lehti eläinten asialla
a
yö s Lue m sa: s o ve rk edia .fi! m a i nima l
E L Ä I N TA R H AT – S U O J E L U A VA I VA N K E U T TA
1/2020
Kun kotimaisesta naudasta puuhataan ekotuotetta
Lehmät laitumelle
Ka
um isia
Kampa
sia
akuulumi nj
m pan kuul ja
Minkki suomalaisella turkistarhalla vuonna 2019.
teksti VEIKKA LAHTINEN • kuva LAURA UOTILA
Ka
um isia
Kampa
sia
akuulumi nj
m pan kuul ja
Kansainvälinen järjestöjen ja tutkijoiden raportti romuttaa Welfur-sertifikaatin uskottavuuden turkisalan sertifikaatti sai vastaansa tutkivaa journalismia.
V
uoden 2020 tammikuu on
ollut eurooppalaisten turkistuottajien kalenterissa pitkään. Silloin lanseerattiin suurella melulla uusi Welfur-sertifikaatti. Turkisalan rahoittamalla tutkimuksella synnytetty sertifikaatti on merkittävä PRponnistus koko eurooppalaiselta turkistuottajien yhteisöltä. Sertifikaatin on tarkoitus taata, että huutokaupoissa myytävät nahat on tuotettu eläinten hyvinvointia kunnioittaen. Samanaikaisesti kun ala valmisteli sertifikaattiaan, myös eläinasiajärjestöt olivat valppaina. Samalla viikolla, kun Welfur-sertifikaattia esiteltiin Euroopan parlamentissa, esittelyssä oli myös toinen uutistapaus – raportti, joka tuo esiin sertifikaatin monet heikkoudet. Raportin takana on kansainvälinen Fur Free Alliance -järjestö, jonka jäsen myös Animalia on. Raporttiin on kirjoittanut järjestön lisäksi kaksi ulkopuolista tutkijaa, eläinlääketieteen emeritusprofessori Bo Algers Ruotsista ja eläinlääketieteen professori Alastair MacMillan Isosta-Britanniasta. Suomi parrasvaloissa
Suomi nousee raportissa tärkeään rooliin, koska maallamme on maine erityisen mallikkaana turkistuottajana. Suomen katsotaan edustavan korkeaa laatua, ja niinpä on mielenkiintoista tarkastella, miten hyvin Suomi käytännössä pärjää uuden sertifikaatin osalta. Raportissa käsitellään Welfuria kahdesta näkökulmasta: eläinten hyvinvoinnin ja toisaalta tarkastustoiminnan kannalta. Sertifikaatin saava turkistila käy läpi kolme tarkastuskäyntiä, joiden perusteella tarha pisteytetään.
Suomella on keskeinen osa tarkastuskäyntejä käsiteltävässä osassa raporttia. Raportista käy ilmi, että Suomessa tarkastukset suorittaa turkisalan omassa omistuksessa osittain oleva tutkimustila Luova Oy. Tämän päällekkäisyyden lisäksi tarkastajilla osoitetaan olevan monia yhteyksiä turkisalaan. Raportissa tuodaan muun muassa esiin, että yksi Welfur-tarkastajista työskentelee puolisonsa turkistilalla samanaikaisesti kun tekee Welfurtarkastuksia. Tämä siitä huolimatta, että turkisala on ilmoittanut, että tarkastajat eivät ole kahden vuoden sisällä saaneet olla turkistilaan suoraan kytköksissä. Eläinten hyvinvointi hukkuu numeroihin
Raportin eläinlääketieteelliset osat osoittavat selvästi, että Welfur ei onnistu takaamaan eläinten hyvinvointia turkistiloilla. Turkistilaa arvioidaan sertifiointiprosessissa erilaisten kriteerien mukaan ja nämä kriteerit yhdistetään yhdeksi arvosanaksi. Vaikka tietyllä alueella olisi ongelmia, voi sitä kompensoida toisella. Yksittäisten eläinten kärsimys on näin mahdollista piilottaa numeroiden taakse. Raportti painottaa myös, että Welfur ei mittaa parasta mahdollista hyvinvointia vaan ottaa lähtökohdakseen teollisen turkiskasvatuksen verkkopohjahäkeissä. Näin ollen Welfurin ”paras” tarkoittaa vain parasta nykyisissä heikon hyvinvoinnin olosuhteissa. Raportti nostaa esiin myös, että turkisala ei ole huomioinut Euroopan komission turkiseläimiä koskevia suosituksia, jotka julkaistiin jo 20 vuotta sitten. Sen sijaan, että turkiseläinten oloihin olisi puututtu, ala on panostanut viestin-
tään, jonka osana myös Welfur on nähtävä. Kun turkiseläinten oloihin on vaadittu parannuksia kansallisella lainsäädännöllä, kuten Ruotsissa on tehty kettujen osalta, tarhaus on loppunut. Eurooppalainen turkisala ei ole kyennyt tekemään konkreettisia eläinten olojen parannuksia, kuten tarjoamaan minkeille mahdollisuutta uida tai ketuille mahdollisuutta kaivaa. Alan taloudelliset reunaehdot tulevat vastaan, eikä ongelmiin näin ollen osata puuttua. Kohti turkitonta maailmaa
Welfur-raportti osoittaa, että turkisala ei ole siirtymässä kohti eettistä tuotantoa, vaan ainoastaan peittelee vanhoja hyvinvointiongelmia uusin keinoin. Eläinasiajärjestöjen on jatkossakin työskenneltävä osoittaakseen, että ala ei kykene aidosti vastaamaan eläinten tarpeisiin. Euroopassa yhä useampi maa on kieltänyt turkistarhauksen kokonaan. Animalian tavoite on, että tämä tapahtuu myös Suomessa. Vuonna 2020 Animalia panostaa poliittiseen vaikuttamiseen turkisasiassa. Tämä työ tulee näkymään koko Suomessa valokuvanäyttelyiden, luentojen ja katukampanjoinnin muodossa. Mikäli olet kiinnostunut vapaaehtoistoiminnasta, löydät siitä lisää tietoa verkkosivuiltamme osoitteesta animalia.fi/ vapaaehtoiset. Lue turkisraportti kokonaisuudessaan sivuiltamme animalia.fi/welfur-sertifioinnissavakavia-puutteita/
Pääkirjoitus
kuva taija rinne
Yhteinen kohtalonkysymys
U
utiset australian metsäpaloista ovat viime kuukausina järkyttäneet koko maailmaa. Kuvat palaneista metsistä ja asuinalueista sekä vammautuneista ja janoisista koaloista ja kenguruista ovat konkretisoineet ilmastokriisin ennennäkemättömällä tavalla. Palot ovat myös osoittaneet, miten paljon ja miten lopullisesti ilmastokriisi vaikuttaa eläimiin ja eläinlajeihin. Satoja miljoonia luonnoneläimiä on menehtynyt paloissa ja useita eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon. Ilmastokriisi on ihmis- ja eläinkunnan yhteinen kohtalonkysymys. Ratkaisujen löytäminen ilmastokriisiin on alkaneen vuosikymmenen tärkein poliittinen haaste. YK:n ympäristöjärjestö UNEPin mukaan meillä on kahdeksan vuotta aikaa kääntää suunta, jotta ilmastomme ei lämpene yli kriittisen 1,5 asteen tavoitteen. Eläimet tuntevat ilmastokriisin vaikutukset ensimmäisenä, kun niiden veden- ja ravinnonsaanti vaikeutuu tai elinympäristö tuhoutuu. Suomessa lumen, jään ja pakkasen väheneminen uhkaa muiden muassa saimaannorppaa, itämerennorppaa ja ahmaa. Toisaalta eläintuotanto on merkittävä ilmastokriisin syy, sillä tuotannosta aiheutuu paljon ilmastoa rasittavia kasvihuonekaasuja. Myös viime syksynä seurattiin massiivisia metsäpaloja, kun Amazonin sademetsiä poltettiin erityisesti rehuksi viljeltävän soijan tieltä. Ilmastoystävällisyyden ja -vastuullisuuden pohtiminen aiheuttaa usein päänvaivaa, kun mukana yhtälössä ovat eläimet ja eläinten oikeudet. Niin kauan kuin kasvatamme eläimiä ruoaksi, ilmasto- ja eläinystävällisyys eivät aina ole yhteensovitettavissa. Ilmastoystävällisempi ei välttämättä tarkoita eläinystävällisempää. Esimerkiksi broilerinliha on ilmas-
10
toystävällisempää kuin naudanliha. Broilerintuotannon olosuhteet ovat kuitenkin todella räikeästi ristiriidassa eläinten oikeuksien kanssa. Toisaalta eläinystävällisempi ei aina ole ilmastoystävällisempää. Hyvinvointiparannukset eläintuotannossa voivat lisätä tuotannon ilmastovaikutusta. Suuremman karsinan takaaminen emakoille lisää niiden mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, mutta se lisää myös lämmityksen aiheuttamia päästöjä, kun samassa tilassa voidaan kasvattaa aiempaa vähemmän eläimiä. Eläimiä esineellistävä eläinsuhteemme on osa ongelmaa, mutta myös osa sen ratkaisua. Eläintuotannon jatkuessa on vastuullisuutta huolehtia siitä, että eläintuotannossa kärsivien eläinten olosuhteita parannetaan. Sekä ilmaston että eläinten kannalta vastuullisin ratkaisu on kuitenkin lopettaa eläinperäisen ruoan syöminen ja eläinten kasvattaminen ruoaksi. Tämän tavoitteen eteen Animalia tulee tekemään kaikkensa tänä vuonna ja tällä vuosikymmenellä. Kiitos, että olet mukana. Heidi Kivekäs Animalian toiminnanjohtaja
Sisällys 1/2020
02 04 06 09 10 12
Kampanjakuulumisia: Kansainvälinen raportti romuttaa Welfur-sertifikaatin uskottavuuden Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Vieraskynä: Anni Kytömäki
Suojelua vai vankeutta?
Lehmät laitumelle
= kannessa Kannen kuva: allan wallberg / mostphotos
4
ANIMALIA-LEHTI, 44. VUOSIKERTA
24
JULKAISIJA: Animalia PÄÄTOIMITTAJA: Laura Uotila
laura.uotila@animalia.fi TOIMITUSSIHTEERI: Taija Rinne p. (09) 7206 5914 taija.rinne@animalia.fi TAITTO: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com OSOITTEENMUUTOKSET: Tarja Balding p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi PAINOPAIKKA:
Hämeen Kirjapaino, Tampere ISSN 0783-9170 ILMESTYMISAIKATAULU:
Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 6.4.2020 mennessä. AINEISTOT lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.
