Vapaavahti Frivakt 2_2020

2 ¦ 2020

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

KORONA

•

NORDIC OPEN •

FORMARE • GOLF

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

2∙2020

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL 3 Pääkirjoitus Ledare

44

4 Palveluita poikkeusoloissa Undantagsförhållanden 8 Korona iski merenkulkuun Corona slog till mot sjöfarten

24 Sylvänne 26 Kuvataiteilija Niemelä 30 Köysikurssi Kotkassa 34 Merimiesmotoristit 36 Kursseja etänä

12 Laivat liikkeellä Bore: Fartyg i trafik

37 Golf

14 Henkilöstöosaston kiireet

44 Nordic Open

16 Laivaelämän rajoituksia Corona påverkade fartygslivet

48 Padel

18 Virtuaalikahvit

38 Kirjat

50 Iitu aloitti MEPAssa

20 Mepalaiset muistelevat 23 In Memoriam Mikkola, Husell

37 MEPA vuokraa Ylläsmajoja kesäaikaan myös yhdeksi tai useammaksi päiväksi kerrallaan.

Turun MEPA on nyt Merimieskirkon tiloissa: Rahtarikuja 2, 20210 Turku

34 54

Kannen kuva Pärmbild: Ylösmakaavan M/S Mariellan kuvasi Sampsa Sihvola Takakansi Baksidan: M/S Eiran Don oli mukana seikkailupuiston retkellä

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj 2

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto 2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Hyvät lukijat!

Bästa läsare!

korona tuli ja muutti totutun elämäntavan ainakin toistaiseksi koko maailmassa. Erityisen kovasti korona riepotteli merenkulkua, matkustaja-autolautat seisahtuivat ja monella rahtialuksella rahdit ja rahtaukset vähenivät tai seisahtuivat kokonaan. Iso osa merenkulkijoista on lomautettuna tai vailla töitä. Laivalla olevat ovat olleet käytännössä jumissa laivoillaan. Myös taloudelliset vaikutukset ovat mittavia.

Mepa on pyrkinyt turvaamaan merenkulkijoiden palvelut vastuullisesti ja turvallisuudesta huolehtien. Olemme kokeilleet uusia toteutustapoja sekä uudenlaisia palveluja. Näistä esimerkkinä, muutaman mainitakseni, MEPAn virtuaaliset kympin kahvit keskiviikkoisin, verkko-opetuksena toteutetut kurssit, virtuaalivinkit sekä laivapalveluiden turvallinen järjestäminen ja ulkona tapahtuneet aktiviteetit kokoontumis rajoituksia ja hygieniaa noudattaen.

Kesäkuun alusta olemme voineet varovasti avata liikuntamahdollisuuksia ja kurssitoimintaa. Vielä täytyy kuitenkin muistaa ja varmistaa koronan nujertaminen. Pestä käsiä, huolehtia hygieniasta, toimia turvallisesti sekä vastuullisesti.

Toivottavasti pääsemme kohta sanomaan: korona tuli ja meni!

Koronan vaikutuksista merenkulkuun ja merenkulkijoihin sekä MEPAn korona-ajan toiminnasta voit lukea enemmän tästä lehdestä.

Mukavaa kesää kaikille lukijoille, nähdään Kympin Kahvilla keskiviikkoisin!

coronaviruset kom och förändrade de vanliga rutinerna i hela världen åtminstone tills vidare. Det slog särskilt hårt mot sjöfarten: passagerar-bilfärjorna stannade och många fraktfartyg fick mindre frakter och befraktningar eller så upphörde de helt. En stor del av sjöfararna är permitterade eller utan jobb. Personalen ombord har i praktiken blivit fast på sina fartyg. Även de ekonomiska konsekvenserna är stora.

SSB har försökt trygga sjöfararnas service ansvarsfullt och med iakttagande av säkerheten. Vi har testat nya tillvägagångssätt och nya tjänster. För att nämna några exempel: SSB:s virtuella tiokaffe på onsdagar, kurser som genomförts som webbutbildningar och virtuella tips. Dessutom har fartygsservicen organiserats på ett säkert sätt och utomhusaktiviteter har ordnats med iakttagande av restriktionerna för folksamlingar och god hygien.

Sedan början av juni har vi försiktigt kunnat öppna upp motionsmöjligheter och kursverksamhet. Vi måste dock fortfarande komma ihåg att besegra coronaviruset. Tvätta händerna, iaktta god hygien, agera säkert och ansvarsfullt. Förhoppningsvis kan vi snart säga att coronaviruset kom och gick!

I detta nummer kan du läsa mer om coronapandemins effekter på sjöfarten och sjöfararna samt om SSB:s verksamhet under coronatiden.

Trevlig sommar alla läsare – vi ses på Tiokaffet på onsdagar!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

3

Koronan aikana MEPAn materiaalitoimitukset jätettiin yleensä laatikoissa laivojen lankongeille, peräporteille, lastitoimistoihin, meklarille tai erikseen sovittuun paikkaan.

4

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Palveluita poikkeusoloissa Koronapandemia vaikutti Merimiespalvelutoimistoon – noudatimme rajoituksia ja suosituksia. Toimintaa sopeutettiin muuttuneeseen tilanteeseen ja jouduimme myös huomioimaan laivojen ylösmakuutuksesta johtuvat tuntuvasti pienentyneet palvelumaksut. teksti: Pekka Karppanen

M

aaliskuun alussa pidetyn Maarianhaminan salibandyturnauksen jälkeen oli selvää, että kevään muut urheilutapahtumat ja liikuntavuorot piti peruuttaa. Köysikurssi Kotkassa vedettiin vielä lähiopetuksena, mutta muita kursseja alettiin perua ja siirtää. Osa voitiin toteuttaa etäkursseina ja uusiakin kursseja keksittiin.

MEPAn Katajanokan kuntosali pidettiin suljettuna toukokuun loppuun asti.

Myös yhteistyökuntosalit Satamatalossa ja Vuosaaressa suljettiin. Ylläsmajat pidettiin periaatteessa auki, mutta varauksen peruuttaneille merenkulkijoille palautettiin rahat.

MEPA sai ohjeita toimintaa valvovasta Työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä työterveyshuolto Mehiläisestä. Merenkulkijoiden työ katsottiin tärkeäksi huoltovarmuustoiminnaksi, joten heidän altistumistaan koronatartunnalle piti ehkäistä kaikin tavoin. MEPAn omia työntekijöitä ohjeistettiin etätöihin.

Palvelut laivoille jatkuivat MEPAn Katajanokan kirjastoa ei suljettu aivan täydellisesti ja toimistoa pidettiin auki minimimiehityksellä. Vapaalla tai lomautettuina olevat merenkulkijat saattoivat noutaa tilaamansa kirjat toimiston ovelta. Uusien kirjojen ja filmien hankintaa jouduttiin vähentämään ja lykkäämään pienentyneistä palvelumaksuista johtuen.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

MEPAn materiaalitoimitukset laivoille hoidettiin erikoisjärjestelyin, jotka eri varustamoissa olivat lähes yhtenevät. Tavarat jätettiin yleensä laatikoissa laivojen lankongeille, peräportille, lastitoimistoihin, meklarille tai erikseen sovittuun paikkaan. Merenkulkijat pakkasivat vaihtotavarat valmiiksi laivalla. Menettelyt vakiintuivat linjalaivoilla ja muiden kanssa sovittiin tapauskohtaisesti.

Merenkulkijat olivat saaneet varustamoilta ja satamista tiukat ohjeet pysytellä koko työvuoron ajan aluksella. Muutamia kertoja MEPAn asiamiehet hoitivat pieniä asioita, kuten tavaratoimituksia vapaa-ajan kerhoille sekä kuljetuspalveluita.

Puhelin- ja datakorttien myynti toimi keskitetysti siten, että laiva tilasi tietyn määrän kortteja ja keräsi maksut etukäteen.

Virtuaalivinkkejä Kevät oli kolea ja liikkumisrajoitukset aiheuttivat sen, että maissa olevat merenkulkijat viettivät pitkiä aikoja kotosalla. MEPA keräsi ja julkaisi lukuisia linkkejä digitaaliseen maailmaan, konsertteihin, esityksiin, liikuntaan, rentoutukseen ja moneen muuhun. Laadimme myös kyselyn tulevista digitaalisista palveluista sekä MEPA-aiheisen tietokilpailun, johon kerättiin vastauksia internetissä. Lähetimme entiseen tapaan sähköisiä uutiskirjeitä suomeksi ja ruotsiksi sekä avasimme MEPAn Instagram-tilin.

Kontaktit merenkulkijoihin vähenivät, joten keksimme pitää kerran viikos-

sa yhteisen virtuaalisen kahvihetken, johon myös kotona tai laivoilla olevat merenkulkijat saattoivat osallistua. Nimellä Kympin kahvit pidettiin joka keskiviikko Google Hangouts Meet–ohjelman avulla tapaaminen, johon merenkulkijat osallistuivat etäyhteydellä.

Varovainen paluu vanhaan Toukokuussa saatiin valtakunnan hallitukselta tietoja rajoitusten höllentämisestä, joten aloimme suunnitella kursseja kesälle ja syksylle. Käynnistimme pikkuhiljaa toimintaa järjestämällä pienimuotoisia padel -turnauksia lomautetuille merenkulkijoille sekä ajoharjoittelupäivän merimiesmotoristeille. Nämä saatiin toteutettua vielä tiukempien kokoontumisrajoitusten aikana, koska toimittiin ulkona.

Kesäkuussa aloitettiin kahdella golfkurssilla ja ohjelmaa jatkettiin melonnalla ja purjelautailulla. Kovasti toivotut ratsastuskurssit ja haulikkoammunta palaavat elokuussa. Syyskuun suosittu ruskaretki ja tunturivaellus ehtivät täyttyä jo keväällä.

Liikuntatarjontaa palautellaan entiselleen mahdollisuuksien mukaan. Jalkapalloturnaus on suunniteltu pelattavaksi syyskuun alussa ja MEPA Golf Lohjalla 13.9. Jääkiekkoturnaus järjestetään vasta keväällä 2021. Seuratkaa tarjontaa MEPAn kotisivuilla www.mepa.fi.

5

Några gånger uträttade SSB:s ombud små ärenden, till exempel varuleveranser till fritidsklubbarna.

Service under undantagsförhållanden Coronapandemin påverkade Sjömansservicebyrån, som följde restriktionerna och rekommendationerna. Verksamheten anpassades efter den nya situationen och vi tvingades ta hänsyn till de påtagligt minskade serviceavgifterna till följd av uppläggningen av fartyg. text Pekka Karppanen.

E

fter innebandyturneringen som hölls i Mariehamn i början av mars stod det klart att vårens resterande idrottsevenemang och motionsturer måste ställas in. Reparbeteskursen i Kotka kunde hållas som närundervisning, men övriga kurser ställdes in eller flyttades fram. En del kurser kunde ges på distans och vi hittade också på helt nya kurser.

SSB:s gym på Skatudden hölls stängt fram till slutet av maj. Även samarbetsgymmen i Hamnhuset och i Nordsjö

6

stängdes. Yllässtugorna hölls öppna, men de sjöfarare som avbokade sina rum fick tillbaka pengarna.

SSB fick anvisningar från Arbets- och näringsministeriet, som övervakar verksamheten, och från företagshälsovården Mehiläinen. Sjöfararnas arbete ansågs vara viktigt för försörjningsberedskapen och de skulle därför på alla sätt förhindras från att exponeras för coronasmitta.

SSB:s egna anställda hänvisades till distansarbete.

Servicen till fartygen fortsatte SSB:s bibliotek på Skatudden stängdes inte helt, utan expeditionen höll öppet med minimal bemanning. Lediga eller permitterade sjöfarare kunde hämta beställda böcker vid ingången till expeditionen. Inköpen av nya böcker och filmer fick minskas och skjutas upp på grund av de minskade serviceavgifterna.

Leveransen av filmer, böcker och tidningar till fartygen sköttes genom speci2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Leveransen av filmer, böcker och tidningar till fartygen sköttes genom specialarrangemang.

alarrangemang, som var liknande på alla rederier. Artiklarna levererades i regel i lådor till fartygens landgång, akterport, lastkontor, mäklare eller en särskilt överenskommen plats. Ombord packade sjöfararna färdigt artiklarna som skulle bytas ut. De nya rutinerna etablerades på linjefartygen och med övriga gjordes överenskommelser från fall till fall.

Sjöfararna hade fått stränga order från rederierna att hålla sig på fartyget under hela arbetspasset. Några gånger uträttade SSB:s ombud små ärenden, till exempel varuleveranser till fritidsklubbarna och transporttjänster. Försäljningen av telefon- och datakort sköttes centraliserat genom att fartyget beställde ett antal kort och tog betalt i förväg.

Virtuella tips Våren var kylig och begränsningarna i rörelsefriheten gjorde att sjöfararna som befann sig i land tillbringade mycket tid hemma. SSB samlade in och publicerade ett antal länkar till den digitala världen: konserter, föreställningar, motion, avkopp-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

SSB:s filmer, böcker och tidningar levererades i regel i lådor till fartygens landgång, akterport, lastkontor, mäklare eller en särskilt överenskommen plats.

ling och mycket annat. Vi skapade också en enkät om framtida digitala tjänster och en frågesport om SSB som kunde besvaras på nätet. Precis som tidigare skickade vi elektroniska nyhetsbrev på finska och svenska och öppnade ett Instagramkonto för SSB. Kontakterna med sjöfararna minskade och därför införde vi en gemensam virtuell kaffepaus en gång i veckan, som även sjöfarare som befann sig hemma eller på fartygen kunde delta i. Under namnet Tiokaffet träffades vi varje onsdag med hjälp av programmet Google Hangouts Meet och sjöfararna deltog på distans.

En försiktig återgång till det normala

föras även under tiden med strängare restriktioner mot folksamlingar eftersom de skedde utomhus.

Juni inleddes med två golfkurser och programmet fortsatte med paddling och vindsurfing. De efterlängtade ridkurserna och lerduveskyttet återkommer i augusti. Den populära höstresan och fjällvandringen i september hann redan bli fullbokad under våren.

Motionsutbudet återgår till det vanliga när det är möjligt. Fotbollsturneringen spelas i början av september och MEPA Golf spelas i Lojo den 13 september. Ishockeyturneringen ordnas först till våren 2021. Följ utbudet på SSB:s webbplats www.mepa.fi. ò

I maj informerade Finlands regering om att man skulle lätta på restriktionerna och vi började då planera sommarens och höstens kurser. Vi startade verksamheten så smått genom att ordna småskaliga padelturneringar för permitterade sjöfarare och en dag med körövningar för sjömansmotorister. Dessa evenemang kunde genom7

Korona iski merenkulkuun Suomalaiset varustamot ja merenkulkijat olivat hereillä, kun koronavirus julistettiin pandemiaksi.

Matkustusrajoitusten myötä lentoliikenne lähes tyrehtyi, joten laivojen merkitys huoltovarmuudessa korostui. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

8

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

K

iristyvät rajoitukset alkoivat vaikuttaa myös merenkulkuun. Kun MEPAn porukka ja pelaajat palasivat Maarianhaminan salibandyturnauksesta 8. maaliskuuta, oli laivalla vielä 2300 matkustajaa. Seuraava viikko muutti kaiken. Aluksi osa matkustajalaivoista jäi laituriin, myöhemmin makuutettiin myös rahtialuksia. Helsingin ja Tukholman välinen matkustajalaivaliikenne lopetettiin, mutta Turun laivat ajoivat Tukholmaan pelkkää rahtia.

Helsingin ja Tallinnan välistä liikennettä hoidettiin muutamalla aluksella ja Wasa Express liikennöi rahtialuksena Vaasasta Uumajaan. Finnlinesin ropax-alukset keskittyivät rahtiin Helsingin ja Travemünden välillä. Huoltovarmuuskeskuksen taloudellinen tuki oli tärkeä – suurten matkustajalaivojen kannattavaan liikennöintiin ei pelkkä rahti riitä. Merenkulku katsottiin kriittiseksi toimialaksi, koska Suomen tuonnista ja viennistä lähes 90 prosenttia kulkee meritse.

Laivoja ilman matkustajia ajettiin pienemmillä miehistöillä. Eri varustamoista oli pahimmillaan lomautettuina yli 3000 merenkulkijaa. Ruotsissa muutamat suuret varustamot joutuivat irtisanomaan jopa satoja merenkulkijoita Suomeen ja Ahvenamaalle liikennöivistä laivoista.

Taloudellisesti tankkilaivat ovat toistaiseksi selvinneet hyvin. Rahtialuspuolella vaikutuksia on ollut roro –liikenteeseen ja konttilaivoille. Myös irtolastialuksia on ollut makuutettuina.

suivat nopeasti tehostetut toimenpiteet, joilla ehkäistiin koronaviruksen leviä­ mistä.

Merenkulkijoiden itsensä suojelu oli yhtä tärkeää. Kontakteja rajoitettiin ja hygieniavaatimuksia kiristettiin. Yleiset rajoitukset vaikuttivat EU-merenkulkijoiden miehistönvaihtoihin etenkin ulkona seilaavilla aluksilla. Non-EU -merenkulkijoiden miehistönvaihdot olivat lähes

Risteilyaluksilla tilanne meni koko kevään ajan huonommaksi. Korona kaatoi matkustajia ja miehistöä

mahdottomia ja työvuorot venyivät. Varustamoissa on jouduttu paiskimaan töitä vaihtojen eteen. Jotkut ulkomaiset miehitysfirmat ovat järjestäneet tilauslentoja merenkulkijoilleen.

Kansainvälisillä risteilyaluksilla tilanne meni koko kevään ajan huonommaksi.

Usein korona levisi sekä matkustajien että miehistön keskuuteen. Jotkut satamat kieltäytyivät vastaanottamasta risteilyaluksia. Moni varustamo on peruuttanut risteilyt elokuulle asti.

Vaikutuksia laivoilla

Lomautuksia telakoilla ja satamissa

Suomalaisilla matkustaja-aluksilla työskentelee noin 4 800 henkeä ja rahtialuksilla 1 900 henkeä. Yhteensä reilusta 7 300 merenkulkijasta vajaa 6000 on EU-kansalaisia ja loput enimmäkseen filippiiniläisiä. Laivoilla olevat merenkulkijat omak-

Risteilyalusten kriisi alkoi vaikuttaa telakkateollisuuteen. Meyer Turun telakalla on rakenteilla suuria risteilyaluksia Carnival Corporation- ja Royal Caribbean Cruises -varustamoille. Telakka hidastaa uudisrakennusten toimituksia ja aloitti huhtikuun

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

lopulla yt-neuvottelut 450 työntekijän irtisanomiseksi. Rauman ja Helsingin telakoilla rakennetaan toisentyyppisiä aluksia, eikä niiden henkilöstöä toistaiseksi ole lomautettu.

Vuonna 2019 Helsingin satamaan tehtiin yli 300 risteilyaluskäyntiä, mutta valtaosa kesän 2020 risteilyalusvierailuista on peruttu. Tämä sekä vähentynyt matkustajaliikenne lienee vaikuttanut siihen, että Helsingin Satama Oy:n koko henkilöstö lomautetaan 30 päivän määräajaksi. Sataman johto luopui lomarahoistaan. Muiden Suomen satamien ei toistaiseksi ole tarvinnut lomauttaa henkilöstöä.

Toipuminen alkaa Työmatkat, muu välttämätön liikenne sekä Suomen kansalaisten paluu voitiin aloittaa jälleen toukokuun puolivälissä.

Liikenteessä olleilla roro -matkustajalaivoilla matkustajamäärät nousivat muutamaan sataan, mikä ei vielä ole kannattavaa. Varustamot toivovat, että koko kesäsesonki ei menisi pilalle ja miettivät menetelmiä, miten matkustaa turvallisesti laivoilla.

Kokemus on osoittanut, että lähimatkailu matkustaja-autolaitoilla toipuu varsin nopeasti poikkeusajoista. Monien asiantuntijoiden mukaan varsinkin korona-ajan jälkeen ihmiset kokevat omalla autolla ja laivalla matkustamisen turvallisemmaksi, kuin lentomatkustamisen.

Isku merenkululle on ollut pahimpia, mitä nykypolvi on nähnyt. Suomessa koko ala kuitenkin uskoo, että toipuminen alkaa. Toivotaan, että mahdollisimman pian näemme kaikki alukset liikenteessä ja merenkulkijat töissä.

9

Corona slog till mot sjöfarten De finländska rederierna och sjöfararna var vakna när coronaviruset deklarerades som en pandemi. I och med reserestriktionerna avstannade flygtrafiken och fartygens betydelse för försörjningsberedskapen ökade.

10

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

D

e åtstramade restriktionerna började påverka även sjöfarten. När SSB-folket och spelarna återvände från innebandyturneringen i Mariehamn den 8 mars fanns det fortfarande 2300 passagerare ombord. Veckan därpå förändrades allt. Till en början stannade en del av passagerarfartygen vid kajen, senare skedde även uppläggning av fraktfartyg. Passagerartrafiken mellan Helsingfors och Stockholm upphörde, och Åbofärjorna transporterade enbart frakt till Stockholm.

Trafiken mellan Helsingfors och Tallinn sköttes med några få fartyg och Wasa Express trafikerade som fraktfartyg mellan Vasa och Umeå. Finnlines ropax-fartyg fokuserade på frakt mellan Helsingfors och Travemünde. Det ekonomiska stödet från Försörjningsberedskapscentralen var viktigt – bara frakt räcker inte för att de stora passagerarfartygen ska kunna trafikera med lönsamhet. Sjöfarten betraktades som ett kritiskt verksamhetsfält, eftersom nästan 90 procent av Finlands import och export sker sjövägen.

Fartygen utan passagerare kördes med mindre besättningar. Som mest var över 3 000 sjöfarare från olika rederier permitterade. I Sverige var några stora rederier tvungna att säga upp hundratals sjöfarare på de fartyg som trafikerar till Finland och Åland.

Ekonomiskt sett har tankfartygen hittills klarat sig bra. I fråga om fraktfartygen har effekterna varit störst på roro-trafiken och containerfartygen. Även bulkfartyg har varit upplagda.

Effekter på fartygen På de finländska passagerarfartygen arbetar omkring 4 800 personer och på fraktfartygen cirka 1 900 personer. Av de sam-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

manlagt drygt 7 300 sjöfararna är nästan 6 000 EU-medborgare och resten mestadels filippiner. Sjöfararna på fartygen tog snabbt till sig de effektiviserade åtgärderna för att förhindra spridningen av coronaviruset.

Lika viktigt var det för sjöfararna att skydda sig själva. Kontakterna begränsades och hygienkraven skärptes. De allmänna restriktionerna påverkade framför allt besättningsbytena av EU-sjöfarare som seglade utomlands. Det var nästan omöjligt att göra besättningsbyten med icke-EU-medborgare och arbetspassen drog ut på tiden. På rederierna var man tvungen att jobba hårt för att få till bytena. Vissa utländska bemanningsföretag ordnade charterflyg åt sina sjöfarare.

På de internationella kryssningsfartygen försämrades situationen under våren.

Ofta spreds coronaviruset både bland passagerna och besättningen. Vissa hamnar vägrade att ta emot kryssningsfartygen.

Många rederier har ställt in alla kryssningar fram till augusti.

Permitteringar på varven och i hamnarna Kryssningsfartygens kris började påverka varvsindustrin. På Åbovarvet Meyer Turku byggs stora kryssningsfartyg åt rederierna Carnival Corporation och Royal Caribbean Cruises. Varvet har bromsat leveranserna till nybyggena och inledde i slutet av april samarbetsförhandlingar om uppsägning av 450 anställda. På varven i Raumo och Helsingfors bygger man andra slags fartyg och deras personal har än så länge inte permitterats. År 2019 besöktes Helsingfors hamn av över 300 kryssningsfartyg, men de flesta besök sommaren 2020 har avbokats. Detta

och den minskade passagerartrafiken torde ha bidragit till att Helsingfors Hamn Ab permitterar hela sin personal i 30 dagar. Hamnens ledning avstår sin semesterpenning. Finlands övriga hamnar har än så länge inte behövt permittera personal. Återhämtningen börjar I mitten av maj kunde arbetsresor, annan nödvändig trafik och hemresor för finska medborgare återupptas. På roro-passagerarfartygen som var i trafik ökade antalet passagerare till några hundra, vilket fortfarande inte är en lönsam nivå. Rederierna hoppas att inte hela sommarsäsongen går förlorad och funderar på hur man ska kunna resa säkert med fartygen.

Det har visat sig att resandet i närområdet med passagerar- och bilfärjor återhämtar sig ganska snabbt från undantagstillståndet. Enligt många experter känner människor sig tryggare när de reser med egen bil och båt än med flyg, särskilt efter coronapandemin.

Slaget mot sjöfarten har varit ett av de värsta som dagens generation har varit med om. I Finland är dock hela branschen övertygad om att återhämtningen börjar snart. Vi får hoppas att vi ser alla fartyg i trafik och alla sjöfarare i arbete så snabbt som möjligt. ò

11

Laivat liikkeellä

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Bore Ltd:n kaikki alukset ovat olleet liikenteessä koko koronakriisin ajan.

Tosin reitit ovat voineet muuttua lyhyellä varoitusajalla. Muiden varustamoiden tapaan myös Bore on eri toimenpitein minimoinut tartuntavaarat.

V

arustamon aluksista neljä liikennöi vain ulkomaisiin satamiin, mikä on luonnollisesti osaltaan vaikuttanut miehistöön ja vaihtoihin. Asiakkaiden kanssa yhteisenä tavoitteena on pitää logistiikka toimivana, jotta tarpeellinen yhteiskuntakriittinen lasti liikkuu. Rahtaajan kanssa on tehty tiivistä yhteistyötä.

– Varustamokonttori on painottanut turvallista lähestymistä asioihin ja että huomioidaan ”social distancing” sekä hygienia, josta tärkein käsienpesu. Matkustajien mukaan ottamisesta on sovittu yhdessä rahtaajan kanssa, Bore Ltd:n toimitusjohtaja Håkan Modig kertoi.

Viruksen pääsy laivaan johtaisi laivan pysähtymiseen, sen desinfiointiin ja koko miehistön vaihtoon, mikä olisi asiakkaan liikennöinnin ja tavaralogistiikan kannalta ikävää. Kaikki ulkopuolinen laivassa käynti on edelleen hyväksyttävä konttorissa ennen toteutumista.

Rahtaajan ohjeistukset, sekä Bore Ltd:n laatumanuaaliin sisältyvä Circular Letter prosessi ovat olleet tärkeitä kanavia. Vii-

12

koittaisissa koronakokouksissa on pohdittu tulevia menettelyjä ja käyty läpi viranomaisohjeistuksia. Näistä olemme laatineet uudet ohjeistukset kaikille laivoille ja miehistölle. Ne ovat koskeneet muun muassa miehistövaihtoja, matkustusta, laivassa oloa, laivasta poistumista.

Pyrkimys normaaleihin miehistöjen vaihtoihin Koronapandemian alkuvaiheessa Bore Ltd: ssa tehtiin ”lock-down”, kunnes olisi enemmän tietoja saatavilla. Miehistöille ja miehistöosastolle tämä on ollut haasteellista aikaa.

– Keskeytimme miehistövaihdot ja päädyimme pidempiin törneihin. On ollut hankalaa saada matkat järjestettyä. Mahdollisesti merenkulkija tai vaihtopari ei olisi päässyt laivalle tai laivalta pois, Modig selvitti.

Matkoja oli hankala toteuttaa ja lentoja peruutettiin lyhyellä varoitusajalla. Matkatoimisto on ollut hyvänä tukena suunnittelussa. Joissakin maissa vaihdot ovat sujuneet helpommin kuin toisissa. Bo-

re Ltd on nyt hallitusti siirtymässä normaalimpaan toimintaan miehistövaihtojen suhteen.

Koronan vaikutukset saattavat tuntua vielä pitkään. Toimitusjohtaja on ollut tyytyväinen henkilökuntansa toimintaan.

– Miehistöt ovat hienosti toteuttaneet uudet rutiinit ja kaikki toimijat satamissa ovat sopeutuneet tilanteisiin, Håkan Modig kehui.

Esimerkiksi proviantin on laivamuonittaja tuonut sääkannelle, josta miehistö on käynyt hakemassa tavarat. Myös luotsit ovat seuranneet uusia toimintaohjeita.

– Tärkeintä on ollut pitää laivat liikenteessä ja turvata miehistöjämme. Edelleenkään ei kaikkia matkoja saada järjestettyä joten valitettavasti osa miehistöstä on ilman tarkkaa vaihtopäivää, Modig totesi.

Bore Ltd on onnistunut ennakoivissa toimenpiteissään yhteistyössä asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa.

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Fartyg i trafik Alla Bore Ltd:s fartyg har varit i trafik under hela coronakrisen.

Det har dock hänt att rutterna har ändras med kort varsel. Precis som övriga rederier har Bore minimerat smittoriskerna med olika åtgärder.

F

yra av rederiets fartyg trafikerar enbart utländska hamnar, vilket naturligtvis har påverkat besättningen och bytena. Rederiets och kundernas gemensamma mål är att hålla igång en fungerande logistik för nödvändig samhällskritisk last. Samarbetet med befraktaren har varit tätt.

– Rederikontoret har betonat säkerheten och att vi ska iaktta social distansering och god hygien, framför allt tvätta händerna. Vi har kommit överens med befraktaren om eventuella passagerare ombord, berättar Bore Ltd:s verkställande direktör Håkan Modig.

Om ett fartyg får in viruset skulle fartyget behöva stanna, det skulle desinficeras och hela besättningen bytas ut. Detta skulle vara besvärligt för kundens trafikering och varulogistik. Alla besök av utomstående ombord måste fortfarande godkännas på kontoret.

Befraktarens anvisningar och Circular Letter-processen som beskrivs i Bore Ltd:s kvalitetsmanual har varit viktiga kanaler. På de veckovisa coronamötena har

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

man funderat över framtida tillvägagångssätt och gått igenom myndighetsdirektiven. Diskussionerna har legat till grund för nya anvisningar till alla fartyg och besättningar. Anvisningarna har gällt bland annat besättningsbyten, resor, vistelsen ombord och avstigningen från fartyget.

Strävar efter normala besättningsbyten I coronapandemins inledande skede gjorde Bore Ltd en ”lockdown” tills man hade mer information. Den här tiden var en utmaning för besättningarna och besättningsavdelningen.

– Vi avbröt besättningsbytena och beslutade om längre törnar. Det har varit svårt att ordna med resor. Ibland har sjöfararen inte kunnat ta sig från fartyget eller så har avlösaren inte kunnat ta sig dit, förklarar Modig.

Resandet har varit problematiskt och flygen har ställts in med kort varsel. Resebyrån har varit ett bra stöd och hjälpt till med planeringen. I vissa länder har bytena skett smidigare än i andra. Bore Ltd hål-

ler nu, under kontrollerade former, på att övergå till mer normala besättningsbyten.

Men effekterna av coronaviruset kan komma att vara påtagliga under en lång tid framöver. Verkställande direktören har varit nöjd med personalens agerande.

– Besättningarna har följt de nya rutinerna och alla aktörer i hamnarna har anpassat sig till situationen, berömmer Håkan Modig.

Till exempel har skeppshandlaren kommit med provianten till väderdäck, där besättningen har hämtat varorna. Även lotsarna har följt de nya förhållningsreglerna.

– Det viktigaste har varit att hålla fartygen i trafik och att skydda våra besättningar. Alla resor går fortfarande inte att ordna, så tyvärr saknar en del av besättningen exakt bytesdag, konstaterar Modig.

Bore Ltd har lyckats med de förebyggande åtgärderna i samarbete med sina kunder och anställda.

13

Mika Lindfors, Jouni Koponen, Benharde Reyes, ja Rolan Gonzales M/S Eiran kannella. Kuva: Mika Lindfors.

Varustamoiden merihenkilöstöosastoiden kiireitä Maahenkilöstö on monessa yhtiössä ollut osittain etätöissä, mutta on silti joutunut uurastamaan uusien asioiden kanssa.

Etenkin miehistönvaihdot korona-aikana ovat olleet haaste.

E

SL Shippingillä on miehitettävänä toistakymmentä alusta, joista valtaosa liikennöi Pohjois-Euroopassa.

– Olemme hoitaneet miehistöjen vaihdot Suomessa ja käyttäneet omia tai vuokrattuja autoja, jotta kontaktit ovat pysyneet minimissä. Todistuksia varustamoista tarvittiin etenkin Uudenmaan eristyksen aikana, varustamon miehittäjä Alexandra Lindahl kertoi.

EU-kansalaisten vaihdot ovat sujuneet ilman suuria ongelmia myös Virosta. Liput hankittiin erikoisjärjestelyin ja usein ESL Shippingin laivalle työhön mennyt merimies oli matkustajalaivan ainoa matkustaja.

Non EU -merenkulkijoiden vaihdot eivät ole sujuneet normaalisti. Esimerkiksi M/S Kumpulasta lomalle jäänyt filippiiniläinen merenkulkija jäi jumiin Frankfurtiin, koska Manilan kenttä suljettiin kahden tunnin varoitusajalla.

– Saksan Merimieslähetyksen Mathias Ristau oli suureksi avuksi hankalassa tilanteessa. Lopulta mies tuli takaisin Suomeen ja hän jatkoi työntekoa M/S Rautaruukissa, Alexandra kertoi.

14

Monella muullakin filippiiniläisillä alkaa työvuoro tulla täyteen. Heidän kotimaassaan on edelleen rajoituksia ja monia varattuja lentoja on varustamon mukaan jo peruttu. Muutama uusi merenkulkija on sentään päässyt karanteenin ja koronatestin kautta laivalle.

– Arkadiaan ja Viikkiin saatiin tehtyä vaihdot kotimaassa ennen pidempiä reissuja. M/S Eira toimii nyt lomalle jääneiden välietappina Helsingissä, Alexandra Lindahl kertoi.

Eiraan tehdään kunnostustöitä Helsingin telakan laiturissa.

– Meillä on minimimiehitys seisokin aikana, oma porukka on lomilla tai muissa laivoissa, päällikkö Mika Lindfors kertoi.

Lindforsin mukaan varustamo tekee koko ajan töitä filippiiniläisten kotiin saamiseksi. Toisaalta he ovat tyytyväisiä odotellessa täällä, kun ovat töissä ja saavat palkkaa. Manilassa kuluisi turhaa aikaa karanteeniin.

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Bråttom på rederiernas avdelningar för sjöpersonal Landpersonalen i många bolag har delvis distansarbetat, men ändå fått slita med nya utmaningar. Under coronapandemin har i synnerhet besättningsbytena ställt till det.

E

SL Shipping bemannar drygt tio fartyg, varav de flesta trafikerar norra Europa.

– Vi har skött besättningsbytena i Finland och använt egna eller hyrda bilar för att minimera kontakterna. Intyg från rederierna behövdes framför allt under isoleringen av Nyland, berättar rederiets bemanningsansvariga Alexandra Lindahl.

EU-medborgarnas byten har skett relativt problemfritt även från Estland. Biljetter skaffades genom specialarrangemang och ofta var sjömannen som skulle arbeta på ESL Shippings fartyg den enda resenären på passagerarfartyget.

Avlösningen av icke-EU-medborgare har inte fungerat som vanligt. En filippinsk sjöfarare som gått på ledighet från M/S Kumpula fastnade i Frankfurt eftersom flygplatsen i Manila stängdes med två timmars varsel.

– Mathias Ristau på Sjömansmissionen i Tyskland var till stor hjälp i den besvärliga situationen. Till slut kom sjöfararen tillbaka till Finland och fortsatte arbeta på M/S Rautaruukki, berättar Alexandra.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

Många andra filippinska sjöfarare börjar också vara klara med sin arbetsperiod. I deras hemland råder det fortfarande restriktioner och många bokade flyg har enligt rederiet ställts in. Några nya sjöfarare har trots allt tagit sig ombord via karantän och coronatest.

– Till Arkadia och Viikki kunde vi genomföra byten i hemlandet före längre resor. M/S Eira fungerar nu som en deletapp i Helsingfors för dem som gått på semester, berättar Alexandra Lindahl.

Eira renoveras vid kajen på Helsingfors varv.

– Vi har en minimibesättning under säsongen. Vår egen personal är på semester eller på andra fartyg, säger befälhavare Mika Lindfors.

Enligt Lindfors jobbar rederiet hela tiden med att få hem de filippinska sjöfararna. Å andra sidan är de nöjda med att vänta här eftersom de jobbar och får lön. I Manila skulle de få ägna tiden åt att sitta i karantän.

15

Korona vaikutti laivaelämään Kontakteja laivan ulkopuolelle rajoitettiin ja hygieniavaatimuksia kiristettiin ja miehistönvaihdot vaikeutuivat.

