja. Yksityistä omaisuutta ryöstettiin laivaston käyttöön. Perunoitakin kaivettiin pelloista. Suuret linjalaivat makailivat ankkurissa tai seilasivat Suomenlahdella. Ryöstöretkiä rannoille teki muutaman matalakulkuisen siipirastahöyryn osastot. Satamapaikkoja lähestyttiin väylää luotaavien veneiden takana. Kun oli päästy tykinkantaman päähän, lähetettiin parkasseilla eli suurilla veneillä valtausmiehistö rannalle sytyttämään tulipaloja. Useimmiten tuhotyöt onnistuivat ilman vastarintaa. Hyökkääjä kääntyi pakosalle, jos oli pelkoa omista tappioista. Venäläisten tykistö ja ruutivarastot olivat pääasiassa Suomen sodan ajoilta vuosisadan alusta. Niinpä tykkien kantama saattoi olla puolet siitä, mitä hyökkäävien laivojen. Yleensä hyökkääjä ankkuroi venäläisen tykiston kantaman ulkopuolelle ja alkoi rauhassa rusikoida kohteita omilla kanuunoillaan. Ensimmäinen ihmishenkiä vaatinut tulitaistelu sodittiin kahden englantilaisen höyrylaivan tunkeutuessa Tammisaareen 20. toukokuuta. Vitsandströmmenin salmea oli puolustamassa Turun krenatööri1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

tark’ampujapataloonasta puoli plutoonaa aseistuksenaan tykkipatteri ja musketit. Hyökkääjä sai saaliikseen suolalastissa olleen kuunarin. Tappioiksi ilmoitettiin kolme kaatunutta ja kahdeksan haavoittunutta merimiestä. Venäläisten tappiot olivat kolme kuollutta. Maailmalla lehdistö kertoi venäläisten menettäneen 500 miestä kuolleina ja haavoittuneina.

okkolan Halkokarin kahakka oli vastarinnassaan maineikkain: tykein ja tussarein paikallinen väestö sotaväen avustamana hätysti pakosalle yhdeksän hyökkäävää laivavenettä. Brittien tappiot olivat 16 kuollutta ja 38 haavoittunutta. Yli kolmekymmentä vangittiin. Kokkolassa on edelleen nähtävillä Hänen Majesteettinsa Kuningattaren laivaston sotasaaliksi menettämä hyökkäysparkassi. On ainoa säilynyt kuninkaallisen laivaston menettämä alus koko maailmassa. Ranskalaisten 31 aluksen pääjoukko liittyi sotaretkeen kesäkuun puolivälissä. Myöhemmin ranskalaiset laivasivat noin 10 000 miehen mahinnousuarmeijan Ahvenanmaalle vahvistamaan meriväkeä Bomarsundin linnakkeen valloituksessa. Yli kaksikymmentä vuotta olivat venäläiset puuhanneet Ahvenanmaalle linnoitusta. Edelleen työ oli kesken. Neljä päivää jatkuneella tykkitulella varuskunta antautui. Vangiksi joutui 2 236 puolustajaa, joista suomalaisia noin 400.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Venäläiset sotavangit vietiin Ranskaan, suomalaiset Englantiin, Lewesin kaupunkiin. Bomarsund räjäytettiin ja raunioina se on edelleenkin.. Syksyn tullen hyökkääjien laivastot vetäytyivät talven alta Itämereltä. Viimeiset brittilaivat vasta joulukuussa. Suomalaisilla kauppaporvareilla oli kiire ennen meren jäätymistä rikata saaristoon piilotetut kauppalaivansa ulkomaankuljetuksiin. ò

LÄHTEET: Raoul Johnsson, Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota. Navis Fennica I. Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta. Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia. R. E. Hughes: Kaksi purjehdusta Itämerelle 1854 – 1855.

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

Kurssit

Merenkulkijoiden pyynnöstä järjestettiin "talvella" kaksi hiihtokurssia, joilla harjoiteltiin sekä perinteistä että vapaan tyylin hiihtoa.

Kelit olivat hiihtokursseilla hieman vetiset, mutta opetus meni perille ja kurssilaisten innostus ja tunnelma olivat loistavia. Kokeillaan ensi talvena uudelleen.

Pistooliammuntakurssilla kokeiltiin erilaisia pistooleita, pienoispistooleista vähän hurjimpiin aseisiin.

MEPAn itsepuolustuskurssilla saa realistisen ymmärryksen, miten uhkaavat tilanteet kehittyvät laivalla.

