lehti eläinten asialla
2/2020
Eläinaktivisti, joka ei suostunut vaikenemaan yÜ s Lue m sa: s ve rko edia .fi! m a i l a a nim
Kiinalaisen ja suomalaisen turkisalan katkeransuloinen liitto
Ka
um isia
Kampa
teksti VEIKKA LAHTINEN • kuvitus jenni koljonen
sia
akuulumi nj
m pan kuul ja
Onko Animalialla virkaa koronan aikaan? animalia vaatii, että koronakriisin torjuminen tehdään eläinten oikeuksia kunnioittaen.
A
nimalia siirtyi koko maa-
ilman kanssa uuteen aikaan maaliskuussa, kun voimakkaat eristystoimenpiteet sulkivat toimistomme ja keskeyttivät normaalin kampanjatyömme. Hetken oli vaikeaa orientoitua tilanteeseen, jossa kaikki pysähtyi. Nousimme kuitenkin jaloillemme nopeasti. Työ eläinten asian eteen jatkuu myös poikkeusoloissa, ja olemme siirtäneet toimintamme verkkoon. Poikkeusoloissa herää kysymys, onko mitään mieltä jatkaa normaalia vaikuttamistyötä. Moni ala kärsii merkityskriisistä tällä hetkellä, kun uutisten, poliitikkojen tai tavallisten ihmisten päällimmäinen huolenaihe on yksi ja sama. Voiko Animalia siis perustella toimintansa jatkamista? Vastaus on yksinkertainen: Niin kauan kuin eläinten hyväksikäyttö jatkuu, jatkuu myös työmme sen torjumiseksi. Juuri nyt Suomessa tehdään suuria linjauksia siitä, mitä aloja tuetaan koronan aiheuttaman shokin alkaessa kunnolla vaikuttaa. Haluammeko tukea henkitoreissaan olevaa turkistarhausta vai mieluummin tarhaajien siirtymistä kestävämpiin elinkeinoihin? Onko nyt aika varmistaa tehotuotannon jatkuvuus vai ennemmin investoida kestävään kasviproteiinin tuotantoon? Kaikissa näissä kysymyksissä Animalian ääntä tarvitaan. Me olemme kestävän tulevaisuuden puolella emmekä hyväksy, että biodiversiteetin tuhoaminen ja eläinten kärsimys jatkuvat koronaviruksen varjollakaan. Eläintuotanto on kestämätöntä
Yksi suuri kysymys on myös epidemioiden alkuperä. Vaikka emme tiedä vielä tarpeeksi tästä nimenomaisesta koronaviruksesta, tiedämme, että intensiivinen
eläintuotanto lisää pandemioiden todennäköisyyttä ainakin kahdella tavalla. Käyttämällä geneettisesti yhdenmukaisia eläimiä, kuten broilerihybridejä, se mahdollistaa virusten nopean leviämisen tuotantoeläinpopulaatioiden läpi ja edelleen ihmisiin. Toisaalta teollinen eläintuotanto vaatii valtavia maa-aloja ja työntää näin ollen ihmisasutuksia lähemmäs aiemmin ihmisestä erillään olleita ekosysteemeitä. Näillä alueilla piilee tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin. Tämä asia on tärkeää pitää mielessä, kun pohdimme tulevaisuuden ruokapolitiikkaa. Kotimainen tehotuotanto ei siis ole positiivinen omavarainen ratkaisu ruuan tuotantoon, vaan myös osa valtavaa globaalia ongelmaa.
Niin kauan kuin eläinten hyväksikäyttö jatkuu, jatkuu myös työmme sen torjumiseksi. Animalian työ on yllättävänkin ajankohtaista koronakriisin aikaan. Olemme pitkään korostaneet, että eläintuotanto on kestämätöntä eläineettisesti, ekologisesti ja usein myös työolojen kannalta. Epidemioita ja ilmastokatastrofia, riippumatta siitä, johtuuko tämä nimenomainen koronaepidemia juuri eläintuotannosta, onkin ajateltava kokonaisvaltaisesti. Ne osoittavat, että emme hallitse ympäristöämme ja siihen sisältyviä riskejä, että olemme riippuvaisia toisistamme ja että meidän on muutettava tapoja, joilla olemme suhteessa muihin lajeihin.
Olemme pitkään suhtautuneet ympäristöön pelkkänä resurssivarantona ja samalla tuottaneet osin peruuttamattomia epätasapainotiloja maailman ekosysteemeihin. Nyt on muutoksen aika. Eläinkokeita vastaan jo lähes 60 vuotta
Huhtikuussa vietettiin kansainvälistä koe-eläinpäivää. Eläinkokeet ovat yksi esimerkki tavastamme suhtautua muihin lajeihin resurssivarantona. Animalian koko toiminta onkin käynnistynyt eläinkokeiden kritiikistä lähes 60 vuotta sitten. Tässä työssä tärkeintä ovat nopeiden voittojen sijaan suuret kehityskulut ja vaihtoehtoisten menetelmien prosentuaalinen kasvattaminen. Vaihtoehtoja eläinkokeille on tärkeää pitää esillä myös koronaepidemian aikana. Monet eläinkokeet eivät nimittäin ole ainoastaan julmia, vaan myös epätarkkoja. Koska hiiri ja ihminen ovat biologisesti erilaisia, ei hiiren elimistön toiminta vastaa koskaan täysin ihmisen elimistön toimintaa. Eläinkokeita vastustaakseen ei siis tarvitse vastustaa tiedettä tai levitellä käsiään tulevaisuuden epidemioiden edessä. Pitää ainoastaan haluta tarkempaa ja eettisesti kestävämpää tutkimusta. Suomi on sitoutunut muiden EU-maiden kanssa siirtymään asteittain eläinkokeista kohti eläinkokeettomia tutkimusmenetelmillä. Tämän takia vaadimme hallitusta turvaamaan riittävän rahoituksen laadukkaalle eläinkokeettomien menetelmien tutkimukselle Suomessa. Sitä harjoittaa Tampereella toimiva FICAMkeskus. Voit allekirjoittaa vetoomuksen FICAMin riittävän rahoituksen puolesta osoitteessa tiny.cc/elainkokeeton.
Ka
um isia
Kampa
sia
akuulumi nj
m pan kuul ja
Pääkirjoitus
kuva taija rinne
Yhdessä, etänä
E
nsimmäisten ”koronaviikkojen” aikana aika tuntui hidastuvan. Päällimmäisenä omassa mielessäni olivat käytännön asiat - uusien rutiinien löytäminen niin töissä kuin kotona ja vapaa-ajalla – sekä tunne akuutista hätätilasta, jota niin perinteinen kuin sosiaalinenkin media tuntui lietsovan. Samaan aikaan aloin hahmottaa, kuinka koronaviruksen vastaiset toimet vaikuttavat eläinten asemaan ja hyvinvointiin. Rajojen sulkeminen pahensi entisestään elävien eläinten kuljetuksiin liittyviä ongelmia Euroopassa. Animalia vetosikin suomalaismeppeihin kuljetustilanteeseen puuttumiseksi. Tuotantoeläinten hyvinvointiin ei voi olla vaikuttamatta myöskään se, että eläinsuojelutarkastuksien ohjaamisesta vastaava Ruokavirasto on koronavirustilanteen takia laittanut tauolle valtaosan eläinsuojeluvalvonnasta. Seuraamme valvontatilannetta aktiivisesti. Turkistarhausta korona koettelee kuten montaa muutakin elinkeinoa. Eläinten kannalta positiivisena voinee pitää sitä, että turkisalalla on kehotettu tarhaajia vähentämään kasvatusmääriä heikon myyntitilanteen takia. Animalia on vaatinut, ettei turkisalaa tuettaisi elvytyspaketeissa vaan että viimeistään nyt aloitettaisiin turkisalan hallittu alasajo. Eläintuotannon tehostumisen ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisen on todettu edesauttavan uusien tartuntatautien syntymistä. Jotain positiivista pandemiasta on mielestäni seurannut: se on herättänyt meitä laajemminkin pohtimaan eläin- ja luontosuhdettamme. Toisaalta koronaviruksen leviämisen vastaiset toimet ovat nostaneet esiin myös yhteistyön ja solidaarisuuden tärkeyden ja voiman. Minua onkin ilahduttanut se, miten poikkeustilanne on tuonut esille ih-
14
misten halun auttaa ja toimia myös eläinten hyväksi. Olen onnellinen, että olemme voineet muokata toimintatapojamme niin, että toimintamme eläinten aseman parantamiseksi voi jatkua tässäkin tilanteessa. Asiantuntijatyömme esimerkiksi tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa ja vapaaporsituksen edistämisen työryhmässä sekä kansainvälisissä verkostoissamme jatkuu etäyhteyksin. Myös kampanjointimme on siirtynyt verkkoon. Oli upeaa olla mukana yli kahden tuhannen muun kanssa huhtikuisissa verkkomielenosoituksissamme turkiseläinten ja koe-eläinten puolesta. Meitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Poikkeusaikana kansalaistoiminta vaikeutuu, ja siksi on tärkeää, että eläinten tukena on vahvoja kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Haluankin kiittää sinua tuestasi erityisesti nyt. Rahoituksestamme 95 % tulee kaltaisiltasi jäseniltä ja yksityisiltä tukijoilta. Tukenne turvin voimme olla eläinten äänenä tässä haastavassa tilanteessa. Kiitos, että olet mukana! Heidi Kivekäs Animalian toiminnanjohtaja
Sisällys 2/2020
02 04 06 09 10 12
Kampanjakuulumisia: Onko Animalialla virkaa koronan aikaan? Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Vieraskynä: Mirja Pyykkö
”Teille ei tarjoilla” – vegaaniperheiden lapset kohtaavat edelleen ennakkoluuloja Broilereilla on vakavia hyvinvointiongelmia
= kannessa Kannen kuva: petri lopia
4
ANIMALIA-LEHTI, 44. VUOSIKERTA JULKAISIJA: Animalia PÄÄTOIMITTAJA: Laura Uotila
laura.uotila@animalia.fi TOIMITUSSIHTEERI: Taija Rinne p. 050 302 8170 taija.rinne@animalia.fi TAITTO: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com OSOITTEENMUUTOKSET: Tarja Balding p. 050 343 2197 tarja.balding@animalia.fi PAINOPAIKKA:
Hämeen Kirjapaino, Tampere ISSN 0783-9170 ILMESTYMISAIKATAULU:
18
20
Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 6.7.2020 mennessä. AINEISTOT lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki. ILMOITUSMYYNTI:
Ninni Pehkonen, p. 041 318 4994 ILMOITUSHINNAT:
Katso ilmoitushinnat animalia.fi LISÄVELOITUKSET: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. RAJOITUKSET: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. ALENNUKSET: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %. ILMOITUSTEN PERUUTTAMINEN:
Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille. REKLAMAATIOT: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien. ANIMALIA-LEHTI PIDÄTTÄÄ OIKEUDEN LYHENTÄÄ JA MUOKATA JUTTUJA.
Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.
14
Kiinalaisen ja suomalaisen turkisalan katkeransuloinen liitto
27
18
Eläinaktivismi on raskasta, mutta Maarit Auranen ei suostu vaikenemaan
28
Metsästyskoirien koulutuksessa esiintyy toisten eläinten kaltoinkohtelua
30
Animaalit kautta maan: AnimaliaSome
31
Animalian kauppa Ostamalla hyvää, teet hyvää
20 23
Kirjavinkit
24
Tiina Ollila: ”Ruoaksi tappamisen olisi loputtava”
26
Animalia testaa: Vegaaniset jäätelöpuikot
Animalialainen: Tomi Willstedt, Turku Vegepalsta: Kesäpäivien pikkupurtavat
TOIMISTO: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki ASIAKASPALVELU:
p. (09) 720 6590, päivystys ma–to kello 10.00 –15.00 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi. JÄSENMAKSUT: Tukijäsen: 32 € / vuosi,
vähävaraiset: 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. LAHJOITUKSET:
FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH TESTAMENTIT: Tiedustelut, p. 050 343 2197, tarja.balding@animalia.fi RAHANKERÄYSLUPA:
Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2017–31.12.2021 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen nro ja pvm: RA/2016/719 4.11.2016.
Sisällysluettelon kuvat: laura uotila, veera nuri, jenni koljonen
5
Ajankohtaista
koronaviruspandemia on asettanut koko Euroopan poikkeustilaan, mutta elävien eläinten kuljetukset EU-maiden välillä jatkuvat. Rajavalvonnan lisääntyessä jonotusajat rajanylityspaikoilla venyvät sietämättömän pitkiksi, eikä kuljettavien eläinten hyvinvointia pystytä turvaamaan. Animalia on lähettänyt suomalaisille eurokansanedustajille kirjeen, jossa vaaditaan eläinkuljetusten kieltämistä EU:n ulkopuolelle ja EU-maiden välillä. Rajoituksia kuljetuksiin ovat esittäneet myös eurooppalaisen eläinsuojelun kattojärjestö Eurogroup for Animals sekä Euroopan parlamentin eläinsuojeluryhmä Animal Welfare Intergroup.
eu:n kansalaisaloite vaatii tiukennusta haineväkauppaan ylikalastuksen vuoksi monien hailajien kannat ovat romahtaneet: yli puolet Välimeren hai- ja rauskulajeista on vaarassa. Haiden pyydystämiseen liittyy myös erityisen julma piirre. Koska evä on hain arvokkain osa, saattavat kalastajat leikata pelkän evän irti ja heittää vielä elävän hain takaisin mereen odottamaan hidasta kuolemaa. Keväällä käynnistetyssä EU:n kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että EU:n haineväkauppaa koskeva asetus ulotetaan koskemaan myös evien kauppaa siten, että vaatimus evien jättämisestä kiinni kehoon koskee kaikkea haiden ja rauskujen kauppaa EU:ssa. Tällä tavoin saataisiin estettyä sellaisten evien tuonti, vienti ja kauttakuljetus, jotka on voitu muualla leikata eläviltä ja mereen kuolemaan heitetyiltä hailta. Lisätietoja kampanjasta ja aloitteesta löytyy osoitteesta: stop-finning.eu.
6
Suomen turkisala on kriisissä – Animalia vaatii turkistarhauksen hallittua alasajoa teksti taija rinne • kuva laura uotila
koronavirustilanne uhkaa tällä hetkellä monen suomalaisen yrittäjän ja tuottajan elinkeinoa, myös turkisalaa. animalia vaatii, että mahdolliset tukitoimet kohdistetaan vain alasta luopuville yrittäjille. turkistarhaus ei muutu vakaaksi elinkeinoksi koronaviruskriisin jälkeenkään.
T
urkisalan kannattavuus on ollut pitkään huono, ja Suomessa tilanne kiristyy vuosi vuodelta. Turkiksia on myyty tappiolla pitkään, tai niitä on vedetty myynnistä liian alhaisten hintojen vuoksi. Koronavirustilanteen vuoksi kannattavuus on entisestään pudonnut. Maaliskuun turkishuutokaupan aikana Saga Furs ilmoitti lomauttavansa koko henkilökuntansa. Kevään huutokauppa sujui erityisen huonosti. Tarjotuista ketunnahoista myytiin 14 % ja supikoirannahoista vain
9 %. Minkinnahoista myytiin 44 %, mutta alhaisilla hinnoilla. Vuosi sitten pidetyssä huutokaupassa minkinnahoista myytiin lähes 75 %. ”Tilanne on vaikea erityisesti Pohjanmaalla, missä suurin osa tarhoista sijaitsee. Ihmisten hätä toimeentulosta on todellinen. Jos turkisalalle ohjataan tukia, sitä ei pidä tehdä eläinten kärsimykset sivuuttaen, vaan ohjaamalla yrittäjiä toisille aloille”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
animalian heidi kivekäs mukana vapaaporsitusta selvittävässä työryhmässä maa- ja metsätalousministeriön asettaman vapaaporsitusta edistävän työryhmän tehtävänä on määritellä vapaaporsitus sekä se, miten vapaaporsitusta voidaan edistää lainsäädännön ja tukijärjestelmien kautta. “Sekä kansan että hallituksen selvä enemmistö vastustaa emakkohäkkejä, joten niiden kieltämisen pitäisi olla ilmeistä. Porsitushäkkien kielto olisi tärkeä askel kohti edistyksellisempää eläinpolitiikkaa. Tätä Animalia ajaa tänä keväänä työryhmässä”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs kertoo.
PIXABAY
koronavirustilanne vaikeuttaa entisestään eläinten oloja teuraskuljetuksissa
koonneet taija rinne & laura uotila
Ajankohtaista attican eläinpuiston delfinaariolupa on peruttu
Mahdolliset tukitoimet tulee ohjata elinkeinosta luopumiseen
Suomessa on julkistettu tukipaketteja yrittäjille koronaviruksen aiheuttamassa erityistilanteessa. Tukitoimien kriteereinä on, että koronaviruksen vuoksi yrityksen toiminta on tilapäisesti vaikeutunut tai vaikeutumassa ja yrityksellä arvioidaan olevan kannattavan toiminnan edellytykset jatkossa. Myös maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan tukitoimia ministeriön toimialan yrittäjille. “Turkisalan tulevaisuus on näyttänyt
kehnolta jo ennen koronavirusepidemiaa. Sen sijaan, että suhdanneherkkää ja hiipuvaa elinkeinoa pidetään keinotekoisesti pystyssä, tulisi tukitoimet ohjata tarhauksen sosiaalisesti kestävään alasajoon. Mahdolliset tuet turkisalalle tuleekin kohdistaa ainoastaan elinkeinosta luopumiseen, esimerkiksi uudelleenkoulutuksen keinoin. Lisäksi valtiolta löytyy tukimekanismeja, joiden avulla turkistuotannon lopettamista voidaan tukea, vaikka sitä ei elinkeinona olisikaan kielletty”, Kivekäs kertoo.
Sanottua ”Moni hokee, että lihansyönti on ”henkilökohtainen valinta”. Se ei ole sitä eläinten hyvinvoinnin ja arvon kannalta – eläinten surkea kohtelu ja tarpeeton tappaminen eivät ole ”mielipidekysymyksiä”. Koronavirus osoittaa, että lihansyönti ei ole henkilökohtainen valinta myöskään siksi, että se asettaa muut ihmiset vakavaan vaaraan.” – Filosofi Elisa Aaltola Hermithounds.com 17.3.2020
dimitris kamaras
kreikan viranomaiset peruivat maaliskuussa Attica Zoological Parkin delfinaarioluvan. Särkänniemen delfiinit Veera, Leevi, Delfi ja Eevertti siirrettiin Atticaan vuonna 2016 useiden tahojen vastalauseista huolimatta. Vuonna 2017 Delfi menehtyi. Vuonna 2019 viranomaiset tekivät tarkastuksen puistoon ja kehottivat sitä lopettamaan delfiiniesitykset, mutta tuloksetta. Animalia seuraa tilannetta ja raportoi erityisesti delfiinien kohtaloon liittyen heti, kun uutta tietoa saadaan.
paras juttu numeron 1/2020 parhaaksi jutuksi äänestettiin artikkeli ”Kun kotimaisesta naudasta puuhataan ekotuotetta”. T-paidan arvonnassa onni suosi Antti Mäkelää. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!
Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 1.7.2020 mennessä, niin olet mukana A Right to Exist -paidan arvonnassa. Lähetä vastauksesi, t-paidan koko ja malli (lady fit vai unisex), nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi (sähköpostin otsikko: Paras juttu 2/2020) tai postitse Animalia, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.
7
Ajankohtaista puolan turkistarhat vähenevät huimaa tahtia
testamenttilahjoituksella tukea työlle eläinten puolesta
puolan turkisalan alkuvuosi on ollut huonoin vuosiin. Maassa lopetti tammi-helmikuussa 40 turkistilaa, ja minkinnahkojen hinnat ovat olleet alhaisimmillaan. Kuluneen neljän vuoden aikana 192 turkistarhaa, lähes kolmannes kaikista Puolan tarhoista, on lopettanut toimintansa. Puolassa on alettu nähdä mielipidemuutosta myös pankkisektorilla. Yli 100 vuotta rahoitusta turkisalalle tarjonnut Dutch Rabobank ei enää ota uusia asiakkaita, joilla on yhteyksiä turkisalaan. Rahoitusta ei myönnetä myöskään sellaisille vanhoille asiakkaille, jotka haluavat laajentaa turkistarhaustoimintaansa.
T
ruotsin minkkitarhaus hiipumassa
Testamenttiasioissa voit olla yhteydessä talouspäällikköömme Tarja Baldingiin: tarja.balding@animalia.fi.
ruotsalaisen eläinoikeusjärjestön Djurrättsalliansenin mukaan yksi Ruotsin suurimmista turkistarhoista on sulkenut ovensa. Ruotsissa kasvatetaan edelleen minkkejä, mutta kettutarhaus on loppunut tiukentuneen lainsäädännön myötä. Myös minkkitilojen määrä on laskussa. Sulkeutuneella turkistarhalla on ollut useita eläinsuojelurikkeitä vuosien aikana. Viime vuonna Ruotsin 54 minkkitilasta tarkastettiin 12. Näistä 11 tilalla oli hyvinvointiongelmia. Tarha, jolla oli eniten puutteita, oli juuri saamassa Welfur-sertifikaatin.
8
iesitkö, että myös yleishyödyllisiä hyväntekeväi-
syysjärjestöjä voi muistaa testamenttilahjoituksella? Animalialle osoitetulla testamentilla varmistat sen, että sinulle tärkeä työ eläinten oikeuksien puolesta jatkuu myös sinun jälkeesi. Yleishyödyllisenä yhteisönä Animalian ei tarvitse maksaa testamenttilahjoituksista perintöveroa, joten saatu lahjoitus käytetään kokonaisuudessaan eläinten hyväksi. Testamentilla määrität sen, kenelle ja miten haluat omaisuutesi jakaa. Empaattisempi maailma eläimille on mahdollinen – sinun avullasi!
Vieraskynä
kuva joska pyykkö
Kärsimyksessä eläimet ovat meidän kanssamme tasavertaiset
K
un näyttelijä Martti Suosalo katsoi vastasyntynyttä lastaan silmiin, hän kertoi ajatelleensa, että ”Niissä on kaikki viisaus, vain käyttöohjeet puuttuvat.” Ajatus on tullut monesti mieleeni lapsia, mutta myös kotikoiria puistossa tai tarhaeläinten kuvia katsoessani. Turkiseläinten kasvattaminen tarhoissa alkoi maailmalla 100 vuotta sitten. Pian hoksattiin tehdä turkiksista teollista tuotantoa, eikä tehnyt tiukkaakaan, sillä käsitys eläimestä tarvikkeena ei ollut eläinpsykologien muokkaama. Tänä päivänä voisi olla toisin. Tiedämme eläinten sisäisestä maailmasta ja elämiseen liittyvistä tarpeista lukuisten tutkimusten kautta. Olemme pidempiä ja pulskempia ja voimme suojautua kylmyydeltä monin eri tavoin. Mihin tarvitsemme turkiksia? Emme mihinkään. Seurasin erään naisen etenemistä marketissa – päässään iso turkishattu, yllään pitkä minkkiturkki ja kädessään muhvi. Kaikessa koomisuudessaan se oli vihoviimeinen herätys huomata, kuinka tarpeetonta ihmisen on pukeutua eläinten vaatteisiin ja kuinka hauras on ajatus minkkiturkin statuksesta oman egon pönkittäjänä. Suomessa on enää alle 800 turkistarhaa. Tarhat vähenevät lähinnä sen vuoksi, ettei nuorista löydy jatkajia vanhempiensa elinkeinolle, koska alan kannattavuus on heikkoa. Olisiko heistä kokemustensa kautta eläinten asiamiehiksi? Ovatko he katsoneet tarhattuja eläimiä silmiin? Usein muutos lähtee pienestä; kuka olisi uskonut, että nuoret istuvat jopa sisätiloissa
inhottu pipo päässään? Muutoksen sai aikaan David Beckham istahtamalla tvhaastatteluun pipon kanssa, ja niin maailma oli pipolle auki. Vaikka 13 Euroopan maata on kieltänyt turkistarhauksen, viisi maata harkitsee sitä, ja neljässä maassa laki edellyttää lajityypillisempiä oloja, eivät suomalaiset päättäjät ole kypsyneet kieltoajatukseen. Ihmisille on tärkeää voida tuntea, puhua, oppia, liikkua… ja tiedämme, että myös eläimillä on omat lajityypilliset tarpeensa. Esimerkiksi minkin tarpeet on määritelty peräti Euroopan komission asettaman tieteellisen komitean suulla, ja ne ovat: ”Väljä ja virikkeellinen elinympäristö, tarve kiipeillä, uida ja välttää kontaktia muiden minkkien kanssa.” Vähintä, mitä ihminen voisi antaa vapauden tilalle. ”Kärsimyksessä eläimet ovat meidän kanssamme tasavertaiset”, toteaa Peter Singer. Mirja Pyykkö Toimittaja Animalian Kettukummi-kampanjan tukija
9
teksti karla loppi • kuvat Andreas Breitling / Pixabay
Puheenjohtajalta
”Teille ei tarjoilla”
- vegaaniperheiden lapset kohtaavat edelleen ennakkoluuloja oikeus terveelliseen, tarkoituksenmukaiseen ja ilmaiseen ruokailuun päiväkodissa, koulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa on kirjattu suomessa lakiin. vegaaniperheissä kuitenkin tiedetään, ettei asia ole lainkaan itsestään selvä.
K
un oululainen Anu Hau-
rinen alkoi etsiä perheen esikoiselle päiväkotipaikkaa, hänelle kerrottiin, että Oulun päiväkodeissa on tarjolla ainoastaan lakto-ovo-vegetaarista ruokaa, eli ruokaa, joka sisältää maitoa ja munaa. Vegaaniruokaa ei lapselle järjestettäisi. ”Meille ei ole tarjottu kaupungin puolelta minkäänlaista ratkaisua tilanteeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jos haluan tehdä töitä, meidän pitäisi hyväksyä, että lapsellemme syötetään eläinperäisiä ruokia”, Haurinen kertoo. Perheet ovat varsin eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen. Jos he asuisivat vaikkapa Tampereella tai Helsingissä, olisi vegaaniruokaa päiväkodeissa saatavilla. Kuntien linjaukset ja käytännöt ovat varsin kirjavia ja asia on yleinen keskustelunaihe vegaanivanhempien keskuudessa. Vaatimukset vaihtelevat kunnittain
Vegaaniliitto lähetti vuonna 2017 kyselyn vegaaniruuan saatavuudesta kaikkiin Suomen kuntiin. Noin 80 prosenttia kunnista (256 kappaletta) vastasi kyselyyn ainakin joltakin osin. 85 prosenttia kunnista kertoi, että vegaaniruokaa olisi saatavilla päiväkodissa. Hiukan useampi, eli 90 prosenttia kunnista, kertoi tarjoavansa vegaaniruokaa kouluissa. Monissa kunnissa asia ei kuitenkaan ollut tullut käy-
tännössä vastaan, joten virallinen linja oli vielä muotoutumatta. Espoon kaupunki alkoi tarjota vegaaniruokaa koululaisille ja opiskelijoille vuonna 2019. Linjaus ei kuitenkaan koske päiväkoteja. Vegaaniäiti Laura Lyytikäinen kertoo suorastaan kafkamaisesta tilanteesta, johon hän törmäsi hakiessaan lapselleen päiväkotipaikkaa Espoosta. Lyytikäiselle korostettiin, että lapsi saisi vegaanisen ruuan vain lääkärintodistuksella, jossa täytyisi kertoa, että ruokavaliolle on ”lääketieteellinen peruste”. Lääkäriaikaa neuvolasta tai terveyskeskuksesta varatessa perhe sai kuitenkin vastauksen, että vegaaniruokaa ei päiväkodeissa tarjota, joten lääkärin vastaanottokin on tarpeeton. Samaan aikaan Vegaaniliiton edustaja sai kuulla kaupungin ruokapalvelujohtajalta, että myös ravitsemusterapeutin tai terveydenhoitajan lausunto voisi riittää vegaanisen ruuan saamiseksi. Tilanne tuntuu epäreilulta varsinkin, kun naapurikunnassa Helsingissä jokainen saa halutessaan vegaaniruuan päiväkodissa pelkällä omalla ilmoituksella. Helsingissä linjaus astui voimaan vuonna 2018. Tampereella on jo pitkään pyydetty vegaaniruuan toivojalta terveydenhoitajan tai lääkärin lausunto. Tämän on tarkoitus ilmaista, että perheen kanssa on keskusteltu vegaaniruokavalion turvallisesta toteuttamisesta ja perhe esimerkiksi ymmärtää, että tarvittavat lisäravinteet on
tarjottava kotona. Vegaaniliiton kannan mukaan tämä on kunnilta hyväksyttävä linjaus, vaikka vielä parempi olisi, että vegaaniruokavalio olisi kenen tahansa – myös ei-vegaanien – valittavissa. Kanteluita yhdenvertaisuuslautakuntaan
Vegaaniliiton kyselyssä kysyttiin myös perusteluita sille, jos vegaaniruokaa ei kunnassa tarjota. Vastauksissaan kunnat vetosivat huoliin vegaaniruuan ravitsemuksellisesta riittävyydestä lapsille tai resurssipulaan. Nämä ovat ohuita syitä, koska ravitsemussuosituksissa oikein koostettu vegaaniruokavalio on katsottu turvalliseksi kaiken ikäisille. Lisäksi vegaaniruokailijoiden määrä on todellisuudessa niin pieni, ettei yksikään kuntatalous siihen voi kaatua. Muutamat perheet ovat tulleet siihen lopputulokseen, että vegaanilapsen ruuatta jättäminen tai vakaumuksesta luopumisen vaatimus on sellaista syrjintää, jolta yhdenvertaisuuslain on tarkoitus suojata kansalaisia. Kun tätä kirjoitetaan, yhdenvertaisuuslautakunnassa on parhaillaan käsittelyssä asiaa koskevia kanteluita. Ratkaisuja odotetaan vielä keväällä 2020. Kirjoittaja on Vegaaniliitto ry:n lapsiperheasioiden vastaava
11
Broilereilla on vakavia hyvinvointiongelmia
teksti laura uotila • kuvat Andrew Skowron / Open Cages
broilerintuotanto on tuotantoeläinkasvatuksen muodoista tehostetuinta: broileri kasvaa untuvikosta teurastuskokoiseksi linnuksi 5-6 viikossa. tuore tutkimus vahvistaa tietoja broilereiden laajoista hyvinvointiongelmista.
