Mallarin Tante Ju

PIENOISMALLARIN PALSTA

Eduardin Junkers Ju 52/3m mittakaavassa 1/144

Teksti Ami Lappalainen

Tante Ju siviilivaatteissa

Eduardin julkaistessa vuonna 2003 Ju 52:n 1/144 -mallin sotilasversiona monet ihmettelivät sitä, ettei koneesta tullut siviilimallia muiden matkustajakoneiden vakiomittakaavassa. Tämän seurauksena jotkut jopa muunsivat sotilasversion siviiliksi, mikä ei ole kovin helppoa esikuvan valmistusmateriaalina käytetyn aaltopellin takia.

Mallarien kymmenen vuoden odottelun jälkeen Eduardilta tuli viimein lähinnä myöhäistä tuotantoa edustava siviiliversio. Tuotantoaikanaan Ju 52 koki monia muutoksia ja esimerkiksi Aeron viidessä koneessa on ainakin kolmea eri versiota. Niinpä näitä kaikkia on lähes mahdotonta tehdä autenttisina malleina.

Sarjan päämitat ja muodot ovat kunnossa, samoin detaljointi varsinkin mittakaavaan nähden, mutta ohjaamosta olisi voinut löytyä edes sauvat ratteineen. Sinänsä mielenkiintoista, että rakennusohjeeseen ne on piirretty. Lisäksi sisäväriksi annetaan sotilasversion sisäpintojen metallipintojen suojaväri RLM02, mikä ei voi pitää paikkaansa siviiliversiossa, joissa ohjaamo oli käsittääkseni maalaamatonta/lakattua alumiinia ja matkustamossa oli täydellinen sisustus äänieristein.

Ohjaamon lasitus on myöhäisempää mallia ja matkustamon lasitus on toteutettu mielenkiintoisella tavalla. Koko ikkunarivi yhtenä osana on toteutus, joka saattaisi toimia huolellisesti tehtynä jopa isommassa mittakaavassa koska ikkunoiden ympärillä oli suoraa alumiinilevyä. Oviratkaisu on sopiva myöhäisiin pyörälaskutelineellä varustettuihin koneisiin.

Laskutelinevaihtoehtoina ovat pyörät ilman muotosuojuksia tai muotosuojuksin, kellukkeita ei mukana ole.

Moottorit ovat varsin yksinkertaiset mikä on ymmärrettävää tässä skaalassa. Keskimoottori on valettu yhteen NACA -renkaan kanssa, siipimoottoreiden

suojapellitykset ovat irto-osina. Ikävä kyllä tässä yksinkertaistuksessa on myös huono puolensa, sillä se hankaloittaa eri versioiden tekemistä. Siviiliversioiden kuvista löytyy vaihtoehtoina moottorit kokonaan ilman pellityksiä, kaikissa moottoreissa lyhyet NACA -renkaat tai kaikissa pitempi pellitys tai kaikiien näiden vaihtoehtojen sekoituksia. Kannattaakin etsiä valokuvia rakennettavasta kohteesta. Moottorien rungon edessä oleva suoja/jäähdytyspelti on turhan yksinkertainen. Potkureiksi on tarjolla vain kaksilapaisia vaikka muun muassa Aeron OH-ALK koneessa käytettiin keskimoottorissa välillä kolmilapaista. Sinänsä harmi, sillä tässä skaalassa sopivaa potkuria on vaikea löytää. Siivissä ja korkeusvakaajissa ohjainpinnat on tehty erillisinä osina, mikä on varsin hieno teko tässä skaalassa. Sivuvakaaja ja peräsin ovat yhtenä osana. Suuressa siirtokuva-arkissa on tunnukset neljälle koneelle. Kolme näistä on kolmannen valtakunnan aikaisia saksalaisversioita, joista värikkäin on Hermann Göringin henkilökohtainen kone. Sen väritys on nopeasti katsottuna hämäävän yksinkertainen, mutta on tässä mittakaavassa varsin haasteellinen. Neljäs vaihtoehto onkin sitten Tsekkoslovakian ilmavoimien kone, joka on ilmeisesti entinen siviilikone otettuna sotilaskäyttöön. Siirtokuvien painojälki on erittäin hyvä, mikä on selvä parannus ainakin omien kokemusteni perusteella vastaaviin saman valmistajan valmistajalta. Sarjan mukana löytyy myös maskit kirkkaille osille ja Göringin koneen ohjainpintojen raidoille.