G

odby Shippingin M/S Link Star on kevään aikana käynyt monessa satamassa aina Santanderista Pietarsaareen. Enimmäkseen laiva käy Raumalla. Toukokuun lopulla Link Star oli matkalla Kielin kanavan kautta Hulliin, Englantiin.

– Link Star ajaa Suomeen, joten vaihtoja on pyritty järjestämään normaalien vuorottelujen puitteissa. Sen jälkeen kun Uudenmaan rajat avattiin, helpottui matkustus. Sitä ennen oli järjesteltävä matkareittejä, päällikkö Timo Väänänen kertoi.

Päänvaivaa aiheuttivat myös junien ja bussien harventuneet aikataulut. Eestiläisten osalta matkustus lisäsi byrokratiaa, mutta rajalla kyllä on ymmärretty merimiesten matkustustarpeet, kunhan kaikki paperit ovat kunnossa. Filippiiniläisten kotiin matkustus on vieläkin tauolla.

– Erään merimiehen isä kuoli ja selvittelimme kotiin pääsyä, mutta lentoja ei ollut ja hän olisi joutunut ensin karanteeniin Manilassa ja sitten vielä uudestaan kotikylässään. Hän jäi mieluummin töihin tienaamaan, Väänänen selvitti.

Laivalla on siivoukseen kiinnitetty entistä enemmän huomiota, komentosilta desinfioidaan luotsien jäljiltä, agentit tai muut vieraat eivät pääse sisätiloihin.

– Olen ostanut desinfiointiaineita, käsidesiä ja kasvomaskeja. Mepan filmitkin vaihdettiin kaijalla ja kuulumiset reelingin yli huudellen, Väänänen sanoi.

Matkustusrajoitukset vaikeuttivat laivaan pääsyä M/S Finnmasterin kokkistuertti Helena Lylyharju tavoitettiin kotoaan Luumäeltä, jonne hän oli juuri saapunut vastikelomalle.

– Kotimatka sujui hyvin, mutta mennessäni työvuorolle oli Uudenmaan eristys voimassa, mikä hankaloitti laivalle pääsyä, Helena kertoi.

Ohjeistuksen mukaan merenkulkijoiden pitää kaikin keinoin estää koronavi16

ruksen pääsyä laivalle ja siis välttää turhia ihmiskontakteja. Julkisten kulkuneuvojen sijaan Helena matkusti Vuosaaren satamaan henkilöautolla, jota kuljetti hänen miehensä Kari Martiala.

– Tarkastuspisteellä sanottiin, että Karin pitää kääntyä takaisin ja minun pitää jatkaa julkisilla. Minulla oli kipparin kirjallinen todistus töihin menosta, mutta silti tarvittiin melkoisesti selittämistä, ennen kuin Kari sai viedä minut laivalle, Helena muisteli.

M/S Finnmaster ajaa Helsingin ja Hullin väliä. Laivalla koronavirus tuntui eniten siinä, että siivousta ja desinfiointia oli lisätty.

– Missään satamassa emme saaneet käydä maissa, vaikka laivalla on oma auto.

MEPAlta saimme apua vapaa-ajan kerhon ostoksiin ja puhelinkorttien välitykseen.

Proviantti on onneksi toimitettu normaalisti ja olemme viihtyneet laivalla hyvin, Helena totesi.

Korona-aikana Helenan työvuorolla Finnmasterilla on matkustanut vain yksi englantilainen rekkakuski.

Helenan mukaan EU -kansalaisten miehistönvaihdot ovat sujuneet normaalisti.

Finnmasterin filippiiniläisten merenkulkijoiden vaihtoja ei poikkeusaikana ole tehty. Harjoittelijat pääsivät lähtemään kotiin, mutta uusia ei ole tullut.

Työvuorolle Tornioon MEPA toimitti tavaraa Hangon satamiin ajaville laivoille ja tapasi kokkistuertti Jarmo Törnqvistin tämän omakotitalon puutarhassa. Jarmo on korona-aikana ehtinyt seilata kahdessa laivassa vikaeeraamassa.

– M/S Marjatalla tekemälläni työvuorolla ei varsinaisesti ollut vielä mitään rajoituksia, vaikka koronasta jo puhuttiin. Tulin juuri vappuna Torniosta M/S Lauralta, jossa heitin puolentoista kuukauden törnin ja tällä kerralla vaikutukset jo tuntuivat, Törnqvist kertoi.

Kokkistuertti Jarmo Törnqvist on koronaaikana ehtinyt seilata kahdessa Langh Ship Oy:n laivassa vikaeeraamassa.

Langh Ship Oy:n M/S Laura seilaa pääsääntöisesti Torniosta Hollantiin. Koronan aikan kukaan ei tullut laivaan sisälle, mutta kukaan laivaväestä ei myöskään mennyt maihin muutamaa laiturilla käyntiä lukuun ottamatta. Proviantti tuli kuitenkin normaalisti Torniossa.

– Vaihdot tehdään firman henkilöautoilla ja samalla kuljetetaan tavaraa. Kippari meni parin muun merimiehen kanssa toisella autolla ja minä ajoin kymmenen tuntia tänne Hankoon. Pitää vielä viedä auto Piikkiöön, Jarmo tuumi.

Vastaavaa poikkeustilannetta ei Jarmo muista. Lähinnä oli lastaus Lähi-idässä, kun aina välillä laiva piti siirtää ankkuriin sotatoimien vuoksi.

Rauman merimuseo kerää merenkulkijoiden kokemuksia poikkeusoloista.

Lue lisää sivulla rmm.fi.

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Corona påverkade fartygslivet Kontakterna utanför fartyget begränsades, hygienkraven skärptes och besättningsbytena försvårades.

G

odby Shippings M/S Link Star har under våren besökt många hamnar, från Santander till Jakobstad. Oftast besöker fartyget Raumo. I slutet av maj var Link Star på väg till Hull i England via Kielkanalen.

– Link Star trafikerar Finland, så vi har försökt sköta bytena inom ramen för de normala avlösningarna. Det blev enklare att resa efter att gränserna till Nyland öppnades. Innan dess fick vi organisera resrutter, berättar befälhavare Timo Väänänen.

Tågens och bussarnas glesare tidtabeller orsakade också huvudbry. För esterna innebar resorna mer byråkrati, men vid gränsen har man haft förståelse för sjömännens behov av att resa, bara alla papper har varit i ordning. Filippinerna har fortfarande inte kunnat resa hem.

– En av sjömännens far dog och vi försökte ta reda på hur han kunde resa hem, men det gick inga flyg och han hade först tvingats sitta i karantän i Manilla och sedan igen i sin hemby. Han stannade hellre kvar på jobbet och tjänade pengar, förklarar Väänänen.

Man har varit ännu noggrannare med städningen ombord. På kommandobryggan desinficerar man spåren efter lotsarna, men agenter och andra gäster får inte komma in.

Man har varit ännu noggrannare med städningen ombord, konstaterar Timo Väänänen, befälhavare på M/S Link Star.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

– Jag har köpt desinfektionsmedel, handsprit och ansiktsmasker. SSB:s filmer byttes på kajen och man ropade till varandra över relingen, säger Väänänen.

Resebegränsningarna försvårade resan till fartyget Vi träffar M/S Finnmasters kocksteward Helena Lylyharju hemma i Luumäki, dit hon nyligen kommit för kompensationssemester.

– Hemresan gick bra, men på väg till mitt arbetspass var Nyland isolerat, vilket gjorde det svårare att ta sig till fartyget, berättar Helena.

Enligt direktiven ska sjöfararna med alla medel förhindra att coronaviruset kommer in på fartyget och sålunda undvika onödig kontakt med andra människor. I stället för att åka med kollektivtrafiken reste Helena till Nordsjö hamn med personbil, som kördes av hennes man Kari Martiala.

– Vid kontrollstationen sade man att Kari måste vända tillbaka och att jag måste fortsätta kollektivt. Jag kunde visa upp skepparens skriftliga intyg över att jag skulle till jobbet, men ändå krävdes det mycket förklaringar innan Kari fick skjutsa mig till fartyget, berättar Helena.

M/S Finnmaster trafikerar mellan Helsingfors och Hull. Ombord märktes coronaviruset främst genom ökad städning och desinficering.

– Vi fick inte gå i land i någon hamn, trots att fartyget har en egen bil. SSB hjälpte oss med inköp till vår fritidsklubb och med förmedling av telefonkort. Som tur är fungerade leveranserna av proviant som vanligt och vi har haft det bra ombord, konstaterar Helena.

Under coronapandemin har endast en engelsk långtradarchaufför rest med Finnmaster under Helenas arbetspass.

Enligt Helena har EU-medborgarnas besättningsbyten fungerat som vanligt. Under undantagstillståndet har dock Finnmasters filippinska sjöfarare inte kunnat avlösas. Praktikanterna har kunnat åka hem, men det har inte kommit några nya.

Enligt M/S Finnmasters kocksteward Helena Lylyharju märktes coronaviruset ombord främst genom ökad städning och desinficering. Foto: Kari Martiala

Arbetspass i Torneå SSB levererade varor till fartygen som besökte Hangö hamn och träffade kocksteward Jarmo Törnqvist hemma i hans villaträdgård. Under coronapandemin har Jarmo hunnit vikariera på två fartyg.

– Under mitt arbetspass på M/S Marjatta fanns det ännu inga egentliga restriktioner, även om man redan då pratade om corona. Vid valborg kom jag precis hem från M/S Laura i Torneå, där jag gjorde en törn på 1,5 månad och den här gången var effekterna påtagliga, berättar Törnqvist.

Langh Ship Oy:s M/S Laura seglar i regel från Torneå till Holland. Under coronapandemin fick ingen komma ombord, men ingen i besättningen fick heller gå i land bortsett från några besök på kajen. Provianten kom dock som vanligt i Torneå.

– Bytena sker med firmans personbil och samtidigt transporteras varor. Skepparen åkte med ett par andra sjömän med en bil och jag körde tio timmar hit till Hangö. Jag måste köra bilen ända till Pikis också, grubblar Jarmo.

Jarmo kan inte minnas något liknande undantagstillstånd. Det närmaste är lastningen i Mellanöstern, då man emellanåt fick flytta ankaret på grund av krigsoperationer. ò 17

Kympin kahvit virtuaalisesti MEPAssa halutaan kehittää kahdensuuntaista viestintää merenkulkijoiden kanssa. Eräänä hankkeen osa-alueena haluttiin kokeilla yhteisiä etätapaamisia rahtilaivoilta tutun tauon merkeissä.

18

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Virtuellt tiokaffe

L

omilla ja eläkkeellä olevilla merenkulkijoilla on ollut tapana tavata säännöllisesti eri paikkakunnilla. Koronakevään aikana kokoontumisia oli rajoitettu. Useimmilla on jo tekniset mahdollisuudet osallistua etätapaamisiin, joten MEPA päätti kokeilla.

Menetelmänä käytettiin Google Hangouts Meet -käyttöliittymää. Kahveille pystyi osallistumaan kännykällä, tabletilla tai kannettavalla tietokoneella. Tarvittiin kamera, kaiuttimet mikrofoni, sekä kokouksen linkki.

– Mobiililaitteisiin pitää etukäteen ladata Meet-applikaatio. Läppärillä ja Chrome-selaimella pääsee suoraan linkkiä klikkaamalla, kympin kahvien päätoimittaja, MEPAn kirjastonhoitaja Ella Mustamo selvitti.

Ensimmäiseen tapaamiseen lähetettiin erikseen kutsuja ja sitä mainostettiin netissä ja sosiaalisessa mediassa.

Huhtikuun puolivälin jälkeen pidetyillä kahveilla keskusteltiin merenkulun yleistilanteesta, lomautuksista ja koronapandemiasta. Osa oli pelkästään kuulolla, osa osallistui keskusteluun. Myös Merimieskirkolta oli yleensä joku mukana – Muutamilla osallistujilla oli teknisiä vaikeuksia. Sovimme, että joku MEPAn henkilökunnasta päivystää chattia ja avustaa merenkulkijoita tarvittaessa. Muutenkin oli hyvä, että meiltä oli vähintään kaksi henkilöä ylläpitämässä keskustelua, Ella Mustamo kertoi.

Käytäntö osoittautui hyväksi. Seuraavilla kerroilla kahvitapaamisissa oli mukana kirjailijoita, joille merenkulkijoilta tuli kysymyksiä viestikentän kautta. Toki lopussa muutama merenkulkija kyseli suoraan kirjailijoilta ja kertoi omista kokemuksistaan.

Toukokuun puolella osallistujia tuli mukaan myös ulkomailta. Koronatunnelmia saatiin muun muassa Saksasta, Englannista ja Thaimaasta. Mukavaa oli, kun vanhat monesti seilauskaverit huomasivat olevansa samassa tilaisuudessa virtuaalisesti.

Kevät alkoi jo olla pitkällä, kun päästiin keskustelemaan moottoripyöräilystä. Osallistujien kanssa käytiin läpi edellisenä perjantaina pidetyn ajoharjoittelukurssin antia.

Keskusteluun aktiivisesti osallistunut ja kurssin käynyt Sami Koskinen oli virtuaalikahveilla ensimmäistä kertaa, mutta totesi homman onnistuneen hyvin.

Merenkulkijoilta saadun palautteen perusteella on ollut hyvä, että välillä on joku kantava teema ja välillä taas on saanut keskustella niitä näitä ihan vapaasti. Osallistujamäärä kahveilla on ollut tusinan ja parin tusinan välillä.

MEPA kiittää osallistuneita sekä toivoo palautetta ja ideoita tuleviin kahvitteluihin.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

SSB vill utveckla tvåvägskommunikationen med sjöfararna. Som ett delområde av projektet ville man testa gemensamma distansmöten för fraktfartygen under ett bekant pauskoncept.

S

jöfarare som har semester eller är pensionerade brukar träffas regelbundet på olika orter. Under coronavåren har dock träffarna begränsats. De flesta har redan de tekniska möjligheterna att delta i distansmöten, så SSB bestämde sig för att testa.

Verktyget som användes var Google Hangouts Meet. Man kunde delta i tiokaffet via en mobiltelefon, tablet eller bärbar dator och behövde dessutom kamera, högtalare, mikrofon och en länk till mötet.

– På mobila enheter måste Meet-applikationen laddas ner i förväg. På en bärbar dator med webbläsaren Chrome kommer man direkt till mötet genom att klicka på en länk, förklarar SSB:s bibliotekarie Ella Mustamo, som ansvarar för tiokaffet.

Till det första mötet skickade man ut separata inbjudningar och gjorde reklam på webben och i sociala medier.

På mötena som hölls under andra halvan av april diskuterades det allmänna läget inom sjöfarten, permitteringarna och coronapandemin. En del kunde bara ta del av ljudet, medan andra även deltog i diskussionen. Oftast deltog också någon från Sjömanskyrkan.

– Några deltagare hade tekniska svårigheter. Vi kom överens om att någon i SSB:s personal skulle finnas tillgänglig på chatten och hjälpa sjöfararna om det behövdes.

Det var bra även i övrigt att vi var minst två personer som höll i diskussionen, berättar Ella Mustamo.

Tillvägagångssättet visade sig vara lyckat. Följande kaffemöten deltog författare som sjöfararna skickade frågor till via meddelandefältet. I slutet av mötet ställde dock några sjöfarare frågor direkt till författarna och berättade om sina egna erfarenheter.

I maj anslöt även deltagare från utlandet. De informerade om coronastämningen i bland annat Tyskland, England och Thailand. Det var roligt när gamla seglingskamrater upptäckte att de deltog i samma evenemang virtuellt.

Våren var redan långt gången när man började diskutera motorcykelåkning. Tillsammans med deltagarna gick man igenom behållningen av kursen med körövningar som hade hållits föregående fredag. Sami Koskinen var aktiv i diskussionen och hade gått kursen. Han deltog i det virtuella tiokaffet för första gången, men konstaterade att allt fungerade bra.

Enligt responsen från sjöfararna har det varit bra att det ibland har funnits ett tema för diskussionen och att man ibland har fått diskutera helt fritt. Deltagarantalet på mötena har varit mellan ett och ett par dussin. SSB tackar alla deltagare och tar gärna emot respons och idéer till kommande kaffemöten. ò 19

Tiedotusta merimiehille 70-luvulla Vapaavahdin vakituinen avustaja Sakari Karttunen työskenteli MEPAssa jo 1970 -luvulla päätoimisena tiedotussihteerinä. Merenkulkijoille, varustamoille ja yhteiskunnallisille päätöksentekijöille oli tehtävä selväksi lakisääteisen Merimiespalvelutoimiston työ ja päämäärät. teksti Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto, Ella Karttunen

V

anhemmat merenkulkijat muistavat Karttusen Sakun energisenä kaverina, joka osaltaan ylläpiti merimieshenkeä sekä MEPAssa että Vapaavahti-lehdessä. Sakun keksimä slogan ”soita, kirjoita, käy talossa” eli pitkään.

– Aloittaessamme vuonna 1973 piti meidän rakentaa luottamus juuri perustettuun järjestöömme. Pidimme tietoiskuja alan opiskelijoille, lehdistölle ja varustamoille. Merimieseläkekassan kanssa järjestimme merenkulun seminaareja, jotka kohdistettiin eduskunnan sosiaalivaliokunnalle, Karttunen muisteli.

MEPA onnistui hyvin verkostoitumaan alan toimijoiden ja kansanedustajien kanssa.

Karttunen pystyi panostamaan tiedotukseen, kun Vapaavahti sai päätoimisen toimitussihteerin, Pertti Rönkön. Laa-

20

dittiin MEPA-esite neljällä kielellä. Sanomalehtimiesliiton ja lehdistön myötävaikutuksella laivoihin alettiin jakaa Klippis-uutiskoostetta. Painettiin Merenkulkijan ABC-tietokirjanen, posti- ja teleopas sekä merimieskalenteri.

Lehtiä ja painettua sanaa Vapaavahdista muodostui merenkulkijoita koskevien yhteiskunnallisten kysymysten sekä merimieskulttuurin monipuolinen tietolaari. Lehti huomioi vaalit sekä opasti, miten laivoilla äänestetään ennakkoon. Merimieskulttuuria edustivat muun muassa perinteiset harrastukset, muistelot ja novellit sekä merimiesslangin keruukilpailu. Yhteistyössä eri maiden merimieskirkkojen ja -klubien kanssa luotiin Helsingin Sanomien ja Hufvudstadsbladetin ilmaiskappaleiden noin puolen sadan jakelupisteen verkosto.

– MEPA -materiaalin jakelua varten Helsinki-Vantaa len2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

toasemalle järjestettiin vaihtomiehiä varten materiaalien noutopiste, josta käsin suoritettiin myös kaukoliikenteen merimiesten mönsträys, Karttunen kertoi.