N
opean kasvun on jo pit-
kään tiedetty aiheuttavan vakavia hyvinvointiongelmia broilereille. Brittiläinen eläinsuojelujärjestö RSPCA toteutti tutkimuksen, jossa se vertaili kolmen yleisimmin käytetyn broilerihybridin sekä yhden hieman hitaammin kasvavan hybridin poikasten käyttäytymistä ja terveyttä teurastusikään asti. Tulokset olivat tyrmääviä. Nopeimmin kasvavien hybridien yksilöillä oli vakavia terveysongelmia, ja niiden käyttäytyminen oli selvästi rajoitetumpaa kuin hitaammin kasvavalla rodulla. Tutkimuksen mukaan tavanomaisilla broilereilla oli huolestuvan heikko terveystilanne. Niiden kuolleisuus oli jopa kaksinkertaista, niiden jalkaterveys oli heikompaa ja niillä oli enemmän rintalihassairauksia verrattuna hitaammin kasvavaan hybridiin. Tavanomaiset broilerit olivat myös passiivisempia ja ne käyttivät vähemmän aikaa kävelyyn ja seisomiseen, koska todennäköisesti liikkuminen aiheutti niille kipuja. Liikkumisen sijaan linnut kuluttivat aikaa syömiseen ja istumiseen. Ne käyttivät vähemmän aikaa myös muuhun lajityypilliseen käyttäytymiseen, kuten kuopsutteluun, pehkuissa kylpemiseen ja orrella lepäämiseen. Jalkavikoja ja ontumista esiintyi jopa 38 prosentilla tavanomaisista broilereista.
Tutkimuksessa oli mukana 400 lintua jokaisesta tutkitusta broilerilinjasta. Linnut kasvatettiin 50 yksilön parvissa, joissa niillä oli merkittävästi enemmän tilaa kuin teollisessa tuotannossa. Lintujen alustana käytettiin purua, ja niillä oli vettä sekä rehua koko ajan saatavilla. Teollisesta kasvatuksesta poiketen lintujen käytössä oli orsi, joka mahdollisti nukkumisen lattiatason yläpuolella. Lintujen terveyttä vertailtiin 2,2 kilogramman painoisena, mikä on normaali teuraspaino IsossaBritanniassa. Tämän jälkeen lintujen annettiin kasvaa vielä 3 kilogramman painoisiksi. Edes väljemmät tilat sekä orsien tarjoaminen poikasten käyttöön eivät kohentaneet nopeimmin kasvavien hybridien terveyttä. Hitaimmin kasvava hybridi saavutti sekin teuraspainon vain kaksi viikkoa muiden jälkeen, joten senkin kasvutahti oli varsin nopeaa. Kuitenkin jo sen kohdalla oli nähtävissä merkittävää kuolleisuuden vähentymistä, parempaa jalkaterveyttä ja monipuolisempaa käyttäytymistä.
Tanskan Lidl luopuu nopeasti kasvavista broilereista
Siinä missä moni yritys on jo luopunut häkkikananmunien myynnistä, ei broilereiden kohdalla ole tehty samanlaisia päätöksiä. Tanskan Lidl on valinnut kuitenkin toisen linjan, sillä se ilmoitti keväällä luopuvansa Ross-broilereiden lihan myynnistä. Jatkossa yritys ottaa myyntiin vain hitaammin kasvaneiden broilerihybridien lihaa. Tanskan Lidl on ottanut käyttöön hyvinvointimerkin, jossa lintujen kasvunopeuden lisäksi huomioidaan tilavaatimukset ja kuljetusajat. Tehotuotannossa käytettävä broileri on jalostettu kauas siitä ketterästä ja kevyestä viidakkokanasta, joka on kaikkien kanarotujen esivanhempi. Jalostus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuotantoeläimiltä olisi poistunut niiden lajityypilliset käyttäytymistarpeet. Broilereillakin on tarve kuopsutteluun, ruuan etsimiseen, orrella nukkumiseen ja ylipäätään liikkumiseen. Nopeasta kasvusta seuraavat terveysongelmat kuitenkin aiheuttavat sen, että näiden lajityypillisten käyttäytymisten esiintyminen laskee radikaalisti lintujen painon kasvaessa. Lajityypillisen käyttäytymisen estymisen on todettu aiheuttavan eläimille turhautumista ja stressiä. Nämä broilereiden laajat hyvinvointiongelmat tulisikin yrityksissä tiedostaa ja painostaa niitä tekemään lintujen hyvinvointia edistäviä ratkaisuja. RSPCA:n tutkimuksesta löytyy lisätietoja sivulta www.rspca.org.uk/getinvolved/ campaign/cheapchicken.
Maailmalla kaikkien laajimmin kasvatettu broilerihybridi on Ross 308, jonka jalostuksesta vastaava yritys on Aviagen. Tutkimuksessa oli mukana myös kaksi muuta tehotuotannossa käytettävää broilerihybridiä: Cobb 500 sekä Hubbard Flex. Hitaammin kasvavana hybridinä mukana oli HubbardJA757. Suomessa kasvatetaan lähes pelkästään Ross-hybridejä.
pixabay
Ross-hybridiä kasvatetaan myös Suomessa
13
Kiinalaisen ja suomalaisen turkisalan katkeransuloinen liitto
teksti taija rinne • kuvat laura uotila
kiinassa turkisalalla kulut ovat pienet ja mahdolliset voitot suuria, joten se on houkutteleva yhteistyökumppani länsimaisille toimijoille. viime vuosikymmenten aikana kiina on tehnyt läheistä yhteistyötä euroopan, erityisesti suomen ja tanskan kanssa.
A
iemmin kiinassa tuotettiin turkiksia
vähän lähinnä pohjoisen kylmiin oloihin pyytämällä tai kasvattamalla eläimiä pienimuotoisesti. Vuodesta 1956 alkaen tuotanto alkoi kehittyä ja eläimiä alettiin tuoda ensisijaisesti Venäjältä. 1970–1980-luvuilla eläimiä tuotiin myös Pohjoismaista ja Yhdysvalloista. Kiinan turkisala alkoi kukoistaa ja ulkomaiset sijoittajat halusivat mukaan. Länsimainen turkisala toi Kiinaan vuosikausien kasvatusosaamisen sekä modernin muodin, jossa turkiksia ei käytetty enää vain lämmitystarpeisiin, vaan niitä alkoi näkyä myös asusteissa. Nyt ala on valtaisa. Kiinan ja Suomen turkisalaa tarkasti seurannut yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija Salla Tuomivaaran mukaan suomalainen turkisala on keskeinen globaali toimija turkisalan lobbaajana ja turkisten käytön edistäjänä Kiinassa. ”Turkistarhaus oli lähes olematonta Kiinassa, kunnes Pohjoismaat lähtivät sinne kartoittamaan markkinoita ja levittämään tarhaustietoutta Kiinan markkinoiden avauduttua pikkuhiljaa 1970-luvun lopulta eteenpäin. Ala on rakennettu pohjoismaisin opein, ja Saga Furs on hakenut kasvua ruokkimalla turkisten kysyntää Kiinan markkinoilla. Kansainvälinen turkisalan järjestö International Fur Federation (IFF) on myös tehnyt työtä kehittääkseen Kiinan turkisalaa ja saattaakseen sen käytäntöjä yhteiselle kansainväliselle tasolle”, Tuomivaara kertoo. Suomalainen turkisala Kiinassa
Suomalainen turkisala on ollut pitkään aktiivinen Kiinassa. Suomalaiset pitivät ensimmäisen turkismuotinäytöksen maassa vuonna 1986 ja ovat aktiivisesti vieneet maahan siitoseläimiä sekä jalostusosaamista. Vaikka meillä Suomessa siitoseläinten viennistä on noussut muutamakin mediakohu, sitä tapahtuu koko ajan. Avointa se ei kuitenkaan ole. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (STKL) vastusti näyttävästi esimerkiksi loppuvuonna 2018 siitoskettujen vientiä maasta ja uhkasi eläimiä vieviä
tarhaajia sanktioilla. Ketut oli ostanut kiinalainen turkistarhausyritys nimeltä Bolong Animal Husbandry. Tapaus oli Kiinassa suuri uutinen, kertoo filosofian tohtori Lung Yuan-Chih. Lung Yuan-Chih työskentelee Kiinan yliopistojen kanssa ja toimii myös ruohonjuuritasolla. Hänellä on laaja asiantuntemus muun muassa tarhattujen villieläinten hyvinvointiongelmista Kiinassa ja Japanissa. Lung kertoo, että Kiinan vaikutusvalta turkisalalla on maailmanlaajuisesti valtava. ”Kun Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto uhkasi tarhaajia sanktioilla, China Leather Industry Association (CLIA) otti yhteyttä Suomen turkistuottajien liittoon. CLIA syytti liittoa kaupan yksipuolisuudesta ja protektionismista. Kiinan kauppaministeriön ja CLIA:n mukaan aihe kantautui myös esimerkiksi Suomen maa- ja metsätalousministeriön korviin, ja loppujen lopuksi kettujen tuonti sai jatkua”, Lung kertoo. 15
Kiinalaisen jättiyrityksen puheenjohtaja operoi Suomesta käsin
Kettujen vienti ei ole voinut tulla yllätyksenä suomalaisille tarhaajille. Bolong Animal Husbandry, joka toi kettuja Suomesta vuonna 2018, vieraili vuonna 2016 maalis-elokuussa useilla turkistiloilla Vaasassa, Uudessakaarlepyyssä, Pietarsaaressa, Kruunupyyssä, Kokkolassa, Kalajoella, Vetelissä, Evijärvellä ja Seinäjoella. ”Vierailulla oli mukana yrityksen puheenjohtaja Pan Jianping tiimeineen. Vierailun tuloksena he valitsivat yhdeksän tilaa, joista yritys ostaisi ja toisi eläviä kettuja Kiinaan”, Lung Yuan-Chih kertoo. Yrityksen keulakuva Pan Jianping on päässyt myös Suomen otsikoihin, kun hänen Suomessa omistamaltaan tarhalta oltiin tammikuussa 2020 aikeissa viedä kettuja Kiinaan. Lopulta vienti estettiin. Suomalaiset tarhaajat kieltäytyivät ostamasta kettuja ja rehuyritys myymästä tarhalle rehua. Pan Jianping kertoi medialle, että ketut tapetaan ja nahat viedään Kiinaan. Huhtikuussa 2020 uutisoitiin, että osa ketuista oli jätetty tarhalle nääntymään kuoliaaksi, ja tarhasta tehtiin eläinsuojeluilmoitus. Kiinalaisten lähteiden mukaan Bolong Animal Husbandry omistaa Kiinan suurimman sinikettujen kasvatustarhan. Vuonna 2019 yritys kertoi, että se aikoo perustaa kasvatuskeskuksen Suomeen ja Kiinaan oman turkishuutokaupan. Yritys tuo omien sanojensa mukaan vuosittain kettuja Suomesta Kiinaan.
