Finnairin Caravelle -laivaston vaiheet

CARAVELLE

Kuvat Perttu Karivalon kokoelma / Photos Perttu Karivalo collection

Sud Aviation Caravelle oli paitsi oman aikansa teknologian huippu tuote myös ensimmäinen suihkumatkustajakone Suomessa. Caravellet olivat pidettyjä niin matkustajien, lentäjien kuin lentoyhtiöiden keskuudessa. Finnar operoi kaikkiaan 15 eri Caravellea.

Sud Aviation Caravelle oli maailman ensimmäinen kaksimoottorinen keskipitkille matkoille suunniteltu suihkumatkustajakone, jossa moottorit olivat sijoitettu koneen takaosaan, rungon molemmille puolille. Kone lensi ensilentonsa 27.5.1955 ollen maailman ensimmäinen kaksimoottorinen suihkumatkustajakone. Sen lähin kilpailija oli Tupolev Tu-104, joka lensi ensilentonsa 17.6.1955. Caravelle kävi läpi erittäin laajan koelento- ja testausohjelman, koska kyse oli aivan uudentyyppisestä suihkukoneesta. Tehtaan Caravelle prototyypit kiersivät myös ahkerasti maailmaa myyntimatkoilla, sillä asiakkaiden vakuuttaminen uudentyyppisen suihkukoneen ominaisuuksiin ja hyötyihin oli merkittävä haaste. Koneen suunnittelussa oli useita merkittäviä innovaatioita. Sud Aviation muun muassa osti De Havillandilta kaksi nelimoottorisen Comet -matkustajakoneen nokkaa, joiden perusteella Caravellen nokka sai muotonsa.

Sud Aviationin ideana oli pitkille matkoille suunnitellun Comet 3:n ja Caravellen ohjaamojen yhteensopivuus, mikä helpottaisi muun muassa miehistöjen

Finnairin Super Caravellet

Sarjanumero Koelentorekisteri Rekisterit käyttöjärjestyksessä

181 F-WJAQ OH-LSA F-BMKS 182 F-WJAL OH-LSB F-GDFY HK-3835X 185 F-WJAM OH-LSC F-BJEN 187 F-WLGB OH-LSD I-GISO F-GELP 189 F-WLGC OH-LSE F-BJTU HK-3955X HK-3962X HK-3955X 188 ? OH-LSF I-GISI SE-DEH F-GJDM HK-3914X HK-3940X HK-3947X 169 F-WLKJ F-BLKJ OH-LSG LN-BSC I-GISU F-GELQ HB-ICJ 9Q-CPY 9Q-CPI 211 ? OH-LSH F-GDFZ HK-3836X HK-3836 10506 259 F-WLGB OY-STG OH-LSI OY-STG F-GATP LN-BSE SE-DHA TC-JUN HK-3756X 212 F-WOEE F-BOEE OY-STC OH-LSK EC-CUM F-GHKO HK-3858X

koulutusta ja käyttöä. Air France lensi ensimmäisen kaupallisen Caravelle lennon 6.5.1959, SAS joitakin päiviä myöhemmin 15.5.1959. Caravelle oli suunniteltu 1950-luvuin teknologialla ja hyvin nopeasti, suihkukoneteknologian kehittyessä vauhdilla, kilpailijat Boeing 727, DH Trident, DC-9 ja BAC 1-11 haastoivat sen. Ranskalaisille asia oli kunniakysymys, ja Sud Aviation suunnitteli Caravelle 10A Horizonin vastaamaan kilpailijoilta tulleeseen haasteeseen.

Caravelle 10A:ss oli useita merkittäviä muutoksia verrattuna ensimmäisen sukupolven Caravelleen. Siiven johtoreuna suunniteltiin uusiksi, koneen runkoa pidennettiin yksi metri, uusi ohjaamo suuremmilla ikkunoilla paransi näkyvyyttä, matkustamon ikkunat suunniteltiin uusiksi, samoin rungossa olevaa rahtitilaa kasvatettiin. Koneen laipat suunniteltiin myös uudestaan ja koneen pyrstön aerodynamiikkaa parannettiin. Moottoreina koneessa oli General Electric CJ805 moottorit.

Sud Aviation saikin nopeasti kaupat Caravelle 10A:sta kun

F-BSRR. OH-LEA palveli myös Air Interin vanhemmassa maalauskaaviossa. Kone maalattiin myöhemmin yhtiön uudempaan ja viimeiseksi jääneeseen maalauskaavioon. Kuvassa näkyy hyvin osittain alhaalla olevat laipat, joilla pyrittiin estämään roskien lentäminen pyöristä moottoreihin.