Espanjan kurssit ovat viime vuosina olleet suosittuja. Opettaja Carina Chela vetää kursseja niin Turussa, Helsingissä kuin myös Malagassa.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Itsepuolustuskurssilla opitaan menetelmät, joilla pystyy puolustautumaan tehokkaasti mutta turvallisesti.

MEPAn kursseja keväällä

SSB kurser

syksyllä kokeiltuja uusia kursseja

tack vare god feedback

ammuntaa ja ajoharjoittelua jatketaan myös vuonna 2020. Perinteisten kurssien ohella kokeillaan myös itsepuolustusta. Motoristit: muistakaa ruosteenpoisto toukokuussa! Kaikista kursseista julkaistaan MEPAn nettisivuilla lyhyt kuvaus ja ohjeet ilmoittautumiseen. Koko päivän tai useamman päivän kestävillä kursseilla osallistujille tarjotaan ateriat. Kauempaa tuleville voidaan tarjota myös majoitus. Osassa kursseista osallistujat maksavat omavastuuosuuden. Kurssiselosteessa mainitaan omavastuuhinta, jos sellainen on. Tulkaa mukaan – katsokaa lisää kotisivuiltamme: mepa. fi/kurssit/ Lisätietoja myös: opinto@mepa.fi

och fina upplevelser fortsätter vi med övningskörning och pistolskjutning i kursutbudet 2020. Förutom de traditionella kurserna kommer vi också att pröva med kurser i självförsvar. På SSB:s hemsida publiceras en kort beskrivning om alla kurser samt instruktioner för anmälning. På heldags- och flerdagskurser erbjuds måltider. För dem som kommer längre ifrån ordnas övernattning. En del av kurserna har en självriskandel, som kursdeltagarna betalar själv. Ifall det finns en självriskandel är den alltid utskriven i kursbeskrivningen. Delta - läs mer på våra hemsidor: mepa.fi/kurser/ För mera information: opinto@mepa.fi, +358 10 3493103

2020 kevään kursseja Espanjan jatkokurssi, TKU 6.–8.4. Köysityökurssi, HKI 15.–17.4. Espanjan jatkokurssi, HKI 20.22.4. Retkiruokakurssi, HKI 24.–25.4. Ratsastuskurssi, Valkeakoski 07.–09.5. Ratsastuskurssi, Valkeakoski 14.–16.5. Motoristit Ruosteenpoisto, Lahti 15.5. VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Golfkurssi, Nurmijärvi 18.–19.5. Golfkurssi, Parainen 27.–29.5. Melontaretki, Repovesi 09.–11.6.

Lisää mepa.fi sivuilla: dekkaripiiri, kaupunkikävelyt, hyvinvointi-infot, kuntokartoitukset 39

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

MEPAn kirjaston torstaitapahtumia Kulttuuria ja skönäreitä.

Kaupunkikävely: Tampereen kaupunginkirjasto Metso MEPAn kirjasto matkustaa junalla Tampereelle tapaamaan paikallisia merenkulkijoita ja tutustumaan yhdessä pääkirjastoon. Talvipäivä on kirkas ja kanalinnun muotoinen Metso kimaltelee lumihangessa. Arkkitehtipariskunta Raili ja Reima Pietilä on piirtänyt kirjaston 1980-luvulla ja vuonna 2017 valmistui remontoitu versio. Talo on edelleen arkkitehtoninen kokonaistaideteos, jossa jokainen ovenkahva ja huonekalu on varta vasten suunniteltu. Nyt Metsossa on tehty remonttia, lisätty tarpeellisia tiloja. Talo toimii Hämeenpuiston ja Pirkankadun kulmauksessa kolmessa kerroksessa ja nojatuoleista avautuu näkymiä puistoon sekä kadulle, yleisilme on avara. Nykyään tarvitaan enemmän oleskelunurkkauksia ja tiloja kaupunkitoimistomaista vapaata työskentelyä varten, vuokrattavia kokoushuoneita ja e-kirjapalveluita, tapahtumatilaa. Kirjastonhoitaja Elina vetää kierroksen kiinnostuneelle joukolle, joka esittää hyviä kysymyksiä. Miten kirjastossa voi ottaa kopion passista? Monellako kielellä kirjastossa on lastenkirjoja? Miten käytetään ”lainaa kirja kaverille”-palvelua? Miten seniorit on otettu huomioon? Mitä digilehtiä kirjastoon tulee? Mistä näkee kirjastossa soitettavat musiikkikeikat? Mikä on kirjaston vuosibudjetti? Paljonko maksaa kahvi ja pulla? 40

Tunnin aikana ehtii jutella ja tutustua muihin ryhmäläisiin. Kuulee monta stooria työkomennuksista ja matkoista, kommelluksista MEPAn kursseilla.

