2 minute read

LUKIJALLE

Next Article
KIRJALLISUUTTA

KIRJALLISUUTTA

Suomen aika itsenäisenä kansakuntana on vielä verrattain lyhyt, eikä Suomen sodista ole kirjoitettu sodan sankareista kertovaa kansallisromanttista kokoelmaa. Mannerheim-ristin ritareista on kirjoitettu useampikin kokoelmateos, mutta Johan Ludvig Runebergin tapaan kirjoitettu kuvaus henkilöistä on antanut teoksena odottaa itseään. Kansallisrunoilijamme Runeberg teki arvokkaan työn kerätessään ja kirjoittaessaan Suomen sodan henkilöhistoriaa eeppiseen muotoon. Vänrikki Stoolin tarinoiden henkilöt eivät kaikki kuitenkaan olleet todellisia eivätkä suomalaisia. Mannerheim-ristin ritarit niitä kuitenkin ovat. Suomessa on vihdoin koittanut otollinen aika myös näille tarinoille.

Mannerheim-ristin ritarit olivat sankareita, kuten olivat kaikki suomalaisen yhteiskunnan jäsenet noina sodan kohtalon vuosina. Ritarit olivat esille nostettu otos siitä suomalaisten miesten joukosta, jotka sodan äärimmäisissä oloissa kykenivät tekemään jotain sellaista, joka toi heille sankarin aseman. Myyttien ja legendojen mukaan sankarit edustavat kaikkea parasta ihmisessä. He ovat useimmiten vahvoja, rohkeita, viisaita, nokkelia ja omistautuneita. He eivät kuitenkaan ole kaikkivoipia ja kuolemattomia.

Vuonna 2020 kuollut Tuomas Gerdt oli viimeinen elossa ollut ritari. Hänen kuolemansa myötä ritarit elävät muistoissamme. Koen niin, että ihminen kuolee vasta sitten, kun hänen muistonsa lakkaa. Haluan omalta osaltani olla varmistamassa, että suomalaiset sankarit ja heidän tarinansa eivät koskaan kuolisi. Siksi haluan välittää suomalaisten sankareiden tarinaa ja tehdä osin myös tuntematonta tunnetuksi. Hyvä lukijani, haluan tarjota tämän tarinan. Tämä on Tunnettu sotilas

Olen kirjoittanut tätä kirjaa vajaan kahden vuoden ajan. Ensi rivit kirjoitin tammikuun alussa vuonna 2021 Santahaminan Eteläkärjentiellä ollessani opiskelijana viikot Helsingissä. Suurimman osan ajasta ritareiden kanssa olen viettänyt kotonani Kuopion Puijonlaaksossa, jossa kirjoitin viimeisen rivin elokuussa 2022.

Matka on ollut tarua ihmeellisempi. Ritareiden henkilöhistoriaan tutustuminen on tehnyt heistä minulle eläviä ja hyvin läheisiä. Tapani kirjoittaa suomalaiseen musiikkiin rytmitettyä tekstiä on tuonut suomalaiset säveltäjät ja sanoittajat, jopa minulle entuudestaan täysin tuntemattomat, myös hyvin läheisiksi. Kirjoitustyön aikana on vain vahvistunut käsitys siitä, kuinka hienossa ja puolustamisen arvoisessa maassa saankaan elää.

Olen lähtenyt kirjoittamaan tätä teosta siten, että kirjan voi lukea monella eri tavalla. Ensisijaisena tarkoituksena on ollut nostaa jokainen ritari korostetusti esille omine erityispiirteineen. Useasta lähteestä kaivetut tiedot on pyritty tuomaan esille rytmitetyn tekstin sisällä. Kirja on yhtä aikaa kronikka ja matrikkeli. Kirjoitustyö on edennyt kronologisesti ensimmäisestä viimeiseen ritariin. Yksi tarina on kirjoitettu minä muodossa ja yhdessä tarinassa ritaria ei mainita nimeltä.

Kirjan voi lukea myös sotahistoriallisena teoksena. Tätä ei ole kirjoitettu tutkimuksena, mutta tekstissä voi olla myös tutkimuksellista, jopa uutta tietoa. Kirja on ensisijaisesti faktoihin perustuva kaikki vapaudet sisällään pitävä taideteos. Kirjan voi lukea vähintään kolmella eri tavalla: tekstitettyinä tarinoina, rytmitettyinä runoina tai sovitettuina lauluina. Jokainen teksti (runo) on suomalaiseen musiikkiin sovitettua. Teos toimii siis myös arvoituskirjana niille, jotka hakevat kirjasta edellä mainittujen ulottuvuuksien lisäksi uusia.

Tätä kirjaa ei olisi syntynyt ilman onnekkaita yhteensattumia. Onnekkain yhteensattuma tämän kirjan osalta tapahtui jo vuonna 1996. Tuolloin tapasin henkilön, jonka kautta olen saanut elämäni suurimman tuen, kun olen saanut perheen. Vaimoni Emmi on auttanut minua taiteilijana useassa kohdassa, kun olen kokenut luomisen tuskaa. Lapseni Niilo ja Hilma ovat olleet korvaamattomana apuna varsinkin kirjan viimeisten tekstien loppuunsaattamisessa, kun olen kaivannut ideoita tekstien sovittamiseen. Suuri kiitos edellisestä kuuluu perheelleni.

Erityiset kiitokset edellisten lisäksi haluan osoittaa Kari Sainiolle, johon tutustuminen on ollut keskeisin sattuma koko projektin etenemisen kannalta. Erityiset kiitokset haluan osoittaa myös Kadettikunnalle, joka on lupautunut ottamaan taitelijanalun siipiensä suojaan. Kiitän Kadettikunnan pääsihteereitä Juha Tammikiveä ja Heikki Pohjaa rinnalla kulkemisesta sekä Nikolai Ylirotua ja Mika Liljaa kirjan ulkoasusta, taitosta ja ystävyydestä. Kiitos.

Iisalmessa 22.11.2022

Joni Pirinen

This article is from: