MANNERHEIM-RISTIN TAUSTAA

Sota Euroopassa 2020-luvulla on tosiasia. Me suomalaisetkin olemme viime aikoina joutuneet mykistyneinä seuraamaan maailman tapahtumia. Meidän on ollut helppo samaistua, sillä kerran kohtalomme oli sama. Tämä teos piirtyy noista Suomen kohtalon vuosista. Tänä päivänä suomalaiset osaavat arvostaa säilynyttä itsenäisyyttä ja vapauttaan. Ne eivät ole kuitenkaan tulleet ilmaiseksi, ja sotavuosina itsenäisen Suomen tulevaisuus olikin usein hiuskarvan varassa. Vaadittiin uhrauksia, joiden hinta oli korvaamaton. Silloin vaadittiin myös sankaruutta, jota suomalaisista sotilaista onneksi löytyi. Rohkeita ja suuriin saavutuksiin yltäneitä sotilaita oli paljon. Heistä Mannerheim-ristin ritarit ovat edustava otos isänmaan puolesta taistelleita, joita näennäinen ylivoimakaan ei voinut lannistaa.

Mannerheim-ristin historia juontaa juurensa Suomen vapaussotaan, jolloin Suomen senaatti kenraali Mannerheimin aloitteesta antoi asetuksen Vapaudenristin suurrististä, 1.–4. luokan Vapaudenrististä ja Vapaudenmitalin kunniamerkeistä. Kunniamerkit otettiin käyttöön entisin myöntämisperustein talvisodan syttymisen jälkeen joulukuussa 1939. Ne vakinaistettiin Vapaudenristin ritarikunnan perustamisen yhteydessä joulukuussa 1940.

Mannerheim ymmärsi talvisodan perusteella, että voimassa olevat kunniamerkkisäännöt vaativat päivitystä. Hän oli nähnyt, miten suomalainen rivisotilas voi toiminnallaan ratkaista merkittäviä asioita taistelussa ja sitä kautta koko sodassa. Niinpä hän halusi muuttaa sotilasarvoon perustuvat Vapaudenristin ja -mitalien myöntämisperusteet. Mannerheimin mielestä taistelukentällä osoitettu taito ja urhoollisuus oli voitava palkita sotilasarvosta riippumatta erityisen korkealla kunniamerkillä.

Niinpä välirauhan aikana Mannerheimin johtamien neuvottelujen tuloksena perustettiin Vapaudenristin kunniamerkkien joukkoon samalle asetukselle kaksi erikoiskunniamerkkiä: 1. ja 2. luokan Mannerheim-risti. Asetukselle tuli hyvin pitkälti Mannerheimin itsensä käsialaa oleva 4. pykälä, joka kuuluu:

Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.

Syntyi asetus Mannerheim-rististä. Mannerheim piti asetuksesta henkilökohtaisesti kahdestakin syystä. Kunniamerkin saaja nimitettiin ritariksi ja sotilasarvoltaan ritari saattoi olla mikä vain aina sotamiehestä kenraaliin. Samanlaista kunniamerkkijärjestelmää ei muualla tunnettu.