14
ILMOITUSMYYNTI:
Ninni Pehkonen, p. 041 318 4994 ILMOITUSHINNAT:
Katso ilmoitushinnat animalia.fi LISÄVELOITUKSET: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. RAJOITUKSET: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. ALENNUKSET: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %. ILMOITUSTEN PERUUTTAMINEN:
Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille. REKLAMAATIOT: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien. ANIMALIA-LEHTI PIDÄTTÄÄ OIKEUDEN LYHENTÄÄ JA MUOKATA JUTTUJA.
Kun kotimaisesta naudasta puuhataan ekotuotetta
18
Ihminen tuhoaa elinympäristöjä
26 27
Animalia testaa: Vegaaniset pakastepitsat
Animalialainen: Marita Tamminen, Hämeenlinna
19
Iltasatu toi voiton kirjoituskilpailussa
28
Vegepalsta: Tofu – arjen sankari
20
Eläinpolitiikkaa suuntaamassa
30
Animaalit kautta maan: AnimaliaSome
23 24
Kirjavinkit
31
Animalian kauppa
Eläindokumenttien älykkäät, hupaisat ja sankarilliset
p. (09) 720 6590, päivystys ma–to kello 10.00 –15.00 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi. JÄSENMAKSUT: Tukijäsen: 32 € / vuosi,
vähävaraiset: 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. LAHJOITUKSET:
FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH TESTAMENTIT: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi RAHANKERÄYSLUPA:
Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2017–31.12.2021 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen nro ja pvm: RA/2016/719 4.11.2016. RAALI PAIN UT
E UOT OT
Sisällysluettelon kuvat: jo-anne mcarthur / born free foundation, monika Jurczynska, pexels
TOIMISTO: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki ASIAKASPALVELU:
HIILIN E
14
Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.
ClimateCalc CC-000025/FI HÄMEEN KIRJAPAINO OY
4041 0209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY
5
Ajankohtaista
teksti taija rinne • kuva laura uotila
taloustutkimuksen toteuttaman mielipidekyselyn mukaan jo 74 % suomalaisista vastustaa nykyisen kaltaista turkistarhausta. lisäksi 60 % suomalaisista pitää eläinten tappamista niiden turkkien vuoksi ylipäätään vääränä. mielipidetutkimukset tilasivat animalia ja oikeutta eläimille.
jonatan pie / unsplash
V
euroopan komissiolta vaaditaan strategiaa eläinkokeista luopumiseksi europarlamentin eläinten hyvinvoinnin ja suojelun työryhmä on pyytänyt Euroopan komissiota laatimaan konkreettisen strategian, jolla pyritään lopettamaan eläinten käyttö tutkimuksessa, tieteessä ja testauksessa. ”Joka vuosi EU: ssa käytetään yli 11 miljoonaa eläintä tutkimus-, testaus- ja koulutustarkoituksiin, eikä määrä ole vähenemässä, vaikka komissio onkin hyväksynyt tavoitteen korvata eläinten käyttö tieteessä kokonaan", sanoo Reineke Hameleers, Eurogroup for Animalsin toiminnanjohtaja.
6
uonna 2018 suomalaisista 69 %
joko halusi kieltää turkistarhauksen täysin tai vastusti nykyisen kaltaista turkistarhausta. Vuoden 2019 kyselyssä luku kasvoi 5 prosenttiyksikköä 74 prosenttiin. Tarhauksen kieltäisi siirtymäajalla täysin 36 % ihmisistä, eli 6 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuonna. Nykymuotoista tarhausta tukee enää 15 prosenttia suomalaisista. Taloustutkimus esitti kysymyksen: “Mikä seuraavista kuvaa parhaiten mieli-
eu-viraston raportit paljastavat tuotantokanien hyvinvointiongelmat Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on julkaissut kolme tieteellistä raporttia, jotka koskevat tuotantokanien kasvatusta sekä teurastamista. Raporteissa tullaan lopputulokseen, että EUkomission tulisi valmistella tuotantokanien kasvatusta koskeva lainsäädäntö. Kani on EU:n toiseksi yleisimmin kasvatettu tuotantoeläin, sillä vain broilereita kasvatetaan määrällisesti enemmän. Kuitenkin kanien kasvatusta säätelevä lainsäädäntö puuttuu EU:sta. Myös Suomesta puuttuu kansallinen lainsäädäntö tuotantokanien kasvatuksesta. Lakia valmistellaan parhaillaan, ja siinä tulisikin
pidettänne turkistarhauksesta?” Vastausvaihtoehtojen skaala ulottui tarhauksen jatkumisesta entisellään aina tarhauskieltoon siirtymäajoilla. ”Tämä on järisyttävä tulos, johon poliitikkojen on syytä perehtyä. Esimerkiksi 38 % vastaajista sallisi tarhauksen jatkuvan vain, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Vastaavien hyvinvointivaatimusten kirjaaminen lakiin on muualla lopettanut
yksiselitteisesti kieltää esimerkiksi verkkopohjalla kasvattaminen.
francisco Sanchez Molina
macy’s ja bloomingdale’s -tavaratalojen emoyhtiö Macy’s, Inc on Yhdysvaltojen suurin alan toimija. Sillä on 900 toimipaikkaa 44 osavaltiossa. Tavaratalot luopuvat turkistuotteistaan vuoden 2020 loppuun mennessä. Macy’s-tavaratalon ilmoitus turkittomuudesta on jatkoa yhä tiheämmin julkaistaviin turkittomuuslinjauksiin. Yli 1 000 muotimerkkiä ja -suunnittelijaa on hylännyt turkisten käytön. Turkittoman muodin puolesta liputtavat muun muassa Prada, Gucci, Michael Kors ja Burberry. Suomessa I Love Me -messut ilmoitti messujen 2019 jälkeen, että sen vuoden 2020 messuilla ei tulla enää näkemään turkiksia.
Jo 74 prosenttia suomalaisista vastustaa nykymuotoista turkistarhausta
unsplash
yhdysvaltojen tunnetuimmat tavaratalot macy’s ja bloomingdale’s luopuvat turkiksista
koonneet taija rinne & laura uotila
Ajankohtaista eu tarvitsee uutta eläinsuojelulainsäädäntöä
turkistarhauksen, koska se ei enää ole kannattavaa. Meidän pitää liittyä eurooppalaiseen kehitykseen mukaan ja ajaa turkistuotanto alas. Suomalaiset eivät halua maamme jäävän viimeiseksi Euroopan maaksi, jossa eläimiä tarhataan ja tapetaan vain niiden turkkien vuoksi”, sanoo Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs. Erillinen kysely tappamisen oikeutuksesta
Taloustutkimus toteutti järjestöjen pyynnöstä myös toisen kyselyn. Kyselyssä tarhausta ei esitelty ensisijaisesti esimerkiksi liiketoimintana tai muun positiivisen mielikuvan kautta. Sen sijaan kyselyssä esitettiin väite, jolla mitattiin ihmisten mielipidettä turkistarhauksen eettiseen oikeutukseen. Väite kuului: ”On hyväk-
syttävää tappaa tarhattuja eläimiä niiden turkin vuoksi.” Vastaus eettiseen peruskysymykseen eläinten tappamisesta oli selkeä: 60 % suomalaisista vastasi olevansa osittain tai täysin eri mieltä, eli piti eläinten tappamista niiden turkin vuoksi vääränä. Vastanneista vain 35 % hyväksyi väitteen täysin tai osittain. Kansainvälisen Fur Free Alliancen jäsenjärjestöt ovat teettäneet kyselyitä samanlaisella kysymyksenasettelulla myös muissa maissa. Esimerkiksi Virossa 69 %, Ruotsissa 78 % ja Norjassa 68 % pitää eläinten tappamista niiden turkkien vuoksi vääränä. Animalia ja Oikeutta eläimille ovat Fur Free Alliancen jäsenjärjestöt Suomesta. Kyselyt toteutettiin loka-marraskuussa 2019.
euroopan unionin ministerineuvoston mielestä uutta lainsäädäntöä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi on säädettävä ja nykyistä lainsäädäntöä päivitettävä. Neuvosto korostaa päätelmissään, että nykyinen eläinten hyvinvointilainsäädäntö ei ole kattava, ja kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan uuden, kaikkia eläimiä koskevan lainsäädännön tarvetta ja vaikutuksia. Päätelmät eläinten hyvinvoinnista valmisteltiin EU-puheenjohtajamaa Suomen aloitteesta ja julkaistiin joulukuussa.
animalia-lehdessä on uusi ekologisempi paperi animalia-lehden edellinen paperi oli paksua offset-paperia, jonka huokoisuuden takia lehden värit eivät aina toistuneet toivotulla tavalla varsinkaan tummissa kuvissa. Lehtipainomme Hämeen kirjapainon kanssa käytyjen keskustelujen johdosta valitsimme uudeksi paperiksi G-printin, joka on kirjapainon laskelmien mukaan kaikista vähäpäästöisin tarjolla oleva paperi. Lisäksi Animalia-lehti saa käyttää hiilineutraali painotuote -merkintää.
paras juttu
Sanottua ”On kansan vahva mandaatti -- sille, että turkistarhaus tulisi hallitusti siirtymäajalla kieltää Suomessa. -- On kyse käytännössä domestikoitumattomista eläimistä, jotka tarvitsevat huomattavasti tilaa ja virikkeitä ja joita nyt häkkikasvatetaan – kettuja esimerkiksi alle [neliö]metrin häkeissä.” – Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs Puoli viiden jälkeen, MTV 13.12.2019
numeron 4/2019 parhaaksi jutuksi äänestettiin artikkeli ”Ruokaraivo”. Kettu-kangaskassin arvonnassa onni suosi Kati Kaartista. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!
Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 6.4.2020 mennessä, niin olet mukana A Right to Exist -paidan arvonnassa. Lähetä vastauksesi, t-paidan koko ja malli (lady fit vai unisex), nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi (sähköpostin otsikko: Paras juttu 1/2020) tai postitse Animalia, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.
7
Ajankohtaista kettuja on viety kiinaan jo vuosikymmeniä
perinteinen kevätpäivä kokoaa Animalian aktiivit ja jäsenet Helsinkiin mielenkiintoisten luentojen ja toiminnan suunnittelun pariin 28.3.2020. Vuosikokous järjestetään tänä vuonna kevätpäivää seuraavana päivänä.
Lue lisää ohjelmasta ja ilmoittaudu mukaan: animalia.fi/ events/kevatpaiva Lämpimästi tervetuloa!
kutsu vuosikokoukseen animalian vuosikokous pidetään sunnuntaina 29. maaliskuuta 2020 kello 12.00 alkaen Animalian toimistolla (Suvilahdenkatu 4, Helsinki). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaikki Animalian jäsenet. Ilmoittautumista toivotaan tarjoiluiden takia 15.3. mennessä: animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590. Animalian hallitukseen voi asettua ehdolle 15.3.2020 asti. Hallitustyöskentely vaatii aitoa kiinnostusta eläinasioihin ja halua sitoutua tärkeään työhön. Ehdotukset lähetetään osoitteeseen heidi.kivekas@animalia.fi.