Saga Fursilla on turkisalan koulutuskeskus kiinalaisella yliopistokampuksella
Markkinoidakseen turkiksia kiinalaisilla markkinoilla länsimainen turkisala tekee yhteistyötä kiinalaisten korkeakoulujen ja yliopistojen koulutusohjelmien kanssa. Saga Fursin tavoitteena on ollut luoda Aasiaan turkisalan harjoittelu- ja koulutusakatemia ja täyden palvelun turkiskeskus. Tällainen keskus perustettiinkin vuonna 2017 yhteistyössä Kiinan johtavan taide- ja muotoiluyliopiston Beijing Institute of Fashion Technologyn (BIFT) ja Haining China Leather Cityn (HCLC) kanssa. Yhteistyössä perustettu yliopistokampus BIFTPARK-HN sijaitsee Hainingissa. Saga Fursin ja BIFTPARK-HN:n koulutusohjelma kouluttaa kiinalaisia suunnittelijoita ja valmistajia hyödyntämään Saga Fursin turkiksia. Saga Furs tekee yhteistyötä BIFTPARKin kanssa myös Winter Holiday Fur Camp -projektissa, joka tarjoaa opiskelijoille ilmaisia opintoja turkisten parissa. Suunnittelijoita ja taiteilijoita houkutellaan alalle voimakkaasti. ”Maaliskuussa 2019 Saga Furs kutsui erään suositun nuoren kiinalaisen taiteilijan vierailemaan Suomessa ja käyttämään Saga Fursin turkiksia töissään. Yritys järjesti samana vuonna China International Fashion Weekin aikana Pekingissä, Shanghaissa ja Shenzenissä useita omia tapahtumiaan, joihin houkuteltiin muotialan vaikuttajia ja suunnittelijoita”, Lung kertoo. GOOD4FUR on kiinalainen versio Welfurista
Kiinassa on vuosien saatossa tehty erilaisia säädöksiä ja kriteereitä, jotka määrittelevät esimerkiksi häkkistandardit ja teurastustavat sekä kieltävät eläinten huonon kohtelun. Kiinassa ei ole kuitenkaan sellaista lakia, joka velvoittaisi noudattamaan säädettyjä kriteereitä, joten ne ovat tällä hetkellä suosituksia. Suuret turkistilat Kiinassa ottavat kuitenkin mallia eläinten kasvatukseen, tarhaukseen, teurastukseen ja
16
nahkontatekniikoihin Pohjois-Euroopasta ja PohjoisAmerikasta. Vuosina 2010–2011 IFF lanseerasi uuden sertifiontiohjelman Welfurin. Heinäkuussa 2017 IFF ja CLIA julkaisivat yhdessä GOOD4FUR-sertifikaatin Kiinassa. GOOD4FURin standardit ja protokollat ovat peräisin IFF:ltä, joten sitä voi pitää kiinalaisena versiona Welfurista. Vaikka molemmat sertifikaatit kuulostavat askeleelta kohti eläinten parempaa hyvinvointia, niiden valvonta on alan omissa käsissä. Tutkimukset osoittavat, että parhaatkaan tarhat eivät voi taata sopivaa elinympäristöä eläimille. Lokakuussa 2018 brittiläinen sanomalehti The Independent julkaisi raportin, jossa paljastui eläinten kärsimystä ja kannibalismia eräiltä suomalaisilta Welfur-tiloilta. Huhtikuussa 2019 kansainvälinen media uutisoi suomalaisista monsteriketuista. Uutiskuvissa näytettiin jättimäisiä eläimiä, jotka kärsivät ylijalostuksen aiheuttamasta liian suuresta nahasta. Suomalaisilla tarhoilla esiintyy vuodesta toiseen huomattava määrä eläinsuojelulain rikkomuksia. Silti usein suomalaista turkistarhausta puolustetaan vertaamalla sitä kiinalaiseen. ”Tarhat, joissa on kuvattu todella ikäviä olosuhteita, jatkavat toimintaansa. Kiinan turkistarhaajien ohjeisto omille tarhaajilleen on hyvin samankaltainen kuin Suomen lainsäädäntö. Nyt uusin sertifiointijärjestelmämme on jo viety Kiinaan, ja ensimmäiset tarhat siellä sertifioitu. Nämä yhtäläisyydet eivät kerro siitä, että Kiinassa asiat olisivat hyvin, mutta ne kertovat siitä, että meidänkin turkiseläinten pitomme on todella heikolla eläinsuojelullisella tasolla”, Tuomivaara sanoo.
Jutun lähteinä on käytetty haastattelujen lisäksi mm. ACTAsian China’s fur trade and its position in the global fur industry -raporttia vuodelta 2019, CLIA:n raportteja ja verkkosivuja, Kiinan kauppaministeriön sivuja, Saga Fursin sivuja ja kiinalaisia uutismedioita. Jutun kuvat on otettu STKL:n järjestämällä turkistarhavierailulla Ypäjällä vuonna 2019.
Kettukummina tuet työtä,
jonka tavoitteena on turkistarhaton Suomi
Kettukummi on MobilePay-sovelluksella tehtävä kuukausittainen lahjoitus turkiseläinten hyväksi.
Tule sinäkin mukaan – tehdään yhdessä historiallinen muutos! Ryhdy kettukummiksi osoitteessa animalia.fi/kettukummi
17
Eläinaktivismi on raskasta, mutta Maarit Auranen ei suostu vaikenemaan
maarit auranen oli 46-vuotias, kun hän päätti omistaa loppuelämänsä kaikkien eläinten elämän puolustamiselle. forssalaisen ensihoitajan kipinä eläinten oikeuksien puolustamiseen kasvoi, kun hänet yritettiin vaientaa. teksti annu piensoho • kuvat veera nuri
M
aarit auranen on
vapaa-aikanaan mukana monessa eläinoikeus- ja eläinsuojelutyössä. Hän toimii organisaattorina Forssa Pig Savessa, joka on osa tuotantoeläinten oikeuksien puolesta toimivaa Animal Save Movement -järjestöä. Auranen toimii lisäksi Finland Fur Animal Save -liikkeessä, joka puolustaa turkiseläinten oikeuksia. Ja hänen aikaansa kuluu myös Trophy Free EU -työryhmässä, jonka tavoitteena on saada metsästysmuistojen, eli trofeiden, tuontikielto EU-maihin.
18
Näiden lisäksi Auranen osallistuu Viipurin Koirat ry:n toimintaan. Hän on myös ollut mukana perustamassa Romanian kodittomia koiria auttavaa Embla Rescue -järjestöä sekä ylläpitää Facebookissa kaikkien eläinten yksilöarvoa kunnioittavaa Eettistä eläinsuojelua -ryhmää. Auranen kuvaa kiinnostusta eläinten oikeuksiin prosessiksi, eräänlaiseksi poluksi. Eläinten oikeuksien puolustaminen on välillä raastavaa, mutta ilman sitä hän ei voisi elää rikasta elämää. ”Ymmärsin, että ollakseni onnellinen ja sinut itseni kanssa, minun täytyy
kulkea tämä polku. Se ei kuitenkaan ole sanktio. On kuoppaisempiakin teitä kuljettavana”, Auranen kertoo. Käräjäoikeuden tuomio lannisti hetkellisesti
Maarit Aurasen sisäinen eläinaktivisti heräsi, kun hän ymmärsi, miten laajasti ja monella eri tavoin eläimiä hyödynnetään ja kuinka sitä pidetään hyväksyttävänä. Tähän liittyy erityisesti loppuvuodesta 2018 tapahtunut kohtaaminen. Auranen ohitti tuolloin paikallisen teurastamon, jossa parhaillaan purettiin
Auta
meitä auttamaan tuotantoeläimiä
rekkalastillista sikoja. Auranen kertoo nähneensä, miten sikoja pakotettiin ulos rekasta ja niitä lyötiin kumisella melalla. Hän järkyttyi suuresti näkemästään. Tämän jälkeen Auranen kirjoitti sosiaalisessa mediassa nähneensä, kuinka teurasauton kuljettaja löi sikoja ja huusi. Lopulta tilanne kuitenkin kääntyi niin, että hänestä tehtiin rikosilmoitus, joka johti tuomioon kunnianloukkauksesta. Koska rekan sisältä ei ollut videokuvaa, ei Auranen kyennyt todistamaan näkemäänsä oikeaksi. Käräjäoikeus määräsi Auraselle 18 000 euron kulut maksettavaksi. Auranen kokee, että tuomiolla viestittiin, että kyseisen kaupallisen toimijan sektorille ei sopinut puuttua. Hän olisi halunnut jatkaa oikeusprosessia ylemmälle oikeusasteelle, mutta ei pystynyt siihen taloudellisen tilanteensa takia. ”Kuinka moni katsoo nyt pois nähdessään eläinten kaltoinkohtelua siinä pelossa, ettei ole tarpeeksi voimia tai rahaa puolustaa niiden oikeuksia?” Tuomion jälkeen muiden eläinten oikeuksien puolustajien antama henkinen tuki ja kannustus on auttanut Aurasta jatkamaan työtään eläinten puolesta yhä innokkaammin. ”Jos ajateltiin, että vaikenen tai annan periksi, niin päinvastoin. Lannistuin hetkellisesti. Se henkinen tuki ja palaute, minkä olen saanut ihmisiltä, yhdistyksiltä ja järjestöiltä, ja ne tahot, joihin olen saanut tutustua, saavat minut jatkamaan työtäni yhä suuremmalla palolla.”
Riittääkö, että eläimellä on vähän parempi olla?