Tervetuloa torstaitapahtumiin, kiitos porukalle ja näkemiin Helsingissä! 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Kaupunkikävely: Triplan Musiikkimuseo FAME MEPAn kirjasto on tullut paikallisjunalla Pasilan asemalle ja suunnistanut hyvissä ajoin ison ostoskeskuksen läpi musiikkimuseoon. Museon aulan vieressä on kivan näköinen bistro, oviaukossa näkyy seisovan itse Kaija Koo jota jututtaa pukumiesten ryhmä. FAME on Suomen ainoa yksityinen museo. Museossa on uusimmalla teknologialla toimivia elämyksiä, suomalaista musiikkia laidasta laitaan, genrerajoja ei edes määritellä. Paikalle saapuu Klaus-niminen opas jonka kanssa siirrymme hissillä ylöspäin. Hississä meitä tervehtii virtuaalinen Vicky Rosti ja Elastinen. Yläaulassa on iso skriini, josta vyöryy kahdeksan minuuttia kuvaa ja musiikkia Sibeliuksesta Suomiräppiin. Hienoja väläyksiä ja tuntemuksia, mutta tähän voidaan palata lähtiessä. Seuraavassa huoneessa on Finnish Music Hall of Fame, jonka ensimmäinen etappi on Esa-Pekka Saarinen ja Lontoon filharmoninen orkesteri. Salosen ja orkesterin työskentelyä pääsee seuraamaan kädenmitan päässä, 360 asteen virtuaalitodellisuudessa. Huima kokemus.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Huoneessa on lisäksi yksitoista muuta kunniagalleristia, Aino Ackté, Dallapé, Reino Helismaa, Katri Helena, Konsta Jylhä, Toivo Kärki, Juice Leskinen, Georg Malmsten, Nightwish, Kaisa Saariaho ja Olavi Virta. Siirrymme tilaan, jossa liikutaan eri teemojen välillä, voi valita, ottaako suomalaisen melankolian vai suomalaiset unelmat, ja niin sitä mennään. Päädymme Kotiteollisuuden keikkabussiin ja sitten Raappanan Suomireggaen rytmeihin. Teemana on tällä kertaa osuvasti matkanteko ja kaukokaipuu, meri. Toisella brygalla voi seurata orkesterin partituuria, olla kapuna ja säätää isommat tehot jousista tai vaskipuhaltimista. Käymme myös Aira Samulinin 93-vuotistanssitunnilla ja lopuksi on mahdollisuus laulaa virtuaalikaraokea Kolilla tai Tampere-talossa. Kiitos seurasta, ehkä lauletaan ensi kerralla karaokea livenä.

Maratontreeniä päivävapaalla Kun Silja Serenaden kokki Hannu Simola lähtee lenkille, putoavat perässä juoksijat puolimatkassa. Kilometrejä kertyy vuositasolla parituhatta.

teksti Pekka Karppanen

isin Hannun juoksema päivävapaalenkki on 39 kilometriä Tukholman päässä, jossa on hyvät maastot ja mahdollisuudet lenkkeilyyn. – Juoksukavereita on aika vähän, koska minä juoksen päivävapaalla vähintään 15 kilometrin lenkin. Huono keli tai räntäsade vain lisää intoa, Espoosta kotoisin oleva Hannu naurahti. Hän osallistuu säännöllisesti monille Euroopan maineikkaille maratoneille. Ennätys on 3 tuntia 7 minuuttia, minkä hän saavutti Jerseyn saarella vuonna 2018. Tavoiteaika on kolmen tunnin alitus. – Jersey ja Lontoo ovat tuttuja paikkoja englantilaisen äitini ja mummoni kautta. Kuulun London City Athletics Club -kerhoon, jonka jäsenten kanssa olen käynyt juoksemassa eri paikoissa, Hannu kertoi. Kerhon jäseniä on osallistunut Helsinki City Marathon -juoksuun ja Hannu on heidän kanssaan juossut muun muassa Lanzaroten maratonin. Nyt Hannu on kerhon ulkomaan ”lähettiläs” ja yrittää houkutella muita jäseniä osallistumaan kanssaan Tallinnan maratonille, jossa on tarjolla myös puolimaraton ja 10 kilometrin lenkki.

