Pilven Veikko Nro 2 2021 by Pilven Veikko -lehti

PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliitto ry • 2021 nro 2

Teemana Ilmavoimien taistelu

PILVEN VEIKKO nro 2 2021 Ilmavoimien Kiltaliitto ry 3 5 6 10

Pääkirjoitus HX:n valintapäätös lähestyy, mutta perustehtävää ei unohdeta Kaivari 21 – HX-tarjokkaiden loppukiri Ilmavoimien strategia – Pohjolan parasta ilmavoimaa

Teema: 13 15 17 20 22 24 26

Ilmavoimien taistelu Ilmavoimien operatiivinen suunnittelu ja johtaminen sekä suoja operatiivisesta näkökulmasta Ilmavoimien taistelun johtamisesta Ilmavoimien taistelu ja logistiikka, operaatioiden mahdollistaja Reservin osaaminen Ilmavoimien suorituskyvyn ytimessä Autonomiset järjestelmät – sotatekniikan näkökulmia ilmavoimien taisteluun Arctic Fighter Meet AFM21 Ilmavoimat LFÖ 21 ilmapuolustusharjoituksessa, Flygvapnet Ruska 21:ssä

27 Droonisotaa Vuoristo-Karabahissa 29 Lotta Svärd 100 - Ilmavoimien lotat Ilmavoimien Kiltaliitto 34 Puheenjohtajalta 35 Ilmavoimien Kiltaliitto - ajankohtaista 36 Ilmavoimien Viestikilta - kuulumisia vuodelta 2021 37 Karjalan Lennoston Kilta – kiltatapahtumia 2021 - Karjalan lennoston 20. komentaja Aki Puustinen palasi kotiseudulleen 40 Lapin Lennoston Kilta - ajankohtaista 41 Lentosotakoulun Kilta – toisena koronavuotena 2021 42 Lentotekniikan Kilta – talkoot ja avoimien ovien päivä 43 Lentovarikon Kilta – teemana lento-onnettomuusmuistomerkit 46 Satakunnan Lennoston Kilta – toinen tapahtumaköyhä kiltavuosi 47 Utin Ilmakilta – Kilta mukana HS-6:n muuttotalkoissa - Miten säilyttämisen arvoinen käytöstä poistettava materiaali sijoitetaan 50 51 55 56 60 61 62 63

Pilvenveikot 45 vuotta - Ässälentäjät Lukijalta: Utin Dakokat, osa II - Epäystävällinen vastaanotto Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 44 kokoontui Kirja-arvostelut - Arne Somersalo - Paveli – Koelentäjä Paavo Janhunen - Dornier laivue, Lentolaivue 46 sodassa - Menomatkalla radiohiljaisuus In Memoriam: Matti Elonheimo Ilmavoimien Kiltaliiton killat (vain painetussa lehdessä) Ilmasillat ja muut yhteisöt Pilven Veikon mediakortti

Kuva Ari Manninen. Arctic Fighter Meet -lentotoimintaharjoituksesta

Pilven Veikko 2/2021

Pääkirjoitus Tervehdys Ilmavoimien ja ilmailun ystävät. Me suomalaiset olemme tottuneet yksimielisyyteen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta linjasta. Valtioneuvoston puolustusselonteko valmistui ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon jatkumona eduskunnan käsittelyyn. Selontekotyössä kuultiin laajaa parlamentaarista seurantaryhmää ja linjaukset ulottuvat yli hallituskausien. Selontekomenettelyllä ohjataan puolustuksen kehittämistä, mutta myös viestitään Suomen linjauksista. Suomi sijaitsee strategisesti merkittävällä alueella, jännitteinen toimintaympäristö on kehittynyt yhä haasteellisemmaksi ja sodan kuva on muuttunut uusien teknologioiden myötä. Pitkäjänteisen kehittämisen keskiössä on oma puolustuskyky, joka rakentuu yleisen asevelvollisuuden ja reservin varaan. Koko maata puolustetaan. Nyt painotetaan korkean valmiuden lisäksi kyber-, avaruus- ja informaatioympäristöjä, joissa on myös pystyttävä toimimaan. Joukkorakenteeseen tehdään muutoksia. Lisäksi kansainvälinen puolustusyhteistyö vahvistuu entisestään. Työ jatkuu selonteon toimeenpanolla puolustushallinnossa. Esimerkkinä tästä on kaikkien puolustushaarojen suorituskykyä tukeva päätöksentekovaiheessa oleva HX-hanke. Demokratiassa politiikka ohjaa maanpuolustusta, eivät kenraalit. Kuluneen vuoden aikana on muistettu jatkosodan alkamista 1941. Sotatoimet Suomen alueella alkoivat Saksan hyökkäyksellä Neuvostoliittoon ja tämän maahamme suuntaamilla pommituksilla. Kun sitten suomalaisjoukot aloittivat talvisodan seurauksena menetettyjen alueiden takaisin valtauksen, rintamilta alkoi saapua suruviestejä. Tappiot kaatuneina ja haavoittuneina olivat suuret. Toinen tärkeä

muistamisen kohde on Lotta Svärd -järjestö, jonka perustamisesta on kulunut 100 vuotta. Ilmavalvonnan lisäksi lottia palveli oman puolustushaaramme piirissä monissa tehtävissä esikunnissa ja lentotukikohdissa. Sota-ajan lottatyön kunnia on onneksi palautettu ja arvotamme sen korkealle. Pilven Veikko kertoo Ilmavoimien uusitusta strategiasta, joka lähtee arvoista, tasapainoisesta kehittämisestä ja ihmisistä. Se antaa suuntaviivaa siihen, mihin puolustushaaraa kehitetään. Rima on korkealla, mutta niin pitää ollakin. Tämän numeron teemana on Ilmavoimien taistelu. Asiakokonaisuutta käsitellään ylätasolta alkaen: lähdemme suunnittelusta kohti johtamista ja kerromme myös taistelun kannalta välttämättömistä tukitoimista. Oma roolinsa on varusmiesten ja reserviläisten kouluttamisella ja kouliintumisella sodan ajan tehtäviinsä. Yksityisen lentokoneen tai taistelijan tilannekohtaisen toiminnan tasolle asti olisi mielenkiintoista edetä, mutta aivan niin pitkälle emme tällä kertaa pääse. Harjoitustoiminta on jatkunut olosuhteisiin nähden vilkkaana. Lehti esittelee uraansa aloittavien lentäjien koulutuksen kannalta tärkeän AFM21-harjoituksen. Toinen pääalueemme – kiltatoiminta – on lopulta käynnistymässä. Me kaikki toivomme, että viimein pääsisimme mahdollisimman normaaliin rytmiin. Pilven Veikko toivottaa informatiivisia lukuhetkiä! – Janne Pauni päätoimittaja

HX-ehdokkaat Kaivarissa

Viron Ämarista tullut Italian ilmavoimien Lockheed Martin F-35A ohilennossa. Yksi ohilento myös asekuilun luukut auki. Kuva: Kyösti Partonen

RAF:n Eurofighter Typhoon selkälennossa. Kuva: Kyösti Partonen

Saab Gripen E ensi kertaa esityslennolla Suomessa. Kuva: Kyösti Partonen

Dassault Rafale kantaa uutta Ranskan ilma-avaruusvoimien värien mukaista maalauskaaviota. Kuva: Kyösti Partonen

2015 Hallitusohjelma 2015

2021

Hankintapäätös

EVALUOINTI JA VALINTA

” HX-hankkeen hankintaprosessin huipentuma on kokoavan ryhmäpäätöksen arvio Suomelle parhaasta HX-kokonaisuudesta. Tämän jälkeen luonnollisesti viimeistellään evaluointiraportti, ja Logistiikkalaitos tekee Pääesikunnalle hankintamääräysten mukaisen esityksen hankittavasta kokonaisuudesta. Pääesikunta edelleen tekee esityksen puolustusministeriölle, joka esittelee hankintapäätöksen Valtioneuvostolle”. HX-hankejohtaja Prikaatikenraali J-P Keränen

Pilven Veikko 2/2021

Boeing EA-18G Growler Jyväskylässä 2018. Tällä kertaa Kaivari21 näytöksessä ei ollut Super Hornetia eikä Growleria. Kuva: Janne Pauni

HX:n valintapäätös lähestyy, mutta perustehtävää ei unohdeta Tässä numerossa paneudutaan jälleen Ilmavoimien taistelutapaan. Hajautettu ryhmitys – keskitetty torjunta! Tätä hyväksi havaittua doktriinia on hiottu vuosikymmenten saatossa. Suorituskykymme on hyvä ja edelleen paranee, mutta asejärjestelmien ulottuvuuden kasvaessa ja tarkkuuden parantuessa on entistä tärkeämpää varmistaa, että selviydymme taisteluun nyt ja tulevaisuudessa. Tämä edellyttää suunnitelmallista liikettä, salaamista ja harhauttamista sekä nopeaa toimeenpanokykyä. Ilmataisteluissa pärjäämme ja strategian mukaisesti haluamme olla pohjolassa vertailukehittämisen verrokki. Ilmaoperaatioissa tulokset saavutamme ilmassa, mutta laajemmin Ilmavoimien operaatioissa korostuu tukeutumisen ja suojaamisen tärkeä rooli. Satakunnan lennosto osoitti korkeaa valmiutta ja operointikykyä, kun Puolustusvoimat osallistui Afganistanin evakuoinnin turvaamiseen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Ilmavoimat toteutti Puolustusvoimien kolmat-

ta tehtävää. Ilmakuljetuskykyämme ei ole mitoitettu strategisiin kuljetuksiin, jolloin lentokaluston suorituskyky asettaa reunaehtoja tukilento-operaatioille. Nopeasti toimeenpantu ja tilanteen mukaan alati muuttunut operaatio oli haaste henkilöstölle, erityisesti Kabulissa toimineille sotilaille, ja CC-kalustolle. Kabul sijaitsee korkealle ja lentokenttää reunustaa vuoret. CC-kaluston operointirajoituksista huolimatta Tukilentolaivueen komentajan johdolla Tbilisiin tukeutunut lento-osasto tarkasteli keinoja, miten viimeisenä vaihtoehtona haettaisiin oma henkilöstö turvaan. Suunnittelua pidemmälle ei tarvinnut edetä, sillä suorituskykyisemmät C-17 ja C-130-koneet toteuttivat evakuointilennot. Esimerkillistä toimintaa. Suuret kiitokset omalle ja KV-yhteisön lentomiehistöille! HX-hankkeen valintapäätös lähenee. Kuten julkisuudessa on kerrottu, jokainen kandidaatti jätti sitovan tarjouksensa määräaikaan mennessä. Tarjousten sisältöjen tiedontarkastamisen jälkeen lukitsimme kandidaattien

arvioitavat konfiguraatiot toukokuun lopussa. Tämä oli tärkeä prosessin vaihe, sillä päätösmallin mukaisesti evaluoimme lopullisessa tarjouksessa tarjotun kokonaisuuden. Mitään yksityiskohtaa ei voi jättää huomioimatta, emmekä voi hyväksyä tarjoukseen sisältymättömiä lupauksia. Painopisteenä oli tietysti tarkastaa, sisältyivätkö kaikki neuvotteluissa luvatut kyvykkyydet tarjoukseen. Yhtälailla halusimme varmistaa, että kaikki Ilmavoimien hajautetun taistelutavan edellyttämät kilkkeet, kuten käyttöhuoltomateriaali ja tehtävänsuunnittelujärjestelmät, oli sisällytetty tarjoukseen. Koneet, aseet, sensorit ja erityisjärjestelmät sekä koulutukseen käytettävät lentäjien ja mekaanikkojen simulaattorit ja tietokonepohjaiset koulutusjärjestelmät ovat luonnollisesti suurin hankittava kokonaisuus. Arviointiprosessi on tehty ”siiloissa”, jotta eri päätösalueiden tulokset eivät vaikuta muiden päätösalueiden työn laatuun ja sisältöön. Salaisuuden verhoa raotetaan kokoavassa ryhmä-

päätöksessä, jossa tulokset altistetaan kriittiseen tarkasteluun. Prosessikuria on tarkkaillut joko ulkoinen tai sisäinen laadunvarmistus, joka tuottaa oman analyysin arviointikäsikirjassa kuvatun prosessin noudattamisesta. Minä olen tyytyväinen päätösmalliin, arviointikäsikirjan sisältöön ja itse arviointien toteutukseen. Jokaisella päätösalueella lopullinen kyvykkyyksien arviointi tehdään ryhmäpäätöksenä, jota ennen asiantuntijat ovat tehneet omat järjestelmätason arviot. Jäsenet ovat perehtyneet sisältöön ja ovat alansa parhaita osaajia, jolloin asiantuntijoiden esitysten jälkeen ryhmäkeskustelu on ollut korkeatasoista ja moniulotteista. Tarjousten evaluointi lähenee loppuaan ja tällä hetkellä arvioinnin pai-

nopisteenä on tuottaa sotilaallisen suorituskyvyn arviointi, jolla edetään lopulliseen suorituskykyvertailuun. Viimeisessä vaiheessa arvioidaan kandidaattien suorituskyky operatiivisessa sotapelissä vuoden 2025 ja 2030 konfiguraatioissa sekä tulevaisuuden kehittämispotentiaalin vaikutus suorituskykyyn 30 vuoden käytön aikana. Tähän vaiheeseen pääsevät ainoastaan ne kandidaatit, jotka ovat läpäisseet läpimenoperiaatteella arvioidut päätösalueet. Tulevaisuuden kehittämispotentiaalia käytetään herkkyysanalyysityökaluna arvioimalla, muuttuuko sotapelissä evaluoitu kandidaattien järjestys koko elinkaaren aikana. HX-hankkeen hankintaprosessin huipentuma on

kokoavan ryhmäpäätöksen arvio Suomelle parhaasta HX-kokonaisuudesta. Tämän jälkeen luonnollisesti viimeistellään evaluointiraportti, ja Logistiikkalaitos tekee Pääesikunnalle hankintamääräysten mukaisen esityksen hankittavasta kokonaisuudesta. Pääesikunta edelleen tekee esityksen puolustusministeriölle, joka esittelee hankintapäätöksen Valtioneuvostolle. Puolustusvoimat on sitoutunut siihen, että Valtioneuvostolla on käytössä kaikki päätöksenteon perusteet siten, että valintapäätös on mahdollista tehdä tämän vuoden aikana. HX-hankejohtaja Prikaatikenraali J-P Keränen Ilmavoimien esikuntapäällikkö

KAIVARI 21

HX-tarjokkaiden loppukiri Tekstit ja kuvat: Janne Pauni Suomen Ilmailuliiton järjestämä vuoden 2021 päälentonäytös onnistui keräämään yli 100 000 ilmaiskatsojaa eteläisen Helsingin rannoille. Vielä keväällä oli epävarmaa, voidaanko Kaivari 21-tapahtumaa järjestää. Lopulta asian varmistamiseksi näytös siirrettiin kesäkuulta elokuun alkuun, jolloin Covid-rokotuskattavuuskin oli riskiryhmien osalta parempi. Perjantaina 6.8. hyvässä säässä järjestetty varsinainen lentonäytös oli yksipäiväinen, mutta tapahtuma-alueelle pystytetty näyttelyalue jatkoi vielä seuraavan päivän. Tapahtuman keskiössä olivat HXseuraajaehdokkaat. Lentonäytöksen pääesiintyjänä nähtiin Patrouille de France Alpha Jet koneineen. Lentokonevalmistajat esillä maanäyttelyssä Kaivopuiston sydämeen oli pystytetty terveysturvallisuussyistä aidattu näyttelyalue, jolle liikkumista säännösteltiin

Pilven Veikko 2/2021

ruuhkan välttämiseksi. Kaikki HX-tarjoajat olivat pystyttäneet sinne esittelytilansa, olihan nyt viimeinen mahdollisuus esitellä suurelle yleisölle omaa vaihtoehtoa. 11 rekkakuormaa vaatinut Saabin näyttelyosasto oli suurin. Saab oli tuonut näytteille Gripenmaketin samoin kuin BAE Systems Eurofighterin ja Lockheed Martin F-35A:n. Dassault ja Boeing tyytyivät pienikokoisempiin malleihin. Näyttelyosastoilla sai tietoa koneista ja niiden sopivuudesta Suomeen sekä muun muassa mahdollisuuksista teolliseen yhteistyöhön. Muita osastoja olivat Martin Baker (tarjoaa heittoistuimet kaikkiin ehdokkaisiin), MBDA (asejärjestelmiä lähes kaikkiin koneisiin), Kongsberg (mukana myös ilmatorjunnan hankkeissa), Airbus monialayrityksenä sekä Patria. Pääalueella olivat myös järjestäjä Suomen Ilmailuliitto, Suomen Ilmailumuseo, Ilmavoimat, Rajavartiolaitos, KT-shelters, Woikoski ja Frequentis, kun muilla toimijoilla oli pienemmät esittelypisteet. Esiintymis-

Suomen Ilmailuliiton puheenjohtaja Timo Hyvönen sekä Suomen lentonäytös Oy:n edustajat, lentonäytöksen johtaja Perttu Karivalo ja tapahtumajohtaja Markku Kyyrönen Kaivari 21 informaatiotilaisuudessa 4.8.2021.

Harvemmin Suomessa nähty Ranskan ilmavoimien Airbus A400M Atlas-kuljetuskone.

Valmistajien informointitilaisuudet kuvin:

Dassault´n Suomen HX-kampanjan johtaja Benjamin Gardette esittelee Rafalea. Mukana suurlähettiläs Agnès Cukierman ja esityslentäjä kapteeni Jérome Thoule.

Lockheed Martinin F-35A maketti Kaivopuiston maanäyttelyalueella.

Royal Air Forcen komentaja, ilmamarsalkka Sir Mike Wingston (vas.), Ison-Britannian puolustushankinnoista vastaava ministeri Jeremy Quin ja Luftwaffen ilmavoimajoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Günter Katz kertovat Eurofighterhankinnan eduista.

Saabin HX-kampanjajohtaja Magnus Skogberg kertoo mahdollisen Gripen-hankinnan eduista.

lavakin oli, mutta varsinkin lauantaina heikentynyt sää vähensi ohjelmaa. Maanäyttelyn yhteydessä valmistajilla oli myös mahdollisuus informoida tiedotusvälineitä ja taustoittaa tarjouksiaan muillekin ryhmille. Mitään jättiuutisia ei ollut tarjousten käsittelyyn liittyvän ”hiljaisen vaiheen” takia kerrottavana, mutta huoltovarmuuteen ja kaupalliseen yhteistyöhön liittyviä asioita voitiin hiukan avata. Kaikki tarjoavat suomalaiselle teollisuudelle merkittäviä yhteistyömahdollisuuksia. Boeing kertoi Suomelle tarjottavasta optiosta osallistua Loyal Wingman nimeä kantavan Airpower Teaming System (ATS) -järjestelmän kehitystyöhön. Uusissa skenaarioissa eri valmistajilla miehitettyjen monitoimihävittäjien mukaan ovat nousemassa erilaiset miehittämättömät järjestelmät, joita voidaan käyttää omasuojan, tiedustelukyvyn ja asevaikutuksen lisäämiseen.

Boeingin kansainvälisen myynnin ja strategisten kumppanuuksien johtaja Maria Laine kertoo yhtiön tarjouksesta Suomelle.

Vauhdikas lentonäytös Kaivari 21 tarjosi nähtäväksi hyvän kattauksen taitolentoa ja sotakoneita. Lentonäytösjohtaja Perttu Karivalo korosti pyrkimystä elämyksellisyyden tuottamiseen. Siinä varmasti onnistuttiin, vaikka tiukkojen melurajoitusten takia lentonäytöskorkeutta ja suorituksia jouduttiin jonkin verran sopeuttamaan.

Kaivari 21 – pääesiintyjä: Patrouille de France.

Ohjelma alkoi DC-3:n ohilennon jälkeen perinteisillä taitolentonumeroilla: • • • • •

Arctic Eagles-pari, Sami Saikkonen Viimalla, Phil Lawton Jak-11:lla ja Harri Kanto Extra330LX:llä. Rajavartiolaitos toi taivaalle pikaista uusimista kaipaavan Dornier Do 228:n ja uudistetun H215 Super Puman sekä Suomen Ilmailuopisto Porista EMB Phenomin. Seuraavana vuorossa oli 1940-luvun tyyliä ja korvia hyväilevää murinaa: Petteri Tarman SNJ-3 Texan, Woikoski Safirs neljän koneen osastolla ja sarjassa viimeisenä Saabin Johan Sjöstrand Saab B 17:lla – aikanaan Suomessakin ilmamaalinhinauksessa käytetty konetyyppi.

• •

Lentonäytöksen perusteella ei uusia hävittäjiä valita, eikä maanäyttely anna valintaprosessiin suurta lisäarvoa. Pääkohteena olivatkin veronmaksajat. Kaikki HX-tarjokkaat olivat tapahtumassa mukana, mikä osaltaan osoitti niiden sitoutumista kilpailuun. Yleisöllä oli mahdollisuus irtautua hetkeksi koronatunnelmista ja Ilmailuliiton Suomen Lentonäytös Oy:lle Kaivari 21 turvannee mahdollisuuden tukea tulevien vuosien näytöksiä maakunnissa.

Sotakoneiden sarjan aloitti • Lentonäytöksen yleisömerta maanäyttelyalueen ulkopuolella – turvavälien noudattaminen ei ole helppoa. Taustalla Saksan merivoimien Lynx-helikopteri.

•

• • •

• • • Kaivari 21-lentonäytöksen pääesiintyjä Patrouille de France.

Pilven Veikko 2/2021

•

André Brännström Gripen E:llä. Ensimmäistä kertaa lentonäytöksessä ja vielä Suomessa. Tämän jälkeen vuorossa oli Patrouille de France, joka lentää kahdeksalla koneella. Ranskalaisen taiteellinen ohjelma isolla osastolla, pienemmässä kokoonpanossa ja parin ohituksina, savuin tehostettuna. Ranskan toisesta ohjelmanumerosta vastasi jo viime vuonna Kauhavalla nähty kapteeni Jérome Thoule, joka oli hionut suoritustaan. Dassault Rafale oli saanut uuden ulkoasun, Ranskan ilma-avaruusvoimien siniharmaan värityksen. Tällä kertaa mukana oli peräti kaksi NH90 esitystä, ensin Saksan maavoimien ja vähän myöhemmin uttilaisten helikopteri. Hawk-soolon lensi tänä vuonna kapteeni Sampsa Kaikkonen 40-vuotisjuhlamaalatulla HW-340:lla. Huomattavasti suorituskykyisempi oli seuraava esiintyjä: Eurofighter Typhoon FGR.4, jota ohjasi RAF:in luutnantti James Sainty. Hänen esityksensä jälkeen tehtiin vielä ohilento neljällä Eurofighterilla, mukana brittien lisäksi myös Luftwaffen pari. Ennen päätösnumeroita näytöksessä oli vielä toinen Gripen-esitys, majuri Peter Fällen Gripen C:llä. Varsin odotettu oli Viron Ämarista tullut Italian ilmavoimien F-35A. Italialaistyyppiset ”ohilennot” olivat vauhdikkaita, sisältäen myös koneen asekuilun esittelyn luukut auki. Kapteeni Anssi Nieminen oli vuoden 2021 Hornet-esityslentäjä. Näytösliikehtelyssä HN pärjää hyvin uudemmillekin konetyypeille. Lopun kruunasivat tutut Midnight Hawksit.

Patrouille de Francen Alpha Jetit ovat saapuneet Helsinki-Vantaalle 4.8.2021, mukana oli 2 varakonetta. Alpha Jetin ohjaamo on 1980luvun tasoa, vain GPS-mittaritaulun päälle lisättynä.

Boeing tarjoaa teollista yhteistyötä Loyal Wingman -järjestelmän kehittämisessä.

Pilven Veikon päätoimittaja tutustuu HX-tarjokkaisiin. Vuorossa F-35.

Petteri Tarman hankkima SNJ-3 Texan tuo uusia elämyksiä näytöksiin. Kuva: Kyösti Partonen. Saabin maanäyttelyosasto oli tapahtuman suurin. Gripen E kiinnostaa.

Ilmavoimien strategia – Pohjolan parasta ilmavoimaa

Teksti: Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Timo Herranen Strategia on kokenut inflaation. Siitä on kirjoitettu aina sotataidon strategi Sun Tsusta nykypäivän liike-elämän Scott Steinbergiin. Strategiaa sovelletaan yhteiskunnan COVID EXIT:iin, pörssiyhtiöiden kehittämiseen ja paikallisen puulaakijalkapalloseuran toimintaan, perhe-elämään ja voittajan esille kaivamiseen itse kenestäkin. Inflaatiosta huolimatta strategialle on tilaus. Meillä Ilmavoimissa strategia on yksinkertaisesti kuvaus siitä, mitä pidämme tärkeänä, mihin olemme menossa, miksi ja mitä meidän on tehtävä, jotta pääsemme sinne. Ohjaamme strategialla kehittämistä ja toimintaa ja kerromme ilmavoiman tarinan myös uusille ilmavoimalaisille ja sidosryhmille. Strategiamme lähtee arvoista, tunnistaa vaikuttavat muutostekijät ja nojaa neljään tärkeään tukipilariin, joiden kehittämiseen laitamme suurimmat panoksemme. Se tähtää siihen, että Suomella on Pohjolan parhaat ilmavoimat. Arvot – toiminnan ydin Aloitan siitä, mihin uskomme ja mitä pidämme tärkeänä, eli arvoista. Ne muodostavat ajattelutapamme perustan, jota sovellamme kaikessa tekemisessämme. Me uskomme siihen, että työllämme on merkitys. Merkityksen kokeminen on tutkimusten mukaan erityisen tärkeää meitä nuoremmille sukupolville. Usein se voittaa rahallisen kompensaation kilpailussa osaavasta henkilöstöstä. Tunnistamme sen, että ilmapuolustus on joukkuepeliä. Tarvitsemme joukkueiden joukkueen, joka tähtää yhdessä samaan maaliin. Siksi yhdessä tekeminen ja yhteistyökyky ovat meille välttämättömiä. Tämä pätee niin ilmavoimissa, puolustusvoimissa ja kotimaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Toimintamme on perustunut aina korkeaan ammattitaitoon ja kehityshakuisuuteen. Erityisesti aikoina, jolloin kalustomme on ollut teknisesti toimintaympäristöä jäljessä. Tutkimme uusia asioita, kehitämme ja innovoimme uutta, opimme omista ja toisten virheistä ja harjoittelemme oppimaamme, jotta pystymme ylläpitämään vuosien varrella hankkimamme osaamisetumatkan. Talvi- ja jatkosodan sotalentäjät ovat meille esikuvia rohkeudessa, jota tarvitaan niin ilmataistelussa kuin päätöksenteossa, omien ajatusten esille tuomisessa ja havaittuihin epäkohtiin puuttumisessa. Siksi olemme sisällyttäneet

Pilven Veikko 2/2021

rohkeuden tärkeimpien arvojemme joukkoon. Kannamme vastuumme yhteiskuntaa, ympäristöä ja toisiamme kohtaan päivittäin. Toteutamme esimerkiksi lakisääteiset tehtävämme niin, että niistä aiheutuva ympäristöhaitta on mahdollisimman pieni. Pohjolan parasta ilmaoperaatiokykyä Ilmaoperaatiokyky on se, millä menestymme. Ilmaoperaatiokyvyn perustan muodostavat tänäkin päivänä keskitetty johtaminen ja hajautettu tukeutuminen sekä korkea toimeenpanovalmius. Ilmavoimat on aina ollut korkean valmiuden joukko. Sotateknologian ja taistelutapojen kehitys on viimevuosina korostanut valmiuden merkitystä entisestään. Ylläpidämme todelliseen kykyyn perustuvan, oikein mitoitetun valmiuden joka päivä. Valmius on kyettävä osoittamaan todeksi 365/24/7 ilmatilan valvonnalla ja vartioinnilla ja kyvyllä tarpeen mukaan nostaa toimintavolyymiä nopeasti. Tämä edellyttää oikeata tulkintaa toimintaympäristöstä ja tilanteesta – tilanneymmärrystä sekä valmiudellista asennetta, joka näkyy jokaisen ilmavoimalaisen toiminnassa. Se edellyttää myös riittävää määrää tehtäväkelpoista kalustoa ja tehokkaita materiaalitoimintoja. Toimintaympäristötietoisuuden ja valvonnan kehitys avaruuden, keinoälyn ja miehittämättömien ilma-alusten myötä tarkoittaa sitä, että yksikään paikallaan oleva kohde ei ole pitkään turvassa. Tähän vastaamme hiomalla joukkojemme liikkuvuuden ja ketteryyden huippuunsa. Huolehdimme siitä, että ilmapuolustuksemme kestää taistelut eikä romahda missään tilanteessa. Ilmavoiman perusominaisuuksia ovat nopeus, ketteryys ja suuren voiman kohdistaminen tietylle alueelle. Tämän hyödyntämisessä meitä auttaa kykymme johtaa ilmaoperaatiot keskitetysti verkottuneella ja taistelunkestävällä ilmaoperaatiokeskuksen ja muiden johtokeskusten ja paikkojen muodostamalla järjestelmällä. Varautumisella huolehdimme siitä, että emme myöskään lamaannu kyberuhkien tai osakokonaisuuksien kokiessa tappiota taistelussa. Vaikka olemme valmiita puolustamaan maatamme omin voimin kaikilta ilmasta tulevilta uhkilta, ovat kansainväliset yhteistyökumppanimme arvokkaita ilmaoperaatiokykymme kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Kehitymme harjoittelemalla jatkuvasti kyvykkäiden kumppaneiden kanssa ja samalla varmistamme sen, että pystymme koordinoimaan ja yhteensovittamaan toimintaamme tilanteen sitä edellyttäessä.