Auranen on ollut aina kiinnostunut eläinja luonnonsuojelusta, mutta eläinoikeusajattelun kehittyminen vei aikaa. Eläinsuhteen muutos vaati muutosta ajatustasolla ja tietyistä asioista luopumista. ”Aiemmin pohdin, mitä voisin tehdä, jotta eläimellä olisi parempi olla samalla, kun sitä hyödynnetään. Nykyään mietin, mitä voin tehdä, jotta eläintä ei hyödynnettäisi ollenkaan.” Aurasen muuttuneeseen eläinsuhteeseen on vaikuttanut erityisesti tiedon jano ja into oppia. ”Sinun ei tarvitse olla vegaani tai eläinaktivisti, vaan tahto tehdä jotain ja huoli eläinten puolesta lajista riippumatta riittävät perusteiksi”, Auranen kertoo. Omasta jaksamisesta on kuitenkin pidettävä huolta. Auranen hakee voimia metsässä kävelemisestä rescuekoiriensa kanssa, valokuvauksesta, äänikirjojen kuuntelemisesta ja vegaanisesta kokkailusta. Lopuksi hän muistuttaa, että me kaikki voimme tehdä jotain eläinten puolesta. Pieniltäkin tuntuvat teot ovat merkityksellisiä eläinten kannalta. ”Osoitetaan kunnioitusta kaikkea elämää kohtaan.”
Lahjoittamalla tuet työtämme, jonka tavoitteena
vh
on parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia ja oikeuksia. Jokainen lahjoitus on arvokas. Yhdessä edistämme tuotantoeläinten asemaa askel kerrallaan. Lahjoita tilisiirrolla: tee tilisiirto Animalian lahjoitustilille FI24 1011 3000 260629 ja käytä viitettä 401971. Enemmän lahjoitusmahdollisuuksia löydät osoitteesta: animalia.fi/lahjoita
19
teksti ninni pehkonen • kuvitus jenni koljonen
Kettuja luolissa, lintuja heittohäkeissä – metsästyskoirien koulutuksessa esiintyy toisten eläinten kaltoinkohtelua luolakoirakokeet ovat metsästyskoiraharrastuksen muoto, jossa käytetään tarhattuja kettuja koirien koulutuksessa. myös eri lintuja kasvatetaan koirien metsästyskoulutusta sekä järjestettyjä metsästysretkiä varten.
L
uolapyynnissä tai lintu-
metsällä käytettävien koirien koulutuksissa käytetään runsaasti kuollutta riistaa, mutta myös eläviä eläimiä. Suomessa kasvatetaan vuosittain huomattava määrä fasaaneja metsästystä ja koirien kouluttamista varten. Fasaanitiloja on Ruokaviraston rekisterin mukaan yli 200, ja yhdellä tilalla voi olla yli tuhat lintua. Suurin fasaanitila on ilmoittanut kasvattavansa vuodessa yli 40 000 lintua. Linnut kasvatetaan yleensä ulkoaitauksissa, ja poikasten kasvatustilana voi toimia esimerkiksi muusta tuotannosta poistettu navetta. Fasaanit elävät tarhattuina verrattain ahtaissa olosuhteissa verrattuna niiden luonnolliseen, laajaan elinalueeseen. Varsinainen metsästyskausi kestää syksystä alkutalveen. Koiriaan kouluttavat metsästäjät voivat ostaa lintuja tiloilta mukaansa, tai linnut vapautetaan ennen metsästyksen alkamista kasvatustilan ympäristöön. Kun fasaanit lopulta saavat ensi askeleensa luonnossa, suurin osa niistä tapetaan heti. Vaikka pieni osa jää elämään luontoon, niillä ei ole sellaisia taitoja, joita vapaudessa kasvaneilla eläimillä on. Lintujen metsästykseen käytettävien koirien koulutuksessa käytetään fasaanien lisäksi myös kyyhkyjä. Harjoituksissa kyyhkyt voidaan lennättää koiran eteen heittohäkiksi kutsutulla laitteella, jotta koira saadaan reagoimaan lentoon lähtevään lintuun halutulla tavalla. Lintuja saatetaan myös lennättää valjaissa koiran edessä, tai niitä esitellään kämmeniin suljettuina koirille.
tuja, supikoiria ja mäyriä. Koiria koulutetaan paitsi suoraan luonnonvaraisia eläimiä hyödyntämällä, myös niin sanotuissa keinoluolissa. Keinoluola on rakennettu luolasto, jonne päästetään tarhattu kettu ennen koiraa. Kettu pakenee koiraa luolan perälle, jonne se voidaan sulkea luukulla. Kettu voi kuitenkin pysähtyä matkalla, jolloin koiran ja ketun fyysinen yhteenotto on mahdollinen, vaikka se sääntöjen mukaan tulisikin estää. Tämä on paitsi vaarallista, myös erittäin stressaavaa ketuille. Keinoluolilla käytettävien kettujen tulee olla tarhakasvatettuja, eli käytännössä ne ostetaan turkistarhoilta. Samaa kettua voidaan käyttää vuosia koirien koulutuksessa. Väliajan ne asuvat yleensä vastaavissa pienissä verkkopohjaisissa häkeissä kuin turkistarhoilla. Metsästyskoirien kouluttaminen elävillä eläimillä on epäeettistä
Erilaiset harjoitukset, testit ja kokeet aiheuttavat harjoituksessa käytettävälle eläimelle pelkoa ja stressiä. Kohde-eläimelle voi aiheutua psyykkisen haitan lisäksi fyysistä vahingoittumista. Elävien eläinten käyttäminen koiraharrastuksissa
on kuitenkin Suomessa lain mukaan sallittua. Tämä on jälleen yksi esimerkki eläimiin kohdistuvasta toiminnasta, joka on eettisesti kyseenalaista ja samaan aikaan lain nojalla hyväksyttyä. Koirien käyttö niiden taipumuksia hyödyntäviin harrastuksiin ja työkäyttöön on lisääntynyt. Muutama vuosi sitten myös seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta julkaisi kannanoton, jossa neuvottelukunta ilmaisi huolensa koirien testaamisessa käytettävien eläinten hyvinvoinnista. Kriittisiksi kysymyksiksi neuvottelukunta nosti muun muassa “kohdeeläimen hyvinvoinnista huolehtimisen, hoito- ja pito-olosuhteet, kohde-eläimen käyttöperusteet, sekä eläimen pelon tunnistaminen ja siihen reagoiminen koetilanteissa ja niiden ulkopuolella.” Neuvottelukunta myös painotti kannanotossaan, että eläviä eläimiä ei tule käyttää koirien taipumusten testaamisessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Tanskassa ja Norjassa luolaharjoitustoiminta on kokonaan kielletty, ja myös Animalia on ajanut vastaavaa kieltoa Suomeen vuosia.
Turkistarhoilta luolakokeisiin
Monet terrierit ja mäyräkoirat ovat luolametsästykseen jalostettuja koirarotuja, joiden avulla metsästetään erityisesti ket21
LUONNON JA ELÄINTEN ASIALLA
1990
2490
Elisa Aaltola HÄPEÄ JA RAKKAUS
Jessica Haapkylä MEREN TARINA
IHMISELÄINLUONTO
MERIBIOLOGIN TUTKIMUSMATKA ARKTIKSELLE
Millainen on häpeän ja rak kauden rooli lajisukupuuton ja eläinteollisuuden aika kaudella.
Mitä pohjoisille merille on oikein tapahtumassa?
21 90 Salla Tuomivaara SYÖTÄVÄT KOIRAT JA SYMPAATTISET SIAT ELÄINTEN KOHTAAMISESTA Johdattaa pohtimaan moni muotoisia suhteitamme muihin eläimiin.
2690
2690
Aura Koivisto MIES JA MERILEHMÄ
Milla Peltonen ERAKOT
Kertomus luonnontutkija Georg Stellerin kohtalok kaasta tutkimustmatkasta.
OMINTAKEISTEN SUOMALAISTEN ELÄMÄNTARINOITA Kurkistus suomalaisten erakkojen elämään.
NÄMÄ JA PALJON MUITA OSOITTEESTA: INTOKUSTANNUS.FI
Ajattelevien maailmankansalaisten lehti
Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tilaus
4 nroa
20€
Kirjavinkit
kasvisruokaa dinosaurusten kanssa Ville Hytönen ja Mira Mallius: Beppe ja mausteyllätys. Into Kustannus oy 2019. 32 s. beppe ja mausteyllätys vie jännittävälle ruokaretkelle, jossa ja mausteisia ja uusia ruokia arastelevat Ville, Beppe Brontosaurus ja Vis-vis-visentti matkaavat Beppen isoäidin luokse tekemään intialaista kasvisruokaa. Erityisesti matkalaisia jännittävät kikherneet ja yököttävä valkosipuli. Beppen isoäitiä sen sijaan epäilyttää kasvisruuan rauta- ja vitaminipitoisuus. Lopulta joukkio saa tehtyä intialaisen ruokalajin nimeltään Beppen, Villen ja Vis-vis-visentin mausteyllätys, josta kaikki pitävät. Kirja on kaunis ja kiva lukea värikkään kuvituksensa vuoksi. Kirjassa kokattavan mausteyllätyksen resepti on lisätty kirjan viimeiselle sivulle, ja ruoka sopii koko perheen kanssa laitettavaksi. taija rinne
uhrina eläin Tarja Koskela & Satu Rantaeskola: Eläin rikoksen kohteena. Warelia 2020. 311 s.
elisa aaltolan uusin teos johdattelee häpeän ja rakkauden tulkintoihin hyödyntäen psykologista ja filosofista tutkimusta. Esimerkkeinä käytetään kaunokirjallisia viittauksia ja eläinten ja luonnon kohtelua. Häpeän ja syyllisyyden käsittely tulee ajassamme tarpeeseen. Syyllisyys kohdistuu moraalisiin tekoihin, ja häpeä osuu minuuteen. Aaltola avaa, että tarvitsemme syyllisyyttä ja syyllistämistäkin. Tunteiden erittely antaa apuja mediakeskustelun tulkintaan. Vahvimmillaan teos on eläin- ja luontosuhteen uudelleenjärjestämisen vaateessa. Myös eläinrakkauden piirteiden erottelu on ansiokasta: “Emme voi kohdella rakastamaamme kaltoin tai redusoida tätä lihakimpaleeksi.” Teksti sopii myös lukijalle, joka ei ole perehtynyt tutkimukseen. Se on sävyltään muutosvoimainen. Ihminen pystyy parempaan, moraaliseen kasvuun.