Finnairin ensimmäinen Caravelle, Caravelle 1A, OH-LEA, alkuperäisessä maalauskaaviossa, jossa kolme ensimmäistä konetta toimitettiin tehtaalta Suomeen. TWA tilasi 20 konetta syyskuussa 1961. Valitettavasti kauppa ei toteutunut TWA:n taloudellisesta tilanteesta johtuen, vaan sitä painostettiin ostamaan USA:ssa valmistettuja koneita. Caravelle 10A:n rinnalla Sud Aviation kehitti Caravelle 10B:n, jossa oli taloudellisemmat Pratt & Whitney JT8D-1 moottorit. Caravelle 10B3 oli alun perin nimeltään Caravelle Horizon III, mutta Finnair piti enemmän trendikkäämmästä Super B nimestä. Pian tämän jälkeen Super B nimi muuttui Super Caravelleksi.

Caravellet Suomeen

Finnair alkoi selvittää Convairien seuraajaa käytännössä jo vuonna 1956, kun ensimmäiset Convairit tulivat liikenteeseen. Keskipitkien matkojen koneeksi oli vahvasti ehdolla potkuriturbiinikone, eikä suihkukonetta pidetty kovin vakavana vaihtoehtona.

Yhtiön pääohjaajan Olli Puhakan lennettyä ensimmäistä kertaa Caravellella, hän suositteli vahvasti Caravellen hankintaa. Finnairissa oli kuitenkin vahva potkuriturbiinikoneen kannatus,

Air Francen F-BJTR eli OH-LEB rullaamassa.

varsinkin Lockheed Electraa kohtaan.

Lopulta Finnairin johto päätti 20.12.1957 hankkia kolme Caravelle 1A -konetta. Virallinen sopimus Sud Aviation kanssa allekirjoitettiin 18.1.1958. Finnair oli vasta neljäs lentoyhtiö maailmassa, joka tilasi Caravellea. Kolme edellistä olivat SAS, Air France ja VARIG. Finnair oli Caravelle 1A tyypin ensimmäinen asiakas. Myöhemmin Finnair osti neljännen Caravellen joka toimitettiin helmikuussa 1962. Neljäs kone toimitettiin jo Caravelle III -tyyppisenä ja kolme edellistä Caravellea modifi oitiin myös Caravelle III:ksi elokuussa 1961. Finnairin neljä Caravellea saivat nimet Sinilintu, Sinisiipi, Sininuoli ja Sinipiika.

Super Caravellet

Jo pian Caravelle 1A koneiden tultua käyttöön, Finnair alkoi pohtia eri tapoja parantaa koneen ominaisuuksia. Erityisesti kovaääniset ja polttoainesyöpöt Rolls-Royce Avon -moottorit sekä brittiläistä suunnittelua olevat koneen hydrauliikka ja ilmastointijärjestelmät olivat jatkuva huolenaihe.

Ratkaisu näihin ongelmiin oli uusi Caravelle 10B3 eli Super Caravelle, joka oli käytännössä räätälöity Finnairin käyttöön, ja Finnair olikin koneen ensimmäinen tilaaja kun se tilasi kuusi konetta 4.12.1962, siis alle vuosi siitä kun viimeinen ensimmäisen sukupolven Caravelle OHLED oli toimitettu yhtiölle. Finnairin historiallisessa tilauksessa oli myös toinen historiallinen aspekti. Osana Super Caravelle kauppaa, Sud Aviation osti eli otti osamaksuna kaikki neljä vanhempaa ensimmäisen sukupolven Caravellea Finnairilta. Koskaan aikaisemmin ei suihkumatkustajakonetta oltu rahoitettu asiakkaan aikaisemmilla, eli vanhemmilla suihkukoneilla. Viisi konetta piti toimittaa vuoden 1964 aikana, mutta lakkojen luvatussa maassa Ranskassa, lakot viivästyttivät koneiden toimituksia jonka vuoksi Finnairille vuokrattiin väliaikaisesti OH-LER. Finnairin ensimmäinen kaupallinen Super Caravelle lento lennettiin 16.8.1964 Helsingistä Milanoon.

OH-LEA

Finnairin ensimmäinen Caravelle oli myös ensimmäinen Caravelle IA. Kone lensi ensilentonsa 11.2.1960 ja toimitettiin Finnairille 21.2.1960. Finnairilla kone lensi 9 091 tuntia.

Kone myytiin takaisin Sud Aviationille 4.12.1962 ja lennettiin Ranskaan 20.9.1964. Koneen seuraava käyttäjä oli saksalainen LTU, jolle kone toimitettiin rekisterillä D-ABAF 12.2.1965 ja sai nimen Nordhein-Westfalen. Seuraava, joka käytti konetta, oli Transavia Holland. Se vuokrasi koneen 30.1.1969 – 16.5.1970 rekisterillä PH-TRM.

Hollannista kone palasi Ranskan rekisteriin F-BSRR ja Air Interille, joka käytti konetta 19.3.1971 alkaen aina joulukuuhun 1980. Välillä kone oli vuokrattuna muun muassa Royal Air Marocille ja SNIAS:lle.

OH-LEC alkuperäisessä maalauskaaviossa, lukuunottamatta pyrstöä, johon on jo maalattu siniristilippu.

F-BJTS eli OH-LEC Air Francen värityksessä. Kone lensi käytöstä poistoon asti Air Francella.