Pitkän tähtäyksen ykkösasia oli sähköisen viestinnän hyödyntäminen. Merenkulkijat oli saatava tasavertaisiksi kansalaisiksi uutisviestinnän, sivistyksen ja viihteen suhteen.

YLEn lyhytaaltolähetysten kuuluvuuteen - tai paremminkin kuulumattomuuteen – tartuttiin. Eduskunnan aloitteesta v. 1976 Porin aseman lähetin ja antennin uusittiin, ja vuonna 1980 eduskunnassa tehtiin aloite koko aseman uusimiseksi.

– Oma osuutensa asian edistämisessä oli Helsingin Sanomissa julkaistu hätähuutoni merimieslähetysten sisällön ja kuluvuuden surkeudesta. Kuvitettu artikkeli perustui kokemuksiini Karibianmereltä, ja kritiikin tiimoilta joiltakin repesi ne kuuluisat pelihousut, Karttunen kuvaili.

Hän seilasi M/T Pegnylla ”welfare officer” -pestillä vuonna 1979. Porin lyhytaaltoasema uusittiin 80-luvun puolivälissä.

Tietoa telexillä ja eetterissä MEPAn omat telex-uutiset alkoivat helmikuussa 1976. Seuraavana vuonna 107 kansanedustajaa yli puoluerajojen teki kirjallisen eduskuntakyselyn: Mitä hallitus aikoo tehdä kotimaan TV-ohjelmien saattamiseksi merenkulkijain ulottuville ja sähkötysuutisten lähettämiseksi aluksille?

– Kansanedustajat ymmärsivät 1970-luvulla merenkulkijoita paremmin kuin Helsingin Sanomien nuori naistoimittaja 2010-luvulla, Saku Karttunen naurahti.

Liikenneministeriö alkoi valmistella asiaa, ja sähkötysuutiset alkoivat syksyllä 1977.

Karttunen ja Rönkkö olivat merenkulkijoiden tiedonvälityksessä todellisia pioneereja. MEPA kokeili kaikkea, muun muassa puhelinuutisia. Ylen merenkulkijoille suunnattua Venttiili-ohjelmaa avustettiin pitkälle 90-luvulle asti.

– Kävimme usein Ylen studiolla lukemassa laatimiamme katsauksia, jotka sisälsivät merenkulkua, merimiesurheilua ja MEPAn toimintaa, Karttunen kertoi.

Tuohon aikaan palveluita suunnattiin etenkin kaukoliikenteen laivoihin, jotka seilasivat ympäri maailmaa. Laivojen sijaintitietoja saatiin postitse sekä soittelemalla varustamoihin. Karttusen laatima positiolista karttoineen kiinnosti Vapaavahdin lukijoita.

Suhde merenkulkuun elää Saku Karttunen ylläpiti lukijoiden kanssa hienoa vuorovaikutusta esimerkiksi Vapaavahdin Postipoiju-palstalla.

Merenkulkijat lähettivät postikortteja ja palautteita. Sekä ruusut että risut julkaistiin. Karttusen laivareissut ja lukemattomat merimieskontaktit jäivät pysyvästi miehen muistiin ja sydämeen. Helposti lähestyttävää kaveria oli myös mukava käydä morjestamassa MEPAn konttorilla.

– Minulle tiedotussihteerinä Mepan 10 vuotta olivat työelämäni parasta aikaa. Vapaavahdin avustaminen on tähän päivään saakka ollut minulle kunnia-asia, Karttunen sanoi.

Erityisen tyytyväinen hän on siihen, että laivareissuilla ja satamissa otetut tuhannet valokuvat ovat alan harrastajien ja historioitsijoiden käytettävissä Rauman merimuseossa.

Mepalaiset muistelevat 1973–2023 Kuka: Sakari Karttunen Helsingin yliopiston valtiotieteellinen loppututkinto, lehdistöopin opinnot Münchenin yliopistossa.

Työt: Vastasi MEPAn tiedustussektorista ja edisti merenkulkijoiden asemaa tasavertaisina kansalaisina uutisviestinnän, sivistyksen ja viihteen suhteen.

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät.

Vapaavahti jututtaa pitkäaikais ia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig.

Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått

Palvelusvuodet: 1973–1983

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

21

Information till sjömännen på 70-talet Frivakts stadigvarande medarbetare Sakari Karttunen arbetade på SSB redan på 1970-talet som heltidsanställd informationssekreterare. Den lagstadgade Sjömansservicebyråns arbete och syften behövde klargöras för sjöfararna, rederierna och samhällets beslutsfattare.

D

e äldre sjöfararna minns Karttunen som energiska kamrat, som upprätthöll sjömansandan både på SSB och tidningen Frivakt. Den slogan som Saku hittade på, ”ring, skriv, titta in”, levde länge.

– När vi drog igång 1973 var vi tvungna att bygga upp ett förtroende för vår nybildade organisation. Vi höll informationsträffar för studerande, pressen och rederierna. Tillsammans med Sjömanspensionskassan ordnade vi sjöfartsseminarier som riktades mot riksdagens socialutskott, minns Karttunen.

SSB lyckades väl med att skapa ett nätverk bestående av branschaktörer och riksdagsledamöter.

När Frivakt fick en heltidsanställd redaktionssekreterare, Pertti Rönkkö, kunde Karttunen satsa på informationen.

Man gjorde en broschyr om SSB på fyra språk. Med hjälp av journalistförbundet och pressen började nyhetsbladet Klippis delas ut till fartygen. Man tryckte faktahäftet ABC, en post- och teleguide och en sjömanskalender.

Tidningen Frivakt uppmärksammade valen och förklarade hur man förhandsröstade ombord. Sjömanskulturen representerades av traditionella hobbyer, minnesberättelser och noveller På Helsingfors-Vanda flygplats kunde avbytare hämta SSB-material och därifrån sköttes också mönstringen av fjärrtrafikens sjömän.

En långsiktig prioritet var att nyttja elektronisk kommunikation. Sjöfararna skulle behandlas som jämlika medborgare i fråga om nyhetsförmedling, utbildning och underhållning. Man ingrep i hörbarheten hos Yles kortvågssändningar. Tack vare en riksdagsmotion förnyades sändaren och antennen i Björneborg.

– Min egen insats i frågan var mitt nödrop i Helsingin Sanomat. Den illustrerade artikeln baserades på mina er-

22

farenheter från Karibiska havet och vissa ilsknade till gällande kritiken, beskriver Karttunen.

Han seglade med M/T Pegny som ”welfare officer” 1979.

Björneborgs kortvågsstation förnyades i mitten av 80-talet.

Information med telex och i etern SSB började sända sina egna telexnyheter i 1976. Året därpå ställde 107 riksdagsledamöter en skriftlig riksdagsfråga över partigränserna. Trafikministeriet började bereda ärendet och på hösten 1977 startade de elektroniska nyhetssändningarna.

Karttunen och Rönkkö var riktiga pionjärer inom informationsförmedlingen till sjöfarare. SSB testade allt möjligt.

Yles program för sjöfarare, Venttiili, fick bidrag långt in på 90-talet.

På den tiden riktades tjänsterna framför allt till fjärrtrafikens fartyg. Man fick uppgifter om fartygens positioner per post och genom att ringa till rederierna. Karttunens positionslista med kartor intresserade Frivakts läsare.

Relationen till sjöfarten lever Karttunens båtresor och otaliga sjömanskontakter blev kvar för alltid i hans minne och hjärta. Det var också roligt att gå och morsa på den lättsamme kamraten på SSB:s kontor.

– Mina 10 år som informationssekreterare hos SSB var den bästa tiden i mitt arbetsliv. Ända fram till idag har det varit en hederssak för mig att hjälpa Frivakt, säger Karttunen.

Han är särskilt nöjd över att de tusentals fotografier som han tagit ombord och i hamnarna nu finns tillgängliga för sjöfartsintresserade och historiker på Raumo sjöfartsmuseum. ò 2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

In memoriam Koronakevään apeiden uutisten jatkoksi kantautui Ahvenamaalta kaksi suruviestiä. Merikapteenit ja laivanvarustajat Bror Husell ja Alpo Mikkola nukkuivat pois.

Kummallakin on ollut suuri merkitys Ahvenamaan ja koko Suomen merenkululle.

H

usell (1932-2020) aloitti varustamotoiminnan merikapteenitutkinnon jälkeen 1960 –luvulla nimeään kantavassa Bror Husell Chartering –yhtiössä. Hän oli myös vaikuttamassa ahvenamaalaisen Birka Linen syntymiseen. Husell työskenteli omassa varustamossaan kunnes tämä siirtyi yrityskaupan myötä Bore Ltd:lle vuonna 2006.

Alpo Mikkola (1934-2020) työskenteli merikapteeniksi valmistumisen jälkeen Bror Husell Charteringin konttorissa, mutta lähti pian osakkaaksi pienvarustamoon. Hän perusti yhdessä liikekumppaniensa kanssa Godby Shipping -varustamon vuonna 1973. Varustamoa johtavat nyt hänen poikansa ja tyttärensä.

Sekä Mikkola että Husell muistetaan pientonniston pioneereina. He olivat mukana perustamassa Ulkomaanliikenteen pientonnistoyhdistystä vuonna 1987. Yhdistyksen aktiivisuuden ansiosta alan toimintaedellytykset paranivat, mikä vaikutti koko Suomen merenkulun piristymiseen laman keskellä 1990 -luvun alussa.

Kumpikin varustaja investoi myös uusiin, isompiin laivoihin ja yhdistyksen nimikin muuttui. Rahtialusyhdistys toimi pienempien varustamoiden edunvalvojana vuoteen 2008, jolloin perustettiin Suomen Varustamot ry.

Entisinä merimiehinä Mikkola ja Husell osasivat toimia liittojen ja työntekijöiden kanssa. Merenkulkijat kunnioittivat heitä ja kokeneita liikemiehiä arvostettiin myös varustamo - ja viranomaispiireissä.

Muistamme vielä hyvin Alpo Mikkolan sanat eräässä merenkulun tilaisuudessa: ”Kun merimies voi laivassa hyvin, on silloin varustajallakin hyvä olla konttorissa”.

Alpo Mikkolan ja Bror Husellin muistoa kunnioittaen Merimiespalvelutoimisto

Som en fortsättning på coronavårens dystra nyheter nåddes vi av två sorgebud från Åland. Sjökaptenerna och skeppsredarna Bror Husell och Alpo Mikkola har gått bort.

Båda har haft stor betydelse för Ålands och hela Finlands sjöfart.

H

usell (1932–2020) startade rederiverksamhet på 1960-talet efter avlagd sjökaptensexamen i bolaget som bar hans namn, Bror Husell Chartering. Han bidrog också till uppkomsten av åländska Birka Line. Husell arbetade i sitt eget rederi tills rederiet överläts till Bore Ltd efter en företagsaffär 2006.

Alpo Mikkola (1934–2020) arbetade på Bror Husell Charterings kontor efter att ha blivit färdig sjökapten, men blev snart delägare i ett mindre rederi. Tillsammans med sina affärskompanjoner grundade han rederiet Godby Shipping 1973. Nu leds rederiet av hans son och dotter.

Både Mikkola och Husell var pionjärer inom småtonnaget. De var med och grundade Utrikesfartens småtonnageförening 1987. Tack vare föreningens insatser förbättrades verksamhetsförutsättningarna i branschen, vilket fick hela Finlands sjöfart att åter-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

hämta sig mitt under lågkonjunkturen i början av 1990-talet.

Båda redarna investerade också i nya, större fartyg och föreningen bytte namn till Fraktfartygsföreningen. Fraktfartygsföreningen bevakade de mindre rederiernas intressen fram till 2008, då Rederierna i Finland rf bildades.

Som före detta sjömän kunde Mikkola och Husell kommunicera både med förbunden och arbetstagarna. Sjöfararna respekterade dem och de erfarna affärsmännen var också uppskattade i rederi- och myndighetskretsar. Vi kommer fortfarande väl ihåg Alpo Mikkolas ord under ett sjöfartsevenemang: ”När sjömannen trivs ombord, trivs redaren på kontoret”.

Till minne av Alpo Mikkola och Bror Husell.

Sjömansservicebyrån

23

Oolannin sota

o

toinen vuosi

olannin sodan jälkimmäinen kesä Suomen suuriruhtinaskunnan vesillä alkoi 1855 toukokuussa. Englannin ja Ranskan lähes sadan laivan armada ankkuroitui Viron Naissaaren vesille. Laivastojen komentoon oli vaihdettu nuoremmat amiraalit ja kalustokin oli moderninpaa: pelkät purjelaivat puuttuivat.

Sotalaivojen lisäksi tarvittiin toinen armada huoltoaluksia. Kuten edellisenäkin kesänä bunkraus- ja provianttisatamana oli Gotlannin Fårösund, missä laivojen ”mastomeri ulottui horisonttiin”.

K

evään ensimmäinen sotatoimi oli halkolastissa purjehtineen suomalaisen kuunarin kaappaaminen ja polttaminen Hangon vesillä. Sen jälkeen edellisen kesän tapaan pienet höyrylaivaosastot kolusivat rannikon satamapaikkoja ja hävittivät siviilien omaisuutta. Tuhotöitä tehtiin nyt myös Suomenlahden rannikolla Koiviston salmea myöten. Kruunun omaisuuttakin löydettiin hävitettäväksi: venäläisten hylkäämät Kyminlinna ja Loviisan edustalla Svartholma räjäytettiin.

Kesän kuluessa käytettiin paljon aikaa ja aluksia Kronstadtin linnoituksen tiedusteluun ja saartoon.

Lopukesästä amiraalit päätyivät ratkaisuun, että sotalaivojen puurungot ovat kivimuureja heikommat.

Hyökkäysaikeista luovuttiin.

Vastarintaakin hyökkääjä kohtasi. Venäläisiä tykkiveneitä rohkeni torjumaan ja karkoittamaan vihollisia sekä Turussa että Uuraan salmessa. Raumalaiset ampuivat pakosalle engelsmannin ensimmäisen hyökkäyksen. Kolmen viikon kuluttua uusintayrityksessä brittihöyry onnistui tuhoamaan sataman puutavaravarastoja ja kolme kauppa-alusta. Iin Kuivaniemessä talonpojat hyljepyssyineen ajoivat kunniakkaan kuninkaallisen laivaston veneet pakosalle.

Suomenlinnaa lähes 80 laivan tykit moukaroivat kaksi vuorokautta elokuussa. Rauhassa saivat paukutella tykinputkensa kuumuudesta pilalle, koska

24

puolustajien aseet eivät kantaneet laivoihin saakka. Parikymmentätuhatta laukausta kohti ”Pohjolan Gibraltaria” ammuttiin. Suomenlinnassa kuolonuhreja laskettiin 62 ja haavoittuneita pari sataa. Monia puurakennuksia paloi. Kivitalot ja muurit säilyivät enimmäkseen ehjinä. Amiraalit ilmoittivat hallituksilleen, että kovapanosammunta oli suuri menestys. Maineikas sanomalehti The Times kertoi 2 000 venäläistä tapetun. Ranskan kuningaskunnan virallinen lehti lehdistö raportoi, että venäläisten tappiot ovat suuret, Helsinki on palanut poroksi, Suomenlinnaa ei enää ole.

Oolannin sodan viimeisiä laukauksia ammuttiin syyskuun lopulla Hankoniemellä. Kolmesta brittien sotalaivasta oli soudettu maihin metsätöihin. Hankoniemeä vartioineet Donin kasakat aloittivat ampumisen. Metsurit saivat laivoista apuvoimia puolentuhatta miestä. Laivat syytivät maihin pari tuhatta kranaattia ja raketteja. Lopulta englantilaiset soutivat takaisin laivoilleen. Kaikki osalliset onnekkaasti säilyttivät henkensä. Kumpikin osapuoli julistautui voittajaksi.

Molempien laivastojen amiraalit lähtivät höyryämään kotia kohti marraskuun puolivälissä 1855. Krimillä Sevastopolissa venäläiset olivat antautuneet jo elokuussa. Sodan rauhanneuvottelut käytiin Pariisissa. Rauhansopimus allekirjoitettiin 30.3.1856. Venäläisten miestappion arvioidaan olleen neljännesmiljoona. Vastustajien sata tuhatta vähemmän. Brittejä kuoli 20 813, joista noin 16 000 tauteihin.

M

erkittävä uusi keksintö elektromagneettinen lennätin välitti lähes ajantasaisesti tiedot menestyksistä ja tappioista Britannian sanomalehtiin aiheuttaen jopa hallituksen kaatumisen. Muilla sotijoilla sensuuri esti ikävien uutisten julkaisun. Kuvitus juttuihin saatiin valokuvista ja rintamataiteilijoiden töistä. Uusi keksintö myöskin oli ruotsalaisen Nobelin venäläisille kauppaama merimiina, joita 2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

väylille upotettiin suuret määrät niin Mustallamerellä kuin Itämerelläkin.

Uutta oli myös sotaturismi. Varakkaat englantilaiset kulkivat jahdeillaan laivaston vanavedessä ihastelleen tykkien leimahduksia ja pauketta. Ruotsista oli Bomarsundiin järjestetty höyrylaivakyyti sodan tuhoja ihasteleville. Viaporin pommituksen aikaan Tähtitorninmäen ja Kaivopuiston kalliot olivat täynnään juhla-asuihin sonnustautunutta paikallista väestöä.

Ennen Krimin sotaa suomalainen kauppamerenkulku oli kasvanut voimakkaasti. Suomen suuriruhtinaskunnassa Ruotsin vallan aikaista tiukkaa säätelyä oli purettu. Englannin nopea teollistuminen kasvatti kuljetustarpeita. Välimerellä arabimerirosvous oli saatu loppumaan. Amerikan kultakuume tarvitsi paljon laivoja. Suomalaiset oppivat purjehtimaan ympäri maailman.

K

rimin sodan alettua Mustallamerellä olleet suomalaiset laivat juuttuivat satamiin, kun Bosborin salmi sulkeutui. Britit ja ranskalaiset kaappasivat tai tuhosivat kaikki löytämänsä Venäjän lipulla kulkeneet alukset. Englantilaiset eivät kunnoittaneet omaa julistustaan vihollisen kauppalaivoille takamaastaan parin kuukauden purjehdusrauhasta. Venäjän lipulla purjehtineita suomalaisia laivoja alettiin kohta sodanjulistuksen jälkeen kappaamaan, kaukaisimmat Alaskan vesillä.

