6. OIVALLINEN LENTOKONE

Iitin mies pitkän linjan kävi ilmavoimissa, jo varusmiehenä maalentoeskaaderissa. Mekaanikosta tie koneen ohjaimiin, oli sankartaru, josta kirjoitettiin.

Lentomestari Oiva Tuominen, sai ensimmäisen ristin Suomen ilmavoimien. Jatkosodan alkuun muita enemmän, ilmavoittoja saavuttikin juuri hän.

Tuominen oli tarkan miehen maineessa, toiminnallaan piti vihollisen paineessa. Laaki ja vainaa oli Oivan mottona, keskeisintä oli aina varma osuma.

Hän pyrki vihollisen takaa aivan läheltä osuman varman ampumaan. Kuin ankerias, vihollisten keskeltä hän aina kiemurteli kotitukikohtaan.

Jännittävin kokemus Oivan sodassa, oli joutuminen pommitukseen yläilmoissa. Punakoneiden pommilastista, ei Tuomiselle tullut sitten naarmun naarmua.

Kerran kun Oiva oli tullut lomalta, ei vaihtanut hän päällensä lentohaalaria. Paraatipuvussaan Mersuun hyppäs hän, Suomenlahden ylle kuului lähtevän.

Ja täysosuman koneeseen punalentäjän, ampui varman taas Tuominen. Samalla omaa Mersuaan vaurioitti hän Suomenlahden laineille laskeutuen.

Pakkolaskun jälkeen lähimpään saareen hän ui, suomalaiset tykkimiehet siellä innostui, kun vedestä nousi mies ilmavoimien, päällään paraatipuku teräksensininen.

Täydessä koreudessaan ollut uimari, sattui olemaan Mannerheim-ristin ritari.

”Poikkesin kylään, kun on kamppeet paremmat”, Tuominen ilmoitti ja sai naurut makeimmat.