Animalian hallitus.
8
syövyttävien aineiden turvallisen kuljetuksen takaamiseksi ei tarvita enää eläinkokeita yk:n vaarallisten aineiden kuljetuksia käsittelevä asiantuntijoiden alakomitea on päättänyt sallia testien tekemisen keinoiholla koe-eläinten sijaan. Eläinkokeilla on tyypillisesti pyritty varmistamaan syövyttävien aineiden turvallinen kuljetus niin, etteivät ne aiheuta haittaa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle. Syövyttävät aineet ovat kemikaaleja, jotka vaurioittavat ihoa. Ne voivat myös tuhota tavaroita ja kuljetusvälineitä.
eläinoikeuspalkinto pohjois-karjalaan
unsplash
animalian kevätpäivä 28.3.
Yle uutiset kertoi 30.1., että vientiä on ollut säännöllisesti koko 2000-luvun ajan ja yhteistyö Kiinan kanssa alkoi 1980-luvulla. Animalia on tuonut esiin kettujen viennin sekä suomalaisen ja kiinalaisen turkisalan yhteyden useaan otteeseen vuosien saatossa. Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekästä haastateltiin aiheesta Helsingin Sanomissa ja MTV Viiden jälkeen -ohjelmassa tammikuussa.
MIKKO INKINEN
tammikuussa suomalaiset turkistuottajat osoittivat mieltään elävien turkiseläinten Kiinan-kuljetuksia vastaan, vaikka ala itse on ollut mukana rakentamassa alaa Kiinassa. Turkisala on taloudellisissa vaikeuksissa, ja tuottajat ovat esittäneet huolensa kilpailukyvyn heikkenemisestä ja suomalaisen jalostustyön viemisestä Kiinaan.
vuoden 2019 eläinoikeuspalkinto Pro Animalia myönnettiin Polkka – Pohjois-Karjalan tukipalvelut oy:lle, joka toi syksyllä 2019 ravintoloidensa sekä Joensuun alueen koulujen, päiväkotien ja hoitolaitosten ruokalistoille paikallisesti valmistetun seitanin, eli kasvisproteiinituotteen. Eläinoikeuspalkinnolla Animalia halusi kiittää Polkka oy:tä eläin- ja ympäristöystävällisestä tuoteinnovaatiosta ja nostaa esiin joukkoruokailun tärkeän roolin eläin- ja ilmastokysymyksissä. Vuoden 2019 eläinvastaisuuspalkinto Anti Animalian sai maaja metsätalousministeri Jari Leppä EU:n vieraslajiasetuksen tulkinnasta, joka johti muun muassa supikoiran metsästyksen rajoitusten poistamiseen. Animalia katsoo, että asetusmuutos on ristiriidassa sekä Suomen eläinsuojelulain että EUasetuksen kanssa.
Vieraskynä
kuva liisa valonen
Kunnioittavan etäisyyden päästä
K
un koiranulkoiluttaja talutti lemmikkiään koulun pihan poikki, kaikki muut lapset paitsi minä säntäsivät luokan ikkunaan ja huudahtelivat ihastuksesta. Kun takapihalla loikoillessani huomasin oravan hypähtelevän minua kohti, ponnahdin jalkeille valmiina pakenemaan. Kun vierailin talossa, jossa ihmisten lisäksi asui kissa, pysyttelin koko unettoman yön päälakea myöten peiton alla ja hengitin pienen aukon kautta, sillä pelkäsin kissan hyökkäävän kimppuuni. Lapsuusmuistojen jälkeen on tapana kertoa, miten käsitykset ja toiminta ovat iän myötä muuttuneet, mutta tällä kertaa en pysty siihen. Tunnustettakoon se nyt – en edelleenkään viihdy eläinten lähellä. Kunnioitan niitä osana maapallon rikasta ekosysteemiä, mutta koetan kaikin keinoin olla kiinnittämättä niiden huomiota itseeni. Tämä pätee niin lemmikki-, koti- kuin villieläimiinkin. Yleensä käy niin, että koirat kiinnostuvat nimenomaan minusta. Omistajien mukaan koiraparat yrittävät vain luoda kontaktin siihen ainoaan, joka pysyttelee loitolla. Vaikka en kaipaa eläinten seuraa, teen niiden hyvinvoinnin eteen mitä pystyn. En ole syönyt eläimiä 23 vuoteen. En osta eläimistä valmistettuja vaatteita. Esikoisromaanini ( jonka päähenkilöistä yksi on karhu) tekijänpalkkioilla hankin metsäpalstan ja perustin luonnonsuojelualueen, jotta talitiaisilla, ketuilla, muurahaisilla, hyppyhäntäisillä, sarvijäärillä,
hämähäkeillä ja lukemattomilla muilla olennoilla olisi edelleen paikka, jossa elää. Tuskin mikään raivostuttaa minua enemmän kuin julmuus, kohdistuu se mihin tahansa. Vastustan ihmislajin käsitystä omasta ylivertaisuudestaan. Ihminen on osa eläinkuntaa, laji muiden joukossa. Luonnon silmissä olemme samalla viivalla: kasvien yhteyttämistuotteiden kuluttajia. Ajatus biologisesta tasavertaisuudesta on osaltaan johtanut siihen, että suhtaudun eläimiin eläinystäväksi epätyypillisesti. En sumeilematta hankkiudu lähelle vierasta ihmistäkään; miksi ryntäisin paijaamaan vierasta koiraa tai haluaisin syöttää pikkulintuja kädestä? Voisinpa selittää asian eläimille, jotka koettavat tehdä tuttavuutta kanssani. Ei millään pahalla, arvostan teitä suuresti ja haluan antaa teidän elää kaikessa rauhassa. Antakaa tekin minun.
Anni Kytömäki Kirjailija
9
Puheenjohtajalta
Suojelua vai vankeutta? eläintarhoihin liittyy monia eettisiä ongelmia, joista tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua. teksti jenna aarnio • kuvat jo-anne mcarthur / born free foundation / we animals
M
aailmassa on tällä
hetkellä yli 10 000 eläintarhaa. Eläintarhoja ei useinkaan pidetä eläinten käytön ongelmallisimpana muotona, mutta myös niihin liittyy monia eettisiä kysymyksiä. Yksi perustavin kysymys on, mikä on eläintarhojen pitämisen syy ja oikeuttaako tämä syy eläinten pitämisen vankeudessa. Eläintarhojen oikeutuksen ongelma
Kun puhutaan eläintarhojen ongelmista, huomio keskittyy usein eläinten pitooloihin. Puhutaan erilaisista hyvinvointiparannuksista, kuten eläinten kokeman stressin lievittämisestä ja virikkeiden lisäämisestä aitauksiin. Itse eläintarhojen oikeutuksen pohdintaan keskustelu yltää vain harvoin. Niin sanotut hyvinvointiparannukset vaikuttavat usein vain vähän eläinten elämään ja ovat pahimmillaan vain ihmisten pyrkimyksiä kompensoida eläimille aiheuttamaansa epämukavuutta ja kärsimystä. Tarhojen elinoloja oleellisempi kysymys onkin, onko eläinten pitäminen vankeudessa oikeutettua ylipäätään. Monet eläimet ovat tuntoisia ja tietoisia olentoja, ja tästä seuraten niillä on myös oikeuksia. Eläintarhojen kannalta ongelmallisin oikeus liittyy vapauteen. Eläintarhassa eläimen vapautta rajoitetaan merkittävästi. Eläin ei voi liikkua vapaasti, hankkia itse ravintoaan tai muodostaa sellaisia sosiaalisia suhteita, joita se luonnossa muodostaisi. Eläimeltä puuttuu usein mahdollisuudet tarkoituksenmukaiseen elämään.
Vankeuttakin on tosin erilaista. Huonossa vankeudessa eläimeltä riistetään mahdollisuudet hyvään elämään ja lajityypilliseen käyttäytymiseen. Se aiheuttaa eläimelle suurta haittaa, joka voi näkyä esimerkiksi stereotyyppisenä käytöksenä. Paremmassa vankeudessa eläimillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Lajien vai yksilöiden suojelua?
Jotta eläintarhojen olemassaolo voi olla oikeutettua, on niillä oltava joitain sellaisia hyötyjä, jotka ylittävät eläimille niissä koituvat haitat. Yleisin eläintarhojen puolustus liittyy niiden tekemään työhön uhanalaisten lajien suojelun hyväksi. Suojeluohjelmilla on ollutkin menestystä ja joitakin lajeja on saatu palautettua luontoon. Suuri kysymys kuitenkin on, oikeuttaako pyrkimys lajin säilyttämiseen yksilöiden vangitsemisen. Suojeluperustelua voidaan myös kritisoida siitä, että kaikki lajit eivät sovellu lainkaan vankeuteen. Suojelutyön sivutuotteena syntyy myös suojelutavoitteiden kannalta niin sanottuja tarpeettomia yksilöitä, jotka joudutaan usein tappamaan. Kaikki eläintarhat eivät myöskään tee suojelutyötä lainkaan. Mikäli uhanalaisten lajien suojelu koetaan eläintarhojen pääasialliseksi tehtäväksi, olisi tätä mahdollista toteuttaa tehokkaammin erillisissä suojeluun erikoistuneissa laitoksissa, joihin yleisöllä ei olisi pääsyä. Eläintarhoja perustellaan myös niiden opetuksellisilla pyrkimyksillä. Vierailijat oppivat tarhoilla eläimistä ja luonnosta. Onko tästä kuitenkaan todisteita? Tarvi-
taanko opettamiseen oikeita eläimiä lainkaan, vai voitaisiinko samat asiat opettaa esimerkiksi luentoja, videoita tai vaikkapa virtuaalitodellisuutta hyödyntäen? On myös mietittävä, mitä ihmisten halutaan oppivan. Faktoja eläinten fysiologiasta ja käytöksestä? Vai ihmisten ylemmyydestä muihin lajeihin nähden? Varhaiset eläintarhat olivatkin useimmiten hallitsijan vallan ja mahdin osoituksia. Oppimiskokemuksen sijaan eläintarhat tarjoavatkin useimmiten viihdettä. Viihdearvo on lipputulojenkin kannalta tärkeää. Se, että pidämme eläimistä, haluamme nähdä niitä ja olla niiden kanssa tekemisissä, ei kuitenkaan voi oikeuttaa niiden pitämistä vangittuna. Tulevaisuuden eläintarha?
