4. PIRSSIJONO

Kanneljärven mies, Talvisodassa, jo Laatokan rantoja puolsi. Kiväärimiehenä Taipaleessa tykkiin ammusmies ammukset suolsi. Rauha vapautti miehen tän tehtaaseen Yhtyneiden ja Valkeakosken, kunnes käsky vie miehet koulutukseen; saivat panssarintorjuntakoulutuksen.

Lehdet ne rististä kirjoittivat, moni siitä myös muualta kuuli. Herrat vain ristejä kai saavat, näin Suomen kansakin luuli. Kunnes pommina uutisten laukaistiin, tieto saajasta neljännen ristin. Sen sai sotamies etulinjojen ja se median myös pyörälle pisti.

Rättö sai Kirvussa osumankin, mutta sitoi hän naarmunsa yksin. Tuli kysely PST-miehistäkin luutnantin selvennyksin. Oli vanja myös pöheikköön hyljännyt yhden toimivan PST-tykin. Lukko vain puhtaaksi heinällä ja sit rinnettä ylös sen lykin.

Putkea pitkin hän vaunuille uhosi, laakista osu ja vaunut jo sittemmin roihusi. Neljä vaunua tällä tavalla tuhosi, ja siihen venäläisten hyökkäys toppasi.

Pajari lupasi kuultuaan tuon, että kuuluu varmaan perästä. Niinpä kirjuri sittemmin viestin tuo, olet ritari - olet terästä.

”Mikä se semmone risti on?” Kysyin, kun siitä ensin ma kuulin. Levis tieto uroteosta Vilhon, kautta maailman lehtimiesten huulin.

Oli Kirvussa panssarit letkassa niin, kuin pirssit ne jonossa pauhas. Ei ne silti tulleet Vilhon uniin, kun oltiin taas töissä ja rauhas. Nuorison arvostus lämmitti myös, sodassa mitä piti, se tehtiin. Oli velvollisuus isänmaan työs, niin siitäkin vain selvittiin.

Vilho, sua sydämestä kiitän. Vilho, sut isänmaahan liitän.

5. SORTAVALA

Turun puolen svenssoneita, Saksan maille matkanneita, oli ylioppilas Antero.

Kävi kurssin Saumurissa; oppilaana ilmavoimissa, mutta sotakorkea vei voiton.

Kuului armeijan kalustoon, tahto perustuikin uskoon, että asia saa oikeutuksen.

Ei tullutkaan filosofia, kovat ovatkin kovia. Niin on myöskin sodan aika, ei siellä auta edes taika.

Taistelua pelännyt ei, toisen prikaatin suojaksi vei.

Sellainen ol` Svenssoni, sellainen ol´ Svenssoni, rauhanajan sankari.

Jo Talvisodan Kollaa kesti, Svenssonilla kova pesti, jossa isällinen ote rauhoitti.

Vaikka tuli panssareita, sivustoihin koukanneita. Talvisodan ihmeen rantaan paalutti.

Kollaa kyllä kaiken kesti, sitkeet joukot myöskin esti, ettei Suomea noin vain vallattu.

Jatkosotaan savolaiset sekä pohjoiskarjalaiset; Kalpadivisioonaksi, taisteluhuuto Karjalaksi. Umpimähkään kukaan mennyt ei, kun Svensson taitavasti joukot vei.

Sellainen ol´ Svenssoni, sellanen ol´ Svenssoni. Sortavalan sankari.

Arvelutti uudet veneet, siksipä taas yksin sä meet syöksyveneen liukua näin testaamaan.

Vihollisen tulitusta uhmaten koeajelusta palasi ja sanoi: ”kaipa noita kokeillaan”.

Kukaan epäillyt ei ennään, Äijää seuraten kun mennään Sortavalaan Suomen lippua taas nostamaan. Taitavasti johdetuista, Sortavalan taisteluista.

Risti tuli everstille, Sortavalan sankarille. Umpimähkään kukaan mennyt ei, kun Svensson taitavasti joukot vei.

Sellainen ol´ Svenssoni, sellanen ol` Svenssoni. Sortavalan sankari.

Joulukuussa nelkytyksi, sota tuli näytetyksi. karusti ja julmasti muutoinkin.

Svensson soitti Talvelalle, kieltäytyjät ammutamme.

Ja tästä Linnan Väinökin kertoili.

Uusi posti tuli vielä Viipurinlahden rantatiellä, jossa sota rauhaan saakka menikin.

Huumorikin toimi vielä jossain Viipurin tiellä. Kun vanja tuli rauhan tekoon, Svensson sai hymyn mekkoon. Umpimähkään kukaan mennyt ei, kun Svensson taitavasti joukot vei.

Sellainen ol´ Svenssoni, sellanen ol´ Svenssoni. Sortavalan sankari.

Sellainen ol´ Svenssoni, sellanen ol´ Svenssoni. Sortavalan sankari.