Kuntoiluinnostus kolahti Vuonna 1997 patakallena aloittanut Hannu kouluttautui monen laivan ja jobin jälkeen Amiedussa kokiksi ja on jo pitkään työskennellyt Silja Serenadella. Vuoden 2014 alussa nuorempi 42

veli pyysi hänet kerran mukaansa lenkille. – Juostessamme huomasin, kuinka huonossa kunnossa olin. Päätin silloin alkaa lenkkeillä. Se oli menoa saman tien ja nyt ollaan tässä, Hannu muisteli. Hän osallistui vielä samana vuonna Tukholman, Helsingin ja Jerseyn maratoneille ja on juossut ne siitä lähtien joka vuosi. Kovan harjoittelun ohessa hän on hankkinut tietoa netistä ja ystäviltä. Hän panostaa myös varusteisiin. Vuodessa tulee ostettua jopa neljät kisakengät, jotka tosin palvelevat jälkeenpäin harjoituskenkinä. Hannu on myös tilastoinut kaikki suorituksensa ja käyttänyt apuna aktiivisuusrannekkeita. Nyt oli kädessä tuhannen euron arvoinen älykello. – Olen myös aloittanut kuntosaliohjelman, jolla on tarkoitus vahvistaa alaselkää. Pyrin siihen, ettei koskaan tarvitsisi keskeyttää maratonia, Hannu pohti. Hän on juossut tähän mennessä 51 maratonia loppuun. Pari kertaa keskeyttäminen on ollut mielessä, mutta sisulla on menty loppuun.

Huoltoa ja harjoittelua Aivan jokaisella päivävapaalla Hannu ei heitä 15 tai 20 kilometrin lenkkiä. Keho vaatii palautumista ja usein Helsingin päässä hän jättää juoksut väliin. Ennen kisaa pitää valmistautua hyvin.

– Yritän saada kilon verran painoa lisää, koska kisassa sitä voi lähteä kolmekin kiloa. Pari vuotta sitten Tukholmassa oli todella kuuma – juottopisteitä ja vesisuihkuja oli lisätty, mutta monilla oli hankalaa, Hannu kertoi. Hapenottokyky on tärkeä ominaisuus juoksijalle. Siitä on suuri hyöty myös laivan savusukellusryhmässä, jonka jäsen Hannu on. Mies aikoo juosta täyteen sata maratonia ja kiittelee lopuksi työyhteisöä siitä, että on saanut sovittua vapaita osallistuakseen maratoneille. 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Marathon Training on Days Off Silja Serenade’s cook Hannu Simola leaves Sunday runners in his dust. Simola runs around two thousand kilometres every year.

annu’s longest stretch on a day off is 39 kilometres in the Stockholm end. The Swedish capital offers good running opportunities with excellent trails. He also participates regularly in many of Europe’s biggest marathons. His personal best is 3 hours 7 minutes, which he set on the island of Jersey in 2018. His target time is under 3 hours. “I know Jersey and London well through my English mother and grandmother. I’m a member of the London City Athletics Club and I’ve ran with other club members in many different places”, Hannu explains. Members of the club have participated in the Helsinki City Marathon, and Hannu has also completed the Lanzarote Marathon with them. Hannu acts as the club’s “foreign ambassador” and is trying to entice the other members to run the Tallinn

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

Marathon with him. The Tallinn event also includes a half marathon and a 10K race.

Bit by the fitness bug Hannu, who has worked on ships since 1997, trained as a chef later in life and has been working on Silja Serenade for a long time. In the beginning of 2014, Hannu’s younger brother asked Hannu if he would care to join him for a jog. “As we were running, I realised I was in pretty bad shape. That’s when I decided to start running. I got into it straight away, and here we are”, Hannu reminisces. That same year, he ran marathons in Stockholm, Helsinki and Jersey, as he has every year since then. Besides training hard, Hannu has looked for information online and from friends. He also invests in equipment. He likes to chart his progress and finds that

activity trackers come in handy. Hannu has also started a gym programme with the aim of strengthening his lower back. So far, Hannu has completed a whopping 51 marathons. Hannu doesn’t run 15 or 20 kilometres on all his days off. A runner’s body requires rest, and he often skips longer runs in the Helsinki end. It’s important to prepare well for competition. A good aerobic capacity is crucial for a runner. It also helps Hannu’s work in the ship’s smoke diving group. Hannu plans on running a full 100 marathons. He’s grateful to his workplace and colleagues for giving him leeway to organise his days off so that he can participate in marathons. ò

Uutta voimaa ForMaresta teksti ja kuvat Mikael Paajanen/R5

Puolitoista vuotta sitten rappusissa hengästytti ja kävelylenkitkin tuntuivat melko raskaalta. Puolisen vuotta sitten Ville juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa karvan verran yli kahteen tuntiin. Tänä vuonna olisi tarkoitus parantaa aikaa.