116/F-ZACE eli OH-LED. Kone palautui Sud Aviationille Super Caravelle -kaupan yhteydessä ja myytiin Ranskan Ilmavoimille. Kone palveli koko uransa Ranskan Ilmavoimien koelentokeskuksessa CEV:ssä ja on nykyään museoituna Ranskassa. Air Inter myi koneen Italiaan Altairille ja se sai rekisterin I-GISA. Kone poistettiin käytöstä syyskuussa 1983 sen lennettyä 37 532 lentotuntia.

Koneen ura ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Italiasta koneen tie vei Afrikkaan kesällä 1984 kun IAC Airlines osti koneen Kongoon. Kone sai rekisterin 9Q-CPS ja nimen Santeny. Seuraava ja viimeinen konetta operoinut yhtiö oli Air Transport Service, joka lensi koneella vuoteen 1994. Kone romutettiin 1996 N’djilin kansainvälisellä lentoasemalla.

OH-LEA oli historiallinen koneyksilö myös siksi että sitä operoi useampi lentoyhtiö ja käyttäjä kuin yhtäkään muuta ensimmäisen sukupolven Caravellea.

OH-LEB ja OH-LEC

Koneilla on samankaltainen historia Finnairin jälkeen. Molemmat koneet myytiin Air Francelle, jolla ne lensivät uransa loppuun asti. Koneista tehtiin kaupat 4.12.1962 jolloin Sud Aviation osti ne osana Super Caravelle kauppaa myydäkseen ne edelleen Air Francelle.

OH-LEB oli tarkoitus vuokrata All Nippon Airwaysille ennen toimitusta Air Francelle, mutta tämä ei toteutunut. Air France osti koneet 31.8.1964 ja 1.10.1964. OH-LEB sai rekisterin F-BJTR ja nimen Principauté de Monaco ja OH-LEC rekisterin FBJTS ja nimen Vercors. OH-LEB poistettiin käytöstä 7.11.1980 ja se siirtolennettiin 29.12.1980 Le Bourgetin ilmailumuseoon, jonne kone lahjoitettiin. Museossa OH-LEB esiintyi muun muassa elokuvatähtenä Aerofl otin väreissä. Valitettavasti Le Bourgetin museolla ei ollut mahdollisuutta pitää koneesta tarvittavaa huolta ja se oli varastoituna Dugnyssä kunnes kone romutettiin museon toimesta tammikuussa 1997.

OH-LEC poistettiin käytöstä 28.6.1980, jolloin se siirtolennettiin Lyon Saint-Exuperyn kansainväliselle lentoasemalle, jossa se romutettiin saman vuoden lopussa.

OH-LED

Viimeinen ranskalaisten lentämä Caravelle Euroopassa oli OH-LED. Se myytiin Finnairilta 4.12.1962 Sud Aviationille, joka myi koneen Ranskan Ilmavoimien koelento- ja tutkimuskeskus CEV:lle 1.12.1964. Kone sai radiokutsun F-ZACE.

Pitkän ja ansiokkaan koe- ja testilentouransa jälkeen OH-LED lahjoitettiin aktiiviuran päätteeksi Musée Européen de L’Aviation De Chassen ilmailumuseolle, ja kone siirtolennettiin 13.2.1998 Istresiin, jossa se purettiin ja kuljetettiin Montelimar-Anconeen 5.6.1999. Kone on museossa esillä kokonaisena.

OH-LED on ainoa Finnairin käyttämistä ensimmäisen sukupolven Caravelleista, joka on säilynyt täysin ehjänä ja on upeasti vielä esillä museossa. Konetta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Museon kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.meacmtl.com/

OH-LER

Finnairin Super Caravelle toimitukset myöhästyivät vuodella, jonka vuoksi Sud Aviation vuokrasi yhden Caravelle 6R:n Finnairille. Kone valmistui 1963 ja se piti toimittaa VASP:lle Brasiliaan. Kauppa ei kuitenkaan toteutunut. Sud Aviationilla oli myös muita valmiita Caravelleja odottamassa ostajia koska kauppa ei käynyt aivan odotetulla tavalla. Näin Sud Aviation pystyi tarjoamaan nopeasti koneita vuokralle eri yhtiöille. OH-LER saapui Suomeen 15.5.1964 ja lensi Suomessa 391 tuntia ennen palautusta Sud Aviationille 2.9.1964. Koska kone lensi Finnairin väreissä vain vajaan neljä kuukautta, ovat valokuvat siitä harvinaisia.

Finnairin ensimmäinen Super Caravelle oli OH-LSA. Kuvassa kone on viimeisessä maalauskaaviossa, johon yhtiön Super Caravellet maalattiin. Tässä maalauskaaviossa oli myös kaapattu OH-LSB.

F-BMKS Air Charter Internationalin väreissä. ACI oli yksi suurimpia käytettyjen Caravellien käyttäjiä Euroopassa. Myös Finnairin Super Caravelleja lensi yhtiön väreissä. Kuvan kone on entinen OH-LSA.

F-BMKS (OH-LSA) lensi myös Air Touluse Internationalin väreissä.