HX nostaa koko puolustusjärjestelmän kykyä Hävittäjät yhdessä ilmatorjunnan kanssa mittaavat ulos koko ilmapuolustuksen suorituskyvyn. Riippumatta loppusuoralla olevan HX-hankkeen kalustovalinnasta, HX nostaa koko puolustusjärjestelmän suorituskykyä uudelle tasolle. Se vastaa muun muassa kehittyvän tilannetietoisuuden ja vaikuttamiskyvyn myötä vuosikymmenen lopun toimintaympäristön asettamaan teknologiahaasteeseen. Hankkeen myötä muodostuvan kyvyn täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää koko puolustusjärjestelmää koskevaa määrätietoista kehittämistä, jonka pohjana on muutostarve – tai oikeammin muutosmahdollisuusanalyysi. Tällä hetkellä oleva analyysi täydentyy kalustovalinnan myötä. Vuosia kestävä käyttöönotto sisältää muun muassa infrastruktuurin ja johtamis- ja tilannekuvajärjestelmien, koulutuksen, materiaalitoimintojen ja osaamisen kehittämisen. Esimerkiksi simulaatiomahdollisuuksien kehitysnäkymät ovat huimat ja ilmavoimilla on jo nyt näyttöjä keinotekoisten oppimisympäristöjen ja simuloitujen kykyjen käytöstä osana päivittäistä lentokoulutusta. Käyttöönoton johtamisella huolehdimme siitä, että kokonaisuus kehittyy ja toisaalta siitä, että henkilöstömme ei pala loppuun sekä toisaalta siitä, että alueelliset ja paikalliset olosuhteet tulevat huomioiduksi. Ilmapuolustusta kehitetään tasapainoisesti Teknologian kehitys avaruuden hyödyntämisestä, keinoälystä ja koneoppimisesta, robotiikasta kyberiin ja hypersoonisiin aseisiin haastaa meidät kilpailussa parhaudesta. Sen sijaan, että kehittäisimme suurvaltailmavoimien lailla kaikkea, pyrimme priorisoimaan kehittämisen niin, että lopputulos muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden, missä yksikään puute ei estä vahvuuksien hyödyntämistä. HX:n rinnalla kehitämme ilmatorjuntaa, johtamisjärjestelmäämme, joukkorakenteitamme sekä toimintatapojamme. Johtamisjärjestelmän evolutionaarisella kehittämisellä vastaamme kasvaviin vaatimuksiin liikkuvuudelle, taistelunkestävyydelle, tiedonsiirtokapasiteetille ja tiedon jaolle. Tämä on HX:n ohella toinen laaja kehittämiskokonaisuus, joka koskettaa koko Ilmapuolustusta. Seuraamme myös tiiviisti avaruudessa tapahtuvaa kehitystä. Avaruus on ja tulee olemaan keskeinen tekijä kaiken sodankäynnin kannalta. Vaikka Suomi on pieni maa, on meillä kapea-alaista, mutta erittäin korkeaa kotimaista osaamista, jota hyödynnämme kehittämisessä kotimaisen teollisuuden ja myös reservimme kanssa yhteistyössä.

Kehittämisemme ei saa painottua vain teknologiaan. Analysoimme ilmaoperaatiokokonaisuuden toimintaa ja tuloksia harjoituksissa ja määritämme havaintojen perusteella kehittämisen painopisteet. Kyseenalaistamme ja tutkimme toimintatapojamme keräämällä dataa, simuloiden, mallintaen ja testaten ja hiomme taktiikoita huippuunsa Richard Lorentzilta opituin periaattein, katsoen kokonaisuutta, mutta keskittyen myös yksityiskohtiin matemaattisen tarkasti. Joukkojemme osaamista ylläpidämme alati monipuolistuvien ja teknologiaa hyödyntävien koulutuksen ja harjoitusten avulla. Johtaminen – jotain vanhaa, jotain uutta Johtaminen on murroksessa kehittyvän teknologian ja yhteiskunnallisten trendien myötä. Innovaatioon, kasvuun ja kehittämiseen perustuvissa yrityksissä on jo vuosia käytetty toimintamalleja, joissa perinteisestä johtamisesta ollaan siirrytty organisaation itseohjautumiseen johtajan toimiessa lähinnä rekrytoijana ja yhtiön kasvoina. Olemme ilmavoimissa tunnistaneet sen, että teknologia mahdollistaa uusia toimintatapoja ja sen, että uusimpia työelämään siirtyviä sukupolvia motivoivat erilaiset asiat ja toimintatavat kuin meitä aikanaan. Meillä toimintaa ohjaa kuitenkin vaatimus poikkeusolojen toimintakyvystä, jonka vuoksi emme voi hyödyntää yritysmaailman trendejä sellaisenaan. Ilmavoimissa säilytämme keskitetyn johtamisen mallin ja hyödynnämme avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja dialogia henkilöstön ja henkilöstöryhmien välillä. Tähtäämme ihmisläheiseen ja tasa-arvoiseen johtamiseen ja ylläpidämme ilmapiirin, jossa virheet uskalletaan tunnustaa ja niistä oppia. Hyväksymme myös sen, että olemme kaikki persoonia ja kohtaamme toisemme yksilöinä. Tämä ei poista sitä, että tiukassa paikassa toteutamme tehtävät tinkimättä ja itsenäisesti, parhaalla mahdollisella tiedolla ja tavalla tähdäten yhteiseen päämäärään. Laadussa on meidän voimamme Me ilmavoimissa uskomme omaan tekemiseemme ja tunnemme siitä ylpeyttä. Uskomme siihen, että pystymme olemaan Pohjolan parhaita siinä mitä teemme. Vastaamme ympäristön haasteeseen kehittymällä jatkuvasti ja kannamme vastuumme. Sen minkä teemme, teemme kunnolla. Qualitas Potentia Nostra!

Sen minkä teemme, teemme kunnolla.

Teema – Ilmavoimien taistelu

Pilven Veikko 2/2021

Suunnittelussa ja johtamisessa tarvitaan yhteensopivia malleja, jotka on sovitettava suomalaiseen toimintaympäristöön. Satakunnan lennoston komentaja eversti Aki Heikkinen varmistaa yhteistyökuvioita ruotsalaisen Gripen-osaston kanssa Ruska21-harjoituksessa Pirkkalassa syyskuussa 2021. Kuva: Ilmavoimat

Ilmavoimien operatiivinen suunnittelu ja johtaminen sekä suoja operatiivisesta näkökulmasta Teksti: Ilmavoimien valmiuspäällikkö eversti Vesa Mäntylä Operatiivinen suunnittelu, operaatioiden toimeenpano ja johtaminen on yhteispeliä. Kuvaan tässä artikkelissa yleisellä tasolla, miten Ilmavoimien operatiivinen suunnittelu- ja johtamisprosessi antaa perusteet joukkojen taistelulle. Ilmaoperaatioiden mahdollistamiseksi koko muu Ilmavoimien ja laajemmin ilmapuolustusjoukkojen toiminnan peruste pitää suunnitella ja käskeä joukoille ennen varsinaisten ilmaoperaatioiden toimeenpanoa. Tukikohdan käyttöönotto tai ilmatorjuntajoukkojen ryhmittäminen uudelle operointialueelle ei käy hetkessä ja edellyttää puolustushaarojen ja viranomaisten yhteistoimintaa. Suunnitteluprosessi Hyvällä suunnitelmalla päästään koordinoidusti haluttuun lopputulokseen. Ilmavoimat saa suunnitteluperusteet operatiiviselle suunnittelulle Puolustusvoimain komentajalta. Rinnakkaisena suunnitteluprosessina Ilmavoimat tuottaa oman operatiivisen suunnitelmansa Pääesikunnan ohjauksessa. Suunnitteluperusteissa ovat keskeisiä Ilmavoimien tehtävät ja komentajan toimivalta. Ilmavoimien operaatiosuunnitelman perusteiden analyysissä tarkastellaan erityisesti annetun tehtävän päämäärää, miksi päämäärä on itselle tärkeä ja miksi vastustaja haluaa estää päämäärän saavuttamisen. Suunnittelussa tuotettujen operaatiolinjojen, joiden päätepiste on edellä mainitut päämäärät, kyetään jäsentämään annettu operatiivinen tehtävä halutuiksi vaiheiksi ja alatehtäviksi. Näin hahmottuu kokonaisuus, jossa yhdistyy päätehtävä sekä Ilmavoimien ja ilmapuolustuksen tehtävät

Ilmaoperaation suunnitteluun ja johtamiseen sisältyy tilanteen arviointi, päätöksenteko sekä käskytys. llmavoimien komentaja kenraalimajuri J.F. Lundqvist tukikohtakäynnillä 19.6.1944. Lentorykmentti 3:n komentaja everstiluutnantti ”Eka” Magnusson (vas) ja Hävittäjälentolaivue 24:n komentaja ”Joppe” Karhunen keskustelevat tilanteesta. ”Lunkka” seuraa ”Pelle” Soveliuksen (oik) selvitystä. Viikon kuluttua 26.6.1944 Magnusson nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numerolla 129. Perusteluiksi päätöksessä mainittiin: ”Everstiluutnantti Magnussonin erinomaisen johtajataidon ja koulutuksen ansioksi on laskettava ne tulokset ja menestykset, mitkä hävittäjälentäjämme ovat saavuttaneet ylivoimaista vihollista vastaan käydyissä raivokkaissa ilmataisteluissa. Hänen johtamansa hävittäjälentäjät ovat tähän mennessä saavuttaneet lähes 800 ilmavoittoa, joista nyt käynnissä olevan hyökkäyksen aikana 175.” SA-kuva.

toimenpiteiksi alemmille johtoportaille, joukko-osastoille niiden omien suunnitelmien perusteiksi. Eri tasojen suunnitelmista syntyy suunnitelmakokonaisuus, joissa osat linkittyvät toisiinsa ja joiden yksityiskohtaisuus on sitä tarkempaa, mitä alemmalle tasolle suunnitelmissa edetään. Yksittäisen yksikön taistelusuunnitelma on tasolla, joka kertoo mahdollisimman konkreettisesti, mitä pitää tehdä. Suunnitelman toimeenpano Ilmavoimat operoi ja toimeenpanee operaatiosuunnitelmaa jatkuvasti. Ilmavoimien operatiivinen osasto määrittää tarkennetut perusteet operaatiosuunnitelman mukaisten operaatioiden toimeenpanolle Ilmavoimien komentajan ohjauksen mukaisesti. Määritetyillä perusteilla Ilmaoperaatiokeskus johtaa ilmapuolustuksen tulenkäyttöä ja Ilmavoimien joukko-osastot toimeenpanevat ilmaoperaatioita. Suunnitelma ei luonnollisesti ole pelkästään operointia vaan oleellisesti myös operointimahdollisuuksien luontia ja ylläpitoa. Suunnitelman toimeenpanoon liittyy oleellisesti tilannekuva uhkasta, omasta suorituskyvystä ja toimintaympäristön tilasta, jotta omat toimintaedellytykset kyetään rakentamaan optimaalisen operoinnin mahdollistamiseksi. Suunnitelma jakautuu tehtävineen useampaan eri aikajänteeseen, ilmaoperaatioita ja ilmapuolustuksen tehtäviä toimeenpannaan jatkuvasti ja hyvinkin lyhyellä aikajänteellä. Suunnitelman mukaisia toimintaedellytyksiä parannetaan valmiusrakentamisen keinoin, jotta Ilmavoimien liikkuvan ja siirtyvän taistelutavan toimeenpano olisi optimaalista. Näiden toimintaedellytyksien ylläpito ja uudistaminen on pitkäjänteistä työtä, jota tehdään yhteistyössä muiden viranomaisten, yhteistyökumppaneiden sekä teollisuuden kanssa. Näkyvänä ja ajankohtaisena esimerkkinä toimii Tikkakosken tukikohta-alueen rakentaminen ja tukikohdan tarpeiden huomioonottaminen rakennettaessa uutta tukikohdan ohittavaa moottoritietä. Suunnittelusta johtamiseen ja toimeenpanoon Toimintaympäristön muuttuessa valmiutta kohotetaan tarpeen mukaisesti ja tehdään tilanteen arvio sekä arvioidaan suunnitelman valmius tarvittavien toimenpiteiden tekemiseksi. Operatiivisen johtamisen aikajänne vaihtelee tilanteen mukaan, mutta useimmiten se tarkoittaa vuorokausiluokassa tapahtuvien toimintojen johtamista, kun taas ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisella pyritään reaaliaikaiseen vaikutukseen. Operatiivisen johtamisen putkessa annetaan myös toimialoille perusteet, jotta heidän ohjauksensa joukoille ja resurssien käytölle onnistuu tarkoituksenmukaisesti. Ensimmäiset kriittiset toimenpiteet kyetään tekemään välittömästi ja tilanteenarvioinnin myötä suunnitelmaa päivitetään ja päivityksen mukainen suunnitelma laitetaan toimeenpanoon. Toimeenpanossa ja sen johtamisessa on keskeistä toimintatapojen samankaltaisuus niin normaalioloissa kuin kriisinkin keskellä. Ilmaoperaatiosykliksi kutsutulla prosessilla varmistetaan oikeiden päätöksien toteutuminen oikea-aikaisesti sekä tehtävien siirtyminen toimeenpanoon.

Pilven Veikko 2/2021

Yksi operatiivisen toiminnan keskeisimmistä asioista on oman toimintaympäristön muokkaaminen sellaiseksi, että se palvelee käskettyä tehtävää. Toimeenpanon keskiössä ovat Ilmavoimien joukko-osastot, jotka ylläpitävät alueensa tukikohtien infrastruktuuria, mukaan lukien johtamisjärjestelmät, ilmavoimien liikkuvan ja siirtyvän taistelutavan mahdollistamiseksi. Keskeisessä roolissa on yhteistoiminta omalla vastuualueella puolustushaarojen ja Pääesikunnan alaisten laitosten joukkojen sekä viranomaisten kanssa. Kokonaisvaltaisella suunnittelulla ja yhteistyöllä muokataan oma toimintaympäristö sellaiseksi, että se palvelee operaatiosuunnitelman toimeenpanoa. Ilmavoimien taistelu on dynaamista ja liikkumis- sekä siirtymiskyvyllä on ratkaiseva merkitys operaatioiden tehokkaassa toimeenpanossa, mutta sillä on iso merkitys myös suojautumisessa – liike luo suojaa. Tarvittava liike tarkoittaa tukikohtien infrastruktuurin, johtamisjärjestelmien, logistiikan sekä toimintatapojen muokkaamista toimintaa tukevaksi. Mutta liike myös haastaa suojaamisen ja suojautumisen, liikkeen keskelläkin täytyy pitää huolta henkilöstön ja materiaalin suojaamisesta. Suoja osana taistelua Operatiivinen toiminnanvapaus ja joukon tehtävien toteuttaminen mahdollistetaan suojaamalla materiaali, infrastruktuuri, toiminta, henkilöstö ja tieto sekä ulkoisilta että sisäisiltä uhkilta. Suojaamisen toiminnallisuuksia ovat toimintaympäristö- ja tilannetietoisuuden muodostaminen, toiminnan salaaminen, osumien välttäminen, uhkien torjunta, vahinkojen rajoittaminen sekä taistelukyvyn palauttaminen. Suojaaminen liittyy kiinteästi kaikkeen sotilaalliseen toimintaan, ja jokainen joukko vastaa omasta lähisuojasta. Suojaamisen operatiivisia keinoja ovat esimerkiksi tiedustelun tuottama ennakkovaroitus, toimintojen ja materiaalin hajauttaminen, maastouttaminen, valvonta ja vartiointi, reittien, alueiden ja kohteiden tarkastaminen, taktinen liike, torjuntatehtävät sekä viranomaisyhteistoiminta. Suojaaminen rakentuu normaaliolojen turvallisuustoiminnan perustalle. Sen suunnittelussa painottuu uhka- ja haavoittuvuusperusteinen riskien hallinta, joka mahdollistaa joustavan suojaamistoimenpiteiden säätelyn. Toimintaympäristön ja olosuhteiden tunteminen on keskeistä niin fyysisessä kuin informaatioympäristössä. Suojautuminen informaatioympäristössä toteutetaan operaatioturvallisuuden keinoilla. Suojaamiseen käytetään esimerkiksi sotilaspoliisi- ja suojausjoukkoja, sotilaspalokuntia, lääkintäjoukkoja, pioneerijoukkoja sekä valmiusrakentamista. Suojaamisella vastataan osaltaan myös laaja-alaisen vaikuttamisen improvisoituihin uhkiin sekä ympäristö- ja terveysturvallisuuden poikkeamiin.

Ilmavoimien taistelun johtamisesta Teksti: Ilmaoperaatiokeskuksen päällikkö eversti Tommi Heikkala Kuvat: Ilmavoimat Ilmaoperaatioiden nopea aikajänne ja dynaamisuus asettavat ilmapuolustuksen johtamiselle muiden puolustushaarojen taisteluiden johtamisesta poikkeavia vaatimuksia. Ilmapuolustuksen on kyettävä reagoimaan tapahtumiin minuuteissa. Ilmapuolustuksen toiminta-alue on valtakunnallinen ja johtamisessa tulee nopean reagoinnin lisäksi kyetä varmistamaan myös toiminnan jatkuvuus. Suomessa ilmapuolustuksen ja ilmaoperaatioiden johtaminen on tätä kirjoitettaessa ollut Ilmaoperaatiokeskuksen vastuulla reilut puoli vuosikymmentä. Olen tyytyväinen saadessani mahdollisuuden kertoa toiminnastamme Pilven Veikon lukijakunnalle. On selvää, että tällä medialla tapahtuva ”perehdyttäminen” ei voi mennä kovin syvälle yksityiskohtiin, mutta pyrin seuraavaksi kuvaamaan toimintaperiaatteitamme sekä nykyisen verkottuneen johtamisen monimuotoisuutta. Järjestelmä, jolla ilmatilannekuva Suomessa muodostetaan ja jaetaan sekä johdetaan Ilmavoimien tulenkäyttöä, tunnetaan nykyisin lyhenteellä IITVJ (Ilmavoimien integroitu tiedustelun, valvonnan ja johtamisen järjestelmä). Tulenkäytön johtamisen näkökulmasta järjestelmä kytkee yhteen ilmapuolustuksen sensorit, aselavetit ja käyttäjät. IITVJ:n tarkoitus on jakaa reaaliaikainen ilmatilannekuva kaikille verkon jäsenille, jotta heidän tehtävänsä toteuttaminen olisi mahdollisimman tehokasta, sekä heidän kykynsä suojautua, väistää ja selviytyä seuraavaan tehtävään olisi aina tilanteeseen optimoitua. Kansainvälisesti tällaisesta järjestelystä käytetään usein ”sensor to shooter” tai ”sensor to effector” -termejä. IITVJ:n osalta ”sensor to shooter” -ominaisuus on vain osa kokonaisuutta. IITVJ mahdollistaa myös verkotetun sensorioperoinnin sekä verkotetun johtamisen. Toisin sanottuna järjestelmään kytkettyjä sensoreita, lähettimiä, vastaanottimia tai johtamiseen käytettäviä johtokeskuksia ja niissä olevia positioita kyetään operoimaan paikkariippumattomasti. Tällainen verkottunut johtamisjärjestelmä mahdollistaa ilmapuolustuksen toiminnan sekä selviytymiskyvyn aivan uudella tavalla. Paikkariippumaton johtamiskyky mahdollistaa toimintojen hajauttamisen siten, että kokonaisuuden tunnistaminen sen ulkopuolelta on kovin epätodennäköistä. Tämä luonnollisesti parantaa järjestelmän selviytymiskykyä erilaisten haitallisten vastatoimien osalta. Ilmapuolustuksen toimintakenttä on laajentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana käsittämään ilmatilan lisäksi myös avaruus- sekä kybertoimintaympäristön. Avaruustoimintaympäristö vaikuttaa ilmapuolustukseen monella eri tavalla. Avaruus on kaupallistunut 2010-luvulla siten, että aikaisemmin vain valtiollisten toimijoiden pelikenttä on muuttunut entistä enemmän erilaisten liiketalouden ehdoilla toimivien yritysten toiminta-alueeksi. Paikka, aika ja navigointisovellukset käyttävät yhä useammin avaruuteen sijoi-

Ruska 2020 -harjoituksen alkutilanne.

Integroitu ja hajautettu johtaminen. Verkostoituminen mahdollistaa tilannetiedon kokoamisen ja johtamisen erilaisiin johtamispaikkoihin.

tettuja toimintoja. Osa tietoliikenneyhteyksistä perustuu satelliittipohjaiseen tiedonsiirtoon. Toimintojamme tarkkaillaan ja me kykenemme tarkkailemaan muiden toimintoja avaruudesta. Asiaa voi pohtia Googlen meille kaikille ilmaiseksi tarjoamien satelliittikuvien kautta. Mikäli on mahdollista jakaa ilmaiseksi noin tarkkaa tietoa, mitä onkaan saatavilla, mikäli tuotteesta on valmis maksamaan? Avaruuden ”arkipäiväistyttyä” on selvää, että maanpuolustuksen toimijoiden

Puolustusvoimain ylipäällikkö, Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vierailulla Ilmaoperaatiokeskuksessa. Kuvassa vasemmalla puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen ja oikealla ilmavoimien komentaja Pasi Jokinen. tulee pysyä tietoisena siitä, milloin voi olla valvovan silmän alla ja milloin voi liikkua muiden näkemättä. Tämän tiedon tulee olla osa ilmatilannekuvan ja varoittamisen menettelyitä. Ilmavoimien avaruustoiminta perustuu useisiin kumppaneihin, joista kaupallisten kumppaneiden lisäksi merkittävimpänä mainittakoon yhteistyö US SPACECOMin kanssa. On sanomattakin selvää, että IITVJ:n operointi ja ylläpito vaatii myös kybertoimintaympäristön huomioimista. Tietoliikenteen digitalisaatio mahdollistaa monia asioita, mutta muodostaa samalla toimintaympäristön, jonka turvallisuudesta on pidettävä erittäin tarkasti huolta. Yhtenä IITVJ:n operointiin liittyvänä toimintona on käyttämiemme tietoliikenneverkkojen kybervalvonta. Kybervalvonta pyrkii varmistamaan johtamisjärjestelmän käytettävyyden tunnistamalla siellä olevan toiminnan ja toimijat, sekä huolehtimalla salaamiseen käytettävien algoritmien ts avaimien tehokkuudesta ja ajanmukaisuudesta. ”Kansainvälinen puolustusyhteistyö vahvistaa Suomen puolustuskykyä. Yhteistyössä korostuvat uhkaympäristön muutokseen, sotilaallisiin suorituskykyihin, tilannetietoisuuteen ja kriisitilanteiden yhteistoimintaan liittyvät kysymykset. Suomi vahvistaa puolustusyhteistyötä sekä kehittää yhteistoimintakykyä keskeisimpien kumppanien kanssa kaikkia Suomeen vaikuttavia turvallisuustilanteita varten.” - VNPS 2021 Kansainvälinen yhteistyö on luonnollinen osa Ilmavoimien nykypäivän toimintakenttää. Suomella on useita kansainvälisiä kumppaneita, joiden kanssa yhteistoimintaa harjoitel-

Pilven Veikko 2/2021

laan osana Ilmavoimien harjoitustoiminnan kokonaisuutta. Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö niin suunnitelmien kuin harjoitustoiminnan osalta on ollut esillä julkisuudessa selvästi eniten viime vuosina. Ilmavoimat toimii aktiivisesti myös muiden kumppaneiden kanssa. Kansainvälisen yhteistoiminnan tavoitteena on saavuttaa yhteensopivuus toimintamenetelmien ja johtamisvälineiden osalta. On ilo todeta, että 2000-luvun aikana tehdyt päätökset esimerkiksi Link16-järjestelmään siirtymisestä tai imperial- mittayksiköiden ja englanninkielisen radiopuhelinfraseologian käyttöönottamisesta ovat osoittautuneet viisaiksi valinnoiksi. Kykymme toimia yhdessä muiden läntisten ilmavoimien kanssa on erittäin hyvällä tasolla. Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa osaamme itse määrittää ne tärkeät menettelytavat, jotka tulee tehdä kansainvälisesti yhteensopivasti. Nämä tulee erottaa niistä, jotka operaatioalueemme asettamista vaatimuksista johtuen on tehokkaampaa tehdä Suomen toimintaympäristöön räätälöidyllä tavalla. Ilmaoperaatiokeskuksen toimintakenttä koostuu pääsääntöisesti aikaisemmissa kappaleissa mainitsemieni kokonaisuuksien suunnittelusta ja toimeenpanosta. Noin seitsemän toimintavuoden jälkeen voin todeta IOK:n perustamisen olleen myös eräs niistä pitkänäköisistä päätöksistä, jotka eivät ole helppoja tehdä, mutta ”maksavat itsensä takaisin”. Ilmapuolustuksen ja ilmaoperaatioiden johtaminen on erittäin monimuotoinen kokonaisuus. On ensiarvoista, että ilmapuolustuksen ylin johtopaikka ja toiminnasta vastaava komentaja työskentelevät samassa paikassa. Tällä tavalla vuorovaikutus niin iloista, kuin murheista on mahdollista ja toiminta vastaa komentajan odotuksia.

Ilmavoimien taistelu ja logistiikka, operaatioiden mahdollistaja Miten sotilaallisen toimintaympäristön kehitys vaikuttaa Ilmavoimien huollon järjestelyihin ja toimintaan sekä logistiikan rooliin osana Ilmavoimien operaatiota?

Kirjoittajat: • Kapteeni Pauli Mannisto, Ilmavoimien esikunnan huolto-osasto, Kunnossapito- ja täydennyssektorin johtaja • Majuri Vesa Niemi, Ilmavoimien esikunnan huolto-osasto, Tukeutumissektorin johtaja Kuvat: Ilmavoimat Logistiikka ja sen merkitys Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmällä varmistetaan taistelujärjestelmien käytettävyys ja mahdollistetaan operaatioiden toteuttaminen. Logistiikan ymmärtämiseksi on hahmotettava, miten materiaalien sekä palveluiden toimitusketjut rakentuvat ja miten niitä johdetaan. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän toiminnan perusajatus noudattelee yhteiskunnan turvallisuusstrategian henkeä, jossa toimiva järjestelmä luodaan yhdessä viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen kanssa. Logistiikkajärjestelmä sitouttaa kumppanit kotimaassa ja ulkomailla palvelujen ja materiaalien toimitusketjujen muodossa. Myös Ilmavoimien huolto toteutetaan yhteistyössä Ilmavoimien joukkojen, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen sekä kumppanien ja yhteistyötahojen kanssa. Ilmavoimien huollolla tuotetaan ilmaoperaatioiden tarvitsema välitön tuki, mutta taustalla toimii massiivinen logistiikkajärjestelmä, jonka avulla varmistetaan toiminnan jatkuvuus. Ilmavoimien huolto nojaakin järjestelmävastuullisen logistiseen- ja asiantuntijatukeen kaikissa valmiustiloissa suorituskykyjen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä. Ilmasodankäynnissä on kysymys ilman hallinnasta. Ilman hallinta mahdollistaa ilmatilan käytön sotilaallisten päämäärien toteuttamiseksi. Ilman hallinnan menettämisen myötä altistuvat ilmoitse tapahtuville hyökkäyksille paitsi Ilmavoimien, myös muut puolustusjärjestelmän suorituskyvyt sekä yhteiskunnallisesti tärkeät kohteet. Taistelut ilman hallinnasta voidaan hävitä tai voittaa monesta syystä, mutta peli menetetään varmuudella, jos taistelutilaan ei saada tuotettua tehtäväkelpoista ja riittävää taisteluvoimaa. Ilmavoimien logistiikan toiminnot ovat

avainasemassa taistelujärjestelmän tukeutumisedellytysten ja operaatioiden toimeenpanovalmiuden luomisessa. Operaatioiden mahdollistamisen lisäksi ilmapuolustuksen logistiikkakomponentilla voidaan nähdä olevan myös entistä suurempi rooli kriisien ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Hyvin toimivaa ja joustavaa ilmapuolustuksen logistiikkajärjestelmää tarvitaan osana ilmapuolustusta lisäämään puolustuskykymme uskottavuutta ja pidäkettä. Ilmavoimien huolto mahdollistaa järjestelmien käyttöintensiteetin kasvattamisen, ja se kykenee nopeaan ja yllättävään tukikohtaryhmityksen muutokseen, jolla mahdollistetaan nopea reagointikyky ja painopisteen muodostaminen. Toimintaympäristön haasteet Turvallisuustilanne Suomen lähialueilla on huonontunut suurvaltojen jännitteistä johtuen. Tämä on lisännyt sotilaallista aktiivisuutta Itämeren ja Baltian alueella. Suomen ulkomaankaupasta vuonna 2020 yli 80 % tapahtui meritse, joten Itämeren vakaudella on merkitys myös logistiikkajärjestelmän toimivuuteen. Kansainvälisiin materiaalivirtoihin tukeutuva tehokas ja taloudellisesti järkevä logistiikkajärjestelmämme on toisaalta altis uudenlaisille häiriötekijöille, joihin tarkoituksellisesti vaikuttamalla voidaan tavoitella myös sotilaallista hyötyä. Laajaalaisella vaikuttamisella voidaan pyrkiä viime kädessä myös sotilaallisiin päämääriin käyttämättä kuitenkaan sotilaallisia vaikutuskeinoja. Aseteknologian kehitys mahdollistaa sotilaallisen voiman käytön ulottamisen riittävällä tarkkuudella entistä kauemmaksi. Kauaskantoiset aseet ja maalinosoituksen tarkkuus, lennokit sekä elektroninen vaikuttaminen ovat esimerkkejä nykyaikaisen taistelukentän uhkista. Koska logistiikkajärjestelmä ja sen osat muodostavat taistelujärjestelmän toimivuuden kannalta ratkaisevan toiminnon, ovat ne samalla houkuttelevia maaleja. Ilmavoimien huollon toiminnassa on otettava huomioon muuttuvat toimintaympäristön haasteet. Vaikka Ilmavoimien huollon toiminta sijoittuu pääosin valtakunnan ja ilmapuolustuksen tukialueelle, ei pelkkä maantieteellinen sijainti anna

enää riittävää suojaa. Taistelutilan syvyys ei riitä, laaja-alaisen vaikuttamisen osalta siitä voidaan tuskin puhuakaan. Staattisuus ja kiinteisiin toimipisteisiin tukeutuminen voi olla vain normaaliolojen ratkaisu. Ilmavoimien taistelun tukemiseksi logistiikkajärjestelmä toteuttaa tehtävänsä käyttäen Ilmavoimien taistelutavan periaatteita. Taistelutavan mukaisesti ratkaisevaa etua uhkaan ja vastustajaan nähden haetaan tietoon perustuvasta oikea-aikaisesta päätöksenteosta, dynaamisesta ja mukautumiskykyisestä toiminnasta sekä kaikilla tasoilla tehtävästä toiminnan hajauttamisesta. Ilmavoimien huolto varautuu ilmaoperaatioiden tukemiseen entistä nopeamman ja arvaamattomamman tilannekehityksen ollessa todennäköistä. Nopeaan ja arvaamattomaan tilannekehitykseen vastataan valmiudella. Operaatioiden tukitehtävien toimeenpanovalmiudesta on huolehdittava kaikilla tasoilla. Logistiikan toimialajohtamisessa korostuvat tilannekuvan ylläpito ja siihen perustuen materiaalisesta valmiudesta ja omavaraisuudesta sekä kaluston käytettävyydestä huolehtiminen. Toimipaikkojen ja tukikohtien käytettävyys edellyttää jatkuvaa ylläpitoa. Logistiikan joukkojen valmiutta aloittaa ilmaoperaatioiden tukeminen kehitetään, ylläpidetään ja seurataan. Vain todelliset olemassa olevat suorituskyvyt luovat valmiutta. Logistiikka osana operaatioita ja niiden mahdollistajana Ilmavoimat tukeutuu Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään, jonka kiinteänä osana on Ilmavoimien oma huoltojärjestelmä. Logistiikkajärjestelmää tuetaan myös siviilikom-

Kunnossapitoala takaa kaluston käytettävyyden

Pilven Veikko 2/2021

ponentilla, jonka tarkoituksena on sitouttaa yhteiskunnan toimijoita kokonaisturvallisuuden rakentamiseen ja varmistaa huoltovarmuudelliset seikat häiriötilanteissa. Puolustusvoimien logistiikkalaitos tekee siviilitoimijoiden kanssa kumppanuussopimuksen ja integroi toimijan palveluineen järjestelmän osaksi. Ilmavoimien oma huolto luo tukeutumisedellytykset ilmaoperaatioille. Taisteluteknisellä tasolla toteutetaan Ilmavoimien taistelujärjestelmän välitön tuki. Varsinaisen toimialatyön lisäksi Ilmavoimien huolto tukee ilmaoperaatioita tuottamalla tilannetietoa logistiikan suorituskyvystä Ilmavoimien johdon päätöksenteon tueksi. Ilmavoimien huollon keskeisenä toimijana ja linkkinä Ilmavoimien taistelun johtamiseen on Ilmavoimien esikunnan huolto-osasto. Huoltoosasto johtaa ja ohjaa toimialatehtäviä tiiviissä yhteistyössä Ilmavoimien huollon joukkojen kanssa sekä Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän toimijoiden ja siviilikumppaneiden kanssa. Huolto-osasto osallistuu ilmaoperaatioiden suunnitteluun ja johtamiseen toimialaa koskevissa kysymyksissä. Nykyaikaisen operatiivisen toimintaympäristön haasteet ovat lisänneet logistiikkajärjestelmän toimijoiden tarvetta ymmärtää operatiivinen tilanne ja sen vaatimuksia logistiikalle. Nykyaikaisessa toimintaympäristössä reagointinopeuden ja joustavuuden tarvetta ovat lisänneet laajat vaikuttamisen keinovalikoimat sekä nopea tilannekehitys. Logistiikkatoimialan on kaikissa tilanteissa kyettävä tuottamaan reaaliaikainen tilannekuva logistiikkajärjestelmän kyvystä tukea ilmaoperaatioita. Ilmavoimien huollon on kyettävä myös analysoimaan ja tuottamaan arvio toimialan tilanteen kehittymisestä päätöksenteon tueksi.

