2 minute read
24. SAVOLAINEN
from Tunnettu sotilas
by Kadettikunta
Jatkosodan korpraali, Tauno Savolainen. Rohkea ol `ritari, joka linjat läpäisi usein vihollisen.
Motto korpraalilla oli yksinkertainen:
”Mie yksin mään ain parhaimmin, kaks kun nähdään helpommin leirissä naapurin.”
Ykstoista päinen partio kerran vihollisen odottelikin Taunoa ja meinas tämän vangita, siinä erehtyen.
Mut Taunopa ol`hyvinkin täs erimielinen. Hän raivoisasti taistellen, toi tiedot sekä vangit sen; joukon vihollisen.
Jatkosodan alussa sai usein käskyn sen; viedä viesti naapuriin, hän teki niin, kuin käskettiin keskellä taistojen.
Tuo risti suurin kunnia; yllätys mieleinen. ”Tunnustus kuului kaikille, ei ainoastaan minulle”, sanoi Savolainen.
Ei perhe koskaan Karjalaan palata voinutkaan. Näin suunta uusi otettiin ja Sisä-Suomeen muutettiin, jäi taakse Karjala.
Niin Tauno sodan melskeistä elossa selviten, mut kohtalo näin määräten, vei isän pienten lapsien tuo järvi kaakkoinen.
25. KUNINGAS VALDEMAR
On Valdemar Kosonen, tähystäjä kranaatinheittimen. Samalla, kun tähystää, salaisesti toivoo tää mies pääsyä taisteluun.
Sodan alkuun sotamies, näytöt yhtä natsaa ties, taistelussa vallan hurjistuu. Toinen jämä, väkänen tunnus alikessujen, olkapäille myöskin hakeutuu.
Niin kenraali Mäkinen häntä ritariks esittäen. Valdemar tää Kososen sankar’ Kokkolanjoen; pesäkkeitä tuhoten.
Änkilän vapaaehtoinen, motin purkaja oli Kosonen. Hyökkäysvaunun tuhoaa, pataljoonaa kannustaa, neljä vaunua seuraa saa.
Tiuralankin valtauksen, oli vapaaehtoinen; kunnalliskoti, kun vallattiin. Paksujalassakin hän antoi näytön väkevän neljä miestä, kun näin hoidettiin.
On Valdemar Kosonen kantava voima tulenjohtueen. Esimerkki rohkea, aloitteenkin tempaava, ristinsä mies ansaitsee.
Ristin puoleks vuodeks saa, kunnes joutuu sairaalaan; kohtalo Viipuriin kuljettaa. Saapuu tieto lopulta, suruviestin muodossa, sairaalasta tämä kantautuu.
Näin ritari Kososen sota on päättynyt kesken. Marskin risti vaihdetaan puiseen, kun mies haudataan. Saan lausua kiitoksen.
26. VILLIMIES
Vaasan verestä puhutaan; sen mieheks hänet tunnetaan. Vapissut ei linjassa, eikä lainkaan sodassa.
Luutnantti Varstala vietti juhannusta, kesällä Kannaksen, keskellä kiireiden.
Ei vanjalta nyt rauhaa saa, ne koko ajan painostaa. On pakko lähtee kurkistaa, ollaanko siellä tuloillaan.
Sai Matti ristin varhaisen, esimerkillänsä johtaen.
Läpimurtoon joukko Kilteellä, Tie auki Summan-Lähteellä.
Ja siitä puski eteen vain pataljoonaa; se saa, joka tietä toiselle auraa vaan. Ja Matin ansiosta, kun Valkeasaaren asemaa vallataan. Se harmittaa, kun saa vallatun aseman taas valloittaa.
Uudelleen paikalle saavutaan, kun hyökkäämällä ne poistetaan.
Suursaaren valtauksesta; jatko upseerikoulussa. Kadetti kohta virassa, luutnantti etulinjassa.
Ja niinpä oli piru merrassa Tali-Ihantalassa.
Kun koko voima iski asemiin, niin sitten siellä taisteltiin. Ei selvitty vain pintanaarmuilla tällä kertaa, kuten kerran aiemmin.
Nyt luotisuihku teki selvää, sen Matti ties kyllä risti kädessään.
Näin juhannusyö eteni, ilta tuskin yöksi pimeni. Silti Matti sieltä kannettiin, oman joukon papin hoteisiin.
Vielä viimeisillä voimillaan Matti yhden pyynnön aikaan saa: Kaivaa ristin esiin taskustaan. ”Tää äidilleni antakaa.”
Koivistolla syntyi hieno poika tähän maailmaan, jossa venttiäkään lopulta ei pääse kulkemaan. Suomen kohtalossa määritetty hänen oma on, tiivistäen kerron hänen kohtalon.
Hän eturiviin pyrkinyt ei koskaan teoillaan, mutta ylivertainen hän oli taidoiltaan. Nuoren miehen sydän kuului aina Karjalaan, sen puolesta hän teki mitä vaan.
Hän taidot näytti pelottomuutensa samalla, ei esimiehet voinut muuta kuin vain ihailla. Kun käsky kävi komppanian iskuosastoon, Ahti otti koopeen kainaloon.
Hän taistelussa oli varsin kylmähermoinen, ei pysähtynyt alla tulenkaan, vaan ampuen aukaisi hän teitä aina eessä taistellen, ja jälki tuhoisaa oli jälkeen sen.
Näin sankarteot Heinon pojan seuras toisiaan. Ja esitys rististä Mikkeliin postitetaan. Haavoittunut sotamies sairaalaan saakin sen, tiedon rististä vastaanottaen.
Ristikö sitten nopeutti toipumistakin, ei haavat paljon hidastaneet tiellä ritarin.
Hän rintamalle Krivin omaan joukkoon kaipasi ja sinne toivuttuaan palasi.
Niin hyökkäysvaiheen tulitaisteluista selvisi, asemasota sitten koituikin kohtaloksi.
Hän ritareista nuorin oli silloin kuollessaan, hän antoi kalleimpansa puolesta Isänmaan.
28. VÄNRIKKI KORKKINEN
Nakkilasta puolimatkassa on Karttula, kun ihmiskohtalossa vain taivas on rajana. Mitä ennen sotaa, mitä jälkeen sotien; arvoitukseksi jätän rististä vain kertoen.
Suomalaiset etenivät aika voimalla, hyökkäysvaiheen Laatokan pohjoispuolella. Kun Vammelsuu vallattiin, majuri ilmoitti, että erityinen oli muuan vänrikki.
Vihma käski vänskän hakemaan, näin Korkkisen Torsten paikalle kiikutetaan. Einar hänen kättään puristaa, sana ”hyvä” hänen suustaan lipsahtaa.
Huimapäinen päällikkö tämä jääkäreiden, pelasti myös taistellen komentajan hengen. Tseusajoella tien Petroskoihin katkaisi, ja suurehkon vihollismotin näin synnytti.
Silta sitten myös tarkastetaan, komentajaa kohti yllättäen ammutaan. Ennen kuin uudestaan ammutaan, niin Torsten kaikki aseet vaientaa.
Ristin perusteissa hänestä on mainittu; neuvokkuus ja tinkimätön urheus tunnettu. Järkkymätön taistelutahto tietenkin, mauste on heiluessa kans’ konepistoolin.
Maanviljelijä, agrologi, oli kovin vaatimaton tämä ritari. Velvollisuudestahan nyt vain ja Suomen puolesta, tottakai.
Vänrikistä kasvoi majuri, sotavuodet varmasti myös ikää lyhensi. Niinpä iltahuuto viimeinen, ja jäi Puolimatkaan Torsten Korkkinen.