eläimiin kohdistuvat rikokset ovat eläinten ystäville rankkaa luettavaa. Kirjaan on poimittu vain pieni otanta esimerkkejä, joiden valossa avataan oikeusjärjestelmämme toimintaa. Silti jokaisen esimerkin kohdalla päässä pyörii vain yksi ajatus – miten joku ihminen on kyennyt tällaiseen tekoon? Kirjan pääasiallisena tarkoituksena ei kuitenkaan ole kauhistella eläimiin kohdistuneita rikoksia, vaan antaa tietoa siitä, miten rikosprosessi etenee erilaisissa eläinsuojelurikoksissa. Myös eri viranomaisten roolit, hallinnolliset menettelyt ja eläinsuojeluvalvonta käydään yksityiskohtaisesti läpi. Kirja toimii oppikirjana esimerkiksi poliisien koulutuksessa, ja sellaisessa käytössä kirja onkin erinomainen lähde. Vastaavaa teosta ei ole Suomessa aiemmin julkaistu, joten tarve tällaiselle on ollut huutava. Kirja antaa kuitenkin paljon tietoa eläinsuojelurikoksista myös kenelle tahansa muulle asiasta kiinnostuneelle. Toki lakipykälät ja niiden perustelut ovat aika työlästä luettavaa, mutta toisaalta tapausesimerkkien kautta saa hyvin kiinni lainsäädäntömme käytännön soveltamisesta ja myös sen ongelmista. Kirjan lukemisen jälkeen on parempi kokonaiskuva siitä, miten paljon koko rikosprosessissa on mukana eri tahoja, joiden kaikkien toiminta vaikuttaa lopputulokseen. Kirjaa voi suositella erityisesti niille, jotka työssään tai vapaa-ajallaan ovat tavalla tai toisella eläimiin kohdistuvien rikosten kanssa tekemisissä. Kirjaa kannattaa käyttää myös hakuteoksena, josta voi tarvittaessa myöhemminkin tarkistaa, miten lainsäädäntömme vaikuttaa eläinten kohteluun.
tiina ollila
laura uotila
eläimistä ja rakkaudesta Elisa Aaltola: Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto. Into Kustannus 2019. 231 s.
23
teksti senni puustinen • kuvat ruusu hulmi
”Ruoaksi tappamisen olisi loputtava” tiina ollila tutkii kieltä, jolla puhumme eläinten tappamisesta.
N
ykymaailmassa ihminen kontrolloi usein sitä,
milloin ja miten eläin kuolee. Siitä huolimatta erityisesti tuotantoeläimen kuolema on yhteiskunnassamme suuri tabu. Tämä näkyy siinä, miten aiheesta puhutaan. "Kukaan ei lähtökohtaisesti ajattele veriroiskeiden ja pakottamisen olevan miellyttävää. Elävä ja hengittävä olento pitää muuttaa ei ainoastaan fyysisesti vaan myös symbolisesti kulutukseen sopivaksi elottomaksi materiaksi. Eläimestä on tehtävä syötävä. Tässä myös kielellä on oma roolinsa: eläinten käyttämistä ja tappamista ohjataan ja oikeutetaan kielen keinoin”, Tiina Ollila sanoo. Tiina Ollila on tutkinut erityisesti kieltä, jolla puhumme teurastamisesta. "Teurastamisaihe tuli sopivasti käsiini vuoden 2015 teurastamokohun myötä, kun aloitin kandidaatintutkielmaani. Jatkoin samasta aiheesta myös graduun”, Ollila kertoo tutkimusaiheen valikoitumisesta. Ollilan mukaan eläimen tappaminen omien tarpeidemme vuoksi on epämiellyttävä asia, joten se on esitettävä niin, että eläinten kuoleminen tulee hyväksytyksi ja tarkoitukselliseksi. “Välineellistävä ja tekninen kielenkäyttö on osa sitä prosessia ja eläimen häivyttämistä, koneellistamista. Kielentutkijoilla olisi vielä paljon annettavaa lajineutraalin sanaston ja kielenkäytön kehittämiseen ja liha-alan ylläpitämän harhaanjohtavan uuskielen analyysiin.”
Ollila jatkaa saman aiheen parissa väitöstutkimuksessaan. Hän aikoo selvittää, millainen kielenkäyttö ja millaiset diskurssit rakentavat tuotannossa pidettävien eläinten teurastamista helpottavia ja oikeuttavia puhetapoja. “Olennaista olisi se, että pääsisin tutkimaan myös puhuttua kieltä tekstien lisäksi.” Eläin ei ole resurssi
Vuonna 2017 perustettu kriittisen eläintutkimuksen verkosto kokoaa yhteen aiheesta kiinnostuneita suomalaisia tutkijoita. Ollila on ollut mukana verkostossa sen perustamisesta alkaen ja kuuluu myös sen yhdistyksen hallitukseen. "Järjestämme tapaamisia tutkijoiden kesken ja myös yleisötilaisuuksia, ja tuomme tutkimustietoa esiin eri kanavissa. Tieteellistä tutkimusta tarvitaan, ja etenkin kriittistä tutkimusta, joka kyseenalaistaa avoimesti muiden eläinten käyttämisen resurssina.” Aikamme suurimpana eläinkysymyksenä Ollila pitää muiden eläinten syömistä. Se vaikuttaa myös luonnonvaraisten eläinten elinympäristöihin ja ihmisen ylivaltaan maankäytön suhteen. Mitä vähemmän käytämme resursseja eläintuotantoon, sitä paremmin luonto ja myös muut lajit voivat. “Eläinasiaan liittyy tietysti monia hirvittäviä juonteita, mutta yksittäisenä asiana sanoisin, että ruoaksi tappamisen olisi loputtava. Siinä vaiheessa, kun ihminen näkee toisen olennon ei-syötävänä, hän näkee sen myös itsessään arvokkaana, ei-tuotteena, Ollila sanoo.
Teurastamoiden piilotettu arki
Loputonta työtä eläinten eteen
Eläinten tappaminen ruoaksi on Suomessa aihe, jota käsitellään mediassa yksipuolisesti tai ei ollenkaan. "Nyky-yhteiskunta on ennennäkemättömän väkivaltainen muita eläimiä kohtaan. Tämä on suuressa ristiriidassa hyvinvointipuheen korostamisen kanssa. Teurastamoiden piilotettu arki mahdollistaa miljoonien yksilöiden tappamisen ilman, että valtakunnan vahtikoirat tai kuluttajat pääsevät vaikuttamaan prosessiin.”
Ihmiskeskeisen näkökulman purkaminen määrittää Tiina Ollilan elämää. “Maailma ei ole vain ihmisen. Kenen elämää pidämme elämisen arvoisena? Ajattelen, että on oikeastaan aivan käsittämättömän eriarvoista, että minä saan elää, kirjoittaa ja vaikkapa vierailla tilalla, mutta säästyn oman lajini takia teurastetuksi tulemiselta.” Ollila heräsi eläinasialle jo varhain. Hän oli eläinrakas lapsi, ja lyhyessä ajassa hän havahtui siihen ristiriitaan, mikä sisältyi rakkaan kanin silittämiseen ja jauhelihan syömiseen. Nyt hän on ajanut eläinten asiaa jo yli 20 vuotta: kirjoittanut mielipidetekstejä ja kannanottoja, kasvattanut uuden sukupolven kasvissyöjän sekä toiminut neljä vuotta Eläinoikeuspuolueessa muun muassa tiedottajana ja varapuheenjohtajana. “Identifioidun verbaaliaktivistiksi, mutta sanailu, mielenosoitukset tai ulkoapäin vaikuttaminen eivät yksinään riitä, siksi myös poliittista ja akateemista vaikuttamista tarvitaan. Eläinkysymys ei ole vain eläinkysymys vaan ihmiskunnan kysymys”, Ollila mukailee Minna Canthia.
“Välineellistävä ja tekninen kielenkäyttö on osa eläimen häivyttämistä, koneellistamista.”
25
Animalia testaa
teksti donata nissim • kuvat valmistajat
Vegaaniset
jäätelöpuikot yhtä varmasti kuin kesä lähestyy, alkaa myös jäätelöhammasta kolottaa! enää ei vegaanin tarvitse tyytyä pariin vaihtoehtoon, vaan pakastealtaat täyttyvät jo hyvinkin runsaista ja ennen kaikkea herkullisista vegaanisista vaihtoehdoista. testiin valittiin neljä suklaista puikkojäätelöä.
i t es t a ta j t i o v
i t es t a ta j t i o v
edul
li s i n
pingviini vegaaninen jäätelöpuikko (suklaa)
3 kaverin suklaa & pähkinäkinuski puikko
Hinta
1,49 € / 80 ml (18,63 € / l)
2,25 € / 110 ml (20,45 € / l)
2,25 € / 90 ml (23,89 € / l)
3,49 € / 4x90 ml (9,69 € / l)
Valmistaja
Froneri Finland
Kolmen Kaverin Jäätelö Oy
Unilever
DMK Eis
Valmistusmaa
Suomi
Suomi
Italia
Saksa
Arvio
Pisteet
26
”Tuoksuu jäätelölle, ja ulkonäkö kivan artesaani.” ”Suuntuntuma hyvä, hivenen ”jauhomainen”, mutta kuitenkin kermainen.” ”Maku hyvä, vanilja voisi maistua enemmän.” ”Täyteläinen, maistuu normi kermajäätelölle.” ”Maku mieto, hieman rasvainen.”