Kunnossapitoala Ilmavoimien huollon kunnossapitoala huolehtii vastuunsa mukaisesti taistelu- ja valvontajärjestelmien ylläpidosta. Nykyaikaisten teknisten järjestelmien kunnossapito on ammattitaitoa ja huolellista suunnittelua sekä jatkuvaa seurantaa vaativaa työtä. Osallistumalla itse kunnossapidon töihin varmistutaan samalla kunnossapidon osaamispääoman omavaraisuudesta ja joustavuudesta. Kunnossapidon kokonaisuus liittyy ilmapuolustuksen suorituskykyjen elinjakson hallintaan, jolla täytetään suunniteltu suorituskykyosuus puolustusjärjestelmässä. Ilmaoperaatioiden osalta ylläpidetään operaation vaiheeseen määritetty käytettävyystavoite. Valmiudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna kunnossapidon tehtävänä on varautua ja ylläpitää valmius käytettävyyden nostoon joka tilanteessa. Menestyksekkäästi toteutettu kunnossapito luo ilmapuolustukseen uskottavuutta. Se ilmenee joka vuosi lentotuntitavoitteiden täyttymisenä ja koulutuslentotoiminnan etenemisenä sekä siinä, että harjoitus- ja operatiivinen lentotoiminta kyetään toteuttamaan suunnitellusti.

hajauttamisella, sen harjoittelulla ja toimintaedellytysten ylläpidolla luodaan valmiutta suojata ja suunnata omaa voimaa, mahdollistaa operaatioiden yllätyksellisyys ja joustavuus sekä luoda taistelunkestävyyttä. Ilmaoperaation kannalta tärkeää on tukeutumisalaa hyödyntäen turvata taistelujärjestelmän selviytyminen taisteluun sekä käyttää omaa voimaa aktiivisesti ja aloitteellisesti. Tukeutumisen edellytysten luominen ja taistelujärjestelmien tukeutuminen eri tukikohtiin on näkyvää ja näyttävää toimintaa. Osoitettu kyky hyödyntää koko valtakunnan aluetta ilmapuolustuksen suorituskykyjen tukeutumisessa luo osaltaan pidäkettä. Liikkuva, salaava ja harhauttava ilmapuolustuksemme tukeutumisjärjestelmä on hankala lamauttaa.

Tukeutumisala Tukeutumisala luo edellytykset suorituskykyjen käytölle ylläpitämällä ja kehittämällä ilmaoperaatioiden edellyttämää infrastruktuuria, palveluita ja lupia. Tukeutumisala mahdollistaa taistelu- ja valvontajärjestelmien käytön operatiivisen tilanteen kannalta optimaalisilta paikoilta. Tukeutumiskyvyn Ilmaoperaation ylläpito vaatii muun muassa polttoainetäydennyksiä

Täydennysala Ilmavoimien huollon täydennysala varmistaa toiminnan jatkuvuuden. Täydennysala ohjaa puolustushaarayhteisen ja Ilmavoimien erikoishuollon tarvitsemia materiaalivirtoja ilmaoperaatioiden tarpeen mukaisesti. Haasteena on Ilmavoimien liikkuvaan taistelutapaan sopeutuminen. Ei ole aivan yksinkertaista yhteensovittaa logistiikkajärjestelmän eri toimijoiden (ml. kumppanit) ja tuen tarvitsijoiden suunnittelua, varsinkaan kun päätöksenteon aikaperspektiivi vaihtelee ilmaoperaatioiden minuuttiluokan tasosta päivä- tai viikkoluokan toimitusaikoihin. Avainasemassa menestyksekkään täydennysketjun luomisessa ovat omavaraisuuden ylläpito ja ennakointi osallistumalla logistiikkatoimialana aktiivisesti ilmaoperaatioiden suunnittelu- ja johtamistyöhön. Kunnossapito takaa taistelujärjestelmän käytettävyyden, tukeutumisala tuottaa toiminnalle alustan ja täydennyksillä Ilmavoimat pidetään käynnissä, suorituskykyisenä ja taisteluvalmiina. Yhteisen päämäärän tunnistamisen myötä ja sen eteen ponnistellen Ilmavoimien huolto pyrkii antamaan ilmaoperaatioiden suunnittelijoille ja johdolle mahdollisimman suuren vapauden toimia tärkeässä tehtävässämme.

Taistelujärjestelmä tukeutuu tukikohtiin

Reservin osaaminen Ilmavoimien suorituskyvyn ytimessä

Teksti: Ilmavoimien koulutuspäällikkö everstiluutnantti Teemu Pöysti Kuvat: Baana 21 -harjoituksesta, Ilmavoimat Historiallisesti voittoisat ilmavoimat ovat perustaneet suorituskykynsä vastustajaa korkeamman teknologian hyödyntämiseen ja korkeatasoiseen, ammattimaiseen osaamiseen avainasejärjestelmien käytössä. Vaikka väite sinällään onkin totta, usein turhan vähälle huomiolle jää se, että ilmavoiman tuloksekas käyttö vaatii myös toimintaa tukevien elementtien panosta. Yhden hävittäjän lentosuorituksen mahdollistamiseksi vaaditaan satojen eri alojen ammattilaisten työtä. Tämä elintärkeä tuki tuotetaan Ilmavoimien reserviin varusmieskoulutuksessa. Ilmavoimien, kuten muidenkin puolustushaarojen suorituskyky, perustuu laajaan ammattitaitoiseen reserviin, joka mahdollistaa avainsuorituskykyjen käytön ja ylläpidon korkealla tasolla resurssitehokkaasti. Ilmavoimat kouluttaa vuosittain noin 1 300 varusmiestä, jotka sijoittuvat Ilmavoimien reserviin tuottamaan sodan ajan suorituskykyä eri toimialoilla. Lentotekniikasta taistelunjohtoon, kyberistä kunnossapitoon, suojaamisesta mediatuotantoon, kaikkien Ilmavoimien toimialojen suorituskyky perustuu suurelta osin reservin osaamiseen.

Pilven Veikko 2/2021

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen Reservin suorituskyvyn muodostuminen perustuu kuitenkin paljon muuhunkin kuin korkeatasoiseen varusmieskoulutukseen, jonka Ilmavoimat koulutettavilleen tarjoaa. Reserviläisten muualta hankitun osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen osana Ilmavoimien toimintaa on muodostunut yhä tärkeämmäksi tekijäksi Ilmavoimien taistelukyvylle. Esimerkiksi Ilmavoimissa käytettävät kehittyneet viestijärjestelmät vaativat käyttäjiltään syvällistä osaamista, jonka tuottaminen varusmieskoulutuksen aikana on haastavaa. Järjestelmien kehittyessä tulevaisuudessa yhä vaativammiksi tulee Ilmavoimien kyetä entistä tehokkaammin hyödyntämään myös reserviläisten muualta hankittu osaaminen ja liittämään se tehokkaasti varusmieskoulutuksessa tuotettavaan erityisosaamiseen. Siviilissä hankittu ammattiosaaminen yhdistettynä varusmieskoulutuksessa tuotettuun ilmavoimalliseen osaamiseen muodostavat lyömättömän yhdistelmän ajantasaista suorituskykyä ja ymmärrystä poikkeusolojen toimintaympäristöstä. Vastaavaa määrällistä ja laadullista suorituskykyä on vaikea tuottaa realistisin kustannuksin puhtaasti ammattilaisuuteen perustuvalla joukkorakenteella. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mekanismi

Varusmiesten tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta mittaavien vuosittaisten kyselytutkimusten tulokset ovat olleet Ilmavoimissa historiallisen korkealla tasolla jo kahden saapumiserän ajan. Ilmavoimat on joukkotuotannossaan ottanut käyttöön Koulutus 2020 ohjelman mukaisen, uudistetun koulutusmallin. Ohjelman myötä koulutus vastaa aiempaa paremmin kasvaneisiin suorituskykyvaatimuksiin. Uudistuksen myötä koulutuksen rakennetta on kehitetty modulaariseksi, mahdollistaen koulutuksen toteuttamisen aiempaa tehokkaammin ja lyhyemmässä ajassa. Uudistus mahdollistaa myös uuden teknologian, kuten sisäampumasimulaattoreiden ja virtuaalisten oppimisympäristöjen tehokkaan käytön. Uudistuksessa on otettu käyttöön myös aselajikohtaiset osaamiskeskukset, jotka vastaavat koulutuksen ajantasaisuudesta ja hyvien käytänteiden levittämistä kaikkiin kouluttaviin yksiköihin. Vaikka pandemia onkin hidastanut uudistuksen toimeenpanoa suunnitellusta, ovat alustavat koulutustulokset osoittautuneet varsin rohkaiseviksi. Reservin koulutus

toimii myös toiseen suuntaan. Ilmavoimien varusmieskoulutuksessa tuottama osaaminen on korkeatasoista erityisosaamista, joka on hyödynnettävissä myös monissa siviiliyhteiskunnan tehtävissä. Ilmavoimat tarjoaa esimerkiksi lentokoneasentajaksi kouluttautuvalle nuorelle erinomaisen mahdollisuuden kehittää tulevaan ammattiinsa liittyvää osaamista myös varusmiespalveluksensa aikana. Ilmavoimien antama lentotekninen varusmieskoulutus on nykyisin luettavissa hyväksi osaamispisteinä osana ammatillista tutkintoa, kuten lentokoneasentajan tutkintoa. Ilmavoimien antaman varusmieskoulutuksen hyväksi luettavuutta eri tutkintojen osina pyritään jatkossa kehittämään kattamaan kaikkia toimialoja. Koulutus 2020 ohjelma joukkotuotannossa Covid-pandemia on pakottanut myös Ilmavoimat sopeuttamaan koulutusjärjestelmänsä vallitseviin olosuhteisiin sopivaksi. Vaikka erilaiset rajoitukset koulutuksen toteuttamiselle usein ovatkin tuntuneet erittäin haastavilta, on joukkotuotanto kyetty toteuttamaan suunnitellusti ja erinomaisin tuloksin. Sopeuttamistoimet ovat tarjonneet mahdollisuuden lähestyä totuttuja toimintatapoja uudesta tulokulmasta ja kehittää kokonaan uusia tapoja toteuttaa koulutus terveysturvallisesti. Vaikka pandemian hellittäessä tullaankin ottamaan taas käyttöön perinteisiä hyviksi havaittuja toimintatapoja, tullaan monia väliaikaisiksi suunniteltuja malleja myös jättämään käyttöön niiden osoittauduttua varsin tehokkaiksi. Viimeisimpien varusmiesikäryhmien koulutustulokset ja erityisesti heiltä saatu palaute kiistatta osoittavat, että koulutus on kyetty haasteista huolimatta toteuttamaan laadukkaasti.

Ilmavoimien reservin koulutus keskittyy kertausharjoituksiin, joissa joukkojen suorituskyky ylläpidetään riittävällä tasolla ja tarvittaessa päivitetään vastaamaan kehittyneeseen taistelutapaan. Perinteisten kertausharjoituksen rinnalle on luotu uusia mahdollisuuksia Ilmavoimien reserviläisille kehittää ja ylläpitää poikkeusolojen osaamistaan. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ja siihen kuuluva ilmapuolustuspiiri tukevat Ilmavoimien reservin suorituskyvyn muodostamista monipuolisesti. MPK-toiminta tarjoaa Ilmavoimien reserviläisille loistavan mahdollisuuden osallistua vapaaehtoiseen toimintaan, joka tukee poikkeusoloissa tarvittavan osaamisen kehittymistä ja ylläpitoa. Ilmapuolustuspiirin laajasta koulutustarjonnasta erityisesti sotilaallisiin valmiuksiin (SOTVA) keskittyvät kurssit tuottavat ilmavoimien reservissä tarvittavaa osaamista. Kurssit suunnitellaan huolellisesti Ilmavoimien ja ilmapuolustuspiirin yhteistyönä, jolloin sisältö pysyy varmasti ajantasaisena. Ilmavoimien tavoitteena on mahdollistaa sitoutuneille reserviläisille jatkuva kehittyminen poikkeusolojen tehtävissä myös kertausharjoitusten ulkopuolella vapaaehtoisuuteen perustuen. MPK-toiminnassa hankittu osaaminen palvelee nousujohteisen reservin urapolun muodostumista, mahdollistaen esimerkiksi MPK:n kouluttajakoulutuksen saaneiden reserviläisten käyttämisen kouluttajina Ilmavoimien kertausharjoituksissa. MPK-toiminnassa aktiivisesti mukana olevat sitoutuneet reserviläiset muodostavat keskeisen osan Ilmavoimien valmiutta siirtyä joustavasti poikkeusolojen toimintaan. Tehtävissään harjaantuneet ja paikalliset olosuhteet hyvin tuntevat reserviläiset ovat keskeisessä roolissa Ilmavoimien valmiuden säätelyn onnistumisessa. Sitoutunut ja osaava reservi vastaa erinomaisesti Ilmavoimien toimintaympäristön haasteisiin, joista aika ja erityisesti sen puute on usein se keskeisin.

Autonomiset järjestelmät

– Sotatekniikan näkökulmia ilmavoimien taisteluun

Tekstit: • Insinöörimajuri (FT, DI) Mika Nieminen MPKK/STEKNL, Tutkimusryhmän johtaja • TkT Reino Virrankoski tutkijatohtori, Aalto-yliopisto, tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitos, MPKK/STEKNL MULTICO:n projektipäällikkö Teknologian kehittyessä sotilaallinen toimintaympäristö muuttuu ja laajentuu, mikä aiheuttaa haasteita puolustuksen järjestämiselle. Toisaalta toimintaympäristön laajentuminen entistä voimakkaammin ohjelmistopohjaisiin järjestelmiin voi luoda myös mahdollisuuksia vastata uhkiin keskitetymmin osaamista kehittämällä. Perinteisten puolustushaarojen lisäksi entistä tärkeämpään osaan ovat nousemassa informaatio- ja kybervaikuttaminen sekä avaruuden käyttö sotilaallisena toimintaympäristönä. Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitoksella tulevaisuuden ja osittain jo nykyisiinkin osaamistarpeisiin on varauduttu tutkimuksen ja opetuksen välisen integraatioasteen parantamisella, minkä vuoksi eräs vahva tutkimusalue on autonomiset järjestelmät ja niiden hyödyntäminen, joihin liittyy oleellisena asiana tekoäly, koneoppiminen ja robotiikka. Muita tutkimusalueita ovat kyberturvallisuus- ja teknologia, operaatioanalyysi, yleinen sotateknologinen kehitys, materiaalia lisäävät menetelmät sekä sotatalouteen liittyvät aiheet. Sotatekniikan laitoksen jatko-opiskeljoiden tekemä tutkimus on akateemisuuden vuoksi pääosin julkista. Sotatekniikan laitoksella tutkimusryhmässä autonomiatutkimukseen keskittyy ye-evl Petteri Hemmingin vetämä jatko-opiskelijatiimi, jossa maatoimisia autonomisia järjestelmiä tutkii Christian Andersson ja ilmapuolustukseen liittyviä järjestelmiä tutkii insinöörimajuri Tapio Haapamäki. Kokonaisuuteen on tulossa myös meripuolustuksen autonomiaan keskittyvä jatko-opiskelija. Tekoälyn, koneoppimisen ja robotiikan hyödyntäminen Tätä artikkelia kirjoitettaessa LAYKKA-alustaa on testattu ja kehitetty sekä sen käyttöä on mallinnettu VBS-simulaatioharjoituksessa (kuvassa), josta saatujen kokemusten perusteella simuloidussa ympäristössä LAYKA:n aiheuttama hämmennys oli huomattavan suurta harjoitukseen osallistuneiden keskuudessa. Simulaatioharjoituksen perusteella LAYKA:n tai vastaavan järjestelmän käyttöä ilmapuolustuksen tukikohtien puolustamisessa ja valvomisessa on kannattavaa. Siihen yhdistettynä droonien (semiautonomiset tai autonomiset) tuoma lisäsuorituskyky vapauttaa henkilöresursseja muihin tehtäviin. Muun muassa tekoälyn, koneoppimisen ja robotiikan käyttö sensoridatan louhinnassa ja luokittelussa tuo mahdollisuuksia tulevaisuuden upseereil-

Pilven Veikko 2/2021

le käyttää nykyteknologiaa päätöksenteon helpottamiseksi, mikä voidaan tekemiemme tutkimusprojektien havaintojen perusteella tuoda osaksi arjen välineillä tehtävää johtamista. Droonien käyttöön ilmapuolustuksessa liittyy oleellisesti insinöörimajuri Haapamäen jatkotutkimus, jossa Sotatekniikan laitos ja Ilmasotakoulu ovat kansallisen yliopisto- ja yrityskonsortion (MULTICO) asiantuntijajäsenenä. MULTICO-projektin painopiste siviilimarkkinoilla MULTICO-projektissa toteutetaan ekosysteemi, joka tuottaa reaaliaikaista tilannekuvaa hyödyntämällä minisatelliittien, multikopteri-tyyppisten droonien sekä muiden sensori- ja toimilaitejärjestelmien mittaamaa dataa. Kysymyksessä on Business Finlandin New Space Economy -ohjelmasta rahoitusta saava yhteishanke, johon osallistuvat tutkimuslaitososapuolina • • •

Aalto-yliopisto ja VTT sekä yritysosapuolina Nokia Oyj, Saab Finland Oy, Atlas Elektronik Finland Oy, DA-Group, Huld Oy, Iceye Oy, Nsion Oy, Small Data Garden Oy sekä Nokian alihankkijana Insta ILS Oy.

Projekti toteutetaan 1.4.2020-31.10.2022 välisenä aikana. Sen painopiste on siviilimarkkinoilla, ja Frost & Sullivanin alkuvuodesta 2020 toteuttaman markkinaselvityksen mukaisesti painopisteet on asetettu seuraaville kolmelle sovellusalueelle: 1. julkinen viranomaiskäyttö (turvallisuus ja puolustus), 2. kriittisen infrastruktuurin hallinta (esim. energiantuotanto ja -jakelu) sekä 3. logistiikka ja liikenne. Puolustusvoimat ei osallistu MULTICO-projektin rahoitukseen eikä myöskään saa sieltä rahoitusta, mutta Maanpuolustuskoulu ja Ilmasotakoulu toimivat projektikonsortiossa asiantuntijajäseninä, ja ohjausryhmässä on edustus myös Ilmataistelukeskuksesta. Projektin pääkohde on siviilimarkkinoilla, jossa kehitettävän kaltaisten järjestelmien vaatimukset ovat tavallisesti sotilaallisia vaatimuksia kevyemmät. MULTICO:ssa ajatuksena on, että jos järjestelmä täyttää mahdollisimman pitkälle sotilaalliset vaatimukset, niin silloin se varmimmin soveltuu mahdollisimman laajasti myös erilaisiin siviilisovelluksiin. Osallistuminen asiantuntijajäsenenä tarjoaa Puolustusvoimien kannalta hyödyllistä synergiaa myös MATINE:ssa ja PVTO:ssa tehtävän tutkimus- ja kehitystyön kanssa. Kukin osallistujista tuo MULTICO-ekosysteemiin omaa osaamistaan. Droonialustana käytetään Nokian droonia,

LAYKKA-AMPGV 2030 in VBS

Johtaa

Estää pääsyn Lyö kohtaamansa vihollisen

Selvittää vihollisen etenemisen

Ihmisen korvaaminen tulevaisuuden kentillä – uhka vai mahdollisuus? LAYKKA-tutkimusprojektin malli VBS:llä sekä todellinen kuva. VBS = Virtual Battle Space, virtuaalinen taistelukenttä/alue

jolle toteutetaan määrätyt sensorihyötykuormat ja kehitetään satellittivapaan (GNSS free / GNSS denied) navigoinnin menetelmiä. Tilannekuvadatan keräämistä, laskentaa ja loppukäyttäjille jakamista varten käytetään Nokia Digital Automation Cloud -pilvipalvelua sekä Nsionin NSC3-platformia. Saab Finland Oy osallistuu satelliittivapaan navigoinnin sekä droonin sensorihyötykuorman kehittämiseen. Huldin keskeistä osaamista on satellittivapaa navigointi sekä hahmon- ja kohteidentunnistus satelliittien, lentokoneiden ja droonien tuottaman datan avulla. Satelliittialustana käytetään Iceyen minisatelliitteja. Niiden avulla mahdollistuu globaalin mittakaavan satelliittikuvantaminen, sekä erityisesti SAR-tutkadatan tuottaminen tarkasteltavista kohteista varsin tiheällä mittausvälillä. SAR-tutkavalmistajana mukana on DA-Group, ja miniatyrisoidun SAR-tutkan käyttöä ja tutkadatan analyysiä tutkitaan minisatelliittien ohella myös drooneissa. Atlas Elektronik Finlandin keskeistä osaamista on merellisen tilannekuvan tuottaminen ja sen integrointi järjestelmän muihin osiin. Small Data Garden kehittää droonilla maahan levitettäviä anturiverkkoja, jotka käyttävät pienelle datamäärälle soveltuvia pitkän kantaman datansiirtotekniikoita. Aalto-yliopisto tutkii droonien satelliittivapaata navigointia, niiden käyttöä autonomisena parvena sekä radiotomografiaan perustuvaa henkilön läsnäolon tunnistamista ja paikantamista. Lisäksi Aalto osallistuu sensorifuusiome-

MULTICO-ekosysteemiin kukin osallistujista tuo omaa osaamistaan.

netelmien tutkimiseen sekä järjestelmän tietoliikennearkkitehtuurin kehittämiseen ja integrointiin. VTT:n keskeisiä tutkimuskohteita projektissa ovat kuvantavan radiometrin ja hyperspektrikameran laitteistokehitys ja data-analytiikka, sekä SAR-tutkadatan analyysi. Lisäksi VTT osallistuu myös sensorifuusiomenetelmien tutkimiseen ja järjestelmän integrointiin.

Arctic Fighter Meet AFM21

Teksti ja kuvat: Ari Manninen Arctic Fighter Meet -lentotoimintaharjoituksen juuret juontavat 2000-luvun alkuvuosille. AFM21 lennettiin elo-syyskuun vaihteessa Rovaniemellä. Nuorten ohjaajien ilmailutapahtumana tunnetun harjoituksen aikana ohjaajamme saavat ensikosketuksen kansainväliseen harjoitustoimintaan ja pääsivät samalla vertaamaan omaa osaamistaan ruotsalaisiin ja norjalaisiin kollegoihin. Vuosittaisen harjoituksen järjestää vuorovuosina Ruotsin, Suomen tai Norjan ilmavoimat – tänä vuonna vetovastuu oli Ilmavoimilla, Lapin lennoston isännöimänä. ”Kuskit sopivat keskenään, miten lentotehtävät hoidetaan ja käyvät lentämässä. Sen jälkeen he käyvät keskenään asiat läpi. Lopputulemana on lentämisen riemua ja hymyileviä naamoja, sillä harjoituksen lentotoiminta on pääasiassa perinteistä yksi vastaan yksi kurvataistelua. Samalla vähän verrataan eri kansallisuuksien ohjaajien tasoa, kun kokeneemmatkin kuskit käyvät lentämässä nuorten ruotsalaisten ja norjalaisten ohjaajien kanssa. Nähdään, miten kutakin konetyyppiä käytetään eri kansallisuuksien toimesta ja missä taivaalla mennään taidollisesti. Harjoituksen luonteeseen kuuluu myös niin sanottu takapenkkivaihto eli pääset eri kansallisuuksien ja konetyyppien kyytiin.” – Harjoituksen projektiupseeri

Pilven Veikko 2/2021

Vakaajataidetta: F-16 Fighting Falconit Bodøn taivaalla, taustalla Norjan rannikon vuoret.

Norjalaisen kollegan hihamerkki.

”Ilmavoimien laadukkaan koulutusohjelman ansiosta meidän nuoret ohjaajamme pärjäävät erittäin hyvin vähän kokeneempien ulkomaalaisten kollegoiden kanssa. Yksi vastaan yksi -lähitaistelu opitaan jo Hawk-vaiheessa ja Hornetin ensimmäisen vuoden kurvaoppien myötä on luotu vahvat perusteet lähteä haastamaan ja parhaimmillaan rökittämään kokeneempiakin ulkomaalaisia ohjaajia. Pitää nähdä vain yksi kone taivaalla ja voi keskittyä omaan energian hallintaan ja yhteen vas-

Jutussa haastatellut pohjoismaiset ohjaajat. Taustalla sama kone, jonka ympärille osasto kokoontui myös viimeisiä kuvia varten.

tustajaan. Voisi ehkä sanoa, että kyseessä on jokaisen hävittäjälentäjän suosikkitehtävä. Ja faktahan on, että F/A-18 Hornet on yksi kyvykkäimmistä lähitaistelukoneista.” – Harjoituksen projektiupseeri Moro, millainen harjoitus ja millä fiiliksellä? ”Fiilikset harjoituksesta ovat todella hyvät. Ensimmäistä kertaa lennän ruotsalaisia ja norjalaisia vastaan ja heidän kanssaan. Hienoa on ollut todeta, että homma toimii yhteen näinkin pienellä suunnittelulla. Mahtavaa päästä lentämään eri konetyyppejä vastaan ja huomata, että on mennyt koulutuksellisesti eteenpäin, vaikka kokemusta ei vielä ole paljon. Koko viikko on ollut hieno ja hauskaakin on ollut.” – HN-ohjaaja, 80 lentotuntia Hornetilla Guys, how has the exercise been? “This is awesome. Good wibe, short briefs and debriefs. We just go out and fly, not that much admin stuff like usually. This is a fun exercise and I just love it. It`s good to see the bigger picture, how it is to fly against each other and how pilots develop during the week. Good co-operation and you get to know a lot of people. This exercise is good for us as new and young fighter pilots, and I think this has been the best week so far during my pilot career. Gaining a lot of experience when flying against more experienced guys who are kickin` our asses. Lots of turn & burn, just love it!”

Yllä tuntemuksiaan hymyssä suin purkaneet, levein käsiliikkein elehtineet ohjaajat olivat hieman kokeneempia kuin haastatteluun saapunut Hornet-ohjaaja. Ruotsalaisella Gripen-kuskilla oli hävittäjätiimaa 200 tuntia ja jo toisen kerran AFM-harjoitukseen osallistuneella norjalaisella kaikkiaan 600 lentotuntia F-16-koneella. ”Arctic Fighter Meet on mukava harjoitus, joka tulee aina kohtuu aikaisessa vaiheessa Hornet-uraa. Tapaat niitä pelureita, jotka tulevat myöhemmin vastaan muissa kansainvälisissä harjoituksissa ja asioiden hoitamisesta tulee jatkossa helpompaa.” – Kaiken kokenut, kaiken nähnyt HN-ohjaaja Platalla nähtiin myös totisempia ilmeitä, sillä kyseessä oli Norjan ilmavoimien F-16-konetyypin viimeinen virallinen harjoitus, konetyypin lentopalveluksen päättyessä Norjan väreissä vuoden 2021 loppuun mennessä. Tunnelma oli huulenheitosta huolimatta enemmän kuin haikea, kun koko harjoitusosasto ryhmittyi yhden F-16:n ympärille viimeistä virallista harjoituskuvaa varten. Sain kunnian ottaa nuo kuvat, ensin koko osastosta ja vielä erikseen ohjaajista koneen edessä. Ensimmäisen kerran koskaan ”ilmavoimallisen kuvan” ottaminen jännitti – nyt ei saa epäonnistua. Vuodesta 1980 lähtien Norjan kuninkaallisia ilmavoimia palvellut konetyyppi ei olisi sitä halunnut. Jäin siihen uskoon, että kuvat onnistuivat, kun reilut 900 F-16 Fighting Falcon -lentotuntia omannut harjoitusosaston ohjaajien ykkönen – kuvat nähtyään – repäisi kiitokseksi rinnastaan oman Call sign -pätsinsä. Katse porautui syvälle…

– JAS Gripen ja F-16 ohjaajat, Ruotsin ja Norjan ilmavoimat

Ilmavoimat LFÖ 21 ilmapuolustusharjoituksessa, Flygvapnet Ruska 21:ssä Teksti: Janne Pauni Lähde ja kuvat: Ilmavoimat, Försvarsmakten/Flygvapnet LFÖ 21 -harjoitus Ilmavoimien F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät ja Hawk-suihkukoulukoneet osallistuivat Ruotsin ilmavoimien Luftförsvarsövning 21 (LFÖ 21) -harjoitukseen 21.–27.10.2021. LFÖ 21 oli Ruotsin ilmavoimien tämän vuoden pääharjoitus. Harjoituksen skenaariona oli Ruotsiin kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen torjunta. Siihen osallistui noin 2 500 henkilöä. Yhtenä teemana oli Uppsalassa toimivan ilmavoimien johtokeskuksen harjoittaminen. Suomen Ilmavoimien osalta harjoituksen tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa ilmaoperaatioita, tukikohtatoimintaa sekä johtokeskustoimintoja yhteistyössä Ruotsin ilmavoimien kanssa. LFÖ 21:n aikana Ilmavoimat lensi sekä harjoituksen puolustavissa

Pilven Veikko 2/2021

että vastassa olevissa hyökkäävissä yksiköissä. Kuuden Såtenäsin lentotukikohdasta toimineen F/A-18 Hornetin osasto osallistui puolustavien joukkojen lentotoimintaan, kun taas kolmen Gotlannin Visbyhyn tukeutuneen Hawkin osasto liittyi vastustajan operaatioihin. Ruska 21 -harjoitus Suomen ja Ruotsin ilmavoimat ovat osallistuneet toistensa valtakunnallisiin ilmavoimien pääsotaharjoituksiin vuodesta 2016 lähtien osana näiden kahden maan välistä puolustusyhteistyötä. Tänä vuonna molempien maiden ilmavoimat järjestivät pääharjoituksensa lokakuussa. Ruotsin ilmavoimat osallistui Ilmavoimien Ruska 21 -harjoitukseen 4.–9.10.2021. Ruskan painopiste oli Karjalan ja Satakunnan lennostojen reserviläisten, kantahenkilökunnan ja varusmiesten kouluttamisessa. Siinä oli mukana noin 50 lentokonetta ja yhteensä noin

Suomen ja Ruotsin ilmavoimat osallisuvat toistensa valtakunnallisiin ilmavoimien pääsotaharjoituksiin osana näiden kahden maan välistä puolustusyhteistyötä.