Tulevaisuuden eläintarhalta on vaadittava panostusta eettisyyteen. Eläintarhoja on alettava ajatella uudella tavalla; ei paikkoina, jonne yleisö tulee viihtymään ja tuijottamaan eksoottisia eläimiä, vaan paikkoina, joissa oleminen olisi eläimen omissa intresseissä. Nykyiset eläintarhat voitaisiin muuttaa esimerkiksi loukkaantuneiden eläinten hoitopaikoiksi. Uusi ajattelutapa tarkoittaisi ainakin sitä, että suurin osa nykyisistä eläintarhoista tulisi sulkea eettisten standardien puutteellisuuden vuoksi ja vankeuteen sopeutumattomien lajien pitäminen tulisi lopettaa kokonaan. Eläinten kyvyistä on olemassa valtavasti tietoa ja tutkimus lisääntyy jatkuvasti. Tätä tietoa tulisi käyttää näiden eläinten omaksi eduksi.
11
Lehmät laitumelle teksti pauliina klemola • kuvat istock
lehmät kesäisessä peltomaisemassa ovat suomalaisuuden ydintä. lehmien laitumelle laskut keväisin keräävät yleisöä ja ovat uutislähetysten vakiomateriaalia. laiduntaminen ei kuitenkaan ole niin yleistä kuin moni luulee, saati että se olisi selviö kaikkien nautojen elämässä.
N
auta on laiduntava eläin.
Sen purukalusto on sopeutunut jauhamaan ja ruoansulatuselimistö pilkkomaan heinänkorsia ravinteiksi. Syödessään se käyskentelee laitumella ja saa näin luonnollista liikuntaa useiden kilometrien verran. Se menee ystävänsä luo ja nuolee hellästi tämän päätä. Se nyhtää ruohotuppoja suuhun voimakkaalla kielellään, ja välillä se käy makuulle märehtimään, jolloin pötsistä nousee mikrobien pehmentämää ruohoa takaisin suuhun huolellisemmin pureskeltavaksi.
12
Tai näin nauta tekisi, jos saisi. Läheskään kaikki naudat eivät pääse toteuttamaan tuota lajilleen mitä tyypillisintä käyttäytymistä. Se, saako nauta Suomessa laiduntaa, riippuu muun muassa sen sukupuolesta ja tuotantotavasta, mutta ennen kaikkea omistajasta. Pihatot ja parret
Suomessa on lypsykarjaa, jota pidetään maidontuotannon takia, ja lihakarjaa, joka koostuu sekä lihantuotantoon jalostetuista eläimistä että maidontuotannon ylijäämäeläimistä. Molempia
voidaan pitää joko pihatossa tai parsinavetassa. Parsinavetassa naudat seisovat tai makaavat rivissä omalle paikalleen kaulasta kytkettyinä. Rehu lykätään niiden edessä olevalle käytävälle, eli ruokintapöydälle, takana on lantakouru. Lehmät keinosiemennetään parressa, ja usein ne myös poikivat parressa. Lypsykarjan lehmät ja hiehot, eli vielä poikimattomat naarasnaudat, on lain mukaan päästettävä parsinavetasta ulos jaloittelemaan 60 päivänä toukokuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana. Jaloitteluvaatimus ei koske
laiduntamaan. Tästäkin tosin poikkeuksena ovat yli vuoden ikäiset sonnit, joiden ei tarvitse laiduntaa, ja lihanaudat, joita saa pitää yhtäjaksoisesti sisällä kolme kuukautta juuri ennen teurastusta. Luomutuotannossa eläinten pitäisi päästä ulkoilemaan ympäri vuoden, mutta talviulkoilusta voi saada vapautuksen tiettyjen ehtojen täyttyessä. Parsinavetat ovat luomussa periaatteessa kiellettyjä, mutta tähänkin voi anoa poikkeusluvan. Vuoden 2019 lopulla luomuparsinavettoja oli Suomessa 22.
Lahjoita vaivattomasti MobilePaylla
Kaikki lehmät laitumelle
Suomessa laiduntaa, riippuu muun muassa sen sukupuolesta ja tuotantotavasta, mutta ennen kaikkea omistajasta.
vasikoita eikä sonneja, ja muidenkin nautojen osalta siitä voi saada vapautuksen, jos jaloittelualuetta ei ole mahdollista järjestää. Pihatoksi sanotaan navettaa, jossa nautoja ei ole kytketty. Niillä on erillinen makuualue ja ruokintapaikka. Pihatosta nautaa ei tarvitse päästää ulos koskaan. Ainoastaan luomutuotannossa kaikkien nautojen on päästävä laidunkaudella
Työmme perustuu lähes täysin yksityishenkilöiltä saatavaan tukeen, joten jokainen lahjoitus on arvokas. Voit tehdä lahjoituksen helposti ja nopeasti MobilePay-sovelluksella: Avaa MobilePay-sovellus. Valitse haluamasi lahjoitussumma ja lähetä se Animalian numeroon 92940. Lisää lahjoitusmahdollisuuksia löydät osoitteesta: www.animalia.fi/lahjoita.
pixabay
Se, saako nauta
Siitä, kuinka moni Suomen noin 858 000 naudasta saa laiduntaa, ei ole varmaa tietoa, sillä mikään taho ei pidä siitä lukua. Luomunautoja oli vuonna 2018 Ruokaviraston mukaan 70 843, eli ainakin niin monen pitäisi laiduntaa. ProAgrian tuotosseurannan piiriin kuuluu reilu 70 % Suomen noin 4 600 maitotilasta. Viidennes niistä ei päästä lehmiä ulos. Sekin tiedetään, että lakia eivät kaikki tilalliset noudata. Vuonna 2017 Itä-Suomessa tehdyssä tehovalvonnassa paljastui, että 45 % ilmoitusten perusteella tarkastetuista parsinavetoista ei päästänyt eläimiä ulos lainkaan. Lain vaatimien ulkoilupäivien toteutumisen valvonta voi myös olla vaikeaa viranomaisille. Esimerkiksi Ruotsissa kaikkien nautojen on päästävä kesäaikaan laitumelle navettatyypistä riippumatta, ja parsinavetoiden rakentaminenkin kiellettiin siellä jo yli kymmenen vuotta sitten. Suomen nauta-ala vastustaa parsinavettakieltoa ankarasti vedoten siihen, että parsinavetat häviävät ajan myötä itsestään. Suuntaus onkin parsinavetoista pihattoihin. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, että vaikka pihatossa eläimet saavat liikkua, laki ei vaadi päästämään niitä laitumelle. Pihattoja onkin jo rakennettu paikkoihin, joissa ei ole mahdollisuutta järjestää eläimille minkäänlaista ulkoilua. Laiduntaminen on asiantuntijoiden mukaan kiistatta nautojen hyvinvointia edistävä asia. Se parantaa eläinten jalkaterveyttä, vetreyttää jäseniä ja virkistää mieltä. Laiduntaminen on lajityypillinen käyttäytymistarve, jonka täyttämisen pitäisi olla kaikkien nautojen oikeus. Animalia vaatiikin uuteen eläinlakiin laidunnusvelvoitetta kaikille naudoille iästä, sukupuolesta ja tuotantotavasta riippumatta.
13
teksti ninni pehkonen • kuvat Monika Jurczynska
Kun kotimaisesta naudasta puuhataan ekotuotetta keskustelu ilmastonmuutoksesta käy kuumana, mutta eläintuottajat etujärjestöineen pyrkivät toppuuttelemaan puheita, joiden syyttävä sormi osoittaa maatalouden suuntaan.
E
läinperäisen ruoan tuottaminen vaatii
enemmän energiaa, vettä sekä maapintaalaa kuin kasviperäisen ruoan tuottaminen. Tuottajajärjestöjen suunnalta on kuitenkin kuulunut toiveita, että eläintuotannon sijaan mediassa keskityttäisiin mieluummin esimerkiksi lentomatkailun sekä autoilun tuottamien päästöjen puimiseen. Näin siitäkin huolimatta, että muun muassa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ilmastoraportti toteaa lihantuotannon olevan merkittävä päästöjen aiheuttaja ja kehottaa kaikkia lihan käytön vähentämiseen. Viime aikoina erityisesti kotimaisesta naudasta on yritetty värittää vihreämpää kuin se todellisuudessa onkaan. Erilaisia ”suomalainen nauta vastaan brasilialainen nauta” -vertailuja tekemällä kotimaisen tuotannon ilmastovaikutukset eivät enää tunnukaan niin suurilta, mutta kuinka vankalla pohjalla nämä vertailut todellisuudessa seisovat? Onko kotimainen maidon- ja naudanlihantuotanto ympäristöystävällisempää?
Itsenäisen monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde huomauttaa, ettei ole olemassa mitään ”muita maita”, joista kaikista Suomi poikkeaisi radikaalisti. Lähteen mukaan tällainen väite asettaisi samalle viivalle esimerkiksi Yhdysvallat, Brasilian, Puolan, Ruotsin ja Australian. ”Luonnonvarakeskuksenkin tutkijat ovat muistuttaneet, että ilmastopäästöissä suomalainen tuotanto ei olennaisesti poikkea muusta Euroopasta. Suomalaista tuotantoa puolustetaan joskus sillä, että täällä on kestävämmät vesivarat, ja se on ihan hyvä argumentti. Mutta
erilaisia ympäristöongelmia ei voi asettaa samalle viivalle vertailtaviksi. Kaikkien maiden pitää saada vähennettyä ilmastopäästöjään radikaalisti, jotta voidaan välttää pahimmat ilmastoskenaariot. Tätä ei voi välttää sillä, että vesitalous olisi kunnossa”, Lähde kertoo. Suomalainen nauta syö pääosin nurmea, ja tätä argumenttia käytetään myös perusteena, kun kotimaista nautaa viherpestään ympäristöystävälliseksi. Suomessa tuotetaankin eläimille nurmirehua yli 700 000 hehtaarin alueella. Nykyisen maatalouspolitiikan tuotantotiloille asettamien vaatimusten vuoksi niin metsää kuin turvemaitakin raivataan koko ajan lisää eläintuotannon käyttöön, erityisesti lannanlevitykseen. Metsien kaataminen ja turvesoiden raivaaminen muuttavat kuitenkin hyvät hiilinielut päästölähteiksi. Erityisen haitallista tämä on soiden osalta, joita raivataan vuosittain yli 3 000 hehtaaria viljelykäyttöön. Jo tällä hetkellä turvepeltojen viljely tuottaa enemmän ilmastopäästöjä kuin henkilöautoliikenne vuodessa. Kuitenkaan näitä päästöjä ei oteta huomioon elintarvikkeiden ilmastopäästöjä laskettaessa.
