38. WENÄLÄINENKORPRAALI

Käsky saatu on, Tolvajärvelle jatkuu, matka väsyneiden jääkäreiden Laguksen. Salmi vallattiin, vastus kovalta tuntuu, kärjessä menee Eino kanssa konepistoolin.

Ilmiömäisesti hän kärjessä kulkee, kerrankin ryömi, kiersi kyyryssä hän sivustaan. Äkkirynnäköllä monet silmät hän sulkee; venäläiset, Wenäläinen, viimeiseen kertaan.

Näytöistä rintaman hän ristin myös saa, ei Mannerheim niitä kyllä turhasta jaa. Konepistoolia käytti ja muille täten näytti, kuinka tehokas voikaan olla hän.

Hän rintamalla saa maineen rohkean miehen, Salmin valtauksessa alkaa ristin hankintaan. Tulen allakkaan hommat ei puolitiehen, jää korpraalilta, joka toverinsa pelastaa.

Ilinskoessa saa myös käsikranaatilla, aikaan tulosta mitä häneltä vaaditaan. Sodan aikainen urhollisuus ja rohkeus, on se mikä hänestä myös aina mainitaan.

Näytöistä rintaman hän ristin myös saa, Ei Mannerheim niitä kyllä turhasta jaa. Konepistoolia käytti ja muille täten näytti, kuinka tehokas voikaan olla hän.

39.PYHÄ YRJÖKADONNUT RITARI

Hän tykin asemaan, saa Vienan Karjalaan, sen laittaa lähelle, näin osuu keskelle. Miehet rinnallansa ain, seuraa häntä minne vain, miehen sen nimi on alik Tamminen.

Niin katoavaa on ritarikin se; mi vaunut tuhoaa ja vanjan lamauttaa, mutta sen matka loppuikin kadoten.

Esimerkillinen, on Yrjö Tamminen, Hän tykillänsä saa, vanjankin luopumaan. Äänisjärven rannalla, pitkällä matkalla, hän ei, armoa anna hän ei.

Niin tuhoavaa, on tuli tykin sen; mi tykit tuhoaa ja omat suojan saa, silti kohtalo Yrjön on ihmeellinen.

Toivon siemen itäen, kädestä pitäen, usein häntä kiiteltiin, taiston jälkeen niin. Hyökkäysvaiheen selvis hän, kunnes kuultiin lähtevän; ja ei, enää Yrjöstä kuultu me ei.

Niin katoavaa, on muoto ihmisten, vaikerruksen kuulla saa, se mieltä rasittaa, mutta ei, sille mahda, kun mitään voi ei.