ies oli jo vuosia miettinyt ja useasti yrittänyt tehdä elämäntapamuutosta, mutta räväkästi alkaneet kuntokuurit olivat ohimeneviä. Elintavat olivat pikkuhiljaa ajautuneet huonommiksi. Mitä huonompaan kuntoon päästää itsensä, sitä vaikeammaksi liikunnan aloittaminen menee. Kun Ville haki ForMareen, hän oli päättänyt, että homma hoidetaan asenteella. Villen mieles44

tä elämäntapamuutoksessa onnistuminen vaatii ajatustyötä jo pidemmältä aikaväliltä ja sitä, että on valmis pitkäaikaiseen muutokseen. ”Pikavoittoja ei kannata tavoitella”.

Kilot tehdään keittiössä Villellä oli korjattavaa ravintopuolella ja hän työstää sitä edelleen, mutta muutos on silti huomattava. ForMaren

alussa pidetään ravintoluento ja oman valmentajan kanssa keskustellaan sekä analysoidaan syömistä, aina ei tarvitse kieltäytyä herkuista. Muutokset perustuvat osallistujan ruokapäiväkirjaan ja yhdessä käytyihin keskusteluihin. – Ruokailun säännöllisyys on parantunut merkittävästi ja se on ajatuksissa koko ajan. Herkuttelu on vähentynyt hieman ja pikaruokaloissa käyminen merkittävästi, Ville sanoi. Vaajassa puolessa vuodessa Villen paino putosi n. 10 kiloa ja paino on sen jälkeen pysynyt alhaalla. Lihasmassa on lisääntynyt ja rasva vähentynyt. Tavoitteena on edelleen tiputtaa painoa jonkin verran. ForMaren alkutesteissä todettiin Villen huono kunto. Testien tarkoitus ei ole potkia maassa makaavaa, vaan lähinnä näyttää kovaa dataa tuloksista. Alkuvaiheessa tavoite oli yleiskunnon kohottaminen, sekä uusien tapojen saaminen säännölliseksi osaksi elämää. Villen kokeilut terveellisempien elintapojen aloittamisesta olivat jääneet lyhyiksi. Valmentajan tehtävä on ottaa huomioon valmennettavan tavoitteet ja antaa hänelle työkalut niiden saavuttamiseksi. Se että Ville tiesi mitä tehdä ja minkä takia, oli ja on edelleen tärkeimpiä tekijöitä sille, että kurssi on edelleen oikea.

Harjoitusohjelmat aluksi helppoja Laadukkaaseen voimaharjoitteluun kuuluu tärkeänä osana myös liikkuvuusharjoitukset. Peruskestävyyden tulee olla aina iso osa harjoittelusta, mutta kovempia treenejä voi jaksottaa. Parin kuukauden jälkeen vauhtikestävyysvedot vaihdettiin hapottavampiin, mutta lyhyempiin maksimikestävyysvetoihin Kevään aikana lisättiin niin kilometrejä kuin vauhtia ja lokakuussa puolimaraton meni aikaan 2:08. Aikamoinen parannus siitä, että ennen kävelylenkitkin tuntuivat raskaalta. Suuri apu kestävyysharrastuksen vakinaistamiseen oli myös siitä, että Villen työkaveri oli innokas har1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

joittelija ja potki Villeäkin persuksille. Useampikin harjoitus laivalla olisi jäänyt tekemättä ilman hyvää vertaistukea. Ennen Formarea Ville ei ollut juuri käynyt kuntosalilla. Hän omaksui voimaharjoittelun osaksi terveyden ja suorituskyvyn edistämistä heti Formaren alusta. Nykyään Ville käy kuntosalilla säännöllisesti 1–2 kertaa viikossa. Selkäkivut ovat hävinneet kokonaan ja liikkuvuutta on tullut lisää.