Useat lähteet dokumentoivat, että suomalainen kauppalaivasto oli pienentynyt sodan aikana yli puolella. Arviossa ei ole mukana talonpoikien rekisteröimättömiä pursia. Kotimaan satamissa olleita aluksia

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

oli onnistuttu piilottamaan rannikolle ja saaristoon.

Silti vainolainen oli polttanut tai kaapannut 89 purjelaivaa. Havereissa oli menetetty 22. Suurin vähennys koitui myynneistä. Maailmalla oli rahdit nousussa ja samalla nousivat laivojenkin hinnat. Suomalaiset redarit onnistuivat 158 laivan myynneistä saamaan runsaita pääomia sodan jälkeisille uudisrakennuksille.

Höyrylaivat olivat maanneet ylös ja rapistuneet piilopaikoissaan kaksi vuotta. Jotkut pääsivät sodan jälkeen liikenteeseen. Jotkut purettiin. Uusia höyrylaivayrittäjiä ilmaantui runsain määrin pitkin pitkää rannikkoamme. ò

LÄHTEET: Raoul Johnsson, Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota.

Navis Fennica I. Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta.

Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia.

R. E. Hughes: Kaksi purjehdusta Itämerelle 1854–1855.

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

25

Jaakko Niemelän selfie CapeHornilla, jonne hän matkusti Celebrity Infinity –risteilylaivalla.

Laiva sivuutti Cape Hornin eräänä aamuna viiden, puoli kuuden aikaan.

Taiteilija meren ääreltä Raumalla syntynyt Jaakko Niemelä on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa ja valon arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa. Hän työskentelee sekä Helsingissä että Raumalla, jossa työtila sijaitsee telakan alueella. Se on kuvataiteilijalle inspiroiva ja merellinen ympäristö.

T

teksti Jaakko Hernesniemi kuvat: Jaakko Niemelä

apaamme Jaakon kanssa Helsingin Taidemuseossa meriaiheisessa Nostalgia-näyttelyssä, johon hän teki seitsemän vuotta esitöitä matkustamalla laivoilla eri puolilla maailmaa.

– Tämä näyttely on kunnioitus isän uralle ja muille merenkulkijoille. Isäsuhteen lisäksi, näyttelyn teemoja ovat kai-

26

paus ja suru.” Niemelä totesi ja jatkoi: – Lähdin tutkimaan isäni Erkki Niemelän uraa merenkulkijana, joka oli kiertänyt Kap Hornin purjelaivalla osana sen aikaista merikapteenien koulutukseen kuuluvaa valtameripraktiikkaa. Toteutin kokemusperäistä tiedonhankintaa tekemällä kolme merimatkaa. Täydensin tietojani haastattelemalla lisäksi ihmisiä, jotka isästä jotain muistivat. Tiedonhankinnan syyhän oli se, että olin noin 20 -vuotias, kun isä

menetti puhekyvyn sairauden seurauksena ja 25 -vuotias, kun isä kuoli.

Ennen näitä traagisia tapahtumia Erkki Niemelä oli pitkät ajat töissä merimatkoilla ja luotsina. Kävi niin kuin niin monelle sen aikaiselle merimiehen lapselle; isä jäi vähän kuin mysteeriseksi henkilöksi, johon ei ehtinyt tutustua kunnolla. Tämä näyttely on myös sen asian paikkaamista.

– Halusin nähdä Cape Hornin mereltä käsin, koska isänikin oli purjelaivamatkal2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Jaakko Niemelä pääsi mukaan pohjoisilla vesialueilla liikkuneeseen kolmimastoiseen Antiqua-nimiseen bargentiiniin. Matka suuntautui Huippuvuorille.

laan sen nähnyt. Minä en päässyt kuitenkaan kokemaan Capen kiertämistä purjelaivalla, vaan sain toteutettua matkan Celebrity Infinity -risteilylaivalla, Jaakko kertoi Liikkeelle lähdettiin Valparaisosta Chilestä. Lopulta matka johti Argentiinaan, Buenos Airesiin. Koko laivamatkan kesto oli kaksi viikkoa. Cape Horn oli melko tarkkaan puolessa välissä matkaa ja se sivuutettiin eräänä aamuna siinä viiden, puoli kuuden aikaan. Useimmat matkustajat eivät olleet ohitusta katsomassa, vaikka sääkin oli melko hyvä. Cape Hornin ulkopuolella ei silloin tuullut eikä ollut aallokkoa. Oli joulukuu, eli eteläisellä pallonpuoliskolla vallitsi kesäaika.

Tapahtumasta ilmoitettiin matkustajille jo edellisenä iltana. Jaakko ei halunnut missata ohitusta, koska se oli koko matkan päätarkoitus.

– Mennessäni paikalle nuoriso oli vielä diskossa bailaamassa. Monet juhlijoista olivat yläkannen katetulla baarialueella uimahoususillaan. Lämpötila ulkona oli

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

vähän nollan yläpuolella ja vähän räntääkin pudotteli, Jaakko muisteli.

Mielenkiintoinen havainto oli säiden nopea muuttuminen. Valparaisosta lähdettäessä vallitsi suomalainen kesäsää ja Cape Hornin alueella lämpötila laski nollan paikkeille. Sitten taas Buenos Airesiin mennessä lämpötila palautui hellelukemiin. Matkalla poikettiin myös maailman eteläisimpänä kaupunkina tunnetussa Ushuaiassa. Tämä Argentiinan maaperällä sijaitsevan kaupungin satama on tärkeä välietappi monille Kap Hornin kautta Etelämantereelle kulkeville aluksille.

Ushuaiasta on lyhin matka laivalla Etelämantereelle. Satamassa näkyi Etelämantereelle menossa olevia pieniä risteilylaivoja kuin myös venäläinen Raumalla Hollmingilla 1980 rakennettu merentutkimusalus Akateemikko Sergei Vavilov.

Toinen tutkimusmatka purjelaivalla Jaakko Niemelä pääsi mukaan pohjoisilla vesialueilla liikkuneeseen kolmimastoi-

seen Antiqua-nimiseen bargentiiniin. Matka suuntautui Huippuvuorille. Pääkaupungin Långyearbyn satamasta purjehdittiin sopivia päivämatkoja pitkin Huippuvuorten rannikkoa yöpyen eri vuonoissa. Kyseessä oli taiteilija- ja tutkijamatka, jonne mukaan päästäkseen oli täytettävä matkan järjestäjän asettamat tiukat kriteerit.

– Minäkin olin pari tuntia haastateltavana ennen osallistumiseni varmistumista. Meitä oli kaikkiaan noin 25 matkustajaa, joista enemmistö oli ammatiltaan taiteilijoita. Matkan aikana osallistujat pitivät esitelmiä valitsemistaan aiheista, Niemelä kertoi.

Meribiologi-tutkijoiden ilmaston lämpenemishavainnot olivat monille mielenkiintoista kuultavaa. Varsinaisesti purjehdukseen matkustajat osallistuivat vain parina päivänä.

Purjelaivatodellisuuden tuntua syntyi, kun eräänä yönä matkustajat jouduivat säätämään purjeita kesken unien. Asiasta oli sovittu kapteenin kanssa etukäteen.

Eräs väsähtänyt joutui kapteenin puhut 27

teluun ja sai kokea kunnon ”korvahuuhtelun” aiheena merimiehen velvollisuudet ja vastuu kaikkien yhteisestä hyvinvoinnista. Demonstraatiota vai ei, mieleen painunut kokemus maalasi kuvaa merimiesten elämästä luppoaikaa paremmin.

Kolmas matka Philadelphiaan Sinne Niemelä matkusti Atlantin yli Beatles-yhtyeen kotikaupungista Liverpoolista 225 metriä pitkällä liberialaisella Independent Voyager -konttilaivalla. Atlantin ylitys kesti 10 päivää ja matkalla sattui kohdalle kunnon myrskykeskus, jonka aikana kapteeni kertoi tuulennopeuden olleen 30 m/s luokkaa.

Itse laivalla liikkuminen oli varsinkin myrskyn aikana rajoitettua. Jaakko Niemelä ja toinen matkustaja joutuivat olemaan visusti sisätiloissa ja vain tekemään tuttavuutta messissä miehistön jäsenten kanssa. Useimmat heistä olivat Filippiineiltä.

– Ihmettelimme, kuinka hiljaisia merimiehet olivat. Heiltä kuulin pitkistä, jopa vuodenkin mittaisista työsopimuksista ja koti-ikävästä, joka on pitkillä merimatkoilla työskentelevien ainaisena vieraana. Erään konemiehen opastamana pääsin sentään tutustumaan laivan konehuoneeseen, Jaakko totesi.

Kapteenin kanssa juteltiin melko paljon. Hänen puheensa olivat paljolti taloudellisiin asioihin painottuvia. Miten laivaa voitaisiin ohjata taloudellisesti ja optimireittiä aallokkoon nähden. Kerran kapteeni innostui näyttämään elektroniselta merikartalta Titanicin uppoamispaikan.

Erityisenä matkakohteena Jaakko Niemelälle oli Philadelphiassa sijaitseva 4-mastoparkki Moshulu, jossa taiteilijan isä purjehti maailmanympäripurjehduksensa vv. 1937–1938. Se oli osasyynä Atlantin reittivalinnalle. Ajankohta määräytyi säätiedotusten perusteella. Varsin todennäköistä oli, että Atlantilla vallitsisi noihin aikaan myrskyjä.

Jaakko Niemelä oli kertonut matkastaan Raumalla paikallislehdessä. Meri28

kapteeni Martti Auvinen otti lehden luettuaan yhteyttä ja lahjoitti Jaakolle vapaakortin nykyisin ravintolalaivana olevalle Moshululle. Auvinen puolestaan oli saanut kortin ystävältään Matti Lappalaiselta, joka aikoinaan seilasi Moshululla Erkki Niemelän kanssa maapallon ympäri. Kortti toimi mainiosti ja Jaakko Niemelä otettiin avosylin vastaan.

Paljon oli kuitenkin muuttunut niistä ajoista, kun alus 26.toukokuuta 1970 hinattiin ulos Naantalin satamasta. Jaakko Niemelä muistaa isänsä käyneen seuraamassa tätä tapahtumaa Naantalin Kuparivuoren sillalta.

22.08.1937 Uuras – tulo Birkenheadista (Boman.. -)

Isän purjehdus Moshululla

25.04.1938 Port Victoria – lähtö Queenstowniin(Cobh)vehnälastissa,4877.5 tonnia = 62183 säkkiä

Erkki Niemelä nousi 13.9.1037 Moshulu-alukselle Uuraassa. Uuraassa otettiin puutavaralasti, jonka kanssa matka suuntautui nykyisin Mosambikin pääkaupunkina Maputona tunnettuun Lourenco Marquesiin. Sieltä lähdettiin hakemaan lastia Australian Port Victoriasta. Irlantiin, Queenstowniin, nykyiseen Cobhiin saavuttiin 4.877,5 tonnin vehnälastissa Kap Horn kiertäen 120 vuorokautta kestäneen purjehduksen jälkeen. Mainittakoon, että menomatkalla kohti Marquesia alus joutui Atlantilla myrskyyn, jossa menetettiin peräti 13 purjetta.

– Isähän oli Virolahdelta, Pitkäpaaden kylästä. Hän tuli Raumalle merikouluun ja siinä samalla tutustui äitiini ja jäi sitä myöten koukkuun Raumalle. Koulutukseen vaadittavan praktiikan takia hän joutui purjelaiva Moshuluun. Nimi muuten tulee intiaanien kielestä ja tarkoittaa miestä, joka ei pelkää mitään, Jaakko selitti.

Siihen aikaan meripäällystöltä vaadittiin valtameripraktiikkaa purjelaivassa. Gustav Eriksson-varustamo käytti silloin tätä vaatimusta hyväkseen ja palkkasi nuoria poikia laivojensa miehistöksi.

Moshulun miehistöluettelossa kyseiseltä matkalta Erkki Niemelä on merkitty puolimatruusiksi (OS). Ohessa matkan tiedot:

13.09.1937 Uuras – lähtö Lourenco Marquesiin puutavaralastissa 27.09.1937 Kööpenhamina – tulo Uuraasta 01.10.1937 Kööpenhamina lähtö Lourenco Marquesiin 16.12.1937 Lourenco Marques – tulo Kööpenhaminasta,76 vrk 28.01.1938 Lourenco Marques – lähtö Port Victoriaan painolastissa 08.03.1938 Port Victoria – tulo Lourenco Marquesista

23.08.1938 Queenstown (Cobh) – tulo Port Victoriasta 120 vrk (..-Boman)

© Jukka Mikkola (jamikko@kolumbus.fi)

– Lapsuudesta mieleeni ovat painuneet isän kertomukset albatrosseista ja haikaloista, joita joskus oli kiskottu kannelle. Ne olivat tietenkin tarinoita, jotka pikkupoikaa kiehtoivat. Lisäksi on mieleeni jääneet kertomukset linjakasteista. Näissä kastajaisissa hän pääsi juhlissa haitaria soittamalla pahimmasta, tervaamisesta, etelänristillä merkkaamisesta, Jaakko kertoi muistikuvistaan.

Kuvia on tallessa paljon ja ne on lahjoitettu Rauman Merimuseolle, samoin joitakin työkaluja kuten köysitöissä käytetty, erittäin kovasta puusta valmistettu malspiikki ja merimiessäkki, jossa oli erittäin taitavasti valmistetut kiinnitysköydet.

Kun isä jäi pois laivoista, alkoivat luotsin hommat Porissa, ensin Reposaaressa ja sittemmin Mäntyluodossa. Hänellä oli Summassa rakennettu vähän yli kahdeksan metrinen kalastajavene. Seon edelleen Raumalla, edesmenneen sisaren pojalla, joka on puuveneistä kiinnostunut laivanrakennusinsinööri.

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Taiteilija Jaakko Niemelän nuoruudenkuva yhdessä isänsä Erkin veneessä, joka oli merikelpoinen työvene.

– Toimiessaan luotsina isälläni oli tapana mennä veneellään työvuorolleen Raumalta Poriin. Syksyisin töistä tullessa hänellä oli usein mukanaan metsästämiään lintuja, Jaakko kertoi.

Jaakolla oli pitkään mahonkinen fiskari, Åda, joka oli aika lailla samanlainen kuin isänsä vene. Åda oli alun perin huviveneeksi tehty, kun taas isän vene oli enemmän työvene ja merivene. Taiteilijan nykyinen vene on Ruotsista hankittu vanha kaunis tammesta tehty purjevene.

Purjehdusoppia meripartiossa Poikana Jaakko Niemelä oli Raumalla meripartiossa kuuluisassa meripartiolippukunta Myrskypojissa. Silloin partiolaiset saivat harjoitella purjehdusta Eka -jollilla.

Tällöin Jaakko oppi purjehduksesta sen alkeet ja idean. 60- vuotispäivän lähetessä hän alkoi ajatella, mitä uusia asioita vielä voisi opetella tässä elämässä.

Silloin tuli mieleen ajatus, että purjehdus voisi olla melko jännää.

Vene tuotiin Ruotsista Sundsvallista purjehtien. Edellinen omistaja oli oppaana ja kipparina.

– Me seurasimme säätilan kehitystä ja koetimme valita sopivan sään ylitykselle.

Kuitenkin kävi niin, että lähestyessämme Poria tuuli alkoi nousta ja aallokko kasvaa.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

Lopulta päästiin perille. Kippariin tosin iski meritauti, jolta itse jostain syystä vältyin, Jaakko naureskeli.

Taiteilijan ammattitöiden lisäksi Jaakko on toiminut opettajana muun muassa Helsingissä Lasten ja nuorten taidekeskuksessa. Siellä hän opetti piirtämistä ja taideaineita. Taiteilijan ammatin ohella hän oli myös suorittanut lastentarhanopettajan tutkinnon Raumalla.

– Läpimurtoni taiteilijana tapahtui saadessani Strindbergin taidegalleriaan oman näyttelyn. Se oli pikkukaupungin kasvatille tärkeä juttu. Taidealalla asiat kehittyvät hitaasti. Saattaa olla, että tämänkin Nostalgia- näyttelyn suhteen joku jostain päin maailmaa tulee ja sanoo haluavansa saada sen vaikkapa kahden vuoden päästä tiloihinsa, Jaakko pohti.

Tällaisilla installaatioilla on suuri merkitys tunnettuisuudelle. Eräs mainitsemisen arvoinen hanke oli aikanaan tasavallan presidentin virka-asunnon, Mäntyniemen etupihan taideteos, jonka Jaakko toteutti yhdessä vaimonsa Helena Hietasen kanssa. Suurikokoinen teos koostuu graniittipihalle hiekkapuhalletuista oksistoaiheisesta kuviosta ja siihen upotetuista valetuista pronssioksista ja -lehdistä. Fyysinen työskentely kesti viisi viikkoa ja oli kuuma kesä.

Lisää taidetta tulossa Nostalgia -näyttelyn suosikkeja on teos nimeltä Lähtö.

– Lähtökohtana on mielikuva tilanteesta valokuvassa, jossa äitini on Rauman satamassa ja taustalla näkyy lähdössä oleva laiva. Tilanteeseen sisältyy paljon erilaisia tunteita; toisaalta lähdön haikeutta, mutta myös paluun odotusta, jopa jonkinasteista innostusta, Jaakko mietti.

Näistä ajatuksista hän sai idean rakentaa Rauman vanhan merikoulun, nykyisen merimuseon viereiseen puuhun vesijärjestelmän, jonka ansiosta puu satoi vettä. Aurinkoisellakin ilmalla puu ikään kuin itkee. Nostalgia-näyttelyssä sama puu on kuvattuna ja saatu itkemään animaation keinoin. Voisi todeta, että samalla tähän lähtöön sisältyy myös lupaus tulevasta.

Tulevasta sen verran, että kesällä Helsingin Vallisaaressa avattavassa Biennalessa Jaakko Niemelä on kutsuttu tekemään uusi installaatio. Sen nimeksi tulee ”Laituri 6 ”. Teos kuvaa vedenkorkeuden tilannetta, kun kaikki Grönlannin jäävuoret ovat sulaneet.” ò

29

30

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Köysikurssilla Kotkassa Juuri ennen koronarajoitusten kiristymistä ehdittiin järjestää kolmipäiväinen köysikurssi Kotkan Merimieskeskuksessa. Samalla saatiin käyttöä muuten tyhjinä oleville tiloille. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

K

öysien punonta on yksi perinteisimmistä merenkulkijoiden harrastuksista. Se on myös pitkään kuulunut Merimiespalvelutoimiston kurssitarjontaan. Viime vuosina köysikursseja on pidetty lähinnä Turussa ja Helsingissä, mutta toiveita on tullut myös Kotkan suunnalta, jossa kurssia ei moneen vuoteen ole järjestetty.