3 300 henkilöä, joista 1 500 oli reserviläisiä. Rissalan ja Pirkkalan lisäksi harjoituksessa F/A-18 Hornet -hävittäjät tukeutuvat Ilmavoimien liikkuvan taistelutavan mukaisesti myös Savonlinnan, Varkauden, Kokkola-Pietarsaaren, Seinäjoen ja Kajaanin lentokentille sekä Vieremän maantietukikohtaan. Lisäksi Ilmavoimien kuljetus- ja yhteyskoneet käyttivät Porin lentokenttää. Harjoitusvastustajaa kuvaava joukko puolestaan operoi Rovaniemeltä, Oulusta ja Ruotsin Luulajasta.

Turkissa valmistettava Bayraktar TB2 on kehittynyt drooni, jota voidaan käyttää tiedusteluun tai varustaa neljällä 2...20 kg:n ampumatarvikkeella. Kuva: Wikipedia

Vuoristo-Karabahin droonisota Teksti: Janne Pauni Lähteet: CSIS, ECFR ja Foreign Policy. Kuohunta jatkui Venäjän lähialueella syys-marraskuussa 2020, kun Armenia ja Azerbaidžan kävivät lyhyen 44 päivän sodan kiistanalaisella Vuoristo-Karabahin alueella. Tämä noin 50 x 100 km kokoinen alue on Azerbaidžanin valtioalueen sisällä ja edellisen kerran siellä taisteltiin 1990-luvun alkuvuosina. Nyt konflikti on nostettu esimerkiksi sodankäynnin muutoksesta lennokkien ja ohjusaseen esiinmarssina. Jossain määrin asiaa on yksinkertaistettu ja oiottu, jolloin moni perusasia on jätetty huomiotta. Aikaisemmissa yhteenotoissa paremmin koulutettu ja perinteisellä neuvostoaseistuksella varustettu Armenia oli vahvempi. Se on uudistanut 1980-luvun asejärjestelmiä, hankkinut Iskander-E-ohjuksia ja muutamia uusia Suhoi Su-30SM -monitoimihävittäjiä. 2018 Armeniassa tapahtui samettivallankumous. Silti sillä on edelleen puolustussopimus Venäjän kanssa. Öljyrikas Azerbaidžan on tukeutunut Turkkiin, kehittänyt sodankäyntitaitoaan ja varustautunut voimakkaasti uudella israelilaisella ja turkkilaisella kalustolla, kuten drooneilla (Orbiter, Searcher, Hermes, Heron ja Bayraktar TB2) sekä uudenlaisilla maalialueen yläpuolella vaanivilla itsemurha-asejärjestelmillä (Loitering Weapon, IAI Harop). Lisäksi se on hankkinut Israelista LORA ja EXTRA-ohjuksia sekä useasta maasta pitkän kantaman raketinheitinjärjestelmiä täydentämään perinteistä venäläiskalustoaan.

Azerbaidžan hyökkää tasamaalla

Syyskuussa 2020 Azerbaidžan käytti poliittista tilannetta hyväksi ja hyökkäsi. Turkin myötävaikutus näkyi jo konfliktin alla, kun sen F-16-hävittäjät osallistuivat sotaharjoituksiin. Armenian vähälukuisten ja vanhahkojen Suhoi Su-25 rynnäkkökoneiden pääsy alueen ilmatilaan oli vaikeaa. Azerien uudella lennokkikalustolla, jota vastaavaa Armenialla ei ollut, tiedusteltiin tehokkaasti vastapuolen asemat. Kauko-ohjattavilla ja miehittämättömillä An-2-koneilla herätettiin ilmatorjunta, jonka asemat selvitettiin. Lennokit toimivat lähi-ilmatorjunnan ulottumattomissa, eikä maan venäläisillä vientiversiotasoisilla S-300, S-125 tai Buk-M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä ollut kykyä toimia niitä vastaan. Armenialta puuttui myös droonien torjuntaan käytettävä elektronisen sodankäynnin kalusto. Kun asemat oli paikallistettu, kriittisiä kohteita kuten lähi-ilmatorjuntaa, tykistöä ja johtamisedellytyksiä voitiin eliminoida aseistetuilla drooneilla ja estää reservien pääsy tukemaan puolustusta. Tämän jälkeen kohdealueen joukot, panssariajoneuvot ja kuljetuskalusto voitiin tuhota perinteisellä tykistö-, raketinheitin- ja lyhyemmän kantaman ohjusaseilla. Azerit pystyivät etenemään päivä päivältä ja kohde kohteelta ja siten keskittämään voiman käytön. Ohjusaseistuksella ei kuitenkaan pystytty katkaisemaan Armenian tärkeää huoltokäytävää alueelle. Pitkän kantaman ballistisia ohjuksia tuskin käytettiin, koska arvion mukaan vähäisiä ohjuksia haluttiin säästää. Lisäksi mahdollisesti varmistettiin, ettei yhteenotto kehity laajemmaksi alueelliseksi konfliktiksi.

Selkkaus päättyi marraskuussa 2020 Venäjän neuvottelemaan aseleposopimukseen. Armenialaiset kärsivät merkittäviä aluemenetyksiä ja Venäjä asetti 2000 rauhanturvaajaa valvomaan aselepoa. Muutoksen merkitys Mistään suurvaltasodasta ei tässä konfliktissa ollut kyse, mutta oliko kyseessä esimerkiksi The Economist lehden kuvailema sodankäynnin muutos? Korvautuuko perinteinen aseistus, kuten monitoimihävittäjät, itsenäisesti toimivilla ohjuksilla ja miehittämättömillä ilma-aluksilla? Azerbaidžan pystyi osoittamaan hyvin valmistellulla ja tiedustellulla operaatiollaan perinteisen yllätyksen merkityksen. Se käytti uusia välineitä, joita vastaan toinen osapuoli ei kyennyt toimimaan. Drooneilla hankittiin tiedustelutietoa, joka linkitettiin maalitietona tykistöaseille sekä omille Su-25 koneille. Niitä käytettiin myös suoraan hyökkäykseen, jolloin näyttö ohjelmoitujen, itsenäisesti kohdealueella toimivien miehittämättömien hyökkäysdroonien käytön etenemisestä vahvistui. Droonien avulla hankittua videomateriaalia voitiin käyttää tehokkaasti informaatiosodassa. Propagandan uskottavuutta heikensi se, että sotatoimissa kerrottiin tuhotun jopa enemmän panssarikalustoa, kuin vastapuolen hallussa tiedettiin olevan. Lopputulokseen vaikutti perinteisten pitkän kantaman tykistö- ja rakettiaseiden laajamittainen käyttö, mutta ilmavoimien käytöstä sotatoimissa ei juuri raportoitu. Armenialaisten kannalta kohtalo-

Minimoi logistisen jalanjäljen.

Maksimoi kustannustehokkuuden.

Pilven Veikko 2/2021

kasta olivat torjuntahävittäjien tuen puuttumisen ja oman ilmatorjunnan kyvyttömyyden ja lamautumisen seurauksena tapahtunut ilmatilan hallinnan täydellinen menettäminen sekä kyvyttömyys vaikuttaa tarkasti ilmasta – maahan aseilla vastustajaan. Vihjailu miehitettyjen monitoimihävittäjien vanhanaikaisuuteen tuntuu siksi ennenaikaiselta. Vuoristo-Karabah antaa näyttöä sodankäynnin kehittymisestä. Esimerkin pitäminen sodankäynnin muutoksena vaikuttaa silti liioitellulta. Vakavasti otettava uhka miehittämättömät ilma-alukset ovat. Niiden käyttöön ja myös niiden torjuntaan on valmistauduttava. Keskeisiä tekijöitä ovat oman tilannekuvan ylläpitäminen, elektroniset vastatoimenpiteet ja droonien torjuminen useilla asejärjestelmillä. Syyrian sisällissodan yhteydessä hävittäjiä käytettiin isokokoisia lennokkeja vastaan, mutta keino on raskas. Ballististen ohjusten torjunnan painottamisen jälkeen joukkojen lähisuojaaminen on tulossa takaisin. Vastatoimena tarvitaan myös kineettistä vaikuttamista, jopa torjuntadrooneja. On selvää, että droonien käyttö lisääntyy. Autoritaariset valtiot voivat käyttää niitä hyvin itsenäiseen toimintaan. Länsimaissa moraaliset rajoitukset ovat pidäkkeenä. Sekä Vuoristo-Karabahissa että viimeksi Kabulin evakuoinnin yhteydessä tapahtuneet siviiliuhreja vaatineet droonihyökkäykset ovat nostaneet esiin huolen miehittämättömiin järjestelmiin liittyvistä epävarmuuksista. Lisäksi Karabahissakin drooneja harhautui naapurimaihin. Vaikka automatiikka ja keinoäly tukevat, ihmisen kontrollia tarvitaan.

llmavalvontakeskuksessa tasolotta kirjasi saapuvat viestit ja puhelut lomakkeille, jotka hän vei tasoupseerille. Valvontapöydän ääressä työskentelevä tasoupseeri teki sitten tarvittavat hälytykset. (SA-kuva: Mikkeli: Ivak 113:n valvontapöytä 17.7.1942)

Lotta Svärd 100 – ilmavalvontalotat Tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun valtakunnallinen Lotta Svärd -yhdistys perustettiin 1921. Ilmavalvontakoulutus oli 1930-luvun alusta lähtien kuulunut Lotta Svärd -järjestön lottapiirien toimintaan. Opetustehtävissä oli tukena suojeluskuntajärjestö ja ilmavoimat. Ennakoitiin mahdollista sodan syttymistä. Talvisodan kokemusten jälkeen Lotta Svärd -järjestön mukauttaminen sodan ajan toimintaan sujui helpommin, kun järjestö liitettiin 1941 ylipäällikön päätöksellä osaksi Suomen puolustusvoimien toimintaa. Ilmavoimissa lottien tehtäväkenttä oli laaja (esikunnat, lentotukikohdat), mutta julkisuudessa näkyvin ja lukumääräisesti suurin osa palveli ilmavalvonnan tehtävissä. Ilmavalvontalotat kuuluivat Lotta Svärd järjestön toimistoja viestijaostoon. Ilmanvalvontatehtävissä heidät oli ryhmitelty ilmavalvonta-aluekeskusten puhelin-, taso- ja radistilottiin sekä ilmavalvonta-asemien tornilottiin. Ilmavalvonta sotien aikana perustui ennen muuta lottien varaan, joskin rintaman läheisyydessä olevat ilmavalvonta-asemat miehitettiin pääsääntöisesti miehillä. Ilmavalvontalotat olivat arvokasta työvoimaa Ilmavalvontalotiksi hakeutuneilta naisilta vaadittiin hyvän terveyden lisäksi hyvää näkökykyä ja suurta kuuloherkkyyttä etenkin matalille äänille. Piti olla tarkkaavainen, ei liian

Lokakuisena pakkaspäivänä 1941 Haralinmäen ilmavalvonta-aseman ilmavalvontalotat ovat havainneet matalalla, hieman puiden latvojen yläpuolella lentävän koneen, josta viestitetään Kymin Ivakiin. Kuva Elina Janhunen.

vilkas, hyvä havainto-, muistamis- ja ilmaisukyky sekä nopea kirjoitustaito. Talvisodan aikana jo siviilisissä erikoiskoulutuksen saaneet lotat olivat arvokasta työvoimaa ilmavalvontajoukoille. Ilmavalvontalottien tehtävien runsaus ja koulutuksen saaneiden lottien suuri tarve yllätti. Välirauhan aikana kuitenkin heidän varaamisensa mahdollisen tulevan tarpeen varalta myöhästyi. Liikekannallepanossa lottien sijoittaminen koulutusta vastaaviin tehtäviin epäonnistui Lotta Svärd -järjestöstä riippumattomista syistä. Jatkosodan alussa jouduttiin

SA-kuvassa ilmavalvontalotille esiteltiin 30-luvulla lentokoneiden pienoismalleja. Pienoismalleja myös rakennettiin. Koostekuvan piirroskuvat ovat lotta Liisa Saarion muistiinpanoista, kuinka pilvikorkeudesta määritellään lentokorkeus sekä miltä näyttää Hävittäjä I-16 ja Pommikone TB-3 silhuettikuvat. Myöhemmin tuli oppaita, joissa esiteltiin omia ja vihollisen koneiden tärkeimpiä ominaisuuksia.

vaihtamaan ilmavalvontajoukkoihin määrättyjä kouluttamattomia lottia koulutettuihin ja lisäämään lottien koulutusta ilmavalvontatehtäviin. Suomi oli sotien aikana jaettu kotirintaman ja sotatoimialueen osalta talvisodan aikana ilmapuolustusalueisiin (IPA) ja jatkosodan aikana ilmavalvonta-alueisiin (IVA). Toiminta-alueet ja niiden miehitykset vaihtelivat sotatilanteen mukaan. Talvisodan aikana ilmavalvonnan pääpaino oli Karjalan kannaksella ja kotirintamalla. Jatkosodan käynnistyessä hyökkäystoimet vallattujen maa-alueiden palauttamiseksi pakottivat perustamaan uusia ilmavalvonta-asemia lähinnä sinne, missä vihollisen ilmatoiminta oli vilkkainta. Lakkautettiin taempia tai hiljaisempia ilmavalvonta-asemia, jotta saatiin eteen kattava valvonta. Ilmavalvonta-alueet saivat vakiintuneen muodon vuodesta 1942 lähtien, kun perustettiin ilmavalvontakomppaniat ja pataljoonat.

Ilmavalvonta-asemien lottien tehtävät

vontakeskuksista lähti saapuneesta ilmoituksesta käsketyt hälytykset väestönsuojelukeskuksiin, torjunta-aseille ja hävittäjäkoneille. Lentokoneiden tyyppien tunnistamisella oli keskeinen sija ilmavalvontahavainnoissa. Etenkin, kun sotasaaliskoneita otettiin suomalaisten käyttöön. Omien ja viholliskoneiden erottaminen toisistaan oli yhtä tärkeää kuin pommikoneiden ja hävittäjien erottaminen toisistaan. Myös lähestyvän koneen ilmoittamisen käytäntöjä kehitettiin. Esimerkiksi hävittäjille oli tärkeää saada mahdollisimman tarkka tieto vihollisen sijainnista viestityshetkellä. Ilmavalvonta-asemalle tuli käyttöön ilmavalvontaruutukartat toukokuussa 1942. Kartan ja kiikarin avulla arvioitiin koneen paikka ruutukartalla ja viestissä ilmoitettiin esim. ”Täällä Ino 144 d 3 7 2/1 länteen h 1000”. Selväkielellä ”Täällä Ino – ruudussa 144 d 3 seitsemän kaksimoottorista”. Annikki Nerho (s. Kaasalainen) kertoi olleensa tornilottana Kiviniemen IPAKin ilmavalvonta-asemalla Pyhäjärvellä heti YH:sta lähtien.

Ilmavalvontaa suorittavat lotat tähystivät viholliskoneita korkeissa paikoissa: kirkontorneissa, kolmionmittaustorneissa sekä varta vasten rakennetuilla lavoilla puiden latvoissa ja talojen katoilla. Sivullisia vartiopaikalle ei ollut lupa laskea. Paikallaan oli yleensä seistävä kaksi tuntia kerrallaan ja tarkkailtava, tapahtuuko jotakin tavallisesta poikkeavaa. Työ oli vastuullista. Ilmavalvontalotat ilmoittivat ilmavalvontaaluekeskuksiin lähestyvien viholliskoneiden lentosuunnan ja korkeuden suuntimalevyn avulla, koneen tyyppitiedot ja määrät sekä mahdollisten pommitusten vauriot. Ilmaval-

Ensimmäinen hävittäjä lenteli 30. marraskuuta 1939 klo 9 aamulla tornimme yllä. Lentäjä kurkki, punatähti näkyi. Viholliskone, ja se ammuttiin alas n. 15 km:n päässä kivääritulella. Eräänä päivänä torniamme kohti pudotettiin valopommi vartiovuorollani. Se sokaisi meidät kokonaan. Sain haparoida puhelinta ja lähettää hätäsanoman. Kysyttiin montako konetta. Vastasin, äänestä päättäen yksi. Seuravana päivänä sitten torniamme ammuttiin. Eivät osuneet kuin tornin pylväisiin. Yleensä laivueet, niin pommikoneet kuin hävittäjätkin, hajaantuivat tornimme

Pilven Veikko 2/2021

kohdalla. – Taipale, tavanomaista tykistötulta oli lehtien otsikko. Kuopion Tyttölyseon oppilas Orvokki Hujanen oli ilmavalvontatehtävissä talvisodan ajan Puijon tornissa. Näin hän muisteli, kuinka kerran etelästä tuli 22 konetta. Ne saapuivat pilviverhon suojassa ja rataa seuraten. Kuului pitkään kovaa jyrinää. Tiesimme, että suuri pommilaivue on tulossa. Oli kireä pakkaspäivä, se vain korosti jylyn voimaa. Kuuntelimme ja kuuntelimme, mitään ei vain näkynyt. Yhtäkkiä oli heikon pilviverhon alapuolella 22 pommikonetta. Seurasimme jännittyneinä tilannetta ja viestitimme IPAKiin. Pelkäsimme pahaa jälkeä kaupunkiin, mutta lasti putosi liian aikaisin. Me seurasimme tornista huikeaa vesisuihkunäytelmää Valkeisen lammella. IPAKissa eivät ottaneet uskoakseen, kun viestitimme, ettei mitään vaurioita kaupungissa tapahtunut. Ilmavalvonta-asemien lottien kokemuksia työstään Ilmavalvonta-asemien lottien tehtävät olivat vaarallisimpia ja epäilemättä myös kylmimpiä. Matkat ja suojaamattomat tornit lisäsivät riskiä haavoittua tai kuolla. Matkat tehtiin tähystyspaikalle jalan, hiihtäen ja pyöräillen. Yöllä oli kuljettava pimeässä, sillä valoa ei saanut näkyä mahdollisen pommitusten ja desanttien vuoksi. Kaskiselän ilmavartiossa Karjalan kannaksella palvellut Maire Keltala muisteli: Olin vartiossa klo 24–02. Huomasin jotain epämääräistä liikkumista. Hahmo kiersi tornin kertaalleen ja häipyi maantielle. Kun vuoroni vaihtui, en saanut nukuttua. Mietin mistä oli kyse. Puin päällysvaatteet ja otin taskulampun. Illalla oli satanut lunta. --- Löytyi hyvin kookkaat jäljet, jotka johtivat tornin kierrettyään maantielle. --- Jäljet päättyivät erään talon riihikatoksen isoon pahnakasaan. Onneksi en kuitenkaan alkanut penkomaan sitä pahnakasaa. Juoksin niin paljon kuin jaksoin ilmavartioon takaisin ja soitin ilmasuojelumiesten vartiopaikkaan ja kerroin heidän päällikölleen asian. --- Pahnakasasta löytyi venäläinen sotilas. – Jälkeenpäin huomasin, kuinka tyhmänrohkea sitä nuori ihminen on. Ei osannut pelätä, vaikka olisi voinut käydä kuinka hyvänsä. Kun en kertonut kellekään lottatoverille, mihin lähden. Varjelus oli kuitenkin mukana. Irene Sallanto (myöh. Järvi) lähti 17-vuotiaana Kouvolasta komennukselle Karjalan kannakselle. Tornilottana Terijoella olosta hän kertoi: --- siellä oli vielä valtauksen jäljeltä vihollisen ruumiita, rauniot paloivat ja yöllä liikkui desantteja. Torniin vain, tosin kaksi kerrallaan. Kivääri annettiin mukaan. Kysyimme kummalla päällä lyömme. Siinä vaiheessa ei kukaan ollut opettanut sillä ampumista. Olimme vihollisen maalitauluna Terijoen korkeimmalla paikalla, suora näkyvyys Kronstadtiin, jotenka alkoivat ampua tykillä meitä. Tykin suuliekki kun välähti, silloin alas (melkein liukua) ehdimme, kun pamahti.

Rautjärven Niska-Pietilän ilmavalvontatornissa tammikuussa 1942 ilmavalvontalotat Lahja Moilanen (vas.) ja Kirsti Nykänen. Varustus on sään mukainen. Kuva Toini Kohvakka

Viipurin IPAKissa ilmavalvontalotta Irma ikonen kertoi: Tänään 13.2.1940 oli sen sijaan jo toimintaa. Olisimme saaneet nukkua lähelle yhtätoista, mutta sireenien ulvonta herätti meidät jo ennen kahdeksaa. Tuli toinenkin hälytys ennen puolta päivää, jolloin vuoromme alkoi. Sitten sitä vietiin viesti jos toinenkin ”valvontaan” – Molotohvit lentelivät suurin joukoin – 46:kin yhdessä – ja ne lentelivät pienissä parvissa. Aina niitä oli jossain varsinkin rintamalinjojen yllä – pojillemme lisätulta antamassa. Illan hämärtyessä, kun oli väliaika, laskivat alueellamme päivän kuluessa olleen 50–60 eri lentoa, niissä käytetyn 250–300 konetta. Pääasiassa 2-moottorisia pommikoneita 9 koneen laivueissa. Tänään, 13. päivänä oli tavallaan historiallinen päivä. Ensimmäisen kerran koko sodan aikana saatiin ilmoittaa torjuntaelimille, että kokonaista 19 hävittäjää on lähdössä vihollista vastaan. Tuntui mukavalta tuo – eikä sanoman vastaanottajat meinanneet korviaan uskoa. Tulisipa meille paljon hävittäjiä – ja paljon ammuksia! Lottavanhimmat tekivät kuukausittain ilmoitukset lottien huoltotilanteesta. Lottien terveys ja mieliala oli yleensä hyvä. Jos ilmavalvontalotan koti ei ollut lähellä, asuinolot saattoivat olla ankeat. Jouduttiin asumaan pahvimajoissa tai teltoissa. Vaatepulan vuoksi kaikilla ei ollut edes omia lämpimiä varusteita. Talvisodan aikana erityisesti mantteli, karvalakki, huopasaappaat olivat usein yhteisessä käytössä. Jalkinetilanne oli heikko. Kansanhuollosta ei saanut ostolupia, eivätkä lottapiirit voineet toimittaa kenkiä. Neuvokkuuttakin tarvittiin. Näin kertoi lotta Helena Honkanen (s. Angervo) kuinka sai hankittua jalkineita Hyrylän ilmavartioon: --- Eräänä päivänä joulun alla meitä huoltaneen yksikön huoltoupseeri tuli majapaikkaamme kysymään minne hän voi toimittaa lottien jouluviinat. Jouluviinat? Semmoistako tarjotaan? Ei tuoda tähän tupaan. Samalla kuitenkin päätin, että ilmaiseksi niistä ei luovuta. Niinpä sovin huoltoupseerin kanssa, että jouluviinoja vastaan tämä toimittaa lotille lämpimät ”vinkkelitossut”, jotka ovat niin suuret, että monot mahtuvat sisälle. Näin tapahtui. Viinat menivät joidenkin muitten suihin ja huopikkaat palvelivat meitä lottia tornissa loppusodan ajan.”

Radiosähköttäjäkurssi maastoharjoituksessa Tuusulan Syvärannassa kesällä 1941. Takana keskellä ilmavalvontalotta Paula Sallinen (myöh. Lehmus). Kuva Orvo Lehmus.

Lotat vapauttivat työllään miehiä muihin tehtäviin Ilmavalvonnassa vallitsi pula osaavasta henkilökunnasta, varusteista ja laitteista. Koulutettujen lottien saannissa oli myöskin haasteensa. Ilmavalvontatehtäviin osallistuneiden lottien määrä vaihteli noin 3000 lotasta noin 5000 lottaan. Sotavuosina heitä olisi tarvittu enemmän ilmavalvonnan tehtäviin, kuin heitä oli vapaaehtoisina ilmoittautunut. Tätä valikoitua ja koulutettua joukkoa tuli ja meni ilmavalvontaasemilla. Opettajat ja opiskelijat palasivat syksyisin omiin työtehtäviinsä ja maalla asuvat kesäisin maatalouden töihin. Torni- ja tasolottien käytöstä ja sijoituksista oli tarkat määräykset. Heistä pidettiin tarkkaa kirjaa, kuinka tehtävistään vapautuneet lotat olivat tilanteen niin vaatiessa valmiita lähtemään ilmavalvontatehtäviin. Ilmavalvontalottia jouduttiin sijoittamaan myös lähelle rintamaa, jos ilmavalvontamiehiä ei ollut saatavana. Jatkosodan jatkuessa lottia tarvittiin ja koulutettiin jatkuvasti uusiin työtehtäviin muun muassa radisteiksi, kartanpiirtäjiksi, puhelunvälittäjiksi, säähavaintoja tekemän ja esikuntien kansliatehtäviin. Lottien toiminta oli Lotta Svärd -järjestön periaatteiden mukaisesti aseetonta. Poikkeuksen muodostivat esimerkiksi keväällä 1944 Helsingin ilmatorjuntaan koulutetut valonheitinlotat, jotka saivat muun kurssituksen ohessa myös asekoulutusta ja kiväärit. Asekoulutus oli Lotta-johdolle vaikea asia hyväksyttäväksi, sillä lottien toiminta oli aseetonta. Desanttivaaran ja kalliiden laitteiden takia aseita ja ampumataitoa kuitenkin pidettiin tarpeellisena. Valonheittimillä lottien oli tarkoitus etsiä yötaivaalta viholliskoneet ilmatorjunnan tai hävittäjien maaleiksi. Ilmavalvontalottien toiminnasta ei ole paljon julkisuudessa kerrottu. Heillä oli tiukat vaitiolomääräykset työstään. Sodan jälkeen Suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd -järjestö

Pilven Veikko 2/2021

Korkealla mäellä tuuli, mutta kauaksi sieltä näki. SArk -kuva Tjuvön ilmavalvontatornista.

lakkautettiin rauhanehtojen mukaisesti. Alkoi vuodet, jolloin veteraanien ja lottien tekemää työtä ei arvostettu. Useimmat lotat katsoivat parhaimmaksi vaieta omista kokemuksistaan. Vasta Neuvostoliiton hajottua 1991 alkoivat asenteet muuttua ja lotatkin alkoivat kertoa omia kokemuksiaan. Rankkojen kokemusten rinnalla he muistelevat tehtävän työn tärkeydestä ja jokaisen osasen yhteenkuuluvuudesta. Yhteislyseolainen Eeva-Liisa Sarvela (myöh. Kumpulainen) muisteli Tiiksjärven ilmavalvontaviestinkeräyspaikan radistilottana näin: Oli päästy alkukesään, ilma tuoksui männyille, lämpimälle suolle – erämaalle. Tytöt olivat ulkona, postissa, pyykillä, uimassa – mikä missäkin. Olin keskipäivän vuorossa. Sitten tuli sanoma, kaukaisin asema ilmoitti: ”surinaa idästä”. Kuittasin ja annoin puhelinlotalle. Ainahan sitä surinoita oli – se oli tavanomaista – mutta sama asema tuli eetteriin uudelleen. ”Koneita idässä, suunta länteen” – Sanoma puhelimeen, it:lle ja hävittäjille. Lisää surinoita lähempänä, havaintoja koneista lähempänä. – Hävittäjät lähtevät, ei ole aikaa salakieleen. Annan viestin radioon, että it. muualla tietää myös omien olevan ilmassa. Ja sitten alkaa mylläkkä. Sanomia tulee asemilta tauotta. Kirjoitan ja kuittaan, pudotan lapun puhelintytölle, joka urakoi paikallaan neljällä puhelimella ja kahdella kielellä. Tilanne loppuu. Omat koneet palaavat. On aikaa mennä katsomaan, tulevatko kaikki. Luojan kiitos, kaikki palaavat. Kentältä annetaan paluuilmoitus, jonka annan taas radioon…. Teksti: Eila Keinonen yhteistyössä eversti Perttu Peitsaran kanssa Lottien muistelmat, kuvat ja lähdeaineisto Peitsaran kirjasarjasta ”Koneita idässä – lentosuunta länteen” Ilmapuolustuksen ja ilmavalvonnan historia, osat I–III

Luotettavin valinta Suomelle Block III Super Hornet ja vertaansa vailla oleva elektronisen sodankäynnin hävittäjä Growler tarjoavat Suomelle kattavan suorituskyvyn tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksineen. Koneiden tukialusominaisuudet soveltuvat erinomaisesti Suomen liikkuvaan taistelutapaan ja pohjoisiin sääolosuhteisiin, alhaisilla käyttö- ja ylläpitokustannuksilla. Boeingin ja suomalaisen puolustusteollisuuden 25 vuoden kumppanuus takaa kotimaisen huoltovarmuuden ja luo edellytykset hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja henkilöstön koulutusta jatkossakin.