Luonnonvarakeskuksenkin tutkijat ovat muistuttaneet, että ilmastopäästöissä suomalainen tuotanto ei olennaisesti poikkea muusta Euroopasta.
15
Jos otettaisiin, kasvaisi suomalaisen maataloustuotteen ilmastokuorma huomattavasti. Suopeltoja on erityisesti Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla, jotka ovat myös karjataloudelle merkittävimpiä alueita. Tehotonta eläintuotantoa
Huomion arvoista on myös se, että kaikesta Suomessa kasvatetusta viljasta vain kymmenesosa päätyy ihmisten ravinnoksi. Kun rehu kierrätetään eläimen kautta, vain pieni määrä kaloreista ja proteiinista saadaan ihmisten käyttöön. Vaikka suurin osa nautojen rehusta olisi nurmea eikä ulkomaista soijaa, ei se silti tee suomalaisesta naudankasvatuksesta kestävää.
Huomion arvoista on myös se, että kaikesta Suomessa kasvatetusta viljasta vain kymmenesosa päätyy ihmisten ravinnoksi. Usein kuulee todettavan, että koska Suomessa naudanliha saadaan 80-prosenttisesti maidontuotannon sivutuotteena, sitä voi syödä hyvällä omallatunnolla. Lähteen mukaan tämä väite nojaa siihen oletukseen, että tuotannon kokonaiskuvassa mikään ei muuttuisi, eli tuotannon volyymi pysyisi ennallaan. “Ruokajärjestelmän pitää kuitenkin muuttua, eli tulevia kulutustapoja ei voi arvioida nykyisen tuotannon pohjalta”, hän sanoo. Tuottajapuolen puheenvuoroissa esiintyy lisäksi usein huoli Suomen huoltovarmuudesta. Tuottajat kyselevät, mitä nurmimailla tehtäisiin, jollei niillä viljeltäisi lehmille ruokaa. Lähteen mukaan kysymykset siitä, onko lihantuotanto välttämätöntä ruokaturvan sekä omavaraisuuden kannalta ja siitä, mitä nurmimailla tehtäisiin, jollei niillä kasvatettaisi rehua, nojaavat oletukseen, että kaikkea eläintuotantoa vaadittaisiin lopetettavaksi muun pysyessä ennallaan. ”Käytännössä sellaista vaatimusta ei ole olemassa poliittisella kentällä, vaan puhutaan tuotantomäärien muuttamisesta, tuotannon monipuolistamisesta, metsittämisestä ja niin edelleen.” Lähteen mukaan tällaisten kysymysten esittäjät pikemminkin hämärtävät keskustelua kuin haluavat oikeasti pohtia ruokajärjestelmän tulevaisuutta.
16
Ilmasto on meille kaikille yhteinen
Tilanteessa, jossa tutkijat ympäri maailman ovat huolestuneita ilmaston ja ympäristön tilasta, ei ole perusteita antaa yhdellekään merkittävälle päästölähteelle synninpäästöä. Naudanlihan- ja maidontuotannosta syntyy merkittäviä päästöjä, vaikka niitä selitettäisiin pienemmäksi. Ilmastokeskusteluissa on esimerkiksi kuultu, että jos jättää Thaimaan matkan väliin, ei ole merkitystä sillä, kuinka paljon yksittäinen ihminen juo maitoa. Lähteen mukaan tällainen retoriikka on masentavan yleistä nykyisessä julkisessa keskustelussa. ”Aina vuorotellen valitetaan, miksi ilmastonmuutos kaadetaan vain autoilijoiden, vain lentomatkustavien, vain lihaa syövien, vain jonkun muun niskaan. Elämäntavan täytyy kuitenkin muuttua kaikilla elämänalueilla. Tällainen ’en minä vaan nuo’ -henkinen vertailu vain hämärtää ilmastokeskustelua. Samaa sukua on valitus, että metsien ilmastonieluista huolehtiminen muka väheksyisi päästöjen vähentämistä.”
Ja jottei kaiken ilmastoja ympäristöväittelyn tiimellyksessä unohtuisi, kaiken eläintuotannon ydin on tunteva eläinyksilö.
Hiilidioksidi on voimakas kasvihuonekaasu, metaani lyhyellä aikavälillä vielä voimakkaampi. Kun yksi nauta tuottaa päivässä useita satoja litroja metaania ja Suomessa on nautoja lähes 900 000 yksilöä, luku ei jää aivan mitättömäksi. Tuottajat ovat kuitenkin lupailleet, että 2030-luvulla maidontuotannon hiilijalanjälki olisi nolla. Maidosta tehdään lähes ekotuote vaihtamalla tuotepakkaukset kasvipohjaisiksi ja järjestelemällä tuotekuljetukset suoremmiksi. Jopa tuotannon ohessa raivattujen turvepeltojen ilmastopäästöille olisi tarkoitus tehdä jotain, tuottajapuolella vakuutetaan.
“On ihan eri asia laskeskella yksittäisen tuotteen ja toiminnan hiilijalanjälkeä kuin pohtia, miten yhteiskunnat kokonaisuudessaan saisivat nettopäästöt nolliin. Ja lopulta tavoitteen täytyy olla nettonegatiivisuus, jolloin hiilinielut ovat jäljelle jääneitä päästöjä suuremmat. Yksittäisen tuotteen jalanjälki voidaan saada laskennallisesti nollaan ’kompensoimalla’ jossain muualla”. Hänen mukaansa olennaista on se, saadaanko päästöt kokonaisuudessaan alas. ”Se vaatii puhtaampaa energiantuotantoa, vähemmän metaani- ja typenoksidipäästöjä sekä hiilinielujen tukemista. Märehtijöiden kasvattamisessa ei metaanipäästöistä päästä eroon, eli päästöjä syntyy aina – kaikessa maataloudessa itse asiassa. Olennaista on se, miten yhteiskunnan kokonaispäästöt kehittyvät, eli saadaanko päästöt nieluja alhaisemmiksi. Voimakas keskittyminen eläintuotantoon tekee tämän vaikeammaksi”, Lähde sanoo. Ja jottei kaiken ilmasto- ja ympäristöväittelyn tiimellyksessä unohtuisi, kaiken eläintuotannon ydin on tunteva eläinyksilö. Tuotanto harvoin tarjoaa eläimille sellaisia olosuhteita, joissa eläimet voivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Eläinten oikeuksien tulee olla tärkeä osa myös ilmastokeskusteluja.
Auta meitä auttamaan tuotantoeläimiä Lahjoittamalla tuet työtämme, jonka tavoitteena on parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia ja oikeuksia. Jokainen lahjoitus on arvokas. Yhdessä edistämme tuotantoeläinten asemaa askel kerrallaan. Lahjoita tilisiirrolla: tee tilisiirto Animalian lahjoitustilille FI24 1011 3000 260629 ja käytä viitettä 401971. Lisää lahjoitusmahdollisuuksia löydät osoitteesta www.animalia.fi/lahjoita.
17
Ihminen tuhoaa elinympäristöjä luonnon monimuotoisuus, eli biodiversiteetti, köyhtyy ripeästi. wwf:n living planet 2018 -raportti pitää tilannetta kriittisenä, ja samaa viestiä välittävät monet muut ympäristöjärjestöt. teksti erja laakkonen • kuvat david clode / unsplash
M
aapallolla on käyn-
nissä sukupuuttoaalto. Se ei ole ensimmäinen, mutta se poikkeaa merkittävällä tavalla aiemmista. Kun muut sukupuuttoaallot ovat johtuneet muun muassa asteroidien törmäyksistä ja muista luonnonmullistuksista, nykyisen, eli kuudennen, sukupuuttoaallon aiheuttaja on ihminen. Lisäksi poikkeuksellista on tuhon nopeus: 1900-luvun alusta alkaen vauhti on ollut ennätyksellinen. Esimerkiksi selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 60 prosenttia vuosien 1970 ja 2014 välillä. Sukupuuton syistä keskeisin on elinympäristöjen häviäminen tai niiden muuttuminen elinkelvottomiksi. Monet eläinlajit ovat riippuvaisia juuri tietynlaisista olosuhteista, ravintokasveista ja muista elinympäristötekijöistä. Maatalous ajaa lajeja ahtaalle
Ihmisen toiminta ulottuu käytännössä kaikkialle maapallolla. Tehometsätalous ja metsien raivaaminen pelloiksi tuho18
avat elinympäristöjä. Näiden suorien ja selvästi havaittavien haittojen ohella saasteet, lannoitteet ja torjunta-aineet aiheuttavat monille lajeille vaikeuksia. Myrkylliseksi muuttunut ympäristö sairastuttaa tai tappaa. Ilmaston ja merivesien lämpeneminen pilaa elinympäristöjä, ja lisäksi näillä muutoksilla on omat, hyvinkin arvaamattomat seurauksensa. WWF nostaa raportissaan keskiöön maatalouden levittäytymisen. Erityisesti sademetsien hakkaaminen soija- ja palmuöljyviljelmien vuoksi on herättänyt paljon huolta. Lisäksi metsiä raivataan laidunmaiksi. Samantyyppisiä ongelmia löydämme lähempääkin, pohjoiselta havumetsävyöhykkeeltä. Avohakkuut heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Myös salametsästys ja ylikalastus ovat globaaleja ongelmia, ja hyönteiset kärsivät torjunta-aineista joka puolella maapalloa. Myös kasvissyöjän on hyvä huomioida, kuinka lannoitteet ja torjunta-aineet vaikuttavat ympäristöön. Kuitenkin kasviperäinen ruokavalio on tehokas keino
auttaa luonnonvaraisia eläimiä. Kasvisruuan tuottaminen vaatii vähemmän maapinta-alaa kuin eläinperäisen ruuan tuottaminen. Valtavat rehuviljapellot edustavat monokulttuuria, jossa luonnon biodiversiteetti kärsii. WWF:n raportti löytyy osoitteesta: wwf.fi/uhat/living-planet-raportti/
Iltasatu toi voiton kirjoituskilpailussa sanni mujunen voitti animalian ja ibby finlandin järjestämän eläimenä ihmisen maailmassa -kirjoituskilpailun nuorille. eläinoikeudet ovat 14-vuotiaalle keravalaiselle tärkeitä. teksti senni puustinen • kuva elina henttonen
S
anni mujusen Iltasatu-niminen teksti teki tuoma-
ristoon vaikutuksen kokeilevalla tyylillään. Voitokas kirjoitus ei päästä lukijaansa helpolla ja saa pohtimaan, kenen tarina on arvokas. ”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin eläimistä kokonaisen ja valmiin tekstin. Olen aikaisemminkin kirjoitellut ajatuksiani eläimistä paperille, mutta en ole jakanut niitä kenenkään kanssa. Oli ilo osallistua kilpailuun”, Sanni kertoo. Eläinten oikeudet koskettavat
Sanni harrastaa kirjoittamista vapaa-ajallaan. ”Tykkään eniten kirjoittaa fiktiota ja fantasiaa, mutta kokeilen uusia tekstilajeja aina mielelläni.” Kun Sanni näki ilmoituksen kirjoituskilpailusta Animalian Instagram-tilillä, hän innostui ja päätti heti osallistua. Kilpailun aihe oli mieleinen. ”Ajattelin heti, että kirjoituskilpailu on minun juttuni. Sen lisäksi, että kirjoittaminen on minulle rakasta, eläinoikeusteema on minulle erittäin tärkeä.” Sitten piti vain miettiä, millaisen tekstin kirjoittaisi.