MEPAn ensimmäisenä köysikurssiopettajana toimi Arvo Kinnunen, joka oli sodassa kaukopartioradistina ja seilasi laivoilla radiosähköttäjänä. Hän kirjoitti ja kuvasi myös Merimiespalvelutoimiston julkaiseman Purjelaivakauden köysimatot -kirjan. Kirjasta on otettu kaksi painosta ja se on loppuunmyyty. Suomen- ja ruotsinkielistä kirjaa on myyty paljon jopa Yhdysvaltoihin, josta sitä edelleen kysytään.

Kinnusen jälkeen on merenkulkijoita kouluttanut köysitöihin J/M Kontion pursimies Seppo Turunen. Menestyvä merimiesurheilija oli tuttu mies MEPAssa – pöytätenniksessä hän voitti mestaruuksia parinsa Jukka Siirosen kanssa. Paljon mitaleja tuli myös yleisurheilussa.

– Kansimiehistölle laivan köysityöt ovat käytännössä tuttuja, mutta kipinän köysimattoihin sain MEPAn kursseilla. Arvo Kinnunen toimi ohjaajana. Vuonna 1992 olin jo itse opettajana ja sen jälkeen vetämilläni MEPAn kursseilla on käynyt satoja merenkulkijoita, Seppo kertoi.

MEPA on järjestänyt vuosittain kolmes-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

ta neljään köysityökurssia. Joitakin kertoja on pidetty tilauskursseja esimerkiksi jäänmurtajien henkilökunnalle.

Avaimenperällä alkuun Vapaavahti vieraili Kotkan Merimieskeskuksessa kolmipäiväisen kurssin toisena päivänä, jolloin paikalla oli Sepon lisäksi yhdeksän kurssilaista. Pöydät olivat täynnä keskeneräisiä, melko monimutkaisen näköisiä mattoja.

– Täällä olevat merenkulkijat ovat nopeita oppimaan ja osa on ollut kurssilla jo aikaisemmin. Ensimmäisinä töinä kannattaa kokeilla avaimenperää ja pannunalustoja, Seppo Turunen selvitti.

Materiaaleina käytetään erikokoisia manilla- ja sisalnaruja ja köysiä. Työtä helpottavat köysimattokirjan ohjeet sekä vanerista tai muusta materiaalista valmistetut alustat, johon on piirtämällä ja nauloilla merkitty ohjeet.

Kokeneemmat kurssilaiset ehtivät kolmen päivän aikana punoa useamman maton. Seppo Turusen mukaan suosittu työ on myös päällystää pulloja erivärisillä naruilla.

Uusiokäyttöä vanhoille laivaköysille Veneilykauden lähestyessä monet punovat veneen lepuuttajia eli fendareita.

31

Usein niistä tulee niin hienoja, että ne pidetään mieluimmin koristeina.

– Paras tapa on ottaa pätkä vanhaa laivatrossia ja alkaa punoa lepuuttajaa sen ympärille. Trossin pitää olla polypropeenista valmistettua, eikä esimerkiksi atlasköysi sovi siihen, Seppo tähdensi.

Omalta laivalta kannattaa kysellä vanhoja trosseja. Joskus niitä menee poikki ja joskus jää pätkiä yli, kun vaijereihin päihin laitetaan jouston lisäämiseksi polypropeeniköyden pätkä eli ”svabi”.

MEPA -kursseja jo 1980 -luvulla Silja Serenadella työskentelevä purserin apulainen Isme Bergfors asuu Kotkassa ja oli heti innokas tulemaan kurssille.

32

– Itse asiassa toimin yhteyshenkilönä MEPAan päin ja värväsin porukkaa tälle kurssille. Aikaisemmat kurssit eivät olisi minulle sopineet, Isme kertoi.

Hän tutustui Merimiespalvelutoimistoon jo seilatessaan Sally Albatrossilla. Isme muisteli, että hänen ensimmäinen MEPA -kurssinsa olisi ollut laskettelua Lahden Messilässä. Tiistaina hän oli jo saanut valmiiksi kaksi mattoa, muun muassa valtamerimaton ja aikoi tehdä vielä yhden keskiviikkona.

Ismen tavoin punonta sujui mallikkaasti Tommy Niemiseltä. Ennen pitkää uraa matkustajalaivoissa Nieminen seilasi muun muassa Gustaf Eriksonin kylmäaluksilla. Hän on osallistunut useammal-

le köysikurssille ja käynyt vuosien varrella myös MEPAn tietokone- ja valokuvauskursseja.

– Nyt on menossa tämän kurssin kolmas työ, neliskanttinen matto. Kun köysityökärpänen iskee, ei aina malta pitää taukoja, Nieminen naurahti.

Hän mietti, että kolme päivää on kurssille sopiva pituus. Aloittelijakin pääsee jyvälle eri työvaiheista kuten liimauksista. Kaksi päivää tuntuisi Tommyn mukaan liian lyhyeltä ajalta.

MEPAn seuraavat köysikurssit pidetään syksyllä Turussa ja Helsingissä. Tervetuloa perinteisen merimiesharrastuksen pariin!

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Reparbeteskurs i Kotka Precis innan coronarestriktionerna stramades åt hann vi ordna en tredagarskurs i reparbete på Kotka sjömanscenter. Samtidigt fick vi användning av lokalerna som annars stod tomma.

R

eparbete är en traditionell hobby för sjöfarare och har länge ingått i Sjömansservicebyråns kursutbud.

De senaste åren har kurserna i reparbete hållits främst i Åbo och Helsingfors, men det har också kommit önskemål från Kotka, där kursen inte har ordnats på flera år.

SSB:s första kursledare i reparbete var Arvo Kinnunen, som deltog i kriget som fjärradist och seglade på fartygen som radiotelegrafist. Han har även skrivit och bildsatt boken Segelfartygsepokens repmattor, som gavs ut av Sjömansservicebyrån. Boken har tryckts i två upplagor och är slutsåld. Boken är skriven på både finska och svenska och har sålts mycket även till USA, där den fortfarande efterfrågas.

Efter Kinnunen utbildades sjöfararna i reparbete av J/M Kontios båtsman Seppo Turunen. Denne framgångsrike sjömansidrottare var ett bekant namn på SSB – tillsammans med sin medspelare Jukka Siironen vann han mästerskapen i bordtennis. Han fick också många medaljer i friidrott.

– För däcksmanskapet är reparbeten bekanta från det praktiska arbetet, men intresset för repmattor väcktes på SSB:s kurser. De leddes av Arvo Kinnunen. År 1992 var jag redan själv lärare och sedan dess har hundratals sjöfarare gått mina kurser hos SSB, berättar Seppo.

Varje år har SSB ordnat tre till fyra kurser i reparbete. Ibland har vi hållit beställningskurser till exempel för isbrytarnas personal.

Nyckelring som första arbete Frivakt besökte Kotka sjömanscenter på dag två av tredagarskursen. På plats fanns

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

Seppo och nio kursdeltagare. Borden var fulla av halvfärdiga mattor som såg ganska komplicerade ut.

– Sjöfararna som är här lär sig snabbt och en del har redan gått kursen förut.

Först bör man testa att göra nyckelringar och grytunderlägg, förklarar Seppo Turunen.

Materialet som används är speciella snören och rep av manila och sisal. Till sin hjälp har deltagarna anvisningarna i boken om repmattor och mallar av plywood eller annat material med stödmärken som ritats eller markerats med spikar.

De mer erfarna kursdeltagarna hinner göra flera mattor under de tre dagarna.

Seppo Turunen berättar att det också är populärt att klä in flaskor med rep i olika färger. Återanvändning av gamla trossar När båtsäsongen närmar sig gör många fendrar till båten. Ofta blir de så fina att man hellre använder dem som dekorationer.

– Det bästa är att ta en bit gammal tross och börja knyta fendern runt den. Trossen måste vara av polypropen. En atlastross till exempel är inte lämplig, förklarar Seppo.

Det är en bra idé att fråga efter gamla trossar på sitt fartyg. Ibland går de av och ibland blir det en bit över när man fäster ett polypropenrep i änden på vajrarna för ökad elasticitet, en så kallad ”svabb”.

den här kursen. De tidigare kurserna har inte passat mig, berättar Isme.

Hon blev bekant med Sjömansservicebyrån redan när hon seglade med Sally Albatross. Isme vill minnas att hennes första SSB-kurs var utförsåkning i Messilä i Lahtis. På tisdagen hade hon redan blivit färdig med två mattor, bland annat en oceanmatta, och började på ytterligare en på onsdagen.

Precis som Isme flätar Tommy Nieminen föredömligt. Före sin långa karriär på passagerarfartygen seglade Nieminen bland annat med Gustaf Eriksons kylfartyg. Han har deltagit i flera kurser i reparbeten och har under årens lopp också gått SSB:s dator- och fotograferingskurser.

– Nu håller jag på med mitt tredje arbete under den här kursen, en fyrkantig matta. När man blir biten av reparbete har man inte tid att ta paus, skrattar Nieminen.

Han tycker att tre dagar är en lagom kurslängd. Även nybörjaren hinner lära sig de olika momenten, såsom limning.

Två dagar skulle vara för kort tid enligt Tommy.

SSB:s nästa kurser i reparbete hålls till hösten i Åbo och Helsingfors. Välkommen att testa en traditionell sjömanshobby! ò

SSB-kurser redan på 1980-talet Purserbiträdet Isme Bergfors som jobbar på Silja Serenade bor i Kotka och var entusiastisk inför kursen.

– I själva verket är jag en av SSB:s kontaktpersoner och värvade deltagare till 33

Merimiesmotoristeja Lahdessa MEPAn kurssitoiminta laajeni toukokuun puolivälissä etäopinnoista käytäntöön, kun Päijät-Hämeen ajoharjoitteluradalla pidettiin yhdeksälle merenkulkijalle kertausta moottoripyörän käsittelyssä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

K

evätsäät olivat olleet varsin koleita ja kurssipäivän aamulla oli Etelä-Suomeen satanut muutama sentti lunta. Ennuste lupasi kuitenkin poutasäätä päiväksi, eikä kukaan ilmoittautuneista motoristeista perunut.

Koronarajoitusten vuoksi oleskelua huoltorakennuksessa vältettiin ja aamukahvit tykötarpeineen nautittiin pihalla.

Kymmeneltä siirryttiin radalle. Kurssilaiset olivat etukäteen tutustuneet harjoitteisiin kotona, joten toiminta aloitettiin suoraan hitaista moottoripyörän hallintaharjoituksista. Porukka ajoi kahdessa ryhmässä. Ohjaajina olivat vanhat tutut motoristikouluttajat Kari Viita ja Teemu Saikkonen. He antoivat kurssilaisille heti suorituksen jälkeen palautetta ja ohjeita.

Koulutusta vedettiin läpi tiiviillä tahdil34

la. Hieman puolenpäivän jälkeen kokoonnuttiin huoltorakennuksen eteen, jonne Timo Nakari oli kattanut kenttälounaan; ruokaisia salaatteja, tuoretta leipää sekä erilaisia makkaroita grillistä. Tauolla ehdittiin myös vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia kevään ajeluista.

Seuraavaksi siirryttiin radan nopealle osuudelle, jossa harjoiteltiin nopeita väistöjä ja tehojarrutuksia. Kouluttajilla oli mukanaan myös pistoolitutka, jolla mitattiin nopeuksia. Timo Nakari oli tuonut pakettiautollaan Solifer -mopon, jonka nopeuden hän kävi testaamassa.

Muutamaan otteeseen kypärien visiireihin ilmestyi vesipisaroita, mutta rata pysyi suhteellisen kuivana. Kouluttajat painottivat turvallisuutta ja tarkistivat, että kurssilaisten kypärät ovat asianmukaises-

ti päässä. Pyörän renkaiden ja ajajan varusteiden pitää myös olla kunnossa. Välillä pidettiin pieniä taukoja, joiden aikana käytiin läpi mennyttä ja tulevaa harjoitusta.

Kolmen jälkeen saatiin harjoitusohjelma kokonaan tehtyä ja siirryttiin vielä huoltorakennukselle lähtökahveille. Pieni sadekuuro kasteli maan, mutta kahvittelun aikana tiet ehtivät jo kuivua. Mukana oli kokeneita merimiesmotoristeja, mutta kaikki kertoivat oppineensa jotain uutta.

Kesäkuulle suunniteltu merimiesmotoristen Lofoottien matka siirrettiin koronapandemian vuoksi seuraavaan vuoteen.

Ryhmässä suunnitellaan yhdessä ajoreissua ja tapaamista loppukesälle. Kiitoksia kaikille kurssille osallistuneille – MEPA toivottaa turvallisia ja hyviä ajokelejä!

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Sjömansmotorister i Lahtis I mitten av maj utvidgades SSB:s kursverksamhet från fjärrundervisning till praktik när nio sjöfarare fick en repetition i mc-manövrering på övningsbanan Päijät-Hämeen Ajoharjoittelurata.

V

årvädret hade varit ganska kyligt och på kursdagens morgon hade det snöat ett par centimeter i södra Finland. Prognosen lovade dock uppehåll under dagen och ingen av de anmälda motoristerna lämnade återbud. På grund av coronarestriktionerna undvek man att vistas i servicebyggnaden och avnjöt morgonkaffe med tilltugg ute på gården.

Klockan tio förflyttade sig gruppen till banan. Kursdeltagarna hade i förväg bekantat sig med övningarna hemma och kunde genast börja med manövreringsövningar i låg fart. Deltagarna körde i två grupper. Instruktörerna var de gamla bekanta motoristutbildarna Kari Viita och Teemu Saikkonen. De gav deltagarna feedback och anvisningar direkt efter att de genomfört övningarna.

Utbildningstakten var intensiv. Ungefär mitt på dagen samlades sällskapet framför

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

servicebyggnaden, där Timo Nakari hade dukat fram en fältlunch: matiga sallader, nybakat bröd och olika korvar från grillen.

Under pausen hann deltagarna även utbyta ett par ord och prata om vårens mc-turer.

Därefter var det dags för den snabba delen av banan där man övade på att väja snabbt och bromsa effektivt. Utbildarna hade med sig en pistolradar för att mäta hastigheterna. Timo Nakari hade haft med sig en Solifer-moped i sin paketbil och testade dess hastighet.

Efter några omgångar började det falla regndroppar på visiren, men banan hölls sig relativt torr. Utbildarna var noga med säkerheten och kontrollerade att kursdeltagarna hade satt på sig hjälmarna korrekt. Emellanåt hölls korta pauser då man gick igenom föregående och kommande övning.

Strax efter tre hade deltagarna tagit sig igenom hela övningsprogrammet och återvände ännu en gång till servicebyggnaden för en avslutande kopp kaffe. En liten regnskur blötte ner marken, men vägarna hann torka redan under kaffepausen.

Flera av deltagarna var erfarna sjömansmotorister, men alla berättade att de lärt sig något nytt.

Sjömansmotoristernas planerade resa till Lofoten i juni flyttas fram till nästa år på grund av coronapandemin. Gruppen planerar en gemensam åktur och träff i slutet av sommaren. Tack till alla kursdeltagare – SSB önskar er säkra och fina väglag! ò

35

Kurssit

ETÄOPISKELUA MEPAN KURSSEILLA Poikkeuksellisen kevään aikana jouduttiin kurssiohjelmaa muuttamaan melkoisesti.

Lähiopetuksesta luovuttiin ja pari uuttakin kurssia keksittiin. teksti: Pekka Karppanen

E

täopetukseen siirtyminen onnistui parhaiten kielikursseilla, välineinä käytettiin Skypeä ja Google Hangouts meet-alustaa. Espanjan kieltä harrastavia merenkulkijoita on MEPAn piirissä paljon ja heille saatiin nopeasti räätälöityä sopivat menettelyt opiskelun jatkoon. MEPAn pitkäaikainen espanjanopettaja Carina Chela oli heti kartalla ja oppilaat pääsivät nopeasti jyvälle.

Espanjan alkeis- ja jatkokursseilla on ollut parisenkymmentä etäopiskelijaa, jotka opiskelivat kolmena päivänä viikossa. Ruotsin kieltä opiskeltiin myös etänä Ida Savinaisen johdolla, mutta venäjän ja italian kielten kurssit siirrettiin toteutettavaksi myöhemmin lähiopetuksena.

Uutena verkkokurssina aloitettiin luovan kirjoittamisen kurssi, johon tuli mukaan kymmenkunta merenkulkijaa. Noin kolmen kuukauden mittaista kurssia käydään Google Classroomissa ja sitä vetää Joonas Konstig Kriittisestä korkeakoulusta.

MEPAn omaa tuotantoa on suuren suosion saanut Villivihanneskurssi, jonka Katja Mertanen ideoi suunnitellessaan merenkulkijoille luonnossa liikkumista.

Google Classroom-alustan avulla perehdyttiin villivihannesten tunnistamiseen, kasvupaikkoihin ja -aikaan sekä käyttö- ja säilöntävinkkeihin.

MEPAn vikaeeraavan opintosihteerin Teemu Saikkosen aika kului paljon kesän ja syksyn kurssien buukkaamisessa ja siirrettyjen tapahtumien organisoinnissa.

– Etäkursseissa oli se hyvä puoli, että merenkulkijat ympäri Suomea voivat osallistua niille. Usein materiaali jää myös verkkoon, Saikkonen totesi.

Sosiaalisuus jää vähemmälle, kun opiskellaan yksin. Moni merenkulkija varmaan oppi uutta tekniikkaa, joten lähiopetuksen lisäksi MEPA varmasti järjestää koulutusta myös verkossa.

Villivihanneskurssille osallistunut Finnlinesillä seilaava keittiömestari Kaisa Kekäle käytti pestoon vuohenputkea ja maitohorsmaa.

36

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

MERENKULKIJAT GOLFIA OPPIMASSA Mika Mäki on kouluttanut merenkulkijoita golfin pariin lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Kesäkuun alussa mies oli pääkaupunkiseudulla vetämässä kahta MEPA-kurssia. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Hän asuu edelleen Kakskerrassa Turussa, mutta majoittuu kursseja vetäessään Espoossa olevassa asunnossa. Kesäkuun alussa hän veti kaksipäiväistä alkeiskurssia Leppävaarassa.

– Olen kouluttanut viidestä kuuteensataan merenkulkijaa. Aloitin yhteistyön MEPAn kanssa 90-luvun alussa, kun Rinteen Jussi oli urheilusihteerinä, Mika Mäki muisteli.