Kaappari-Caravelle OH-LSB vuonna 1973 Finnair 50 vuotta -erikoismaalauksessa. Koneen kylkeä koristaa 1923-1973 vuosiluvut. Kone oli maalattu jo uudempaan maalauskaavioon kaappauksen sattuessa.

Finnair myi Italiaan Altairille kolme Caravellea. I-GISO on entinen OH-LSD.

F-BJTU teki mittavan työuran Air Charterilla, mutta lensi myös Aero France Internationalin (kuvassa) ja Air Enteprisen väreissä ennen myyntiä Kolumbiaan.

Koneen seuraava ja viimeinen omistaja oli Kingdom of Libya Airlines, jolle kone toimitettiin 28.7.1965. Libyassa kone lensi vuoteen 1975 ja se poistettiin käytöstä 13.3.1975. Kone varastoitiin Beninan kentälle, jossa se on seissyt varastoituna. Google Earth kuvassa 28.12.2012 näkyy Caravelle pisteessä: 32° 4’32.64”N ja 20°16’28.31”E. Tämä kone on juuri OH-LER. Kone on huonossa kunnossa sillä se on seissyt hylättynä vuodesta 1975.

Super Caravellet OH-LSA

Finnairin ensimmäinen Super Caravelle oli OH-LSA, joka lensi ensilentonsa 11.7.1964 ja toimitettiin Finnairille 22.7.1964. Kone palveli Finnairia uskollisesti aina 1.3.1981 asti, jolloin se lensi viimeisen reittilentonsa. Kone oli siinä vaiheessa lentänyt 39 918 lentotuntia. Finnair myi koneen Ranskaan Europe Aero Servicelle, jolle se lennettiin 5.3.1981. Kone sai rekisterin F-BMKS ja lensi tällä rekisterillä uransa loppuun asti. Yksilö palveli useilla eri yhtiöillä kuten Air Charter, Jet Europe ja Air Bissau. Kone poistui käytöstä ensimmäisen kerran 1991, mutta sen jälkeen se otettiin ajoittain käyttöön ja vielä helmikuussa 1997 siitä oltiin tekemässä kauppoja Kongoon. Kaupat eivät kuitenkaan toteutuneet vaan kone seisoi Ranskassa kunnes se romutettiin 11.3.2004. Kone lensi 57 713 lentotuntia.

OH-LSC

Ensilentonsa kone lensi 21.8.1964 ja se toimitettiin Finnairille 27.8.1964. Finnairilla kone lensi 38 082 lentotuntia, joista viimeisen kerran Suomessa 1.2.1981. Finnair myi koneen Ranskaan Europe Aero Servicelle, jolle se lennettiin 4.2.1981 saaden rekisterin F-BJEN. Ranskassa operaattorina toimi Air Charter International.

Kone poistettiin käytöstä lokakuussa 1990 lennettyään 52 800 lentotuntia. Mahdollinen myynti Afrikkaan ei toteutunut ja kone romutettiin 1997. Koneen nokkaosa siiven etureunasta eteenpäin säästyi romutukselta ja toimitettiin Aero-Club du Haut-Bugeylle, jonka kerhotilana se toimii edelleen L’Altiport de Corlier lentokentällä. Koneen runko löytyy Google Earthista pisteestä: 46° 2’19.76”P ja 5°29’47.08”I.

OH-LSD

Ensilentonsa kone lensi 5.9.1964 ja se toimitettiin Finnairille 10.9.1964. Finnairilla kone lensi 43 120 lentotuntia ja vii-

OH-LSF toimitettiin ensiksi Altairille, sitten Ruotsiin ja myöhemmin STAIR:lle Ranskaan rekisterillä F-GJDM. Kone myytiin Rasnkasta Kolumbiaan.

meisen reittilentonsa Suomessa 29.4.1983.

Kone myytiin Fiscampi Leasingille Italiaan ja sen käyttäjäksi tuli Altair. Kone sai rekisterin IGISO ja se toimitettiin Italiaan 13.6.1984.

Altairilta yksilö myytiin Europe Aero Servicelle Ranskaan, jonne kone toimitettiin 21.3.1987 ja jossa se sai rekisterin F-GELP. Käyttäjäksi tuli Air Charter. Kone poistettiin käytöstä lokakuussa 1990, mutta toukokuussa 1992 sen vuokrasi käyttöön Air Tolouse International. Kone poistettiin käytöstä huhtikuussa 1995 lennettyään yli 53 000 lentotuntia. Sitä käytettiin varaosakoneena Finnairin toiselle vanhalle Super Caravellelle OHLSA:lle, joka lensi rekisterillä FBMKS Ranskassa. Kone romutettiin 12.4.2004.

OH-LSE

Ensilentonsa kone lensi 14.9.1964 ja se toimitettiin Finnairille 23.9.1964. Finnairilla kone lensi 39 070 lentotuntia, viimeisen kerran Suomessa 28.12.1080.

