Brewsterin taival

Brewster Aeronautical Corporationin lyhyt taival

Teksti Janne Kuutti

Vuonna 1932 lentokoneinsinööri James Work osti muun muassa autonkoreja tuottavan Brewster & Companyn lentokoneosaston. Näin syntyi Brewster Aeronautical Corporation. Vaikka yhtiön toiminta lopetettiin jo 5. päivä huhtikuuta vuonna 1946, sen tuotteilla oli merkittävä rooli useilla rintamilla. Varsinkin Suomelle Brewster Model B-239 -hävittäjällä oli tärkeä merkitys taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.

Vuonna 1810 James Brewster perusti hevosvaunuja tuottavan fi rman Brewster Carriage Companyn. Brewster oli oppinut hevosvaunujen teon ja siihen liittyvän liiketoiminnan oppisopimuksella. Firman tuottamat vaunut olivat poikkeuksellisen hyvälaatuisia, ja niinpä yritys laajeni hyvää vauhtia. Myöhemmin James jäi eläkkeelle ja liiketoimintaa jatkoi hänen poikansa. Tässä vaiheessa Brewster Carriage Company nimettiin uudelleen Brewster & Companyksi. Autoistumisen

päästessä vauhtiin USA:ssa Brewster & Co. alkoi tuottaa sekä omia autoja että niiden koreja alihankintana tunnetuille merkeille kuten Rolls-Royce ja Ford.

Vuonna 1924 laman ollessa valloillaan USA:ssa, Brewster & Companyyn perustettiin lentokoneosasto. Lama söi varakkaiden autojen myyntiä, joten lopulta vuoden 1937 elokuun 18. päivä Brewster & Company myytiin julkisella huutokaupalla. James Workin osti sen lentokoneosaston, jonka nimessä osa alkuperäisestä nimestä jäi elämään. Syntyi yhtiö nimeltä Brewster Aeronautical Corporation-

Lentokonetuotanto

Brewster Aeronautical Corporation valmisti aluksi kellukekoneiden kellukkeita ja siiven osia. Myöhemmin yrityksen palkattua pääinsinööriksi Dayton Brownin tuotantoon tuli myös omia lentokoneita.

Brewsterillä oli kaikkiaan kolme eri lentokonetehdasta: Brewster Building, joka sijaitsi New Yorkissa, toinen tehdas New Jerseyssä Newarkin kaupungissa ja kolmas Pennsylvaniassa, Warminster Townshipin kaupungissa.

Vuonna 1934 Dayton Brown suunnitteli Brewsterille ensimmäisen lentokoneensa, Brewster XSBA-1:n, joka lensi ensilentonsa lokakuun 15. päivä vuonna 1936. Brewster ei kuitenkaan voinut ottaa tuotantoon XSBA1:n tuotantoversiota, koska F2A Buff alo -hävittäjäprojekti vaati tärkeämpänä resurssit. Näin ollen XSBA-1:n tuotantoversion SBN:n tuotannosta vastasi Naval Aircraft Factory. Lopulta NAF tuotti lisenssillä 30 kappaletta SBN-1 -tiedustelupommikonetta. Vuonna 1935 USA:n laivasto julkaisi vaatimukset Grumman F3F -kaksitasohävittäjän korvaavalle koneelle. Dayton Brownin johtaman ryhmän suunnittelema XF2A-1 oli toinen alun perin valintakilpaan osallistuneista koneista, toisen ollessa Grummanin XF4F-1.

Myöhemmin laivasto avasi kilpailun uudelleen ja kilpaan tuli mukaan Seversky P-35 -hävittäjän laivastomuunnos XFNF-1. Brewster Aeronautical Corporationin XF2A-1 lensi ensilentonsa 2. päivä joulukuuta vuonna 1937. XF2A-1 oli selvästi Grum-

manin kilpailevaa XF4F -kaksitasohävittäjää parempi, ja kun XFNF-1 oli karsiutunut kilpailusta jo aiemmin hitautensa takia, voittajaksi selviytyi XF2A-1.

Brewster F2A Buff alo

XF2A-1:n tuotantoversiota käyttivät USA:n laivaston (F2A-1, F2A-2, F2A-3) ja merijalkaväen (F2A-2) lisäksi Australian ilmavoimat (B-339E, B-33923), Uuden-Seelannin ilmavoimat (B-339E), Iso-Britannian ilmavoimat (B-339E) ja laivasto (B-339B), Alankomaiden ilmavoimat (B-339C, B-339D, B-339-23 ) sekä Suomen ilmavoimat (B-239). Näiden lisäksi Japani ja Indonesia saivat haltuunsa joitakin koneita. Eri maiden käyttämät konemallit erosivat toisistaan lähinnä varustuksen, aseistuksen ja voimalaitteen suhteen.