F/A-18 SUPER HORNET RAYTHEON

NORTHROP GRUMMAN

EA-18G GROWLER GENERAL ELECTRIC

BOEING

Ilmavoimien Kiltaliitto Puheenjohtajan palsta Ilmavoimien Kiltaliitto täytti tänä vuonna 25 vuotta. Liitto perustettiin aikanaan kiltojemme toiminnan koordinoimiseksi ja Ilmavoimien lehden (Pilven Veikko) toimittamiseksi. Kiltatoiminta oli Ilmavoimissa alkanut jo 1960-luvulla, jolloin ensimmäiset kiltamme perustettiin. Aika oli sotien jälkeen vihdoin kypsä vapaaehtoistoiminnalle maanpuolustuksen saralla. Kiltatoiminta koettiin yhdistäväksi voimaksi. Se tavoitti ihmiset sotamiehestä kenraaliin, antoi naisille mahdollisuuden osallistua, ja mahdollisti joukko-osastojen perinteiden vaalimisen. Voisi sanoa, että itse asiassa killat perustettiin sotalaitoksen ja muun yhteiskunnan välisiksi yhteistoimintaelimiksi. Niillä oli jo silloin merkittävä rooli maanpuolustushengen ylläpitämiseksi. Puhuttiin joukkoosastokilloista. Ilmavoimien Kiltaliitto on ilmapuolustuksen perinteitä vaalivien maanpuolustusjärjestöjen yhteistoimintaorganisaatio sekä edunvalvoja. Liittoon kuuluu 10 ilmakiltaa ja yli 3200 jäsentä. Lisäksi perinteitämme vaalii kuusi ilmasiltaa ja kymmenkunta muuta yhteisöä, esimerkkeinä Pilvenveikot ja Aurinkolaivue. Siis varsin suuri ja merkittävä vapaaehtoisen maanpuolustajien joukko. Kiltaliittomme on suurin yhdistys Maanpuolustuskiltojen liitossa (MPKL), joka on koko valtakunnan kiltojen katto-organisaatio. Liittoon kuuluu 80 kiltaa ja henkilöjäsenmäärä on 13000. Liitto luo, ylläpitää ja kehittää toimintaedellytyksiä sekä tarjoaa palveluja jäsenyhdistyksilleen. MPKL päivittää strategiansa tulevan syksyn aikana ja sen perusteeksi on tehty kesän aikana killoille strategiakysely. Vastausprosentti lienee ollut 50 paikkeilla, eli suhteellisen hyvä. Kyselyssä selvitettiin kiltojen ja MPKL:n nykytila ja toimintaedellytykset nyt ja tulevaisuudessa sekä kehittämistarpeet ja

-ideat. Yleisesti ottaen voisi todeta, että kiltatomintaan on oltu kokonaisuutena varsin tyytyväisiä. Suurimpina haasteina koettiin tämän päivän ihmisten haluttomuus sitoutua yhdistystoimintaan, ikärakenteen muutos ja digitalisaatio. Nuorten sitouttamiseksi yhdistystoimintaan kaivattiin keinoja. Tärkeimpinä rooleina kiltatoiminnassa katsottiin olevan yhteisöllisyys ja yhteishengen ylläpito, maanpuolustushengen vaaliminen ja linkki puolustusvoimiin. Maanpuolustukiltaliiton tärkeimmiksi tehtäviksi miellettiin tuoda kiltatoiminnalle näkyvyyttä, pitää huolta yhteiskuntasuhteista ja edunvalvonnasta sekä toimia kiltoja yhdistävänä tekijänä. Merkittäviä muutostarpeita kiltakentän toiminnassa ei tullut esille, konkreettinen tekeminen ja viestinnän merkitys koettiin tärkeiksi. Kiltojen toimintahan on tänä päivänä maassamme hyvin laaja-alaista; ylläpidetään museoita, kirjoitetaan historiaa, entisöidään, koulutetaan vapaaehtoisia, tuetaan joukko-osastoja, vaalitaan perinteitä ja niin edelleen. Killoilla on merkittävä rooli maanpuolustuksen saralla. Ja näin sen on oltava myös jatkossa. Perinteiden vaaliminen ja maanpuolustushengen ylläpitäminen on maassamme voimakkaasti myös kolmannen sektorin vastuulla, ja se toimii hyvin. Näin maassa, jonka maanpuolustushenki on maailman voimakkain. Kiitän kaikkia kiltalaisia pyyteettömästä ja tärkeästä työstänne isänmaan eteen. Sotaveteraanisukupolven aika alkaa olla kohta ohi. Pidetään huoli siitä, että ”himmetä ei muistot koskaan saa”. – Juha Suonperä puheenjohtaja

Ilmavoimien Kiltaliiton kiltaristin ja kiltamitalin pienoismitalit Ristin korkeus on noin 15 mm ja mitalin halkaisija noin 17 mm. Pienoismerkin voi hankkia henkilö, jolle merkki on myönnetty. • Pienoisristi 50 € • Pienoismitali 35 € • Toimituskulut 5 € Lisätiedot ja tilaukset: Anne Koskimaa-Jaatinen puh. 044 0204 458, anne_koskimaa (ät) hotmail.com

Pilven Veikko 2/2021

Majuri Jouni Turula ja eversti (evp) Hannes Bjurström laskivat seppeen Alppilentäjien haudalle 7.9.2021 Hietaniemen hautausmaalla. Kuva: Ilmavoimat

Ilmavoimien Kiltaliiton ajankohtaista Teksti Leena Tiainen Ilmavoimien kiltaliiton perustava kokous pidettiin 29.5.1996 eli neljännesvuosisata sitten. Tällä hetkellä kiltaliiton muodostaa 10 kiltaa. Vuoden 2020 lopussa kiltaliiton jäsenmäärä oli yli 3200. Kiltaliiton tarkoituksena on vaalia maanpuolustusaatetta ja ilmailuhenkeä sekä toimia jäsenyhdistystensä yhteistyöelimenä. Kiltaliiton näkyvin tuote on jäsenlehti Pilven Veikko, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Varsinainen kiltatoiminta – perinteiden vaaliminen ja tallentaminen, matkat, tapahtumat – tapahtuvat kuitenkin yksittäisissä killoissa. Ilmavoimien kiltaliitto on Maanpuolustuskiltojen liiton jäsen. Ilmavoimien kiltaliiton hallitus Ilmavoimien kiltaliitto pitää vuosittain vain yhden yleisen kokouksen. Ilmavoimien kiltaliiton puheenjohtajaksi valittiin 14.6.2021 pidetyssä vuosikokouksessa Juha Suonperä ja hallituksen jäseniksi • Arto Kupiainen (Ilmasotakoulun kilta), • Tapio Haapamäki (Ilmavoimien viestikilta), • Veli-Antti Huotarinen (Karjalan lennoston kilta), • Arto Rissala (Lapin lennoston kilta), • Kari Janhunen (Lentosotakoulun kilta), • Ahti Ojanen (Lentotekniikan kilta), • Esa Mäkinen (Lentovarikon kilta), • Sauli Keskinen (Satakunnan lennoston kilta), • Lassi Viisanen (Utin Ilmakilta) ja • Timo Rissanen (Viestikoelaitoksen kilta). Useimmiten kiltaliiton hallituksessa on killan puheenjohtaja. Hallituksen toimikausi on vuosikokousten välinen aika.

Kiltaliiton varapuheenjohtajaksi valittiin Veli-Antti Huotarinen. Sihteeri-taloudenhoitaja-jäsensihteerin tehtäviä hoitaa Anne Koskimaa-Jaatinen. Tilinpäätöksen laatii Heikki Lahtela. Lisäksi nimettiin jäsenet työ- ja talousvaliokuntaan, julkaisutoimikuntaan ja Pilven Veikko -lehden toimituskuntaan. Kiltaliitto palkitsee ansioituneita Ilmavoimien kiltaliiton palkitsemistavat ovat Ilmavoimien kiltaliiton kiltaristi, kiltamitali, standaari tai levyke. Korkein tunnustus on kiltaristi, jonka myöntää Ilmavoimien komentaja kiltaliiton hallituksen esityksestä. Muut tunnustukset myöntää kiltaliiton hallitus. Kiltojen tekemät esitykset valtakunnallisista kunniamerkeistä etenevät kiltaliiton hallituksen päättämässä puoltojärjestyksessä Maanpuolustuskiltojen liiton jatkokäsittelyyn. Helmikuussa hallituksen kokous päätti esittää Ilmavoimien komentajan hyväksyttäväksi, että Ilmavoimien kiltaliiton kiltaristin saavat • •

Aija Alanen, Esko Päivinen, Harri Toivola, Matti Käkelä, Pirjo Perämäki ja Veikko Parviainen Lentovarikon killasta sekä Erkki Alatalo Utin Ilmakillasta.

Ilmavoimien kiltaliiton kiltamitalin saivat •

Eero Kovamäki ja Heikki Hautala Lentovarikon killasta.

Kiltaristien ja -mitalien saaneiden on mahdollista lunastaa itselleen myös pienoisristi tai -mitali. Tähän mennessä kiltaristejä on myönnetty kaikkiaan 245, kiltamitaleita 368, standaareja 74 ja levykkeitä 15.

Ilmavoimien Viestikilta Kuulumisia vuodelta 2021 Viestikilta pyrki pitämään toimintansa aktiivisena kuluvana vuotena pandemiasta huolimatta. Viestitekniikkawebinaari toteutui Pitkään suunniteltu Viestitekniikkawebinaari toteutettiin menestyksekkäästi verkossa 6.5.2021 PV Teams -sovelluksella. Seminaarin osallistui yhteensä 55 henkilöä. Käsiteltävät aihealueet olivat kiinnostavia ja luennoitsijat valtakunnan kärkiosaajia. Seuraavaa viestitekniikkaseminaaria suunnitellaan jo aktiivisesti live-tapahtumana. Ennakkotietona:

Viestitekniikkaseminaari 5.5.2022 Aiheena Informaatioturvallisuus Paikkana Suomen Ilmailumuseo Vantaa Kevätkokous Killan kevätkokous pidettiin 21.5.2021 Hotelli Tallukassa Vääksyssä. Ennen kokousta vierailimme Päijät-Hämeen Ilmailumuseolla Vesivehmaalla. Kokouksen aluksi kuulimme mielenkiintoisen esitelmän sotateknologian kehityksestä. Esityksestä vastasivat insinöörimajuri, FT Mika Nieminen ja everstiluutnantti FM Petteri Hemminki Maanpuolustuskorkeakoululta. Paikalle saapui kunnioitettavat 29 jäsentä. Viestikilta on ansioitunut myös radioamatööritoiminnassa. Killallamme on tätä nykyä myös oma radioasema OI4NV. Radioaseman asemavastaavana toimii yhdistyksemme jäsen Jarmo Suominen. Kuvassa yhdistyksen saama komea awardi Puolustusvoimien Sotilasradioamatööreiltä 4.6.2021.

radioasema

OI4NV

Kiltamatkaksi on valittu risteily

Barcelona-Marseille-GenovaNapoli-Messina-MaltaBarcelona 23.–30.9.2022. Tulossa kiltaristeily syyskuussa 2022 Viestikilta on aloittanut myös kiltamatkan suunnittelun välivuosien jälkeen. Kiltamatkaksi on valittu risteily Barcelona-Marseille-Genova-Napoli-Messina-Malta-Barcelona 23.–30.9.2022. Matkan aikana voidaan vierailla mm. Marseillen ilmailumuseossa sekä Maltalla ilmailumuseoiden lisäksi 2. maailmansodan aikaisessa historiallisessa johtokeskuksessa. Matkalle ovat tervetulleita myös muiden kiltojen jäsenet. Matkasta antaa lisätietoja varapuheenjohtajamme ja matkavastaava Harri Utti. Yhteystiedot löytyvät kiltamme verkkosivuilta www.ilmavoimienviestikilta.fi. Syyskokous Killan syyskokous järjestettiin perinteisesti Keski-Suomessa Laukaan Peurungassa 9.10.2021. Tutustuimme Ilmasotakoulun Aquilan perinneaulaan ja vierailimme Ilmavoimamuseolla, jossa pidettiin esitelmä monille kiltalaisille tutun Locomobile auton historiasta. Erinomaisesta ja mielenkiintoisesta esitelmästä vastasivat Kaarle Nordenstreng ja Kari Tossavainen, jotka ovat olleet Locomobilen kanssa tekemisissä jo 1960-luvulla Viestipataljoonan aikoina. Locomobile-esitelmä löytyy killan verkkosivuilta. Museonjohtaja Kai Mecklin piti toisen loistavan esitelmän Brewster 239:n historiasta. – Tapio Haapamäki Puheenjohtaja

Pilven Veikko 2/2021

Karjalan Lennoston Kilta Kiltatapahtumia 2021

Ripustimen huoltoa”. Vasemmalta: Raimo Remes, Reijo Serguskin, Erkki Reponen, Jorma Niiranen.

Kiltatoiminta on pitänyt tänäkin vuonna sopeuttaa vallitsevaan tilanteeseen ja rajoituksiin. Saimme kuitenkin pidettyä huhtikuussa vuosikokouksemme osittain ”etänä”. Toukokuussa jatkoimme Rissalassa säilytettävän MiG-21:n huoltoa käsittelemällä viime syksyn tarkastuksessa havaitut hapettumat. Samalla tämä tiedusteluversio sai alleen Ilmavoimien käytöstä poistaman kamerasäiliön. Siinä operaatiossa oli entisten miggimekaanikkojen ammattitaito tarpeen, kun lähes 300 kg murikka piti ujuttaa keskiripustimeen ilman kunnollista nostolaitetta. Loppukeväästä noin 40 jäsentämme osallistui tietokoneen kautta pidettyyn hävittäjähankkeen esittelyyn. Kesäkuun alussa päätimme yhdessä sotilaskodin kanssa hankkia lennoston varusmiehille kevytreput liikuntavälineiden kuljetukseen. Elokuussa jatkoimme varastomme inventaariota poistamalla osan säilöön kertyneistä sotilasvaatteista.

uskalsimme tarjota jäsenillemme mahdollisuutta kokoontua kuuntelemaan juhlaesitelmää ja juomaan juhlakahvit. Hienoa oli, että noin 50 kiltalaista oli saapunut paikalle Kuopion Klubille. Hieno oli myös juhlaesitelmä, jonka piti Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Pasi Jokinen. Esitelmä käsitteli laajasti ajankohtaisia asioita varusmiehistä avaruuden hallintaan. Kaiken huikean teknisen kehityksen keskellä kuulijoiden mieltä erityisesti lämmitti Ilmavoimien varusmiesten selviäminen varsin terveinä poikkeavissa olosuhteissa ja heidän viime vuodelta antamansa hyvä palaute. Se kertoo kouluttajien korkeasta ammattitaidosta ja joustavuudesta muokata koulutusta vastaamaan poikkeusoloja. Keväällä sekä Karjalan lennoston komentaja että esikuntapäällikkö vaihtuivat. Kävimme toukokuussa esittäytymässä ja totesimme lennoston ja killan välisen perinnetyön jatkuvan entiseen malliin.

Ilmavoimien isännänviiri 450x50 cm 80 € + postitus 7,90 € Tilaukset: karjalanlennostonkilta (ät) gmail.com

Kuvasäiliö pyrstöineen

– Veli-Antti Huotarinen Puheenjohtaja

Killan 40. syntymäpäiväjuhlat Karjalan Lennoston Kilta on perustettu 1.4.1980 ja viime vuonna suunniteltua 40. syntymäpäiväjuhlaa jouduttiin siirtämään. Mutta nyt, lokakuun lopussa

Ilmavoimien komentaja Pasi Jokinen Kuopion klubilla 28.10.2021

Eversti Aki Puustinen on Karjalan lennoston 20. komentaja ja vasta toinen maakunnan oma mies. Hän arvostaa suuresti joukko-osaston kunniakkaita perinteitä ja on kiitollinen siitä, että perinnekilta on ottanut vahvan ja luotettavan roolin perinteiden vaalimisessa.

”Kotikontujen tienoilta tervehtien”

Karjalan lennoston 20. komentaja Aki Puustinen palasi kotiseudulleen Teksti ja kuva: Jukka Nykänen Vuosia maailman suurimpia metropoleja kiertänyt eversti Aki Puustinen (49), viihtyy synnyinseuduillaan Nilsiässä, ”Tahkovuoren firrillä”. Pieni kotikylä tarjoaa houkuttelevan asuinympäristön, vaikka Kuopio valtakunnan osakeskuksena mahdollistaisi laajemman ja monipuolisemman vuorovaikutusverkoston sekä enemmän näkyvyyttä Ilmavoimien suurimman valmiusyhtymän, Karjalan lennoston komentajalle. Karjalan lennoston komentajana Puustinen arvostaa kotiseutuaan ja sinne juurtuneita ihmisiä. Hän arvostaa myös savolaistunutta lennostonsa henkilökuntaa, joka suoranaisesti hehkuu tekemisen meininkiä. Silloin tällöin hänellä on tapana yllättää alaisiaan astelemalla kahvipaketti kainalossa heidän pikku kahvioihinsa nauttimaan ja rupattelemaan kuulumisista. Joskus hänen korviinsa on kantautunut ihmettelyä siitä, eikö komentajalla olisi muutakin tekemistä kuin istua kersanttien kanssa päiväkahvilla.

Pilven Veikko 2/2021

– Voi kun sellainen kuulostaa hyvältä, Puustinen hyrisee mielessään. Tämä hänen vaatimaton eleensä on kolahtanut ja mennyt perille. Kahvittelutuokioilla Puustisen olemuksesta säteilee inhimillinen halu olla joukkojensa keskellä, läsnä eräänlaisena valontuojana ja suunnannäyttäjänä. – Kyllä alaiset osaavat hommansa, eivätkä he ylintä neuvonantajaa siihen tarvitse, hän huomauttaa, mutta toimiva työyhteisö edellyttää muutakin kuin töiden teknistä hallintaa, varsinkin (lähi) yhteisöllistä hyvinvointia. Se ei ainakaan parane kallion koloista käskyttämällä. Tämä on osa Puustisen omaksumaa johtamiskulttuuria ja se näyttää purevan. MiGien yliäänipaukut saivat koulupojan liekkeihin Puustisen leppoisa ja lupsakka puhetyyli henkii talonpoikaisuutta ja itsevarmaa otetta leivänsyrjästä. Se on osa savolaisperästä nilsiäläisyyttä, hän sanoo, väkevää luonnonvoimaa, jolla pärjää maailman myrskyissä ja tuiverruksissa

ja turbulensseissa. Monenlaista pyöritystä hän on psykon penkkikierteiden jälkeen saanut kokeakin, mielenkiintoisia ja pääosin myönteisiä. Pitävän otteen puolustusvoimien ”pitkästä leivästä” hän sai jo lukioaikanaan. – Sotilaslentäjä minusta tulee, hän vastasi koulussa opinto-ohjaajan (OPO) ensimmäisessä urasuunnitelmaa koskevassa haastattelussa. OPO nosti kätensä yläasentoon ja totesi, ettei hän osaa auttaa eikä ohjata nuorukaista nousukaartoon. Oppilaan lohduksi hän kuitenkin lupasi ottaa selvää ja palata asiaan myöhemmin. Ei palannut, ja niin lukiolainen sai puskea oman tiensä taivaalle. Puustinen ei tuossa vaiheessa tiennyt unelma-ammatistaan juuri mitään. Alati taivaalla pyyhkivät Rissalan MiGit jymisevine yliäänipaukkuineen tekivät kuitenkin syvän ja lähtemättömän vaikutuksen ja saivat koulupojan liekkeihin. Myötävaikuttavia tekijöitä oli toki muitakin: serkkumies Leo Puustinen (eversti) oli yksi esikuvista, ja muutamia muitakin saman koulun oppilaita oli jo hakeutunut upseerin uralle. Vuosituhannen taitteen

tietämissä oli nilsiäläisiä esiupseereita puolustusvoimien palveluksessa peräti viisi, heistä eversti Leo Kuopion sotilasläänin komentajana. Kuudentena ja nuorimpana joukkoon oli nousemassa Aki, siihen aikaan jo yliluutnantti ja Hornet-lentueen päällikkö Hävittäjälentolaivue 31:ssä. – Niinhän se on, kun pieneltä kylältä joku lähtee, niin se imuroi aina joukon mukaansa, Puustinen aprikoi. Varustereppu ei nilsiäläismiesten harteita ole koskaan painanut. Esi-isät olivat tunnettuja siitä, että kotiseudullaan he kantoivat reppuaan aina mahan puolella. Syynsä sillekin oli, mutta sotilaalle sellainen ei sovi olipa perinteen vaaliminen kuinka arvostettua tahansa.

män USA:ssa kuin Suomessa. Maaliin siinäkin päästiin ja siitä nyt on kiittäminen: Hornetien tehokkuus saatiin maksimoitua koneiden elinkaaren loppuosalle. Ilmavoimien esikunnan suunnitteluosastolla Puustinen kätilöi Ilmasotakoulun siirron Kauhavalta Tikkakoskelle samoin kuin Teknillisen koulun siirron Hallista. Syntyi Tikkakosken kampus ja olipa hänen sormensa pelissä myös Karjalan lennoston muokkaamisessa uuteen asentoon maan suurimmaksi hävittäjäyksiköksi.

Ensikosketus jenkkeihin tutuksi vaihto-oppilaana

Toistakymmentä vuotta on Puustisen elämä ollut eräänlaista matkalaukkuelämää. Rikasta sinällään, mutta raskasta. On aika lentää jo illaksi kotiin. – Mukavahan tänne oli tulla komentajaksi, todella kuin kotiin tulisi, maailmanmatkaaja kiittää. Töitä täällä riittää. Valmiusyhtymän toimintavalmiuden ylläpito vaatii jatkuvaa tukikohdan rakentamista ja järjestelmien päivittämistä. Parhaillaan on käynnistymässä kasarmirakennuksen peruskorjaus ja laajennus sekä mahdollisesti ruokalan saneeraus. Järjestelmäpuolella 7. Pääjohtokeskuksen ITTHjärjestelmän uusiminen JADE C2 -pohjaiseksi ja uudistettu operaatiohalli on jo saatu maaliin. Tämän myötä Ilmavoimien ja muiden puolustushaarojen digitalisoinnin ja tietovirtojen yhteensovittaminen mahdollistaa keskitetyn ja kokonaisvaltaisen johtamisen ja tilanteenhallinnan. Puustisen mielestä tämä on yksi lähitulevaisuuden merkittävistä haasteita ja kehityskohteista. Uusi hävittäjäkalustokin on tulossa, mikä se sitten onkaan, siihen on varauduttava.

Lukion jälkeen vierähti vuosi vaihdossa USA:ssa. Kielitaito petraantui, ja siitä onkin ollut apua elämän myöhemmissä vaiheissa. Mutta eipä hän silloin vielä tiennyt, mitä hyötyä tuosta jenkkivaihdosta vielä koituisi. Päämäärä elämänurasta oli yksiselitteinen ja varma: sotilaslentäjä! – Ja sävähdyttihän se, kun palvelukseenastumismääräys Ilmasotakouluun Kauhavalle kolahti postiluukusta. Siinä mies oli unelmiensa vietävänä. – Nyt pyritään niin pitkälle kuin rahkeet kestävät, nuorukainen tuumi. Vinka ja Hawk olivat ensimmäiset koulukoneet. Puustisen varsinainen lentoupseerin ura alkoi Karjalan lennostossa saumassa, jolloin 35-vuoden mittaista MiG-aikajännettä löysättiin ja Hornetit otettiin käyttöön. – Me olimme ensimmäisiä, jotka hyppäsimme suoraan Hawkista Hornetiin. Ja huikea se askel olikin, mutta ei kenellekään ylivoimainen. MiGin vahvuudet jäivät siinä vaiheessa kokematta, pari lentoa hän sai istua MiGin takaohjaamossa ihmettelemässä neuvostoliittolaista ohjaamoergonomiaa ja sai näin edes hieman tuntumaa menneeseen, Puustinen muistelee. Aktiivi lentouralta esikuntahommiin Aika rientää nopeammin kuin mieli. Lentäminen siirtyi takaalalle, ja Puustinen joutui jättämään Hornet-lentueen päällikkyyden. Nousujohteisen urakehityksen haasteet johdattivat hänet esiupseerikurssille ja parin ”työharjoitteluvuoden” jälkeen Maanpuolustuskorkeakouluun suorittamaan yleisesikuntaupseerin tutkintoa. – Nelisen vuotta tähän uran vaiheeseen meni, eikä sitä käy katuminen, vaikka varsinainen lentäminen jäikin vähemmälle. Edessä avautui esikuntaupseerin kyntämätöntä työsarkaa kiitoradan tavoin. Vaikka Puustinen suorittikin yleisesikuntaupseerin tutkintonsa jo vuonna 2011, hän täydensi opintojaan U.S. National War Collegessa Washingtonissa vuosina 2016–2017. Se on Yhdysvaltain kansallinen maanpuolustuskorkeakoulu, jossa opetetaan kansallista turvallisuusstrategiaa globaalilla tasolla maalailemalla tilannekuvia hyvin suurella pensselillä. Puolustusvoimauudistus sitoi paljon suunnitteluvoimaa. Puustisen kaltaiselle miehelle, jonka jalat pysyvät tukevasti kiinni maankamarassa, päämäärä on selkeä. Vaikka ajatuksissa joskus sinkoili omia taktisia visioita, oli nyt kysyntää. Puustisella oli näyttöä Hornetien MLU2-päivityskonseptin junailusta Ilmavoimien esikunnassa. Matkalaukkuelämää se hänen mielestään oli, nimittäin työpäiviä kyseisenä vuonna kertyi enem-

Illaksi kotiin

Muutakin on kierretty kuin Tahkoa Jos eversti Puustisen CV tässä avattaisiin, niin helppo olisi todeta, että mies on sananmukaisesti kiertänyt muutakin kuin Tahkoa. Kotiseudun talviurheilukeskus imaisee talvisin palveluineen ja kesäisin Syvärin järvimaisema tarjoaa rauhaisan näköalan ihan vaan löhöilylle. Monenlaiset jäljet eversti on piirtänyt jo nilsiäläiseen ympäristöön: koulupoikana puolivalmiina juniorimestari jalkapalloilijana Nilsiän Pallo-Haukoissa, jääkiekkoilijana Nilsiän kiekossa, peruskoulussa ja lukiossa jne. Nuo perinteet sitovat hänet edelleen Nilsiään. Harrastukset keskittyivät reissuvuosien aikana Ilmavoimiin, mutta parhaillaan hän palailee vanhojen harrastusten pariin muun muassa maineikkaan lennoston jääkiekkoporukkaan. Ja kun ei enää kykene osumaan liikkuvaan pelivälineeseen on aika pyrkiä pienentämään golf-tasoitusta, jossa ei ole tällä hetkellä juuri kehumisen aihetta. Samalla tavoin Puustinen arvostaa myös kotilennostonsa maineikkaita perinteitä. Hänen mielestään niiden arvostaminen ja esilläpito on yksi työyhteisön eheyttä vahvistava osatekijä. Tässä hän kiittää lennoston omaa perinnekiltaa, joka vapaaehtoisvoimin on antanut joukko-osastossa ja sen ulkopuolellakin perinteille näkyvyyttä. – Tätä työtä lennosto kannustaa ja tukee jatkossakin, Puustinen alleviivaa. Edellä vain muutama highlight hänen uraltaan. Kaiken tämän karusellin aikana kotia on uskollisesti ylläpitänyt Minnavaimo ja neljä lastakin ovat päässeet kasvamaan vaivihkaa – ensimmäisen ollessa jo täysikäisen kategoriassa.

Lapin Lennoston Kilta

Lapin Lennoston Killan talkooporukka Sotilasilmailusta ammatti -tapahtumassa Rovaniemen tukikohdassa: vasemmalta Jorma Sallanmaa, Mauri Uskelin, Juhani Pesonen, Irja Pesonen, Pertti Mäkinen, Sirpa Mäkinen, Paula Valolahti, Marja Teppo ja Tapio Kinnunen.

Ajankohtaista Lapin Lennoston Killan vuoden 2021 toimintaan on vaikuttanut edelleen Covid19-pandemia. Alkuvuodelle suunniteltu perinteinen Ilmapuolustusseminaari Rovaniemellä saatiin pidettyä rajoitusten helpotettua vasta toukokuussa. Juhlapuhujaksi seminaariin saimme Ilmavoimien esikuntapäällikön prikaatikenraali Juha-Pekka Keräsen, joka valaisi hyvällä esityksellään HX-hankinnan prosesseja. Kevään hiljaiselon täytteeksi saimme myös järjestettyä valmistajien tuottamina neljä eri verkkoseminaaria HX-kandidaateista. Onneksi nämä seminaarit ehdittiin pitää juuri ennen Ilmapuolustusseminaaria, joten kiltalaiset saivat hyvän kokonaisuuden hävittäjähankinnasta sekä puolustusvoimien että tarjoajien näkökulmista. Loppukesän huippuviikko Rovaniemellä alkoi Lapin lennoston Sotilasilmailusta ammatti – tapahtumalla, jossa kilta myi perinteiseen tapaan kiltamateriaalia, makkaraa ja erityisesti hernekeittoa, joka on säilyttänyt suosionsa vuodesta toiseen. Monet koulut osaavat jo tilata ennakkoon omille oppilailleen killan hernekeitot, ja perinneruoka näyttää maistuvan myös nykynuorisolle. Kiitos hyvistä järjestelyistä kuuluu lennostolle ja meidän aktiivisille kiltalaisillemme. Viikko huipentui Rovaniemellä järjestettyihin Jukolan viestiin ja Simerockiin. Kiltalaisten osuus Jukolan viestin huollossa ja muissa tehtävissä oli merkittävä, joten kiitos myös siitä. Tätä kirjoitettaessa on alkamassa vuosittainen muistomerkkien kunnostuskierros ja käynnit muistomerkeillä.

Pilven Veikko 2/2021

Ilmavoimien vuoden 2021 Hornet -esityslentäjä kapteeni Anssi Nieminen (HÄVLLV11) ja tuleva sotilaslentäjä?

Pyrimme huolehtimaan siitä, että lennoston vastuualueella sijaitsevat sotilasilmailun muistomerkit pysyvät kunnossa ja ovat esittelykelpoisia, kun esimerkiksi Hävittäjälentolaivue 11 käy perinnepäivänään Simon Sarkakankaalla. Loppusyksyn ja alkutalven jatkamme vuoden 2022 kiltamatkan ja juhlakokouksen suunnittelua. Toivotaan, että saamme molemmat toteutettua suunnitellusti ja turvallisesti. Hyvää loppuvuotta! Arto Rissala, Lapin Lennoston Killan puheenjohtaja Kuvat Ari Manninen

Lentosotakoulun Kilta Toisena koronavuonna 2021 Teksti: Kari Janhunen

Varasto tyhjäksi Tammikuulla saimme häädön Kauhavan Hemmingintien varren entisestä Isosompin perunavarastosta. Maaliskuun loppuun mennessä se piti tyhjentää kiltamme säilömästä materiaalista. Ensin hiukan lajittelimme Ilmavoimamuseon asiantuntemuksella ja omien tuntemusten mukaan: museolle kaikki, mitä he halusivat, kelpuuttivat; meille vain vähän, kun ei ole tilaa säilöä eikä esitellä; loput hylkyyn. Kalliomäen Eikan nelihenkinen pumppu ryhtyi toimeen. Välillä oli mukana pari muutakin hupulaasta. Vaikka ajoittain oli ilmassa haikeutta ja sielun tuskaakin, niin vain saatiin homma hoidettua. Kiittelimme ittemme kotaillassa Kleemolan koululla. Aarteitakin sieltä löytyi. Lentosotakoulun ja kiltamme suurten tukijoiden Sirkka ja Mauri Kallion kunnia- ja ansiomerkit saivat kesäkuun alussa arvokkaan paikan. Lahjoitimme ne Kauhavan Sotaveteraanit ry:lle, jotka päättivät sijoittaa ne Kauhava-seuran ylläpitämään Veteraanitaloon Kosolanmäelle Iisakin Jussin tuvan lähelle. Upean ryijyn saa Kauhavan uusi hyvinvointikeskus, kun se ensi vuonna valmistuu. Sosiaali- ja terveyskuntayhtymä Kaksineuvoisen johtaja oikein kiitteli.