Finnair myi koneen Ranskaan Europe Aero Servicelle, jolle se lennettiin 7.1.1981. Uusi tunnus oli F-BJTU. Konetta operoi Ranskassa Air Charter International.

Seuraavaksi yksilö myytiin BNP Bailille 1.4.1989 ja vuokrattiin edelleen Aero France Internationalille ja myöhemmin Air Enterprise Internationalille elokuussa 1991. Kone myytiin 1994 Global Aerofi nancelle Panamaan ja rekisteröitiin 19.9.1994 Global Columbialle saaden rekisteritunnuksen HK-3955X. Tämän jälkeen kone lensi sekä säännöllisiä että epämääräisiä lentoja Kolumbiasta. Se kantoi ilmeisesti myös välillä rekisteriä HK-3962X rekisteriä vaikka rekisteri kuului toiselle Caravellelle ja sen oma HK-3955X rekisteri oli edelleen voimassa. Kaikesta päätellen yksilöllä lennettiin myös huumelentoja. Kone romutettiin El Doradon (BOG) kentällä lokakuussa 1997.

OH-LSF

Ensilentonsa kone lensi 7.3.1966 ja se toimitettiin Finnairille 12.6.1966. Finnairilla kone lensi 40 842 lentotuntia, viimeisen kerran Suomessa 29.4.1983.

Fiscampi Leasingille Italiaan myydyn koneen käyttäjäksi tuli Altair. Uusi rekisteri oli I-GISI ja kone toimitettiin Italiaan 27.3.1984.

Finnair otti vanhan LSF:nsä hallintaansa 22.10.1985 ja myi sen Ruotsiin Transwedelle. Ruotsissa kone sai rekisterin SE-DEH. Transwede vuokrasi konetta muun muassa Finnairille kesällä 1989 ja Sultan Airille Turkkiin. Ruotsista kone myytiin 1.12.1989 STAIR:lle Ranskaan rekisterillä F-GJDM ja Ranskasta kedelleen 12.4.1994 Islena de Aviacolle Kolumbiaan.

Kone sai siirtolentoa varten Kolumbian rekisterin HK-3914X, ja myöhemmin Kolumbiassa se lensi ainakin rekistereillä HK3940X ja HK-3947X ja useilla eri yhtiöillä erilaisissa lentotehtävissä. Kone lensi todennäköisesti myös huumelentoja. Kone poistettiin käytöstä tammikuussa 1997, ja on ilmeisesti romutettu syyskuussa 1997.

OH-LSG

Vaikka OH-LSG oli ensimmäinen Caravelle 10B3, jäi se tehtaalle pidemmäksi aikaa Super Caravelle prototyyppi- ja testikoneeksi. Kone lensi ensilentonsa 3.3.1964 testitunnuksella F-WLKJ jo Finnairin väreihin maalattuna. Kone rekisteröitiin Sud Aviationille rekisterillä FBLKJ.

Kone toimitettiin Finnairille vasta 1.6.1966 ja se sai rekisterin OHLSG. Finnairilla kone lensi lähes 45 000 lentotuntia. Viimeisen reittilentonsa se lensi Suomessa 16.3.1983.

Fiscampi Leasingille Italiaan myydyn koneen käyttäjäksi tuli Altair. Se sai rekisterin I-GISU ja toimitettiin Italiaan 18.6.1984.

Kone myytiin 23.5.1987 Europe Aero Servicelle ja se sai rekisterin F-GELQ. Kone vuokrattiin Air Citylle Sveitsiin, jonne se toimitettiin 19.11.1987 rekisterillä HBICJ. Konetta vuokrattiin myös muille yhtiöille. Yksilö poistui käytöstä 1996 ja lopulta se myytiin Kongoon, jonne se lennettiin 13.11.1996. Kone sai rekisterin 9Q-CPY ja myöhemmin 9Q-CPI. Kone oli ilmeisesti viimeinen lentävä Caravelle maailmassa ja sitä yritettiin pelastaa myös takaisin Suomeen. Olihan kyseessä myös Super Caravellen prototyyppi. Valitettavasti pelastusyritykset eivät onnistuneet ja kone romutettiin 2000-luvun loppupuolella.

OH-LSH

Ensilentonsa kone lensi 13.1.1967 ja se toimitettiin Finnairille 20.1.1967. Finnairilla kone lensi 34 943 lentotuntia, joista viimeisen 27.12.1981.

Finnair myi koneen Ranskaan Europe Aero Servicelle, jolle kone lennettiin 31.12.1981. Se sai rekisterin F-GDFZ ja operaatto-

OH-LSF:n ura päättyi Kolumbiassa. Kuvassa koneen kolumbian rekisteri HK-3947X on epäilyttävästi maalattu. Huumekartellien Caravellien rekistereitä vaihdettiin säännöllisesti, koska koneiden identiteettejä pyrittiin salaamaan. Todennäköisesi kuvassa on kuitenkin juuri se aito HK-3947X eli OH-LSF.

OH-LSF Transweden varhaisemmassa maalauskaaviossa ja rekisterillä SE-DEH. Transwedelle kone tuli Altairilta ja meni myynnin jälkeen Ranskaan STAIR:lle 1989.