Vaikka Buff alo oli USA:n laivaston ensimmäinen pysäytyskoukulla varustettu moderni yksitasohävittäjä, siitä ei tullut menestyksekästä hävittäjää laivastolle. Jo vuoden 1940 loppupuolella konetta pidettiin vanhentuneena, eikä se pärjännyt vastustajien hävittäjille. Buff alo olisi tarvinnut tehokkaamman moottorin, mutta sen asentaminen ei ollut mielekästä koska muun muassa rungon kestävyyden rajat olisivat olleet nopeasti vastassa. Kaikista koneen käyttäjistä ainoastaan Suomen ilmavoimat onnistuivat operoimaan Buff aloa menestyksekkäästi. Suomi yritti vuoden 1939 aikana vahvistaa kalustollisesti jälkeenjääneitä ilmavoimiaan hankkimalla hävittäjiä mistä vain niitä onnistui saamaan. Brewsteriltä 16.12.1939 allekirjoitetun sopimuksen mukaan tilatut 44 B-239 -mallista hävittäjää eivät ehtineet talvisotaan, mutta jatkosodassa ne tulivat kovaan tarpeeseen. Model B-239 koneet olivat varustettu 950 hv:n R-1820-G5 .moottoreilla ja 50-kaliiberin konekivääreillä (4/kone). Model B-239 syntyi poistamalla F2A-1 -mallista tukialusvarustus, ohjaamopanssarointi ja itsetiivistyvät tankit. Jatkosodassa ja sitä seuranneessa Lapin sodassa suomalaiset saavuttivat B-239 -koneilla huomattavaa menestystä määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Suomen ilmavoimiin tuli sotien aikaan yhteensä 36 Brewster-ässää. Suurimmat pudotusmäärät Brewsterillä saavuttivat Hans Wind (39) ja Eino Ilmari Juutilainen (34). Brewster Model B-239:n menestyksestä taistelussa Neuvostoliiton ilmavoimien koneita vastaan kertoo ehkä parhaiten niillä saavutettu pudotussuhde, 32:1.

Konetyypin menestykseen Suomen ilmavoimissa on useita syitä. Koneen helppo lennettävyys, suhteellisen pitkä toiminta-aika ja luotettavuus tekivät siitä hyvän taisteluvälineen taitaville lentäjille. Konetyypin lujuudesta ja luotettavuudesta kertoo myös BW-364:llä saavutettu pudotuslukema 41,5, joka tekee siitä mahdollisesti jopa maailmanlaajuisesti ilmasodan menestyksekkäimmän hävittäjäyksilön.

Yhtiön muut koneet

Yhdysvaltojen laivasto tilasi Brewster Aeronautical Corporationilta huhtikuun 4. päivä vuonna 1939 tiedustelu-pommittajan prototyypin XSB2A:n. Kone perustui tehtaan aiemmin kehittämään SBA -tiedustelupommittajaan molempien ollessa yksimoottorisia keskitasoja. XSB2A (Brewster Model 340) oli kuitenkin SBA-konetta suurikokoisempi ja tehokkaammalla moottorilla varustettu.

XSB2A lensi ensilentonsa 17. päivä kesäkuuta vuonna 1941. Prototyypin ensilennon aikaan tilauksia oli tullut jo suurempaa tuotantoa varten.

USA:n laivasto oli tilannut 140 SB2A-2 ja SB2A-3 -konetta 24. joulukuuta vuonna 1940. IsoBritannia oli puolestaan tilannut peräti 750 konetta nimellä Brewster Bermuda Mk.1, joista lopulta 468 meni toimitukseen. Alankomaiden tilaus käsitti 162 kappaletta SB2A-4 -tyyppisiä koneita.

Brewster rakensi Vought-tehtaan F4U-1 Corsair -hävittäjiä tyyppimerkinnällä F3A-1 (Corsair Mk. III) noin 700 kappaletta, kunnes tilaukset loppuivat Brewsterin laatuongelmiin. F3A-1 -koneiden huono laatu johtui huonoista tuotantotekniikoista ja surkeasta laadunvar-

BW-372 sivusta kuvattuna. Vuonna 1998 päättynyt, kaikkiaan 56 vuotta kestänyt oleilu Isossa Kolejärvessä ei ole tehnyt koneeseen juurikaan tuhoja. Kuva: Tero Kuutti

Tiettävästi ainoa jälkipolville säilynyt Brewster F2A -hävittäjä, tai tarkemmin sen Suomen vientiversio Model B-239, BW-372 Keski-Suomen Ilmailumuseossa Jyväskylässä. Kuva: Tero Kuutti

mistuksesta. Useista koneista irtosi siipi, mikä johti suurimpien sallittujen nopeuksien laskemiseen ja liikehtelemisen rajoituksiin.