”Mieleeni tuli idea iltasadusta ja aloin luonnostelemaan tarinaa. Lisäsin ja yhdistelin siihen ajatuksiani ja tietojani, kunnes se valmistui”, Sanni kuvailee. Iltasatu saa lukijan eläytymään eläintarhassa asuvan gorillan ja turkistarhalla elävän ketun tunteisiin. Mitä eläimet kertovatkaan meille, jos vain osaamme kuunnella. Eläinten oikeudet ovat olleet Sannille erityisen tärkeä aihe viime kesästä lähtien. ”Näin silloin sosiaalisessa mediassa kuvia ja videoita eläinten kohtelusta. Aloin perehtymään aiheeseen ja tulin yhä tietoisemmaksi eläinten oikeuksista, heidän kohtaamastaan sorrosta ja hyväksikäytöstä. Olen siitä lähtien yrittänyt pitää aiheita esillä ja ryhdyin vegaaniksi”, Sanni kertoo eläinoikeusajattelunsa heräämisestä. Iltasadun voit lukea Animalia-mediasta: animaliamedia.fi/iltasatu
19
teksti hannele ahponen • kuvat eduskunta, hanna stengård & jenni pitko
Eläinpolitiikkaa suuntaamassa kysyimme kolmen eri puolueen kansanedustajalta näkemyksiä ajankohtaisista eläinoikeuskysymyksistä sekä eläinpoliittisen työn haasteista. kysymyksiin vastasivat jenni pitko (vihr.), saara-sofia sirén (kok.) ja mai kivelä (vas.). jenni pitko
Suomi jatkaa edelleen tarhausta, vaikka useat Euroopan maat ovat luopuneet siitä ja kansainväliset muotitalot ja kotimaiset vaatemerkit ovat julistautuneet turkittomiksi. Mikä on näkemyksesi turkistarhauksesta?
saara-sofia sirén
Jenni Pitko: Turkistarhaus on julma tapa tuottaa tuotteita, jotka eivät ole edes ihmiselle välttämättömiä. Eläimet eivät pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä ja elävät koko elämänsä ahtaissa ja ankeissa oloissa. Lista asioista, jotka takaisivat turkiseläimen hyvinvoinnin tarhoilla, on pitkä. Mielestäni turkistarhauksesta pitäisi luopua Suomessa nopeasti. Saara-Sofia Sirén: Turkistarhaus tulisi mielestäni Suomessa riittävällä siirtymäajalla kieltää. Olisi alan toimijoiden edun mukaista, että turkistuotannon tulevaisuudennäkymistä laadittaisiin riippumaton selvitys. Koska kyseessä on paikallisesti merkittävä elinkeino, on tärkeää ja vastuullista huolehtia siitä, että tarhaajat saavat tarvittavan tuen uuteen elinkeinoon siirtyessään.
mai kivelä
Mai Kivelä: Vastustan turkistarhausta ja toimin aktiivisesti sen puolesta, että tarhaus kiellettäisiin myös Suomessa. Väitän, että on vain ajan kysymys, milloin siinä onnistumme. Poliittiseen päätökseen tarvitaan vielä enemmän julkista painetta ja lisää puolueita, jotka ovat siihen valmiita.
Eurooppalainen kansalaisaloite tuotantoeläinten häkkikasvatusta vastaan keräsi 1,5 miljoonaa allekirjoitusta ja etenee Euroopan komission käsittelyyn.
Saara-Sofia Sirén: Tavoite on hyvä ja tärkeä. Minulla ei juuri nyt ole tarpeeksi tietoa EU-tasoisista toimista voidakseni arvioida ovatko ne riittäviä, mutta kuulen mielelläni lisätietoja.
Pitäisikö eläinten häkkikasvatus (emakkojen tiineytys- ja porsimishäkit ja häkkikanalat) kieltää Suomessa?
Mai Kivelä: Rahoitusta tämän tavoitteen edistämiseksi saatiin hallitusneuvotteluissa nostettua, mutta valtion tuen pitäisi olla vielä suurempi. Olen kuitenkin iloinen, että tilanne paranee verrattuna aiempiin vuosiin.
Jenni Pitko: Häkit pitäisi kieltää, sillä liikkumismahdollisuus on aivan keskeinen hyvän elämän edellytys myös eläimellä. Kannatan tiineytys- ja porsimishäkeistä luopumista luomutuotannon lisäksi myös tavanomaisessa tuotannossa. Häkkikanaloista pitäisi myös kaikissa muodoissa päästä eroon. Saara-Sofia Sirén: Minusta tiineytyshäkkien käyttö pitäisi kieltää. Vapaaporsitusta tulee vähintäänkin edistää tukipolitiikalla ja pidemmällä siirtymäajalla kieltää myös porsitushäkit. Kokoomuksen näkemys on, että eläinten olennaisia käyttäytymistarpeita ei tulisi rajoittaa tarpeettomasti. Mai Kivelä: Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että häkit pitäisi kieltää. Muutenkin eläinten tehotuotantoa pitäisi ajaa alas eläinten oikeuksien takia. EU:n tavoite on edistää eläinkokeita korvaavien menetelmien kehitystä ja vähitellen luopua eläinkokeista. Tehdäänkö sen eteen mielestäsi riittävästi ja mitä pitäisi tehdä enemmän?
Jenni Pitko: EU:n päätös kieltää eläinkokeet kosmetiikassa on ollut tärkeä askel. EU:n pitää tehdä töitä sen eteen, että koko maailmassa luovutaan eläinkokeista kosmetiikassa. Muiden eläinkokeiden osalta on tuettava tutkimusta, joka etsii vaihtoehtoisia tapoja testata esimerkiksi lääkkeitä.
Oletko kokenut vaikeaksi eläinten asioiden edistämisen eduskunnassa? Miten asiaa voisi parantaa?
Jenni Pitko: Siinä mielessä olen kokenut vaikeaksi, että kovin laajaa kannatusta merkittäville parannuksille tuntuu olevan vaikea saada. Eläinten asian edistämistä tukevat asennemuutokset sekä niiden todentaminen kyselyillä ja tutkimuksilla. Sitä tärkeää työtä tekevät eläinjärjestöt. Saara-Sofia Sirén: Eduskunnassa eläinten oikeuksien puolesta puhuvat vahvasti yksittäiset edustajat eri puolueista. Eduskunnan eläinsuojeluryhmä on hyvä kanava, jonka kautta pyrimme yhdessä vaikuttamaan esimerkiksi eläinsuojelulain uudistukseen viime kaudella. Tälle työlle on edelleen tarvetta, kun hallitusohjelman kirjaukset eivät etenkään tuotantoeläinten oikeuksia ajatellen ole kovinkaan kunnianhimoiset. Mai Kivelä: On se tietenkin vaikeaa, niin kauan kuin suurin osa päättäjistä ei jaa eläinoikeusajattelua. Julkinen paine on tärkeää. Poliittiset voimasuhteet kuitenkin lopulta ratkaisevat hyvin paljon ja siksi vaalien lopputulos on niin oleellinen.
Tehdään yhdessä uudesta vuosikymmenestä eläinystävällisempi!
Tue eläinten puolesta tehtävää työtä lahjoituksella. Lahjoita tilisiirrolla: tee tilisiirto Animalian lahjoitustilille FI24 1011 3000 260629 ja käytä yleisviitettä 1012.
21
KIRJA JOHDATTAA POHTIMAAN...
1990
24 90
2190
1590
2690
Elisa Aaltola HÄPEÄ JA RAKKAUS
Jessica Haapkylä MEREN TARINA MERIBIOLOGIN TUTKIMUSMATKA ARKTIKSELLE
Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu IHME ILMAT!
Aura Koivisto MIES JA MERILEHMÄ
IHMISELÄINLUONTO
Salla Tuomivaara SYÖTÄVÄT KOIRAT JA SYMPAATTISET SIAT – ELÄINTEN KOHTAAMISESTA
Millainen on häpeän ja rakkauden rooli lajisukupuuton ja eläinteollisuuden aikakaudella?
Mitä pohjoisille merille on oikein tapahtumassa?
Johdattaa pohtimaan monimuotoisia suhteitamme muihin eläimiin.
MIKSI ILMASTO MUUTTUU
Lajissaan ensimmäinen, lapsille suunnattu tietokirja ilmastonmuutoksesta on ilmestynyt!
Kertomus luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokkaasta tutkimusmatkasta.