Super Caravellen prototyyppi, runkonumero 169, palveli Finnairia rekisterillä OH-LSG. Koneen pitkäaikainen käyttäjä oli sveitsiläinen Air City. Sveitsissä kone totteli rekisteriä HB-ICJ. Kone myytiin Afrikan Kongoon, jossa se myös romutettiin.

OH-LSI oli vuokrattuna Sterlingiltä Finnairille. Myös tämä Caravelle päätyi Norjan, Ruotsin ja Turkin kautta Kolumbiaan. Kuvassa HK-3756X odottaa kohtaloaan Kolumbiassa edelleen maalattuna Transsweden maalauskaavioon. Kone romutettiin 2002.

Toinen Finnairin Sterlingiltä vuokraama Caravelle oli OH-LSK. Finnairin jälkeen kone vuokrattiin suoraan Espanjaan TAE:lle ja sai rekisterin EC-CUM. Kone päätyi lopulta Kolumbiaan, mutta tiettävästi sitä ei käytetty huumelentoihin.

Sterlingin Super Caravelle OY-STC. Koneyksilö oli yksi harvoista Super Caravelleista, jossa oli HF antennin pitkä muotosuojus koneen selässä. Kone oli vuokrattuna Finnairille OH-LSK:na.

riksi Ranskassa Air Charter Internationalin.

Kone vuokrattiin myöhemmin myös ZAS Airlines of Egyptille ja se lennettiin Kairoon 1.11.1990. Kone poistettiin käytöstä jo maaliskuusta 1991 ja myytiin Kolumbiaan keväällä 1993. Se sai rekisterin HK-3836X ja myöhemmin HK-3836. Koneen historia Kolumbiassa käsitellään Caravelle-huumelentojen yhteydessä.

OH-LSK

Finnair vuokrasi OH-LSK:n Sterlingiltä 15.12.1974 – 29.9.1976. Kone lensi ensilennon 25.8.1966 ja Sterling oli koneen ensimmäinen käyttäjä. Kone sai rekisterin OY-STC. Finnairilta Sterling vuokrasi koneen suoraan TAE:lle Espanjaan, missä se lensi rekisterillä ECCUM. Kone palasi Sterlingille vanhalla OY-STC -rekisterillä 18.12.1981. Sterling lensi koneella 22.12.1990 asti.

Jutun kirjoittaja lensi OY-STC:llä tammikuussa 1988 Helsingistä Lyonin kentälle ja takaisin laskettelureissulle. Matkakohde valittiin sen mukaan minne Tjäreborg lennätti Sterlingin Caravellella lasketteluturisteja. Elokuussa 1993 kone myytiin Kolumbiaan, jossa se sai rekisterin HK-3858X. Konetta ei tiettävästi käytetty huumelentoihin. Kone romutettiin syksyllä 1997.

OH-LSI

Finnair vuokrasi OH-LSI:n Sterlingiltä 1.4.1974 – 6.6.1976. Kone lensi ensilennon 7.3.1969 ja Sterling oli koneen ensimmäinen käyttäjä. Kone sai rekisterin OY-STG. Mielenkiintoista koneessa on sen nokka, joka otettiin Caravelle 10 A, sarjanumero 63, -koneesta. Ainoa valmistettu Caravelle 10A romutettiin, mutta sen osia hyödynnettiin muissa koneyksilöissä. Finnairilta kone palasi takaisin Sterlingille rekisterillä OY-STG. Sterling möi koneen Air Charter Norwaylle 15.12.1984 ja se sai rekisterin LN-BSE. Kone vuokrattiin Transwedelle joka osti sen 14.10.1986. Koneen sai tällöin Ruotsin rekisterin SE-DHA.

Kone vuokrattiin välillä Sultan Airille Turkkiin, jossa se lensi rekisterillä TC-JUN. Transwede myi koneen Kolumbiaan elokuussa 1992. Kolumbian uusi rekisteritunnus oli HK-3756X. Kone oli käytössä Kolumbiassa vuoteen 1999 ja se romutettiin keväällä 2002.

KaappariCaravelle

Aarno Lamminpartaan 30.9.1978 kaappaama Finnairin Super Caravelle OH-LSB lienee yksi kuuluisimmista Finnairin Caravelleista. Lamminparras kaappasi OH-LSB:n matkalla Oulusta Helsinkiin.

Kaappauksen jälkeen kone laskeutui Helsinkiin, lensi sieltä Ouluun ja edelleen takaisin Helsinkiin. Helsingistä kone lennettiin Lamminpartaan käskystä Amsterdamiin, josta taas takaisin Helsinkiin.