Valmennussuhde Formaressa Ville asuu Mikkelissä ja on töissä kolme viikkoa kerrallaan. Tulosta syntyi silti ja siitä on kiittäminen Villen hy-

vää asennetta. Kaikille tulee hetkiä, jolloin ei ehdi tai ei jaksa. Nämä ovat käänteen tekeviä hetkiä, joko luovutetaan tai palataan hyväksi havaitulle tielle. Ville palasi aina ruotuun. Formaressa on valmennuksen ja kuntotestien lisäksi kuusi luentoa, joissa käsitellään muun muassa henkistä hyvinvointia, sekä unta ja stressiä. Luentopäivillä on lisäksi ruokailu ja ryhmässä harjoittelua vaihtuvalla teemalla. Villellä ei aluksi ollut sisäistä motivaatiota liikuntaan, mutta tilanne muuttui. Hän on muun muassa rakentanut veneen. Kun muistetaan, että lenkille lähtö tulee edesauttamaan

toimintakykyä eläkkeellä, ja mahdollistaa vaikka uuden veneen rakentamisen, saattaa se toimia hyvänä motivaattorina. Nykyään Ville nauttii juoksusta siinä määrin, että ei vaihtaisi juoksulenkkejä pilleriin, joka toisi kaikki samat hyödyt. Elämäntapamuutos on tapahtunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voimme lopettaa kaiken, vaan sitä että uudet opitut asiat pitäisi saada kulkemaan mukana lopun elämää.

Ny energi från ForMare För 1,5 år sedan blev han andfådd av trappor och även promenader kändes ganska jobbiga. För ungefär ett halvår sedan sprang Ville sitt första halvmaraton på drygt två timmar. I år tänkte han förbättra tiden.

flera år hade Ville funderat på att ändra sin livsstil och även försökt åstadkomma en förändring åtskilliga gånger. Undan för undan hade levnadsvanorna förändrats till det sämre. När Ville sökte till ForMare hade han bestämt sig för att ändra på situationen genom sin inställning. I början av ForMare hålls en kostföreläsning och deltagarna analyserar sina matvanor tillsammans med sin personliga tränare. – Jag har blivit mycket bättre på att äta regelbundet och har det hela tiden i bakhuvudet. Jag äter inte lika mycket godsaker och besöker snabbmatsrestauranger betydligt mer sällan, säger Ville. På knappt ett halvår gick Ville ner 10 kg och sedan dess har han lyckats hålla vikten. Muskelmassan har ökat och fettet minskat. Han strävar dock efter att gå ner ytterligare lite i vikt. Under de inledande testerna i ForMare kontrollerades Villes kondition. Syftet med testerna är inte att sparka på den som redan ligger, utan att få fram data. Inledningsvis var målet att höja all-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

mänkonditionen och att göra de nya, regelbundna vanorna till en naturlig del av livet. Rörlighetsövningar är en viktig del av ForMare. En stor del av träningen ska alltid fokuseras på grundstyrka, men i perioder kan man lägga in tuffare träningspass. Under våren utökades Villes löpträning och i oktober sprang han halvmaran på 2:08. Det är en rejäl förbättring, med tanke på att bara promenader kändes jobbiga förut. Ville hade stor hjälp av sin arbetskamrat som var en flitig motionär och som sporrade honom. Utan bra kamratstöd hade många träningar ombord inte blivit av. Numera tränar Ville regelbundet på gymmet 1–2 gånger i veckan. Ryggvärken har försvunnit helt och han har blivit mer rörlig. Ville bor i S:t Michel och arbetar tre veckor i sänder. Trots det har Ville

fått bra resultat tack vare sin inställning. Alla kommer någon gång känna att man inte hinner eller orkar. Dessa stunder är avgörande: antingen lämnar man sina goda vanor eller återvänder till dem. Ville återvände alltid. Förutom träning och konditionstester består ForMare av sex föreläsningar, som bland annat tar upp psykisk hälsa, sömn och stress. Föreläsningsdagarna innehåller även måltider och gruppträning med varierande teman. Ville har hittat sin inre motivation och njuter av att motionera. Han har lyckats göra en livsstilsförändring. Detta innebär dock inte att han kan släppa allt, utan att måste försöka hålla sig till sina nya lärdomar livet ut. ò

KIITOS – TACK ! Viime vuoden Minuuttikisassa kerättiin 660 euron lahjoitus Itämeren suojeluun – lämmin kiitos kaikille palkintonsa lahjoittaneille! I förra årets Minuttävling samlade vi ihop 660€ donation för Östersjöns skydd – tusen tack för alla som donerade!

PALKITTUJA SKÖNÄREITÄ

J-P Laurila kävi lomalle lähtiessään morjestamassa Pekkaa ja sai mukaansa Vuoden merimiesurheilijan palkinnot. Liikuntaminuutteja kertyy vanhaanmalliin Stena Arcticalla. M/S Birka Stockhom palkittiin vuoden 2019 parhaana urheilulaiva. Kekkosen Kannu ja jalkapallopysti jaettiin Maarianhaminassa.