Eikan pumppu ahkeroi killan Hemmingintien varaston tyhjäksi nuav vain: Pekka Rantavuori (vas), Kalervo Annala, Matti Kangas ja Eino Kalliomäki. Syksyllä saimme suru-uutisen: ärhäkkä sairaus vei Kassun. Jäämme kunnioittaen muistamaan iloista velikultaa. Kuva: Kari Janhunen

Sirkka ja Mauri Kallion kunnia- ja ansiomerkit pelastettiin säilytettäväksi. Kuva: Eino Kalliomäki

Kesän merkit Huhtikuulla Lentokonepuistomme yhteistyökumppani keksi, että voisimme tukea lapsiperheitä. Mielellämme lähdimme mukaan. Yhdessä Lentokonepuiston Pingviinikioskin kanssa annoimme MLL:lle 100 lahjakorttia. Toukokuulla oli sitten korona-ajan toinen vuosikokous minimalistisin menoin. Laskimme seppeleen kirkon viereen lento-onnettomuuksissa kuolleiden kivelle, ja menimme sitten uuteen koulukeskukseen kokoustamaan. Emme lounastaneet yhdessä, emme iltajuhlineet.

Ilmasotakoulun ryijy löytänee paikan Kauhavan uuden hyvinvointikeskuksen seinältä. Kuva: Kari Janhunen

FM-12 loistaa

Vuosikokous alkaa perinteisesti. Puheenjohtaja Kari Janhunen laskee seppeleen Kauhavan kirkolla, airueena sihteeri Esa Rämäkkö. Vuosikokousväki seuraa taustalla. Kuva: Sakari Passi.

Viime vuoden lokakuussa puistomme kaunotar sai kohdevalot juuri sopivasti Kauhavan valoviikolle. Passin Sakari keksi, että itsenäisyyspäivänä se olisi hyvän näköinen sinisenä - eikä ollut väärässä. Kolmena vuonna kiltamme on osallistunut kansainväliseen mitokondriosairaustietoisuusviikkoon valaisemalla Lentokonepuiston kohteita vihreäksi. Nyt kohde oli tietenkin Fouga Magisterimme. #lightupformito -tunnisteella voi käydä katsomassa, mitä muita kohteita maailmalla vihersi.

Lentotekniikan Kilta

Hallinportin Ilmailumuseo

Avoimien ovien päivän museokierroksilla ryhmiä veti kolme esittelijää. Talkoissa viimeistelimme piha-alueen ympäristöä mm. muokkaamalla nurmikko kukkakedoksi. Kirjastorakennuksen terassi sai katteen.

Talkoot ja avoimien ovien päivä Pidimme talkoot Hallinportin Ilmailumuseolla 28.8.2021. Viimeistelimme kirjastorakennuksen ympäristöä ja muokkasimme sekä kylvimme nurmialueen kukkakedoksi. Sen on tarkoitus olla kukkaloistossaan tulevina vuosina. Avoimien ovien päivä pidettiin 31.7.2021, nyt jo toisen kerran. Tapahtuma oli hyvin suosittu ja museolla kävi arviolta 300 vierailijaa. Tapahtumasta päätettiin tehdä jokavuotinen. Päivän ohjelmassa oli moottorilennokkien taitolentoesityksiä. Esitysten jälkeen lennokkeja esiteltiin yleisölle. Alueella oli myös radio-ohjattujen autojen rata, jonka varrella yleisö sai seurata ajokilpailua ja tutustua alan harrastajiin. Kyläyhdistys Hallin seutu ry:n järjestämässä puffetissa oli tarjolla nokipannukahvia ja ilmailuhenkisiä leivoksia, kuten monttöörin herkkua ja vesitasomekaanikon erikoista. Teksti ja kuvat: Ahti Ojanen

Pilven Veikko 2/2021

Lentovarikon Kilta Lento-onnettomuusmuistomerkit Pirkanmaalla Teksti: Veikko Parviainen ja Jorma Hautala Vuoden teemana lento-onnettomuusmuistomerkit Pirkanmaalla Tampereen Härmälässä sijaitsi talvi- ja jatkosodan aikaan Ilmavoimien Varikko ja sen alainen Koelentue. Varikolla huollettiin, korjattiin ja modifioitiin Suomen sekalaista ilmataistelukalustoa. Lentokoneita pyrittiin nopealla aikataululla ja puutteellisilla varaosilla saamaan rintamakuntoon ja samalla niiden käytettävyyttä pyrittiin nostamaan muun muassa kehittämällä ja testaamalla korvaavia polttoaineita väheneville lentobensiinivarastoille. Muun toiminnan ohessa Koelentue myös suojasi Tamperetta pommikoneiden hyökkäyksien aikaan. Näistä tehtävistä ja olosuhteista johtuen Tampereen alueella tapahtui sotien aikaan useita henkilöuhreja vaatineita lento-onnettomuuksia. Vuonna 1964 Ilmavoimien Varikko ja Valtion Lentokonetehdas sijoittivat pronssiset muistolaatat sota-ajan lento-onnettomuuspaikoille. Laatta kiinnitettiin luonnonkiveen, jos mahdollista. Satakunnan Lennosto ja Valmet Oy pystyttivät vuonna 1981 muistomerkkilaatan HW-302:n onnettomuuspaikalle Pirkkalaan. Muistomerkkien hoitaminen ja kunniakäynnit Kun Lentovarikon Kilta ry perustettiin 1991, muistomerkkien hoitaminen ja kunniakäynnit aloitettiin yhteistyössä killan ja Ilmavoimien Varikon kanssa. Vuonna 2004 pystytettiin Thulin-muistomerkki Tampellan rantaan Tampereelle 16.4.1918 tapahtuneen Ilmavoimien ensimmäisen kuolonuhreja vaatineen lento-onnettomuuden muistoksi. Linjaorganisaatio, Ilmavoimien Varikko ja sen seuraajat Lentovarikko, Lentotekniikkakeskus sekä Ilmavoimien Materiaalilaitos jatkoivat yhteistyötä lento-onnettomuusmuistomerkkien parissa. Linja-organisaatiolla oli virallinen ohjeistus, jonka perusteella muistomerkkejä hoidettiin vuosikäynneillä sekä järjestettiin juhlava seppeleenlaskutilaisuus kunkin onnettomuuden tasavuosikymmenpäivänä. Lentovarikon kilta toimi hyvässä yhteistyössä ja osallistui aktiivisesti toimintaan. Puolustusvoimauudistuksen 2015 myötä Lentovarikon killan taustajoukko-osasto, Ilmavoimien Materiaalilaitos siirtyi Ilmavoimien kokoonpanosta Puolustusvoimien Logistiikkalaitokseen. Entinen taustaorganisaatio jakaantui organisaationa useaan paikkaan, muun muassa Logistiikkalaitoksen esikuntaan, Järjestelmäkeskuksen Ilmajärjestelmäosastoon sekä 3. Logistiikkarykmenttiin. Henkilöstö siirtyi organisaatiomuutosten vuoksi eri kohteisiin ja toimipisteisiin tuli uutta

henkilöstöä, jolla ei ollut mitään siteitä Lentovarikon kiltaan. Maantieteellisesti tapahtui jakaantuminen Tampereelle kolmeen kohteeseen sekä Jyväskylään. Uudistuksessa lentoonnettomuusmuistomerkkityö hukkui päivänpolttavien asioiden joukkoon, ohjeistukset vanhenivat, eikä uusi henkilöstö tuntenut muistomerkkiasiaa omakseen. Uusi alku muistomerkkikäynneille Vuoden 2021 alussa kilta päätti kokeilla siirtymistä suoraan toimintaan. Laadittiin aikataulu, jonka mukaan käydään kaikilla onnettomuusmuistomerkeillä, kunnostetaan tarvittaessa sekä järjestetään seppelöintitilaisuudet. Organisaatiot pyydettiin mukaan ja näin asiaan saatiin uusi alku. Organisaatiot laativat itselleen uudet ohjeistukset, jakoivat muistomerkkivastuut sisällään eri sektoreille, lähtivät mukaan muistomerkkikäynneille sekä ennen kaikkea järjestivät kuluneena vuonna juhlavat upseerivetoiset seppelöintitilaisuudet. Tänä vuonna on ollut kaksi seppeleenlaskutilaisuutta ja kahdeksan kunnia- ja kunnostuskäyntiä eri puolilla Pirkanmaata. Ohjelmassa on vielä yksi seppeleenlasku ja yksi kunniakäynti. Voimme vain todeta, että Ilmavoimien onnettomuuksissa menehtyneiden uhrien muistoa kunnioitetaan taas.

Kunniakäyntejä muistomerkeillä 103-vuotiskäynti Thulin-muistomerkillä Kreivi Eric von Rosen lahjoitti Suomen Ilmavoimille sen ensimmäisen, Enoch Thulinin tehtaalla lisenssillä valmistetun Thulin Typ D tyyppisen lentokoneen, joka oli MoraneSaulnier Parasol -koneen versio. Lyhin reitti Suomeen oli Uumajasta Vaasaan. Koneen siipiin maalattiin siniset hakaristit, onnen symbolit sovitun mukaisesti. Lentäjäksi tuli luutnantti Nils Kindberg. Matkustajaksi istui von Rosen. Hän halusi osoittaa koneen luotettavuuden ja luovuttaa sen henkilökohtaisesti Suomen Ilmavoimille. Pakkolaskun varalle otettiin evääksi voita, leipää, suklaata ja konjakkia. 120 kilometrin pituinen matka sujui 50 minuutissa, kun keskinopeus oli 144 km/h. Kone tuhoutui, kun tiistaina 16.4.1918 klo 18:40 moottorihuollon jälkeen Karl Westman ja Sigurd Nylund nousivat Näsijärveltä. Westman pysäytti moottorin 1000 metrissä ja

ohjasi koneen liukuun. Hän käynnisti moottorin uudelleen. Oikaistessa syöksyä koneen siivet murtuivat. Kone tuhoutui jäälle ja lentäjät saivat surmansa. He olivat Suomen Ilmavoimien ensimmäiset lento-onnettomuusuhrit. Kauniina kevätpäivänä 16.4.2021 kokoonnuimme RantaTampellaan Näsijärven rantaan. Thulin-muistomerkki on siirretty uuden asemakaavan osoittamaan paikkaan. Ohjelmassa oli muistomerkin paljastaminen ja kunnianosoitus ruotsalaisen lentäjä Karl Westmanin (s.1899) ja vaasalaisen mekaanikko Sigurd Nylundin (s.1897) muistolle onnettomuuden 103-vuotispäivänä. Seppeleen muistomerkille laskivat insevl Jaakko Haverinen ja insmaj Juhani Riihiniitty. Juhlallisessa tilaisuudessa hyvän puheen piti Lentovarikon Killan puheenjohtaja insevl (evp) Esa Mäkinen.

Otteita Esa Mäkisen puheesta Tampereella 16.4.2021 Sisällissodan aikaan ilmasodankäynti oli uutta ja lentokalustoa oli sodan molemmilla osapuolilla niukasti. Punaisten lentäjät olivat venäläisiä ja valkoisten pääosin ruotsalaisia. Ensimmäinen punaisten sotalento Tampereen Naistenlahdelta tapahtui 1.3.1918. Koneita käytettiin Vilppulan-Mäntän suunnalla pääasiassa tiedusteluun, mutta niistä pudotettiin myös pommeja. Valkoiset saivat koneita lahjoituksina Ruotsista. Itsenäisen Suomen ensimmäinen lentoasema sijaitsi Kolhon Kirjanselällä, josta tehtiin ensimmäinen sotalento Lylyn suuntaan 17.3.1918. Kolhosta tukikohta siirtyi taisteluiden edetessä ensin Orivedelle ja myöhemmin Kaukajärvelle ja Naistenlahdelle. Suomen lentojoukkojen ensimmäinen kone lennettiin 6.3.1918 Uumajasta Vaasaan. Toinen saman mallinen Thulin Typ D -kone ostettiin Finlands vänner -järjestön hankkimilla lahjoitusvaroilla. Tämä F3 tunnuksen saanut kone salakuljetettiin junalla Haaparannan kautta Suomeen 18. - 19.3.1918. Se tuhoutui moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä jo 28.3.1918, mutta tässä onnettomuudessa ei tullut henkilöuhreja.

Thulin-muistomerkin paljastaminen uudessa paikassa Näsijärven rannassa Tampereen Ranta-Tammelassa. Seppeleen laskivat vasemmalta insevl Jaakko Haverinen ja insmaj Juhani Riihiniitty. Taustalla Lentovarikon Killan 2. varapuheenjohtaja Veikko Parviainen. Kuva: Jorma Hautala

Puhe Thulin-muistomerkillä Lentovarikon Killan puheenjohtaja insevl (evpI Esa Mäkinen. Kuva: Jorma Hautala

Pilven Veikko 2/2021

Tiistaina 16.4.1918 illalla, vain 41 päivää saapumisestaan Suomeen, Naistenlahdelta koelennolle lähtenyt F1tunnusta kantanut kone tuhoutui täysin. Koelento tehtiin moottorihuollon jälkeen mekaanikon pyynnöstä. Kone ei oiennut liu’usta vaan sen siipien tuenta petti ja kone syöksyi Näsijärven jäälle. Koneesta ulos sinkoutuneet ruotsalainen 19-vuotias lentäjä Karl Westman ja 20-vuotias vaasalainen mekaanikko Sigurd Nylund menehtyivät onnettomuudessa. Tällä kunniakäynnillä uudelleensijoitetulle muistomerkille haluamme kunnioittaa Suomen Ilmavoimien, silloisten lentojoukkojen, ensimmäisiä lento-onnettomuusuhreja. Haluan, omasta ja Lentovarikon killan puolesta, esittää suuren kiitoksen Tampereen kaupungille Thulin-muistomerkin uudesta sijoituspaikasta. Paikka on arvokas ja näkyvä. Muistomerkki sijaitsee nyt myös mahdollisimman lähellä tapahtumapaikkaa. Ilmailun perinteitä Tampereella riittää. Haluan osoittaa kiitokseni myös tämän muistomerkin pystyttäjille, jotka näin kunnioittavat ja muistuttavat meitä tärkeistä perinteistä. Tämä tilaisuus huipentuu seppeleenlaskuun. Seppeleestä ja sen asettamisesta vastaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen 3. Logistiikkarykmentti.

80-vuotiskäynti lentomestari Heikki Peltolan muistomerkillä Kalajoella 31.7.1904 syntynyt lentomestari Heikki Peltola menehtyi 80 vuotta sitten 18.4.1941 Pirkkalan Leukussa. Peltola toimi ohjaajaopettajana Kauhavalla, josta hän siirtyi koelentäjäksi Koelentolaivueeseen 27.1.1941. Yhtenä koelentäjien vastuunalaisista tehtävistä oli käytännön lentosuorittein varmistaa, että rintamalle lähtevät koneet olivat kelvolliset taistelutehtäviin. Huhtikuussa 1941 koelennettäväksi tuotiin Fokker D.XXI FR-118. Siihen oli asennettu selkäpanssari. Peltola nousi 5000 metriin ja aloitti sieltä syöksykokeen. Oikaisussa panssari-istuimen kiinnityspultit murtuivat, istuin putosi ohjainvaijerien päälle eikä konetta voinut enää ohjata, jolloin se syöksyi jään läpi Pyhäjärveen. Kunnioitimme lentomestari Heikki Peltolan muistoa onnettomuuden 80-vuotispäivänä. Insevl Mika Hämäläinen luki Suomen ilmailuhistorian muistomerkit -kirjasta onnettomuutta koskevan kohdan ja laskimme seppeleen muistomerkille.

Seppeleenlasku lentomestari Heikki Peltolan muistomerkillä Pirkkalassa onnettomuuden 80-vuotispäivänä. Kuvassa vasemmalta Hannu Heinäkoski, Lentovarikon Killan 2. varapuheenjohtaja Veikko Parviainen, insevl Mika Hämäläinen ja inskapt Joonas Knuuti. Kuva: Jorma Hautala

78-vuosipäivän kunniakäynti Pohjanheimon ja Järvisen muistomerkillä Tampereen Koivistonkylässä Ilmavoimat tilasi Valtion Lentokonetehtaalta 40 Pyryharjoitushävittäjää. Koneilla koulutettiin 20 vuoden aikana noin 700 sotilaslentäjää. Viimeisen kerran Pyryt lensivät 7.9.1962 Härmälässä. Maaliskuun 7. päivänä 1943 koelentäjä kapteeni Erkki Pohjanheimo sai tehtäväksi selvittää modifioidun trapetsisiipisen Pyry PY-37:n ominaisuuksia. Matkustajaksi tuli kapteeni Aki Järvinen. He nousivat 1000 – 1500 metriin ja suorittivat noin tunnin ohjelman. Sen aikana koneen lentokorkeus laski 200 metriin. Onnistuneen koelento-ohjelman lopuksi PY-37 lähestyi kenttää lännestä ja poistui itään. Sitten se putosi maahan Koivistonkylässä loivassa selkäsyöksyssä. Kapteeni Erkki Pohjanheimo (25) sai heti surmansa ja kapteeni Akilles Järvinen (37) menehtyi matkalla sairaalaan. Tämä onnettomuus sai Suomessa paljon huomiota. Menehtyihän siinä maamme menestynein yleisurheilija Akilles ”Aki” Järvinen. Hän voitti hopeaa kymmenottelussa sekä Amsterdamin (1928) että Los Angelesin (1932) Olympialaisissa. Kokoonnuimme 8.3.2021 kunnioittamaan uhrien muistoa. Juhlalliseen tilaisuuteen osallistuivat Lentovarikon Killasta puheenjohtaja Esa Mäkinen, 1. varapuheenjohtaja KariPekka Vesanen ja 2. varapuheenjohtaja Veikko Parviainen. Sytytimme muistomerkille kauniin jäälyhdyn. Hawk- ja Hornet -lippalakit

12 €/kpl + toimituskulut Väri tummansininen

Kunniakäynti Erkki Pohjanheimon ja Aki Järvisen muistomerkillä Tampereen Koivistonkylän Ekanpuistossa. Kuvassa vasemmalta Lentovarikon Killan puheenjohtaja Esa Mäkinen, Lentovarikon Killan 1. varapuheenjohtaja Kari-Pekka Vesanen ja Lentovarikon Killan 2. varapuheenjohtaja Veikko Parviainen. Kuva: Jorma Hautala

211 muistomerkkiä yksissä kansissa Lähde kotiseuturetkelle, selaile ja lue tai hanki vaikka lahjaksi!

Myynti: LENTOVARIKON KILTA Lisätietoa ja tilausohjeet: www.lentovarikonkilta.fi

Satakunnan Lennoston Kilta Toinen tapahtumaköyhä kiltavuosi Teksti: Janne Pauni Satakunnan Lennoston Killan vuosikokous järjestettiin terveysturvallisesti Tampereen Komediateatterin avarassa salissa 22.06.2021. Paikalle oli paahtavasta + 33 lämpöasteen hellepäivästä huolimatta kerääntynyt 14 jäsentä. Ennen varsinaista kokousta kuultiin tiivis esitys teatterista ja sen uudesta, kauan odotetusta komisario Palmu näytelmästä. Varsinainen kokous sujui rutiininomaisesti. Edellisen vuoden toiminta jäi koronan takia vähäiseksi, jolloin tilinpäätöskin jäi osoittamaan 900 euron ylijäämää. Kuluvan vuoden 2021 toimintasuunnitelma oli helppo hyväksyä, kun suurin osa vuodesta kului edelleen koronarajoitusten mukaisessa hiljaiselossa. Vuosikokouksen päätöksiä Killan puheenjohtajaksi seuraavalle toimikaudelle valittiin edelleen Sauli Keskinen. Hallituksen jäseniksi valittiin • • •

•

Tampereelta Juha Kauhanen (uusi jäsen), Markku Määttänen ja Pekka Nieminen sekä Porista Jaakko Opas. Satakunnan lennoston edustajaksi kutsuttiin 1.8. alkaen uusi esikuntapäällikkö everstiluutnantti Harri Saarinen. Hallitukseen kutsuttiin edelleen myös Hävittäjälentolaivue 21:n perinneyhdistyksen edustajana puheenjohtaja everstiluutnantti Jaakko Salomäki.

Killan hallitus oli esittänyt kokoukselle luopumista kirjepostilla tiedottamisesta. Tiedotus hoidettaisiin jatkossa killan web-sivuilla ja sähköpostilla.

Pilven Veikko 2/2021

Kokouksen mielestä oli syytä selvittää, pitääkö tiedotustavan muutoksen takia tehdä muutos killan sääntöihin. Asian uusi käsittely siirrettiin vuoden 2022 vuosikokoukselle. Vuoden 2021 muut tapahtumat, kuten perinteinen Porissa palvelleiden tapaaminen lentoasemalla nyt yhdessä Porin Ilmasillan kanssa jäi pois ohjelmasta, samoin puolustusvoimien koronarajoitusten takia Satakunnan lennostossa palvelleiden tapaaminen Pirkkalassa 15.10.2021. Luonnollisesti myös kiltamatkan toteuttaminen 2021 osoittautui mahdottomaksi. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2021 eivät edelleenkään sisällä liittymistä Maanpuolustuskiltojen liittoon. Kilta pyrkii lisäämään yhteistoimintaa muiden Ilmavoimien kiltojen ja ilmasiltojen kanssa. Tampereen Ilmasillan lopetettua toimintansa päätettiin aloittaa esitelmätilaisuuksien järjestäminen yhteistoiminnassa Lentovarikon killan kanssa. Ensimmäinen tilaisuus oli 29.9.2021 Tampereen Suomalaisella klubilla. Satakunnan Lennoston Killan puheenjohtaja edustaa kiltaa Ilmavoimien kiltaliiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtaja hänen varajäsenenään.

Vuoden 2022 kalenterissa • Kiltapäivät helmikuussa Pirkkalassa • Kesäkuussa Suomen Ilmailuliitton päälentonäytös Porissa • Kiltamatka • Lennostossa palvelleiden tapaaminen

Ensi vuonna pyrimme covidin salliessa palaamaan normaaliin toimintaan ja seuraavat kiltapäivät pidämme helmikuussa Pirkkalassa Satakunnan lennostossa. Suomen Ilmailuliitto järjestää päälentonäytöksen Porissa kesäkuussa 2022. Ilmavoimien kiltalaisilla on silloin hyvä mahdollisuus kokoontua tapaamaan toisiaan, jolloin liitämme mahdollisesti myös Porissa palvelleiden tapaamisen Porin lentonäytökseen. Toivottavasti kiltamatkakin päästään tekemään ja perinteinen syksyn lennostossa palvelleiden tapaaminenkin järjestyisi.

Utin Ilmakilta Kilta mukana HS-6:n muuttotalkoissa Mi-8P-matkustajaversiot Suomessa Neljäkymmentäneljä vuotta sitten Utin Helikopterilentue sai kaksi matkustajaversioista Mil Mi-8 -helikopteria. Koneiden rekisteritunnukset olivat HS-5 ja HS-6. Ilmavoiminen helikopterikaluston rekisteröintitunnukset lähtivät toiminnan alkaessa 1960-luvulla kirjainlyhenteistä HK, HA, HR, HB, HS ja HH. Suomeen tuli 1970-luvun alussa neljä keskiraskasta suihkumoottoreilla varustettua rahtiversion HS-konetta. Joukkojen ja rahdin kuljetukseen soveltuvat koneet palvelivat monipuolisesti puolustusvoimien joukkojen kuljetuksissa ja pelastuspalvelutehtävissä. Virka-aputehtävissä joka sään toimintakykyisellä helikopterilla oli viikoittain tarvetta koko valtakunnan alueella syysmyrskyjen aiheuttamissa etsintä- ja pelastustehtävissä. Tärkeiden henkilöiden kuljetuksiin rahtiversiossa käytettiin istuinpehmus-

teita ja kokolattiamattoja matkustamon puolelle. Näkymät matkustajien paikalta ulos olivat vaatimattomat pienistä pyöreistä ruuduista. Valtiovieraita niilläkin kuljetettiin vielä 2000-luvun puolella. Matkustajaversioisten Mi-8P-koneiden tulosta ei lentueessa etukäteen kovin julkisesti tiedotettu. Allekirjoittanut oli ennättänyt aloittaa Kuorevedellä lentoteknillisen peruskurssin ennen koneiden tuloa. Matkustajaversioiden ollessa vielä tuotantolinjalla olin tyyppikurssilla opiskellut teoriaosuudet rahtikoneille. Kun pääsin tutustumaan vuoden 1979 alkupuolella matkustajaversion karbiiniin lennolla, tuntui jopa vähän ylelliseltä ajatella matkustajien viihtyvyyttä uusissa koneissa. Katse lentosuuntaan -näkymä mahdollisti hienosti maisemien ihailun niin kesällä Kauhavalle juhannusjuhliin kuin talvella kaamosajan Käsivarren Lapin puuttomalle alueelle Termisjärvelle mentäessä. Kyllähän kelpasi aloitella kokemusten kerääminen nuorena mie-

Lasse Viitasen kuvassa Mil Mi-8 -helikopteri, rekisteritunnus HS-6:n siirto Tuulokseen on loppusuoralla.

henä matkamekaanikon tehtävissä, joskus harvoin myös VIP-lennoilla. Näkymät ulos olivat upeat suurista ikkunoista ja valoisa matkustamo oli siihen aikaan helikopterissa erikoista, kun vertaa omia ensikokemuksia Mi-4-tyypin HR-3:n matkustamosta kuljetuslennoilla. Matkustajahelikopterit eivät olleet maailmalla sotilaskäytössä kovin yleisiä 1980-luvun alkupuolella. Mieleeni painui positiivinen muisto, kun valtiovieraiden Luostolta Särestöniemeen tapahtuneen kuljetuslennon päätteeksi Kanadan kenraalikuvernööri kehui melutason hiljaisuutta Mi-8P-helikopterissa. Olihan se harvinaista helikopterissa, että vieressä olijan kanssa voi keskustella normaalilla äänellä ymmärrettävästi ilman kuulokkeita ja kaulaan kuminauhalla ripustettavia kurkkumikrofoneja.

HS-6 siirtyy Vesivehmaalta Tuuloksen uudelle helipadille. Talkoissa mukana Utin Ilmakilta.

Vesivehmaa. HS-6 Vesivehmaan kautta Tuulokseen Ensimmäisellä puolustusvoimien suihkumoottoreilla varustetulla kuljetushelikopterikalustolla operoitiin neljäkymmentä vuotta ja neljäkymmentätuhatta tuntia. Koneyksilö HS-6 lensi viimeisen lentonsa Utista Helsinki-Vantaalle Suomen Ilmailumuseoon vuoden 2007 alussa. Vuodet vierivät ja tilat kävivät pieniksi kuljetushelikopterin säilyttämiseen pääkaupungin liepeillä. Ulkona säilytettäessä siistikin kone alkaa pikkuhiljaa ränsistyä. Tilapäistä suojaa se sai Vantaalla Blue One -hallista, mutta kun siitäkin jouduttiin luopumaan, kopteria odotti vääjäämättä siirto romutettavaksi. Kiltaveljet saivat sovituksi HS-6:lle väliaikaisen säilytyksen Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle. Museollahan on ollut sisällä matkustajaversion koneyksilö HS-5, mutta HS-6 jätettiin ulos. Hanssin-Jukan perinneyhdistys alkoi selvittää viime vuoden puolella mahdollisuutta saada HS-6 helikopteri kauppakeskus Tuulosen ulkoalueella olevien Draken ja MiG -koneiden viereen näytteille. Luvan saatuaan yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Salomaa pääsi sopimukseen Puolustusvoimien kanssa koneen luovutuksesta yhdistyksensä omistukseen ja siirtämisestä Vesivehmaalta Tuulokseen. Ilmailumuseoyhdistys, Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, Hanssin-Jukan Perinneyhdistys ja Utin Ilmakilta osallistuivat siirron valmisteluun kuluvan vuoden huhtikuun puolivälissä. Pitkään

Pilven Veikko 2/2021

Tuulos. Kuvat Pasi Pirttikoski ulkona olleesta koneesta irrotettiin napakoneisto viikon parin päästä tapahtuvaa kopterin lavetille nostamista varten. Tarkastuksessa huomattiin, että helikopterin renkaat ja joustintuet olivat yllättävän hyvin pitäneet paineensa. Siirto tapahtuisi kuten kunnossa olevalle koneelle ilman suurempia rakenteita kuljetuksen tuennassa. Siirtokuljetuksen toteuttamiseksi Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen lavetti oli jo paikalla Vesivehmaalla aamulla 5.5.2021, kun talkooväkemme saapui Utista asiantuntemusta vaativaan koneen kuormaamiseen. Helikopterin nosto sujui aikataulussa, ja kuljetuksen osaajat Logistiikkalaitokselta olivat osanneet hyvin huomioida mahdolliset liikennehaitat reitityksessä. Talkooväki seurasi omilla autoillaan koneen matkaa Padasjoen kautta Tuulokseen. Yleisöä ei erittäin kylmänä ja pilvisenä päivänä ollut kovin runsaasti, mutta vastassa kauppakeskuksen pihassa oli Lentovarikon Killan jäseniä kiinnostuneena koneen sijoittamisesta vastavalmistetulle helipadille. Helikopterin nostaminen lavetilta sujui turvallisesti riittävän suuren nosturiauton puomin koukussa. Pyrstöroottorin lapojen asennuksen tekivät kiltaveljet Utista heti kopterin lavetilta pois nostamisen jälkeen parkkipaikan kestopäällysteellä. Suuren helikopterin nostaminen lopulliselle sijoituspaikalleen on helppo tehtävä siirron

kokeneelle vastuuporukalle, ajateltiin. Ajettu savimaa alkoi kuitenkin nosturin tukijalkojen alla jo uhkaavasti painua, mutta onneksi nosturiauton automatikkaa kompensoi kallistuksen ja kone saatiin hitaalla kertanostolla betonista valetulle laskupaikalle. Pääroottorin lavat asennettiin autonosturin avulla paikoilleen. Samalla todettiin, että eivätpä turbiinit enää pyöri roottorin mukana tässä koneyksilössä. Pieni haikeus hiipi mieleeni, kun muistelin hetken, miten aikoinaan syksyisenä yönä lentojen päättyessä tämänkin koneen pyrstöpuomin päällä kävellen asensin lapapeittoja herkästi pyörittäen roottoria samalla oikeaan asentoon. Lapapulttien paikalleen laittaminen sujui ennakkoarvioita helpommin, kiitos Kimmo Salomaan huolelliselle korvakkeiden ja pulttien puhdistustyölle. Viimeistelytyönä Utin Ilmakillan väki opasti Hanssin-Jukan Perinneyhdistyksen henkilöille pääroottorin lapojen ankkuroinnin kiinnittämistä ja varautumista seuraavan talven haasteisiin HS-6:n ulkosäilytyksessä. Talkoiden päätöskahvit nautittiin Hanssin-Jukan hangaarissa. Utin talkooväki lähti kotimatkalle hyvillä mielin toukokuisen päivän siirtotalkoista. Lupauksensa mukaisesti kiltaveljet Utista kävivät vielä kuluneen kesän lopulla tekemässä sovitusti nesteiden ja öljyjen poistotyöt konevanhuksen laitteistoista.