Eduard Ju 52 airliner 144 005, syövyteosasarja saman valmistajan malliin 4423

Eduard on julkaissut malliinsa syövyteosasarjan, joka käsittää mallista puuttuvia osia muun muassa edellä olevassa jutussa mainitut sauvat. Tämän lisäksi ohjaamoon tulee mittaritaulu, ohjaajien välissä olevaan konsoliin tulevat teho- ja laippavivut sekä istuinvyöt. Matkustamoon tulee radistin paikka ja matkustajien istuimet lantiovöineen. Näiden kanssa saa kulumaan useamman tunnin rattoisasti enkä ole varma kuinka hyvin edes näkyvät valmiista mallista. Asiaa voi toisin hieman auttaa avaamalla matkustamon pääoven, joka myös löytyy erillisenä osana tästä setistä.

Moottorien jäähdytyspellit löytyvät tästä sarjasta kuten myös siivekkeiden käyttötangot siipien alle ja pitotputki. Toivottavasti Eduardilta tulee myöhemmin yksinkertaisempi täydennyssarja, joka käsittää vain ohjaamonosat täydennettynä siivekkeiden käyttötangoilla ja pitotputkella.

Kuivalainen Decals KUID144001

Samaan aikaan siviilijunnun kanssa ilmestyi myös arkki suomalaisille Ju 52 -koneille. Arkilta löytyvät tunnukset kaikille Aero Oy:n käytössä olleille koneille. Maalausohjeet ovat tosin vain OH-ALL/KALEVA ja OH-ALK/ LAK/SAMPO -koneille.

Siirtokuvien painojälki on hyvä ja tunnusten fontit oikein. Tunnusten koossa on esiintynyt hieman vaihtelua ajankohdasta riippuen.

Eduardin sarjasta saanee helpoimmin rakennettua kolme viimeistä Aerolle tullutta konetta: OH-LAM /KARJALA, OHLAP / PETSAMO tai OH-LAO / WAASA,. Näille ei löydy erillistä maalausohjetta, mutta ne olivat samalla tavalla maalattuja kuin OH-LAK jatkosodan aikana, joten tämä ei ole suuri ongelma jos asian tietää. OH-LAK/SAMPO ja OH-ALL/ KALEVA kohdalla tilanne onkin toinen.

SAMPO oli Aeron ensimmäinen Ju 52 ja siinä oli varhainen ohjaamolasitus. Ohjaussauva oli keskellä ja ratti ”heitettiin” puolelta toiselle tarpeen mukaan. Koska kone tilattiin alun perin kellukkeilla, siinä oli heti ohjaamon takana rungon molemmin puolin ovi. Koneella lennettiin myös ilman NACA -renkaita ja välillä siinä oli myös siipimoottoreissa samanlaiset NACA -renkaat kuin keskimoottorissa. Keskimoottorissa käytettiin välillä kolmilapaista potkuria. Näiden lisäksi on joitakin pienempiä detaljeja jotka vaihtelivat ajankohdasta riippuen. Jossain vaiheessa koneeseen näyttäisi olevan vaihdettu myöhempi ohjaamon lasitus ja samalla ehkä koko ohjaamo, joten helpoin vaihtoehto lienee jatkosodanaikainen OH-LAK.

Surullisenkuuluisa OH-ALL/ KALEVA oli puolestaan sen verran myöhempää tuotantoa, että siinä oli jo myöhäisempi kabiini. Koska sekin tilattiin alun perin kellukkeilla, on myös siinä edessä molemmin puolin ovet. Kaikissa moottoreissa on pitkät moottorien suojapellitykset, keskimoottorin pellitys on siipimoottoreiden pellitystä lyhyempi ja profi ililtaan suorempi. Myös tässä koneessa on pienempiä yksityiskohtia joita kannattaa tarkistaa kuvista.

Siirtokuvat ovat Eduardin tuotantoa, joten kiinnittynevät hyvin malliin. Maalausohjeissa koneet on piirretty ilman pyöräsuojuksia, mutta koneet lensivät myös suojuksin varustettuna. Jos haluaa tehdä Sammon tai Kalevan kellukeversiona niin kellukkeet on tehtävä itse, Eduardin sotilasversion kellukkeet ovat selkeästi erilaiset verrattuna Aeron käyttämiin. Eräs ongelma Eduardin mallien ja etsien kohdalla Suomessa on saatavuus, T:mi Martti Kuivalainen taitaa olla ainoa paikka mistä niitä saa, joten pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat joutuvat tyytymään postimyyntiin ja noiden siirtokuvien kohdalla taitaa olla sama juttu. Sinänsä on hyvä, että joku jaksaa panostaa myös Suomi- aiheisiin siirtokuvissa.