Kirjavinkit raja-aitoja kaatamassa Jacques Derrida. Eläin joka siis olen. Suom. Anna Tuomikoski. Tutkijaliitto 2019. 220 s. jacques derridan Eläin joka siis olen on nykyfilosofian klassikko ja tärkeä lisäys suomeksi käännetyn eläinfilosofiakirjallisuuden joukkoon. Teos koostuu Derridan pitämästä seminaariesitysten sarjasta, jossa hän lähestyy eläinkysymystä eri kulmista. Derrida on pahamaineisen vaikea filosofi, jonka ilmaisu on lähempänä polveilevaa kirjallisuusesseistiikkaa kuin kuivaa analyyttista virkamiesfilosofiaa. Tämä tyyli hallitsee myös nyt suomennettua teosta, jossa liikutaan filosofian historian ja Derridan omakohtaisten, henkilökohtaistenkin havaintojen välillä. Eläin joka siis olen kysyy uudelleen ja uudelleen, mikä ihmistä ja muita eläimiä lopulta erottaa. Teos osoittaa, miten raja-aidat helposti tekevät ajattelustamme jäykkää ja julmaa. Kääntäjä Anna Tuomikoski siirtää Derridan tyylin hienosti suomen kielelle, mikä tekee lukukokemuksesta nautittavan. veikka lahtinen
nissä my y n kir ja n ia l anima a: upass a k o i verkk alia.f im n a.a kaupp
katso eläintä Salla Tuomivaara: Syötävät koirat ja sympaattiset siat - Eläinten kohtaamisesta. Into Kustannus 2019. 256 s.
nopeaa arkiruokaa Elina Innanen: Chocochilin arkiruokaa: 30 minuutin vegaanireseptit. Kosmos 2019. 154 s. chocochili-bloggaaja Elina Innasen uusimman keittokirjan reseptit on viritetty sopimaan kokkaajalle, joka haluaa hoitaa ruuanlaiton puolessa tunnissa. Ohjeet etenevät selkeästi, eikä niiden noudattaminen vaadi erityisiä keittotaitoja. Rennot kuvat houkuttelevat kokeilemaan reseptejä. Ainesten luvataan löytyvän pääosin lähimarketista, mutta joitakin tuotteita täytyy varautua hakemaan suuremmista kaupoista tai korvata kirjan ohjeiden mukaan toisilla. Aluksi esitelläänkin erikoisempia elintarvikkeita, jotka monipuolistavat ja helpottavat ruuanlaittoa. Miso, tahini ja muutamat muut raaka-aineet voivat olla joillekin lukijoille uusia tuttavuuksia. Kirjassa on lounaaksi sopivien leipien ja ruokaisten salaattien ohella tukevia pääruokia, keittoja, pastoja, nuudeleita sekä jälkiruokia ja välipaloja.
kirjailijan nimi on tuttu monelle animalialaiselle: Salla Tuomivaara on pitkänlinjan eläinaktivisti, yhteiskuntatieteiden tohtori, entinen Animalian toiminnanjohtaja ja nykyinen Animalian hallituksen jäsen. Kirjan nimi on kimurantti kuin sian saparo, ja siitä voi myös päätellä, missä päin maailmaa Tuomivaara on asunut. Lähtökohta on kirjaimellisesti Sichuan Kiinassa. Kirja jakautuu eri paikoissa tapahtuneisiin eläinkohtaamisiin. Tarina vie lukijan esimerkiksi Pohjanmaalle, Pariisiin ja Hong Kongiin tutustumaan turkistarhaan, koiratarhaan ja entisten sappikarhujen turvakotiin. Eläimistä käsitellään myös harvemmin parrasvaloihin pääseviä ryhmiä, kuten tursaita ja torakoita. Lukijan matka päättyy Suomeen eläinten turvakoti Tuulispäähän tutustumaan sen asukkaisiin. Koviakin eläinkohtaloita sisältävä kirja saa siten kauniin lopun. Tuomivaara asui kolme vuotta Kiinassa ja laskee karuja lukuja maan kissan- ja koiranlihan tuotannosta. Kiina onkin mielenkiintoinen ja merkittävä valtio eläinoikeusasioissa, sillä siellä asuu kahden EU:n edestä väkeä, yli miljardi ihmistä. Erityisen kiinnostavana pidin Hong Kongia käsittelevää osuutta sekä kappaleita, joissa Tuomivaara kuvaili kohtaamisiaan eläinyksilöiden kanssa. Vaikka hän kertoo tuntemuksistaan ja kokemuksistaan, on tarjolla myös faktoja pelkkää lähdeluetteloa riittää parinkymmenen sivun verran. micaela morero
erja laakkonen
23