Ilmailumuseoyhdistyksen 2021 julkaisemaa

HS-6 historiikkilehteä

– Lassi Viisanen

voi tilata sähköpostilla osoitteesta tilaukset (ät) imy.fi tai verkkosivulta www.imy.fi IMY Shop.

Lasku helipadille on onnistunut. Kuva Pasi Pirttikoski

Asennustöissä Lassi Horppu ja Tapani Vilppola. Kuva Lassi Viisanen

Miten säilyttämisen arvoinen käytöstä poistettava materiaali sijoitetaan Teksti Janne Pauni Puolustusvoimien Logistiikkalaitos (PVLOGL) on yksinkertaistanut menettelyä, kun käytöstä poistettavaa säilyttämisen arvoista materiaalia sijoitetaan. Sopimuskumppaneita ja työmäärää vähennetään ja samalla entisöintikulut, jätemaksut ja muut kustannukset siirtyvät pois sen vastuulta. Jatkossa sillä on vain kolme sopimuskumppania. Sotamuseo voi aina ensimmäisenä ottaa säilytettäväkseen poistuvan materiaalin. Muun muassa Ilmavoimamuseon materiaali tulee tätä kautta. Yksi koulukumppani vastaa jatkossa koulujen koko materiaalista ja tekee sopimuksen PVLOGL:n kanssa. Koulut päättävät itsenäisesti, ottavatko ne materiaalia. Kolmas kumppani on museoita yhdistävä museokumppani. Tässä roolissa PVLOGL on tehnyt sopimuksen Ilmailumuseoyhdistys ry:n kanssa. IMY saa PVLOGL:lta tiedon poistuvasta materiaalista ja jakaa tietoa eteenpäin muille museokumppaneille. IMY tekee sopimukset PVLOGL kanssa ja edelleen museoiden kanssa. Materiaalista vain osa on seurattavaa. IMY ja koulukumppani neuvottelevat kouluilta poistuvasta materiaalista, josta museointipäätökset tehdään suoraan IMY:n kanssa. Uudessa mallissa PVLOGL ilmoittaa aina ensin poistuvasta materiaalista Sotamuseolle. Sotamuseo päättää sitten, mitä se ottaa. Tässä työssä se käyttää Ilmavoimamuseota arvioimaan, mitä kokoelmaan voidaan sijoittaa. Sotamuseolta yli jäävä materiaali tarjotaan kouluille ja museoille ko. alan sopimuskumppanin kautta. Riippuen

”Ilmailumuseoyhdistyksen tehtävänä on vuosittain kertoa, missä materiaalia on ja onko se näytteillä vai varastoituna, miten materiaali on säilynyt, onko siinä kunnostustarpeita ja mitä kunnostuksia on tehty”. siitä, paljonko materiaalia on tarjota, kumppanit jakavat tarjolla olevan alansa toimijoille, kuten museoille, näyttelyille, kokoelmille ja muistomerkeiksi. IMY ei päätä, ottaako joku museo jotain vastaan, vaan museot päättävät itse mitä ottavat. Materiaalia, jota kukaan ei halua, ei ole pakko ottaa. IMY voi tehdä itsenäisen päätöksen ottaa jotain itselleen, jos sillä on sopiva tila/paikka materiaalille. IMY tekee PVLOGL:n kanssa sopimuksen otettavasta tavarasta. IMY pitää kirjaa seurantavastuulla olevasta materiaalista. Käytännössä IMY:n tehtävänä on vuosittain kertoa, missä materiaalia on ja onko se näytteillä vai varastoituna, miten materiaali on säilynyt, onko siinä kunnostustarpeita ja mitä kunnostuksia on tehty. IMY voi luovuttaa, sijoittaa uudelleen tai poistaa materiaalia ilman PVLOGL:n hyväksyntää. Tämä tapahtuu rajoissa, jotka sille on sopimuksin määrätty. IMY ei poista eikä sijoita uudelleen materiaalia, jota museot jo pitävät yllä sopimusten mukaan, mutta sillä on oikeus poistaa tai uudelleen sijoittaa materiaali, jota ei pidetä sopimuksen mukaan kunnossa.

”Maukka” Maunula (100 v) juhli pyöreitä kurssiveli Olli Vuorion (102 v.,vas) kanssa. Mukana olivat myös Juha Mäkipää (takana vasemmalla), Juhani Kaskeala ja Heikki Lyytinen. Heidän isänsä olivat päivänsankarin tavoin samalla kadetikurssilla 1942 - 1943.

Pilvenveikot 45 vuotta Teksti ja kuvat: Janne Pauni Sotalentäjien perinneklubi Pilvenveikot on saavuttanut hyvän keskiiän. Syyskuussa 2021 tuli kuluneeksi 45 vuotta perustamisasiakirjan allekirjoittamisesta 1976. Aika oli viimein kypsä sotalentäjien kiinteä yhteydenpidon aloittamiseksi, vaikka kokoontumisia olikin ollut jo aikaisemminkin pienemmissä kokoonpanoissa. Toiminnan huippuvuodet olivat 1980–1990-luvuilla, jolloin joukko oli vahvimmillaan. Vuodesta 2006 alkaen yhteisen hengen ja perinteen jatkamiseksi vanhan lentomerkin eli ”lätkän” saaneita täydentämään on mukaan otettu uuden lentomerkin kantajat eli Perinnelentue. Toiminta jatkuu kuukausittaisilla esitelmä/lounastilaisuuksilla. Samalla pidetään yhteyksiä ja jatketaan perinnetyötä. Mukana on toistasataa jäsentä ja liittymään pääsee ilmoittautumalla puheenjohtajalle tai sihteerille.

Pilven Veikko 2/2021

Merkittäviä hetkiä 2. kesäkuuta oli hieno juhlapäivä: Pilvenveikko Mauri Maunula täytti pyöreät 100 vuotta. Olosuhteiden pakosta juhlittiin pienessä perhepiirissä. Talin golfkentän maisemissa järjestetyn tilaisuuden tunnelma oli lämminhenkinen. Sadan vuoden taipaleeseen sisältyy paljon nauruhermoja kutkuttavia tarinoita, joista päästiin ”Maukan” ja juhlaväen kertomina osallisiksi. Päivänsankari kaipasi tauolla olleita klubitilaisuuksia ja myös ajattelun kirkkaana pitävän bridgeharrastuksen pariin. Ylilennot Hawkilla ja Viimalla tervehtivät tilaisuutta. Pilvenveikkoihin on liittynyt Suomen puolesta taistelleita ruotsalaisia ja saksalaisia lentäjiä. Nyt tämä aikakausi on tullut tiensä päähän. Müncheniläinen tohtori Walter Schneller siirtyi 98vuotiaana Varjolaivueeseen 30.6.2021. Hän lensi aikanaan ensin Petsamossa ja sitten Osasto Kuhlmeyssä FockeWulf Fw 190 hävittäjäpommittajaa. Pilvenveikkojen tapaamisissa vieraillessaan sympaattinen Schneller tuli tunnetuksi todellisena herrasmiehenä.

”Maukka” antaa everstiluutnantti Inka Niskaselle tyyppikoulutuksen Hornet-rollaattoriin, eli ”Hornaattoriin”.

SA-kuvissa Mannerheim-ristin ritarit Illu Juutilainen ja Hasse Wind. Juutilaista voi hyvällä syyllä kutsua myös ässien ässäksi. Wind oli pudotustilastossa toisena.

Ässälentäjät Sotalentäjistä puhuttaessa ajatus kulkee helposti hävittäjäässiin. Miten termi oikeastaan syntyi ja mitä kaikkea siihen liittyy? Mike Spick on alan auktoriteetti. Hän on käsitellyt ässäasiaa muun muassa kirjassaan ”The Complete Fighter Ace, All the Worlds Fighter Aces, 1914 – 2000”. Spick rinnastaa lentäjät huippu-urheilijoihin, joiden tapaan heitä on haluttu vertailla saavutustensa perusteella. Vertailukohdaksi valikoitui ilmavoittojen määrä ja ässänimityksen rajaksi muodostui olosuhteista johtuen viisi ilmavoittoa. I maailmansodan alussa ilmataistelut olivat harvinaisia ja tuloksellisia yhteenottoja oli sitäkin vähemmän. Ässänimitys tuli käyttöön vuoden 1915 alkupuoliskolla, kun ensimmäiset ranskalaislentäjät saavuttivat viisi ilmavoittoa. Ei ole mikään ihme, että tapa alkoi Ranskasta. Juuri sodan alla Ranska oli ollut ilmailun johtava maa, ja ranskalaislehdistö halusi pitää huolta siitä, että koko maailma oli edelleen asiasta selvillä. Ei Ranskassakaan ässäkonseptista virallista tullut. Kuitenkin virkakunta ymmärsi hyvin nopeasti käsitteen moraalivaikutuksen koko kansakunnalle ja rohkaisi levittämään sitä. Muut maat, erityisesti Belgia, Italia ja Yhdysvallat, seurasivat esimerkkiä. Britit eivät tätä tehneet. Asiaa perusteltiin sillä, että yksittäisten henkilöiden nostaminen muiden yläpuolelle olisi huonoksi moraalille ja heikentäisi ryhmäsaavutuksen arvoa. Haluttiin myös, että ässäkonsepti ei edistäisi epäherrasmiesmäistä palkinnonmetsästystä. Miksi nostaa jalustalle asiaa, joka on velvollisuuden täyttämistä. Tämä linjaus ei estänyt viranomaisia julkaisemasta usein epätarkkoja ilmavoittolukuja kunniamerkkejä myönnettäessä. Saksa ja Itävalta-Unkari näkivät ässäkonseptissa moraalihyötyä, rohkaisivat julkisuuteen ja jopa julkaisivat postikorttisarjoja parhaiten menestyneistä. Kumpikaan maa ei käyttänyt termiä ässä vaan ”Oberkanone” -titteliä, jonka saavuttaminen edellytti kymmentä ilmavoittoa. Ensimmäinen maailmasota lujitti mediaan pysyvän ässäperinteen, joka on jatkunut useimmissa maissa nykypäivään. Poikkeuksiakin on ollut. Toisessa maailmansodassa

”Henrik Salomiehelle ainakin viisi ilmavoittoa” Everstiluutnantti Henrik Salomiehelle kirjattiin jatkosodan päättyessä neljä todistettua ilmavoittoa sekä kolme vaurioitettua konetta, joista kaksi oli Jak-9-hävittäjiä (19.5.1944). Jatkosodan aikaisen kirjanpidon mukaan hän ei siis saavuttanut viittä ilmavoittoa. Venäjän arkistojen avauduttua Salomiehen poika selvitti asiaa. Hyvin todennäköisesti toinen edellä mainituista Jak-9-hävittäjistä tuhoutui paluulennolla kotitukikohtaan. Jatkosodan aikana kyseistä konetta ei voitu kuitenkaan todistaa pudotetuksi, koska se vain lensi savuten venäläisten vahvaa Lavansaaren tukikohtaa kohti, eikä lopullista tuhoutumista voitu havaita. Ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geust on tutkinut tapaukseen liittyen Venäjän sota-arkistoja. Tapauksen osalta on todettu seuraavaa: ”19.5.1944 ammuttiin ilmataistelussa alas Itämeren laivaston 21. IAP:n (HävLeR) Jak-9 hävittäjä, joka putosi kolme kilometriä Lavansaaresta luoteeseen. Ohjaaja kapteeni I.M. Remizonov kaatui.” Tapaus osoittaa, miten haastavaa tarkkojen tilastojen ylläpito sodan aikana on ollut ja myös pudotustilastoihin väistämättä aina liittyvän epävarmuuden. Todisteiden valossa voidaan todeta Henrik Salomiehen saavuttaneen jatkosodassa ainakin viisi ilmavoittoa. Italia päätti, että ilmavoittoja ei kirjata. Japani kieltäytyi tunnustamasta hävittäjä-ässiensä saavutuksia, eikä edes myöntänyt kunniamerkkejä ja ylennyksiä. Saksassa ”Oberkanone” -nimitys korvattiin ”Experte” -termillä. Arvonimen saavuttaminen oli merkki ilmasodassa osoitetusta taidosta. Siihen ei liittynyt mitään minimi-ilmavoittomäärää, ja tittelin sai muistakin ansioista. Britannia jatkoi kielteistä linjaansa. Sitä vastoin Yhdysvallat, Hollywoodin tukemana, on tehnyt ässäkonseptista lähes pyhän riitin omaisen käsitteen, vaikka hävittäjä-ässiä ei olekaan enää vuosikymmeniin kruunattu. Hävittäjä-ässien kulta-aika oli 1915 – 1945. Tämän jälkeen vain harvoissa konflikteissa pienellä lentäjäjoukolla on ollut

mahdollisuus saada riittävästi ilmavoittoja, ja suihkukoneaikana hyvin harva hävittäjälentäjä on saanut ”maagiset viisi” voittoa. Näyttääkin epätodennäköiseltä, että ässätraditio jatkuisi, ja voi hyvin olla, että se oli edellisen vuosisadan ilmiö. Tulevaisuus näyttää. Ilmavoiton kriteerit ovat vaihdelleet, samoin käytännöt siitä, kenelle voitto kirjattaisiin. Vaihtelevan tasoinen kirjanpito ja puuttuva dokumentaatio tekee absoluuttisen tarkkuuden tässä asiassa mahdottomaksi. Suomen Ilmavoimat ylläpiti sotiemme aikaan ilmavoittotilastoa, joka oli suhteellisen luotettava ja mahdollisuuksien mukaan varmistettu. Lähes sata viisi tai enemmän ilmavoittoja saavuttanutta lentäjää on listattu. Vuosikymmeniä myöhemmin tietoja on voitu tarkistaa muun muassa vertailemalla omia taistelukertomuksia venäläiseen arkistotietoon. Hyväksymättömiä pudotuksia on joko varmistunut tai sitten voittoja on muuttunut epävarmoiksi. Asia on historioitsijoiden käsissä, eikä mitään uusittua virallista luetteloa ole laadittu. Ilmavoiton saavuttaminen oli monelle suomalaiselle sotaPilven Veikko 2/2021_Pilven Veikko 27.9.2021 11.41 Sivu 1

ajan lentäjälle vaikeaa, jos hän palveli sivustaan sijoitetussa, vähemmän suorituskykyisellä kalustolla varustetussa laivueessa. Esimerkiksi Morane-lentäjistä vain noin puolet saavutti yhden tai useamman ilmavoiton. Kohtaamisia ei ollut tai heikko aseistus vaikeutti tuloksen saavuttamista, lentäjän taidosta riippumatta. Olisikin ollut moraalisesti arveluttavaa nostaa muutamia ilmavoittoja saavuttaneita lentäjiä liikaa jalustalle. Julkisuuden kautta sitä sinänsä tapahtui, kun ilmavoittomääriä kerrottiin, mutta mitään ässäkastia ei muodostettu. Ei siis ihme, että Suomessakaan ässä nimitys ei ole virallinen. Meillä suurin kunnia oli saada Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-risti. Nyt myöhemmin ”ässä” -nimestä on tullut viihteen kautta markkinointitermi, jonka käyttöä olisi jopa syytä eri tilanteissa ainakin harkita. Jokainen kansakunta tarvitsee sankarinsa, talvisodan Sarvannot ja jatkosodan Juutilaiset ja Windit. Tänään voimme olla erinomaisten yksilösaavutusten rinnalla kiitollisia kaikille itsenäisyyttä niin rintamalla kuin kotirintamallakin eri tehtävissä puolustaneille. Caravelle Pilven Veikot_Pilven Veikko 16.3.2021 10.36 Sivu 1

Seinäkalenterit

SODAN SIIVET 2022

Koko A4, avattuna A3. Suomalaiset nimipäivät. Tilausnro: 01-111 Hinta 15,-

Caravelle-projekti Ilmailumuseoyhdistys ry sopi Ruotsin merimuseon ja kuljetushistoriallisen museon (SMTM) Arlandan lentokentällä kohtaloaan vuodesta 1974 odottaneen Sud Aviation SE 210 Caravelle III -konen SE-DAF eli Sven Viking siirtymisestä yhdistyksen omistukseen. Ilmailumuseoyhdistys ry aikoo tuoda koneen Suomeen, kunnostaa sen ja asettaa näytteille. Seuraa projektin etenemistä tai osallistu projektiin tukijana.

www.caravelle-projekti.fi

F/A-18 HORNET 2022

Koko A4, avattuna A3. Suomalaiset nimipäivät. Tilausnro: 01-018 Hinta 15,Postitse aksu + postim

Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki Tilauspuh. (09) 449 801 Varastomyymälä avoinna: Ke 17-19, La 10-14 shop@aviationshop.fi - Verkkokauppa: www.aviationshop.fi

Pilven Veikko 2/2021

Ilmailumuseoyhdistys ry Karhumäentie 12, Suomen Ilmailumuseo PL 42, 01531 VANTAA www.imy.fi

Lukijalta

Utin Dakotat, osa II Kuljetuslentolaivueen palvelulennot DO-koneilla Tekstit ja kuvat: Reini Valtonen syyspäivän seisauksen päivänä 22.9.2021

Kuljetuslentolaivueen DO-koneilla (9) oli erittäin monipuolista käyttöä kuten seuraavasta laatimastani luettelosta ilmenee. DO-koneiden hankinta Ilmavoimille sattui ajankohtaan, jolloin listassa luetelluista palveluista oli tarvetta. Nykyistä tilannetta kiinteäsiipisen sotilaskuljetuskonetyypistä ja -määrästä tulee arvioida tämän hetken tarpeiden pohjalta.

Kuvassa Puolustusvoimien paraatiylilennolla Hämeenlinnassa 4.6.1978 olivat mukana kaikki kahdeksan DO-konetta.

Maavoimille Laskuvarjojääkärien • Koulutukseen liittyviä laskuvarjopudotuksia Utissa • Harjoituksiin liittyvät henkilöstön ja materiaalin laskuvarjopudotuksia Suomessa • Lentokuljetuksia kansainvälisiin sotilasurheilutapahtumiin ja vierailuihin ulkomailla Ilmatorjuntatykistölle • Ilmamaalinhinauslentoja

Miehistöt vasemmalta Pekka Paajanen, Erkki Kasari, Juha Korhonen, Reini Valtonen, Kari Tuomainen,Sippo Ryynänen, Jussi Pakarinen, Seppo Raninen, Pekka Sukanen, Aulis Huuhka, Erkki Soikkonen, lentueen päällikkö Kalevi Kepsu, Matti Porvari, Tapio Kangas, Matti Siiropää, Seppo Mäkelä, Antti Seppänen, Raimo Nikki, Kari Halmetoja, Jari Thesleff, Timo Torniainen, Hannu Suokas, Jouni Pulkkinen ja Ilmo Seppälä ')

*) Julkaisemme kuvan uudelleen, koska Pilven Veikko 1/2021 lehden kuvasta oli rajautunut miehistön jäseniä pois.

Ilmavoimille Hävittäjälennostoille • Ilmamaalinhinauslentoja hävittäjille • Lentoteknillisen alan materiaali- ja henkilökuljetuksia • Vierailukuljetuksia kotimaassa ja ulkomaille • Ohjusten kuljetuksia Ruotsista Pääesikunnalle • Kartoituskuvauksia Topografikunnalle • Signaalitiedustelulentoja Yleishyödylliset valtakunnalliset palvelulennot • Kartoituskuvauslentoja Maanmittaushallitukselle (DO-9 ja DO-8) • Presidentti Kekkosen, ministereiden ja muiden arvohenkilöiden VIP-kuljetuslentoja • Valtion hallinnon henkilöiden virkamatkakuljetuksia Suomessa ja ulkomailla • Sairaskuljetuksia

Tarina delegaation viennistä Norjaan DO–6 Kauhavalla

Epäystävällinen vastaanotto Fornebussä ”Teillä on kaksi tuntia aikaa lähteä Norjasta.” Tällaisen viestin välitti meille DO6:n miehistölle Oslon Fornebun kentän sotilasterminaalin päivystäjä aamulla 1.7.1980. Olimme lähteneet varhain Helsinki-Vantaalta ja vielä aikaisemmin Utista. Olimme kuljettamassa jotain delegaatiota kolmen päivän vierailulle Osloon. Kari ”Hussu” Tuomainen oli kipparina, Hannu ”Hanski” Pötry mekaanikkona ja allekirjoittanut perämiehenä. Tehtävänämme oli odottaa Oslossa kolme päivää, ja sen jälkeen kuljettaa neuvottelijat takaisin Helsinkiin. Sain Hussu-kipparilta valtuudet selvittää, mistä oikein on kysymys. Kaikille sotilaskoneille vaaditaan lentokohtainen lupa kullekin ulkomaanlennolle jokaisesta maasta, jonka ilmatilaan on aikomus lentää. Ilmavoimien Esikunta hankki luvat kuhunkin reitillä olevaan maahan. Kokemustemme mukaan lentoluvat hoidettiin säntillisesti, eikä nytkään tullut ensimmäiseksi mieleen, etteikö lentolupaa tätä Norjassa käyntiä varten olisi saatu. Ruotsin läpilento sujui normaalisti, joten ainakin siltä osin lentomme luvat näyttivät olevan kunnossa. Otin kuitenkin ensitöikseni yhteyden Ilmavoimien Esikuntaan asian varmistamiseksi. Sieltä kerrottiin, että kaiken piti olla kunnossa. Seuraavaksi pyysin Fornebun sotilasterminaalin päivystäjää selvittämään, kuka välittömän maastapoistumiskäskyn oli antanut. Jonkin ajan päästä päivystäjä tuli ja kertoi, että käskyn antoi Norjan Eteläisen Ilmapuolustusalueen komentaja. Oli selvää, ettemme mahtaneet asialle mitään, vaan aloimme valmistautua paluulennolle. Sitten tuli tieto, että maastapoistumiskäsky on peruttu, toisin sanoen saimme jäädä.

Pilven Veikko 2/2021

ex-DO–6 uusittuna Olisiko kyseessä ollut inhimillinen erehdys ja maahantulolupa olisi hukkunut jossain vaiheessa? Ehkä? Jos näin oli, olisimme odottaneet kohteliasta anteeksipyyntöä. Vai epäiltiinkö hämäräperäisyyksistä koneen miehistöön kuulunutta perämiestä, joka oli aiemmassa elämässään lentokone-elektroniikan asiantuntijana matkustellut eri Euroopan maissa, Neuvostoliitossa ja USA:ssa 1960-luvulta 1970-luvulle. Kuulostaisi liian agenttitarinalta. Joka tapauksessa takaisinkäännytyskäsky tuntui ikävältä. Tämä tökerö käytös panee ajattelemaan: Ajateltiinko NATO-maa Norjassa kesällä 1980, että Suomi olisi kutakuinkin verrattavissa Neuvostoliiton miehittämiin itäblokin maihin. Tätä ajatusta olivat kyllä tukemassa suomalaisten poliitikkojen liturgiset vakuuttelut ”ystävyydestä” Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Myös Ilmavoimien lentokalusto, MiG-21- hävittäjineen ja Mi-8 helikoptereineen todistivat syvästä yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa. ”Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksensopimuksen” hengessä. DO-6:n uusi mielenkiintoinen elämä DO-6, jolla olimme kesällä 1980 käymässä Oslon Fornebun kentällä, koki uudelleensyntymisen vuosikymmenen lopulla. Samoin kuin tähän mennessä 67 muuta DC-3-konetta maailmalla. USA:ssa Wisconsinin osavaltion kuuluisalla ilmailupaikkakunnalla Oshkoshissa ”kolmosista” tehtiin Basler Turbo Conversionsin toimesta Basler BT-67-tyyppisiä potkuriturbiinikoneita. Moottoreiksi

istutettiin kuuluisat, luotettavat Canada Pratt&Whitney PT-6’t. Koneen runkoa vahvistettiin ja pidennettiin 40 tuumaa (101,6 cm), siipien johtoreunat ja kärjet uusittiin, polttoainesäiliöt uusittiin, avioniikka uusittiin jne. Erityistä ex-DO-6:n modifikaatiossa oli, että päätelinepyörien oheen asennettiin sukset lumisille jääkiitoradoille laskeutumista varten. Hyvin auratuilla jääkiitoradoilla tultiin hyvin toimeen pelkillä pyörillä, kuten Enontekiön jäätukikohdasta DO-koneilla toimiessamme. Ex DO-6:n suksivarustus toi töitä koneen omistavalle kanadalaiselle Ken Borek Air Ltd:lle Etelänapamantereella, jonne lennettiin huoltolentoja Amundsen-Scott South Pole Stationin tarpeisiin. Kanadalaisen C-FMKB-rekisteritunnuksen saanut ex-DO-6 koki kaputin kerran lentoonlähdössä Etelänapamantereella. Henkilövahinkoja ei sattunut, aineellisia vahinkoja kylläkin. Mm. telineet piti vaihtaa samoin potkurit ja vasemman siiven kärki. Kone korjattiin, ja se lentää edelleen. Arvellaan, että pilotti yritti liian pienellä nopeudella saada koneen ilmaan. Lähtökiidon venyminen on saattanut johtua pienistä luminietoksista ”kiitotiellä”. Fornebun kenttäalue nykyisellään Fornebun lentokenttä, jolla kävimme, koki sittemmin hävityksen. Siitä tehtiin varastointi-, pienteollisuus- ja asuinalue. Paikka onkin tähän tarkoitukseen paljon sopivampi kuin Malmin suopohjainen lentokenttä, jolle nyt kaavaillaan asutusta! Oslon lentoliikenne on jo pitkään toiminut Gardemoenin lentokentältä.

Kurssilaiset Linnarakennuksen portailla. Tästä mentiin vuonna 1970-71 ruokalaan syömään maittavia aterioita. Kuva Olli Nieminen

llmavoimien Reserviupseerikurssi 44 kokoontui IlmavRUK 44 on kokoontunut vuosittain heti päättymisestä syyskuussa vuonna 1971 alkaen. Nyt oli siis kulunut 50 vuotta kurssin päättymisestä. Kurssi oli muutaman koevuoden jälkeen ensimmäinen kurssi, joka sai lentokoulutusta Saab Safir -koneella. Alkuvuosina osanotto oli vähän satunnaista, mutta kadettiveljien valmistuttua maaliskuussa 1974 luutnanteiksi lentoupseereina kurssitapaamisista tuli ”pysyviä”. Siihen asti, kun kurssiveljiä oli vielä Ilmavoimien palveluksessa, kokoonnuttiin yleensä Ilmavoimien joukoissa. Viime vuosina kokoontumisia on ollut jo enemmän ns. kulttuurikohteissa. Tämä on normaalia kehitystä veljien ikääntyessä jo kovaa vauhtia. Tämän vuoden kokoontumisen järjesti majuri evp Matti Hietanen ja tietenkin Kauhavalla entisen Lentosotakoulun tiloissa. Kun kerran Kauhavalla oltiin, tietenkin tutustuttiin paikalliseen

”puukkoteollisuuteen”. Tällä kertaa kohteena oli entisen Lentosotakoulun Hawk-mekaanikon Pauli Kankaanpään verstas. Nähtävänä oli todella hienoja puukkoja, oikeastaan taideteoksia. Lahjaesineistä käyttöpuukkoihin. Mielenkiintoinen oli käynti evl evp Ilkka Peuran elokuvateatterissa ja katsoa Alppilentäjien tarinasta tehty elokuva. Samalla tuli selväksi, että korona on koetellut kovasti myös hänen ”bisnestään”. Seuraavaa Bond-elokuvaa kovasti odotetaan. Entisen Ilmasotakoulun/Lentosotakoulun tiloissa kun oltiin, tutustuimme tietenkin entisiin tuttuihin tiloihin. Lentosotakoulun Perinneyhdistyksen vetäjä Olli Nieminen hoiti asiantuntevasti esittelyn. Paljon tuli muistoja mieleen. Samalla saimme tietoa nykyisestä entisen Lentosotakoulun tilojen käytön tilanteesta. Totta vie, ei tämä tähän jää. Ensi vuonna, 2022, kokoonnumme Örön

Pauli Kankaanpään puukot ovat suorastaan taidetta. Kuva Matti Hietanen

saarella kurssiveli Kimmo Mäkisen vetämänä. Siellä tavataan taas! – Heikki Lahtela IlmavRuK 44

Veikko U.J. Heinonen:

Arne Somersalo, Ilmavoimien 1920-luvun komentaja, tuntemattomin tunnettu fasisti? AC Air Art Oy, 2020, 472 s. ISBN 978-952-68941-1-9

Elämäkertakirjallisuus kiinnostaa. Sotilasjohtajista ja lentäjäsankareista sitä on pitkä rivi, mutta Ilmavoimien entisistä komentajista sellainen on vain J.F. Lundqvistista. Kaksiosainen ”Tuntematon kenraali” on laaja, mutta jättää silti ”Lunkan” edelleen etäiseksi. Majuri (evp), yhteiskuntatieteiden tohtori Veikko Heinonen on valinnut kohdehenkilöksi Arne Somersalon. Tämä ei ole sattumaa, onhan Heinonen Ilmailu-upseeriyhdistyksen asioita selvitellessään päässyt tekemisiin kohteensa kanssa. Elämäkerran kaksi alaotsikkoa herättävät kiinnostusta: ensin Ilmavoimien komentaja ja sitten fasisti? Yleensä tutkimus kuvaa Somersalon aikaa Ilmavoimissa siirtymisenä perustamisvaikeuksista kehityksen kaudelle, jolloin laadittiin kehittämisohjelmia, kehitettiin organisaatiota ja koulutusta sekä muun muassa perustettiin lentokonetehdas. Somersalo-elämäkerta etenee kronologisesti. Aluksi Heinonen kuvaa Sommerien teollisuussuvun sukujuuria. Kansallisen heräämisen myötä sukunimi suomentuu. Opinnot Jenassa keskeytyvät 1914, ja Arne päätyy mukaan maailmansodan rintamille Saksan keisarin palveluksessa. Sotakokemuksensa hän kirjasi kehuttuun ”Taisteluvuosien varrelta” -teokseen 1928. Palattuaan Suomeen 1918 saksalaisen yleisesikuntakoulutuksen saanut ja ensimmäisenä suomalaisena 1. luokan rautaristillä pal-

