30. AATELISRATSASTAJA

Hän lähettinsä kiskaisee taisteluhautaan, ja romanipojan hengen näin hän pelastaa. Hän Hagertia lohduttaa ja hieman rauhoittaa, ”Eikö ole kiva tapella ilman vallesmannin uhkaa?”

Hans von Essen kuului vanhaan sotilassukuun, isänsä jo pukeutui kenraalin pukuun. Äidin puolelta Armfelt hän on juuriltaan. Näin hänet liittää voi myös Suureen Pohjan sotaan.

Hans kadetti oli kurssilla ensimmäisen, hänet kornetiksi ylennettiin jälkeen opintojen. Ja tie vei syntymäkaupunkiin Lappeenrantaan, näin aatelismies itsensä valtion käyttöön antaa.

Kun maailmanpalo alkoi olla tuloillaan, niin majuri von Essen silloin Suomeen matkustaa. Ei kotiloma Puolasta pääse alkuunkaan, kun Marsalkka majurinsa takaisin komentaa.

”Siellähän on sota kohta, mitä täällä teet, matkusta heti takaisin ja raportoi tilanteet.”

Niin tuli lähtö Varsovaan vauhdilla takaisin, alle Saksan pommitusten, niinpä tietenkin.

Mut sotilaan tie johti hänet Suomeen auttamaan, jalkaväkirykmentin hän sai Talvisotaan. Uudenmaan rakuunat jatkosotaan vei, se tiesi hälle kunniaa, myönsi ristin Mannerheim.

Everstiluutnanttina oli rohkea, Hans von Essen erinomainen ol’ johtaja. Ratsuväen syvyyteen vei hurjaan koukkaukseen, samalla päästin täyteen vihollisen yllätykseen.

Pirttiselän, Riuttavaaran, Näätälahden kokemus, oli viimeisinä Tsalkki sekä myöskin Onkamus. Vaikeat maastoalueet ja vastus vanjojen, oli hidaste, muttei este hänen veikkojen.

Komentaja itsekin marssilla haavoittuu, räjähtävä luoti hänen käteensä osuu. Sotasairaalasta palaa komentaja rintamaan, suurhyökkäys Vammelsuussa vastaanotetaan.

Ei muonasta aina ollut tietoakaan, mutta lähetillä oli paistinpannullaan, aina jotain pientä mitä komentajakin, hyvällä ruokahalulla söi, milloin mitäkin.

Huippuratsastajasta tuli myöskin eversti, itätuulet sodan jälkeen liikaa puhalsi. von Essen tahtonut ei tehtäviin toissijaisiin, siksipä sitten palveluksesta erottiin.

Helsingin olympialaisiin saatiin hänestä, ratsastuksen kilpailunjohtaja pätevä. Hän kehitti yksityisen vartiointipalvelun, Securitas Oy hänen jäljiltänsä on.

Hans Olof von Essen, Hans Olof von Essen, sotilasratsastaja ratsastajien. Hans Olof von Essen, Hans Olof von Essen, aatelisratsastaja ratsastajien.

31. KÄKISALMEN KAPTEENI

Hän partion, johti kuusimiehisen, suksilla edettiin.

Kun harjanteen, päältä tuli avattiin, se johti turmioon.

Koivujärven rantaan päättyi matka ritarin, ei koskaan hän enää nää Karjalaa. Vihollisen luoti löysi kyllä paikkansa, kun päähän ritari sen siellä saa.

Käkisalmen mies, oli mennyt Helsinkiin, upseeriks kasvamaan.

Hänen taitonsa, rintamalla mitattiin; ne hyviks todetaan.

Huimapäiseksi, päälliköksi tiedettiin, hänet myös palkitaan.

Kun Siilasvuon, toimesta esitettiin, näin Marskin-ristin saa.

Kapteeni Mikkonen komppaniallaan kun hyökkäsi, ei vihollinen silloin armoo saa.

Hän Talvisodan kokemukset mielellään myös kuittasi, tämän sai naapuritkin tuta.

Rykmentin kokonaan, joukollansa tuhoaa, valiojoukonkin.

Eversti Sedovkaan ei vältä sankar’kuolemaa, kuten ei aliupseerioppilaatkaan.

Soini Mikkonen toivoi kaiken entist ehommaks, kun sodan mielettömyys rauhoittuu. Ritarin kuolema, ei kuitenkaan mahdollista, että harras toive toteutuu.

Kolmenkymmenen kilometrin syvyyteen, tunkeutui vihollislinjan taa. Erinomaista urhoollisuutta hän esitti, kun joukkoineen tekee tuhojaan.