Helsingissä Lamminparras ilmoitti antautuvansa, jos saa viettää päivän perheensä kanssa Oulussa. Kone lensi vielä kerran Ouluun, jossa Lamminparras poistui koneesta ja siirtyi kotiinsa missä hänet pidätettiin 1.10.1978. Koneessa oli 44 matkustajaa ja viisi miehistön jäsentä. Lamminparras sai kaappauksesta reilun seitsemän vuoden vankeustuomion, josta istui puolet. Ylen elävästä arkistosta löytyy kaappaukseen liittyviä uutisia. Vuonna 2010 Lauri Puintila julkaisi tapauksesta kirjan; Kaappari Lamminparras jonka elokuvaoikeudet Solar Films osti. Kaappari – elokuva tuli ensi-iltaan 18.1.2013.

Kaappauksen tapahtuessa tämän jutun kirjoittaja asui kerrostalon kuudennessa kerroksessa Kukinkujalla Vantaan Martinlaaksossa suoraan Helsinki-Vantaan kiitoradan 04 lähestymislinjan alla. Kaapatun Super Caravellen lähestyessä Amsterdamista Helsinki-Vantaata olin isäni kanssa parvekkeella seuraamassa koneen lähestymistä lounaasta. Pieni piste alkoi suurentua, laskutelineet tulivat ulos, ja kone lensi suoraan talomme päältä laskuun Helsinki-Vantaalle. Jostain syystä kahdeksanvuotiaan pojan mieleen jäi selvästi kaapatun Caravellen pohjan maalaus, muodot ja merkinnät ja muistan koneen yläpuolellamme kuin se olisi tapahtunut eilen. Taisi olla aika jännittävä paikka pienelle koululaiselle. Kaapattu OH-LSB Finnair osti uutena Ranskasta Sud Aviationilta Super Caravelle 10B3 -koneen, tunnukseltaan OH-LSB, joka toimitettiin Finnairille 8.12.1964. Lamminpartaan kaapatessa OH-LSB:n 30.9.1978 kone oli palvellut Finnairia 14 vuotta. Kaikki Super Caravellet nimettiin suomalaisten kaupunkien mukaan ja OH-LSB oli nimeltään Tampere. Finnair myi koneen Ranskaan Europe Aero Servicelle maaliskuussa 1981 ja kone lensi charterlentoja ympäri Eurooppaa elokuuhun 1991 jolloin se laitettiin myyntiin ja jäi seisomaan Labaneren kentälle Ranskaan.

Kahden vuoden jälkeen huhtikuussa 1993 koneen osti SERCA Columbia Panamalaisen välittäjän kautta ja kone lähti kohti Kolumbiaa uudella Kolumbian tunnuksella HK-3835X. Koneen taival päättyi kuitenkin jo siirtolennolla uudelle omistajalle 5.6.1993 Ranskan Guyanassa Rochambeaun kentällä. Super Caravelle teki niin kovan laskun että koneen laskutelineet murtuivat ja koneen runko vaurioitui merkittävästi.

Lähes 30 vuotta vanhaa konetta ei kannattanut enää korjata. Koneen runko makasi hylättynä vielä vuonna 2000 kentän laidalla, kunnes se aikanaan romutettiin. Todellinen koneen uusi omistaja oli yksi Kolumbian huumekartelleista, joka kulissiyhtiön kautta osti koneen huumelentoihin Meksikoon.

Elokuva ”OH-LSB” Elokuvaa varten Solar Films teki sopimuksen ruotsalaisen Le Caravelle clubin kanssa yhdistyksen Caravellen käyttämisestä elokuvassa. Hyvässä kunnossa olevia Caravelleja, joita olisi voitu käyttää elokuvassa, ei helposti ollut saatavilla.

Le Caravelle Club on yleishyödyllinen yhdistys, joka toimii Arlandassa. Sen tavoitteena on ylläpitää ja ehkä joskus jopa lentää Caravellea. Yhdistyksen Caravelle on erinomaisessa kunnossa ja sillä on myös rullailtu Arlandassa. Alun perin rekisterin SE-DAI saanut koneyksilö oli SAS:n Caravelle III, joka lensi ensilentonsa 1.2.1966. SAS:n käytössä kone oli syyskuuhun 1971. Tämän jälkeen kone myytiin Ruotsin puolustusvoimille ja Ruotsin Ilmavoimat ottivat koneen elektronisen tiedustelun tehtäviin.

Kone oli yksi salaisimmista Ruotsin Ilmavoimissa ja sillä sekä sen sisarkoneella kerättiin jatkuvasti radiotiedusteluaineistoa Baltian ja Suomen rannikoilla kansainvälisessä ilmatilassa.

Ruotsin Ilmavoimat poisti koneen käytöstä 19.11.1998 kun kone oli lentänyt 223 67 lentotuntia. Kone lahjoitettiin Le Caravelle Clubille ja siirtolennettiin Malmslätin tukikohdasta Arlandaan 28.1.1999. Se oli koneen toistaiseksi viimeinen lento.