NÄMÄ JA PALJON MUITA HYVINVARUSTETUISTA KIRJAKAUPOISTA TAI: INTOKUSTANNUS.FI
Ajattelevien maailmankansalaisten lehti
Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tilaus
4 nroa
20€
Kirjavinkit raja-aitoja kaatamassa Jacques Derrida. Eläin joka siis olen. Suom. Anna Tuomikoski. Tutkijaliitto 2019. 220 s. jacques derridan Eläin joka siis olen on nykyfilosofian klassikko ja tärkeä lisäys suomeksi käännetyn eläinfilosofiakirjallisuuden joukkoon. Teos koostuu Derridan pitämästä seminaariesitysten sarjasta, jossa hän lähestyy eläinkysymystä eri kulmista. Derrida on pahamaineisen vaikea filosofi, jonka ilmaisu on lähempänä polveilevaa kirjallisuusesseistiikkaa kuin kuivaa analyyttista virkamiesfilosofiaa. Tämä tyyli hallitsee myös nyt suomennettua teosta, jossa liikutaan filosofian historian ja Derridan omakohtaisten, henkilökohtaistenkin havaintojen välillä. Eläin joka siis olen kysyy uudelleen ja uudelleen, mikä ihmistä ja muita eläimiä lopulta erottaa. Teos osoittaa, miten raja-aidat helposti tekevät ajattelustamme jäykkää ja julmaa. Kääntäjä Anna Tuomikoski siirtää Derridan tyylin hienosti suomen kielelle, mikä tekee lukukokemuksesta nautittavan. veikka lahtinen
nissä my y n kir ja n ia l anima a: upass a k o i verkk alia.f im n a.a kaupp
katso eläintä Salla Tuomivaara: Syötävät koirat ja sympaattiset siat - Eläinten kohtaamisesta. Into Kustannus 2019. 256 s.
nopeaa arkiruokaa Elina Innanen: Chocochilin arkiruokaa: 30 minuutin vegaanireseptit. Kosmos 2019. 154 s. chocochili-bloggaaja Elina Innasen uusimman keittokirjan reseptit on viritetty sopimaan kokkaajalle, joka haluaa hoitaa ruuanlaiton puolessa tunnissa. Ohjeet etenevät selkeästi, eikä niiden noudattaminen vaadi erityisiä keittotaitoja. Rennot kuvat houkuttelevat kokeilemaan reseptejä. Ainesten luvataan löytyvän pääosin lähimarketista, mutta joitakin tuotteita täytyy varautua hakemaan suuremmista kaupoista tai korvata kirjan ohjeiden mukaan toisilla. Aluksi esitelläänkin erikoisempia elintarvikkeita, jotka monipuolistavat ja helpottavat ruuanlaittoa. Miso, tahini ja muutamat muut raaka-aineet voivat olla joillekin lukijoille uusia tuttavuuksia. Kirjassa on lounaaksi sopivien leipien ja ruokaisten salaattien ohella tukevia pääruokia, keittoja, pastoja, nuudeleita sekä jälkiruokia ja välipaloja.
kirjailijan nimi on tuttu monelle animalialaiselle: Salla Tuomivaara on pitkänlinjan eläinaktivisti, yhteiskuntatieteiden tohtori, entinen Animalian toiminnanjohtaja ja nykyinen Animalian hallituksen jäsen. Kirjan nimi on kimurantti kuin sian saparo, ja siitä voi myös päätellä, missä päin maailmaa Tuomivaara on asunut. Lähtökohta on kirjaimellisesti Sichuan Kiinassa. Kirja jakautuu eri paikoissa tapahtuneisiin eläinkohtaamisiin. Tarina vie lukijan esimerkiksi Pohjanmaalle, Pariisiin ja Hong Kongiin tutustumaan turkistarhaan, koiratarhaan ja entisten sappikarhujen turvakotiin. Eläimistä käsitellään myös harvemmin parrasvaloihin pääseviä ryhmiä, kuten tursaita ja torakoita. Lukijan matka päättyy Suomeen eläinten turvakoti Tuulispäähän tutustumaan sen asukkaisiin. Koviakin eläinkohtaloita sisältävä kirja saa siten kauniin lopun. Tuomivaara asui kolme vuotta Kiinassa ja laskee karuja lukuja maan kissan- ja koiranlihan tuotannosta. Kiina onkin mielenkiintoinen ja merkittävä valtio eläinoikeusasioissa, sillä siellä asuu kahden EU:n edestä väkeä, yli miljardi ihmistä. Erityisen kiinnostavana pidin Hong Kongia käsittelevää osuutta sekä kappaleita, joissa Tuomivaara kuvaili kohtaamisiaan eläinyksilöiden kanssa. Vaikka hän kertoo tuntemuksistaan ja kokemuksistaan, on tarjolla myös faktoja pelkkää lähdeluetteloa riittää parinkymmenen sivun verran. micaela morero
erja laakkonen
23
teksti jannika lalu • kuvat geran de klerk / pexels & pixabay
Eläindokumenttien älykkäät, hupaisat ja sankarilliset
suoratoistopalvelut ovat pullollaan eläin- ja luontodokumentteja, joista saamme pääosin tietomme luonnollisesta maailmasta. ne jättävät jälkensä siihen, miten suhtaudumme eläimiin.
O
vatko jotkin lajit niin älykkäitä, että se
velvoittaa meidät suojelemaan niitä ihmisten toiminnan vaikutuksilta? Ovatko petoeläimet pahansisuisia nylkijöitä, jotka eivät ansaitse huomiotamme? Entä ne, jotka eivät tunnu tekevän mitään erikoista? Millaisella linssillä kamera kuvaa eläintä? Yksi yleisimmistä tavoista katsoa eläintä ruudun takaa on tehdä numero sen älykkyydestä. Dokumentissa The Cove (2009) delfiinien turhan teurastamisen lopettamiseksi taisteleva Ric O’Barry kertoo elämästään Flipper-sarjan delfiinikouluttajana ja tapahtumista, jotka johtivat lopulta hänen eläinaktivismiinsa. Sarja ja sen suosio osaltaan loivat delfinaariot ja merimaailmat, joissa eläimiä pidetään liian pienissä altaissa, stressaavassa ääniympäristössä ja ihmisen viihteenhalun armoilla. Se, mikä teki Flipperistä ja delfiineistä niin suosittuja, oli eläimen älykkyys ja ihmisiin ottama positiiviselta tuntuva kontakti, eivät pelkät temput. Samantyyppinen pakkomielle älykkyystasoon näkyy lukemattomissa eri dokumenteissa ja eläimiä käsittelevissä sarjoissa. Romanttiset ja hassut eläimet
Katsojien kiinnostus voidaan vangita myös tarkastelemalla eläimiä niin kuin ne olisivat jollakin tavalla kuitenkin ihmisiä. Eläinten antropomorfisoiminen on tuttua esimerkiksi BBC:n ja David Attenborough’n teknisesti omaa luokkaansa olevista dokumenteista, kuten Planet Earth I ja II (2006 ja 2016). Kuvatessaan mitä erikoisimpia ekosysteemejä ja lajien selviytymiskeinoja, dokumentit tuottavat tunteita toveruudesta ja yhteisymmärryksestä eläinkunnan kanssa. Nehän toimivat niin kuin mekin! Paratiisilinnun viettelytanssi ja tanssitilan siivoaminen edustavaan kuntoon saa katsojan tuntemaan sympatiaa eläimen romantiikanhalua kohtaan. Kun norsunpoikaset vihdoin saavuttavat keitaan, niiden vesileikit ovat hellyttävyydessään tunnistettavia. Tähän lisää oman vaikutuksensa Attenborough’n vitsikkäät kommentit siitä, mitä otuksella ehkä kullakin hetkellä on mielessään. Myös komediallisuus, jossa yhdistyy sekä sympatia että harmiton pilkka, sijoittuu korkealle tavoissa tehdä eläinten elämästä ihmisille kiinnostavaa. Dokumentissa Animals Are Beautiful People vuodelta 1974 Jamie Uys höystää kuvansa Namibin aavikkoelämästä ajalleen vaikuttavan kameratyön lisäksi huumorilla, joka on niin yksinkertaista, että sille on melkein pakko nauraa. Kärpänen tekee “kerrankin jotain hyödyllistä” pölyttäessään epätoivoisen kasvin autiolla aavikolla. Paviaani kurkistaa ruokaa etsiessään kiven alle, pelästyy lähestyvää käärmettä ja esittää pyörtyvänsä. Kahdesti.
Dokumentit tuottavat tunteita toveruudesta ja yhteisymmärryksestä eläinkunnan kanssa. muodossaan, kaikkine heikkouksineen ja paineineen. Moni dokumentti kertoo vain eläinten hämmästyttävistä kyvyistä ja erikoisesta käyttäytymisestä. Ne fokusoivat älykkyyteen ja tuntuvat jopa fetisoivan sitä. Ääneen lausuttu mantra on “mitä kaikkea voimmekaan oppia ihmisestä tutkimalla eläintä?” Eläin esitetään uskomattoman sopeutumisen tuloksena, ikuisesti selviävänä, eikä katsojan anneta sisäistää niiden välttämätöntä haavoittuvaisuutta. The Covessa O’Barry yrittää korjata mielikuvaa delfiinistä vankeudessaan onnellisena akrobaattina, mitä oli itse luomassa 1960-luvulla. Dokumentti on kertomus sinnikkäistä aktivisteista, jotka taistelevat lain rajalla saattaakseen laajempaan tietoisuuteen sen, että murhat ja delfiinilihan myynti ovat suoraan kytköksissä delfinaarioihin ja iloisiin lapsiin. Aktivistidokumentti onkin vaikeimmin sulatettava eläindokumenttimuoto, sillä se vaatii katsojalta aina jotakin. The Cove loppuu sanoihin “Taijin delfiiniteurastukset käynnistyvät joka syyskuu. Ellemme lopeta sitä. Ellette te lopeta sitä.” Netflix ja Attenborough julkaisivat viime vuonna dokumenttisarjan Our Planet, johon on vihdoin sisällytetty rutkasti kiireellistä ilmasto- ja eläinsuojeluasiaa. Se on kenties tehty niille, jotka karttavat The Coven kaltaisia aktivistidokumentteja.
Aktivistidokumentti vaatii toimintaa
Älykkyys, ihmismäisyys ja hupaisuus vaikuttavat olevan eläindokumenteissa ennemminkin keinoja pitää katsoja ruudun ääressä kuin kuvata eläinkuntaa sen todellisessa 25
Animalia testaa
teksti senni puustinen • kuvat valmistajat
Vegaaniset
pakastepitsat erilaisia pakastepizzoja löytyy perusmarkettien valikoimista jo kymmenkunta. hinnoissa on isoja vaihteluja, mutta sekä halvimmat että kalleimmat ajavat asiansa ja vievät nälän nopeasti.
i t es t a ta j t i o v
edul
li s i n
oumph pizza italian style
rainbow verdure
apetit kasvisjauhispizza original
dr. oetker pizza ristorante rossa vegetale
Hinta
5,85 € / 400 g (14,63 € / kg)
2,25 € / 410 g (5,49 € / kg)
2,69 € /280 g (9,61 € / kg)
3,09 € / 335 g (9,22 € / kg)
Valmistaja
Food for Progress
Italpizza S.p.A.
Apetit Suomi Oy
Dr. Oetker
Valmistusmaa
Ruotsi
Italia
Suomi
Saksa
Arvio
Pisteet
26
”Houkuttelevimman näköinen.” ”Pohja kuin kotitekoinen, hyvin kohonnut.” ”Rucola tuo kivasti makua, kiva kun on yrttiä.” ”Muhkea, maistuva. Kostea paksu pohja.” ”Ehdottomasti paras.”
”Runsaasti juustoa.” ”Näytti hyvältä, maku pliisumpi.” ”Runsaasti täytteitä, mutta eri palaan sattuu eri täytteet.” ”Perinteinen juustoisampi pizza, viimeiseksi mauksi jää juusto.” ”Maistuu sipuli.”
”Tämä on vanha tuttu, kasvisjauhis.” ”Suutuntuma on lähellä perinteistä roiskeläppää.” ”Ei erikoinen, mutta ajaa asiansa.” ”Helppo syödä.” ”Jälkimaku vahvempi, muuten ei paljon makua.”