Luku kasvoi entisestään, kun Range Leppävaaran yksitoista merenkulkijaa sekä seuraavan viikon jatkokurssilaiset lisätään mukaan.

Opetus sujuu Mäeltä vanhalla rutiinilla. Lämmittelyn jälkeen tutustuttiin sääntöihin ja etikettiin. Sitten käydään läpi lähipeliperusteet, alkuasento, mailat, pallot, otteet ja liikkeet. Toisena päivänä harjoitel-

tiin, swingejä, drive- ja santalyöntejä sekä käytiin läpi pitkää peliä ja kehityskohteita.

Harjoittelun lomassa Mäki kertoi kurssilaisille myös golfin historiasta Suomessa todeten, että yhteiskunta ei tue lajia mitenkään. Hän korostaa kovaa harjoittelua.

– Green Cardin haltijalla pitää olla perustaidot ja -tiedot hallinnassa. Lähetän jokaiselle kurssilaiselle vielä infoa sähköpostilla, Mäki kertoi.

Kirkkonummen kurssin jälkeen MEPAn golfkurssit jatkuvat Paraisilla 3. elokuuta.

Tulevia kursseja 03.08 07.08 10.08 20.08 24.08 27.08 03.09

Golfkurssi Parainen Haulikkokurssi, Pori Espanjan kertauskurssi Ratsastuskurssi, Valkeakoski Espanjan kertauskurssi Ratsastuskurssi, Valkeakoski Tunturivaellus, Ylläs

03.09 Ruskaretki, Ylläs 28.09 Ajoharjoittelukurssi, Paimio 01.10 Ajoharjoittelukurssi, Riihimäki 04.10 Espanjan intensiivikurssi, Malaga 08.10 Ajoharjoittelukurssi, Riihimäki 12.10 Köysityökurssi, Kotka Tarkemmat tiedot: mepa.fi/kurssit

Muistakaa myös kuvata!

Pohjoismainen valokuvauskilpailu on käynnissä.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

37

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

Kirjastokysely liputtaa Biblioteksenkäten digitaalisuutta stöder digitaliseringen MEPAn maaliskuinen kirjastokysely tuotti selkeää dataa digikirjaston puolesta, varsinkin äänikirja kiinnostaa. Kyselyyn vastasi reilut parisataa merenkulkijaa.

Ä

änikirjoja on jo kuunnellut puolet vastaajista ja lähes kaikki vastanneista olivat kiinnostuneita kokeilemaan.

Omissa kommenteissa sana ”äänikirja” esiintyi lähes joka toisessa vastauksessa.

E-kirjoissa lukemat olivat samansuuntaiset, kiinnostusta on, digitaalinen kirja koetaan tulevaisuuden välineenä.

MEPA vastaa toiveisiin avaamalla pian oman Ellibs -digikirjaston, joka sisältää äänikirjoja ja e-kirjoja. Kirjahankintatoiveita otetaan vastaan.

Myös perinteinen kirja on voimissaan, kolmasosa ilmoitti lukevansa säännöllisesti MEPAn kirjaston kirjoja ja puolet lainaa satunnaisesti. Kirjagenreistä mainitaan dekkareiden lisäksi elämäkerrat ja tietokirjat.

MEPA kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita merenkulkijoita – saimme arvokasta palautetta! Vastanneiden kesken arvottiin kolmekymmentä koodia, joilla pääsee vuodeksi käyttämään BookBeat -palvelun ääni- ja e-kirjoja. Koodit on jo toimitettu voittajille.

SSB:s biblioteksenkät i mars gav tydlig respons för ett digitalt bibliotek, särskilt ljudboken intresserar. Drygt ett par hundra sjöfarare svarade på enkäten.

H

älften av respondenterna hade redan lyssnat på ljudböcker och nästan alla var intresserade av att testa. I de egna kommentarerna nämndes ordet ”ljudbok” i nästan vartannat svar.

Siffrorna för e-böcker gav liknande indikationer: det finns ett intresse och den digitala boken upplevs som ett framtidsverktyg.

SSB svarar på önskemålen genom att snart öppna ett eget digitalt Ellibs-bibliotek med ljudböcker och e-böcker. Vi tar gärna emot förslag på vilka böcker som ska köpas in. Även den traditionella boken har en stark ställning. En tredjedel uppgav att de regelbundet läste böckerna i SSB:s bibliotek och hälften lånade dem då och då. Genrerna som omnämns är deckare, biografier och faktaböcker.

SSB tackar alla sjöfarare som svarade på enkäten – vi fick värdefull respons! Bland respondenterna lottade vi ut trettio koder som ger tillgång till ljud- och e-böckerna i tjänsten BookBeat i ett års tid. Koderna har redan skickats till vinnarna.

DET DIGITALA BIBLIOTEKET ELLIBS

38

MEPAn verkkokirjasto on uudistunut.

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Virtuaalinen dekkaripiiri Kun hallitus antoi 12.3.2020 koronaohjeet kotona pysymisestä, ihmiset alkoivat oitis keksiä vaihtoehtoisia tapoja tavata toisiaan.

Ollaan erillään mutta pysytään yhdessä.

K

orona-aikana on kokeiltu monenlaista, on luukutettu Darudea parvekkeilla, taputettu hoitajille, on ollut online-joogaa, live-striimattuja konsertteja, reaaliaikaisia jumppatunteja, kirjailijoiden verkkovierailuja, etäapua, lautapelisivustoja, viininmaistajaisia zoomissa tai kaveriporukoiden tsuumeja ihan muuten vaan.

Kaikkea yhdistää se, että eristyksestä huolimatta on haluttu kokea asioita samanaikaisesti, kokea yhteyttä muihin ihmisiin.

MEPAn kuuden ihmisen dekkaripiiri on kokoontunut verkossa kaksi kertaa ja se on ollut ihan mahtavaa. Ensimmäisellä kerralla lähinnä välineenä oli lähinnä mikrofoni - meistä näkyi kamerassa vain kaksi, toisella kertaa vähän useampi, yksi jopa polkupyörän päältä.

Maaliskuun kirjana oli toimittaja Heikki Valkaman Pallokala, gastrodekkari, joka sijoittuu Japanin ruokamaailmaan. Keskellä kiireisiä kokkikisoja tapahtuu murha, ja murha-aseena on pallokalan tappava myrkky. Kirjan päähenkilönä on suomalainen mestarikokki Riku Mäki.

Tarina herätti dekkaripiiriläisissä monenlaisia mielipiteitä alkaen siitä, onko tämä dekkari ollenkaan vai ei, toisaalta Valkaman Japani-tietous oli kaikkien mielestä ihan huippua.

Mutta mistä Valkama keksi kirjaan drinkin, jossa on kilpikonnan verta, hyi!

Huhtikuun dekkari oli Anders Roslundin ja Börge Hellströmin kirjoittama Edward Finniganin hyvitys.

Siinä liikutaan ohiolaisen vankilan kuolemansellin, death rown ja Ruotsinlaivan välillä, tarina on lopulta ihan uskomaton – eikä enempää juonipaljastuksia.

Dekkaripiirimme päätyi puhumaan kuolemanrangaistuksesta ja missä USA:n osavaltioissa se on vielä voimassa, sekä keskustelemaan Kalaharin autiomaasta, musiikista, vapaaehtoistöistä, yöllisistä autoajeluista.

Karanteeniaika kesti tällä erää sananmukaisesti noin 40 päivää – laivojen pakkoeristys keksittiin Venetsian satamassa ruton aikana, quaranta giorni.

Nyt kun rajoituksia puretaan, osa etätoiminnasta on tullut jäädäkseen. Nähdään dekkaripiirissa -tervetuloa mukaan!

39

Merimiestatuoinnit Mikko Helseniuksen ja Jari Ruotsalaisen kirja on ensimmäinen laaja kuvaus merimiesten tatuointikulttuurista purjelaiva-ajoilta aina 1970 -luvulle asti. MEPAssa edistymistä seurattiin mielenkiinnolla ja saatiin pieni aavistus valtavasta työmäärästä. teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Mikko Helsenius

J

o lapsena tatuoinneista kiinnostunut Helsenius tapasi sosiaalisessa mediassa Jari Ruotsalainen, joka oli tehnyt MEPAn kanssa yhteistyötä jo pitkään. Ruotsalainen teki aikoinaan pro gradun tatuoinneista ja myöhemmin haastatteli merenkulkijoita väitöskirjaansa varten. Miehet alkoivat kerätä materiaalia kirjaan, jota Ruotsalainen oli miettinyt jo pitkään.

Merimiehet ottivat tatuointeja paljon Pohjois-Euroopan satamissa, etenkin Kööpenhaminassa. Tanskan pääkaupunki ja Nyhavn oli kirjan tekijöille ehdoton käyntikohde. Ruotsalaisen mukaan ”merimiehen hauta” oli yleisimpiä tatuointeja. Muita suosikkeja olivat ankkurit, sydämet, pääskyset, alastomien naisten, laivojen ja kotisatamien nimet, vuosiluvut ja erilaiset purjelaivat. Merimiesten tatuoinnit oli yleensä tehty ammattitatuoijilla, toisin kuin vankien tatuoinnit.

Helsenius ja Ruotsalainen tutkivat tatu40

ointien merkitystä merimiehille. Niitä ei suunniteltu juurikaan etukäteen, vaan valinta tapahtui usein tatuointiliikkeen tarjonnan ja oman rahatilanteen mukaan. Tatuoinnit otettiin yleensä merimiesuran alkupuolella. Purjelaivakaudella tatuointeja tehtiin omatekoisilla laitteilla tai jopa hakkaamalla käsin hyönteisneuloilla.

Merimiestatuoinnit -kirjassa on paljon hienoja kuvia eri tatuointiliikkeiden flash -arkeista. Kuva-arkistoista merimuseoista, lehdistä ja kirjoista on saatu historiallisia kuvia vanhoista välineistä ja tatuoijista työssään. Yksi kirjan kiinnostavimpia aiheita ovat kuitenkin vanhojen merimiesten haastattelut.

Suolaisten ja syvien vesien miehet Väliotsikko viittaa Vapaavahdissakin pariin otteeseen esiteltyyn merikapteeni Reijo Lindeborgiin, jonka Jari Ruotsalainen tapasi MEPAn konttorilla vuon-

na 2013. Reijolla oli värikäs merimiesura 12 eri lipun alla ja tatuointeja tuli otettua monessa paikassa.

Kirjassa on esitelty monta merenkulkijoiden Facebook -ryhmistä tuttua pitkän linjan merimiestä. Herrat ovat vielä hyvissä voimissa, vaikka ovat ottaneet tatuointeja jo 50- ja 60-luvuilla. Kuvat ovat haalistuneet, miehet eivät.

Vanhimmat haastattelut lienevät peräisin Ruotsalaisen väitöskirja-ajoilta. Nämä merimiehet ovat ottaneet tatuointeja jo 1940 -luvulla. Tarinat ovat huikeita. Nuori merimies Eino Sjöberg jäi sotapolitiikan muutoksen vuoksi saksalaisten vangiksi Norjassa vuonna 1944. Vuoden mittainen pitkä ja kivinen tie vei Pölitzin keskitysleirin, Puolan ja Neuvostoliiton kautta Hankoon, jonne tullessaan mies painoi 38 kiloa.

Pursimiehenä seilanneen Eino Sjöbergin mukaan merimiestatuoinnit herättivät 1940-luvulla jopa kunnioitusta. Myöhem2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

min, 1960-luvulle tultaessa alkoivat vankilatatuoinnit yleistyä ja tilanne muuttui.

Ravintolaan ei voinut mennä hihat käärittynä, jos käsivarsissa oli tatuointeja.

Kiinnostavia tarinoita Kirjassa käydään läpi suomalaismerimiesten suosimia tatuointiliikkeitä muun muassa Hampurissa, Kööpenhaminassa ja Antwerpenissa. Kuvia suomalaismerimiesten nahkoihin on toki hakattu paljon muuallakin – kirjassa mainitaan esimerkiksi Santoksessa tatuointiliikettä pitänyt Knud Gregersen, joka järjesti merimiehille myös naisseuraa.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

Kirjan tekijät ovat hienosti osanneet nostaa haastatteluistaan esille merimieselämän kulmakivet. Pitkät merimatkat, yksitoikkoisuus ja kyllästyminen samoihin naamoihin olivat haittapuolia. Vastapainona koettiin pitkinä satama-aikoina huvittelua ja värikästä viihdettä. Kun työ muuttui kiireisemmäksi, vähenivät myös tatuoinnit.

Tähän hienoon kirjaan voi antaa vahvan lukusuosituksen. Tarinoiden myötä pääsee tutustumaan merenkulun lähihistoriaan ja vähän kauemmaksikin purjelaiva-aikaan. Lisäksi kirjassa on mielenkiintoinen luku suomalaismerimiehistä

Australian ja Uuden Seelannin Anzac-joukoissa, joka oli ensimmäiseen maailmansotaan koottu armeijakunta.

Merimiestatuoinnit.

Tekijät Mikko Helsenius ja Jari Ruotsalainen ISBN: 9789518580112, kovakantinen, sivumäärä: 194 Kustantaja: Suomalaisen kirjallisuuden seura

41

Aselevon maksumiehet Itsekin seilanneen ja aikoinaan Merimiespalvelutoimistossa ja Merimies-Unionissa työskennelleen toimittaja Pertti Rönkön uudessa kirjassa kerrotaan suomalaismerenkulkijoiden kohtaloista toisen maailmansodan aikana. teksti: Pekka Karppanen

S

uomi ja Saksa tekivät yhteistyötä taloudellisesti ja sotilaallisesti vuoden 1944 syksyyn asti, jolloin tehtiin aselepo Neuvostoliiton kanssa. Suomi katkaisi suhteet Saksaan. Tieto ei ehtinyt läheskään kaikille laivoille – saksalaiset takavarikoivat yli 50 suomalaisalusta.

Miehistöille tarjottiin mahdollisuutta jatkaa Natsi-Saksan palveluksessa, mutta suurin osa ei suostunut. Merimiehet, joukossa oli myös naisia, vietiin keskitysleireihin.

Valtaosa takavarikoiduista laivoista oli saksalaisen Transportflotte Speerin rahtauksessa. Pienehköt alukset kuljettivat tavaraa Saksan miehittämään Norjaan.

Suomalaisaluksia takavarikoitiin myös muissa Saksan vallassa olevissa maissa.

Kirjassa Rönkkö kuvaa suomalaismerenkulkijoiden vaiheita Stutthofin ja Pölitzin keskitysleireillä. Olot olivat hirvit42

tävät ja eikä entisille aseveljille juurikaan annettu armoa. Päivät olivat pakkotyötä, väkivaltaa, nälkää ja yritystä pysyä hengissä.

Joukko suomalaismerenkulkijoita teki yhteistyötä saksalaisten kanssa. Muutamat jopa liittyivät sotilaiksi Sonderkommando Nordiin, jonka Suomessa muistetaan Lauri Törnin myötä. Merimies-Unionin puheenjohtaja Niilo Wälläri oli koko ajan suhtautunut Saksa-yhteistyöhön negatiivisesti ja tuomitsi moisen vehkeilyn jyrkästi. Merimies-Unioni kielsi jäseniään työskentelemästä laivoilla, joissa seilasi natsien kanssa yhteistoiminnassa olleita merimiehiä.

Keväällä 1945 Saksa antautui. Hengissä selvinneiden suomalaisten piti vielä päästä kotimaahan. Puna-armeijan valtaamilla alueilla ei entisille vihollisille herunut sympatiaa, vaikka Suomi oli edellissyk-

synä vaihtanut puolta sodassa. Selviytymisestä takaisin kotimaahan tuli monille melkoinen kamppailu.

Erilaisten vaiheiden jälkeen suomalaiset päätyivät karanteeniin Hangon vastaanottoleirille ja useimmat jatkoivat myöhemmin seilaamista. Monilla merenkulkijoilla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Työskennellessään Merimies-Unionissa 1980-luvulla Pertti Rönkkö pääsi tutustumaan aineistoon, joka jalostui kirjaksi lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin.

Kirjan lopussa on mielenkiintoinen luku suomalaismerenkulkijoiden salakuljettamista juutalaisista. Merimies-Unionin organisoima reitti kulki Saksasta ja Tanskasta Suomen kautta Ruotsiin. Operaatioihin osallistui myös laivanpäällystöä. Toiminta sai myöhemmin Israelissa suurta huomiota.

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Frivakt var och lyssnade när Lars Westerlund föreläste om Transportflotte Speers finländska fartyg på Ålands sjöfartsmuseum i november 2017.

Sjömän i nazisternas händer Våren 2020 utkom två intressanta böcker som handlar om de finländska sjömännens göromål under andra världskriget. Först transporterade de varor åt nazisterna och sedan kämpade de för sin överlevnad i koncentrationslägren. text: Pekka Karppanen

F

ram till hösten 1944 samarbetade Finland och Tyskland ekonomiskt och militärt. Tyskland behövde mycket material i det ockuperade Norge. Myndigheten Transportflotte Speer som inrättats i detta syfte befraktade fartyg från Finland till ett bra pris. Trafiken till fjordarna fungerade bäst med små fartyg, som främst kördes av små bolag. Men även Gustaf Erikson deltog med tio fartyg, varav det omtalade segelfartyget Moshulu hyrdes ut som lager. Ämnet har varit ganska höljt i dunkel. År 2011 skrev Gerd Grabber om Leo Löthmans bok Transportflotte Speer i Frivakt.

Nu har professor Lars Westerlund gett ut en bok på samma tema: Kustfart som kollaboration – finländska fartyg i Transportflotte Speer 1942–1945. Westerlund har undersökt händelser från krigstiden under lång tid och redan för flera år sedan föreläste han på Ålands sjöfartsmuseum om de finländska fartygen som befraktades av nazisterna.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

Enligt Westerlunds bok fick sjömännen bra betalt och gott om mat under tyskarnas befraktning. Som mest befraktades ungefär hundra finländska fartyg av Transportflotte Speer. Många av sjöfararna var från Åland eller de svenskspråkiga områdena på fastlandet.

Från vapenbröder till fiender Vapenvilan mellan Finland och Sovjetunionen ingicks i september 1944 och Finland bröt relationen med Tyskland. Informationen om detta hann inte på långa vägar nå alla fartyg – tyskarna beslagtog över 50 finländska fartyg. Sjömännen erbjöds möjlighet att fortsätta i Nazitysklands tjänst, men de flesta tackade nej. Sjömännen, som också bestod av kvinnor, fördes till koncentrationslägren.