Kaappari-elokuvaa varten kone maalattiin Finnairin väreihin ja se sai OH-LSB rekisterin kylkeensä. Täysin autenttinen elokuvassa kaapattua Caravella esittävä kone ei siis ole, sillä se on aikaisempaa Caravelle III -tyyppiä. Caravelle III on lyhyempi ja siinä on muun muassa eri moottorit, jotka ovat kooltaan selvästi pienemmät. Koneen maalaus ei myöskään ole aivan autenttinen, ohjaamon pienempien ikkunoiden vuoksi, sininen väriraita kapenee ohjaamoa kohden, sinisen runkoraidan alla tulisi myös kulkea selkeä valkoinen väriraita, joka käytännössä puuttuu nyt koneesta. Koneen selässä on myös pitkä HF antennin muotosuojus, jota kaapatussa Super Caravellessa ei ollut. Solar Filmsiltä silti ammattimainen suoritus sillä koneesta on saatu mahdollisimman autenttinen esikuvansa suhteen.

Kolumbiasta tuli usean Caravellen uran päätepiste. Finnairin käyttämistä Super Caravelleista Kolumbiaan päätyi kuusi, joista viisi oli menossa huumekartellien hallintaan. Ainakin neljää näistä koneista käytettiin tai oli tarkoitus käyttää huumelentoihin Meksikoon lähelle USA:n rajaa. Caravelle oli konetyyppinä huumekartellien suosiossa ja koneiden tunnuksia, maalauksia ja muita merkintöjä sekä omistavia ”lentoyhtiöitä” muuteltiin jatkuvasti koneiden jäljittämisen vaikeuttamiseksi. Edelleen osa Caravelle huumekoneiden lentämistä lennoista on hämärän peitossa. Aarno Lamminpartaan kaappaama OH-LSB ei siis koskaan päässyt perille Kolumbiaan, eikä Finnairin käyttämää Tanskalaiselta Sterlingiltä vuokraamaa Super Caravellea, tunnukseltaan OH-LSK:ta, ilmeisesti koskaan käytetty Kolumbiassa huumelentoihin. Kone myytiin ja lennettiin Kolumbiaan 9.10.1993, mutta se seisoi sen jälkeen ilmeisesti lähes käyttämättä romutukseen asti.

Huumekartellit vaihtoivat koneiden rekistereitä ja maalauksia, joten lopullista varmuutta koneen osallistumisesta huumelentoihin ei kuitenkaan ole. Muut kolme Finnairin vanhaa Super Caravellea olivatkin sitten aktiivisempia huumekuskeja Finnair myi useita Super Caravelleja Europe Aero Servicelle (EAS) Ranskaan 1980. EAS myi kaksi Finnairin vanhaa Caravellea Kolumbiaan 13 vuotta myöhemmin 2,9 miljoonalla dollarilla. Myyntihinnasta lähes miljoona maksettiin Ranskalaisen myyjän toimesta kuitenkin toista kanavaa takaisin Kolumbiaan. Koneiden ostoa käytettiin siten myös huumerahan pesuna. Koneiden ostaja oli Mario Cubillos, joka sai myöhemmin 10 vuoden vankeustuomion huumeiden myynnistä.

Finnairin Caravellet huumetöissä

Keskiyöllä 11–12.3.1995 yksi Finnairin vanhoista Super Caravelleista, OH-LSH, kyydissään 2 500 kiloa Kolumbian kokaiinia, laskeutui varta vasten rakennetulle väliaikaiselle laskupaikalle Bahia Kinoon noin 50 kilometrin päähän Hermosillosta Meksikossa.

Koneen oli tarkoitus vaihtaa huumelasti 20 miljoonaan USA:n dollariin pieninä seteleinä. Setelit painoivat kolme kertaa enemmän kuin itse huumelasti. Rankkasateet olivat kuitenkin pehmittäneet väliaikaisen laskupaikan ja laskussa Caravellen laskuteline kaivautui ja upposi lähes metrin syvyyteen märkään maahan.

Meksikon viranomaisten saavuttua paikalle, Caravelle oli hylätty, rahat ja huumeet tiessään. Meksikon viranomaiset kaivoivat koneen märästä maasta ja kentän kuivuttua lensivät sen läheiselle Hermosillon lentokentälle. Meksikon Ilmavoimien oli tarkoitus ottaa kone käyttöön ja se sai rekisterin 10506, mutta käyttö jäi muutamaan lentoon. Ilmavoimien luovuttua koneesta se päätyi lopulta turistinähtävyydeksi vesipuisto Parque Aviacuatico los Manantialesiin, 15km lounaaseen Jilotepec de Abasolon kaupungista. Koneeseen on päässyt sisälle. Kone löytyy Google Earthista koordinaateista 19°52’36.90”P ja 99°39’0.36”L. Finnairin käyttämillä Caravelleilla oli varsin vaihderikkaat kohtalot ja vaiheet myöhemmällä urallaan. Onneksi muutama Finnairin käyttämä Caravelle löytyy edelleen maailmasta, tosin hyvin esillä museossa on vain yksi Finnairin vanha Caravelle.

Todellinen huumekartelli Caravelle HK-3836. Entinen OH-LSH jäi jumiin huumelastissa pehmenneelle lasku-uralle Meksikossa ja se hylättiin. Kone päätyi Meksikon Ilmavoimien kautta vesipuistoon turistinähtävyydeksi.