29. PARABELLUM

Hämeenkyröstä maailmaan, Kankaanpään, Rauman ja kautta Lepaan. Reserviupseerin tie Talvisotaan Summaan ja Viipuriin se vie. Ja sieltä yhä sotaa seuraavaan, jossa hänet palkitaan.

Syvärin voimalalla päin Tee-kolmenelosia oli ihan peräkkäin. Niihin PST ei tehonnut lain ja ne suurta tuhoa tykillänsä aikaan sai. Muuan luutnantti lähetteineen, viimein keksi keinon sen.

Lähti ryömien liikkeelle hän, vain Parabellum mukana on ryömijän. Kourallinen multaa nyt vain ja hän tankin vierelle itsensä keikauttain. Nousi kannelle ja linssin mullalla peitti näkyvyyden vaunulta.

Syvärin voimalaitoksen suuntaan hööki divisioona vihollisen. Sen hyökkäysvainuihin ei vain Suomi-pojan aseet tehonneet, ei sitten yhtään lain. Niinpä Arvo Pentti käskikin sen; teloihin joka laukauksen.

Näin liikuntakyvyn vaunun vei, tuhoamistaktiikka seitsemän vaunun samoin tein. Nämä sittemmin vielä tuhottiin, tykkitornit niistä, kun räjäytettiin. Tästä ristiä esitettiin, ja se myöskin myönnettiin.

Rintamaupseereista kesällä-42 tuli kadetteja. Oli joukossa kapteeneja, Pentti, Keinonen, Levo, Sihvo ja Tiivola. Ja myös päällikkö päälliköiden eli Ermei Kanninen.

Sodan jälkeen Pentti vangittiin, kun hänet aseiden kätkentään liitettiin. Eipä arvannut Valpo silloin kai, että haaviin he tulevan esimiehensä sai. Ministerin moninkertaisen, ja poliisineuvoksen.

Kun Keinonen kaikki ohitti, hänen puolestaan puhujana oli Pentti. Kadettiaikainen toveruus oli vahva ja koitti PV:lle aika uus. Marskin risteistä tunsi kummankin; komentajan ja ministerin.