”Hyvä suklaan paksuus, jäätelö kermainen.” ”Maussa hyvä hassel ja kinuski, toimii hyvin.” ”Jälkimaku hyvä, pähkinäinen.” ”Tosi täyteläinen ja makea.” ”Makean pähkinäinen. Sisus suklaisen väristä.” ”Turhan makea, hieman tympeä.”
magnum classic vegan
”Kaupallinen ulkonäkö ja suklaa mukavan paksu ja rapea, jäätelö kermainen.” ”Hyvän paksu suklaakuori, makea, täyteläinen.” ”Maistuu vähän toffeelle.” ”Hyvä suuntuntuma, kaunis väri.” ”Ulkoisesti perus ”Magnum”, väri vanhanajan vanilja.” ”Kuori tummasuklainen, rapea.”
gelatelli tumma suklaa – manteli & kookos
”Ulkonäkö kaupallinen ja pähkinäinen.” ”Suklaa sopivan paksua, pähkinä rapeaa.” ”Tummasta suklaasta jää kiva maku, jos tykkää.” ”Paperisen makuista, ei hyvä.” ”Maku entistä enemmän kookos, ei tuoksua.” ”Kuori maukas, sisus mitäänsanomaton.”
teksti Senni puustinen • kuva heidi manner
anima l laine ian
Jokaisen panos on tärkeä turun alueosastossa toimiva tomi willstedt on löytänyt animaliasta mieluisan yhteisön.
Miten tulit mukaan Animaliaan?
Lähdin eläinoikeustoimintaan mukaan oltuani vegaani noin kymmenen vuotta. Koin silloin, että veganismi ei yksin riitä. Aloitin aktivismini Oikeutta eläimille -järjestön paikallistoiminnassa, mutta löysin pian Animalian paikallistoiminnan, joka osoittautui mieluisaksi yhteisöksi ja mielekkääksi tavaksi vaikuttaa. Olen ollut Animaliassa mukana reilut pari vuotta. Olen Turun paikallisosaston yhteyshenkilö. Mikä on mielestäsi erityistä juuri Turun alueosastossa?
Erityistä on yhteisöllisyys ja hyvä meininki toimijoiden kesken. Meitä on moneen lähtöön, ja se tekee keskusteluista ja toiminnan suunnittelusta hauskaa ja
mielekästä. Kun ryhdymme toimeen, saamme myös aikaan. Aktiiveissa on vanhoja konkareita ja uusia tyyppejä, mutta kaikki saavat äänensä kuuluviin ja voivat vaikuttaa. Jokaisen panos on tärkeä. Millaista toimintaa olette järjestäneet?
Olemme osallistuneet esimerkiksi Turun omaan kasvisruokatapahtumaan Vegåniaan ja pitäneet silakkamarkkinoiden aikaan nyhtökaurasoppatarjoilua Kalarakas-teemalla. Olemme Turun eläinoikeuskeskuksessa yhdessä Vegaaniliiton ja Oikeutta eläimille -järjestön kanssa. Yhteistoimintaa on tehty myös esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispään ja eläinsuojeluyhdistys Dewin hyväksi.
Mikä on ollut mieleenpainuvinta Animaliassa?
Henkilökohtaisesti mieleenpainuvimpia ovat olleet hyvät, syvälliset ja merkitykselliset keskustelut ihmisten kanssa. Suora kontakti on mielestäni tehokkain tapa vaikuttaa, mutta se vaatii myös vastaanottavaisen henkilön asian toiselle puolelle. Onkin aina erityisen palkitsevaa, kun tällainen henkilö tulee vastaan ja syntyy oikea yhteys, jossa voi puhua eläinten puolesta. Mitä olet oppinut Animaliassa?
Toiminnassa oppii käytännön asioiden, kuten viranomaisten kanssa toimimisen, lisäksi ihmissuhde-, yhteistyö- ja kommunikointitaitoja. Ne ovat tärkeitä paitsi järjestötyössä, myös muilla elämän osaalueilla. 27
Vegepalsta
reseptit ja kuvat Irini Papanthimou / Vegepäiväkirjani • teksti laura uotila
Kesäpäivien pikkupurtavat kesän korvilla kannattaa kokeilla uusia reseptejä. uuniperunoihin saa vaihtelua texmex-täytteellä ja perunakolmiot valmistuvat lisukkeeksi nopeasti ja helposti. kaiken kruunaa suussa sulava mansikka-marenkijäätelö!
tejä: resep ogit/ lisää .fi/bl y l i l . ani/ www akirj v i a p vege issa gram jani insta ivakir a p e g @ve
Vegepalsta Texmex-uuniperunat n. 600 g eli 4 isoa perunaa
Mansikka-marenkijäätelö Jäätelömassa 4 dl vaahtoutuvaa soijakermaa tai muuta kasvipohjaista kermaa 1 tlk kondensoitua kookosmaitoa 0,5 dl glukoosisiirappia 500 g mansikoita Marenki 2 dl säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa 2 dl sokeria
1
Vaahdota aquafaba kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri ja jatka vatkaamista vielä hetki. Levitä massa leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista marenkilevyä 140 asteessa 1 h 40 min.
2
Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita vaahtoon kookosmaito sekä siirappi. Soseuta mansikat esimerkiksi tehosekoittimessa ja sekoita mansikkasose massan sekaan. Suikaloi jäähtynyt marenki ja sekoita marenkisuikaleet jäätelömassan sekaan.
3
Kaada massa vuokaan ja pakasta vähintään viisi tuntia.
Täyte 250 g Beanit-härkäpapusuikaleita öljyä paistamiseen 1 dl maustamatonta soijajugurttia 3 rkl tacomaustetta Guacamole 2 avokadoa tomaatti 1/2 punasipuli 1 valkosipulinkynsi 1 limetin mehu ripaus mustapippuria ripaus suolaa
1 2
Harjaa perunat puhtaiksi, kääräise folioon ja paista 200 asteessa tunti.
Guacamolea varten halkaise avokadot ja koverra avokadon hedelmäliha kulhoon. Kuori ja hienonna punasipulin puolikas, kuutioi tomaatti. Hienonna valkosipuli ja purista limetistä mehu. Sekoita ainekset keskenään, mausta suolalla ja pippurilla.
3
Paista härkäpapusuikaleita pannulla öljyssä. Suikaleiden pinta saa rapsakoitua hieman. Sekoita jäähtyneiden suikaleiden joukkoon soijajugurtti sekä tacomauste.
4
Leikkaa kypsiin perunoihin pitkittäisviilto ja täytä.
Perunakolmiot 1 prk Danerolles Croissant - tuoretaikinaa 250 g eli 6 pientä perunaa 3 dl vegaanista juustoraastetta
1
Puhdista perunat hyvin ja keitä ne kypsiksi. Pilko jäähtyneet perunat ohuiksi siivuiksi.
2 3
Levitä croissant-kolmiot leivinpaperille.
Levitä juustoraaste kolmioiden päälle ja lopuksi asettele perunasiivut juustoraasteen päälle.
4
Paista 200 asteessa noin 10 min. Rouhi halutessasi kolmioiden päälle mustapippuria.
29
Animaalit kautta maan
a i l a m Ani
kotka
some
Itä-Lappi Rovaniemi
Tampereella jaettiin ystävänpäivänä kortteja ja karkkia! Oulu
Seuraa Tampereen Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @animaliatampere
Kajaani
Maaliskuun alussa Turussa aloitti nuorten oma ryhmä eläinoikeusteemalla! Seuraa Turun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @animaliaturku
Joensuu Kuopio Pori
Tampere
Mikkeli Jyväskylä Savonlinna Hämeenlinna Lahti Kouvola Forssa Kotka Kerava Turku Pääkaupunkiseutu Opiskelijaryhmä
Kotkassa järjestettiin Vegestä virtaa -tapahtuma, jossa tarjolla oli ruokaa, leffa ja ravitsemusluento. Seuraa Kotkan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @animaliakotka
vapaaehtoiset ovat animalialle tärkeitä! Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.
30
Pääkaupunkiseudulla toimivat myös opiskelijaryhmä (opiskelijaryhma@animalia.fi), karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi) ja englanninkielinen ryhmä (vah@animalia.fi). Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan! Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572
Animalian kauppa
koonnut susanna lindstedt
Ostamalla hyvää, teet hyvää! Kaupan myyntituotoilla tuetaan työtämme empaattisemman maailman puolesta.
A Right to Exist -paita
2,50 €
Postikortit 3 kpl setti
29 €
Ilahduta läheistäsi ja lähetä postikortti! Kolmen postikortin sarja (Metsähiiri, Karhu, Kettu ja keiju). Kuvittaja Milja Laine. Kortit ovat neliön muotoisia, 13 x 13 cm.
Animalian uuden paidan tuotoilla tuetaan työtä turkiseläinten, tuotantoeläinten sekä koe-eläinten paremman huomisen puolesta. T-paidassa teksti "We all have a right to exist". Kahdesta eri mallista löytyy kuutta eri kokoa.
Eläinkokeet Suomessa Kattava ja helppotajuinen tietopaketti koe-eläinten käytöstä, eläinkokeita koskevasta lainsäädännöstä ja niiden vaihtoehdoista. Ajankohtainen teos tarkastelee myös koe-eläinten elämää tutkimuslaitoksissa.
25 €
Tilaus ja toimitus
8€ Lemmu-kangaskassi Sympaattinen Lemmu-kassi nyt alennettuun hintaan! Kassin saumaa koristaa Animalian logo.
Tilaa tuotteet verkkokaupastamme: kauppa.animalia.fi. Voit tehdä tilauksen myös puhelimitse p. 050 343 2197 tai sähköpostitse tarja.balding@animalia.fi. Tuotetilauksiin lisätään toimitusmaksu, joka on lähetyksen koosta riippuen 2,90 € tai 7,90 €.
31
Rakkaudesta eläimiin Lahjoita ja edistä eläinten oikeuksia Ryhdy sinäkin Animalian kuukausitukijaksi ja edistä kanssamme eläinten oikeuksia sekä hyvinvointia. Kuukausilahjoitus on tehokas tapa auttaa eläimiä. Jo 7 eurolla kuukaudessa annat suuren avun. Liity mukaan postittamalla meille oheinen lomake tai täytä lomake osoitteessa animalia.fi/kuukausilahjoitus.
Liit y mukaan nyt ja postita meille oheinen lomake!
Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!
Postimaksu maksettu kotimaassa
Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: Eräpäivä on joka kuun
5.päivä
€/kk (min. 7€/kk)
20. päivä
Nimi: Katuosoite:
Tunnus 5007666
Postinumero ja -toimipaikka:
00003 VASTAUSLÄHETYS
Sähköpostiosoite: Puhelinnumero: Syntymäaika: Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.
Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai sulkea sen kuoreen. Säästät postimaksun, kun kirjoitat kuoreen vastauslähetyksemme tunnuksen: Animalia ry, Tunnus 5007666, 00003 VASTAUSLÄHETYS.