1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Vaparit

Minute competition 2019 Individual points: 1. Viktor Hipponen, Finnbreeze: 1685,5 2. J-P Laurila, Stena Arctica: 1480,75 3. Riikka Jernman, Stena Arctica: 1408,67 4. Esa Leppänen, Finnstar: 1149,25 5. Paavo Arpiainen, Vaparit: 1140,92 6. CleverMarko Clever, Gabriella: 1115,17 Ships: 1. Stena Arctica: 340,57

NORDIC OPEN FOOTBALL SERIES 2019 (187 teams participated) 1. NOS, Sweden 2. Costa Magica, Italy 3. Vaparit 1, Finland 4. Lighthouse Ship Management, Norway 5. Silja Europa, Estonia 6. TO Spitsbergen, Norway

2. Aila:143,83

7. Wrecking Crew (TO Enabler), Norway

3. Neste: 103,91

8. Mariella , Finland

4. Finnbreeze: 84,75 5. Eira: 81,83

9. Birka Stockholm. Sweden

6. Containerships VII: 78,46

10. Isabelle, Latvia

Shipping companies:

18. Finlandia 1, Finland

120. Langh Ship / Containers, Finland

1. OSM-Shipping 6,91

26. Baltic Princess, Finland

121. Finlandia 2, Finland

2. Langh ship: 2,18

27. Gabriella, Finland

3. Prima Shipping: 1,92

32. ESL Shipping, Finland

4. ESL Shipping: 1,91

33. RABN, Finland

5. Finnlines: 1,40

44. Silja Serenade, Finland

6. Bore: 1,12

46. FC Polaris, Finland

For full results, visit www.mepa.fi

52. Vaparit 2, Finland

115. Rosella, Finland 117. Godby Shipping, Finland 118. FC Rändöm, Finland 119. Dream Team Finland

58. Finnlines, Finland 114. Amorella, Finland VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

The prizes for BoreFit 2019 were awarded in the shipping company’s offices. The winning group was RepairTeam with Juha Niskanen, Raine Järvinen and Perttu Leiniitty.

Miljoonan minuutin kisa

The Million Minute Competition

Bore Ltd:n laivojen ja maahenkilöstön kuntokisan ensimmäisen vuoden parhaat palkittiin varustamon päällystötapaamisen yhteydessä. MEPA oli mukana BoreFit -kampanjan startatessa vuoden 2019 alussa.

Bore Ltd.’s ship personnel and shore staff took part in a friendly fitness competition last year. Prizes were awarded in the shipping company’s officers’ meeting. MEPA helped to launch the BoreFit project at the start of 2019.

bore ltd kannustaa merenkulkijoita ja konttori-

bore ltd. encourages its employees to adopt a

väkeä huolehtimaan itsestään. BoreFit 2019 alkaessa kaikki saivat varustamolta aktiivisuusrannekkeet ja MEPAn Katja Mertanen ja Krista Lankila vierailivat aluksilla Boren Sonja Koiviston kanssa, opastamassa porukkaa hyvinvointiasioissa. Laivoille toimitettiin MEPAssa suunniteltuja liikuntaohjeita ja annettiin yleisiä ravinto-ohjeita. Kampanja onnistui hienosti. Ensimmäisen vuoden jälkeen Bore varustamossa kertyi 988 873 minuuttia eli lähes kaksi vuotta liikuntaa. Vapaavahdissa kerrottiin syksyllä BoreFit – kampanjan väliaikatilanteesta, jolloin korjausja kunnossapito -osasto RepairTeam oli johdossa. Helmikuussa 2020 oli aika julistaa BoreFit 2019 -voittajat ja se tehtiin Boren senioripäällystön seminaaripäivän päätteeksi. RepairTeam piti johtonsa ja saavutti ykköstilan ollen aktiivisin ryhmä. Hyvinä haastajina palkittiin korkealla osallistujaprosentilla M/V Norstream sekä loppuvuodesta hienosti aktivoitunut M/V Norsky. Uusi kilpailu, BoreFit 2020 on jo alkanut ja siinä pyritään lisäämään kaikkien ryhmien osallistujien määrää. MEPA tukee edelleen merenkulkijoiden kuntoliikuntaa sekä ForMare -ohjelmaa, jossa on mukana myös yhteistyökumppani R5 Athletics and Health.