Pilven Veikko 2/2021

kittu upseeri menestyy hyvin saksalaisjohtoisten asevoimiemme alkuvaiheessa. Hän palvelee toimistopäällikkönä Yleisesikunnassa ja osallistuu myös Neuvosto–Venäjän kanssa käytäviin aselepo- ja rauhanneuvotteluihin 1920. Lokakuusta 1920 helmikuuhun 1926 majuri Somersalo toimii Ilmailuvoimien komentajana. Kielitaidosta on taas apua lentokonetehdasta perustettaessa ja Hansa-Brandenburgin lisenssiä hankittaessa. Kosmopoliitti Somersalon vuonna 1921 perustama Aero-lehti heijastelee kansainvälisiä näkemyksiä Douhet´n ajatuksista hävittäjätorjuntaan, jota kehittämään saadaan saksalainen lentäjäsankari Emil Thuy. Komentajakaudellaan Somersalo ajautuu vaikeuksiin sekä oman toimintansa että ”selkään puukottajien” takia. Välit moniin upseeritovereihin palavat. Tuohon aikaan niin sanotut ”ryssänupseerit” saavat lähdön puolustusvoimista, ja jääkäriupseereistakin suomenkieliset valtaavat alaa. Somersalo ei ole jääkäri, eikä siis oikein kuulu samaan vertaisryhmään. Hänet jätetään pois Upseeriliiton johtokunnasta siitä huolimatta, että hän on ollut aktiivisesti perustamassa Ilmailuvoimien Upseeriyhdistystä. Oikeus tuomitsee hänelle muistutuksen lipsumisesta komentajan valvontavelvollisuudesta Ilmailuvoimien epäluotettavan kassanhoitajan kavaltaessa käteiskassasta suuren summan. Lopulta komentaja saa vielä 45 päivän arestirangaistuksen yksityishankintojen ujuttamisesta ohi tullin ilmavoimien tuontimateriaalin mukana sekä vääristellystä lausunnosta lentokonehankintaa koskevassa ylemmälle johdolle lähetetyssä kirjelmässä. Ilmailuvoimien kunnianhimoinen kehittämisohjelma jää rannikkopuolustuksen jalkoihin, ja media parjaa jatkuvista lento-onnettomuuksista. Niiden syitä selittäessään Somersalo ei ole aina varmalla pohjalla. Komentaja kertoo, että ohjaajan virheestä matalataitolennossa menetetty kone olisi tuhoutunut, koska sillä on jouduttu lentämään liikaa eli enemmän kuin yksi lentosuoritus päivässä. Härkäpäisen komentajan ura synkkenee, ja negatiivisia asioita kertyy liikaa. Lopulta vain 35vuotiaana Somersalo pyytää eroa palveluksesta 2.2.1926. Hänelle myönnettiin everstiluutnantin arvo ja oikeus käyttää sotilasvirkapukua. Komentaja-aikanaan Somersalo oli mukana perustamassa Aero-lentoyhtiö-

tä. Hänestä tulee Aeron liikennepäällikkö. Saksan suhteista on hyötyä, kuuluihan Aero alkuvuosinaan Junkersin satelliittilentoyhtiöihin. Vaihe jää lyhyeksi, kun 1920-luvun lopussa hänellä alkaa aktiivisen aatteellisen ja poliittisen toiminnan sekä kirjoittamisen kausi. Somersalosta tulee kommunismin vastaisen Suomen Suojelusliiton pääasiamies ja Valkoinen Vartio, Ajan Sana ja lopuksi Ajan Suunta -lehtien kovasanainen, suomalaiskansallisuutta puolustava päätoimittaja. Hän on mukana Lapuan liikkeeseen liittyvässä toiminnassa, mutta kannattaa kansanliikkeen sijaan vielä kovempaa aktivismia. Hän seuraa fasistien ja kansallissosialistien ajatuksia ja pitää yhteyttä kommunismin vastustajiin ulkomailla. Vaikka vastustaakin parlamentaarista järjestelmää, Somersalo on Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) kansanedustajana 1931–1936. Hän toimittaa vielä Savon Suunta -lehtiperhettä. Talvisodan lopussa Somersalo pääsee rintamalle ja toimii Ryhmä Suden esikuntapäällikkönä ja sitten jatkosodan alkaessa Kiestingin suunnalla saksalaisten yhteysupseerina. Siellä hän kaatuu traagisesti 50-vuotiaana 16. elokuuta 1941. Jotkut tutkijat ovat esittäneet näkemyksen, ettei Ilmavoimat olisi ollut alussa mitenkään itsenäinen puolustushaara. Sotaylioikeuden Somersalon oikeudenkäyntiasiakirjoista voi lukea ainakin syyttäjän näkemyksen, että maavoimien ”teknisiä aselajeja” perustettaessa ilmavoimia ei luettu niihin, vaan Ilmailuvoimat oli oma itsenäinen kokonaisuus, jolla oli muista erillinen oma taloudenpitokin. Ulkoasultaan Veikko Heinosen kirja on korkeatasoinen ja kuvien laatu hyvä. Se kertoo paljon tuttua, mutta myös uutta. Henkilökuvausta olisi voinut syventää. Ilmavoimista kiinnostuneelle komentajakauden käsittely jää jonkin verran suppeaksi. Myöhemmässä vaiheessa tapahtumat etenevät, mutta sekavuutta syntyy, kun elämäkerran päällä kerrotaan laveasti poliittisesta liikehdinnästä. Kirjan jälkimmäistä osaa olisikin kannattanut tiivistää. Puutteiksi voi lukea tekstin epätasaisuuden ja asiavirheet, kuten sivun 81 kuva, jossa seisoo jylhä Viipurin linna, kun kuvateksti ja asiayhteys kertovat Suomenlinnasta. Kaiken kaikkiaan kyseessä on erikoinen ihmiskohtalo. Arne Somersalon elämäkerta antaa aihetta ajatuksille. – Janne Pauni

Ari Jussila:

Paveli – Koelentäjä Paavo Janhunen

Ilmavoimien historiajulkaisuja VIII Ketterät Kirjat 2021, ISSN 1456-6893, 184 s, 141 kuvaa.

Rauhan aikana sotilaslentäminen on lopulta tasapaksua puurtamista, jossa persoonat eivät juuri pääse esiin. Poikkeuksena tähän ovat olleet koelentäjät, kuten 1930-luvulla ehkä kuuluisin heistä, talvisodassa sankarikuoleman saanut Urho Heiskala. Arvioidessaan sotien jälkeisiä lentäjiä aikalaiset nostavat korkealle Paavo Janhusen. Hän osui urallaan vaiheeseen, jossa 1960 – 1970 -lukujen monella tapaa kituuttaneista Ilmavoimista alkoi nousta maailmanluokan tekijä. Lempinimeä ”Paveli” kantava Janhunen oli tässä nousussa keskeinen vaikuttaja. Eversti (evp) Ari Jussila on tarttunut haasteeseen ja koonnut elämäkerran ainutlaatuisesta lentäjästä. Samalla hän on kerännyt aikakirjoihin merkittävän vaiheen koelentotoiminnan ja sotilasilmailun kehityshistoriassa. ”Paveli” etenee kronologisesti varhaisvuosista lentopoikauran kautta kehittämistehtäviin Ilmavoimien Esikunnassa. Paavo Janhunen syntyi 12.2.1941 ja vietti lapsuutensa Etelä-Karjassa, Parikkalassa. Vuonna 1960 hän pääsi suorittamaan varusmiespalvelusta Lentoupseerikurssi 32:lle, ensimmäiselle Safir-kurssille, ja sai lennonopettajakseen Rauno Meriön. Lyhyttä Rissalassa vietettyä va. vänrikki -vaihetta, johon sisältyi Fouga-koulutus, seurasi lennonjohtajan ura Malmilla ja Helsingissä – Ilmavoimat ei ensin houkuttanut. Kuitenkin jo seuraavana vuonna mieli muuttui. Se kannatti, sillä Janhunen pääsi Kadettikurssi 49:lle, josta

valmistui lentoupseerin virkaan Hämeen Lennostoon Ilmavoimien perinnemiekalla palkittuna 1965. Kurssin aikana sattui merkittävä, myöhempään uraan kimmoketta antanut tapahtuma, kun takasektorista lähestynyt kurssiveli osui lennolla Janhusen koneeseen, joka joutui vaurioituneena syöksykierteeseen. Laskuvarjohyppy ei ollut mahdollinen, mutta suurella vaivalla FM oikeni kierteestä hyvin matalalla ja laskuun päästiin turvallisesti. Hämeen Lennosto oli suhteellisen hyvän asuntotilanteen takia toivottu palveluspaikka. Tilannetta paransi vielä se, että MiG-21F-koneet otetiin käyttöön myös Luonetjärvellä ja tyyppikoulutus alkoi huhtikuussa 1966. Määrärahat olivat tiukalla, mutta koelentäjänä olisi mahdollista saada tavallista enemmän lentotunteja. Koelentokurssi 3 alkoi 1967 ja sitä seurasi ura koelentäjänä, opettajana ja 1974 alkaen Koelentueen päällikkönä. Aukesi mahdollisuus kehittää uutta, sillä Janhunen totesi Ilmavoimien kaartotaistelutaidon ruostuneen vuosien mittaan, ja mikä pahinta käyttöön tulleen päähävittäjän valmistajamaan antama koulutus ei tukenut ongelman poistamista. Janhunen aloitti määrätietoisen työn kyvykkyyden palauttamiseksi Ilmavoimiin. FM ja MG -koneille kehitettiin oikea suoritustekniikka. 1970 luvulle tultaessa katse kääntyi Draken-hankintaan. Koulutus 1972 ja sitten Saab 35S -koneiden käyttöönotto, johon sisältyi meille uuden asejärjestelmän opettelu. Tutkimuskoelennot olivat Janhuselle koelentojen ykkönen. Näistä vuosista Jussila lataa lukijalle tietotulvan. Kotimaisen koulukoneen kehittämispolku ei ollut helppo. Kun Leko-70 oli lopulta muokattu Vinkaksi, Janhunen markkinoi konetta useammassa ilmailunäyttelyssä huomiota herättävillä esityslennoilla. Seuraava suuri projekti oli Leko-75 eli Fougan korvaaminen. Tunnettua on, että se oli huippuluokan asiantuntemuksella läpiviety. Lopputuloksena ”Paveli” edisti vielä Hawkin kehittämistä myyntimenestystuotteeksi myös muiden maiden ilmavoimille. Eikä pääkoelentäjä jättänyt asiaa tähän vaan varmisti, että Ilmavoimien lentokoulutus kehitettiin ja yhdenmukaistettiin uuden kaluston vaatimusten mukaiselle tasolle. Oman virkauransa kannalta Janhunen päätti olla pyrkimättä Sotakorkeakouluun. Hän kävi esiupseerikurssin jälleen

kurssinsa ykkösenä 1976. Arvostetulle koelentäjälle tuli palkintoja ja tunnustusta ulkomaita myöten. Kiinnitettyään tyylilleen uskollisesti selväsanaisesti huomiota Ilmavoimien lentokoulutuksen puutteisiin hänet otettiin Ilmavoimien Esikuntaan erityistehtävään uudistamaan sitä. Läheisesti tähän liittyvä lentoturvallisuus vaati myös terävöittämistä. Janhunen määrättiinkin syksyllä 1984 Ilmavoimien lentoturvallisuuspäälliköksi, everstiluutnantiksi ylennettynä. Ilmavoimissa alkoi uusi turvallisuusanalysoinnin ja analyysin hyödyntämisen aikakausi, jossa vääjäämättä tapahtuvista virheistä halutaan Janhuselle tyypillisellä tavalla ottaa positiivisesti oppia. Paavo Janhunen oli varsinainen työmyyrä, mutta myös alaistensa arvostama esimies, joka loi työpaikalle hyvän hengen. Häntä arvostettiin ja häneen luotettiin Ilmavoimien ylintä johtoa myöten. Hän suhtautui terveellä tavalla koelentämisen vaaroihin, tavoitteena oli toiminnassa tehokkuus ja turvallisuus. Työskentely teollisuuden ja Ilmavoimien liitospinnassa oli vaativaa. Valitettavasti se koitui hänen kohtalokseen, kun paineen alaisena kehitettiin kotimaista potkuriturbiinikoulukonetta. Turbo-Vinha L-80 TP prototyyppi joutui 24.4.1985 koelennolla kaartosakkauksesta syöksykierteeseen, josta se ei oiennut. Kirjan tyyli on pääosin hyvin asiapitoista, joskin paikoin haetaan vapaampaa tyyliä. Lukijaa voi ehkä hiukan häiritä vaihteleva, usein tuttavallinen tapa henkilönimien käytössä. Ari Jussila on koonnut ”Pavelin” tarinan haastattelemalla suuren joukon aikalaisia sekä kahlaamalla läpi pinottain asiakirjoja muita kirjallisuus- ja lehdistölähteitä unohtamatta. Tutkimustyössä ovat auttaneet Paavo Janhusen leski Kati sekä pojat Kari ja Harri. He tuovatkin kirjaan inhimillisen puolen – millaista oli vauhdikas perhe-elämä täystyöllistetyn huippukoelentäjän matkassa. Aikalaiskuvauksen jälkeen Jussila nostaa lopuksi esiin Paavo Janhusen arvokkaan, tämän päivän Suomen Ilmavoimille jättämän perinnön: koelentäminen on vahvalla tasolla, lentokoulutusjärjestelmä huippuluokkaa ja ennakoiva lentoturvallisuustyö ainutlaatuista. Nykysukupolvilla on ollut jämerä pohja, jolle rakentaa. Tämän kirjan toivoisin vaikkapa joululahjaksi, mutta tuskin malttaisin odottaa! – Janne Pauni

Kari Stenman:

Dornier-laivue, Lentolaivue 46 sodassa

Koala 2021, 160 sivua, 220 kuvaa. ISBN 978-952-229-217-9

Kari Stenmanin lentolaivuehistoriikkien sarja on saanut jatkoa. Aiheena on nyt pommituslaivue, Lentolaivue 46. Se pääsee niistä kolmantena käsittelyyn, kun Blenheim-laivue 42 ja moderneim-

malla kalustolla lentänyt Junkers 88 -laivue 44 on saatu kirjoihin ja kansiin. Lentolaivue 46:n tarina on monelta kannalta mielenkiintoinen. Laivue aloitti toimintansa Viipurissa 1936, mutta siirtyi vielä samana syksynä Immolaan, jossa sai Blenheim-kaluston 1937. Talvisodan alkupuolella pieni konemäärä mahdollisti lähinnä häirintäpommitukset. Sitten laivue sai ensimmäisenä käyttöön uudet pitkänokkaiset IV-sarjan Blenheimit, joilla operoitiin sodan lopussa Viipurinlahden torjuntataistelussa. Jatkosodan alussa yksikkö oli supistunut kolmen koneen kaukotiedustelulaivueeksi, joka muutettiin pian koulutusyksiköksi. Uudelleen mukaan sotatoimiin päästiin 1942 Saksasta saadulla ”Göringin lahjalla”, Dorniereilla. Muutenkin monipuolista lentokalustoa täydentämään tuli vielä Iljushin (DB ja DF) -sotasaaliskoneita. Kesän 1944 torjuntataistelussa laivue toimi osana Lentorykmentti 4:n kokonaisvoimaa kokien myös karvaita menetyksiä: 11. kesäkuuta 1944 menetettiin kuudesta koneesta puolet. Rintamalin-

jalle ei ollut asiaa päiväsaikaan ja matalalla, ilmatorjuntatuli oli armotonta. Stenmanin kirjasarja noudattelee tutuksi tullutta kaavaa seuraten tapahtumien kulkua sotapäiväkirjanomaisesti. Taistelukertomukset ja suoritusilmoitukset täydentävät historiikkia. Mukana on jälleen paljon hyviä valokuvia, joiden avulla pystyy havainnoimaan toiminnallisuutta lentotukikohdissa – ei siis pelkästään tyyppikuvia. Laadukkaan kirjan liiteosiosta löytyvät komentajat, sotalentäjät, tyyppitietoa, konetilanteen kehittyminen sekä toiminnan tulokset. Laivueen tärkeimmistä sodan ajan tukikohdista, Luonetjärvestä, Joensuun Noljakan vesijättömaasta, Mensuvaarasta ja Rissalasta on ilmakuvat. Vaikka pommikonelaivueet sotien jälkeen lakkautettiin, Lentolaivue 46:n Dornierien visentti lentää edelleen Hävittäjälentolaivue 11:n laivuetunnuksena.

•

järjestelmän varustelutaso vaikuttivat toimintamenetelmiin ja edelleen lentoyksiköiden tehtävien onnistumiseen ja toiminnan tulokseen. Menetelmiä luonnollisesti parannettiin jatkuvasti. Tunnettua on, että puutteet ja kalustokirjavuus haittasivat yhteensovittamista ja johtamismahdollisuuksia. Tunnettua on myös, että torjuntavaiheen onnistumisen kannalta viestitoiminnallisesti merkittävää oli Lentorykmentti 3:n johtamisjärjestelmän kehittäminen yhdistettynä Saksasta saatuun uuteen Messerschmitt 109 -hävittäjäkalustoon torjuntavoimana sekä Lentorykmentti 4:n rykmenttipommitukset taistelualueelle suunnattuna asevaikutuksena. Harola esittelee tähän liittyvää kokonaisuutta. Suurten linjojen vahvempi vetäminen yksityiskohdista on asia, jota jää hiukan kaipaamaan, tai kyllä ne linjat sieltä löytyvät, mutta lukuisien yksityiskohtien joukkoon upotettuna. Menomatkalla radiohiljaisuus on ehdottomasti tutustumisen arvoinen Perttu Peitsaran massiivisen ”Koneita idässä – lentosuunta länteen” viestitoiminta- ja ilmavalvontatrilogian ohessa. – Janne Pauni

• • •

Jussi Harola:

Menomatkalla radiohiljaisuus - Ilmavoimien taktinen viestitoiminta 1939–1944 Koala 2021, 240 sivua, 155 kuvaa ISBN: 978-952-229-218-6

Viestialan järjestelmiin syvällisesti perehtynyt Jussi Harola valottaa uutuuskirjassaan Menomatkalla radiohiljaisuus Ilmavoimien sotien ajan toiminnan vähemmän tunnettua puolta. Kysymyksenasetteluun sisältyy seuraavia kokonaisuuksia:

Pilven Veikko 2/2021

Miten hävittäjät ohjattiin kosketukseen? Miten kaukotoimintakoneille saatiin sanomat paljastamatta operaatiota viholliselle? Miten ratkaistiin yhteistoiminta, kun yhteistä taajuutta ei ollut? Millä välineillä tämä tehtiin ja miten siinä onnistuttiin?

Kirjan ensimmäinen puoli on kalustokuvausmainen. Se läpikäy uusimman tiedon valossa hävittäjä-, kaukotoiminta- ja yhteistoimintakoneiden radiokaluston sekä maaradio- ja suuntimoasemat. Laitevalmistaja- ja teknisten tietojen lisäksi kerrotaan kunkin laitteen kehittämisestä, hankinnasta ja käytöstä. Kirja sisältää varsinaisten kalustokuvien lisäksi havainnollista tietoa laitesijoittelusta, erityisesti ohjaamoissa. Laite-esittelyn jälkeen perehdytään ilmavoimien taktisen viestitoiminnan kehittymiseen ja toiminnan kannalta tärkeimpiin talvi- ja jatkosodan sotatapahtumiin laivue- ja rykmenttitasolla. Käytössä olleiden teknisten järjestelmien hajanaisuus vaikeuttaa, mutta kirjan avulla pääsee jäljille siitä, miten laitekehitys ja tukikohtien sekä viesti-

– Janne Pauni

PAVELI – koelentäjä Paavo Janhunen -kirja Pilven Veikko -lehden lukijoille erikoishintaan 40€ (sis. postituskulut Suomeen) kampanjakoodilla PILVEN VEIKKO osoitteesta www.ketteratkirjat.fi/kirjat/ 42671. Kirjan suositushinta (SVH) on 50 €. Kirja julkaistaan 20.11.2021 www.ketteratkirjat.fi info (ät) ketteratkirjat.fi 044 306 3954

Toivotamme lukioillemme

390-sivuinen B5-koon kovakantinen VL Myrsky. Osa 1: Kehitys ja käyttö -kirja kertoon kaiken olennaisen ainoan sarjatuotantoon päässeen hävittäjäkoneemme historiasta. Julkaisija Ilmailumuseoyhdistys. Kustantaja Ketterät kirjat Oy. SVH 60 €. Pilven Veikon lukijoille www.ketteratkirjat.fi/kirjat/ 42453 -verkkosivun kautta kampanjakoodilla PILVEN VEIKKO hintaan 50 € (sis. postitus Suomeen).

Hyvää joulun odotusta sekä kiitämme kiltoja ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta! Pilven Veikko -lehden toimitus

Pilven Veikko 1/2021 lentokonetehtaan kuvista Heikki Järvenpää on lähettänyt mielenkiintoisia terveisiä viime lehden kuvista, joista toimitus oli unohtanut henkilöiden tunnistetiedot. Heikki kirjoittaa: ”Kiitos tuoreesta Pilven Veikko -lehdestä. Huomasin ilokseni, että kannessa on isäni kuva. Museoviraston kokoelmista saaduissa Koelentäjän päivä -valokuvissa ovat diplomi-insinööri Paavo Järvenpää, kapt Esko Halme ja diplomi-insinööri Elias Järvineva. • Kannen pystykuvassa ovat vasemmalta Halme, Järvineva ja Järvenpää Lentokonetehtaan tuulitunnelin aukon vieressä Härmälässä. • Muissa kuvissa Halme ja Järvineva tutkivat ja suunnittelevat Vihurin ohjaamoa, Halme tarkastelee Mata-Haria ja kolmannessa Halme ja Järvenpää tarkastelevat koelentotulosteita. Halme ja Järvineva ovat varmaan hyvinkin tuttuja kaikille alaan jotenkin tutustuneille. Halmehan oli suorastaan kuuluisa koelentäjä. Hän asui naapuritalossa ja oli isäni Paavo Järvenpään pitkäaikainen ystävä, jonka opin jotenkin tuntemaankin. Hän järjesti minulle Vihurin kylmät tyypit Härmälän lentokonehallissa joskus 1954 paikkeilla. Isäni toimi Lentokonetehtaalla vuodesta 1942 alkaen, erityisesti koelentoihin liittyvissä ja muissa Koelaitoksen tehtävissä. Koelaitos tuli minullekin kohtalaisen tutuksi, kun siihen aikaan tehdasalueelle pääsyä ei erityisemmin rajoitettu, jos oli luotettavan vanhemman mukana. Järvineva oli isääni nuorempaa polvea ja toimi myöhemmin Ilmavoimien Esikunnassa ja pitkään Kuoreveden Valmetilla erityisesti Leko70-projektissa.”

In memoriam

Klemm OH-ILI ”Adolf Aarno” ja Matti Elonheimo kaulaliina hulmuten.

Ilmailun, maanpuolustuksen ja järjestötoiminnan monitoimimies Matti Elonheimo siirtyi Varjolaivueeseen 11.5.2021, 90-vuotissyntymäpäivänään. Hän oli syntynyt Hollolassa, mutta asui suurimman osan elämästään Turussa. Luonteenpiirteiden mukaan häntä voisi kuvata eteläpohjalaiseksi, Nurmon pappilassa vietettyjen nuoruusvuosien seurauksena. Matti pääsi varusmiesohjaajakurssille Kauhavalle 1950. Vuonna 1951 hän palveli nuorempana upseerina Lentorykmentti 4:ssä, minkä jälkeen kävi Kadettikurssi 38:n 1952 – 1954. Valmistuttuaan luutnantiksi hän palveli lentoupseerina ja lennoston adjutanttina 1. Lennostossa Luonetjärvellä 1954 – 1957. Matti Elonheimo erosi palveluksesta 1958, mutta vaikka varsinainen Ilmavoimaura jäi lyhyeksi, suhteesta ilmavoimiin muodostui elinikäinen. Matin hahmo on myös ikuistettu Tikkakoskelle, sillä hän oli mallina Luonetjärven lentäjäpatsasta veistettäessä. Matti ylennettiin reservissä majuriksi 1977. Elonheimojen muutettua Turkuun Matti oli muutaman vuoden vaimonsa perheyrityksen palveluksessa, josta hän vaihtoi vakuutusalalle ja aloitti Sammon piirijohtajana 1962. Hyvä yhteistyökyky auttoi tässä tehtävässä. Matti työskentelikin Sammossa lähes 30 vuotta. Me tunnemme Matin ennen kaikkea lentäjänä. Hän toimi Turun Lentokerhon pitkäaikaisena puheenjohtajana. Kerhon siirtyessä Artukaisilta uudelle Ruskon kentälle Matti oli avainasemassa, kun oli kerättävä rahoitus 1965 – 1966 rakennetulle lentokonehallille. Koko ilmailualalle merkittävää oli saaristoalueen posti- ja sairaankuljetuslentotoiminnan kehittäminen sekä alueellisen kulovalvontalentotoiminnan luominen. Se laajeni koko maahan. Suomen Ilmailuliiton hallituksessa Matti oli 1975 – 1976 ja 1978 – 1983. Matin aktiiviselta lentouralta muistetaan parhaiten esiintymiset Klemmillä avo-ohjaamossa pitkä kaulaliina hulmuten.

Pilven Veikko 2/2021

Matti Elonheimo 1931 – 2021

Matti Elonheimo osallistui yhteiskunnalliseen ja yhdistystoimintaan laajalla rintamalla. Turun Seudun Lentäjät ja Pilvenveikkojen toiminta olivat hänelle läheisiä. Matti toimi aktiivisesti Ilmasillan perustamiseksi Turkuun ja toimi toistakymmentä vuotta aktiivisen ja suuren jäsenmäärän kasvattaneen yhteisön puheenjohtajana tiukan jämäkällä otteella. Suhde puolustusvoimiin on aina ollut kiinteä Matin vahvan isänmaallisuuden ansiosta. Suomen sotien koettelemukset, Ilmavoimat, Veteraanit – Lotat ja Kokoomus olivat hänen elämänsä arvoissa päällimmäisinä. Oma perhe, lapset ja lapsenlapset menettivät rakastavan selkeiden mielipiteiden ja arvojen Isän, yhtäläisesti huomioi Matti aina myös tiedustella keskustelukumppaniensa sekä perheiden vointia ja kuulumisia.” Ansioistaan ilmailun alalla Matti Elonheimo sai lentokapteenin arvonimen 1991. Teksti ja kuvat: Janne Pauni

Kuva: Kyösti Partonen

26. vuosikerta

PILVEN VEIKKO

PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu ISSN 1239-3223 Ilmavoimien Kiltaliitto ry • Ilmasotakoulun Kilta • Ilmavoimien Viestikilta • Karjalan Lennoston Kilta • Lapin Lennoston Kilta • Lentosotakoulun Kilta • Lentotekniikan Kilta • Lentovarikon Kilta • Satakunnan Lennoston Kilta • Utin Ilmakilta • Viestikoelaitoksen Kilta Toimitus: Päätoimittaja: Janne Pauni toimitus.pilvenveikko (ät) gmail.com Osoitteenmuutokset: Oma kilta / Anne Koskimaa-Jaatinen anne_koskimaa (ät) hotmail.com Toimituskunta Juha-Pekka Keränen, Joni Malkamäki, Janne Pauni, Tapio Haapamäki, Ahti Ojanen, Leena Tiainen. Painos 4 000 kpl Levikkialue: Koko maa, Ilmavoimien kiltojen jäsenet, joukkoosastot ja yhteistyökumppanit Taitto: Eila Keinonen, Qr-Media Oy Painopaikka: Kirjapaino Kari, Jyväskylä

PILVEN VEIKKO 1/2022 teemana Hävittäjähankinta Ilmestyy huhtikuussa Aineistopäivä: 8.3.2022

Tekniset tiedot Lehden koko Palstat Kuvien resoluutio Painomenetelmä Sidonta

A4 (210 x 297 mm) 2 ja 3 300 dpi offset stiftattu

Ilmoitusmyynti: Ilmavoimien Killat Ilmoitushinnat 1/2022 (alv 0 %) • Takakansi 3000€ 210 x 260 mm +3 mm • 170 x 250 mm 1500 € • 170 x 125 mm 750 € • 82 x 250 mm 750 € • 82 x 123 mm 500 € • 82 x 60 mm 200 € Hinnat painovalmis pdf. Toistoalennus - 20 % Varaukset ja aineistot: toimitus.pilvenveikko (ät) gmail.com Lehti on luettavissa myös https://issuu.com/ilmavoimienkilta Hakusana Pilven Veikko

Tule mukaan kiltatoimintaan! • Rakennamme perinteille • Elämme tätä päivää • Tähtäämme tulevaisuuteen

Killan jäsenenä PILVEN VEIKKO -LEHTI tulee sinulle kaksi kertaa vuodessa!

Riittää, että olet kiinnostunut ilmavoimallisista asioista - meitä on 10 erilaista kiltaa! • www.ilmasotakoulunkilta.fi • www.ilmavoimienviestikilta.fi • www.karjalanlennostonkilta.fi • Lapin Lennoston Kilta • www.lentosotakoulunkilta.fi • www.lentotekniikankilta.fi • www.lentovarikonkilta.fi • www.satakunnanlennostonkilta.fi • Utin ilmakilta https://ilmakilta.info • Viestikoelaitoksen Kilta Kuvat Pilven Veikko -lehdessä aikaisemmin julkaistuista artkkeleista.

Pilven Veikko Nro 2 2021

Articles inside

Ilmasillat ja muut yhteisöt

In Memoriam: Matti Elonheimo

Kirja-arvostelut

Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 44 kokoontui

Lukijalta: Utin Dakokat, osa II

Pilvenveikot 45 vuotta

Satakunnan Lennoston Kilta – toinen tapahtumaköyhä kiltavuosi

Lentovarikon Kilta – teemana lento-onnettomuusmuistomerkit

Utin Ilmakilta – Kilta mukana HS-6:n muuttotalkoissa

Lapin Lennoston Kilta - ajankohtaista

Karjalan Lennoston Kilta – kiltatapahtumia 2021 - Karjalan lennoston 20. komentaja Aki Puustinen palasi kotiseudulleen

Lentosotakoulun Kilta – toisena koronavuotena 2021

Lotta Svärd 100 - Ilmavoimien lotat

Droonisotaa Vuoristo-Karabahissa

Ilmavoimien Kiltaliitto - ajankohtaista

Puheenjohtajalta

Ilmavoimien Viestikilta - kuulumisia vuodelta 2021

Ilmavoimat LFÖ 21 ilmapuolustusharjoituksessa, Flygvapnet Ruska 21:ssä

Arctic Fighter Meet AFM21

Autonomiset järjestelmät – sotatekniikan näkökulmia ilmavoimien taisteluun

Kaivari 21 – HX-tarjokkaiden loppukiri

Ilmavoimien taistelu ja logistiikka, operaatioiden mahdollistaja

Reservin osaaminen Ilmavoimien suorituskyvyn ytimessä

Pääkirjoitus

Ilmavoimien operatiivinen suunnittelu ja johtaminen sekä suoja

Ilmavoimien strategia – Pohjolan parasta ilmavoimaa

Ilmavoimien taistelun johtamisesta

HX:n valintapäätös lähestyy mutta perustehtävää ei unohdeta