Journalisten Pertti Rönkkö, som en gång i tiden jobbat på Sjömansservicebyrån och Sjömans-Unionen, har gett ut den finskspråkiga boken Aselevon maksumiehet. Där redogör han för de finländ-

ska sjömännens tid i koncentrationslägren i Stutthof och Pölitz. Förhållandena var förskräckliga och de före detta vapenbröderna förskonades inte över huvud taget.

Våren 1945 kapitulerade Tyskland. Finländarna som överlevt skulle nu ta sig hem. I områdena som ockuperats av röda armén fanns det inte en droppe sympati för de forna fienderna trots att Finland hade bytt sida i kriget hösten innan. Efter många vändor hamnade finländarna i karantän i mottagningslägret i Hangö och de flesta fortsatte senare att segla. Även Sven-Erik Nylund har skrivit på svenska om de finländska sjöfararna under krigets stormar. Torpederade och internerade utkom 2009 och handlar om förhållandena ombord under krigstiden och i koncentrationslägren och hur sjöfararna tog sig tillbaka hem igen.

43

Mestarit: Baltic Princess

Hopeaa: Vaparit 1 44

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Nordic open

M

Baltic Brincess voitti laivajoukkueiden salibandyturnauksen. aarianhaminan turnaus pelattiin tänä vuonna hieman normaalia myöhemmin, maaliskuun alussa.

Pelit saatiin pelattua viikkoa ennen, kuin korona alkoi rajoittaa elämää ja matkustamista.

Mukaan oli ilmoittautunut maksimimäärä 16 joukkuetta. Valitettavasti vain 14 pääsi paikalle, kun sekaannuksen vuoksi kaksi ruotsalaisjoukkuetta ei ehtinyt poistua laivasta Maarianhaminassa. Saimme silti nähdä hienon turnauksen.

Alkusarjoista kaikki pääsivät jatkoon. Pudotuspelien ensimmäinen kierros saatiin pelattua kolmeen mennessä, jäljelle jäi kahdeksan joukkuetta. Takavuosien kestomenestyjä Silja Serenade putosi tässä vaiheessa Vaparit 1 -joukkueelle, joka oli liikkeellä varsin kovalla kokoonpanolla.

Neljännesvälieristä jatkoon selvisivät tutut menestyjät Birka Stockholm, Högskolan på Åland, Vaparit 1 sekä uutena tulokkaana Baltic Princess. Tässä vaiheessa taso oli kova ja pelit tasaisia. Välillä käytiin vähän kuumana, mutta pää-

tuomari Leonard ”Lelle” Lindberg piti jämäkästi porukan kuosissa.

Pronssiottelussa kohtasivat Högskolan på Åland sekä Birka Stockholm, joka vei tiukan matsin lopulta yhden maalin erolla. Finaalissa pelasivat Vaparit 1 ja Baltic Princess, joka oli tullut turnaukseen melko pienellä joukkueella, josta siitäkin yksi pelaaja oli loukkaantunut. Tiukan pelin voitto ja samalla mestaruus meni Baltic Princessille, joka pystyi ylivoimalla tekemään tarvittavan 1–0 tuloksen.

Pelien jälkeen siirryttiin Adlon -hotellin saunaan ja sporttibaariin, jossa nautittiin perinteinen pizzamenyy juomineen. Lopuksi jaettiin turnauksen erikoispalkinnot ja luovutettiin vielä Kekkosen Kannu Birka Stockholmille vuoden 2019 hienoista merimiesurheilusaavutuksista.

Turnauksen järjestivät Merimiespalvelutoimisto ja Ruotsin Merimiespalvelu. Kiitämme kaikkia mukana olleita sekä sponsoreita ME Groupia, Alandia -vakuutusta ja Hietalahden Apteekkia.

Fair Play joukkue: ENÅ Alandia peli-ilo palkinto: Finnlines Paras maalivahti: Frans Viitanen/Baltic Princess Paras naispelaaja: Erica Öström/Birka Stockholm Pelintekijä: Niko Wirman/Baltic Princess MVP: Ville Lehtelä/Bore

Seuraavat turnaukset: 13.8. Golf Lohja 01.9. Futis Helsinki Boren Ville Lehtelä sai arvokkaimman pelaajan palkinnon VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

45

Birka Stockholm fick bronsmedaljer

Alandia Spelglädje: Finnlines 46

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Baltic Brincess vann fartygslagens innebandyturnering.

I

år spelades turneringen i Mariehamn något senare än normalt, i början av mars. Den hann gå av stapeln en vecka innan coronaviruset började begränsa livet och resandet.

Det maximala antalet lag, 16 stycken, var anmälda till turneringen. Tyvärr infann sig endast 14 lag, eftersom två svenska lag inte hann gå av färjan i Mariehamn på grund av ett missförstånd. Trots detta blev det en lyckad turnering.

Från gruppspelen gick alla lag vidare till en kvalomgång. Kvalomgången var färdig vid tretiden och då återstod åtta lag. Silja Serenade, som varit framgångsrikt i turneringen under många år, förlorade mot Vaparit 1, som hade en mycket stark laguppställning.

Från kvartsfinalerna tog sig Birka Stockholm, Högskolan på Åland och Vaparit 1 vidare, som så många gånger förr, men även nykomlingen Baltic Princess. Vid det här laget var spelnivån mycket hög och matcherna jämna. Emellanåt gick det lite hett till, men huvuddomare Leonard ”Lelle” Lindberg höll bestämt ordning på spelarna.

I bronsmatchen möttes Högskolan på Åland och Birka Stockholm, som till slut tog hem vinsten med ett måls skillnad. Finalen spelades mellan Vaparit 1 och Baltic Princess. Det senare laget hade kommit ganska fåtaligt till turneringen och minskat ytterligare med en skadad spelare. Det hindrade dock inte Baltic Princess från att gå segrande ur den tuffa finalmatchen genom att i numerärt överläge lyckas få till resultatet 1–0.

Efter turneringen fortsatte kvällen i hotell Adlons bastu och sportbaren, där man avnjöt en traditionell pizzameny med dryck. Avslutningsvis delade man ut turneringens specialpriser och överlämnade Kekkonens Kanna till Birka Stockholm för 2019 års fina prestationer inom sjömansidrotten.

Turneringen arrangerades av Sjömansservicebyrån och Sjömansservice i Sverige. Vi tackar alla deltagare och sponsorerna ME Group, Alandia försäkring och Sandvikens Apotek. ò

Fair Play-lag: ENÅ Alandia spelglädje: Finnlines Bästa målvakt: Frans Viitanen/Baltic Princess Bästa damspelare: Erica Öström/Birka Stockholm Playmaker: Niko Wirman/Baltic Princess MVP: Ville Lehtelä/Bore

Nästa turneringar: 13.8. Golf Lojo 01.9. Futis Helsingfors

Niko Wirman/Baltic Princess valdes till turneringens Playmaker

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

47

Kevät toi padelin ulkokentille Merenkulkijoita suositun mailapelin parissa.

K

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

oronakevät oli hankalaa aikaa aktiivisille liikkujille. Uimahallit ja sisäliikuntapaikat pysyivät hallituksen ohjeistuksen mukaisesti kiinni ja kukin yritti kuntoilla omien mahdollisuuksiensa mukaan.

MEPAn liikuntakurssit ja – tapahtumat peruttiin ja kuntosalit suljettiin.

Huhti-toukokuussa lomautettujen merenkulkijoiden määrä kasvoi yli kolmeen tuhanteen. MEPA jakoi virtuaalivinkkejä liikuntaan ja muihin harrastuksiin, mutta usean viikon rajoitettu elämä alkoi pitkästyttää aktiivisia merimiesurheilijoita.

Samalla päivät pitenivät ja ilmat alkoivat lämmetä.

Merimiesurheilun moniottelija Kai Korhonen kokeili padelia jo toistakymmentä vuotta sitten, kun hienoa harrastusta markkinoitiin laivahenkilöstölle yhdessä lajin ”Grand Ladyn”, Piukku Kopiloffin kanssa.

– Padel toimii hyvin näin koronarajoitusten aikana. Ulkokentällä on neljä pelaajaa kerrallaan ja etäisyydet voidaan säilyttää. Peli on hauskaa ja helppoa ja siinä saa hyvin liikuntaa, Kaitsu tiivisti.

48

Ensimmäisellä kerralla huhtikuun lopulla ilma oli vähän kolea, mutta porukkaa saatiin paikalle ”viidakkorumpuviestinnällä”. Pelaamaan varautuneet mepalaiset toimivat lopulta vain kahvinkaatajina.

Kentät sijaitsevat Sörnäisten Rantapromenadin vieressä. Paikalla oli aikaisemmin Paraisten kalkin laituri, johon aikoinaan aktiivinen merimiesurheilulaiva M/S Envik ajoi säännöllisesti.

Merenkulkijoiden pelatessa ProPadelin toiminnanjohtaja Piukku ehti myös kahville.

– Meillä on ollut MEPAn kanssa pitkäaikainen yhteistyö. Olen kouluttanut sekä merenkulkijoita että MEPAn henkilökuntaa tämän hauskan pelin saloihin, Piukku kertoi.

Kesken pelien tuli heikko raekuuro, mutta se ei tahtia haitannut.

Kevään edetessä suosio kasvoi Toisella kerralla toukokuun alussa oli jo niin lämmintä, että Silja Serenadelta ja Mariellalta lomautetut merenkulkijat heittivät jo paidat pois, kun pelit tiivistyivät.

Mukaan oli lähtenyt myös mailapeliek-

spertti Jukka ”Juki” Anttila, joka muistetaan takavuosien sulkapallomestarina.

Hän tiedusteli pitkäaikaisen kilpakumppaninsa Mikko Aulangon tilannetta ja toivoi vielä kohtaavansa M/S Ailan päällikön kentällä.

– Oli todella mukavaa tulla tänne padel -kentälle varsinkin näin kauniina kevätpäivänä. Samalla päästiin juttelemaan muiden merenkulkijoiden kanssa, Juki kehui.

Kokoontumisrajoitukset vaikuttivat edelleen MEPAn toimintaan, eikä keväällä voinut järjestää kuin pienimuotoista liikuntatoimintaa.

Sörnäisten ProPadel -kentällä on kontti, jossa olevassa kaapissa säilytetään MEPAn mailoja ja palloja. MEPAn on tarkoitus järjestää kesällä muutamia ohjattuja tutustumistapahtumia padelkentälle.

Muina aikoina merenkulkijat voivat varata kentän MEPAn sopimalla alennuksella ja lainata kaapista mailat ja pallot. Varaukset voi tehdä suoraan netistä: www. propadel.fi . Lisätiedot: www.mepa.fi sekä urheilu@mepa.fi .

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

Våren innebar padelspel utomhus Sjöfarare testade den populära racketsporten.

C

oronavåren var besvärlig för aktiva motionärer. Simhallar och lokaler för inomhusmotion hölls stängda enligt regeringens direktiv och alla fick försöka motionera utifrån sina förutsättningar. SSB:s motionskurser och motionsevenemang ställdes in och gymmen stängdes.

I månadsskiftet april–maj ökade antalet permitterade sjöfarare till över tretusen.

SSB delade virtuella tips om motion och andra hobbyer, men efter flera veckor med restriktioner började sjöfararna bli uttråkade. Samtidigt blev dagarna allt längre och vädret varmare.

Sjömansidrottens mångkampare Kai Korhonen testade padel redan för över tio år sedan, när denna förträffliga fritidsaktivitet marknadsfördes för fartygspersonalen tillsammans med sportens ”Grand Lady” Piukku Kopiloff.

– Padel passar utmärkt i dessa tider med coronarestriktioner. På utomhusplanen är man fyra spelare åt gången och kan hålla avstånden. Sporten är rolig och enkel och man får mycket motion, sammanfattar Kaitsu.

Vid det första tillfället i slutet av april var vädret lite kylslaget, men man lyckades locka dit folk med hjälp av djungeltelegrafen. Det slutade med att SSB-folket, som gjort sig redo för spel, fick uppgiften att servera kaffe.

Padelplanerna ligger intill Sörnäs strandpromenad. Där låg tidigare Pargas Kalks kaj, som regelbundet trafikerades av det en gång i tiden aktiva sjömansidrottsfartyget M/S Envik.

Medan sjöfararna spelade hann även ProPadels verkställande direktör Piukku ta en kopp kaffe.

– Vi har samarbetat med SSB länge. Jag har invigt både sjöfarare och SSB:s perso-

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

nal i den här underbara sportens hemligheter, berättar Piukku.

Under pågående spel föll en lätt hagelskur, men det var inget som fick spelarna att slå av på takten.

Populariteten ökade med vårens framfart Vid det andra tillfället i början av maj var det redan så pass varmt att Silja Serenades och Mariellas permitterade sjöfarare kastade av sig tröjorna när spelet intensifierades. Den här gången deltog även racketsportexperten Jukka ”Juki” Anttila, som vi minns som forna tiders badmintonmästare. Han förhörde sig om hur den gamla konkurrenten Mikko Aulanko hade det och hoppades få möta M/S Ailas befälhavare på planen.

– Det var verkligen roligt att komma hit till padelplanen, särskilt en så här fin vårdag. Samtidigt som jag fick tillfälle att prata med andra sjöfarare, sade Juki nöjd.

Restriktionerna för sammankomster påverkar fortfarande SSB:s verksamhet och under våren har vi inte kunnat ordna annat än motionsverksamhet i små grupper.

Vid ProPadel-planen i Sörnäs finns en container och där förvaras SSB:s racketar och bollar i ett skåp. SSB har för avsikt att under sommaren ordna några instruktörsledda prova på-tillfällen på padelplanen. Övriga tider kan sjöfarare boka planen med SSB:s avtalsrabatt och låna racketar och bollar ur skåpet. Gör din bokning direkt på nätet: www.propadel.fi. Mer information: www.mepa.fi och urheilu@mepa.fi. ò

Det var verkligen roligt att komma hit till padelplanen, särskilt en så här fin vårdag.

Samtidigt som jag fick tillfälle att prata med andra sjöfarare, sade Juki Anttila 49

Iitu kannustaa merenkulkijoita osallistumaan myös MEPAn minuuttikisaan

ForMare jatkuu Ialina Buckee aloitti toukokuun lopulla työt Merimiespalvelutoimiston liikunta- ja hyvinvointisektorilla.

50

2 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT

M

EPA on valinnut hyvinvointivastaava Krista Lankilan äitiysloman sijaiseksi Ialina ”Iitu” Buckbeen. Hän on juuri valmistumassa liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulu Arcadasta ja ollut työharjoittelussa MEPAn yhteistyökumppanin R5:n hyvinvointitoiminnassa. Tätä kautta hän kuuli myös MEPAsta ja ForMaresta.

Iitulla on takanaan jo monipuolinen työkokemus.

– Opiskelujeni ohella toimin personal trainerina. Aikaisemmin olen ohjannut eritasoisia voimisteluryhmiä lapsista aikuisiin ja varusmiespalvelun jälkeen työskentelin sotilaspoliisikouluttajana Santahaminassa, Iitu kertoi.

Sosiaalisella ja oma-aloitteisella naisella on myös asiakaspalvelukokemusta.

Iitun vapaa-ajan vietto painottuu liikuntaan.

– Aloitin yleisurheilun viisivuotiaana ja pelasin myöhemmin käsipalloa, tanssin street- ja hip hop -tansseja sekä nyrkkeilin, Iitu muisteli.

Hänellä on paljon kokemusta myös kilpaurheilusta. Fitness Classic kehonrakennuskisoissa body fitness -kategoriassa Iitu voitti Suomen mestaruuden ja ylsi Espanjassa EM-kisoissa sijalle seitsemän.

Iitu harrastaa monipuolisen liikunnan lisäksi musiikkia ja taidetta. Etenkin piirtämistä hän pitää rauhoittavana ja tasapainottavana harrastuksena aktiiviselle

liikunnalle. Iitu liittyi MEPAn tiimiin 25.5. odottaen innolla töitä ja kohtaamisia merenkulkijoiden kanssa.

– Minua kiinnostaa etenkin Merimiespalvelutoimiston monipuolisuus ja laaja palvelutarjonta. Merenkulkijoiden kanssa voin tehdä oman alan töitä ja hyödyntää koulutusta ja kokemusta, Iitu tuumi.

Iitu haluaa heti olla mukana MEPAn järjestämissä liikuntatapahtumissa – toivottavasti koronarajoituksia löysätään ja pääsemme loppukesästä pelaamaan golfia, futista ja muita lajeja isommalla porukalla.

Tervetuloa taloon!

ForMare fortsätter Ialina Buckee började arbeta inom Sjömansservicebyråns sektor för idrott och hälsa i slutet av maj.

S

SB har valt Ialina ”Iitu” Buckbee till vikarie för hälsoansvariga Krista Lankila under hennes mammaledighet. Iitu är precis på väg att ta examen som idrottsinstruktör från yrkeshögskolan Arcada och har gjort praktik inom hälsoverksamheten hos SSB:s samarbetspartner R5. Det var på den vägen hon hörde talas om SSB och ForMare.

Iitu har redan många års arbetserfarenhet bakom sig.

– Vid sidan av studierna har jag arbetat som personlig tränare. Tidigare har jag lett gymnastikgrupper på olika nivåer från barn till vuxna och efter värnplikten jobbade jag som militärpolistränare i Sandhamn, berättar Iitu.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 2• 2020

Denna sociala och driftiga kvinna har dessutom erfarenhet av kundservice.

På fritiden ägnar sig Iitu åt träning.

– Jag började med friidrott som femåring och senare spelade jag handboll, dansade street dance och hiphop och boxades, säger Iitu.

Hon är också en erfaren tävlingsidrottare. Hon har blivit finsk mästare i body fitness i bodybuildingtävlingen Fitness Classic och sjua i motsvarande EM-tävling i Spanien.

Förutom träning ägnar sig Iitu åt musik och konst. Framför allt gillar hon att teckna, som en lugn och balanserande motvikt till den aktiva träningen.

Iitu anslöt till SSB:s team den 25 maj

och är ivrig att få komma igång med jobbet och att träffa sjöfararna.

– Jag är framför allt intresserad av Sjömansservicebyråns mångsidighet och breda serviceutbud. Med sjöfararna kan jag jobba inom min bransch samtidigt som jag har nytta av min utbildning och erfarenhet, säger Iitu.

Iitu vill genast vara med på SSB:s idrottsevenemang – förhoppningsvis lättar coronarestriktionerna snart så att vi i slutet av sommaren kan spela golf, fotboll och andra sporter i större sällskap.

Välkommen till huset!

51