healthy lifestyle. MEPA’s Katja Mertanen and Krista Lankila visited the ships together with Bore Ltd’s Sonja Koivisto to talk about the programme and share some health and fitness tips. All participants were given fitness trackers at the start of the BoreFit 2019 project. The ships were also provided with MEPA-designed workout instructions and general nutrition advice. The project was a resounding success. Within the first year, Bore Ltd. employees had racked up 988,873 exercise minutes – which translates to almost two years of physical activity. When Vapaavahti published an update of the project’s progress last autumn, the repair and maintenance department’s RepairTeam was in the lead. The winners of BoreFit 2019 were finally announced at the end of the senior officers’ seminar day in February 2020. RepairTeam held on to their lead and came in first place as the most active group. The runners-up were M/V Norstream, which was commended for a high attendance rate, and M/V Norsky, which managed an admirable final spurt at the end of the year. The new competition – BoreFit 2020 – has already been launched with the aim of increasing the number of participants within the groups. MEPA will continue to support seafarers’ fitness activities. MEPA also runs the ForMare wellness programme in cooperation with R5 Athletics and Health. 1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Kohtaamisia

Ahvenanmaalla Vårdössä Lasse Eriksson toivottaa merenkulusta kiinnostuneet vierailijat tervetulleiksi käymään kotimuseossaan. Lasses Sjöfartmuseum on auki kesällä keskiviikkoisin ja myös muina aikoina sopimuksen mukaan. Yhteystiedot saa MEPAsta.

Turun MEPAssa poikkesi Arto ”Archie” Juntunen, joka nykyisin työskentelee MOL Nordic Tankers Trading -yhtiössä cargo superintentent & training captain -tehtävissä. Ruotsissa asuvalle Archielle tulee vuosittain parisataa matkapäivää. Hän oli juuri saapunut Georgiasta ja suuntasi Ouluun, jossa yhtiön laiva purkaa mäntyöljyä Savannahista.

ForMare -ohjelmaan osallistuvia merenkulkijoita on käynyt pitkin talvea luennoilla ja tapaamisissa. Krista muistuttaa seuraavasta syyskuussa alkavasta ForMaresta, jonka hakua alkaa 1.4.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1• 2020

HENRY NIELSEN NOSTAGIA IX Risteily 2020 M/S GABRIELLA 29.09.2020 Helsinki–Tukholma 17:15–10:00 (30.09.) 30.09.2020 Tukholma–Helsinki 16:30–10:10 (01.10.)

KIRJOITTAJIA MERIMUSEON BLOGIIN? Rauman merimuseo etsii aktiivimerenkulkijoita, jotka olisivat kiinnostuneita kirjoittamaan työstään ja laivaelämästään blogiin. Tekstit/kuvat voisi lähettää museoon joka sopisi kirjoittajan kanssa, milloin se julkaistaisiin. Sopimuksen mukaan materiaalit voitaisiin tallentaa merimuseon kokoelmiin, tai sitten ”vain” jättää blogipostaukseksi kertomassa kyseisen merimiehen työstä. Yhteydet: Paula Kupari, puh +358 50 411 4189, kupari@rmm.fi www.rmm.fi

Varaukset: puh. 020 120 4000 avoinna ma–pe 9–17 web: www.matkavekka.fi/nostalgia e-mail: myynti@matkavekka.fi Matkan myyntiaika 01.04.2020–14.08.2020 Matkoiltamme puuttuu ainakin tuhat Nielsenin lipun alla seilannutta. Yrittäkää etsiä heitä ja kertoa tapahtumasta. Puskaradio töihin. Tervetuloa kaikki mukaan! Lisätietoja: Convoker Wintiö, wintio@pp.inet.fi

UTHYRES Fackets stora stuga på Åland. 4 rum och kök, badrum, bastu, TV, braskamin samt roddbåt. Bilväg ända fram. 550€/vecka eller 79€/dygn. Tel.040-5345666 VUOKRATTAVANA: Ay-väen iso mökki Ahvenanmaalla. 4 h ja keittiö, kylpyhuone, sauna, TV, takka ja soutuvene. Autotie perille. 550€/viikko tai 79€/vuorokausi. Puh. 040-5345666

MINUTE COMPETITION In the competition, you will gain points from every exercise you perform. You can whenever you want make an account by clicking on the Register button. You will receive an activation link to your e-mail, and you are now ready to start collecting points! Read more: https://training.mepa.fi/eng/competition/ Tervetuloa MEPAn Minuuttikisaan! VĂ¤lkommen till SSB MinuttĂ¤vlingen!

Vapaavahti Frivakt 1 2020

Articles inside

Kurssit

Hannu maratonilla

Oolannin sota

Salve merimiesilta

Mepalaiset muistelevat

Ellan kirjastojutut

Merimiehiä salakujettajina

Amsterdam II

PM Foto

M/S Enough Talk

Finnlines koulutus

M/S Finnwave

Inkoo Shipping

Juha Ylitalo

Nybörjare

Pääkirjoitus