Myöhemmin siipien irtoamisten syy paikantui huonolaatuisiin siipien kiinnitysosiin. Koneiden ollessa huonolaatuisia niistä ei voitu sijoittaa ainuttakaan etulinjan käyttöön. Vuonna 1941 Brewster alkoi suunnitella yksipaikkaista rynnäkkökonetta USA:n armeijan ilmavoimille tyyppimerkinnällä XA-32. Pratt & Whitney R-2800-37 -tähtimoottorilla varustettu keskitasokone oli suunniteltu kuljettamaan pommikuormansa pommikuilussa. Paperilla kone vaikutti hyvältä, mutta koneen suunnittelu kärsi yhtiön huonosta johtamisesta ja muista ongelmista. Koekone valmistui vuoden 1943 alkupuolella aikataulustaan myöhässä. Tähän oli syynä jatkuvat muutokset koneen suunnitelmiin ja kyvyttömyys ylläpitää alkuperäistä aikataulua. Kaiken lisäksi kone oli ylipainoinen. Ensilento tapahtui 22. päivä toukokuuta vuonna 1943. Koelennoilla selvisi muun muassa se, että nokan ympäri kiertävät pakoputket sokaisevat lentäjän hämäräolosuhteissa. Lisäksi moottori oli alitehoinen koneen ylipainosta ja huolimattomasta aerodynaamisten yksityiskohtien suunnittelusta johtuen. Koelentojen jatkuessa kävi ilmi, että kone ei täyttänyt juuri mitään sille asetetuista vaatimuksista. Suoritusarvoja huononsi edelleen ripustimien asennus ulkoista kuormaa varten. Lisäksi ripustimien synnyttämät virtaushäiriöt aiheuttivat koneeseen värinää huippunopeudella lennettäessä. Brewster valmisti kaksi XA-32 -koekonetta, mutta konetyyppiä ei kehitetty enempää ja koelennot loppuivat vuoden 1944 aikana.

Yhtiön loppu

Brewster Aeronautical Corporationin kasvu muutamassa vuodessa pienestä lentokoneenosien tuottajasta suhteellisen suureksi lentokonevalmistajaksi ei tapahtunut ilman ongelmia. Toisen maailmansodan aikana kävi ilmi, että yhtiö oli huonosti johdettu. Myös James Workin palkkaamat myyntimiehet Alfred ja Ignacio Miranda olivat epäluotettavia. He olivat muun muassa liioitelleet Brewsterin tuotantokapasiteettia asiakkaille sekä istuneet vankilassa laittomista asekaupoista Boliviaan. Toisen maailmansodan aiheuttama sotilasmateriaalin kysynnän kasvu aiheutti sen, että yhtiön täytyi palkata paljon uutta työvoimaa. Uudet palkatut työntekijät olivat huonosti motivoituneita työhönsä ja taidoiltaan huonoja. Työntekijät pitivät myös laittomia lakkoja sekä jopa suoranaista sabotointia epäiltiin. Laivasto puuttui Brewster Aeronautical Corporationin alamäkeen nimittämällä yhtiön toimitusjohtajaksi George Chaplinen. Laivasto toivoi, että Chapline keventäisi Workin työkuormaa ja nopeuttaisi koneiden tuotantoa. Vuoden 1942 alussa James Work otti kuitenkin yrityksen johdon takaisin omaan haltuunsa.

Ongelmia oli kuitenkin lisää tiedossa, sillä samaan aikaan James Work oli haastettu oikeuteen 10 miljoonan dollarin taloudellisista rikoksistaan. Tilanne meni niin huonoksi, että laivasto ”kaappasi” Brewsterin ja laittoi sen johtoon Naval Aircraft Factoryn johtajan. Yhtiön lisenssillä rakentamat F3A-1 (Corsair Mk. III) -koneet (Brewsterin rakentamia F4U-1 koneita) olivat heikkolaatuisia ja niitä hajosi ilmassa. Näin ollen laivasto perui viimeisimmän F3A-1 -tilauksensa, mikä syöksi Brewster Aeronautical Corporationin toiminnan loppuun. Lokakuussa vuonna 1945 yhtiön tehtyä suurta tappiota päätti Brewster Aeronautical Corporationin johto lopettaa sen toiminnan. Päätöksen seurauksena yhtiö purettiin sen osakkaille 5. päivä huhtikuuta vuonna 1946. Brewsterin 14 vuotta kestänyt olemassaolo oli lyhyt aika lentokoneteollisuudessa, mutta siitä huolimatta merkittävä - ainakin sodan aikana vaikeuksissa olleelle Suomelle.