”Ei ole juustoa, näyttää vähän kuin jotain puuttuisi.” ”Pesto on ihan kiva.” ”Rapea pohja.” ”Runsaat täytteet.” ”Osa vihanneksista vähän vetisiä.”
teksti Senni puustinen • kuva johanna penttinen
anima l laine ian
Animalia näkyy ja kuuluu
Hämeenlinnassa animalian vapaaehtoinen marita tanninen on herätellyt hämeenlinnan alueosastoa takaisin toimintaan.
Miten innostuit lähtemään mukaan Animaliaan?
Olin halunnut aktivoitua eläinten oikeuksien puolesta ja päästä tekemään jotain konkreettista. Koin Animalian hyväksi ja asiantuntevaksi järjestöksi tehdä vapaaehtoistyötä. Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni lähteä juuri Animalian toimintaan mukaan. Mikä motivoi toimintaan Animaliassa?
Motivoivinta on muunlajisten äänitorvena toimiminen. Kun tietää, että jo pienellä panoksella voi saada aikaan suuria muutoksia ihmisten asenteissa muihin lajeihin. Toiminnan kautta olen päässyt tutustumaan myös toisiin aktiiveihin ja eläinten oikeuksista kiinnostuneisiin, mikä on ollut hienoa. Animaliassa pääsee myös hyvin vapaasti suunnittelemaan
toimintaa, mikä antaa alueosastolle mahdollisuuden käyttää omaa osaamistaan ja luovuuttaan sekä tehdä tapahtumista oman näköisiään. Miten toiminta Hämeenlinnassa on lähtenyt sujumaan?
Käynnistimme alueosaston uudelleen viime syksynä muutaman aktiivin kanssa. Olemme järjestäneet pari tapahtumaa, kuten eläintenpäivän pop-up-kahvilan sekä hiljaisen mielenosoituksen turkittomana perjantaina. Vastaanotto on ollut todella hyvä, ja olemme saaneet syksyn aikana seudulla kivasti näkyvyyttä sekä uusia, innokkaita jäseniä mukaan toimintaan. Mikä on ollut mieleenpainuvinta?
Ehdottomasti turkittoman perjantain turkistarhauksen vastainen mielenilmaus.
Mielenilmaus oli kaikille avoin ja odotimme muutamaa osallistujaa aktiivien lisäksi. Tempaukseen osallistui kuitenkin niin paljon ihmisiä – ja myös koiraystäviä – että meiltä loppuivat kyltit kesken, vaikka luulimme varanneemme niitä runsaasti. Silloin oli myös kova lumimyrsky, osallistujat olivat märkiä, lumisia ja kylmissään, mutta halusivat siitä huolimatta seisoa tärkeän asian takana. Se veti hiljaiseksi ja kiitolliseksi.
Haluatko mukaan Hämeenlinnan alueosaston toimintaan? Ota yhteyttä Hä-
meenlinnan alueosastoon Facebookissa @animaliahml tai Instagramissa @animalia_hml. Kaikki ovat erittäin tervetulleita mukaan toimintaan!
27
Vegepalsta
reseptit ja kuvat wilhelmiina ritala / ruokakonttuuri
Tofu
– arjen pelastaja ejä: esept r ä .fi ä lis tuuri kont a k a o iss ru gram insta tuuri t n kako o u r sa @ ookis i faceb ttuur akon k o u r
Valmiiksi maustetut tofut ovat arkikokkailussa kätevä apu ja sopivat monenlaisiin ruokiin. Savutofusta syntyy nopeasti savulohipastan vegaaninen versio, joka maustetaan sitruunalla ja tillillä. Välimeren tofukiusaus taas valmistuu melkein itsekseen, sillä esivalmistelu käy hetkessä ja uuni hoitaa loput. Samalla uuninlämmityksellä voi paistaa helpot ja herkulliset cookiet, jotka maistuvat lämmittävän teekupposen kanssa.
Vegepalsta Välimeren tofukiusaus 4 annosta 1 kg peruna-sipulisekoitusta 1 pkt (300 g) Jalotofua (marinoitu) 1 kpl (200 g) punainen paprika 15-20 kpl kivetöntä mustaa kalamataoliivia 3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina 1 tl timjamia 1 tl oreganoa mustapippuria 1 tl suolaa 4 dl kaurakermaa
1
Kuutioi tofu ja paprika. Viipaloi oliivit ja kuutioi aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita uunivuoassa noin 3/4 peruna-sipulisekoituksesta tofun, paprikan, oliivien, aurinkokuivattujen tomaattien sekä mausteiden kanssa. Levitä päälle loppu peruna-sipulisekoituksesta ja valuta päälle kerma.
2
Kypsennä kiusausta 200-asteisessa uunissa noin reilun tunnin verran, kunnes perunat ovat kypsiä ja kiusaus on saanut kauniisti väriä. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa. Vinkki! Tofun tilalla voit käyttää myös yhden rasian (230 g) Nyhtökauraa (tomaatti).
Savutofupasta 3 annosta 250 g spagettia tai muuta pastaa 300 g savutofua 100 g purjoa 1 rkl rypsiöljyä 2 dl kaurakermaa 2 tl sitruunankuorta raastettuna mustapippuria suolaa 1-2 rkl sitruunamehua 1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
1
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta lävikössä ja säästä mukillinen keitinlientä.
2
Pastan kypsyessä paloittele tofu ja hienonna purjo. Kuumenna tilkka öljyä paistokasarissa ja paista tofu kauniin ruskeaksi. Siirrä lautaselle odottamaan. Lorauta pannulle öljyä ja kuullota purjo pehmeäksi.
3
Lisää kasariin tofut, kerma, sitruunankuori, pippuri ja suola. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua pari minuuttia. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja tilli. Nostele kastikkeen joukkoon valutettu pasta ja noin 1 dl keitinlientä. Tarjoa heti.
Suklaacookiet noin 24 kappaletta 100 g margariinia 1 dl sokeria 1 dl fariinisokeria 3 rkl kasvimaitoa 100 g hasselpähkinöitä 170 g tummaa suklaata 1 tl vaniljasokeria 3 ½ dl vehnäjauhoja ¼ tl suolaa ½ tl soodaa
1
Vaahdota sähkövatkaimella pehmeä margariini sekä sokeri ja fariinisokeri. Vatkaa joukkoon kasvimaito. Sekoita keskenään karkeaksi rouhitut pähkinät ja suklaa sekä muut kuivat aineet. Sekoita seos taikinaan.
2
Pyörittele taikina palloiksi pellille leivinpaperin päälle. Litistä palloja hieman käsin tai haarukan avulla. Jätä väleihin leviämisvaraa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
29
Animaalit kautta maan
a i l a m Ani
kotka
some
Itä-Lappi Rovaniemi
Hämeenlinnan Animalia ehti vielä ennen joulua viettämään yhdessä iltaa. Seuraa Hämeenlinnan Animaliaa Facebookissa: @animaliahml ja Instagramissa: @animalia_hml
Oulu Kajaani
Pääkaupunkiseudun Animalia osallistui juuri ennen joulua VegeXmas- joulumarkkinoille. Seuraa Pääkaupunkiseudun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @animaliapks
Joensuu Kuopio Pori
Tampere
Mikkeli Jyväskylä Savonlinna Hämeenlinna Lahti Kouvola Forssa Kotka Kerava Turku Pääkaupunkiseutu Opiskelijaryhmä
Kouvola kaipaa käsityötaitoisia tekemään tuotteita varainkeruuseen. Olisitko se sinä? Seuraa Kouvolan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @kouvolananimalia
vapaaehtoiset ovat animalialle tärkeitä! Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.
30
Pääkaupunkiseudulla toimivat myös opiskelijaryhmä (opiskelijaryhma@animalia.fi), karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi) ja englanninkielinen ryhmä (vah@animalia.fi). Lisätietoja: www.animalia.fi/vapaaehtoiset. Tervetuloa mukaan toimintaan! Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. (09) 720 65912
Animalian kauppa
koonnut ninni pehkonen
Eläinystävällistä kevättä kohti! Animalian puodin myyntituotoilla tuetaan työtämme eläinten oikeuksien edistämiseksi.
A Right to Exist -paita Syötävät koirat ja sympaattiset siat Salla Tuomivaara johdattaa lukijan pohtimaan monimuotoisia suhteitamme muihin eläimiin.
20 €
Eläinkokeet Suomessa
29 €
Kattava ja helppotajuinen tietopaketti koe-eläinten käytöstä, eläinkokeita koskevasta lainsäädännöstä ja niiden vaihtoehdoista. Ajankohtainen teos tarkastelee myös koe-eläinten elämää tutkimuslaitoksissa.
Animalian uuden paidan tuotoilla tuetaan työtä turkiseläinten, tuotantoeläinten sekä koe-eläinten paremman huomisen puolesta. T-paidassa teksti "We all have a right to exist". Kahdesta eri mallista löytyy kuutta eri kokoa.
25 € Muistikirja: Compassion & Animal Rights Muistikirja kierrätyspaperista. Muistikirjan sivukoko on A5, sivumäärä 80. Sivut ovat helposti repäistävissä irti. Muistikirjan mukana kuulakärkikynä sinisellä musteella.
5€
Tilaus ja toimitus Tilaa tuotteet verkkokaupastamme: kauppa.animalia.fi. Voit tehdä tilauksen myös puhelimitse p. (09) 720 65911 tai sähköpostitse tarja.balding@animalia.fi. Tuotetilauksiin lisätään toimitusmaksu, joka on lähetyksen koosta riippuen 2,90 € tai 7,90 €.
31
Eläimet ansaitsevat parempaa Tehdään yhdessä uudesta vuosikymmenestä empaattisempi Liity nyt Animalian kuukausitukijaksi ja edistä kanssamme eläinten oikeuksia. Parempi maailma eläimille on parempi maailma myös ihmisille. Kuukausi- lahjoitus on tehokas tapa auttaa. Jo 7 eurolla kuukaudessa annat suuren avun eläimille.
Liit y mukaan nyt ja postita meille oheinen lomake!
Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!
Postimaksu maksettu kotimaassa
Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: Eräpäivä on joka kuun
5.päivä
€/kk (min. 7€/kk)
20. päivä
Nimi: Katuosoite:
Tunnus 5007666
Postinumero ja -toimipaikka:
00003 VASTAUSLÄHETYS
Sähköpostiosoite: Puhelinnumero: Syntymäaika: Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.
Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai sulkea sen kuoreen. Säästät postimaksun, kun kirjoitat kuoreen vastauslähetyksemme tunnuksen: Animalia ry, Tunnus 5007666, 00003 VASTAUSLÄHETYS.
